Suomalainen saunaperinne viidessä kuvassa

1 kommentti:
juhannus-sauna-photography juhannus-sauna-photography juhannus-sauna-photography

Juhannusaattona puolen yön aikaan,
poltetaan kokkoja kesäyön taikaan.
Suuria tunteita rakkauden huumaa,
olut on kylmää, seksi on kuumaa.


Yöttömän yöhön haihtuvat huolet,
kesää on jäljellä enää vain puolet.
Juhannusheilan haluatko saada,
estot ja kiellot tieltäsi kaada.

juhannus-sauna-photography id-juhannus-sauna-photography

Kesä on kuin perhon lento.
Kaunis, lyhyt ja hennon hento.
Aika kuluu mutta muistot jää,
ne rikastuttavat elämää.




Suomalainen saunaperinne – oli juhannus tai joulu.

Vuosi toisensa jälkeen toistuvat perinteet. Nautinnon ja itsensä kidutuksen rajapinta. Höyryävä kroppa ja vastakorkattu kylmä juoma. Askeettisuus. Hölmö humalainen yöuinnilla. Tai mitenpä ne kukakin tulkitsee.

Sain mökillä idean tällaiseen kuvasarjaan. Ajatuksena oli saada aikaan sellaista Aki Kaurismäen leffoista tuttua ja tyypillistä suomalaista realismia, ennemmin kuin kiiltokuvakauniita kuvia. Aihe on kliseinen mutta aito. Suomalainen sauna viiteen kuvaan tiivistettynä. Onnistuiko se?

Oikeastaan näitä kuvia oli paljon enemmänkin (ja vaihtoehtoja liikaa), mutta yritin pitää tän tiiviinä. Valita ennemmin todellisimmat kuin seesteisimmät kuvat. Yksi per asia. Olisi toiminut hyvin mustavalkoisena, mutta päätin laittaa tähän väreissä.

Tein vähän vastaavanlaisen postauksen kesäyöstä pari vuotta takaperin – silloin vain idean kuvaamisen hoisi veli ja itse leikin sen visioni mallia. Ja siinä oli nimenomaan nättejä kuvia ja fantasiamaisia sävyjä, eikä tällaista tiukkaa filmikameramaista realismia. Ja ihan himmeä määrä niitä kuvia. :D

Kummasta kuvaustyylistä pidät enemmän, realistisesta vai romantisoidusta?

Ihanaa juhannusta!


(Ensimmäiset lyriikat Ylivoima - Juopuneiden Muistopäivä, toisen pätkän kirjoittaja tuntematon)

Asetan riman alas ja aloitan

Ei kommentteja:
aloittamisen-vaikeus-burn-out

Pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen on vaikea palata. Uuteen alkuun päästäkseen on pakko laskea se vuosi vuodelta jatkuvasti noussut rima alas, ja lähteä liikkeelle mahdollisimman yksinkertaisesta. Että olisi helpompi päästä taas vauhtiin ja takaisin siihen sisältöön, millä mieluiten täyttää blogiaan.

Mulle helpointa on lähteä liikkeelle omista kuulumisista. Se on kuin palaisi samalla takaisin koko bloggaamisen alkulähteille. Sitä varten blogit aikoinaan eniten olivat. Päiväkirjoja. Nykyään ne ovat lisäksi niin paljon muuta, että ei mikään ihme, jos meinaa joskus mennä solmuun ja latoa pään täyteen suorituspaineita.

Joten yksinkertaistetaan.


Oon ollut aika väsynyt.

Viime kuussa oli tosi kiire ja paljon töitä. Vähän ehkä liikaakin. Tein neljän viikon työtunnit kolmessa ja vietin sen neljännen kurssilla Tammisaaressa. Se kesti maanantaista sunnuntaihin ja muistutti raskaudeltaan perus ylityöviikkoa, tosin lisättynä monta uutta ihmistä ja äkilliset sosiaaliset suoriutumispaineet. Huuh.

Noiden päälle olin täyttänyt illat ja viikonloput tehokkaasti valokuvaustöillä. Kuvasin tänä keväänä neljät vuosijuhlat ja yhdet valmistujaiset, ja se oli normitöiden päälle aika paljon.

Oman aikansa vaati myös blogin ulkoasun muuttaminen ja siihen liittyneet taustatyöt. Se oli alunperin se syy, miksi en postauksia ehtinyt tekemään. Parin viikon jälkeen tajusin, että pakko pitää taukoa, kun rahkeet ei vaan riitä kaikkeen. Kai jokin stressilisä iski myös perheenjäsenen sairastumisesta - kaikki kääntyi onneksi parhain päin, mutta kai oli se psyykkisesti kaiken muun päälle aika isokin juttu. Eikä sitä oikein tajunnut kuin vasta jälkeenpäin.

Nyt se kiire on hellittänyt ja mulla on ollut vain normaalisti töitä.

Olin ajatellut, että kesäkuussa on sitten aikaa tehdä kaikkea. Mutta tässä taisi käydä vähän kuten viime vuonna kandikevään jälkeen.

Pahin väsymys iskee vasta sitten, kun sille on tilaa ja aikaa.

Toisin sanoen, tän kuun oon lähinnä vaan käynyt töissä ja nukkunut.

Kaikki omat projektit ja blogi ovat olleet tauolla sieltä toukokuun alusta asti. Blogin ulkoasu on jo jonkin verran edennyt, mutta postauksiin ei ole ollut voimavaroja. Jopa sähköposteihin vastaaminen on tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta, kommentteihin vastaamisessa sama juttu (anteeksi). Yksi sähköposti per ilta, toisena päivänä laskut. Pieni askel kerrallaan. Pakolliset jutut, ei muuta.

Töissä oon täysin skarppi eikä mitään ongelmia, mutta sen jälkeen ei sitten oikein muuta jaksakaan.

aloittamisen-vaikeus-burn-out

Nyt näyttää jo vähän paremmalta. 

Vastasin tänään jo kolmeen sähköpostiinkin. Tosin vasta päiväunien jälkeen. :D Ja viime viikolla jaksoin leikkia photoshopilla ja työstää valokuvaustöille omaa sivua. Pientä edistystä siellä sun täällä.

Tarkoitushan ei ollut pitää blogista taukoa, enkä tosiaan ajatellut, että pieni tauko venähtäisi tällaiseksi.

Mutta mitä pidempään sitä taukoa jatkaa, sitä vaikeampi on taas aloittaa. Rytmi on hukattu ja kaikki postausideat kasaantuneet isoksi takkukasaksi, jota on haastava lähteä purkamaan. Vähän kuin kotitehtävissään jälkeenjäänyt koululainen, jonka on vaikea kiriä muita kiinni, kun sen tehtäväkasan edessä ei tiedä, miten ottaa ensimmäinen askel. ”Mistä oikein alottaisin” on usein ollut mietinnän aihe. Ja yleensä se päättyi siihen, ettei aloita ollenkaan.

Siksi päätin nyt aloittaa näin, vaikka järkevintä olisi ollut aloittaa jostain mielenkiintoisesta. Jostain, mistä yleensä kirjoittaisin ja haluan kirjoittaa. Jostain, mistä myös joku tänne eksyvä haluaisi lukea. Mutta en oo vielä ihan siellä asti, joten pitää aloittaa helposta. Ja sitten alun jälkeen pitäisi alkaa rullaamaan jouhevammin, kuin itsestään.

Tai ainakin niin sitä ainakin väitetään.

aloittamisen-vaikeus-burn-out

Tää viikko oli kesän ensimmäinen lyhyempi työviikko, kun lähdetään jo huomenna juhannuksen viettoon. Ensin saaristoon, ja jos siellä on teltassa liian hyytävää ja tylsää niin sitten minne nyt ikinä keksitäänkään. Kuten vaikka kylpylään rentoutumaan ja nauttimaan meidän vuosipäivästä. Jos satut tietämään jonkun mukavan kylpylän (joka ei välttämättä olis täynnä lapsiperheitä), niin saa vinkata! ;)

Heinäkuussa downshiftaan muutamaksi viikoksi max. kolmen päivän työviikkoon. 

Siinä pääsee ekaa kertaa käyttämään sellaisia herkkuja kuin kesälomapäivät. Niitä ei vielä tälleen ekana työvuonna ole monen viikon edestä, joten käytän ne mielummin ripotellen kuin yhteen pötköön. Ajatuksena on, että siinä pääsisi taas kiinni kaikkeen siihen, mikä nyt on viime viikkoina jäänyt ja unohtunut väsymyksen alle. Mutta en uskalla luvata mitään, en halua pistää heti alkuun liian korkeita tavoitteita tai mitään ylimääräistä stressiä.

Vähän alkaa jo jännittää, että mitenköhän sitten ensi syksynä. Silloin kun olisi tarkoitus lisätä tähän nykyiseen ruljansiin eli työt + valokuvaustyöt + blogi + käsityöharrastukset -yhdistelmään vielä koulukurssejakin. Ja mistään näistä osa-alueista en siis haluaisi luopua. Voidaan sit alkusyksystä lyödä vetoa, onko mulla burn out ensi jouluna vai jaksanko kesään asti. :D

Mutta tähän väliin tällasta. Toivon mahdollisimman vähäsateista ja rentouttavaa juhannusta teillekin! Jos siellä sattuisi joku vielä olemaan jäljellä. Koitan palailla seuraavan kerran vähän vähemmän paikallaan junnaavissa merkeissä. :)

Konmaritin instagram-tilini

6 kommenttia:
konmaritus-instagram-karsinta-bloggaaminen
@helmihytti

Jotkut "konmarittaa" kaappejaan, mä päätin kokeilla samaa karsimalla viimein vähän mun instafeedin historiaa. Koska lähes kuusi vuotta instagramia ja reippaasti yli 1000 kuvaa… Joo, siellä on joukossa siis vaikka minkälaista skeidaa, mitä en kaikkea ehkä jälkeenpäin edes käsitä, miksi ihmeessä oon julkassut niistä mitään. :D

Erilainen pääsiäisasetelma - pastellinsävyjä ja yksisarvinen

2 kommenttia:
diy-sisustus-savityo-yksisarvinen-paasiainen diy-sisustus-savityo-yksisarvinen-paasiainen

En oo kasvattanut rairuohoa sitten lapsuuden, enkä muutenkaan ihmeemmin perusta pääsiäisestä.
1. En tykkää pääsiäisen perinteisestä värimaailmasta, liikaa keltaista ja oranssia,
2. Se on niin täynnä kaikkea krääsää ja roskaa (ei tosin sillä, etteikö moni muukin juhla olisi...),
3. Pääsiäissuklaat ei nappaa. :s

Meillä ei muutenkaan ole mitään pääsiäiseen liittyviä perinteitä, mutta jotenkin tällä kertaa innostuin vähän (tai vähän enemmän) leikkimään mun savitekeleillä ja pastellisävysillä tipuilla, kun tajusin, miten parista mun viimeisimmästä savityöstä sai sovellettua aika hauskan pääsiäisasetelman.

Muilla on pääsiäiskanoja ja -pupuja, mun pääsiäisasetelmassa on yksisarvinen. 


Ja se munii ja hautoo selässään värikkäitä munia, joista kuoriutuu pastellisävyisiä tipuja, joista kasvaa lisää yksisarvisia. Mitä?

Ylisuorittajan toimintasuunnitelma - 10 seuraavaa tehtävää TO-DO-listallani

4 kommenttia:
to-do-lista-aloittamisen-vaikeus

Sain juuri valmiiksi ihan tuhottoman ison kuvakäsittelyurakan, ja vielä olisi tälle viikolle paljon hommaa kevään viimeisen vastaavan potin kanssa. Kun viikossa on liian vähän tunteja kaikelle, priorisoinnin takia moni muu on jäänyt näiden takia taka-alalle odottamaan vuoroaan.

Ja se to-do -lista tuntuu ihan loputtomalta. 


Isoissa projekteissa luonnollisesti kuluu enemmän aikaa, mutta usein ihan pikkuasiatkin vievät yllättävän paljon sitä rajallista aikaa.

Saanko luvan hellittää? Blogini on juuttunut tyveneen

14 kommenttia:
blogimaailma-aitous-itsekriittisyys-tavoitteellisuus

Mulla on paha tapa kerätä itselleni niin paljon projekteja ja hommaa, että ne kutistavat yöunet minimiin ja pakottavat karsimaan oikeasti tärkeistä asioista.

Tiesittekö, että mä oon oikeasti kamalan tavoitteellinen, jokseenkin turhan vertaileva ja varmasti itse itseni pahin arvostelija? Jos ette, niin se saattaa selittää teille paljonkin tätä postausten hidasta tahtia.

Ja kyllähän mä siitäkin itseäni ruoskin – arvatkaa harmittiko, kun en kerennyt saamaan viime kuulle edes kuutta postausta? Säälittävä suoritus, näin hiljaista ei oo ollut edes abivuonna tai kandikeväänä, ja niiden aikoihin siinä sentään oli ihan oikeakin syy.

6 vinkkiä ja omia kokemuksiani juhlien kuvaamisesta

6 kommenttia:
juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja

Tässä lopputalvesta ja keväällä on ja on ollut aika paljon kuvaushommia, jotka ei täällä blogin puolella juurikaan näy. Oon käynyt kuvailemassa eri ainejärjestöjen vuosijuhlia, joista alkaa pikkuhiljaa olla kertynyt aika kivastikin kokemusta.

Muistan vielä kun pari vuotta sitten kävin kuvaamassa mun ensimmäisiä vuosijuhlia, ja olin siitä tosi hermona. Tilannetta helpotti kauheesti, kun huitasin heti juhlan alkuun pöydältä alas jonkun juhlijan skumppalasin kunnon sotkun saattelemana. :D

Nykyään sen sijaan tuntuu aina välillä, että eiköhän tota kokemusta olis jo riittämiin – että oonkohan mä nähnyt läpi jo melkein liian monet vuosijuhlat? Mutta oon tosi huono sanomaan ei, jos ei ole mitään suoraa syytä kieltäytymiselle. Ja onhan se hauskaa kun ylipäätänsä pyydetään kuvaamaan!

Tähän neljänteen opintovuoteen mennessä oon selkeesti ollut jo sen verran tapahtumissa esillä, että jokunen saattaa muistaa nimenkin –  ja puskaradio toimii.


Mutta tosiaan, jos silloin joskus ekoilla kerroilla olin ihan hermona siitä omasta suorituksesta, niin nyttemmin kaikki sujuu jo aika iisisti ja saatan ennemmin siellä juhlassa miettiä, että hitto vie, miten mä oon taas täällä. :D Sitten shokeeraan itseni kerta toisensa jälkeen sillä räpsittyjen kuvien määrällä, ja vielä kotonakin voin olla aika paineen alla, että kuinkahan suuri osa niistä kuvista on edes onnistunut.

Mutta sitten, kun sen kuvamäärän on viimein saanut käytyä läpi ja gallerian julki, ja näkee, miten ihmiset tykkää, niin koko sen näkemänsä vaivan määrän unohtaa. Ja kohta löytää itsensä taas seuraavilta vujuilta. :D

juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja

Siinä missä potretit ovat kohtalaisen mekaanista hommaa, rakastan itse juhlien ja juhlaväen kuvaamista – varsinkin silloin, kun he eivät kiinnitä kuvaajaan huomiota.

Juhlia kuvatessa yritän yleensä olla mahdollisimman näkymätön.


Ihmiset ovat usein kauneimmillaan rentoina, kameraa tiedostamattomina, luonnollisesti ilman turhaa poseeraamista. Se seiniin sulautuminen on vaan usein aika vaikeaa, ja monesti ihan tosissaan toivon, että omistaisimpa näkymättömyysviitan. :D

Juhlakuvauksessa on aika tarkkaa, millaisina hetkinä on sopiva kuvata – ja se sopiva kuvausväli on usein aika kapea:

  1. Juhlan alkuun voi olla haastavaa kuvata, kun valtaosa juhlijoista ei ole vielä kovin rentoutunut ja tiedostaa kameran liian selkeästi. Jotkut jopa piiloutuvat kameralta.
  2. Ruokien aikaan on vaikea kuvata, koska kukaan ei halua itsestään kuvia ruoka suussa. Ja niitä on usein sekä alku-, pää- ja jälkiruoka, eli enemmän kuin yksi kerta, kun kaikilla on ruokailu kesken ja pitää olla aika tarkkana.
  3. Laulamisen kanssa on lähes ongelma kuin syömisen kanssa: kuvat suu auki eivät aina ole niitä kaikkein edustavimpia.
  4. Toisaalta kaikkea ei myöskään voi jättää juhlien loppupuoliskon varaan, sillä sekään ei välttämättä ole kaikkein helpoin aika kuvata: Yleensä ihmiset eivät enää pysy paikoillaan tai ovat vähän liian humalassa. 
  5. Harkintakyky niiden julkaistavien kuvien suhteen on kaiken A ja O siinä, kutsutaanko sua jatkossakin kuvaamaan vai ei. Vaikka joku olisi loppuillasta tosi innoissaan poseeraamassa vaikka minkälaisia kuvia muistikortille, hän ei välttämättä puoltaisi niiden julkaisua enää ole seuraavana aamuna.
  6. Ja jos joku pyytää sua silti poistamaan jonkun itsestään otetun kuvan julkaistujen kuvien joukosta, älä loukkannu. Kyse ei ole huonosta palautteesta, eikä kuvan huonous tai hyvyys ei aina korreloi sen suhteen, pitääkö kuvan kohde kuvasta vai ei. Joskus kuvatun henkilön itsekriittisyys luo niin tiukat kriteerit hyvälle kuvalle, ettei kuvaaja voisi niitä edes arvata. 
Mutta kun vertaa juhlakuvaamista henkilö- ja ryhmäpotrettien kuvaamiseen, niin oikeesti tuo jälkimmäinen on useammin oikeesti raskasta, ja vaatii paljon voimia siltä omalta sosiaaliselta kanssakäymiseltä.

Varsinkin kun ihmiset ovat usein niin juhlien tuiskeessa ja jossain vaiheessa iltaa siinä pisteessä, että puhe ja ohjeet ei kuulu eikä tehoa, jonottaminen on mahdottomuus ja jotkut poseeraukset enemmän kuin kyseenalaisia. :D

Se vaatii joskus tosi pitkiä hermoja, vaikka lopputulos onkin kuvissa yleensä kaikeksi onneksi paaaljon parempi, kuin miltä se siinä kuvaustilanteessa vaikutti. Parempi näin päin!

Jos oon kameran kanssa liikkeellä, en itse suostu täysillä siihen juhlahumuun hyppäämään – saatika juomaan, – vaikka muut sitä ehdottaisivat. En halua riskeerata mun kameraa, niistä muistikortille tallennetuista kuvista puhumattakaan.

Oon mielummin vähän kuin kärpänen katossa: fyysisesti mukana mutta kuitenkin sen kuplan ulkopuolella.

juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja

Tänne näitä kuvia tulee harvemmin laitettua, sillä ne harvemmin sopivat muihin aihepiireihin kuin valokuvaukseen. Ja vaikka ihmisistä olisi paljon hyviä kuvia, joita tekisi mieli hehkuttaa teillekin, harvemmin viitsin julkaista täällä liian tunnistettavia kuvia ainakaan tuntemattomista ihmisistä. Sen takia valitsin tähänkin kuvia, joissa esiintyvät henkilöt eivät ole suoraan tunnistettavissa, vaikka sellaiset kuvat olisivatkin kokonaisuutta mukavasti täydentäneet. :)

Nää kuvat on muutamia otoksia meidän arkkitehtikillan vuosijuhlilta.

Siellä oli hämärä valaistus ja juhlatilassa värivaloja, jotka toivat kuvailuun oman haasteensa – niiden vuoksi tilaa ei voinut kokonaisuudessaan kuvata salaman avulla, koska se olisi vienyt tilasta sen olennaisen tunnelman.

Kun oli päästy siitä pääjuhlan ja potrettikuvauksen kaavamaisuudesta ja bändi alkoi soittaa ja juhlaväki tanssia, innostuin kovasti niistä värikkäistä strobovaloista ja vapautuneesta tunnelmasta. Se oli tosi hauskaa, siinä hetkessä se kuvaus tuntuu enemmän taiteelta kuin tavalliselta julkien valokuvaamiselta. Siinä tulikin sitten aika hyviä otoksia, vaikka ite sanonkin!

Valoilla leikkiminen on ihan parasta.

juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja

Kun nää kuvausprojektit vievät muutenkin tällä hetkellä blogilta aikaa, niin ajattelin, että voisin vaikka kirjoittaa tänne muistakin valokuvaukseen liittyvistä aiheista.

Kiinnostaisiko teitä nähdä esim. vähän jotain ennen-jälkeen kuvia ja esimerkkejä siitä, miten muokkaan näitä kuvia? :) Saa heitellä ehdotuksia! 

Olohuoneen muodonmuutos ja maailman pehmein matto

8 kommenttia:
(Yhteistyössä Sukhimatot)
sukhimatto-diy-sohvapoyta-lankkupoyta sukhimatto-diy-sohvapoyta-lankkupoyta sukhimatto-diy-sohvapoyta-lankkupoyta
Uusi sohvapöytä ennen ja jälkeen pintakäsittelyn, ja eri matoilla. Huomaa, että tuon ruskeankirjavan maton kanssa olisi sopinut ennemmin joku vaalea tai yksivärinen (muu kuin ruskea) pöytä.


Meidän olohuone koki aika huomattavan muodonmuutoksen, kun saatiin väliaikaisen lainapöydän tilalle viimeinkin oma sohvapöytä (josta kirjoittelin sunnuntaina DIY-postauksessa), ja samaan syssyyn päätettiin myös vaihtaa sen alle uusi matto – voitte verrata tätä ylempää tuohon alapuolella olevan kuvan ennen-tilaanteeseen.