23. toukokuuta 2016

5 ihanaa kahvilaa Tampereen ytimessä, VOL.2

Kirjoitin puolitoista vuotta sitten Namiappron jälkeen Tampereen keskustasta löytyvistä ihanista kahviloista, ja se on yllättäen ollut yksi tän blogin suosituimmista ja googlatuimmista postauksista. Oon kuitenkin saanut kuulla, että niistä viidestä suosittelemastani kahvilasta ainakin kaksi on suljettu, jonka vuoksi nyt sopivalta hetkeltä tehdä päivitetty versio tuosta aikaisemman postauksen jatkoksi postauksesta.

Suosin erityisesti tunnelmallisia kivijalkakahviloita ketjujen sijaan, joten suosittelen mielelläni  niistä mukavaksi kokemiani paikkoja, joihin itse palaisin/palaan mielelläni uudestaan. Kiersin alkuviikosta läpi useita kahviloita Tampereen keskustassa, ja tämä postaussarja saa jatkoa, jahka saan koluttua niitä lisää.

Tämä sarjan kakkososa käsittää viisi ihanaa, ja erityisesti johonkin tiettyyn teemaan keskittynyttä kahvilaa. Laitoin kahviloiden nimien kohdalle linkit niiden koti- tai facebook-sivuille, että jos jotakuta kiinnostaa tutustua tarkemmin, niin ei tarvitse erikseen googlata.



Itsenäisyydenkadulla Lähteenlinnan kulmassa
kahvila tampere pupukahvila 3d crush tulostuskahvila cafe kahvila tampere pupukahvila 3d crush tulostuskahvila cafe kahvila tampere 3d crush tulostuskahvila cafe kahvila tampere pupukahvila 3d crush tulostuskahvila cafe kahvila tampere pupukahvila 3d crush tulostuskahvila cafe kahvila tampere pupukahvila 3d crush tulostuskahvila cafe

Tässä kahvilassa nimi jo antaa osviittaa siitä, mitä on on tarjolla, mutta ei tosiaan kerro ihan kaikkea. Se sijaitsee Itsenäisyydenkadulla kauniin vanhan Lähteenlinnan alakerrassa, ja sisään kävellessä ensivaikutelmassa oli tuulahdus manga-kahvilaa, vaikkei se sitä ollutkaan. Kahvilan pääjuttu on asiakkaiden käytettävissä olevat 3d-tulostimet. 3d-tulostus on kovaa vauhtia kehittyvä tekniikanala – ootte varmaan lukeneet niistä 3d-tulostuksen avulla rakennetuista uusista kasvoista – mutta tavallisempi puoli siitä on vielä jäänyt ihmisille aika etäiseksi. Tässä kahvilassa voi tulostaa esineitä, figuureja tai vaikkapa lampunvarjostimia – tärkeintä on idea, sillä apua kyllä saa ja loppupeleissä rajana on vain mielikuvitus. Esimerkiksi yhdessä kuvassa näkyvä valkoinen kukkaa muistuttava pöytäkoriste 3d-tulostettua muovia. Tätä tekniikkaa pitäisi kyllä itsekin joskus päästä testaamaan jonkun pienoismallin kohdalla!

Kahvila on kuitenkin paljon muutakin kuin 3d-tulostusta: se on ilmeisesti myös Suomen ainoa pupukahvila! Ostamalla jotain kahvilan valikoimasta voit päästä viettämään aikaa huoneessa, jossa vipeltää neljä suloista pörröpalleroa – puputerapiaa parhaimmillaan! Lisäksi kahvila tarjoaa asiakkaiden ajanvietteeksi muun muassa sarjakuvia, ja alakerrassa on mahdollista pelata vaikka pleikkaria tai lautapelejä, ja katsoa vanhoja elokuvia. Ruokapuolessa suosituimpia ovat kahvilan kaakaot, joista itse kokeilin raikasta omenakanelikaakaota, ja mielenkiintoiselta vaikutti myös esimerkiksi päivittäin makuvalikoimaltaan vaihteleva pehmiskone. Uusimpana juttunaan kahvila vuokraa asiakkaiden käyttöön myös segway-pyöriä!



Tammelassa Pikilinnan katutasossa
kahvila tampere kissakahvila purnauskis cat cafe kahvila tampere kissakahvila purnauskis cat cafe kahvila tampere kissakahvila purnauskis cat cafe kahvila tampere kissakahvila purnauskis cat cafe kahvila tampere kissakahvila purnauskis cat cafe kahvila tampere kissakahvila purnauskis cat cafe

Kissakahvila Purnauskis on Suomen toinen kissakahvila, ja sijaitsee Tammelan Pikilinnan katutasossa. Tämä on ehdottoman ihana vierailukohde erityisesti kissaihmisille, vaikka sisäänpääsymaksu (5€) tuntuikin pienellä budjetilla liikkuvalle jokseenkin kirpaisevalta. Sisään tullessa otetaan kengät pois ja tilaukset otetaan vastaan pöydistä. Tarkkanenäisille kahvila saattaa ensin vähän "haista kissalle", mutta nenä tottuu nopeasti ja kahvilan rauhallinen tunnelma on käsin kosketeltavissa.

Kahvilassa on tällä hetkellä seitsemän kissaa, jotka viihtyvät hyvin ihmisten seurassa. Tunnelma täällä on mainitsemisen arvoisen ihana: se on kokonaisuus jonka tekevät sekä Pikilinnan korkeat ikkunat, mukava sisustus erilaisine pöytäryhmineen, ja rauhallinen musiikki, josta tuli vähän mieleen aristokatit. Myös ruokalista oli vakuuttava, ja maistamani päivän kakku (vadelmavalkosuklaa kerrosjuustokakku salmiakkikastikkeella ja brownies-pohjalla) oli ihan älyttömän hyvää. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana ruokiensa kanssa, sillä joillain kissoilla on tapana yrittää päästä salaa osingolle... :D



Tammelan torin kulmassa
kahvila tampere cafe deco sisustus kahvila tampere cafe deco sisustus kahvila tampere cafe deco sisustus kahvila tampere cafe deco sisustus kahvila tampere cafe deco sisustus kahvila tampere cafe deco sisustus

Tämä Tammelan torin kulmassa sijaitseva kahvila avasi ovensa keskusta-alueella vasta parisen kuukautta sitten. Kaikki syötävät leivotaan itse joka päivä ja tarjoiltava kahvi on aina tuoretta, sillä sitä keitetään pienissä pannuissa joka tilaukselle tuoreena. Itse kokeilin feta-pinaatti-kasvispiirakkaa, joka maittoi ja täytti varsin hyvin (ja hinnan sai kivasti palan koon mukaan määriteltynä), ja Roope tykkäsi hänelle viemästäni pekonileivästä.

Kahvilan erityisjuttu on, että käytännössä kaikki siellä olevat tavarat, sisustusjutut ja huonekalut ovat myynnissä, eli se on samalla pieni sisustusliike. Kotiaan sisustavalle tosi sopiva (ja petollisen houkutteleva :D) paikka siis, sillä kahvilan sisustan kokoonpano vaihtuu sitä mukaan kun tavaraa menee, ja siellä voi nähdä paljon niin vanhaa kuin uutta. Itsekin iskin silmäni pariin juttuun, joita palaan kyllä tämän reissun jälkeen katsomaan, olisivatko ne vielä tallella ja myynnissä... Kahvila on pieni, mutta alakerrassa on myös isomman pöydän käsittävä tila, jonka voi varata vähän isommalle porukalle vaikka kokoustamista varten.



Verkantehtaankadulla
kahvila tampere mokkamestarit kahvi tee irtomyynti kahvila tampere mokkamestarit kahvi tee irtomyynti kahvila tampere mokkamestarit kahvi tee irtomyynti kahvila tampere mokkamestarit kahvi tee irtomyynti kahvila tampere mokkamestarit kahvi tee irtomyynti kahvila tampere mokkamestarit kahvi tee irtomyynti

Mokkamestareiden kahvilan teemana on erityinen panostus kahviin ja teehen, joita myydään myös irtomyyntinä kahvilan kanssa samassa tilassa. Myynnissä on myös muita aiheeseen liittyviä tuotteita, mutta niiden asettelu on onnistuttu tekemään niin, ettei tuotteiden määrä häiritse kahvilan tunnelmaa.

Kahvilahetkestä nauttivat voivat istua ikkunapenkeillä tai sohvalla, ja tunnelmaan luo oman säväyksensä vinyylilevysoittimella soitettu musiikki. Kaikki ruuat ovat paikallisia ja tulevat läheltä, osa on itse tehtyjä. Testaamani brownie oli hyvin makea suupala, ja kahdesta vaihtoehdosta valitsemani päivän tee (La Dolce, musta tee maustettuna vadelmalla, valkosuklaalla, vaniljalla ja ruusun terälehdillä) oli kohtuuhintaisuudessaan (2,50€) todella hyvää.



Keskustan kauppahallissa
kahvila tampere luomukahvila leo luomu ravintola kahvila tampere luomukahvila leo luomu ravintola kahvila tampere luomukahvila leo luomu ravintola kahvila tampere luomukahvila leo luomu ravintola kahvila tampere luomukahvila leo luomu ravintola

Tämä pieni kahvila sijaitsee Kauppahallin sisällä, mutta on onnistuneesti silti lähes kuin pieni ja tunnelmallinen kahvila jossain ulkona kadun varressa. Sisustus on aikaisempiin verrattuna omaan silmääni ihanan minimalistinen, johon oranssit sävyt toivat lämmintä kotoisuutta. Tarjolla on ruokia niin suurempaan kuin pienempään nälkään, ja itse maistoin hyväksi todettavaa lämmintä tomaatti-parsa-mozzarella-kasvispiirakkaa.

Luomukahvila Leo on nimensä mukaisesti luomuun panostava kahvila: tuotteista jopa 90% prosenttia on luomua, sen toimintaan käytetään tuulisähköä, ja kalusteet ovat kierrätyksestä. Se on voittanut Suomen luomuisin kahvila -tittelin jo kahtena vuonna peräkkäin, ollen olemassakin vasta juurikin sen pari vuotta. Kahvila toteuttaa käytännössä Joutsenmerkin kriteerit, mutta se titteli maksaisi vuosittain sen verran, että olisi näin pienelle kahvilalle turhan kallis. Kaiken kaikkiaan Leo oli sellainen kahvilatuttavuus, josta jäi fiilis, että tätä kyllä tekisi mieli tukea jo ihan idealogiansakin vuoksi.

– – – – –

Jos teillä on jotain omia lempparikahviloita, kokemuksia näistä kahviloista tai olette bonganneet jonkun paikan, joka kannattaisi testata, niin kommentoikaa toki ja jakakaa vinkkejänne eteenpäin! :)

Kahvilapostausarjan aikaisemmat osat:
VOL.1 – Vohvalikahvila, Kahvila Runo, Kaffila

20. toukokuuta 2016

Lähtökuopissa – Tšekki-excursio, osa 1

Tän postauksen aihe on pääasiassa Tšekin matkan ensimmäinen osa, mutta oikeastaan tässä ollaan samalla myös toisissa lähtökuopissa. Meidän lento Valenciaan lähtee tänään tässä kuudelta aamulla, ja palaillaan Suomeen kesäkuun vaihteessa.

Tämän reissun ajaksi mä en ole ehtinyt valmistella ajastettuja postauksia, kun oon ottanut nää reissujen välipäivät ihan lomana (ja unohtunut liiaksi pinterestin syövereihin ja korkeintaan yrittänyt korjata tähän ulkoasuun ilmestyneitä outoja virheitä (=sivun alareunan kuvakkeiden outo sumeus) siinä kauhean hyvin onnistumatta... Pitää kai pistää koko ulkoasu uusiksi ton reissun jälkeen. Mutta ihan täyttä hiljaisuutta ei pitäisi tulla, jos saan reissun päältä postailtua jotakin.

Tuosta Tšekin matkasta kirjoitan matkapäiväkirjamaisia postauksia sitä mukaan kun saan kuvia valmiiksi!



4.5. – Saapuminen Prahaan

Lähtöpäivä – tai siis ilta – koitti aurinkoisena. Viimeksi kaksi vuotta sitten Wieniin lähtiessä meidän kohdalle osui tää ihan sama, että Suomessa sattui olemaan kerrankin täydellisen aurinkoista ja Wienissä meitä odotti kamalat sadesäät melkein koko reissuajan edestä. Säällä on niin iso merkitys sen suhteen, kuinka mukavaa ympäri kaupunkia tarpominen on ja kuinka mielenkiintoisina ne tarkasteltavat rakennukset esiintyvät. Arkkitehtiopintojen excursioilla kun on pointtina erityisesti se arkkitehtuuri.

Tää matka oli Nykyajan arkkitehtuurin historia -kurssin puitteissa järjestetty excursio, ja meidän vierailukohteina oli lähinnä 1900-1950-lukujen välillä rakennettuja rakennuksia. Kirjoitettiin ja piirrettiin ja tuotettiin matkaa varten excu-opas, jossa esiteltiin matkan kohteet, kaupungit ja aikataulu. Mukaan lähti aika iso porukka, 24 opiskelijaa ja professori.

Lento lähti seitsemän aikaan illalla valoisasta Suomesta ja Praha vastaanotti meidät pimeänä ja sateisena. Porukka saapui perille vähän eri lennoilla ja samallakin lennolla tulleet oltiin ihan eri puolille konetta ripoteltuina, mutta kaikki löysivät perille. Valtaosa ryhmästä oli valinnut saman majoituspaikan keskellä Prahan vanhaa kaupunkia sijainneesta hostellista, joka oli ilmeisesti edullisin aamupalallinen vaihtoehto keskustan majoituksista.

Eipä sinä päivänä muuta sisältöä oikein ehtinyt olla. Prahan keskusta oli hiljainen, lukuunottamatta sitä kovaa kolistusta mikä tuli kun valtava lauma ihmisiä vetää pyörillä kulkevia matkalaukkuja pitkin mukulakivikatuja.

Hostelli maksettiin heti ensikättelyssä, ja se oli aikamoinen operaatio. Meille sattui niin hyvä tuuri, että hostellin respassa meitä palveli ensimmäisestä päiväänsä töissä ollut työntekijä. Jokainen maksoi majoituksen erikseen ja kaikilla oli siinä matkan alussa vielä liian isoja seteleitä – Tšekeissä kun käytetään korunoita eikä euroja. Kun kaikki oli maksettu, huomattiin että se työntekijä oli jakanut summan väärin ja jokaisen piti vielä maksaa vähän lisää. Ja kun se viimein onnistui, jokaisen piti vielä maksaa 400 korunaa (noin 15 euroa) pantiksi huonevahinkojen tai minkälie varalta. Säätöä kerrakseen, mutta minkähän ryhmämatkan kanssa ei olisi.

Kukaan ei muuten puhunut koko matkan aikana korunoista, vaan huvittavasti tyylillä "tää maksaa sata rahaa"... :D

15. toukokuuta 2016

Kun koti on tabula rasa

Me muutettiin tähän nykyiseen kotiin kolmisen kuukautta sitten, ja vasta nyt aletaan päästä oikeasti vauhtiin sisustamisen ja sitä myötä kotoutumisen kanssa. Meidän koti on kooltaan pieni kolmio, ja tilaa on melkein parikymmentä neliötä edelliseen 38 neliöön verrattuna ja kaikki muutenkin ihan toisin: on erillinen keittiö, pienempi kylpyhuone, ei omaa saunaa, lasittamaton parveke, yksi ylimääräinen huone ja reilun kokoinen olohuone. Sänkyä lukuunottamatta lähes kaikki huonekalut on tarkoitus vaihtaa, eli myydä, laittaa kiertoon tai palauttaa vanhemmilta lainatut, ja etsiä uutta, meille kahdelle ja tähän kotiin sopivaa tilalle.

Tää koti oli tabula rasa, kun sen sisustusta lähdettiin miettimään. Toki vuokra-asunnolle tyypillisissä rajoissa, mutta enemmän kuin kertaakaan tähän asti. Lämpimät sävyt, tekemisen meininki, vanhat huonekalut ja niiden tuunaaminen, graafiset linjat ja modernit säväykset. Niillä meidän mielenmaisemia voisi aika hyvin kuvailla.


1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13

Makuuhuoneeseen sijoitetaan sängyn lisäksi mulle pieni meikkipöytä, koska se on valon kannalta siihen kaikkein ihanteellisin huone. Haaveilen sängyn päädystä, verhoista ja jonkinlaisesta lipastosta, mutta huone on pieni ja se aiheuttaa haasteita jo pelkästään peilin paikkaa miettiessä. Toisesta makuuhuoneesta olisi ajatuksena tulla ns. mun valtakunta, ompelukoneineen ja työpöytineen ja mitä kaikkea sinne nyt keksitäänkään. Tällä hetkellä siellä on vaan iso kasa kaikkea roinaa odottamassa jotain jonne ne voisi järjestää. Olohuoneeseen aiotaan saada mahtumaan sohva+tv –tilan lisäksi isompi ruokapöytä ja Roopelle tietokonepöytä-/työskentelytila. Sohva saatiin vaihdettua uuteen ja äsken löydettiin tori.fi:sta "uudet" ruokapöytätuolit kunnostettaviksi, mutta kaikki muu on vielä avoinna. Keittiöön mahtuisi pienempi ruokapöytä, sellainen tavallinen tai korkeampi "baaripöytä", ja pöytätilaa on muutenkin aika paljon. Vähäisen kaappitilan vuoksi seinille pitäisi kuitenkin keksiä jonkinlaiset toimivat hyllysysteemit.

Mua kiehtoo paljon kaikenmaailman koristeelliset vanhat tyylit (esim. rokokoo) ja samaan aikaan monet modernit, minimalistisemmat ilmestykset. Yritetään löytää niiden väliltä kultainen keskitie, yhdistellen uutta ja vanhaa, modernia ja rustiikkista. Tää vanhanaikaisten koristeellisten huonekalujen ihailu on ainakin hypännyt yhden sukupolven yli, koska mä oon kasvanut ns. artek-kodissa, kun taas mummilassa käydessä näkee just semmosia toisiinsa sopivia rokokoo-huonekaluja ja kultakehyksisiä tauluja. :D Ei tähän 50-luvun kämppään edes sopisi mikään liika krumeluurisuus, mutta vanhat kauniit huonekalut sun muut voivat toimia joukossa sellaisina sielukkaina yksityiskohtina.

Tän kollaasin kuvissa mun katse kiinnittyi enemmän yksittäisiin huonekaluihin/yksityiskohtiin kuin niiden minimalistiseen yleistunnelmaan: vaikka se viehättää, mä en loppujen lopuksi oo järin minimalistinen sisustaja. En hirveemmin välitä valkoisesta, joten järin vaalea tai sellainen kliininen tästä kodista ei tule. Eikä liian maalaisromanttinen. Muttei toisaalta myöskään liian moderni. Tästä tulee hetken mielijohteiden ja kirppislöytöihastusten, joidenkin pidempi aikaisten säästökohteiden ja pienen budjetin rajoissa rakennettu kokonaisuus, jossa tärkeää on niin se kotoisuuden tuntu kuin käytännöllisyys.

Loppukuun Espanjan matka tuo vähän taukoa tähän kodin laittamiseen, mutta ehkä seuraavassa sisustusaiheisessa postauksessa voitaisiin saada jo jostain konkreettisesta edistyksen siemenestä kiinni. Hiljaa hyvä tulee! :)

12. toukokuuta 2016

Kulutuksesta ja kestävien tuotteiden valitsemisesta



Viime kuussa netissä surffaillessa tuli vastaan monia hyviä Vaatevallankumous-kampanjaan liitettyjä postauksia, joissa otettiin suurennuslasin alle vaatteiden alkuperä ja tekijät. Päädyin samoihin aikoihin lukemaan mielenkiintoista keskustelua tuotteista, joiden laatu on huonontunut niin, että ihmiset ovat lopettaneet niiden ostamisen. Meidän kahden hengen talouden kulutus on keskimäärin aika pientä, mutta toi oli silti tosi silmiä avaava aihe, sillä kun tarkastellaan maailmaa kokonaisuutena, niillä päivittäisillä valinnoilla on ihan pienestä ruokakauppakäynnistäkin lähtien vaikutusta.

Mutta keskityttäessä eritysesti vaatteisiin ja käyttötavaroihin, itseäni kiinnostaa valmistuspaikkaakin enemmän se ostettavan tuotteen laatu ja kestävyys. Jälkimmäisellä tarkoitan sekä fyysistä kulutuksen kestävyyttä, mutta myös siinä käytettyjen materiaalien ekologista kestävyyttä. Toki valmistuspaikka on siihen laatuun yleensä tiukasti sidoksissa, ja suomalaisen sääntöjä usein orjallisesti noudattavan ja virheitä pelkäävän mentaliteetin tuntien voi olettaa, että suomalaiset tuotteet ovat pääosin laadukkaita, kuten myös muualla Euroopassa kaikenlaisia direktiivejä noudattaen valmistetut tuotteet.


Muutama mun tän hetkisen suosikki & päivittäisessä käytössä oleva meikkituote on Lumenen, jonka tuotteet valmistetaan pääasiassa Suomessa.

Opiskelijalle on usein taloudellisesti vaikeaa tai mahdotonta olla ostamatta muuta kuin sitä edullisinta, eikä rankempina jaksoina aina vaan jaksa ajatella, että valitsisiko sen tutuksi tulleen vakkarin vai kokeilisiko jotain uutta tuntematonta, joka voisi ehkä olla parempi ja eettisempi. Oma taloudellinen tilanne ja arjen raskaus ottavat veronsa, mutta on sekä kuluttajien että ympäristön kannalta tärkeää edes pyrkiä valitsemaan ennemmin se kestävämpi vaihtoehto ja korjattava se vanha hyväksi koettu tavara, kuin ostaa jatkuvasti uutta huonoa.

Monet aiemmin Suomessa tuotetut tuotteet valmistetaan nykyään halvemmalla ulkomailla, ja silti niistä maksetaan täällä yhtä paljon kuin aikoinaan, kun ne olivat kotimaista tekoa. Puhumattakaan siitä, että se muutos näkyy ihan tuotteiden heikentyneessä laadussakin... Jos ihmisten silmät avautuisivat niiden suomalaisiksi kokemiensa tuotteiden suhteen, jotka oikeasti tuotetaan ihan muualla kuin Suomessa (markkinoinnin silti ratsastaessa sillä suomalaisuudella, esim. "designed in Finland"...) ja protestoisivat, eikö voisi olla mahdollista, että tuotannot palautettaisiin Suomeen? Jos näin tapahtuisi, sen luulisi tekevän hyvää taloudellekin. Yksi esimerkki on Jopo, jonka tuotanto siirrettiin vuonna 2007 Taiwaniin, mutta palautettiin vuonna 2010 takaisin Suomeen Hangon tehtaalle, jolloin sen myyntiluvut lähes kaksinkertaistuivat.


Fiskarsin tuotteista aika harva tuotetaan enää Suomessa, ja mäkin vähän jännitän miten meidän Fiskarssin veitset tulevat kestämään, kun oon kuullut, että joillain ne ovat yhtäkkiä katkenneet. Tuo piirakkavuoka on Arabian, mutta on kirppislöytö ikänsä perusteella varmaan aikoinaan Suomessa tehty, vaikka siinä ei sitä lue. Nykyään myös Fiskarsin alle kuuluvan Arabian tuotanto on siirretty valtaosin Aasiaan...

Myös ruokatuotteiden pakettimerkintöjen kanssa saa ajoittain olla pääpyörällä, mistä mitkäkin raaka-aineet oikein ovat peräisin, ja mitä eroa on valmistajalla ja valmistuttajalla. Niissä ei nopealla silmäyksellä näytä olevan paljon mitään eroa, mutta jälkimmäinen tarkoittaa, että kyseinen firma on valmistuttanut tuotteen tilaamalla sen joltain muualta alihankintana ja se voi käytännössä olla tehty ihan missä tahansa.

Osa tavaroista on heikkoa tekoa, koska niiden raaka-aineet ovat huonolaatuista keinomateriaalia, jotta valmistus olisi mahdollisimman halpaa ja tuotot mahdollisimman suuria. "Halvalla ei saa hyvää"-heiton on varmaan jokainen jossain tilanteessa kuullut, ja vaikkei se ihan joka tilanteessa paikkaansa pidäkään, niin on ihan hyvä kyseenalaistaa, mistä se hinta oikein muodostuu tai mitä oikein puuttuu.

Ootteko tulleet ajatelleeksi, että joidenkin tuotteiden laatu olisi ihan tahallaan heikkoa, jotta ihmiset ostaisivat enemmän? Esimerkiksi sukkahousut olivat aikoinaan huomattavasti kestävämpää laatua, mutta sitä heikennettiin, jotta ne hajoaisivat helpommin ja ihmiset ostaisivat niitä enemmän. Ja nykyään me sitten pidetään sitä ihan normina, jos/kun ne sukkahousut hajoaa jo ekasta käyttökerrasta...

id
Ihanin ja lämpimin villapaita ikinä, neljän euron kirppislöytö, 100% lampaanvillaa ja made in Finland.

Joitain omia pettymyksiä tuotteiden kestävyyden & laadun suhteen:
– Ivana Helsingillä on ihania kuoseja, mutta ainakin pussilakanoissa kangas on niin ohutta, että jos siellä on värillinen peitto sisällä, se näkyy läpi.
– Rakastan Vilan vaatteita, mutta lähestulkoon suututti kun ostin sieltä harmaan perustopin, joka meni ihan nypläseksi jo parissa pesussa. Vaikka ei kai siinä olisi muuta voinut odottaakaan, kun toppi oli lähes kokonaan polyesteria ja viskoosia. Sitä kestävyyttä kun vertaa joihinkin yläasteella ostamiin, paljon käytettyihin ja silti hyvin siisteinä kestäneisiin puuvillaisiin t-paitoihin, niin ero on suuri.
– Ostin toissa syksynä Andiamon bootsit, jotka täälläkin ovat asukuvissa useampaan kertaan näkyneet. Ne olivat ihan täydelliset jalassa, mutta jo vajaan vuoden käytön jälkeen sain huomata, että sisäpuolelta nahkavuori on kulunut kantapään kohdalta puhki ja pohjien saumat nauravat. En tiedä, voiko niitä edes korjata entisen veroisiksi tai onko se kannattavaa, mutta suutarille ajattelin ainakin alustavasti suunnata. Harmittaa silti.


Tuo kalenteri on suomalaisen graafikon taiteilema ja kotimaisessa kopiointiyrityksessä tuotettu. Paperista on vaikea sanoa, mutta ehkä sekin suomalaisessa tehtaassa tuotettu.

Pyrin suosimaan second handia ja korjattavissa olevia materiaaleja, kotimaisia tuotteita ja käsityötä. Se on joskus vaikeaa, varsinkin kun vähän väliä tulee tarve jollekin tietylle ostokselle tai visio jostain tietystä asiasta, eikä aina ole varaa käyttää monia kymppejä tai satasia vaikkapa juuri vaatteisiin. Ja sitten kun ei voi edes olla ihan täysin varma, onko se luotettavaksi kokemansa merkki loppujen lopuksi kestävä, vai onko sen laatua menty huonontamaan ja valmistusprosessia halventamaan hissuksiin, kuluttajilta salassa.

Olisi kätevää, jos olisi joku selkeä lista tuotteista ja niiden valmistajista, joissa on hinnasta riippumatta laatutakuu. Ja jos kuluttajat huomaavat sen laadun huonontuneen, siltä listalta putoaisi pois. Esimerkiksi avainlippumerkin saaneiden yrityksien kanssa asioidessa voi luottaa, että suurin osa työstä on tehty Suomessa. Toki siltäkin listalta voi pudota pois, jos yrityksen toimintatavat muuttuvat, mutta tuota listaa seuraamalla voi pitkälti pysyä kärryillä siitä, missä niistä yrityksistä ostamansa tuotteet on valmistettu. Mutta en sanoisi, että Suomessa valmistaminen kertoisi suoraan, että tuote on laadukas ja kestävä. Siksi sellainen oma listansa olisi kätevä. Joku vois ottaa tosta ajatuksesta kopin.

Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Minkä tuotteiden laatuun/kestävyyteen te olette pettyneet?


// Tässä kotimaisten satojen (kuten varhaisperunan) kypsymistä odotellessa, täältä löytyy myös tätä aihetta sivuava viime kesäinen kirjoitukseni suomalaisen ruuan tuotannosta ja sen ahdingosta.

10. toukokuuta 2016

Arki- ja juhla-asujen välinen harmaa alue

id
Takki – Marc Cain / Housut – Zara / Toppi – Carlings / Kengät – Dinsko / Korvikset – Moumou design / Käsilaukku – Pieces

Ne vaatekaapin siisteimmät, sivuvetoketjulliset housut, ja lyhyempi toppi, jota ei tule käytettyä usein juuri sen pituutensa vuoksi. Äidiltä lainattu ihana kallis pikkutakki, kerrankin jotkut muut kuin ne ainaiset nappikorvikset. Jalassa korot ekaa kertaa sitten joulukuun ja hiukset hirveellä vaivalla väännetyllä poninhännällä. Perus gaala-asu? Ehkä sen olisi kruunannut vähän näyttävämpi kampaus tai hienostuneempi käsilaukku, mutta hiustenlaittoon oli liian vähän aikaa ja olalle otin sen ainoan laukun mikä oli mukana – ja jonka sisään mahtui kamera.

Se mikä toiselle on normaali arki- tai työasu, voi toiselle tuntua spesiaalitilanteisiin sopivalta tyyliltä. Sitä ristiriitaa mä pyörittelin päässäni, kun puin päälleni tän asun, joka tuntui panostukselta verrattuna viime aikojen kotilöhöasuun, jossa oon hengaillut sohvalla läppärisylissä cädäten. Tai vaatteista viis, mulle jo hiuksien laittaminen jollekin muulle kuin letillä kielii jo jostain erityisestä...

Mä pyörähdin tässä asussa siellä puolivuosittain järjestettävässä bloggaajien Inspiration Blog Awards -gaalassa pari kolme viikkoa sitten. Se sattui olemaan just ennen raskasta deadline-viikkoa, eikä mulla ollut yhtään "hamefiilis", hyvä jos edes juhlafiilis. Heitin lopulta niskaan vaan jotkut kaapista löytyneet mukavat, mutta normirytkyihin verrattuna juhlavalta tuntuvat vaatteet. Tätä asua ei ollut tarkoitus edes kuvata, mutta katsoin aikataulun väärin ja oltiin liian aikaisin liikkeellä, joten mikäpä siinä... Sattui velikin olemaan sopivasti mukana kuskina & kuvaajana. Pidän tästä asusta oikeestaan aika paljon, ja jos olis varaa hommata enemmänkin tommosia vaatteita, niin käyttäisin näitä mielelläni paljon useamminkin, ilman että pelkäisin niiden sotkemista tai puhki istumista.

Miljöö puhuu arkiasun puolesta, mutta jos se olisi juhlavampi, niin ehkä tänkin voisi kuvitella juhla-asuksi. Mutta mihin teillä on tapana vetää arki- ja juhla-asujen raja? Olisiko tällainen asu teidän päällänne ennemmin arkea vai juhlaa?