SLIDER

Tohelon ja torvelon hyllyoperaatio - Neljä vinkkiä, jotka kannattaa huomioida avohyllyjä kiinnittäessä

18. helmikuuta 2017

diy hylly keittiönhylly takorauta hyllynkannatin liimapuulevy

Meidän seinät on vielä puhtaat tauluista ja muusta, kun halutaan harkita niiden paikat tarkkaan – mielummin ensin siis kaikki suuremmat linjat selviksi, ettei tule vika-arvioida. Mutta jonkun aikaa sitten porattiin ekat ruuvit seinään, saatiin ripustettua keittiön seinälle pari avohyllyä. Ehdin suunnitella niitä jo pidemmän aikaa, ja itse totetuttaminen aloitettiin jo kuukausi sitten, mutta kuinka ollakkaan, kaikki ei sujunutkaan kuin Strömssössä.

Aidosti oma haave, vai muun maailman yleinen ihanne

12. helmikuuta 2017

haaveet ihanteet matkustus arki opiskelijaelämä haaveet ihanteet matkustus arki opiskelijaelämä

Kuvia tän vuoden puolelta... Sen verran vähän tullut kuvailtua, ettei kevään kanssa selvästi olla vielä voiton puolella. Pilviset päivät ei valaise kotia kuvaukselliseksi, eikä ankean harmaa sää houkuta loikkimaan kamera kaulassa ulkonakaan. Mä oon niin sääihminen, että harmaina päivinä on vaikea löytää inspiraatiota oikein mihinkään, silloin huvittaisi vain nyhjätä ja nukkua. Aurinkoisina päivänä mun maailma hymyilee helposti, mutta toisaalta pelkkä kävelymatka bussille jossain pistävässä sumutinpullosateessa voi kasvattaa otsaan jäätävän tatin. :D

Palkinnoilla Jäynägaalassa

5. helmikuuta 2017

Jossain päin Suomea jaettiin eilen nättejä pääpatsaita menestyneille artisteille, mutta viikko takaperin täällä vietettiin vähän toisenlaista palkintogaalaa. Emmoja seuraamatta arvioin, että tää gaala oli varmasti hauskempi. :D Juhlan nimi oli Jäynägaala, ja siellä palkittiin parhaita teekkarijäyniä viimeiseltä viiden vuoden ajalta, jakamalla toista kertaa historiassa kullitettuja Markunpäitä ja muita kunniamainintoja.

Tällä kertaa myös meidän vuosikurssin jäynätiimi sai myös kutsun tulla edustamaan...

jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä

Ja onneksi päästiin paikalle edes pienellä edustuksella, vaikka valtaosa vuosikurssista sattui juuri kyseisenä viikonloppuna reissaamaan ties missä ympäri Suomea ja maailmaa. Sen lisäksi että oli vanhoja jäyniä oli hauska katsella, meidän fuksijäynä vuodelta 2014 voitti nimittäin kultaisen Markunpään parhaasta passiivijäynästä! Hyvä me! :D

"Jäynä on yleensä teekkareiden järjestämä kepponen tai tapahtuma, jonka tarkoitus on aiheuttaa riemua jäynääjissä sekä jäynän kohteissa ja suuressa yleisössä. Jäynä pyrkii hyödyntämään tekniikkaa joskus hyvinkin mitättömän asian aikaansaamiseksi. Jäynä ei saa olla poliittisesti tai uskonnollisesti kantaaottava. Hyvä jäynä liittyy kuitenkin usein yhteiskunnan ajankohtaisiin asioihin ja tapahtumiin."  -Wikipedia

Ja passiivijäynä tarkoittaa jäynää, jossa jäynääjät eivät suoraan ota kontaktia jäynättäviin, vaan ovat lähinnä tarkkailijan roolissa.

jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä

En muista sanasta sanaa miten palkinnon jaossa lueteltuja syitä, mutta omin sanoin on helppo myöntää, että me ollaan tosi iloisia siitä, miten hyvin meidän jäynä onnistui. Oltiin silloin ja ollaan nyt. Meidän vuosikurssilaiset osallistuivat jäynän toteuttamiseen hyvällä panostuksella, idea oli hauska ja liittyi sopivasti meidän alaan – ja oli siinä määrin ajankohtainen, että kiinnitti kivasti ihmisten huomion. Viimeiseksi myös editointi onnistui hyvin, vaikka itse sanonkin.

Nyt tuo pää seisoo meillä eteisessä odottamassa, että joku kerkeisi kiikuttamaan sen kampukselle meidän kiltahuonetta koristamaan. ❤

jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä id jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä


Tässä vielä tää meidän fuksijäynä, jos kiinnostaa ettekä silloin vuonna 2014 sitä huomanneet. (Jos video ei näy, jäynän löytyy myös youtubesta.)

Aiheesta jutellessa mun työkaverit kertoivat voittaneensa aikoinaan oman vuosikurssinsa kanssa fuksijäynäkilpailun. Se oli ihan uutta tietoa, koska mä en ainakaan muista kuulleeni muusta yhtä hyvin sijoittuneesta arkkarien tekemistä jäynästä (ainakaan täällä Tampereella). Mutta ei kai ihme ettei tuo ole tullut vastaan – se tallenne sattuu löytymään vain VHS:nä, eikä mistään youtubesta. :D


Kaikki postauksen kuvat, joissa esiintyy ihmisiä (c) Jukka Tuomisto / @j4kku

Vintagefiiliksissä

30. tammikuuta 2017

vintage löydöt tampere vapriikki vintagetori

Viikonloppuna täällä Tampereella oli vuosittain järjestettävä Vintage-Vapriikki -tapahtuma, jossa ennätettiin tänä vuonna piipahtamaan. Tän museo Vapriikin tiloissa pidettävän tapahtuman parasta antia on mielenkiintoinen vanhanajanhenkeä huokuva vintagetori, jonne on vapaa pääsy ja josta vintage-aarteita metsästävät voivat tehdä vaikka minkälaisia löytöjä. Painopiste vaikutti olevan tällä kertaa lähinnä naisten vaatteissa, joita oli kyllä hauska hypistellä ja katsella, vaikkei oma tyyli niistä koostuisikaan. Jotkut osaavat kantaa vintagetyyliä uskottavasti yhdistellen, mä näyttäisin niissä kuteissa lähinnä naamiaisista karanneelta mamsellilta.

Runebergintortut muumimukeissa

29. tammikuuta 2017

runebergin tortut mukissa kahvikupissa helppo ohje mukitorttu

Ensi sunnuntaina on Runebergin päivä, sen huomaa aina tammikuun lopussa kauppoihin ilmestyvistä tortuista. Runebergin tortut jakavat mielipiteitä, ja niistä löytyy kaupoissakin useita toisistaan hiukan eroavia versioita – vähän eri mausteilla ja kosteuspitoisuuksilla. Koita siinä sitten arpoa, millä leipomolla olisi semmoset, mistä itse pitäisi! Mutta yksi asia yhdistää: parista tortusta pitäisi järjestään pulittaa ärsyttävän paljon.

2 0 1 6

22. tammikuuta 2017

Vuosikatsaukset on perinne, joita kirjoittaessa on mukava muistella, mitä kaikkea kuluneena vuonna on tullut tehtyä, nähtyä ja koettua. Niiden avulla on helpompi kelata mennyttä, kun pystyy palaamaan siihen yhteen koosteeseen ja muistamaan, mitkä olivatkaan juuri tuon vuoden kohokohdat, vaikka vuodet saattaisivat päässä muuten sulavasti sekoittua keskenään.

Tää vuosi ei ollut ihan samanlaista tykitystä kuin pari aiempaa vuotta, mutta oikeastaan hyvä niin. Ajoittain oli tosi stressaavaa ja loputtoman väsynyttä, mutta vastapainona myös tosi onnellista. Onneksi, siksi tästäkin vuodesta jäi pohjimmiltaan hyvä fiilis. Sellainen, että 2016 oli raskas, mutta hyvä.

Vuonna 2016...

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
TALVI – KEVÄT:


parasta oli
...kun saatiin pakata kimpsut ja kampsut kasaan sieltä mun muovimattojen peittämästä Hervannan yksiöstä ja muuttaa yhteiseen, riittävän tilavaan kämppään lähemmäksi Tampereen keskustaa. Ja kevään kiireen jälkeen siihen kämppään keskittyminen, sen laittaminen ja sisustaminen niin, että siitä on pikkuhiljaa tullut oikeasti kodikas. Rauhallinen elämä erityisesti kesästä eteenpäin, kun kandikevät jäi taakse ja työt toivat elämään säännöllisyyttä ja uutta näkökulmaa. Päätös välivuoden pitämisestä. Paras päätös mitä olisin voinut tehdä.

pahinta oli
...viime kevään stressi ja koulupaineet. Samoin stressi töiden etsimisestä ja löytämisestä. Se hirveä väsymys, jota nukuin pois koko kesän. Ja marraskuun uusi väsymyspiikki. Sellaiset tajuaa usein vasta jälkeenpäin. Päälle iski vielä paineet useiden opintotukien palauttamisesta vuositulorajojen ylittymisen takia. Hitto että se oli taas ärsyttävää.

kaipasin enemmän
...unta, vapaa-aikaa ja rahaa. Ja aikaa blogille. Joo, ne on vähän ristiriidassa keskenään. :D

haaveilin eniten
...että olisi jo sellainen elämäntilanne ja riittävästi säästöjä, että voisi ostaa oman asunnon, ja voisi jättää vuokralla asumisen taakse. Kiusasin itseäni jatkuvasti katselemalla netistä myynnissä olevia taloja, vaikka niihin tarjouksiin onkin vielä ihan mahdotonta tarttua.

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
KEVÄT – KESÄ:


pelottavinta oli
...syksyllä pariin otteeseen koetut ikävät vatsakivut, joiden syy jäi mysteeriksi. Ehkä ne johtuivat piilostressistä, ihan sama, kunhan eivät vain enää palaa. Lisäksi se epäilys kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka toivottavasti johtui vain veriarvojen kertaluontoisesta heilahtelusta. Ei mitään traagista, mutta sellaista, mitä en ole ennen kokenut. Siksi ne kai voi luokitella pelottaviksi.

sain elämääni
...uusia työkavereita! Ja entiseen nähden paljon kokemusta, näkemystä ja itsevarmuutta ainakin työelämään liittyvissä asioissa. Ehkä jonkinlaista uutta kaveriporukkaakin. Se olisi mukavaa.

matkustin maailmalle
...tutustumaan kurssin excursion merkeissä Tsekkeihin Prahan ja Brunon moderniin arkkitehtuuriin, Roopen kanssa rentoutumaan Espanjan Valenciaan, äidin kanssa pitkäksi viikonlopuksi kaupunkilomalle Riikaan, ja bloggaajakollegoiden kanssa ihanalle mutta nopealle visiitille Tukholmaan. Ja pakko sanoa, että siinä oli niin nopeasti peräjälkeen nää kaikki reissut, että vielä monen kuukauden jälkeenkään mulla ei ole vielä paljon yhtään matkakuume, toisin kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. :D

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
KESÄ – SYKSY:


suurin saavutukseni oli
...varmaan ne tekniikan kandidaatin paperit ja käsittääkseni suht moitteeton suoriutuminen töissä. Ai niin, ja päästiin meidän ryhmätyössä yhdessä kilpailussa palkintopallille! Oli myös useampi kuvauskeikkoja, joista osaan olla tyytyväinen. Ja nää kotiprojektit voisi varmaan laskea hyviksi saavutuksiksi nekin.

epäonnistuin pahiten
...videokuvailun kanssa. Kesällä oli suuri into ja isot kuvitelmat, että jos vaikka innostuisi vloggaamaankin joskus. Hommasin itselleni synttärilahjaksi videokameran, jolla kuvailin paljon meidän elokuun reissuilla ja yksissä juhlissa, mutta sitten alkoi syksyn arki ja siihen se kuvailu sitten jäikin. Enkä muuten oo vieläkään jaksanut purkaa sitäkään materiaalia valmiiksi. :D Se vie liian paljon aikaa, ja sitten on liian paljon muutakin kiinnostavaa tekemistä. Mutta ompahan videokamera valmiina taas seuraavaan reissuun tai tärkeisiin juhliin, jos haluaa taltioida muistoja purkkiin.

tärkeimmät oppimani asiat koskivat
...todennäköisesti arjen asioiden priorisointia, omaan alaan liittyviä töitä, itseäni ja sitä mikä mulle on tärkeää.

pukeutumistani kuvaisi parhaiten sanalla
...villapaitaspurgu.

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
SYKSY – TALVI:


käytin rahaa eniten
...kodin hankintoihin ja varmaan ruokaan. Pariin vaatekappaleeseen upposi mun mielestä ihan liikaa, mutta ei ne sinänsä kaduta. Ilman farkkuja on vaikea olla, ja parempi ostaa hyvää ja kestävää, kuin halpaa roskaa. Kallein hankinta oli tosin varmasti se keväällä ostamani laajakulmaobjektiivi. Siitä onkin onneksi ollut paljon iloa!

murehdin eniten
...sitä, kun blogille ei jäänyt yhtä paljoa aikaa, kuin miten paljon mä sitä välittäisin tehdä. Koko kandikevään odotin, että kesällä sitten on aikaa, mutta kesällä olin liian väsynyt, ja lopulta henkilökohtainen priorisointi veti muut jutut blogin edelle. Tää on ollut mulle kova paikka, kun työt ovat vieneet paljon voimia ja aikaa bloggaamiselta. Blogi ei ole enää ykkönen, se ei enää kiilaa tärkeydessään muiden velvollisuuksien edelle. Kun pitkän työpäivän jälkeen väsyttää, en avaa läppäriä vaan keksin jotain syötävää ja menen nukkumaan. En välttämättä kaiva kameraakaan esiin moniin päiviin, kun pimeys ei inspiroi eikä ympärillä tunnu olevan mitään kuvaamisen arvoista. Mietin tauon pitämistä, mutta ei sekään ihan sovi mulle. Joten jatketaan näin, parasta kirjoittaa aina silloin on se tuntuu sopivalta ja kun on jotain mistä kertoa.

innostuin erityisesti
...Työväenopiston kursseista. Savityöt ovat ihanaa puuhaa, ja nyt ensimmäisen kerran verran kokeiltu huonekalujen entisöinti -kurssi vaikuttaa myös hyvältä. Saan niistä niiin paljon irti!

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
VUODEN PARHAAT DIY-JUTUT:


olisi pitänyt
...varmaankin liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin. Ja ehkä käyttää rahaa harkitummin. Kaikkiin näihin olisi järkevä kiinnittää vähän enemmän huomiota, vaikkei mitään ongelmaa olekaan.

löysin itsestäni
...epävarmuutta, itseinhoa, epäsosiaalisuutta. Kuulostaa varmaan tosi negatiiviselta, mutta käytännössä löysin paljon myös rehellisyyttä ja onnellisuutta. Löysin elämääni järjestystä.

tajusin, että
...mussa on aika iso introvertti puoli. Siis luulin ennen, että oon ihan ekstrovertti. Tosi ulospäinsuuntautunut. Oon mä kai osin sitäkin, kun oon niin avoin ja höpöttelen niin helposti. Mutta en ihan yhtä paljoa kuin joskus ennen. Tajusin myös, miten tärkeitä vapaapäivät oikeasti on oman henkisen hyvinvoinnin, jaksamisen ja tasapainon kannalta. Erityisesti siis vapaat viikonloput, kun ei ole mitään liian sitovaa ohjelmaa.

jäin kaipaamaan
...enemmän sellaisia arkeen sulautettuja pieniä kohokohtia, "arjen juhlaa" kuten vaikka treffeilla käymistä Roopen kanssa. Väsyneenä ei juuri jaksa tehdä mitään, mutta vaikka pelkkä kotona oleminen on mukavaa, tänä vuonna ajateltiin panostaa enemmän myös vähän muuhun. :)


Jos teidän pitäisi tiivistää oma vuotenne 2016 vain pariin sanaan, mitä vastaisitte?

/ / /

Mun blogi täytti tuossa äsken viisi vuotta. Aika hurja aika! Ja jo pelkästään itselläni tosi pitkä matka ja kehitys sieltä huolettoman kotona asuvan lukiolaisen elämästä tähän hetkeen... Tosi iso kiitos kaikille teille, jotka pysyneet mun matkassa, kommentoineet näitä juttuja ja ylipäätänsä vierailleet täällä! ❤ Ilman teitä tästä bloggaamisesta puuttuisi tosi iso ja tärkeä osa, tää olisi vain yksinpuhelua.

Ja muuten, aika hassua miten näiden muutaman hiljaisemman viikon aikana blogin luetuimpiin postauksiin on pompannut vaaanha postaus vuodelta 2013 (DIY Riipuksia alumiinilangasta). Vaikkei se ole ollut aiemmin kovin luettu, kyseinen tekele on yksi mun kaikkein "pinnatuimmista" julkaisuista Pinterestissä – sitä on siis pinnattu arviolta muutama kymmenen tuhatta kertaa. Ja nyt jonkun Pinterestin päivityksen jälkeen myös siinä ollut linkki on vetänyt väkeä. :D
© Helmihytti • Theme by Maira G.