Mistä tietää, paljonko blogilla voi tienata? – Bloggaajien työkalu: Social Bluebook

11 kommenttia:
blogi-raha-palkkio


Kysymys, joka mietityttää ja on mietityttänyt varmasti lukemattomia bloggaajia isoista tekijöistä pienempiin. Tai jos en nyt puhu muiden puolesta, niin mua tämä ainakin on mietityttänyt, ja tosi paljon:


"Paljonko voin pyytää palkkioksi yhteistyöpostauksesta?"

Kuinka paljon kehtaisin pyytää, etten nosta itseäni liian isolle korokkeelle tai luule itsestäni liikoja, mutten myöskään myy itseäni ja blogiani liian halvalla? Käsittelin aihetta myös aiemmin syksyllä kirjoituksessani Bloggaaja/yrittäjä, älä myy itseäsi liian halvalla.

Bloggaamisen aloittamista harkitsevat saattavat pohtia, paljonko voisivat blogilla tienata. Lukijat saattavat miettiä, miten bloggaaja hyötyy jostain tekemästään yhteistyöpostauksesta. Koko aihealue on kuin paksun verhon takana. Kukaan ei kerro mitään, sopimustiedot konkreettisista tuloista ja niiden perusteista ovat usein salaista tietoa. Missä kaikki läpinäkyvyys?



Kerron tässä kirjoituksessa muun muassa

  • Miksi en ole tehnyt yhteistyöpostauksia pitkään aikaan
  • Millä perusteilla blogin arvo ja blogiyhteistöiden palkkiot määräytyvät
  • Miten blogin tilastoja seurataan, ja mitä omasta blogistani on selvinnyt
  • Mikä on löytämäni konkreettinen työkalu oman blogin arvottamiseen
    – Sekä siitä, miten se toimii, että paljonko minun kannattaisi sen mukaan yhteistyöpostauksesta veloittaa.

Tästä tuli siis jälleen aika pitkä kirjoitus, kannattaa varautua!


(Puhun jälleen erityisesti bloggaajista, koska se on se, mistä tiedän. Samat asiat pätevät kuitenkin myös moniin muihin tekijöihin, kuten tubettajiin ja instagrammaajiin.)


blogi-raha-palkkio


En ole pitkään aikaan hakemalla hakenut mitään blogiyhteistyötä. 

Siihen on kolme syytä.

Blogissa pitää olla tasapaino, jotta sisältö ei ole pelkkää kaupallista tuputusta. Tai vaikka ne olisivat jokainen hyvin toteutettuja kirjoituksia, niin siltä se voi lukijoille vaikuttaa. Että tekee tätä vain rahan takia. Se voi syödä uskottavuutta, vaikka olisikin välttämätöntä elinkeinon kannalta, ja vaikka itse uskoisi omaan juttuunsa.


Eli syy 1: Pitää olla riittävästi muuta sisältöä. 

En voi änkeä blogiini yhteistöitä, koska mulla ei ole aikaa tuottaa paljoa sisältöä muutenkaan.

Mun blogissa yksittäiset kirjoitukset vievät usein monta päivää tuottaa. Joskus jopa viikon. Ne on harkittuja ja mietittyjä, vaikka monet tekstipainotteisen postaukset kirjoitankin hetken mielijohteesta. Kuten tämän.

Postaukseni ovat usein tosi pitkiä, ja takana saattaa olla joku kuukausiakin vienyt projekti – varsinkin silloin, kun kyse on täydet ohjeistukset sisältävistä käsityöpostauksista. Kuvamateriaalin kuvaamiseen ja muokkaamiseen voi helposti mennä kokonainen päivä, tekstin kirjoittamiseen voi mennä toinen päivä. Ja postauksen kokoamiseenkin saa helposti upotettua tunteja. Osasyy lienee tämä mun perfektionismi.


Se on mun valinta: valitsen laadun määrän sijasta. 

En enää tunne morkkista, vaikka ehtisin kirjoittaa vain yhden postauksen kahden viikon sisällä. Tunsin kyllä joskus. Mutta nyt yritän ajatella, että yksikin on hyvä postaus kumoaa helposti useamman liian hutaisten rustatun tekeleen.



social-bluebook
Tekemäni kaavio siitä, miten julkaistujen postausten määrä korreloi blogin kävijämäärien kanssa – tai miten ei.



"Laatu korvaa määrän."

Niin jotkut ihanat henkilöt teidän joukossa mua viime keväänä tsemppasivat, kun pyöriskelin tän blogini parissa aika pahassa jumituksessa. Te sen sanoitte, mutta kesti aikaa, ennen kuin aloin uskoa siihen ihan oikeasti itsekin.

Kirjottaisin toki mielelläni enemmänkin, mutta elämä on valintoja. Ja just nyt tässä elämäntilanteessa mä haluan samalla valmistua parin vuoden sisään arkkitehdiksi, tehdä töitä tuolla nykyisessä toimistossa ja toimia valokuvaajana.


Toinen syy on se, ettei mulla ole aikaa myöskään etsiä niitä sopivia yhteistyökumppaneita. 

Mä olen nykyään aika tarkka, mikä tänne sopii ja mikä ei. Mutta jos kohdalle on osunut tai osuu joku mulle ja tähän blogiin sopiva ehdotus, en näe syytä kieltäytyä.

Osa karsastaa yhteistyöpostauksia. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ne voivat olla hyviä, informatiivisia ja mielenkiintoisia, jos ne toteutetaan hyvin ja aihe sopii blogin teemoihin ja bloggaajan arvoihin. Ne voivat tuoda lisäarvoa tuotteelle ja brändille, tietoa tai inspiraatiota lukijalle, ja bloggaajalle palkkion hyvin tehdystä työstä. Sellainen tilanne on kaikille vaan ja ainoastaan win-win.


Kolmas syy on ollut oman blogi-identiteetin haeskelu. 

Se iskee yleensä kausittain: kun ihminen itse kasvaa kehittyy, blogi tekee sitä siinä mukana.

Osin sen keväisen jumituksen takia ja toukokuisen tauon jälkeen mun on pitänyt miettiä, mitä blogiltani haluan. Sen ajatuksen on pakko olla selkeä, jotta tähän pystyy suhtautumaan oikealla asenteella. Jotta tietää, mitä haluaa. Nyt tiedän onneksi paremmin.



blogi-raha-palkkio




Millä perustein blogin arvo määräytyy yrityksen näkökulmasta?


  1. Blogin lukijoiden määrä
    – Tavoittaako yhteistyöllä riittävästi ihmisiä? Haetaanko yhteistyöllä nimenomaan näkyvyyttä vai ostajia?
  2. Keitä blogin lukijat ovat
    – Ovatko he oikeaa kohderyhmää? Kiinnostaako aihe heitä?
  3. Blogin yleinen laatu ja kirjoittajan ulosanti
    – Miksi blogia luetaan? Onko bloggaaja sellainen, joka sopii edustamaan kyseistä yritystä?


Tämä tietenkin vaihtelee blogin genreistä ja yrityksen tuotteista riippuen.

Joku yleisaiheinen blogi voi tavoittaa satoja tuhansia ihmisiä, ja yritys voi lähteä yhteistyöhön vain niiden lukujen takia ja maksaa siitä yleisestä näkyvyydestä.

Toisaalta joku tarkemmin juuri kyseisen yrityksen aiheeseen keskittynyt mutta vähemmän tunnettu blogi saattaa tavoittaa enemmän niitä oikeasti kiinnostuneita lukijoita.


Yhteistyön perusteet ovat valintoja niin yrityksen kuin bloggaajan kannalta. 

Aina ei mene nappiin, mutta kasvavissa määrin sekä yritykset että vaikuttajat ovat alkaneet hiffaamaan tämän merkitystä. Yritykset kontaktoivat suoraan sopivia bloggaajia, eivätkä haali edustajikseen pelkkää kävijämääriltään täydellistä listakärkeä. Bloggaajatkaan eivät lähde mukaan ihan kaikkiin mahdollisiin tarjouksiin, vaan opettelevat ymmärtämään omaa arvoaan ja vastuutaan. Ala kehittyy koko ajan.


Esimerkiksi tämän oman blogini kaltaisissa yhden henkilön elämän ympärillä pyörivissä blogeissa sen ns. sopivuuden pohdinta menee ihan ruohonjuuritasolle.

"Onko tämä mua? Voinko mä kirjoittaa tästä, sopiiko tää mun arvoihin?"


Mä en esimerkiksi voisi kirjoittaa yhteistyöpostausta kahvista, koska en juo kahvia. En voi mainostaa uhkapelifirmoja, koska en halua kannustaa ketään pelamaan niitä. En myöskään voisi tehdä yhteistyötä vaikkapa vakuutusyhtiön kanssa, josta liikkuu netissä tosi ikäviä tarinoita ja kokemuksia.

Jos asiaa pohtii yhtään syvemmin, siitä ei-listasta voi tulla yllättävänkin pitkä.


Mutta sitten kun joku sopii, se myös sopii oikeasti ja aidosti. 

Ja se näkyy sitten myös lukijoille.




social-bluebook social-bluebook


Mistä tietää, tavoittaako yritys bloggaajan avulla oikean kohdeyleisön vai ei?


Jotta tämä olisi selvää, bloggaajan pitäisi olla selvillä kanaviensa kävijämääristä ja -rakenteesta.

Jos kirjoitat blogia ja seuraat vain Bloggerin tilastoja, kannattaa huomioida, etteivät ne aina vastaa totuutta. Todellakaan. Jos itse uskoisin Bloggerin tilastoja, sen perusteella mun postausten lukijamäärät olisivat lähes triplat todellisesta määrästä. Näyttäisihän se hyvältä, mutta se ei vain valitettavasti ole totta.


Käytetyin mittari blogin kävijätilastoille on Google Analytics.

Moni teistäkin varmaan tuntee sen. Se on hyvin yleisessä käytössä oleva työkalu bloggaajien ja muiden sivustojen ylläpitäjien keskuudessa. Sen avulla seurataan mm. kävijöiden määrää, heidän sukupuoli- ja ikärakennetta.

En itsekään ole kovin harjaantunut sen käytössä, mutta seurailen jonkin verran tavanomaisia lukuja, kuten yksittäisten kävijöiden (ns. uniikit lukijat) määrää.


Jos haluat tutustua enemmän siihen, mitä kaikkea Google Analytics toimii, voit tutustua aiheeseen esimerkiksi tämän lyhyen oppaan avulla. Ohjeet aloittamiseen löydät vaikkapa Blogikonsultin blogista.


"Helmihytti -blogi on itse tekemisen iloon keskittyvä lifestyleblogi, jonka tarkoitus on inspiroida, innostaa, ja antaa niin ideoita kuin ajattelun aihetta."

Näin mä tän blogini itse määrittelisin, jos pitäisi tää runsaudensarvi yhteen virkkeeseen tiivistää.


Kuka tätä blogia sitten oikein lukee?

Tiedän, että
  • lukijoistani 90% on naisia, ja iältään eniten 18-35-vuotiaita.
  • blogiani luetaan eniten Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Tosin Lahdessa asuvat viettävät täällä keskimääräistä enemmän aikaa.
  • yksi yleisimpiä hakusanoja, joilla blogiini löydetään, on "kahvilat tampere".
  • blogiini löydetään enemmän Pinterestin kuin Facebookin kautta.
  • toukokuussa mulla katkesi kävijäliikenteen laskenta vahingossa pariksi päiväksi blogin ulkoasun vaihtamisen takia, juuri samalla hetkellä, kun oli koko vuoden toiseksi isoin kävijäpiikki mun äitienpäiväkortti-postauksen takia.
  • lokakuu oli kävijämääriltään tuplat aiempaan verrattuna. Ja isoin syy siihen lienee tämä postaus.


Olivatko nämä kiinnostavia nippelitietoja?

Mua ne ainakin kiinnostavat. Myönnän kyllä olevani aika utelias tyyppi.

Mikään näistä tiedoista ei kuitenkaan yllättänyt. Paitsi ehkä vähän toukokuu, ja tuo lokakuu. Se todisti itselleni jälleen sitä, että parempi nähdä enemmän vaivaa pariin postaukseen, kuin tehdä kymmenen köykäistä.

Se myös lisää paljon motivaatiota jatkaa samaa rataa: todistaa mulle, että en kirjoita ihan tyhjiä löpinöitä. Auttaa vähän tän välillä häilyvän blogi-itsevarmuuden kanssa.



social-bluebook



Mutta miten pitäisi toimia, jos kysytään mukaan kiinnostavaan yhteistyöhön, ja kysytään, paljonko veloitat? Tai kun haluat itse ehdottaa yritykselle yhteistyötä, ja sitä varten pitäisi joku ehdotussumma repäistä?

Löysin tähän ihan vastikään työkalun, joka auttoi pistämään näitä kysymyksiä järjestykseen.


Bloggaajien yhteistyötyökalu: Social Bluebook

Termi "Blue book" tarkoittaa suomeksi sekä kalenteria, ostajan opasta, tai tilastorekisteriä. Tässä se on siis kuin some-vaikuttajien kanavien kattavuuden tilastorekisteri.


Se on työkalu, jonka avulla bloggaajat ja muut some-vaikuttajat voivat kartoittaa sisältönsä arvoa. 

Se vastaa siihen polttavaan kysymykseen, paljonko sisällöntuottajalle tulisi yhteistyöstä tai mainoksesta maksaa. Arvionsa se perustaa eri kanavien tilastojen perusteella tekemiinsä laskelmiin.


Samalla se toimii myös some-vaikuttajia ja yrityksiä yhdistävänä sivustona.

Se on sekä työkalu mahdollisten yhteistyökumppanien etsimiseen, kuin myös yrityksille heille sopivien vaikuttajien hakemiseen.

Bloggaajille (ja muille some-vaikuttajille) sen käyttö on ilmaista. Mahdolliset mainostajat ja yritykset maksavat siitä, että saavat tietoonsa vaikuttajien tilastoja.

Social Bluebookissa yritykset voivat välittää yhteistyöehdotuksia vaikuttajille, ja toistepäin. Oikeastaan koko yhteistyökuvio on mahdollista hoitaa Social Bluebookin avulla, sillä yritykset voivat maksaa vaikuttajalle Social Bluebookin kautta Paypalin avulla.


social-bluebook

Miten Social Bluebook toimii? 

Bloggaaja pääsee alkuun näin:


  1. Kirjaudut sisään "creator"ina.
    – Yritin miettiä, mikä tälle sanalle olisi suomenkielinen vastine, mutten keksinyt. Kai se vaikuttaja on aika vakiintunut termi, toinen voisi olla myös sisällöntuottaja.
  2. Yhdistät sivuun käyttämäsi kanavat, kuten blogi, Youtube, Instagram, Facebook-sivu tai Twitter.
    – Jotta voit kunnolla käyttää Bluebookia, sinun tulee antaa sivustolle lupa käyttää kanaviesi tietoja. Esimerkiksi blogin kohdalla sivusto haluaa tarkastella Google Analytics -tilastojasi.
  3. Täydennä profiilisi kuvalla, esittelyllä, sopivilla kategorioilla ja arvoilla, ja halutessasi myös esimerkkisisällöllä.
    – Jos haluat itse nähdä jonkin kanavasi potentiaalin, mutta et halua näyttää sitä profiilissasi (kuten minä varsin vaatimattoman ja hiljaisen youtube-kanavani suhteen), voit sen piilottaa näkyvistä.



Tällä hetkellä sivusto on itsellenikin vasta todella tuore tuttavuus, joten en osaa kertoa paljoa. Mutta jos löytyy kiinnostusta, voin kirjoittaa siitä joskus lisää, kun olen ensin paneutunut siihen paremmin ja saanut jotain käytännön kokemusta.


Social Bluebook laskee, mikä on sen arvion mukaan esimerkiksi sopiva hinta yhdestä yhteistyöpostauksesta.

Esitetyt summat eivät ole kiveen hakattuja, niitä ei ole pakko noudattaa.

Hintaluokkasi voi olla paljon korkeampi tai matalampi. Kuten aiemmin tässä postauksessa selitin, yhteistyöstä saatava arvo sen eri osapuolille ei määräydy vain sen perusteella, kuinka paljon ihmisiä blogi tai muu kanava tavoittaa. Ja tämä mittaa lähinnä sitä.


Sen tarjoamat luvut ovat kuitenkin neuvotteluvaltti, jolla bloggaajan on helpompi perustella minimisummansa.

Toisin sanoen, siinä saa itsevarmuutta, jonka avulla on helpompi olla myymättä itseään liian halvalla, olla tekemättä töitä ilman siitä ansaittua palkkiota. Vaikka kuinka olisi taipumusta vähätellä itseään ja blogiaan.

Social Bluebookin arviolla on arvoa.


social-bluebook
Kuva profiilista 17.11.2017.
Profiilin yläosassa on kuva, esittely, maksimissaan viisi kategoriaa ja viisi arvoa. Aika pikaisesti repäistyinä nyt tähän hätään, itseään on niin hankala esitellä. :D Ja kategorioita ja arvoja olisi tehnyt mieli klikata vaikka kymmenen sopivaa kumpaankin, mutta tuo oli maksimimäärä.
Tuo "Total Followers"-luku tuolla yläkulmassa vastaa mun tuon hetkistä instagram-seuraajien määrää. Tämän alla on kohta "Platforms", jossa näkyy esillä olevien some-kanavien tiedot ja tilastot, ja sen alla "Examples", jos haluaa lisätä jotain esimerkkejä materiaalistaan.



Muita käytännön yksityiskohtia Social Bluebookista:

Sivulle voi kirjata oman minimisummansa, jolla on valmis lähtemään yhteistyöhön. Luku ei käsitykseni mukaan ole julkinen, vaan se karsii pois minimirajan alle jäävät Social Bluebookin kautta sopivia vaikuttajia etsivät yritykset.

Blogipostausten hinta-arvio vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä "dedicated post" eli yhteistyöpostaus, "guest post" joita ei kai Suomessa juurikaan harrasteta, vai "giveaway" eli arvonta, joka on vähän tavallista yhteistyöpostausta halvempi.


Lisäksi yhden yhteistyöpostauksen hinta-arvioon vaikuttaa, montako kuvaa postauksessa on. 

Tämä on hyvä, koska se tuo laadukkaille kuville niiden ansaitsemaa arvoa. Valokuvaaja-minäni tykkää. Mun blogi on visuaalinen, eikä postauksissa ole koskaan alle neljää kuvaa.

Toisaalta se on myös vähän harmaata aluetta, koska laatu voi vaihdella. Toisiinsa nähden liian samankaltaiset kuvat eivät tuo postaukselle lisäarvoa, eikä se, jos kuvia on yhteensä ihan liian suuri määrä. Joskus joku teksti sen sijaan voi vaatia ympärilleen enemmän kuvia, kuin on ennalta ajatellut.


Social bluebook on mielenkiintoinen työkalu bloggaajille ja muille vaikuttajille.  


Suosittelen tutustumaan heidän esittely- ja ohjevideoihin, niille löytyy youtube-kanava täältä! Myös tämä Derral Evensin video voi olla informatiivinen erityisesti tubettamisesta kiinnostuneille.

Sivuston ulkoasu on ilmeisesti jonkin aikaa sitten uudistunut, älkää hämääntykö. Toimintometodit lienevät samat.



Ootko sä kuullut kyseisestä sivusta aiemmin?

Jotenkin veikkaan, että suomalaiset vaikuttajat ja yritykset eivät vielä kovin suuressa määrin ole löytäneet tietään kyseiselle sivulle. Mutta jos/kun löytävät, potentiaalisille yhteistöille voi muodostua laajemmat mahdollisuudet myös kotimaan kamaralla.



social-bluebook
Screenshot näistä tiedoista otettu 17.11.2017



Paljonko Social Bluebook ehdottaa mulle yhteystyöpostauksen hinnaksi? 

Kuvassa katsaus Social Bluebookin mulle tarjoamiin tilastoihin, jotka otin ulos aiemmin tällä viikolla. Viiden kuvan yhteistyöpostauksesta suunnilleen 300 euroa (jos käännetään dollarit euroiksi ja pyöristetään alaspäin). Vähän kuukauden mukaan vaihdellen, mutta noususuhdanteisesti vaikutti menevän.

On huomioitava, että tämä Social Bluebookin muodostama hintaehdotus tarkoittaa vain postauksen julkaisun hintaa.

Siihen ei sisälly muut mahdolliset kulut, kuten vaikka postaukseen kuvien totetuttamisessa käytettyjen rekvisiittamateriaalien hinta. Myös mahdolliset verot on otettava erikseen huomioon – sivusto itse kertoo, että se laskelmien huomioista puuttuu "Production Costs", "Representation Fees" ja "Creator Strategy Fee". Sen esittämä valuutta on dollarit, eikä se huomioi sitä, jos yhteistyön korvauksena on myös joku muu hyödyke tai tavara.


Se on myös siinä mielessä suuntaa-antava, että omaa harkintaa käyttäen johonkin yhteistyöhön voi tietenkin lähteä myös pienemmällä hinnalla. 

Jos yhteistyöehdokkaana on vaikka joku omiin aihepiireihin sopiva ja kiinnostava start-up -firma, jonka markkinointibudjetti ei päätä huimaa, voi tuntea sopivaksi lähteä yhteistyöhön jollain yhdessä sopivaksi katsotulla hinnalla.

Erityisesti harrastuspohjalta bloggaavalla on varaa joustaa periaatteistaan oman kiinnostuksensa määrän perusteella, kun kyse ei ole siitä, että johonkin ei-niin-tuottoisaan yhteistyöhön lähteminen olisi jostain elinkeinon kannalta välttämättömästä pois.


Mutta ei silti paha. Ei mun mielestä ainakaan. En tiedä, olisitteko te yhtään samaa mieltä, mutta tää oli oikeastaan aika lähelle sitä, mitä itse olisin voinut hatusta heittää. Ottaen huomioon, että nämä luvut ovat tällaiset siitä huolimatta, että olen tuon laskennassa huomioidun aikavälin (90 päivää) sisällä kirjoittanut vain kymmenisen postausta.


On siis tosi positiivista huomata, että oma arvio osui aika lähelle konkreettista arviota. 

Tulee sellainen huojentunut olo, että hitto, mä en oikeesti oo kuvitellut tästä blogista tai itsestäni liikoja. Ennemmin päinvastoin, mutta tässä kohtaa se on vain mieltä ylentävää.




blogi-raha-palkkio


Eiväthän nuo sellaisia lukuja ole, että voisin näiden perusteella elättää itseni ja meidän aina liian nälkäisenä ruokakauppaan menevän kahden hengen talouden.

Tai ehkä elättäisi, jos tämän hintaluokan postauksia tekisi yli viisi kuukaudessa. Sillä oletuksella, että jokainen olisi oikeasti blogiin sopiva, eivät lukijat sen myötä katoaisi yhtä nopeasti kuin lohipalat kampusravintolan kalakeitosta. :'D

Silti mielenkiintoista. Yksikin tuohon hintaan arvotettu yhteistyöpostaus riittäisi olemaan enemmän kuin yksi opintotukikuukausi (joita en voi nostaa).



Tämmöset työkalut tuovat paljon sitä kaivattua läpinäkyvyyttä ja konkretiaa koko tuohon bloggaamisen ammattipuoleen.

Ihan hyvä juttu, eikö totta?




Lue lisää aiheesta bloggaaminen:
Ansaittua näkyvyyttä vai maksettu mainos? – 10 yleistä blogitermiä selitettynä
Bloggaaja/yrittäjä, älä myy itseäsi liian halvalla
Nolottaa olla bloggaaja – Mitä pelkään bloggaamisessa eniten
Miksi blogistani loppui omakuvat?

DIY – Meikkipeiliin valot helposti led-valolistasta

2 kommenttia:
meikkaus-valot

Mun meikkauspöytä on makuuhuoneessa ikkunaan päin. Esittelin tämän nurkkani täällä ekaa kertaa lähes tasan vuosi sitten. Paljoa ei ole muuttunut.

Valtaosan vuodesta tässä on tosi mukava meikata pehmeässä luonnonvalossa.

Mutta syyskuun puolella siirryttäessä sai taas huomata, miten aamuista alkoi loppua valo kesken. Tää pimeä vuodenaika ei oo mikään kaikkein helpoin, jos ei halua tökätä ripsarilla silmään tai kulkea kaupungilla selkeät meikkivoiderannut poskilla.

Miltä kuulostaa hiljaisuus? – Kirjoitus tuntemattoman pelosta

4 kommenttia:
hiljaisuuden-pelko

30. heinäkuuta.


Kello lähenee aamuneljää, kun astun rantaan.

Ilma on tyynempi kuin ikinä. Järvi on sileä ja musta. En ole Järvi-Suomen kasvatti, lapsuuden kesät oli suolavettä ja merituulta. Rannikolla meri ole koskaan näin hiljaa.

Kutsun automaattisesti kaikkia lätäkköä suurempia vesiä meriksi.

Nauratan sillä vahingossa kanssaolijoita ja istuudun somasti typerän kaupunkilaisen muottiin.

Vaikka eihän lapsuudenkoti Espoo kovin kaupunkimainen ole. Mikä on, jos ei ole kaupunkilainen eikä maalainen? Lähiöläinen? Ihan kuin joku jenginimi. Esikaupunkilainen? Kuulostaa joltain kivikauden tyyppiseltä aikakaudelta "ma tulen kehä kolmosen sisäpuolelta vuosilta ennen länsimetroajanlaskun alkua". Eiku hei, sitähän siellä edetään edelleen.

Se aamuyön järven rauhallisuus on kuitenkin jotain, mitä ei kaupungissa koe. 

Paitsi ehkä keskitalvella pakkasyössä, juuri hetkeä ennen kuin lumiaurat heräävät seuraavaan aamuun.


hiljaisuuden-pelko


Hiljaisuus tuntuu vieraalta olennolta. 

Käsin kosketeltavalta, aidolta. Ja samalla siltä, että hiukan ääntään korottamalla tai äkillisellä liikkeellä sen voisi paljastaa, saada verekseltään kiinni kuin valkoisesta valheesta.

Jos kiidättää katsettaan riittävän pitkälle vedenpintaa, saattaa nähdä rajan, jonka alla maailma jatkaa juoksuaan. Sen ympärillä kohoaa tyyni taivas, jonka kanteen aamuaurinko alkaa hiljalleen maalata värejä kuin taksattomaan työhönsä tympääntynyt taiteilija. Sade sotkee kumminkin kaiken, perus Suomen kesä.

Taivaalta löytyy yksi ainoa tähti, jonka kuva heijastui yksinäisenä vesipeilistä.

Kaupungin yössä voi tähtien sijaan bongailla myöhään valveilla kukkuvien valoisia ikkunat. 

Tähdet on vaan tähtiä, mutta ikkunoista voi vedellä itsekseen johtopäätöksiä, onko valojen syynä bileet, Netflix-putki, vai pari vuorokautta putkeen valvottava deadline-kiire.


id hiljaisuuden-pelko


Painostava hiljaisuus imeytyy ihoon kuin tuntematon loinen.

Se kuristaa sisuskaluja, surisee päässä. Voimistaa jokaista pienintäkin rasahdusta, kaikkea mitä nukkuvasta metsästä vain saattaa kuulla.

Mitä vähemmän korvat kuulevat, sitä valppaampi vartalosta tulee.

Jokainen ääni selän takana on lähestyvä uhka.

"Ei siellä voi olla mitään" – valhe. Ei niin voi sanoa metsässä. Joku on aina hereillä. Eikä sillä ole väliä, mitä siellä on. Pelkäät sitä olemassa olevaa, oli se sitten iso tai pieni tai olemassa ollenkaan.

Ja miten pelottava totaalinen hiljaisuus voikaan olla.

Samaan aikaan niin tyynen rauhoittava, ja pelottava kuin kuolema. Paikoilleen jähmettävä. Tuntuu kuin susta irrotettaisiin aisteja yksi kerrallaan, kunnes olet enää osa hiljaista pimeää massaa.


hiljaisuuden-pelko


Kummasti alkaa tehdä mieli juosta nopeasti takaisin mökille.

Jokin luontainen vaisto käskee, "äkkiä turvaan". Mutta samalla jokin itseään tylyttävä nolous estää sen.

Mitä mä täällä oikein pelkään? En mitään, olematonta olevaa, äänettömyyttä? Siis oikeasti, hiljaisuutta?

Ja yhtäkkiä sen tuntemattoman ei-minkään pelkääminen alkaa tuntua vain absurdilta. Sen tuntee fyysisesti edelleen, vaikka mieli selittää sitä vastaan.


"Enhän mä nyt oikeasti pelkää hiljaisuutta." 

Ihmislähtöinen hiljaisuus voi olla tilanteesta riippuen korrektia tai satuttavaa. Mutta en kai mä sitäkään pelkää.

Paitsi korkeintaan whatsup-ryhmäkeskustelussa, jos kerrankin uskaltautuu sanomaan jotakin omasta mielestään hauskaa, eikä kukaan reagoikaan mitenkään. Se tuntuu siltä kuin odottaisi käsi ojossa yläfemmaa, jota kukaan ei ikinä läpsäise.

Niitä hetkiä, kun mietit olisinpa ollut hiljaa. Ja toivot että sussa olisi sellainen photoshopin tasotoimintojen kaltainen läpinäkyvyysasetus, jolla voisit vaivihtaa hilata itsesi ja nerokkaan möläytyksesi näkymättömiin...


hiljaisuuden-pelko

Hiljaisuutta ei yhdistä elämään.

Mutta sen keskellä pelkoa aiheuttaa eniten epävarmuus siitä, mitä se pitää sisällään.

Se epävarmuus, tiedonpuute. Se on se lähde.

Tältäkö ihmisistä tuntuu, kun he pelkäävät tuntematonta niin, että muodostavat niitä ignorantteja mielipiteitä?

Tekisi mieli nauraa, jos se ei tässä paikassa tuntuisi yhtä väärältä kuin random capslock-huuto myötätuntoisten osanottoviestien keskellä.


Liian vilkas mielikuvitus, kaverit nauraisivat mut järveen. Ehkä hyvä vaan, ainakin rikkoisivat sillä tän aamuyön hiljaisuuden tukahduttavan transsin.


hiljaisuuden-pelko


Toisella puolella järveä huutaa joku lintu jonka nimeä en tiedä. Polun varrella maassa päilyy kaksi hohtavaa ötökkää.

Tulikärpäsiä, ajattelin.

Kiiltomatoja, työkaverit epäilivät, kun myöhemmin ihastelin niitä ääneen.


Kuka tunnustaa olevansa luonnosta vieraantunut kaupunkilainen?

Mun pitäisi varmaan nostaa käsi, jos niitä kysyttäisiin.


Luonnossa ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Rakastan sitä. Sopivissa määrin. Erityisesti merta.

Mutta mut on tehty sokerista, en osaa olla hiljaisuudessa, enkä tunnista mitään öttimöntiäisiä.

Ja varmaan hukkuisin, jos oikeasti tulisin heitetyksi sinne järveen.





– – – – –

Vaihteluksi tällainen luonnoksiin unohtunut kirjoitelma viime kesäisen mökkireissun innoittamana. Aika erilainen kuin se edellinen vähän vastaava kaunokirjoituksellisempi pätkä, mutta tykkäsin tästäkin.

Mitä sä pidit? Saa kommentoida, kuulisin mielelläni! :)


Lue myös: Some-seinäruusun kapina - Kirjoitus erottumisen ja sulautumisen vaikeudesta

Aivojen suojelumekanismi: Unohdin tilanteet, joissa minua on ahdisteltu – #metoo

11 kommenttia:
ahdistelu-hairinta-kokemus

#Metoo -kampanja on ollut näkyvästi esillä somessa ja uutisissa parin viimeisen viikon aikana. (Jos et tiedä mistä on kyse, lue vaikka tämä ja tämä.)

Kampanjan tarkoituksena on, että mahdollisimman moni häirintää ja ahdistelua kokenut kertoisi kokemuksistaan, jotta niiden laajuus voitaisiin oikeasti käsittää. Ja viestien määrästä on helppo päätellä, että näitä on paljon.

Ja vielä enemmän kuin julkisuudessa näkyy, koska olettaa voi, ettei ihan kaikki kuitenkaan ei ole sitä tyyppiä, että kirjoittaisivat sitä Facebook-profiiliinsa edes tällaisen kampanjan nimessä.

Muiden kokemuksista lukiessa mietin, onko mulle tapahtunut mitään vastaavaa. Miksi mitään ei tule mieleen?

Olen lukenut muiden päivityksiä ja tarinoita, jotka olivat toinen toistaan epämiellyttävimpiä, epämukavia, jopa järkyttäviä. Toisaalta ne eivät myöskään yllätä, elän sillä samalla puolella kulttuuria, joka on nähnyt ja kuullut näistä ennenkin. Kasvanut siihen. Mä oon kuullut vastaavia tarinoita pienestä pitäen.

Ei-toivotussa häirinnässä ja ahdistelussa on sellainen seksuaalinen lataus tai sävy, joka on mahdollista huomata myös ilman sanoja. Se on ahdistavan pitkä katse, liian pitkä tai muuten väärin tehty kosketus – tai jotain vielä pahempaa. Tai sitten se on se verbaalinen sisältö, äänensävy ja tilanne, joiden osa tai yhdistelmä tekee toisen käytöksestä seksuaalista häirintää. Toisen henkilökohtaiselle reviirille tunkeutumista, sen loukkaamista.

Ilmeisesti asiasta on tullut niin normaali, etten heti muistanut yhtäkään itselle tapahtunutta häirintätilannetta.

Oon vaan selvinnyt tilanteesta, ja sitten unohtanut sen. Onkohan se tavallista?

ahdistelu-hairinta-kokemus

"En muista, että mua olisi koskaan koskettu ilman lupaa. En muista, että mulle olisi edes huudeltu mitään häiritsevää."


Sitä mä kelasin, ja aloin jo uskoa itsekin, etten ilmeisesti vaan oikeasti ole kokenut mitään henkilökohtaisesti liian iholle tulevaa.

Hyvä niin, kai meitäkin sitten on edes muutama”, ajattelin.

Aikaa kului, ja jossain vaiheessa mieleen pulpahtikin pari tapausta.


Ensimmäisen tilanne, jonka selkeästi muistan kokeneeni seksuaaliseksi häirinnäksi, tapahtui netissä.

Myin Tori.fi:ssä mekkoa, ja eräs ostajaehdokas olisi halunnut, että näytän rintani, jotta hän voi verrata, ”onko rinnanympärys saman kokoinen kuin hänen tyttöystävällään, jolle hän mekon ajatteli yllärinä ostaa”.

Mulla oli tää blogi pystyssä jo silloin, ja kirjoitin asiasta varsin suorasukaisen tilityksen, joka on vieläkin luettavissa.

Selasin mun sähköpostia, ja löysin ne viestit vieläkin.


ahdistelu-hairinta-kokemus



Vähän tämän jälkeen mieleen palautui myös selkeimpiä fyysisen ahdistelun rajan ylittävät tapauksia.

Ne olivat niitä yökerhossa tanssilattialla sun taakse liian liki hinkuttamaan tulevia sankareita. Niitä, joiden kädet eksyy tanssimisen tekosyyllä ihan vääriin paikkoihin sun vartalolla.

Onneksi silloin on aina ollut lähellä omia kavereita, jotka ovat pelastaneet tilanteesta. Ja usein se on mennyt siihen, että ollaan pelastettu toinen toisiamme vuorotellen, kun ne samat hinkkaajat ovat vuoron perään yrittäneet aina seuraavaa tyttöä yhden vetäydyttyä.

Ja onneksi tätäkään ole tullut koettua montaa kertaa, vaikka se johtuisikin siitä, etten ole järin kova bilettäjä (jos noin niinkuin teekkarimittapuulla arvioitaisiin).

Vaikka oikeasti kenenkään ihmisen ei pitäisi joutua koskaan kokemaan elämässään sitä, miten epämiellyttävää, ahdistavaa ja loukkaavaa on, kun sun ”ei, älä, ei kiinnosta, mee pois” -eleet ja sanat ei toimi eikä tehoa.


ahdistelu-hairinta-kokemus

Muistot erinäisistä ahdisteluista ovat palanneet pätkittäin, hitaasti ja yllättäen.

Kesti esimerkiksi yli viikko, ennen kuin yhtäkkiä kesken kotitentin esseen kirjottelun mieleen pamahti, että "ei saakeli, onhan mua yritetty suudellakin väkisin!"

Olin pihalla kaverin kanssa odottelemassa kyytiä, baari oli mennyt kiinni ja ihmismassat seisoskelivat pihalla. Joku jätkä olisi ollut kovin kiinnostunut jatkoseurasta, ja juteltiin siinä jotain. Sitten niiden porukka päättää lähteä, ja yhtäkkiä havahdun siihen että sen naama on ihan sikalähellä. Ehdin kai väistää sen epätoivotun huuliohjuksen jotenkin. En muista enää tarkasti.

Sen jätkän kaverit ottivat tyypistä nopeasti kopin ja muistaakseni pahoittelivat pikaisesti tän huuliohjusherran puolesta. Kiitos heille.

Hämärä fiilis, että näin olisi käynyt joskus toisenkin kerran jossain toisessa tilanteessa, mutta en vain muista sitä varmasti.

Jostain syystä muistan lukemattoman monet epämukaviksi kokemani mutta ei-häirinnäksi laskettavat kiinnostuksenosoitustilanteet paljon paremmin, kuin mitkään vakavammat.

ahdistelu-hairinta-kokemus

Joku voisi väittää, että jos niitä tapahtumia ei kerran muista, niin ei mitään ihmeellistä tai mainittavan arvoista sitten varmaan ole tapahtunutkaan. Niinhän mäkin ensin sen itselleni selitin.


Ihmismieli osaa hämmentävän hyvin torjua epämiellyttävät kokemukset, siirtää ne syrjään ja antaa unohtaa.

Siksi mä en luota siihen, että nämäkään olisivat mun ainoat kokemukset. Mun pää on vain torjunut ne: kokenut, käsitellyt ja unohtanut. Ja osan se blokkaa automaattisesti niin tiheällä seulalla, ettei edes ehdi tuntea kokeneensa mitään väärää.

Ei kauhean hyvä taktiikka, jos haluaa kantaa kortensa kekoon sen suhteen, että joskus voitaisiin päästä eroon koko rakenteellisesta häirintäkulttuurista – tai edes vähentää oleellisesti sen arkipäiväisyyttä.

Tai ravistella itsemme irti siitä häirintää kokeneiden yleisimmästä jälkireaktiosta, siitä ”antaa olla” -normista. Häiritsijöiden pitäis antaa sun olla, ja jos ei anna, ei sunkaan pitäis antaa asian olla.

id-ahdistelu-hairinta-kokemus

Vaikka en muista paljoa omista kokemuksistani, en yhtään epäile, etteikö muiden kokemukset aiheesta olisi olleet juuri niin epämiellyttäviä tilanteita, kuin he kertovat.

Haluaisin omalta osaltani kiittää kaikkia, jotka ovat kertoneet omista kokemuksistaan. 

Sinua, joka olet avannut muille ihmisille osan yksityisyyttäsi ja sen tiedon, että – tai jopa miten – sitä on loukattu. Olet tärkeä osa kokonaisuutta, jonka avulla yhteiskunta opettelee ymmärtämään sen rakenteellisten vaiettujen epäkohtien laajuutta.

Ja samalla olen kiitollinen myös sinulle, joka olet herännyt näkemään tämän normaaliksi elämäksi koetun asian ongelmana, joka ei ainakaan parane vaikenemalla tai vähättelemällä.


On hyvä, että asiasta puhutaan, vaikka se sitten tapahtuisikin näin kollektiivisesti tällaisen kampanjan muodossa.

Vielä parempi olisi, jos näistä uskallettaisiin puhua muutenkin. Tuoda ongelmat esille, jotta niihin voitaisiin herätä ja ne voitaisiin korjata.

Mä koen itse olevani aika ns. ongelmatkin avoimesti julki tuova tyyppi, mutta moni ei ole. Ja jos avoimetkin ihmiset sortuu vaikenemaan normeiksi koettujen epäkohtien edessä, voi vaan kuvitella, kuinka laaja se ongelma kokonaisuudessaan on, piilossa sen kaiken tottumuksen ja hiljaisen hyväksynnän alla.

Oman mieleni suojelutehokkuuden tajunneena koitan jatkossa antaa tietoisuuden jatkua myös itse niiden tilanteiden jälkeen. Etteivät aivot liian iisisti käsittelisi näitä tosta noin vaan halki poikki ja pinoon ja samaa kiitorataa pitkin unohduksiin.

Se toimintamalli kun on vähän niinkuin rakenteellisen ongelman malliesimerkki. Sinänsä ihmistä itseään suojeleva piirre, mutta ongelman ratkaisemisessa siitä ei ole apua.

ahdistelu-hairinta-kokemus


Oletko sä kokenut ahdistelua muuta seksuaalista häirintää? Muistatko ne tapaukset selvästi, vai ootko huomannut, että sun mieli olisi blokannut niitä ulos?

Ansaittua näkyvyyttä vai maksettu mainos? – 10 yleistä blogitermiä selitettynä

6 kommenttia:
blogi-mainonta-termit

Monille, niin bloggaajille kuin muille ihmisille tuntuu olevan välillä epäselvää, mitä erilaiset blogityöhön liittyvät sanat ja termit meinaavat. Mitä eroa on kaupallisella yhteistyöllä ja saadulla tuotteella? Mitä tarkoittaa ansaittu näkyvyys?


Keräsin tähän listan bloggaajille olennaisia termejä ja niiden selityksiä, joiden tuntemisesta olisi hyötyä myös blogeja lukeville.

Mua välillä ärsyttää kuunnella/lukea valitusta siitä, miten joku jatkuvasti vaan mainostaa, vaikka kyse ei oikeasti olisi mainoksista eikä edes kaupallisesta yhteistyöstä. Tai että joku blogi on niin kaupallinen, vaikka kyse on kulutuksesta, eikä mistään mistä saisi jotain taloudellista hyötyä. Erotatko sinä nämä toisistaan?

Puhun tässä kirjoituksessa lähinnä bloggaajista, koska se on se mistä mulla on kokemusta. Moni kohta pätee varmasti myös esim. vloggaajiin.

Tämä kirjoitus on sitten pitkä. Mittasin Wordissä: 7 sivut tekstiä, noin 3000 sanaa. Sen verran tosin uskallan väittää, että ei tää onneksi mitään hirveän puista sanakirjatekstiä ole, vaikka termejä selitänkin. ;)

blogi-mainonta-termit

  • Kaupallinen yhteistyö

Ennen tää kulki vain nimellä yhteistyö. Määritelmät ja mainintatarkkuudet ovat kuitenkin selkiytyneet ajan saatossa ja alan muuttuessa ammattimaisemmaksi. Nykyään tämä on blogeissa se merkintä blogikirjoitusten yläreunassa ”kaupallisessa yhteistyössä firman x kanssa”, tai joku muu vastaava.

Kaupalliset yhteistyöt tekevät mahdolliseksi sen, että bloggaamista voi tehdä myös ammatikseen.

Sen, että blogin ei tarvitse olla vain sivutyö, vaan siitä voi rakentaa itselleen elinkeinon. Yhteistöistä saatavat palkkiot antavat mahdollisuuden tuottaa hyvää sisältöä enemmän kuin kerran tai pari viikossa.

Kaupallisessa yhteistyössä toteutetuissa blogipostauksissa tuotteista voidaan kertoa asiakkaan toivomat faktat, liittää mukaan linkit vaikkapa firman nettisivuille, ja joskus myös arvonta lukijoita varten. Mutta muu teksti on bloggaajan harteilla.

Taitava bloggaaja osaa tehdä yhteistyöpostauksistakin mielenkiintoisia ja sisältörikkaita. Silloin niistä saa jotain irti, eikä postaus ole vain mainos.


Tämä myös yhteistyötä kaipaavan asiakkaan paranee muistaa: Blogiyhteistyö ei ole synonyymi mainokselle.

Se on bloggaajan rehellinen mielipide jostain tuotteesta ja palvelusta, tai vaikka kertomus jostain fyysisestä kokemuksesta (esim. matka). Kaupallisten yhteistöiden aiheita ja muotoja on monia erilaisia.

Bloggaajilla on valta toteuttaa sisältö omalla tyylillään. Jos haluat laittaa sanoja bloggaajan suuhun/näppäimistölle, varaudu siihen, että bloggaaja kieltäytyy. Tai siihen, että lukijat huomaavat, että nyt on kyllä epäilyttävän teennäistä hehkutusta. Se voi kostautua ja romuttaa bloggaajan uskottavuutta, eikä sellainen markkinointi myy. On kaikin puolin toimivampaa, että asiakas antaa idean ja aiheen, ja bloggaaja toteuttaa sen omalla tyylillään.

Mielipiteiden on oltava rehellisiä, koska se on ainoa tapa säilyttää lukijoiden luottamus. Ilman lukijoiden luottamusta yhteistyöt ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Vai kuka ostaisi tuotteita sellaisen bloggaajan yhteistyöpostauksen perusteella, joka on antanut itsestään kuvan, että mainostaa rahaa vastaan ihan mitä tahansa? En mä ainakaan. Sellainen yhteistyöpostaus on yhtä hyödyllinen kuin liian pitkät mainoskatkot: Vaihdan kanavaa.

Yhteistöitä ei pakoteta bloggaajille.

He ovat itse valinneet, mihin lähtevät mukaan, mikä sopii heidän sisältöönsä ja mikä heitä kiinnostaa. Mielipiteet ovat omia. (Tai jos jollain näin ei ole, niin sitten sillä bloggaaja on joutunut kyllä hiton huonoon kuvioon mukaan. Sellaiseen tilanteeseen joutuneen kannattanee miettiä, meneekö ihan putkeen vai ei.)

Lukijalla on täysi vapaus skipata postaukset, jotka häntä eivät kiinnosta. Mutta jos joku vaikka jonkun tuotteen esittelevän postauksen lukenut päättää testata tuotetta ja tykästyy siihen, postaus on onnistunut. Sama pätee myös vaikkapa mun diy-postauksiin: jos mun kirjottamat ohjeet innostaa muita kokeilemaan niitä, inspiroi muita, niin mun kirjoituksilla on ollut jotain merkitystä.

Tähän liittyvästä aiheesta kirjoitti myös tunnettu bloggaaja Anna Pastak aiemmin tänä syksynä hyvän kirjoituksen, kannattaa lukea.

blogi-mainonta-termit

  • Ns. Oravannahkakauppa

Bloggaaja saa tarjoamaansa näkyvyyttä vastaan jonkun tuotteen tai palvelun, joka ei ole merkittävän arvokas. Hän ei saa erillistä palkkiota sen lisäksi.

  • Mainos

Siitä maksetaan rahaa. Tai ainakin oletuksena on, että maksetaan.

Se voi olla kuvamainos blogin reunapalkissa tai #kaupallinenyhteistyö tai #ad –tägillä merkitty kuvajulkaisu jostain tuotteesta instagramissa tai snäpissä tai jossain.

Se ei aina tarkoita samaa, kuin joku muu kaupallinen yhteistyö. Jokainen kaupallinen yhteistyö ei ole mainos.

Lukijoilleen ja bloginsa sisällölle uskolliset bloggaajat pyrkivät kuitenkin valitsemaan vain sellaisia firmoja, tuotteita ja palveluita, jotka tuntevat ja ovat oikeasti testanneet. Ja jotka ovat muullakin tavoin eettisiä. Eivätkä mainosta sikaa säkissä. Tai myy itseään liian halvalla. Sellainen menee vaan sarjaan ”miten romuttaa oma uskottavuus”.

  • Maksettu näkyvyys

Kaupallinen yhteistyö tai mainos. Bloggaaja saa palkkion, alennuksen, lahjakortin tai jonkun muun rahanarvoisen hyödyn sitä vastaan, että tarjoaa yritykselle näkyvyyttä blogikirjoituksen tai jonkun muun julkaisun muodossa. Ja julkaisussa pitäisi näkyä, että kyse on maksetusta näkyvyydestä, eli kaupallinen yhteistyö tai mainos.

blogi-mainonta-termit

  • Ansaittu näkyvyys

Bloggaaja tarjoaa brändille näkyvyyttä perustuen positiiviseen kokemukseensa ilman, että saisi siitä palkkiota.

Tarjottu näkyvyys perustuu bloggaajan omaan kokemukseen tuotteesta tai palvelusta, mutta häntä ei ole velvoitettu kirjoittamaan aiheesta.

Jos mulle tarjotaan tuote, palvelu tai kokemus ilmaiseksi, ja saan päättää, onko se sellainen, että siitä haluaisi mainita.


Saan mainita, tai kirjoittaa vaikka kokonaisen postauksen, jos haluan. Tai jos en tykännyt, en mainitse. Mutta mitään pakottavaa sopimusta ei ole.

Ansaitun näkyvyyden ollessa kyseessä bloggaaja on rinnastettavissa tavalliseen kuluttajaan. Tai mitä nyt tämän mielipide saattaa saada keskimäärin vähän enemmän näkyvyyttä, mutta muutoin.

Ne eivät siis ole yhteistöitä. Eivätkä maksettuja mainoksia. Ne ovat lähempänä sitä, kun joku sun oma kaveri laittaisi Facebookiin tai Instagramiin kuvan jonkun leffan jälkeen, ja sanoisi, että oli muuten tosi hyvä, suosittelen! Tai kertoisi lounaalla testanneensa jotain uutta tuotetta, ja tykänneensä kovasti.

Mutta jos tuote tai kokemus on ollut hyvä, olen ainakin itse kokenut ne mieluisaksi aiheiksi kirjoittaa. Jotain vaihtelua normiarkeen. Ja jos se kerta on hyvä, niin onhan se kehunsa ansainnut. On myös mukava jakaa hyvät kokemukset ja hyödylliset vinkit muille.

Rehellisin tapa mainostaa on vilpitön kehu tuotteelle, joka on kehunsa on ansainnut. Se on yrityksille kaikkein arvokkainta näkyvyyttä.

Ansaittu näkyvyys muodostuu ansioista, ja voi siis olla negatiivistakin, jos se on se, mitä se tuote/palvelu/firma ansaitsee.

Joidenkin mielestä se, että tuote on saatu ilmaiseksi, kumoaa ne kehut. "Tottakai se kehuu kun kerta ilmaiseks sai", "Kehuu vaan että sais jatkossa lisää". Ehkä joku tekeekin niin, mistäpä mä sen tiedän. Sillä tavoin toimimalla tosin kusee omaan nilkkaansa, koska siten menettää aika nopeasti seuraajiensa luottamuksen.

blogi-mainonta-termit

  • "Postaus sisältää affiliate-linkkejä"

Affiliate-linkit vievät verkkokauppoihin, joista postauksessa mainittuja tuotteita/palveluita voi ostaa. Se ei automaattisesti ole kaupallista yhteistyötä, mutta linkeistä pitää olla mainittuna, että ne ovat affialiate-linkkejä.

Affiliate-markkinoinnissa bloggaaja voi hyötyä jonkun nimellisen summan per linkin klikkaus, tai jonkun osuuden jos linkkiä klikannut päätyy ostamaan jotain kyseisestä verkkokaupasta.

Tästä löytyy paljon tietoa netistä, ja affiliate-linkkejä käytettään myös muualla kuin blogeissa. Linkkien toimintatapa liittyy evästeisiin, joista mainitsin aiemmin kirjoittamasta postauksessa "Miten muokata evästeet-ilmoituspalkista blogiisi sopiva".

Riippuu täysin niiden linkkien käyttötavan onnistumisesta, onko affialiate-mainonta onnistunutta vai ei. 

Eli toisin sanoen, tuleeko postauksesta mieleen vain linkin klikkauksia kalasteleva mainos, vai onko linkki oikeastaan postaukselle lisäarvoa tuova osa, josta voi olla tuotteesta tai aiheesta kiinnostuneelle lukijalle hyötyä.

blogi-mainonta-termit

  • *Tuote on saatu

Bloggaaja ei saa tuotteen esittelemisestä muuta palkkiota itse tuotteen lisäksi. Kyse ei aina ole kaupallisesta yhteistyöstä vaan ns. oravannahkakaupasta, mutta jos on, se tulee mainita postauksessa.

Näitä on vähän eri versioita:

  1. Bloggaaja saa jonkun tapahtuman lahjakassissa tuotteen lahjaksi. Hän tykkää siitä, ja päättää esitellä tuotteen blogissaan. Kysesssä on ansaittu näkyvyys.
  2. Yritys ottaa bloggaajaan yhteyttä ja tarjoaa tuotettaan kokeiltavaksi. Bloggaaja kiinnostuu ja vastaanottaa tuotteen. Hän testaa sitä, on tyytyväinen, ja esittelee tuotteen/palvelun blogissaan. Kyse on käytännössä ansaittu näkyvyys. Mutta jos kyseessä on arvokas tuote jolla on jälleenmyyntiarvoa, se voidaan laskea maksetun näkyvyyden piiriin esim. verotuksessa.
  3. Bloggaaja ottaa yritykseen yhteyttä ja on kiinnostunut testaamaan jotain yrityksen tuotetta. Yritys on kiinnostunut näkyvyydestä, ja tarjoaa tuotteen bloggaajalle. Bloggaaja kirjoittaa tuotteesta. Kyse on on joko oravannahkakauppa tai maksettu näkyvyys. Jos tuotteen arvo on merkittävä, se lasketaan maksetun näkyvyyden piiriin.

Se, että jokin tuote on saatu blogin kautta testiin, ei tarkoita, etteikö tuote aidosti kiinnostaisi bloggaajaa. Saatu tuote ei tarkoita, että siitä kirjoitetut kehut tai kommentit olisivat jonkun ulkoisen tahon laatimia. Monet bloggaajien yhteistyön kautta ekaa kertaa testaaman tuotteet päätyvät jatkossa vakikäyttöön. Oon kokenut tän itse, ja samaa sanovat muut bloggaajakollegat, joiden kanssa olen aiheesta jutellut.

blogi-mainonta-termit

  • Ei merkintää, että tuote olisi saatu.

No ehkäpä se bloggaaja on itse ostanut sen!

Shokkiuutinen: ei bloggaajat kaikkea saa ilmaiseksi. Aika harvoin saadaan ylipäätänsä, jos noin niin kuin kaikkeen itse ostettuun tavaraan tai palveluun vertaisi. Eikä jokaista itse ostettua tai synttärilahjaksi saatua sukkaparia edes kiinnosta esitellä. Ehkä tää on päivänselvää, mutta teki vaan mieli sanoa.

Piilomainonta on laitonta.

Eli se, jos bloggaaja tai joku muu antaa näkyvyyttä jollekin tuotteelle/firmalle ja saa siitä palkkion ilman, että kertoo asiasta.

On aika ärsyttävää, että nykyään pitää melkeinpä erikseen mainita, että ”tää ei sitten ollut mikään maksettu mainos tai yhteistyö!”, jos kertoo jostain itse ostamastaan tai lahjaksi saamastaan tuotteesta tai palvelusta. Kuitenkin järjestään on kerrottava, milloin kyse on mainoksesta.

Vaikka puhtaan vilpittömästi kehuisi jotain, paikalle löytyy helposti myös epäilijöitä. ”Se kalastelee sen firman huomiota, että saisi lahjuksia”, ”Liekö se tuotakaan itse oikeasti ole ostanut”.

Skeptinen saa olla, varsinkin jos jonkun toiminta on oikeasti epäilyttävää. Mutta oikeasti perusteeton epäily ja juoruilu menee lähinnä kiusaamisen puolelle.

Järkevästi ja laillisesti toimivat bloggaajat eivät lähde mukaan eettisesti epäilyttäviin yhteistöihin tai laittomaan piilomainontaan. 

Näihin voisi suoralta kädeltä lukea uhkapeli- ja pikavippifirmat, joiden aihesisältö tai toivomukset venyttelevät eettisesti sallittavia rajoja. Näitä mahdollisuuksia kalastelevia nimittäin löytyy. Aina välillä tulee itsellenikin yhteydenottoja, yhteistyöehdotuksia, joiden lopussa lukee:

” P.S. Meille olisi tärkeää, ettei artikkelissa mainita kyseessä olevan sponsoroitu sisältö tai mainos.”

Hah. En näe tällaisia viestejä edes vastaamisen arvoiseksi. Mutta koska niitä kerran jaksetaan lähetellä, ilmeisesti löytyy myös niitä urpoja, jotka noihin lähtevät mukaan ihan vaan ymmärtämättömyyttään tai euron kuvat silmissä.


(Ja joo, tää ei oikeastaan ollut termi, mutta upposi ekstrana tänne joukkoon.)

blogi-mainonta-termit

  • Vaikuttaja

Kansainvälisesti ”Influencer”, sana joka monia naurattaa. Kuulostaa influenssalta. Mutta missä vaiheessa bloggaajista tuli vaikuttajia? Onko kaikki bloggaajat vaikuttajia?

Usein voi ajatella, että se sana pitää sisällään niin bloggaajat, vloggaajat, instgrammaajat ja snachattaajat kuin muitakin tunnettuja some-tyyppejä. Kun on niin paljon kanavia, että menee tosi rasittavaksi luetella kaikki kanavat, joissa on esillä. Vaikuttaja on vähän kuin yhdistelmä monesta.

Ping Ethics –koodiston määritelmän mukaan vaikuttajalla tarkoitetaan sisällöntuottajaa (bloggaajaa, tubettajaa, instagrammaajaa, artistia, urheilijaa tai muuta yksityistä henkilöä), jolla on merkittävä määrä seuraajia JA joka on halukas käyttämään kanaviaan kaupallisiin tarkoituksiin.

Myös julkisuuden henkilöt on joskus vaikuttajia. Ne ovat vähän eri asia kuin somevaikuttajat, vaikka raja on joskus häilyvä.

Vaikuttaja innostaa, inspiroi, kiinnostaa. Hänen mielipiteellään on vaikutusta muihin.

Somevaikuttajat on henkilöitä, jotka on näkyvillä, ja joiden tekemillä ja sanomilla asioilla on vaikutusta ihmisiin. Vaikuttaja on tyyppi, jonka ympärille on muodostunut tai alkanut muodostumaan henkilöbrändi. Jotain, millä hänet muistetaan ja erotetaan muista.

Pari esimerkkiä, miten vaikuttaja voi vaikuttaa: Kun muotibloggaaja-vaikuttajan päällä nähdään uusi vaate, se saa häntä seuraavat kiinnostumaan ja ostamaan vastaavanlaiset. Tai kun snapchattaaja-vaikuttaja pistää pystyyn oman Roosa nauha -keräyspotin, se kerää parissa päivässä tuhansia euroja rahaa.

Suuri seuraajamäärä ei automaattisesti tarkoita, että olisi varteenotettava vaikuttaja.

On paljon tyyppejä, joiden seuraajaluvut on isot vain ostettujen seuraajien vuoksi. Siinä saa itselleen sopivaa somevaikuttajaa etsivät firmatkin olla tarkkana, etteivät haksahda isoihin lukuihin, jotka onkin taiottu rahalla. Esim. kotimaiselle firmalle vaikka kotimainen 1000 aidon seuraajan vuorovaikutusta herättävä instagrammaaja on paljon parempi vaikuttajavalinta, kuin instajulkkis 100000 seuraajalla, joista seuraajista valtaosa onkin feikkitilejä.

blogi-mainonta-termit


  • Vaikuttajamarkkinointi

Vaikuttajamarkkinointi on sisältömarkkinointia, jossa yritys ja vaikuttaja sopivat vaikuttajan käyttämisestä yrityksen kaupallisten tavoitteiden edistämiseksi.  –  Näin sen määrittelee Ping Ethics.

Käytännössä se on siis kuin ylänimike, jonka alle myös kaupallisessa yhteistyössä toteutetut blogikirjoitukset voisi laskea. Se ei kuitenkaan tarkoita pelkästään niitä, vaan sisältää myös muita markkinointimuotoja.

  • Vaikuttajaverkosto

Näitä on monenlaisia. Indieplace, A-lehdet, Asennemedia, Hidasta elämää, Monochrome… mitä kaikkia näitä nyt onkaan.

Niitä on olemassa, jotta asiakkaat ja vaikuttajat löytäisivät helpommin toisilleen sopivia yhteistyökumppaneita.

Usein verkostoissa on jo valmiiksi muodostetut yhteistyömallit ja ohjeistukset, joita myydä asiakkaille. Asiakkaalle voidaan tarjota valmiita paketteja aina kampanjan suunnittelusta tulosten analysointiin, ja vaikuttajille voidaan ehdottaa mietittyjä kampanjoita. On valmiiksi laaditut määritelmät, millä perusteella palkkiot muodostuvat.

Kun myyntityö on ulkoistettu vaikuttajaverkostolle, vaikuttajan voi keskittyä tekemään sitä omaa juttuaan, eli tuottamaan omaa sisältöään.

Verkostolla on valmiit suhteet vaikuttajiin, he tuntevat heidät ja tietävät sisällön laadukkuuden, johon myös asiakas voi luottaa. Asiakkaan ei tarvitse itse etsiä neulaa heinäsuovasta kaivatessaan markkinointiinsa terävää vaikuttajaa, vaikuttajaverkostolla on tarjota valmis neulatyyny.

Verkosto huolehtii, että yhteistyöt hoidetaan sekä vaikuttajan että asiakkaan kannalta reilusti. Asiakas saa sen mistä maksaa, mutta myöskään vaikuttajaa ei pakoteta mihinkään sellaiseen, mitä hän ei halua.

Verkosto voi olla käytännössä työnantaja, mutta samalla myös tukiverkosto, josta voi kysyä apua tai neuvoja, jos jokin mietityttää. Hyvästä verkostosta on hyötyä niin tällä kohtalaisen tuoreella alalla, jonka tekijöillä ei ole mitään järjestäytynyttä ammattijärjestöä tukenaan. Nuori ala, joka yrittää pysyä alati muuttuvan median perässä.

blogi-mainonta-termit


Bloggaajia ei lähtökohtaisesti ole koulutettu tähän hommaan. 

Koko ammattilaispuolikin on alun alkujaan kehittynyt sieltä harrastajien pohjustamalta tieltä. Sen takia lienee aika luonnollista, ettei kaikki tiedä näistä asioista kaikkea. Ei näitä opeteta koulussa. Edes tekijänoikeuksista ei kaikki ole ihan kartalla, eivätkä edes aina osaa itsenäisesti ottaa asioista selvää.

Harrastelijapohjalta aloittavalle nämä asiat tietävät jatkuvaa oppimista. En itsekään ole mikään täysverinen ammattilainen tässä aiheessa, en ole opiskellut markkinointia, enkä ole lukenut mistään näiden termien sanatarkkoja määritelmiä. Niitä kun ei oikein ole missään, tai sitten tieto on hyvin harvakseltaan ripoteltua. Jos näet, että joku kohta vaatisi tarkennusta, kerro toki. :)

Oliko tässä listassa sulle jotain uutta tietoa? Onko sinua jäänyt blogeja lukiessa häiritsemään joku termi, jolle kaipaisit selitystä?


Tai ylipäätänsä: jaksoitko lukea loppuun? Koitko postauksen hyödylliseksi tai kiinnostavaksi? Heitä kommenttia, niin osaan jatkossa antaa palaa tai sitten miettiä kahdesti, ennen vastaavan kokoiseen kirjoitusurakkaan ryhtymistä. :D



// Lisää aiheesta muun muassa Blogietiikka -blogin Blogimarkkinoinnin läpinäkyvyys puhututtaa -kirjoituksessa, kannattaa lukea!

Hyödyllistä tietoja bloggaajien (myös harrastajien!) verotukseen liittyen Verottajan Blogikirjoituksista saatujen korvausten ja etujen verotus -sivulta sekä selkeästi jäsenneltynä Kivempi blogi -blogissa postauksessa "Ethän bloggaa pimeästi".

Deadlineviikon 11 onnellisinta hetkeä

4 kommenttia:
arkkitehtiopinnot

Tällä viikolla oli syksyn ensimmäisen periodin ensimmäinen kurssijättiläisen palautusdeadline ja kritiikki (=kaikkien kurssilla tehtyjen töiden esittely ja arvostelu).

Opin, että perus iso koulukurssi ja kolmen työpäivää per viikossa + muut omat työt päälle on raskas yhdistelmä. Tai kyllähän mä sen etukäteen arvasin. Todellisuus on vaan se, missä sen vasta tuntee oikeasti nahoissaan.

Tää viimeinen viikko oli raskain, yöunet jäivät taas aika vähiin ennen deadlinea. Oon näistä arkkitehtiopinnoille ominaisista jutuista ennenkin täällä blogissa kertonut, eikä tää mihinkään siitä ole muuttunut. Esimerkiksi tää jo 2,5 vuotta sitten kirjoittamani Minkä vain arkkitehtiopiskelija tietää -postaus tuntuu taas niin kovin kuvaavalta. On enemmän tekemistä kuin mitä sulla on tunteja vuorokaudessa, haluut suoriutua paremmin mutta voi antaa vain parhaasi.

arkkitehtiopinnot

Deadlineviikon keskellä onnellisuuspisteitä ropisee, kun...

...tajuat että oot niin väsynyt, että sun huumori on ihan randomia ja naurat kaikelle hölmölle, mutta et oo yksin, kun sun kaveri on ihan yhtä väsynyt ja reagoi samalla tavalla.

...on satanut monta päivää putkeen niin, että oot kuin olisit elänyt samaa päivää monta kertaa perättäin. Ja sitten eräänä aamuna paistaakin aurinko!

...otat subway-patongin vaikka sulla ei vielä ole edes ihmeemmin nälkä. Ja ehdit kerrankin nauttia sun ruuan mausta ilman hirveetä nälkähotkimista!

...kolmannen sen kouluprojektin parissa vietetyn pitkän yön jälkeen sun ei tarvitsekaan herätä taas aamulla töihin. Vaikka edellisen yön 3,5h yöunet tuntuikin luksukselta, lisätunnit teki hyvää.

...ootte koululla sikamyöhään eikä bussit enää kulje, mutta onneksi sun ritari tulee noutamaan sut sun valkealla ratsulla ja heittää sun kaverinkin kotiin matkan varrella.

arkkitehtiopinnot

...huomaat, että englannin kielisen kurssin ja vaihtaripainotteisen ryhmän vuoksi sun englanti sujuu entistä paremmin, etkä oo tarvinnut sanakirjan apua kuin kerran koko viikon aikana. Tai liekö sitten johtunut väsymyksestä, ettei niitä omia virheitään enää edes huomannut.

...sun ryhmä on valmis päivää ennen deadlinea, vaikka muut vielä puurtaa. Siis mitä ihmettä, ajoissa, mekö muka?! Epätodellista.

...ekaa kertaa piiitkään aikaan pääset sun miehen kanssa samaan aikaan nukkumaan. (#goals)

...on ensimmäinen vapaailta aikoihin ja katsot melkein kaikki ekan tuottarin The Handmaids Tale -jaksot yhteen pötköön.

...koko se elämääkin pidempi kritiikkirupeama on ohi. Ihan sama, vaikka tuntuu että omassa esityksessä unohtui puolet siitä mitä piti sanoa. Ompahan ohi.

...on ensimmäinen aikatauluista vapaa viikonloppu pitkään aikaan. Ja mahdollisuus pyhittää se pitkille unille – ja saat kerrankin herätä ilman herätyskelloa.

id-arkkitehtiopinnot
We did it, group 10!


Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämä ei oo aina ihan ruusuilla tanssimista. Silloin pienetkin iloiset asiat voi olla tosi suuria. Varsinkin, jos ne osaa ottaa sellaisina vastaan: nähdä ja tuntea sitä hyvää ja positiivista niissä pienissä jutuissa, vaikka kokonaisuutta ajatellessa seinät tuntuisivat kaatuvan päälle.

Osaatko sä kerätä arjen raskauteen valoa pienistä iloista, vai tuntuuko, että harmaus valtaa kaiken?

Just nyt oon niin onnellinen, ettei mun silmät enää verestä kaikesta siitä ruudun tuijottamisesta ja valvomisesta. Zombi-look alkaa väistyä!

Sellainen arkikatsaus tähän väliin. Tästä on hyvä jatkaa taas seuraavaan periodiin ja uuden ison kurssin, päivätöiden ja omien töiden yhteensovittamiseen. Kyllä sen kestää, ei tää kouluaika loputon oo. Auringon pilkahduksia vaan teidänkin syksyyn!

Miksi päätin boikotoida Finnkinoa? – Lista kaikista muista Suomen elokuvateattereista

34 kommenttia:
finnkino-boikotti

Voisin sanoa harrastavani elokuvia. Tai oikeastaan se on yksi mun ja Roopen yhteisistä harrastuksista.

Leffat ja sarjat on ajanviettotyyli, meidän lempipuuhaa: Kahta sohvaperunaa yhdistävä luonnollinen mielenkiinnonkohde. 

Muistan, kun oltiin aikoinaan meidän ekoilla oikeilla treffeillä kesällä 2010. Mentiin Helsinkiin leffaan katsomaan The A-Team, ja liput maksoivat varmaan 6 euroa kipale. Se taisi olla joku superpäiväalennus. Se hetki oli niin tärkeä, vaikka jännitykseltäni en jälkeenpäin siitä leffasta mitään muistanutkaan.

Leffatreffit on muutenkin yleisin treffimuoto mitä me harrastetaan, ja isojen kaupunkien kasvatteina elokuvateattereista on aika luonnollisesti tullut koettua lähinnä Finnkinon isoja saleja. Se on ollut se lähin ja helpoin vaihtoehto.

En osaisi laskea, kuinka monta leffaa oon elämäni aikana nähnyt. 

Ollaan käyty lukemattoman monta kertaa leffateatterissa ja katseltu ihan älytön määrä rainoja kotona. Nautitaan molemmista hurjan paljon. Mä oon ehkä vähän rajoittunut, kun en kestä katsoa kamalia kauhuleffoja enkä liikaa myötähäpeää aiheuttavaa draamaa. Mutta genrensä kullakin. Vaatimukset on siinä mielessä aika korkeat, että niin monta leffaa nähneenä kaikki liian tavalliset juonikuviot meinaa arvata ennalta.

finnkino-boikotti

Bongasin uuden suomalaisen "Yösyöttö" -nimisen leffan mainoksen keskiviikkoaamuna bussipysäkin seinällä.

Laitoin samantien parille kaverille snäppiä, että hei, täähän näyttää hauskalle. Oon lukenut sen kirjan, johon tää leffa perustuu, ja tykkään muutenkin kovasti kotimaisista leffoista. Esimerkiksi "21 tapaa pilata avioliitto" oli mun mielestä ihan huippu.

Samana päivänä törmäsin uutiseen, että näillä näkymin Yösyöttö ei tule Finnkinon leffateattereihin.

Suomen Kuvalehti kirjoittaa, että Yösyötön tuottajat ja Finnkino eivät päässeet sopimukseen lipputulojen prosenttiosuuksista. Finnkino on halunnut muuttaa sopimusta yksipuolisesti. Finnkino vaati saada lipputuloista suurempaa osuutta itselleen, ja elokuvan tuottaja kuvaili heille tarjottua prosenttiosuutta "naurettavaksi".

Finnkino ei taipunut vaatimuksissaan, ja lopputulos on, ettei hittileffaksi povattua elokuvaa tulla näkemään Finnkinon teattereissa.

Artikkelissa Solar Filmsin tuottaja Selin arvioi, että "Finnkino yrittää pistää koko kotimaista elokuvantekemistä nurin”. Siksi he eivät voineet antaa vaatimuksille myöten.


Elokuvia harrastavan näkökulmasta artikkeli oli hyvin mielenkiintoinen.

Samoin se päätös, johon tuottajat Finnkinon vaatimuksen suhteen tulivat. Se, että eivät taivu.

Finnkino hallitsee 70% markkinaosuutta Suomen elokuvateatterialasta. Sen hallussa on 102 Suomen noin 320 elokuvasalista. Niillä paikkakunnilla, joilla Finnkino toimii, yritys on käytännössä määräävässä markkina-asemassa. Mikä tarkoittaa lähes kaikkia Suomen suurimpia kaupunkeja kera suurimpien ihmismassojen. Esimerkiksi Turussa, Jyväskylässä, Porissa ja Lappeenrannassa ei ilmeisesti ole muita kuin Finnkinon leffateattereita.

Ja siinä määräävässä markkina-asemassa on helppo esittää vaatimuksia omin ehdoin, muista välittämättä.

Jos elokuva ei tule Finnkinon levitykseen, siitä saatavien lipputulojen määrä romahtaa oleellisesti. Kyseessä ei siis varmasti ole ollut tuottajan taholta mitkään kevyet syyt olla taipumatta Finnkinon vaatimuksiin.

finnkino-boikotti

Epäilyttävä on myös kesällä uutisoitu Lappeerannan tapaus, joka kuulostaa vahvasti kilpailun tarkoitukselliselta estämiseltä.

Listasin aiheeseen liittyviä artikkeleita kirjoituksen loppuun, mutta lyhyesti referoituna:
Finnkino vuokrasi tilat, joista oli ostanut niissä aiemmin toimineen Nuijamies- ja Kinoaula-elokuvateattereiden liiketoiminnan. Se vakuutti jatkavansa niiden toimintaa, mutta vain kolmessa kuukaudessa teatterit oli jo lakkautettu, Finnkinon vedotessa syynä olevan niiden kannattamattomuus.

Vuokrasopimuksen katketessa Finnkino tyhjensi suojelluksi suunniteltavien rakennusten kalusteet penkkiriveineen ja lamppuineen päivineen. (Lamput on kuulema varastoitu, mutta penkit päätyivät kierrätyskeskukseen.) Kalusteiden oli mitä ilmeisimmin tarkoitus olla yksi peruste rakennusten suojelulle, joten Lappeenrannan kaupunki ei kauheasti ilahtunut.

Myös rakennuksen vuokranneella Osuuspankilla oli ollut Finnkinon kanssa eriävä näkemys, ja se kertoi, että "Finnkino sanoi suoraan vievänsä teattereiden irtaimiston pois, jottei vuokranantajalle tule houkutusta vuokrata tiloja kilpailevaa toimintaa varten”.


Palanen suomalaista ja paikallista kulttuuriperintöä katosi sen sileän tien.

Irtaimiston poisviemisen kuuluminen vuokrasopimukseen on luonnollista. Sen sijaan paikkaan tehtyjen tarkoituksen mukaisten käyttökunnossa olevien kiintokalusteiden poisrepiminen on ihan eri asia.

Ylipäätänsä kiintokalusteet ja irtaimisto ovat eri asioita. Kiintokalusteiden matalaksi pistäminen on vähän sama jos vuokralainen veisi poismuuttaessa vessanpöntön mennessään.

Erityisen ikäväksi asian tekee se, kun moinen tehdään tilaa ja rakennuksen henkeä ja perintöä kunnioittamatta, vain kilpailun estäminen ja ne omat voitot mielessä.

Samaa poltetun maan taktiikkaa Finnkino käytti vuonna Helsingin elokuvateatteri Maximin kanssa. Se saa toimintatavan näyttävän suunnitelmalliselta ja suorastaan härskiltä.

Ai hitto että ärsyttää.

finnkino-boikotti


Tää kaikki on herätellyt mut ajattelemaan, että jospa vaikka jatkossa suuntaisin jonnekin muualle kuin Finnkinoon. 

Mä harvemmin boikotoin mitään, ja vältellessäkin käytän koko sanaa aika varovaisesti; en mainosta boikotoivani mitään liian heppoisin perustein. Mutta tässä tapauksessa se tuntuu ihan konkreettiselta vaihtoehdolta.


Miksi haluan boikotoida Finnkinoa? 

1. Näyttää siltä, että Finnkino käyttää asemaansa Suomen suurimpana elokuvien esittäjänä väärin, tallomalla jalkoihinsa niin suomalaisen elokuvatuotannon kuin kilpailijat.

2. Lippujen hinnat alkavat olla jo ihan käsittämättömät. Ne lähestyvät jo enemmin kahtakymmentä euroa kuin kymmentä. Ja kilpailun puute mahdollistaa korkeat hinnat.

3. Kun käyttää paikallisia palveluita, niihin menevät rahat jäävät kyseiselle paikkakunnalle tai ainakin Suomeen, eivätkä todennäköisesti katoa ulkomaille. En toki ole ihan varma, miten paljon Finnkino maksaa veroistaan Suomeen, mutta koska sen nykyinen omistaja on kansainvälinen jättiläinen, mulla on epäilykseni.

4. Elokuvissa kävijöiden jaloillaan äänestäminen on tehokkainta, jos haluaa muuttaa Finnkinon kaltaisen itsevaltiaan toimintaa ja osoittaa jotenkin omalla toiminnallaan, että "ei nyt kuulkaas hyvältä näytä".

5. Tästä mulla ei ole lähdettä, mutta kuuleman mukaan Finnkinon tulevaisuuden suunnitelmissa on automatisoida palveluitaan, jolloin työntekijät jäisivät tarpeettomiksi.


Mutta hei, onneksi muitakin tekijöitä löytyy!

Katso tästä lista, johon keräsin kaikki Suomen elokuvateatterit, niin isoilta kuin pieniltä paikkakunnilta.

Tiedätkö sinä jonkun elokuvateatterin, jonka voisi lisätä listaan? Vinkkaa! Ei haittaa, vaikka olisi pieni paikka. Tärkeintä on, että tiedetään vaihtoehtoja olevan.

Valitettavasti Turussa, Jyväskylässä, Porissa ja Lappeenrannassa ei taida olla muita kuin Finnkinon leffateattereita.

Mutta! Kuten tuosta kartalta katsoessa näkee, Jyväskylästä vähän pohjoiseen löytyy Äänekosken KinoMikko, Turkulaisille lähin lienee Paimion Bio Stara tai Kaarinan Kino Piispanristi, ja Porista kaakkoon Harjavallalla on Kino-Huovi. Lappeenrannassa moni Finnkinoa boikotoiva on kuulema siirtynyt käyttämään Imatran Bio Vuoksen palveluita.

Suomen elokuvateatterit kartalla:

Jos kartta ei näy tai toimi, voit mennä siihen myös tästä linkistä.

Ootko sä Finnkinon vakiasiakas, vai suositko mielummin tietoisesti muita? Vai viihdytkö mielummin kotona Netflixin tai vastaavien seurassa?

Olisi mukava kuulla, millaisia ajatuksia tää keissi teissä herättää.


Yösyötön esittämispaikkoja päivitetään elokuvan verkkosivuille, kannattaa sieltä kurkata jos tää leffa kiinnostaa. Mua taitaa kutsua Tampereen Niagara. :)


Aiheeseen liittyviä artikkeleita yms:
Suomen Kuvalehti 4.10.2017: Tuotantoyhtiö kyllästyi kasvaviin lipputulovaatimuksiin: Hitiksi povattu Yösyöttö ei tule Finnkinon teattereihin
Helsingin Sanomat 4.10.2017: (Vastaava kuin ylempi) Finnkinon ja Yösyöttö-elokuvan tekijöiden välillä puhkesi ilmiriita – Perjantaina ensi-iltaan tulevaa elokuvaa ei nähdä Finnkinon teattereissa
Helsingin Sanomat 15.7.2017: Elokuvateatterit voivat meillä ja maailmalla hyvin – mutta miksi Finnkino terrorisoi omaa alaansa?
Etelä-Saimaa 28.4.2017: Uutisanalyysi: Lappeenranta on liian pieni Finnkinolle
Yle 29.6.2917: Finnkino sulkee kaksi perinteistä elokuvateatteriaan
Yle 11.7.2017: Finnkino repi suojelua odottaneiden teattereiden penkit mennessään – elokuvajätti osti legendaariset teatterisalit ja lakkautti ne saman tien
Etelä Saimaa 12.7.2017: Osuuspankki vastaa: Finnkino ei kysynyt pankilta elokuvateatterien suojelusta — irtaimisto kuljetettiin pois kilpailun torjumiseksi
Yle: 3.8.2017: Finnkinon purkutyöt arvokohteessa ihmetyttävät: silminnäkijöiden mukaan säilytettäväksi tarkoitettua irtaimistoa heitettiin kierrätyslavoille
Yle 23.1.2017 : Finnkino myytiin taas – Ostaja maailman suurin elokuvateatteriketju ja Aasian rikkain mies
Kauppalehti 26.9.2017: Leffalippu voi maksaa jopa 17,50 euroa - "Kilpailun puute mahdollistaa korkeat hinnat"
Lappeenrannan uutiset 14.9.2017: Finnkino-boikotti leviää Lappeenrannassa
Kilpailu- ja kuluttajavirasot: Määräävä markkina-asema

DIY – Itse tehdyt macrame-verhot epäsymmetrisellä köynnöskuviolla

16 kommenttia:
id-macrame-verho-diy

Ne mun aiemmin loppukesästä askartemat diy-koristeet oli mukavan nopeita projekteja, siis ne läpinäkyvät kasvitaulut ja liitutaulut. Mulla on kuitenkin tapana ottaa myös näitä isoja projekteja, joissa kestää aika pitkään, ennen kuin ne näkevät kunnolla päivän valon täällä blogin puolella.

Tää työ on niiden keväisten sohvapöytä- ja työpöytäprojektien lisäksi mun tän vuoden isoimpia saavutuksia: sain viimein valmiiksi meidän keittiön macrame-verhot!

Paljonko maksat pelkästä merkistä? – 9 kohdan muistilista brändikyseenalaistamiseen

21 kommenttia:
logotuote-brandi-blogi

Oletko koskaan muuttanut mieltäsi jostain tuotteesta, koska se olikin jotain tiettyä merkkiä?

Aluksi et ollut kiinnostunut tai väri ei ollut sinulle sopiva. Mutta kun selvisi, että se onkin merkkiä xxxx, niin ooh, kyllä kiitos, eihän tää hinta sitten ollutkaan liian korkea.

Musta reppu, jossa on taskussa kolme valkoista raitaa. Ja Adidaksen logo. Jos siinä ei olisi sitä logoa eikä merkki olisi silmin nähtävissä, vaikuttaisiko se ostopäätökseesi?

Oli kyse sitten juuri Adidaksesta, Nikesta tai jostain muusta trendimerkistä, väitän, että se vaikuttaa.

Kukaan ei ole tälle immuuni. Brändien tuotteistaan luomat mielikuvat vaikuttavat alitajuntaisesti.

Huomasin tän yhtenä päivänä bussipysäkillä seisoessani, kun satuin kiinnittämään huomiota vähän kauempana seisoneen tytön vaatteisiin. Sillä oli valkoraidoin varustettu musta reppu, enkä aluksi ajatellut mitään. Sitten havainnoin siinä olevan Adidaksen logon, ja eka ajatus oli, että ompa kiva asu.

Hämmästyin omaan ajatuksenkulkuani. Vaikuttiko se merkki mun mielipiteeseen jostain vaatteesta? Siis mun, joka oon omasta mielestäni hyvin merkkiriippumaton ihminen, joka ennemmin välttelee kuin ihailee logotuotteita. Ei oo todellista.

logotuote-brandi-blogi

Entä valitsisitko mielummin valkoiset uudet tennarit jotain tuntematonta merkkiä vai valkoiset Niken tennarit? Veikkaan, että valtaosa valitsisi jälkimmäisen, ainakin jos hinnassa ei olisi paljoa eroa. Tosin, merkkituotteista maksetaan usein jopa kirpparilla ylihintaa.

Ihmiset ovat keskimäärin valmiimpia maksamaan enemmän tuotteesta, jonka merkissä on statusarvoa.

Vai minkä muun takia Iittalan laseissa yritetään säilyttää niitä tarroja? Miksi kalliissa merkkilaukuissa pitää olla se logo niin näkyvissä? Eihän se merkki aina ole mikään takuu laadusta tai kestävyydestä. Eikä tietyn pisteen jälkeen myöskään se hinta.

Eihän se käytännössä kosketa mua, mihin ihmiset käyttävät rahansa. Mutta henkilökohtaisesti koen aika naurettavaksi maksaa pelkästä merkistä, jos tiedostaa, ettei se oikeasti ole parempi kuin kohtuuhintaisempi vastaava "logoton" tuote.

Joskus sitä ei tiedä etukäteen. Äiti osti kerran useamman satasen maksaneen Guessin untuvatakin, kun ajatteli se olevan sitten varmasti laadukas. Vielä mitä, se puski untuviaan saumoista ulos jo samana talvena. Mun samaan aikaan ostama 50€ Onlyn toppatakki on kestänyt paljon paremmin, vaikka oon käyttänyt sitä paaaljon enemmän.

logotuote-brandi-blogi

Moni brändi on ryvettynyt skandaaleissa ja sen statusarvo on siksi heikentynyt.

Jotkut ovat onnistuneet säilyttämään asemansa kämmäilystä huolimatta, eivätkä ihmiset muista koko mokailua – tai eivät tiedä, tai ovat kuin eivät tietäisikään. Jotkut merkit ovat lähes pakollinen tunnusmerkki, jotta on jossain porukassa uskottava. Ainakin mitä joidenkin juttuja kuuntelee, näyttää sosiaalinen paine puskevan siihen suuntaan, mitä olisi vähän kuin pakko omistaa.

Ainakin jos kuulee mitä yläasteikäiset puhuu. Milloin pitää olla Ponkesin pipoa, Hollisterin vaatteita ja jonkun tunnetun merkin tennarit. Elänkö mä jotenkin eri maailmassa tai virheellisessä kuvitelmassa, kun en muista, että itsellä olisi koskaan ollut samanlaista? Tai että olisin varsinkaan vaatinut vanhemmiltani, että vaatteiden pitää olla jotain tiettyä merkkiä. Ehkä tiettyä väriä joo, mutta ei sillä merkillä ollut väliä. Ehkä pitää vielä varmistaa tää äidiltä.

Erilaisissa ihmisryhmissä eri merkit ovat kuin tunnukset ryhmään kuulumisesta. Eri ikäisillä on vähän omansa. Ja jossain porukoissa koko brändimerkittävyys on ihan omissa sfääreissään.

Kukin käyttäköön omat rahansa siihen mihin itse haluaa.

Mutta en voi kieltää, ettenkö olisi ollut aika monttu auki, kun teininä kesätöissä työkaveri kertoi käyttävänsä kaikki palkkarahansa kalliiseen laukkuun. Puhumattakaan siitä, kun näitä esitellään blogeissa. Ihan kuin kalliit merkkituotteilla saisi elämästä korkeatasoista high lifea ja blogista sitä myötä myös.

Ei mulla riitä ymmärrys.

logotuote-brandi-blogi

Toisaalta, en myöskään tuomitse. En mäkään ole mikään pyhimys, vaikka tän aiheen kyseenalaistankin.

Vaikka en tykkää logollisista tuotteista enkä keräile merkkilaukkuja, mullakin on omat kompastuskiveni.

Jonkin aikaa sitten mun tarvitsi ostaa uusi tietokone, ja päähänpinttymä oli, että sen pitää olla iMac. Selitin itselleni niin, että "sitten kaikki laitteet synkkaa yhteen ja että oon käyttänyt Applen koneita jo vuosia"...

Muutenkin helppo valinta, kun sen perustaa aiempaan kokemukseen ja tottumukseen, yhdistettynä tuotteen visuaaliseen miellyttävyyteen ja mielikuvaan erityisesti suunnittelijoille (ja muuten samoja hommia tekeville) sopivasta käyttöliittymästä.

Osa siitä on täysin brändin luomaa arvoa eikä todellista arvoa.

Olisinko pärjännyt edullisemmalla? - Todennäköisesti kyllä.
Oliko hinta älytön? - Ainakin jos Roopelta kysyy, kyllä. Samalla rahalla olisi kuulema rakentanut vaikka supertietokoneen.
Kaduttaako? - Ei. Tää oli kuitenkin myös tosi tarpeellinen hankinta.
Kuka maksoi? - Minä.

Hankintoja tehdessä on hyvä esittää itselleen tällaisia kysymyksiä. Jos hinta on älytön, pärjäisit edullisemmalla, eikä sulla ole taloudellisesti kestävää pohjaa tehdä niin kallista hankinta, kannattaa koko ostoksen teon järkevyys todellakin kyseenalaistaa.

Ei oikeesti kannata ajautua osamaksu- tai pikavippikierteeseen vaan sen takia, että kaiken nyt vaan "on pakko" olla jotain tiettyä merkkiä. 


logotuote-brandi-blogi

Tähän tietokonetapaukseen on hyvä verrata sitä, kun ostin ensimmäisen hiukan kalliimman (kolme numeroisen summan maksaneen) laukkuni viime talvena. Mulla ei ollut yhtäkään siistiä mustaa laukkua, ja halusin aikaa ja käyttöä kestävän mustan laukun. Etsin sopivaa tosi pitkään. Se löytyi lopulta paikallisesta nahkakenkä-& nahkalaukkupajasta, huokui "ajattomuutta ja tyyliä", eikä ollenkaan tyrkytä merkkiään.

Brändinsä silläkin on, mutta se ei tyrkytä sitä muiden ihmisten silmille. Tekijänsä logo on siinä pieni ja huomaamaton.

Joskus saattaa ostaa vahingossa "logotuotteita", eli jotain tiettyä merkkiä huutavia tuotteita ilman, että sitä edes heti tajuaa. 

Mä ostin tosi nätin kukkakuvioisen tuulitakin, ja vasta tuotteen tultua mulle selvisi, että sen selässä onkin aika iso Adidaksen logo. Ugh, onneksi se peittyy jos kantaa reppua selässä...

Ehkä nolompi versio tästä samasta on se, kun teininä ostin lomareissulta käsilaukun. Siinä oli mun mielestä siisti kuvio. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että se kuvio olikin sellaista feikki-Guess -kuviota. :')

logotuote-brandi-blogi

Voi väittää, ettei ole kiinnostunut merkeistä, mutta ne vaikuttavat myös alitajuntaisesti.

Sitä ei aina tajua, jos ei ole valppaana. Tekee niitä hetken mielijohteen ostoksia tunteen perusteella. Saattaa katua jälkeenpäin – tai kulkea vain eteenpäin sen tunteen viemänä.

Kokosin tästä muutaman ajatuksen listaksi:

Brändikyseenalaistamisen muistilista

  1. Suosittu brändi ei takaa laatua, eikä korkea hinta kestävyyttä.
  2. Liian halvan hinnan takana on yleensä tuotantoketjussa ikäviä yksityiskohtia.
  3. Tavaran määrä ei takaa onnea, eikä kallis maku ole synonyymi hyvälle maulle.
  4. Kotimainen merkki ei ole tae kotimaisesta tuotannosta.
  5. Tarjonta vastaa kysyntää ja kysyntää ohjaa mainonta, mutta kysynnän määrittelevät kuluttajat.
  6. Kuluttajien yhteisellä toiminnalla voidaan muuttaa markkinoiden suuntaa ja painopisteitä, voidaan luoda uusia trendejä, viedä brändejä alas tai nostaa ylös.
  7. Sosiaalisen median aikakaudella suurten ihmismassojen yhteinen liikuttaminen on mahdollista saada aikaan jopa yhden ihmisten voimin, jos kasvualusta on sille henkisesti valmis.
  8. Itse merkit eivät ole mikään varsinainen pahuus, mutta ihmismassojen sokeus niiden vaikutukselle voi tehdä pahaa. 
  9. Vaihtoehtojen etsiminen auttaa kartoittamaan, mikä on jonkin tuotteen oikea arvo ja mikä jonkin tietyn valmistajan brändin nostama hinta.

Nää mulle tuli mieleen, mutta saa täydentää, jos keksitte jotain lisää tähän listaan! :)



Teetkö sä ostosvalintoja siksi, että jokin on jotain tiettyä merkkiä? 
Tai onko sulla jotain suosikkimerkkiä, jota tuet ilolla?


– – –

Joo tota, postaustahti on nyt ainakin tän kuun loppuun ihan luokkaa etana, koska töiden määrä on niin iso. Kuun vaihteessa on yks iso deadline, niin katotaan josko sen jälkeen ehtisi taas kirjoitella... Harmittaa, mutta just nyt ei oo töiden, koulutöiden ja omien töiden päälle yhtään vapaa-aikaa. Hyvä jos kerkeää edes nukkua. :S Mutta aurinkoista ja vähäsateista syksyä teillekin!