Ansaittua näkyvyyttä vai maksettu mainos? – 10 yleistä blogitermiä selitettynä

4 kommenttia:
blogi-mainonta-termit

Monille, niin bloggaajille kuin muille ihmisille tuntuu olevan välillä epäselvää, mitä erilaiset blogityöhön liittyvät sanat ja termit meinaavat. Mitä eroa on kaupallisella yhteistyöllä ja saadulla tuotteella? Mitä tarkoittaa ansaittu näkyvyys?


Keräsin tähän listan bloggaajille olennaisia termejä ja niiden selityksiä, joiden tuntemisesta olisi hyötyä myös blogeja lukeville.

Mua välillä ärsyttää kuunnella/lukea valitusta siitä, miten joku jatkuvasti vaan mainostaa, vaikka kyse ei oikeasti olisi mainoksista eikä edes kaupallisesta yhteistyöstä. Tai että joku blogi on niin kaupallinen, vaikka kyse on kulutuksesta, eikä mistään mistä saisi jotain taloudellista hyötyä. Erotatko sinä nämä toisistaan?

Puhun tässä kirjoituksessa lähinnä bloggaajista, koska se on se mistä mulla on kokemusta. Moni kohta pätee varmasti myös esim. vloggaajiin.

Tämä kirjoitus on sitten pitkä. Mittasin Wordissä: 7 sivut tekstiä, noin 3000 sanaa. Sen verran tosin uskallan väittää, että ei tää onneksi mitään hirveän puista sanakirjatekstiä ole, vaikka termejä selitänkin. ;)

blogi-mainonta-termit

  • Kaupallinen yhteistyö

Ennen tää kulki vain nimellä yhteistyö. Määritelmät ja mainintatarkkuudet ovat kuitenkin selkiytyneet ajan saatossa ja alan muuttuessa ammattimaisemmaksi. Nykyään tämä on blogeissa se merkintä blogikirjoitusten yläreunassa ”kaupallisessa yhteistyössä firman x kanssa”, tai joku muu vastaava.

Kaupalliset yhteistyöt tekevät mahdolliseksi sen, että bloggaamista voi tehdä myös ammatikseen.

Sen, että blogin ei tarvitse olla vain sivutyö, vaan siitä voi rakentaa itselleen elinkeinon. Yhteistöistä saatavat palkkiot antavat mahdollisuuden tuottaa hyvää sisältöä enemmän kuin kerran tai pari viikossa.

Kaupallisessa yhteistyössä toteutetuissa blogipostauksissa tuotteista voidaan kertoa asiakkaan toivomat faktat, liittää mukaan linkit vaikkapa firman nettisivuille, ja joskus myös arvonta lukijoita varten. Mutta muu teksti on bloggaajan harteilla.

Taitava bloggaaja osaa tehdä yhteistyöpostauksistakin mielenkiintoisia ja sisältörikkaita. Silloin niistä saa jotain irti, eikä postaus ole vain mainos.


Tämä myös yhteistyötä kaipaavan asiakkaan paranee muistaa: Blogiyhteistyö ei ole synonyymi mainokselle.

Se on bloggaajan rehellinen mielipide jostain tuotteesta ja palvelusta, tai vaikka kertomus jostain fyysisestä kokemuksesta (esim. matka). Kaupallisten yhteistöiden aiheita ja muotoja on monia erilaisia.

Bloggaajilla on valta toteuttaa sisältö omalla tyylillään. Jos haluat laittaa sanoja bloggaajan suuhun/näppäimistölle, varaudu siihen, että bloggaaja kieltäytyy. Tai siihen, että lukijat huomaavat, että nyt on kyllä epäilyttävän teennäistä hehkutusta. Se voi kostautua ja romuttaa bloggaajan uskottavuutta, eikä sellainen markkinointi myy. On kaikin puolin toimivampaa, että asiakas antaa idean ja aiheen, ja bloggaaja toteuttaa sen omalla tyylillään.

Mielipiteiden on oltava rehellisiä, koska se on ainoa tapa säilyttää lukijoiden luottamus. Ilman lukijoiden luottamusta yhteistyöt ovat ihan yhtä tyhjän kanssa. Vai kuka ostaisi tuotteita sellaisen bloggaajan yhteistyöpostauksen perusteella, joka on antanut itsestään kuvan, että mainostaa rahaa vastaan ihan mitä tahansa? En mä ainakaan. Sellainen yhteistyöpostaus on yhtä hyödyllinen kuin liian pitkät mainoskatkot: Vaihdan kanavaa.

Yhteistöitä ei pakoteta bloggaajille.

He ovat itse valinneet, mihin lähtevät mukaan, mikä sopii heidän sisältöönsä ja mikä heitä kiinnostaa. Mielipiteet ovat omia. (Tai jos jollain näin ei ole, niin sitten sillä bloggaaja on joutunut kyllä hiton huonoon kuvioon mukaan. Sellaiseen tilanteeseen joutuneen kannattanee miettiä, meneekö ihan putkeen vai ei.)

Lukijalla on täysi vapaus skipata postaukset, jotka häntä eivät kiinnosta. Mutta jos joku vaikka jonkun tuotteen esittelevän postauksen lukenut päättää testata tuotetta ja tykästyy siihen, postaus on onnistunut. Sama pätee myös vaikkapa mun diy-postauksiin: jos mun kirjottamat ohjeet innostaa muita kokeilemaan niitä, inspiroi muita, niin mun kirjoituksilla on ollut jotain merkitystä.

Tähän liittyvästä aiheesta kirjoitti myös tunnettu bloggaaja Anna Pastak aiemmin tänä syksynä hyvän kirjoituksen, kannattaa lukea.

blogi-mainonta-termit

  • Ns. Oravannahkakauppa

Bloggaaja saa tarjoamaansa näkyvyyttä vastaan jonkun tuotteen tai palvelun, joka ei ole merkittävän arvokas. Hän ei saa erillistä palkkiota sen lisäksi.

  • Mainos

Siitä maksetaan rahaa. Tai ainakin oletuksena on, että maksetaan.

Se voi olla kuvamainos blogin reunapalkissa tai #kaupallinenyhteistyö tai #ad –tägillä merkitty kuvajulkaisu jostain tuotteesta instagramissa tai snäpissä tai jossain.

Se ei aina tarkoita samaa, kuin joku muu kaupallinen yhteistyö. Jokainen kaupallinen yhteistyö ei ole mainos.

Lukijoilleen ja bloginsa sisällölle uskolliset bloggaajat pyrkivät kuitenkin valitsemaan vain sellaisia firmoja, tuotteita ja palveluita, jotka tuntevat ja ovat oikeasti testanneet. Ja jotka ovat muullakin tavoin eettisiä. Eivätkä mainosta sikaa säkissä. Tai myy itseään liian halvalla. Sellainen menee vaan sarjaan ”miten romuttaa oma uskottavuus”.

  • Maksettu näkyvyys

Kaupallinen yhteistyö tai mainos. Bloggaaja saa palkkion, alennuksen, lahjakortin tai jonkun muun rahanarvoisen hyödyn sitä vastaan, että tarjoaa yritykselle näkyvyyttä blogikirjoituksen tai jonkun muun julkaisun muodossa. Ja julkaisussa pitäisi näkyä, että kyse on maksetusta näkyvyydestä, eli kaupallinen yhteistyö tai mainos.

blogi-mainonta-termit

  • Ansaittu näkyvyys

Bloggaaja tarjoaa brändille näkyvyyttä perustuen positiiviseen kokemukseensa ilman, että saisi siitä palkkiota.

Tarjottu näkyvyys perustuu bloggaajan omaan kokemukseen tuotteesta tai palvelusta, mutta häntä ei ole velvoitettu kirjoittamaan aiheesta.

Jos mulle tarjotaan tuote, palvelu tai kokemus ilmaiseksi, ja saan päättää, onko se sellainen, että siitä haluaisi mainita.


Saan mainita, tai kirjoittaa vaikka kokonaisen postauksen, jos haluan. Tai jos en tykännyt, en mainitse. Mutta mitään pakottavaa sopimusta ei ole.

Ansaitun näkyvyyden ollessa kyseessä bloggaaja on rinnastettavissa tavalliseen kuluttajaan. Tai mitä nyt tämän mielipide saattaa saada keskimäärin vähän enemmän näkyvyyttä, mutta muutoin.

Ne eivät siis ole yhteistöitä. Eivätkä maksettuja mainoksia. Ne ovat lähempänä sitä, kun joku sun oma kaveri laittaisi Facebookiin tai Instagramiin kuvan jonkun leffan jälkeen, ja sanoisi, että oli muuten tosi hyvä, suosittelen! Tai kertoisi lounaalla testanneensa jotain uutta tuotetta, ja tykänneensä kovasti.

Mutta jos tuote tai kokemus on ollut hyvä, olen ainakin itse kokenut ne mieluisaksi aiheiksi kirjoittaa. Jotain vaihtelua normiarkeen. Ja jos se kerta on hyvä, niin onhan se kehunsa ansainnut. On myös mukava jakaa hyvät kokemukset ja hyödylliset vinkit muille.

Rehellisin tapa mainostaa on vilpitön kehu tuotteelle, joka on kehunsa on ansainnut. Se on yrityksille kaikkein arvokkainta näkyvyyttä.

Ansaittu näkyvyys muodostuu ansioista, ja voi siis olla negatiivistakin, jos se on se, mitä se tuote/palvelu/firma ansaitsee.

Joidenkin mielestä se, että tuote on saatu ilmaiseksi, kumoaa ne kehut. "Tottakai se kehuu kun kerta ilmaiseks sai", "Kehuu vaan että sais jatkossa lisää". Ehkä joku tekeekin niin, mistäpä mä sen tiedän. Sillä tavoin toimimalla tosin kusee omaan nilkkaansa, koska siten menettää aika nopeasti seuraajiensa luottamuksen.

blogi-mainonta-termit

  • "Postaus sisältää affiliate-linkkejä"

Affiliate-linkit vievät verkkokauppoihin, joista postauksessa mainittuja tuotteita/palveluita voi ostaa. Se ei automaattisesti ole kaupallista yhteistyötä, mutta linkeistä pitää olla mainittuna, että ne ovat affialiate-linkkejä.

Affiliate-markkinoinnissa bloggaaja voi hyötyä jonkun nimellisen summan per linkin klikkaus, tai jonkun osuuden jos linkkiä klikannut päätyy ostamaan jotain kyseisestä verkkokaupasta.

Tästä löytyy paljon tietoa netistä, ja affiliate-linkkejä käytettään myös muualla kuin blogeissa. Linkkien toimintatapa liittyy evästeisiin, joista mainitsin aiemmin kirjoittamasta postauksessa "Miten muokata evästeet-ilmoituspalkista blogiisi sopiva".

Riippuu täysin niiden linkkien käyttötavan onnistumisesta, onko affialiate-mainonta onnistunutta vai ei. 

Eli toisin sanoen, tuleeko postauksesta mieleen vain linkin klikkauksia kalasteleva mainos, vai onko linkki oikeastaan postaukselle lisäarvoa tuova osa, josta voi olla tuotteesta tai aiheesta kiinnostuneelle lukijalle hyötyä.

blogi-mainonta-termit

  • *Tuote on saatu

Bloggaaja ei saa tuotteen esittelemisestä muuta palkkiota itse tuotteen lisäksi. Kyse ei aina ole kaupallisesta yhteistyöstä vaan ns. oravannahkakaupasta, mutta jos on, se tulee mainita postauksessa.

Näitä on vähän eri versioita:

  1. Bloggaaja saa jonkun tapahtuman lahjakassissa tuotteen lahjaksi. Hän tykkää siitä, ja päättää esitellä tuotteen blogissaan. Kysesssä on ansaittu näkyvyys.
  2. Yritys ottaa bloggaajaan yhteyttä ja tarjoaa tuotettaan kokeiltavaksi. Bloggaaja kiinnostuu ja vastaanottaa tuotteen. Hän testaa sitä, on tyytyväinen, ja esittelee tuotteen/palvelun blogissaan. Kyse on käytännössä ansaittu näkyvyys. Mutta jos kyseessä on arvokas tuote jolla on jälleenmyyntiarvoa, se voidaan laskea maksetun näkyvyyden piiriin esim. verotuksessa.
  3. Bloggaaja ottaa yritykseen yhteyttä ja on kiinnostunut testaamaan jotain yrityksen tuotetta. Yritys on kiinnostunut näkyvyydestä, ja tarjoaa tuotteen bloggaajalle. Bloggaaja kirjoittaa tuotteesta. Kyse on on joko oravannahkakauppa tai maksettu näkyvyys. Jos tuotteen arvo on merkittävä, se lasketaan maksetun näkyvyyden piiriin.

Se, että jokin tuote on saatu blogin kautta testiin, ei tarkoita, etteikö tuote aidosti kiinnostaisi bloggaajaa. Saatu tuote ei tarkoita, että siitä kirjoitetut kehut tai kommentit olisivat jonkun ulkoisen tahon laatimia. Monet bloggaajien yhteistyön kautta ekaa kertaa testaaman tuotteet päätyvät jatkossa vakikäyttöön. Oon kokenut tän itse, ja samaa sanovat muut bloggaajakollegat, joiden kanssa olen aiheesta jutellut.

blogi-mainonta-termit

  • Ei merkintää, että tuote olisi saatu.

No ehkäpä se bloggaaja on itse ostanut sen!

Shokkiuutinen: ei bloggaajat kaikkea saa ilmaiseksi. Aika harvoin saadaan ylipäätänsä, jos noin niin kuin kaikkeen itse ostettuun tavaraan tai palveluun vertaisi. Eikä jokaista itse ostettua tai synttärilahjaksi saatua sukkaparia edes kiinnosta esitellä. Ehkä tää on päivänselvää, mutta teki vaan mieli sanoa.

Piilomainonta on laitonta.

Eli se, jos bloggaaja tai joku muu antaa näkyvyyttä jollekin tuotteelle/firmalle ja saa siitä palkkion ilman, että kertoo asiasta.

On aika ärsyttävää, että nykyään pitää melkeinpä erikseen mainita, että ”tää ei sitten ollut mikään maksettu mainos tai yhteistyö!”, jos kertoo jostain itse ostamastaan tai lahjaksi saamastaan tuotteesta tai palvelusta. Kuitenkin järjestään on kerrottava, milloin kyse on mainoksesta.

Vaikka puhtaan vilpittömästi kehuisi jotain, paikalle löytyy helposti myös epäilijöitä. ”Se kalastelee sen firman huomiota, että saisi lahjuksia”, ”Liekö se tuotakaan itse oikeasti ole ostanut”.

Skeptinen saa olla, varsinkin jos jonkun toiminta on oikeasti epäilyttävää. Mutta oikeasti perusteeton epäily ja juoruilu menee lähinnä kiusaamisen puolelle.

Järkevästi ja laillisesti toimivat bloggaajat eivät lähde mukaan eettisesti epäilyttäviin yhteistöihin tai laittomaan piilomainontaan. 

Näihin voisi suoralta kädeltä lukea uhkapeli- ja pikavippifirmat, joiden aihesisältö tai toivomukset venyttelevät eettisesti sallittavia rajoja. Näitä mahdollisuuksia kalastelevia nimittäin löytyy. Aina välillä tulee itsellenikin yhteydenottoja, yhteistyöehdotuksia, joiden lopussa lukee:

” P.S. Meille olisi tärkeää, ettei artikkelissa mainita kyseessä olevan sponsoroitu sisältö tai mainos.”

Hah. En näe tällaisia viestejä edes vastaamisen arvoiseksi. Mutta koska niitä kerran jaksetaan lähetellä, ilmeisesti löytyy myös niitä urpoja, jotka noihin lähtevät mukaan ihan vaan ymmärtämättömyyttään tai euron kuvat silmissä.


(Ja joo, tää ei oikeastaan ollut termi, mutta upposi ekstrana tänne joukkoon.)

blogi-mainonta-termit

  • Vaikuttaja

Kansainvälisesti ”Influencer”, sana joka monia naurattaa. Kuulostaa influenssalta. Mutta missä vaiheessa bloggaajista tuli vaikuttajia? Onko kaikki bloggaajat vaikuttajia?

Usein voi ajatella, että se sana pitää sisällään niin bloggaajat, vloggaajat, instgrammaajat ja snachattaajat kuin muitakin tunnettuja some-tyyppejä. Kun on niin paljon kanavia, että menee tosi rasittavaksi luetella kaikki kanavat, joissa on esillä. Vaikuttaja on vähän kuin yhdistelmä monesta.

Ping Ethics –koodiston määritelmän mukaan vaikuttajalla tarkoitetaan sisällöntuottajaa (bloggaajaa, tubettajaa, instagrammaajaa, artistia, urheilijaa tai muuta yksityistä henkilöä), jolla on merkittävä määrä seuraajia JA joka on halukas käyttämään kanaviaan kaupallisiin tarkoituksiin.

Myös julkisuuden henkilöt on joskus vaikuttajia. Ne ovat vähän eri asia kuin somevaikuttajat, vaikka raja on joskus häilyvä.

Vaikuttaja innostaa, inspiroi, kiinnostaa. Hänen mielipiteellään on vaikutusta muihin.

Somevaikuttajat on henkilöitä, jotka on näkyvillä, ja joiden tekemillä ja sanomilla asioilla on vaikutusta ihmisiin. Vaikuttaja on tyyppi, jonka ympärille on muodostunut tai alkanut muodostumaan henkilöbrändi. Jotain, millä hänet muistetaan ja erotetaan muista.

Pari esimerkkiä, miten vaikuttaja voi vaikuttaa: Kun muotibloggaaja-vaikuttajan päällä nähdään uusi vaate, se saa häntä seuraavat kiinnostumaan ja ostamaan vastaavanlaiset. Tai kun snapchattaaja-vaikuttaja pistää pystyyn oman Roosa nauha -keräyspotin, se kerää parissa päivässä tuhansia euroja rahaa.

Suuri seuraajamäärä ei automaattisesti tarkoita, että olisi varteenotettava vaikuttaja.

On paljon tyyppejä, joiden seuraajaluvut on isot vain ostettujen seuraajien vuoksi. Siinä saa itselleen sopivaa somevaikuttajaa etsivät firmatkin olla tarkkana, etteivät haksahda isoihin lukuihin, jotka onkin taiottu rahalla. Esim. kotimaiselle firmalle vaikka kotimainen 1000 aidon seuraajan vuorovaikutusta herättävä instagrammaaja on paljon parempi vaikuttajavalinta, kuin instajulkkis 100000 seuraajalla, joista seuraajista valtaosa onkin feikkitilejä.

blogi-mainonta-termit


  • Vaikuttajamarkkinointi

Vaikuttajamarkkinointi on sisältömarkkinointia, jossa yritys ja vaikuttaja sopivat vaikuttajan käyttämisestä yrityksen kaupallisten tavoitteiden edistämiseksi.  –  Näin sen määrittelee Ping Ethics.

Käytännössä se on siis kuin ylänimike, jonka alle myös kaupallisessa yhteistyössä toteutetut blogikirjoitukset voisi laskea. Se ei kuitenkaan tarkoita pelkästään niitä, vaan sisältää myös muita markkinointimuotoja.

  • Vaikuttajaverkosto

Näitä on monenlaisia. Indieplace, A-lehdet, Asennemedia, Hidasta elämää, Monochrome… mitä kaikkia näitä nyt onkaan.

Niitä on olemassa, jotta asiakkaat ja vaikuttajat löytäisivät helpommin toisilleen sopivia yhteistyökumppaneita.

Usein verkostoissa on jo valmiiksi muodostetut yhteistyömallit ja ohjeistukset, joita myydä asiakkaille. Asiakkaalle voidaan tarjota valmiita paketteja aina kampanjan suunnittelusta tulosten analysointiin, ja vaikuttajille voidaan ehdottaa mietittyjä kampanjoita. On valmiiksi laaditut määritelmät, millä perusteella palkkiot muodostuvat.

Kun myyntityö on ulkoistettu vaikuttajaverkostolle, vaikuttajan voi keskittyä tekemään sitä omaa juttuaan, eli tuottamaan omaa sisältöään.

Verkostolla on valmiit suhteet vaikuttajiin, he tuntevat heidät ja tietävät sisällön laadukkuuden, johon myös asiakas voi luottaa. Asiakkaan ei tarvitse itse etsiä neulaa heinäsuovasta kaivatessaan markkinointiinsa terävää vaikuttajaa, vaikuttajaverkostolla on tarjota valmis neulatyyny.

Verkosto huolehtii, että yhteistyöt hoidetaan sekä vaikuttajan että asiakkaan kannalta reilusti. Asiakas saa sen mistä maksaa, mutta myöskään vaikuttajaa ei pakoteta mihinkään sellaiseen, mitä hän ei halua.

Verkosto voi olla käytännössä työnantaja, mutta samalla myös tukiverkosto, josta voi kysyä apua tai neuvoja, jos jokin mietityttää. Hyvästä verkostosta on hyötyä niin tällä kohtalaisen tuoreella alalla, jonka tekijöillä ei ole mitään järjestäytynyttä ammattijärjestöä tukenaan. Nuori ala, joka yrittää pysyä alati muuttuvan median perässä.

blogi-mainonta-termit


Bloggaajia ei lähtökohtaisesti ole koulutettu tähän hommaan. 

Koko ammattilaispuolikin on alun alkujaan kehittynyt sieltä harrastajien pohjustamalta tieltä. Sen takia lienee aika luonnollista, ettei kaikki tiedä näistä asioista kaikkea. Ei näitä opeteta koulussa. Edes tekijänoikeuksista ei kaikki ole ihan kartalla, eivätkä edes aina osaa itsenäisesti ottaa asioista selvää.

Harrastelijapohjalta aloittavalle nämä asiat tietävät jatkuvaa oppimista. En itsekään ole mikään täysverinen ammattilainen tässä aiheessa, en ole opiskellut markkinointia, enkä ole lukenut mistään näiden termien sanatarkkoja määritelmiä. Niitä kun ei oikein ole missään, tai sitten tieto on hyvin harvakseltaan ripoteltua. Jos näet, että joku kohta vaatisi tarkennusta, kerro toki. :)

Oliko tässä listassa sulle jotain uutta tietoa? Onko sinua jäänyt blogeja lukiessa häiritsemään joku termi, jolle kaipaisit selitystä?


Tai ylipäätänsä: jaksoitko lukea loppuun? Koitko postauksen hyödylliseksi tai kiinnostavaksi? Heitä kommenttia, niin osaan jatkossa antaa palaa tai sitten miettiä kahdesti, ennen vastaavan kokoiseen kirjoitusurakkaan ryhtymistä. :D



// Lisää aiheesta muun muassa Blogietiikka -blogin Blogimarkkinoinnin läpinäkyvyys puhututtaa -kirjoituksessa, kannattaa lukea!

Hyödyllistä tietoja bloggaajien (myös harrastajien!) verotukseen liittyen Verottajan Blogikirjoituksista saatujen korvausten ja etujen verotus -sivulta sekä selkeästi jäsenneltynä Kivempi blogi -blogissa postauksessa "Ethän bloggaa pimeästi".

Deadlineviikon 11 onnellisinta hetkeä

4 kommenttia:
arkkitehtiopinnot

Tällä viikolla oli syksyn ensimmäisen periodin ensimmäinen kurssijättiläisen palautusdeadline ja kritiikki (=kaikkien kurssilla tehtyjen töiden esittely ja arvostelu).

Opin, että perus iso koulukurssi ja kolmen työpäivää per viikossa + muut omat työt päälle on raskas yhdistelmä. Tai kyllähän mä sen etukäteen arvasin. Todellisuus on vaan se, missä sen vasta tuntee oikeasti nahoissaan.

Tää viimeinen viikko oli raskain, yöunet jäivät taas aika vähiin ennen deadlinea. Oon näistä arkkitehtiopinnoille ominaisista jutuista ennenkin täällä blogissa kertonut, eikä tää mihinkään siitä ole muuttunut. Esimerkiksi tää jo 2,5 vuotta sitten kirjoittamani Minkä vain arkkitehtiopiskelija tietää -postaus tuntuu taas niin kovin kuvaavalta. On enemmän tekemistä kuin mitä sulla on tunteja vuorokaudessa, haluut suoriutua paremmin mutta voi antaa vain parhaasi.

arkkitehtiopinnot

Deadlineviikon keskellä onnellisuuspisteitä ropisee, kun...

...tajuat että oot niin väsynyt, että sun huumori on ihan randomia ja naurat kaikelle hölmölle, mutta et oo yksin, kun sun kaveri on ihan yhtä väsynyt ja reagoi samalla tavalla.

...on satanut monta päivää putkeen niin, että oot kuin olisit elänyt samaa päivää monta kertaa perättäin. Ja sitten eräänä aamuna paistaakin aurinko!

...otat subway-patongin vaikka sulla ei vielä ole edes ihmeemmin nälkä. Ja ehdit kerrankin nauttia sun ruuan mausta ilman hirveetä nälkähotkimista!

...kolmannen sen kouluprojektin parissa vietetyn pitkän yön jälkeen sun ei tarvitsekaan herätä taas aamulla töihin. Vaikka edellisen yön 3,5h yöunet tuntuikin luksukselta, lisätunnit teki hyvää.

...ootte koululla sikamyöhään eikä bussit enää kulje, mutta onneksi sun ritari tulee noutamaan sut sun valkealla ratsulla ja heittää sun kaverinkin kotiin matkan varrella.

arkkitehtiopinnot

...huomaat, että englannin kielisen kurssin ja vaihtaripainotteisen ryhmän vuoksi sun englanti sujuu entistä paremmin, etkä oo tarvinnut sanakirjan apua kuin kerran koko viikon aikana. Tai liekö sitten johtunut väsymyksestä, ettei niitä omia virheitään enää edes huomannut.

...sun ryhmä on valmis päivää ennen deadlinea, vaikka muut vielä puurtaa. Siis mitä ihmettä, ajoissa, mekö muka?! Epätodellista.

...ekaa kertaa piiitkään aikaan pääset sun miehen kanssa samaan aikaan nukkumaan. (#goals)

...on ensimmäinen vapaailta aikoihin ja katsot melkein kaikki ekan tuottarin The Handmaids Tale -jaksot yhteen pötköön.

...koko se elämääkin pidempi kritiikkirupeama on ohi. Ihan sama, vaikka tuntuu että omassa esityksessä unohtui puolet siitä mitä piti sanoa. Ompahan ohi.

...on ensimmäinen aikatauluista vapaa viikonloppu pitkään aikaan. Ja mahdollisuus pyhittää se pitkille unille – ja saat kerrankin herätä ilman herätyskelloa.

id-arkkitehtiopinnot
We did it, group 10!


Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, elämä ei oo aina ihan ruusuilla tanssimista. Silloin pienetkin iloiset asiat voi olla tosi suuria. Varsinkin, jos ne osaa ottaa sellaisina vastaan: nähdä ja tuntea sitä hyvää ja positiivista niissä pienissä jutuissa, vaikka kokonaisuutta ajatellessa seinät tuntuisivat kaatuvan päälle.

Osaatko sä kerätä arjen raskauteen valoa pienistä iloista, vai tuntuuko, että harmaus valtaa kaiken?

Just nyt oon niin onnellinen, ettei mun silmät enää verestä kaikesta siitä ruudun tuijottamisesta ja valvomisesta. Zombi-look alkaa väistyä!

Sellainen arkikatsaus tähän väliin. Tästä on hyvä jatkaa taas seuraavaan periodiin ja uuden ison kurssin, päivätöiden ja omien töiden yhteensovittamiseen. Kyllä sen kestää, ei tää kouluaika loputon oo. Auringon pilkahduksia vaan teidänkin syksyyn!

Miksi päätin boikotoida Finnkinoa? – Lista kaikista muista Suomen elokuvateattereista

34 kommenttia:
finnkino-boikotti

Voisin sanoa harrastavani elokuvia. Tai oikeastaan se on yksi mun ja Roopen yhteisistä harrastuksista.

Leffat ja sarjat on ajanviettotyyli, meidän lempipuuhaa: Kahta sohvaperunaa yhdistävä luonnollinen mielenkiinnonkohde. 

Muistan, kun oltiin aikoinaan meidän ekoilla oikeilla treffeillä kesällä 2010. Mentiin Helsinkiin leffaan katsomaan The A-Team, ja liput maksoivat varmaan 6 euroa kipale. Se taisi olla joku superpäiväalennus. Se hetki oli niin tärkeä, vaikka jännitykseltäni en jälkeenpäin siitä leffasta mitään muistanutkaan.

Leffatreffit on muutenkin yleisin treffimuoto mitä me harrastetaan, ja isojen kaupunkien kasvatteina elokuvateattereista on aika luonnollisesti tullut koettua lähinnä Finnkinon isoja saleja. Se on ollut se lähin ja helpoin vaihtoehto.

En osaisi laskea, kuinka monta leffaa oon elämäni aikana nähnyt. 

Ollaan käyty lukemattoman monta kertaa leffateatterissa ja katseltu ihan älytön määrä rainoja kotona. Nautitaan molemmista hurjan paljon. Mä oon ehkä vähän rajoittunut, kun en kestä katsoa kamalia kauhuleffoja enkä liikaa myötähäpeää aiheuttavaa draamaa. Mutta genrensä kullakin. Vaatimukset on siinä mielessä aika korkeat, että niin monta leffaa nähneenä kaikki liian tavalliset juonikuviot meinaa arvata ennalta.

finnkino-boikotti

Bongasin uuden suomalaisen "Yösyöttö" -nimisen leffan mainoksen keskiviikkoaamuna bussipysäkin seinällä.

Laitoin samantien parille kaverille snäppiä, että hei, täähän näyttää hauskalle. Oon lukenut sen kirjan, johon tää leffa perustuu, ja tykkään muutenkin kovasti kotimaisista leffoista. Esimerkiksi "21 tapaa pilata avioliitto" oli mun mielestä ihan huippu.

Samana päivänä törmäsin uutiseen, että näillä näkymin Yösyöttö ei tule Finnkinon leffateattereihin.

Suomen Kuvalehti kirjoittaa, että Yösyötön tuottajat ja Finnkino eivät päässeet sopimukseen lipputulojen prosenttiosuuksista. Finnkino on halunnut muuttaa sopimusta yksipuolisesti. Finnkino vaati saada lipputuloista suurempaa osuutta itselleen, ja elokuvan tuottaja kuvaili heille tarjottua prosenttiosuutta "naurettavaksi".

Finnkino ei taipunut vaatimuksissaan, ja lopputulos on, ettei hittileffaksi povattua elokuvaa tulla näkemään Finnkinon teattereissa.

Artikkelissa Solar Filmsin tuottaja Selin arvioi, että "Finnkino yrittää pistää koko kotimaista elokuvantekemistä nurin”. Siksi he eivät voineet antaa vaatimuksille myöten.


Elokuvia harrastavan näkökulmasta artikkeli oli hyvin mielenkiintoinen.

Samoin se päätös, johon tuottajat Finnkinon vaatimuksen suhteen tulivat. Se, että eivät taivu.

Finnkino hallitsee 70% markkinaosuutta Suomen elokuvateatterialasta. Sen hallussa on 102 Suomen noin 320 elokuvasalista. Niillä paikkakunnilla, joilla Finnkino toimii, yritys on käytännössä määräävässä markkina-asemassa. Mikä tarkoittaa lähes kaikkia Suomen suurimpia kaupunkeja kera suurimpien ihmismassojen. Esimerkiksi Turussa, Jyväskylässä, Porissa ja Lappeenrannassa ei ilmeisesti ole muita kuin Finnkinon leffateattereita.

Ja siinä määräävässä markkina-asemassa on helppo esittää vaatimuksia omin ehdoin, muista välittämättä.

Jos elokuva ei tule Finnkinon levitykseen, siitä saatavien lipputulojen määrä romahtaa oleellisesti. Kyseessä ei siis varmasti ole ollut tuottajan taholta mitkään kevyet syyt olla taipumatta Finnkinon vaatimuksiin.

finnkino-boikotti

Epäilyttävä on myös kesällä uutisoitu Lappeerannan tapaus, joka kuulostaa vahvasti kilpailun tarkoitukselliselta estämiseltä.

Listasin aiheeseen liittyviä artikkeleita kirjoituksen loppuun, mutta lyhyesti referoituna:
Finnkino vuokrasi tilat, joista oli ostanut niissä aiemmin toimineen Nuijamies- ja Kinoaula-elokuvateattereiden liiketoiminnan. Se vakuutti jatkavansa niiden toimintaa, mutta vain kolmessa kuukaudessa teatterit oli jo lakkautettu, Finnkinon vedotessa syynä olevan niiden kannattamattomuus.

Vuokrasopimuksen katketessa Finnkino tyhjensi suojelluksi suunniteltavien rakennusten kalusteet penkkiriveineen ja lamppuineen päivineen. (Lamput on kuulema varastoitu, mutta penkit päätyivät kierrätyskeskukseen.) Kalusteiden oli mitä ilmeisimmin tarkoitus olla yksi peruste rakennusten suojelulle, joten Lappeenrannan kaupunki ei kauheasti ilahtunut.

Myös rakennuksen vuokranneella Osuuspankilla oli ollut Finnkinon kanssa eriävä näkemys, ja se kertoi, että "Finnkino sanoi suoraan vievänsä teattereiden irtaimiston pois, jottei vuokranantajalle tule houkutusta vuokrata tiloja kilpailevaa toimintaa varten”.


Palanen suomalaista ja paikallista kulttuuriperintöä katosi sen sileän tien.

Irtaimiston poisviemisen kuuluminen vuokrasopimukseen on luonnollista. Sen sijaan paikkaan tehtyjen tarkoituksen mukaisten käyttökunnossa olevien kiintokalusteiden poisrepiminen on ihan eri asia.

Ylipäätänsä kiintokalusteet ja irtaimisto ovat eri asioita. Kiintokalusteiden matalaksi pistäminen on vähän sama jos vuokralainen veisi poismuuttaessa vessanpöntön mennessään.

Erityisen ikäväksi asian tekee se, kun moinen tehdään tilaa ja rakennuksen henkeä ja perintöä kunnioittamatta, vain kilpailun estäminen ja ne omat voitot mielessä.

Samaa poltetun maan taktiikkaa Finnkino käytti vuonna Helsingin elokuvateatteri Maximin kanssa. Se saa toimintatavan näyttävän suunnitelmalliselta ja suorastaan härskiltä.

Ai hitto että ärsyttää.

finnkino-boikotti


Tää kaikki on herätellyt mut ajattelemaan, että jospa vaikka jatkossa suuntaisin jonnekin muualle kuin Finnkinoon. 

Mä harvemmin boikotoin mitään, ja vältellessäkin käytän koko sanaa aika varovaisesti; en mainosta boikotoivani mitään liian heppoisin perustein. Mutta tässä tapauksessa se tuntuu ihan konkreettiselta vaihtoehdolta.


Miksi haluan boikotoida Finnkinoa? 

1. Näyttää siltä, että Finnkino käyttää asemaansa Suomen suurimpana elokuvien esittäjänä väärin, tallomalla jalkoihinsa niin suomalaisen elokuvatuotannon kuin kilpailijat.

2. Lippujen hinnat alkavat olla jo ihan käsittämättömät. Ne lähestyvät jo enemmin kahtakymmentä euroa kuin kymmentä. Ja kilpailun puute mahdollistaa korkeat hinnat.

3. Kun käyttää paikallisia palveluita, niihin menevät rahat jäävät kyseiselle paikkakunnalle tai ainakin Suomeen, eivätkä todennäköisesti katoa ulkomaille. En toki ole ihan varma, miten paljon Finnkino maksaa veroistaan Suomeen, mutta koska sen nykyinen omistaja on kansainvälinen jättiläinen, mulla on epäilykseni.

4. Elokuvissa kävijöiden jaloillaan äänestäminen on tehokkainta, jos haluaa muuttaa Finnkinon kaltaisen itsevaltiaan toimintaa ja osoittaa jotenkin omalla toiminnallaan, että "ei nyt kuulkaas hyvältä näytä".

5. Tästä mulla ei ole lähdettä, mutta kuuleman mukaan Finnkinon tulevaisuuden suunnitelmissa on automatisoida palveluitaan, jolloin työntekijät jäisivät tarpeettomiksi.


Mutta hei, onneksi muitakin tekijöitä löytyy!

Katso tästä lista, johon keräsin kaikki Suomen elokuvateatterit, niin isoilta kuin pieniltä paikkakunnilta.

Tiedätkö sinä jonkun elokuvateatterin, jonka voisi lisätä listaan? Vinkkaa! Ei haittaa, vaikka olisi pieni paikka. Tärkeintä on, että tiedetään vaihtoehtoja olevan.

Valitettavasti Turussa, Jyväskylässä, Porissa ja Lappeenrannassa ei taida olla muita kuin Finnkinon leffateattereita.

Mutta! Kuten tuosta kartalta katsoessa näkee, Jyväskylästä vähän pohjoiseen löytyy Äänekosken KinoMikko, Turkulaisille lähin lienee Paimion Bio Stara tai Kaarinan Kino Piispanristi, ja Porista kaakkoon Harjavallalla on Kino-Huovi. Lappeenrannassa moni Finnkinoa boikotoiva on kuulema siirtynyt käyttämään Imatran Bio Vuoksen palveluita.

Suomen elokuvateatterit kartalla:

Jos kartta ei näy tai toimi, voit mennä siihen myös tästä linkistä.

Ootko sä Finnkinon vakiasiakas, vai suositko mielummin tietoisesti muita? Vai viihdytkö mielummin kotona Netflixin tai vastaavien seurassa?

Olisi mukava kuulla, millaisia ajatuksia tää keissi teissä herättää.


Yösyötön esittämispaikkoja päivitetään elokuvan verkkosivuille, kannattaa sieltä kurkata jos tää leffa kiinnostaa. Mua taitaa kutsua Tampereen Niagara. :)


Aiheeseen liittyviä artikkeleita yms:
Suomen Kuvalehti 4.10.2017: Tuotantoyhtiö kyllästyi kasvaviin lipputulovaatimuksiin: Hitiksi povattu Yösyöttö ei tule Finnkinon teattereihin
Helsingin Sanomat 4.10.2017: (Vastaava kuin ylempi) Finnkinon ja Yösyöttö-elokuvan tekijöiden välillä puhkesi ilmiriita – Perjantaina ensi-iltaan tulevaa elokuvaa ei nähdä Finnkinon teattereissa
Helsingin Sanomat 15.7.2017: Elokuvateatterit voivat meillä ja maailmalla hyvin – mutta miksi Finnkino terrorisoi omaa alaansa?
Etelä-Saimaa 28.4.2017: Uutisanalyysi: Lappeenranta on liian pieni Finnkinolle
Yle 29.6.2917: Finnkino sulkee kaksi perinteistä elokuvateatteriaan
Yle 11.7.2017: Finnkino repi suojelua odottaneiden teattereiden penkit mennessään – elokuvajätti osti legendaariset teatterisalit ja lakkautti ne saman tien
Etelä Saimaa 12.7.2017: Osuuspankki vastaa: Finnkino ei kysynyt pankilta elokuvateatterien suojelusta — irtaimisto kuljetettiin pois kilpailun torjumiseksi
Yle: 3.8.2017: Finnkinon purkutyöt arvokohteessa ihmetyttävät: silminnäkijöiden mukaan säilytettäväksi tarkoitettua irtaimistoa heitettiin kierrätyslavoille
Yle 23.1.2017 : Finnkino myytiin taas – Ostaja maailman suurin elokuvateatteriketju ja Aasian rikkain mies
Kauppalehti 26.9.2017: Leffalippu voi maksaa jopa 17,50 euroa - "Kilpailun puute mahdollistaa korkeat hinnat"
Lappeenrannan uutiset 14.9.2017: Finnkino-boikotti leviää Lappeenrannassa
Kilpailu- ja kuluttajavirasot: Määräävä markkina-asema

DIY – Itse tehdyt macrame-verhot epäsymmetrisellä köynnöskuviolla

14 kommenttia:
id-macrame-verho-diy

Ne mun aiemmin loppukesästä askartemat diy-koristeet oli mukavan nopeita projekteja, siis ne läpinäkyvät kasvitaulut ja liitutaulut. Mulla on kuitenkin tapana ottaa myös näitä isoja projekteja, joissa kestää aika pitkään, ennen kuin ne näkevät kunnolla päivän valon täällä blogin puolella.

Tää työ on niiden keväisten sohvapöytä- ja työpöytäprojektien lisäksi mun tän vuoden isoimpia saavutuksia: sain viimein valmiiksi meidän keittiön macrame-verhot!

Paljonko maksat pelkästä merkistä? – 9 kohdan muistilista brändikyseenalaistamiseen

20 kommenttia:
logotuote-brandi-blogi

Oletko koskaan muuttanut mieltäsi jostain tuotteesta, koska se olikin jotain tiettyä merkkiä?

Aluksi et ollut kiinnostunut tai väri ei ollut sinulle sopiva. Mutta kun selvisi, että se onkin merkkiä xxxx, niin ooh, kyllä kiitos, eihän tää hinta sitten ollutkaan liian korkea.

Musta reppu, jossa on taskussa kolme valkoista raitaa. Ja Adidaksen logo. Jos siinä ei olisi sitä logoa eikä merkki olisi silmin nähtävissä, vaikuttaisiko se ostopäätökseesi?

Oli kyse sitten juuri Adidaksesta, Nikesta tai jostain muusta trendimerkistä, väitän, että se vaikuttaa.

Kukaan ei ole tälle immuuni. Brändien tuotteistaan luomat mielikuvat vaikuttavat alitajuntaisesti.

Huomasin tän yhtenä päivänä bussipysäkillä seisoessani, kun satuin kiinnittämään huomiota vähän kauempana seisoneen tytön vaatteisiin. Sillä oli valkoraidoin varustettu musta reppu, enkä aluksi ajatellut mitään. Sitten havainnoin siinä olevan Adidaksen logon, ja eka ajatus oli, että ompa kiva asu.

Hämmästyin omaan ajatuksenkulkuani. Vaikuttiko se merkki mun mielipiteeseen jostain vaatteesta? Siis mun, joka oon omasta mielestäni hyvin merkkiriippumaton ihminen, joka ennemmin välttelee kuin ihailee logotuotteita. Ei oo todellista.

logotuote-brandi-blogi

Entä valitsisitko mielummin valkoiset uudet tennarit jotain tuntematonta merkkiä vai valkoiset Niken tennarit? Veikkaan, että valtaosa valitsisi jälkimmäisen, ainakin jos hinnassa ei olisi paljoa eroa. Tosin, merkkituotteista maksetaan usein jopa kirpparilla ylihintaa.

Ihmiset ovat keskimäärin valmiimpia maksamaan enemmän tuotteesta, jonka merkissä on statusarvoa.

Vai minkä muun takia Iittalan laseissa yritetään säilyttää niitä tarroja? Miksi kalliissa merkkilaukuissa pitää olla se logo niin näkyvissä? Eihän se merkki aina ole mikään takuu laadusta tai kestävyydestä. Eikä tietyn pisteen jälkeen myöskään se hinta.

Eihän se käytännössä kosketa mua, mihin ihmiset käyttävät rahansa. Mutta henkilökohtaisesti koen aika naurettavaksi maksaa pelkästä merkistä, jos tiedostaa, ettei se oikeasti ole parempi kuin kohtuuhintaisempi vastaava "logoton" tuote.

Joskus sitä ei tiedä etukäteen. Äiti osti kerran useamman satasen maksaneen Guessin untuvatakin, kun ajatteli se olevan sitten varmasti laadukas. Vielä mitä, se puski untuviaan saumoista ulos jo samana talvena. Mun samaan aikaan ostama 50€ Onlyn toppatakki on kestänyt paljon paremmin, vaikka oon käyttänyt sitä paaaljon enemmän.

logotuote-brandi-blogi

Moni brändi on ryvettynyt skandaaleissa ja sen statusarvo on siksi heikentynyt.

Jotkut ovat onnistuneet säilyttämään asemansa kämmäilystä huolimatta, eivätkä ihmiset muista koko mokailua – tai eivät tiedä, tai ovat kuin eivät tietäisikään. Jotkut merkit ovat lähes pakollinen tunnusmerkki, jotta on jossain porukassa uskottava. Ainakin mitä joidenkin juttuja kuuntelee, näyttää sosiaalinen paine puskevan siihen suuntaan, mitä olisi vähän kuin pakko omistaa.

Ainakin jos kuulee mitä yläasteikäiset puhuu. Milloin pitää olla Ponkesin pipoa, Hollisterin vaatteita ja jonkun tunnetun merkin tennarit. Elänkö mä jotenkin eri maailmassa tai virheellisessä kuvitelmassa, kun en muista, että itsellä olisi koskaan ollut samanlaista? Tai että olisin varsinkaan vaatinut vanhemmiltani, että vaatteiden pitää olla jotain tiettyä merkkiä. Ehkä tiettyä väriä joo, mutta ei sillä merkillä ollut väliä. Ehkä pitää vielä varmistaa tää äidiltä.

Erilaisissa ihmisryhmissä eri merkit ovat kuin tunnukset ryhmään kuulumisesta. Eri ikäisillä on vähän omansa. Ja jossain porukoissa koko brändimerkittävyys on ihan omissa sfääreissään.

Kukin käyttäköön omat rahansa siihen mihin itse haluaa.

Mutta en voi kieltää, ettenkö olisi ollut aika monttu auki, kun teininä kesätöissä työkaveri kertoi käyttävänsä kaikki palkkarahansa kalliiseen laukkuun. Puhumattakaan siitä, kun näitä esitellään blogeissa. Ihan kuin kalliit merkkituotteilla saisi elämästä korkeatasoista high lifea ja blogista sitä myötä myös.

Ei mulla riitä ymmärrys.

logotuote-brandi-blogi

Toisaalta, en myöskään tuomitse. En mäkään ole mikään pyhimys, vaikka tän aiheen kyseenalaistankin.

Vaikka en tykkää logollisista tuotteista enkä keräile merkkilaukkuja, mullakin on omat kompastuskiveni.

Jonkin aikaa sitten mun tarvitsi ostaa uusi tietokone, ja päähänpinttymä oli, että sen pitää olla iMac. Selitin itselleni niin, että "sitten kaikki laitteet synkkaa yhteen ja että oon käyttänyt Applen koneita jo vuosia"...

Muutenkin helppo valinta, kun sen perustaa aiempaan kokemukseen ja tottumukseen, yhdistettynä tuotteen visuaaliseen miellyttävyyteen ja mielikuvaan erityisesti suunnittelijoille (ja muuten samoja hommia tekeville) sopivasta käyttöliittymästä.

Osa siitä on täysin brändin luomaa arvoa eikä todellista arvoa.

Olisinko pärjännyt edullisemmalla? - Todennäköisesti kyllä.
Oliko hinta älytön? - Ainakin jos Roopelta kysyy, kyllä. Samalla rahalla olisi kuulema rakentanut vaikka supertietokoneen.
Kaduttaako? - Ei. Tää oli kuitenkin myös tosi tarpeellinen hankinta.
Kuka maksoi? - Minä.

Hankintoja tehdessä on hyvä esittää itselleen tällaisia kysymyksiä. Jos hinta on älytön, pärjäisit edullisemmalla, eikä sulla ole taloudellisesti kestävää pohjaa tehdä niin kallista hankinta, kannattaa koko ostoksen teon järkevyys todellakin kyseenalaistaa.

Ei oikeesti kannata ajautua osamaksu- tai pikavippikierteeseen vaan sen takia, että kaiken nyt vaan "on pakko" olla jotain tiettyä merkkiä. 


logotuote-brandi-blogi

Tähän tietokonetapaukseen on hyvä verrata sitä, kun ostin ensimmäisen hiukan kalliimman (kolme numeroisen summan maksaneen) laukkuni viime talvena. Mulla ei ollut yhtäkään siistiä mustaa laukkua, ja halusin aikaa ja käyttöä kestävän mustan laukun. Etsin sopivaa tosi pitkään. Se löytyi lopulta paikallisesta nahkakenkä-& nahkalaukkupajasta, huokui "ajattomuutta ja tyyliä", eikä ollenkaan tyrkytä merkkiään.

Brändinsä silläkin on, mutta se ei tyrkytä sitä muiden ihmisten silmille. Tekijänsä logo on siinä pieni ja huomaamaton.

Joskus saattaa ostaa vahingossa "logotuotteita", eli jotain tiettyä merkkiä huutavia tuotteita ilman, että sitä edes heti tajuaa. 

Mä ostin tosi nätin kukkakuvioisen tuulitakin, ja vasta tuotteen tultua mulle selvisi, että sen selässä onkin aika iso Adidaksen logo. Ugh, onneksi se peittyy jos kantaa reppua selässä...

Ehkä nolompi versio tästä samasta on se, kun teininä ostin lomareissulta käsilaukun. Siinä oli mun mielestä siisti kuvio. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että se kuvio olikin sellaista feikki-Guess -kuviota. :')

logotuote-brandi-blogi

Voi väittää, ettei ole kiinnostunut merkeistä, mutta ne vaikuttavat myös alitajuntaisesti.

Sitä ei aina tajua, jos ei ole valppaana. Tekee niitä hetken mielijohteen ostoksia tunteen perusteella. Saattaa katua jälkeenpäin – tai kulkea vain eteenpäin sen tunteen viemänä.

Kokosin tästä muutaman ajatuksen listaksi:

Brändikyseenalaistamisen muistilista

  1. Suosittu brändi ei takaa laatua, eikä korkea hinta kestävyyttä.
  2. Liian halvan hinnan takana on yleensä tuotantoketjussa ikäviä yksityiskohtia.
  3. Tavaran määrä ei takaa onnea, eikä kallis maku ole synonyymi hyvälle maulle.
  4. Kotimainen merkki ei ole tae kotimaisesta tuotannosta.
  5. Tarjonta vastaa kysyntää ja kysyntää ohjaa mainonta, mutta kysynnän määrittelevät kuluttajat.
  6. Kuluttajien yhteisellä toiminnalla voidaan muuttaa markkinoiden suuntaa ja painopisteitä, voidaan luoda uusia trendejä, viedä brändejä alas tai nostaa ylös.
  7. Sosiaalisen median aikakaudella suurten ihmismassojen yhteinen liikuttaminen on mahdollista saada aikaan jopa yhden ihmisten voimin, jos kasvualusta on sille henkisesti valmis.
  8. Itse merkit eivät ole mikään varsinainen pahuus, mutta ihmismassojen sokeus niiden vaikutukselle voi tehdä pahaa. 
  9. Vaihtoehtojen etsiminen auttaa kartoittamaan, mikä on jonkin tuotteen oikea arvo ja mikä jonkin tietyn valmistajan brändin nostama hinta.

Nää mulle tuli mieleen, mutta saa täydentää, jos keksitte jotain lisää tähän listaan! :)



Teetkö sä ostosvalintoja siksi, että jokin on jotain tiettyä merkkiä? 
Tai onko sulla jotain suosikkimerkkiä, jota tuet ilolla?


– – –

Joo tota, postaustahti on nyt ainakin tän kuun loppuun ihan luokkaa etana, koska töiden määrä on niin iso. Kuun vaihteessa on yks iso deadline, niin katotaan josko sen jälkeen ehtisi taas kirjoitella... Harmittaa, mutta just nyt ei oo töiden, koulutöiden ja omien töiden päälle yhtään vapaa-aikaa. Hyvä jos kerkeää edes nukkua. :S Mutta aurinkoista ja vähäsateista syksyä teillekin!

Keittiön pöytätasolle minihylly puulaatikoista

6 kommenttia:
id-hylly-puulaatikoista

Jonkin aikaa sitten tulin eräällä Ikea-kierroksella hamstranneeksi mukaani useita puulaatikoita ja lasipurkkeja työhuoneen järjestelyä varten. Kun sitten kokosin niitä kotona ja tajusin ottaneeni muutaman liikaa, piti niille etsiä uusia sijoituspaikkoja.

Meidän keittiössä on suhteellisen vähän hylly- ja kaappitilaa (vaikka meidän seinälle pynttäämä avohylly edustaakin ihan nätisti).

Siitä tuli mieleen kokeilla asemoida laatikot keittiötason seinustalle "hyllyiksi".

Tällaisten laatikoiden käyttäminen sisustuksessa taitaa olla tällä hetkellä aika trendikästä, mikä erilaisia inspiraatiokuvia on uskominen. Oon nähnyt monenlaisia tällaisista Ikean laatikoista ja vastaavista koottuja hyllyjä, mutta ihan näin yksinkertaisesti aseteltuna en.

Mun mielestä tällä sai tosi kivasti lisää ryhtiä keittiöön, vieläpä ilman että tarvitsi kiinnittää mitään mihinkään! Yhtä pienellä aikaansaatu kevyt kasvojen kohotus, kuin mitä se meidän keittiön pienodinkonenurkan feikkihylly.

Samalla löytyi sopivat paikat monelle hankalalle astialle.

Sellaisille, jotka halusivat olla esillä, mutta mahtuneet seinähyllylle, eivät sopineet tuohon harmaalle laminaattitasolle.

Harkitsen vielä, josko jaksaisin petsata nuo laatikot vähän tummemmiksi. Se ei käytännössä ole tarpeen, mutta tuolla keittiössä on muuten kaikki puupinnat samaa pähkinäistä sävyä (kuten se meidän vanhasta ompelukoneesta tehty pöytä). Eipä kukaan taida sitä eroa juuri huomata – paitsi mä. :')

hylly-puulaatikoista hylly-puulaatikoista hylly-puulaatikoista

Samoihin aikoihin hommasin myös tuollaisen mustan magneettikaistan.


Ajattelin, että saataisiin sellaiseen helposti kiinni ne eniten käytettävät välineet, aina saksista juustohöylään. 

Muuten ne liitelee aina siellä sun täällä, ollen hukassa just silloin, kun niitä tarvitsisi... Tällä hetkellä valtaosa kaikista meidän kapustoista ja lastoista seisoo tuossa coolerissa, koska se sattuu olemaan ainoa sopivan kokoinen kulho. :D

En kuitenkaan viitsinyt alkaa tuohon väliseinämään porailemaan tai naulaamaan. Kokeilin ensin kaksipuolista teippiä, jonka pitäisi kestää hyvin painoa. Aluksi näyttikin hyvältä, mutta parin päivän päästä teippi alkoi jo hiukan pettää, ja magneettikaista lähti valumaan seinää myöten... Otin sen sitten irti, etteivät tavarat kohta lentelisi.


Jossain sisustuskeskustelussa joku ehdotti sellaisia "Taulukiinnike Command" -asennusliuskoja.

Tai kiinnityspaloja tai miksikä niitä kutsuisikaan, englanniksi "command picture hanging strips". Niillä kuulema pysyy hyvin seinällä taulut sun muita jopa 5 kilon painosta, mutta samalla helppo irroittaa ilman että jää jälkiä.
Eli kuulosti ainakin tosi lupaavalta! En vielä ehtinyt testailemaan, mutta kuulema jostain Clas Ohlssonilta löytyisi. Onko sulla sattumalta kokemusta noista?


Mun mielestä tää teki tuosta tyhjän valkoisesta nurkasta tosi mielenkiintoisen kohdan meidän keittiössä! Ja muotoonsa nähden tää on myös käytännöllinen systeemi: mun savikulhot sopii tuonne ihan täydellisesti. ;)

Mitä sä tykkäät? Ootko itse kokeillut jotain vastaavan tyylisiä innovatiivisia säilytysratkaisuja? 


Niistä meinaan olisi paljon iloa, jos haluat jakaa ideasi. :)

Välivuosi päättyi, mitkä on fiilikset? – Ekan työ+kouluviikon 60 työtuntia

5 kommenttia:
valivuosi-opinnoista

Ja noin se vaan päättyi, mun välivuosi. Takana on 15 kuukautta tavallista työarkea, ensin 3 kuukautta yhdessä kesätyöpaikassa, ja viimeiset 12 tässä nykyisessä.

Millainen mun välivuosi oli? Tasapainoinen, opettavainen, ja voisi jopa sanoa, että rentouttava.

Ei sillä, että se työ itsessään niin rentouttavaa olisi. Vaan se, että vapaa-aika on oikeasti vapaa-aikaa. Kun oot töissä, oot töissä. Kun lähdet kotiin, ne työt jää töihin.

Se jako antaa aivojen levätä.


Tauko opinnoista antoi mulle mahdollisuuden kokea, millaista tää mun kolme vuotta opiskelema ala on käytännössä. 

Tai mitä se voi muun muassa olla. Tai mitä ylipäätänsä on tasapainoinen työarki: eihän sitä muutoin ole kesätöitä lukuunottamatta aiemmin kokenut.

Toki mä oon tehnyt ylitöitä ja töiden päälle vielä omia töitä (eli valokuvausta ja sen sellaista). Mutta se onkin sitten ihan eri juttu. Oma valinta, oman kapasiteettinsa vapaaehtoista äärimmilleen vetoa. Kun vaan sattuu olemaan niin paljon asioita, joita haluaa tehdä. Ja silti siinäkin säilyy se jako, milloin on töissä ja milloin ei.

id-valivuosi-opinnoista

En kadu ollenkaan, että päätin pitää tän vuoden vapaata opiskeluista.

Oon oppinut niin paljon. Tätä alaa ei opi käytännössä muuten kuin töissä. Oon päässyt hyvin mukaan projekteihin ja haluaisin jatkaa niiden parissa edelleen, mieluiten samaa tahtia kuin tähän asti. Näen, miten mä kehityn siellä. Opinnot tuntuu enää lähinnä pakolliselta riippakiveltä, joka pitää hoitaa pois alta, että saisi tehdä töitä rauhassa.

Mun tän hetken ja valmistumisen välissä on jäljellä enää kahdeksan kurssia ja diplomityö.

78 opintopisteen edestä niitä kursseja. Plus se dippa.

Kertonee paljon niiden yksittäisien kurssien koosta, kun 78 opintopistettä on ahdettu kahdeksaan kurssiin.

Sille jota kiinnostaa arkkitehtiopinnot, niin meidän opinnoissa ei ole paljoa valinnanvapautta kurssien valinnassa. Valtaosa kursseista on ennalta määrättyjä ja pakollisia. Vasta neljännen vuoden jälkeen voit päättää, mistä aiheesta teet viimeiset syventävät kurssit ja diplomityösi. Asuntosuunnittelusta, rakennussuunnittelusta, korjausrakentamisesta, yhdyskuntasuunnittelusta vai arkkitehtuurin historiasta ja teoriasta.

Toki valinnaisiakin kursseja on ja pitää jonkin verran tehdä, reilu parikyt opintopistettä kandivaiheessa ja kahdeksan maisterissa. Mutta ollakseen valinnaisia, eipä niissäkään se valikoima ei erityisemmin kukoista. On vähän vaikuttanut siltä, että moni kurssi on jätetty opintosuunnitelmaan houkutteleviksi vaihtoehdoiksi, vaikka niitä ei olisi enää vuosiin järjestetty.

valivuosi-opinnoista

Mutta nyt on siis takana ensimmäinen viikko sekä töitä että koulua. 

Arkkitehtiopintojen maisterivaiheen neljännen vuoden kurssit, vaikka viidennen vuoden opiskelijaksi laskettaisikin.

Mun eka viikko oli tätä:
  • Maanantaina töissä klo 8:30-18.
  • Tiistaina koulussa klo 10-16. Loppuilta kotona itsenäisiä harjoitustehtäviä.
  • Keskiviikkona töissä klo 6-18. Loppuilta kotona niitä samoja tehtäviä.
  • Torstaina töissä klo 8:30-12 ja 13-19 koulussa. Kotona ei tarvittava ohjelma toiminut niin ei voinut jatkaa.
  • Perjantaina töissä klo 8:30-17.
  • Lauantaina koulussa klo 15-21, niiden samojen tehtävien parissa. Ihan turhaan tosin, ei se ohjelma vieläkään alkanut toimia.
  • Sunnuntaina hääkuvien muokkausta muutama tunti.

Eli toisin sanoen:
Töissä 34,5 tuntia. Yliopistolla 12 tuntia. Itsenäisiä tehtäviä kotona/koululla ainakin toiset 12 tuntia. Omia töitä vähän epämääräisempi aikamäärä, pari tai muutama tunti (ja varmaan tästä jatkan vielä, ilta on vielä nuori).

Yhteensä ainakin 60 työtuntia ja rapiat.

Kuulostaa vähän hullulta. Toisaalta pelkästään meidän kurssiohjelmassa on laskettu tän 8 viikon kurssin tavoitteelliseksi työtuntien määräksi 325 tuntia. Se meinaisi jo yksinään yli 40 tuntia per viikko. Ei ne opet kai syyttä kehoittaneet, että ei kannattaisi tehdä töitä kurssin kanssa samaa aikaa.

Että itseppä olen kuoppani kaivanut....

valivuosi-opinnoista


Isoin ero töiden ja koulutöiden välillä on se, ettei koulutunneista tienaa senttiäkään. Ja se, että ne seuraa sua kotiin.

Tai toki jotkut tienaa niillä opintotukensa, jos niitä tukia pystyy nostamaan. Mä en voi, koska teen töitä. Ne vuositulorajat on sen verran pienet. Ja koska mun työtulojen takia myöskään Roope ei saa asumistukea, mulle jää aika iso vastuu meidän taloudesta. Voisin saarnata tän asetelman ongelmallisuudesta ikuisuuden, mutta en nyt jatka tässä enempää.

Mutta tätä on arki, kun sovittaa yhteen yhden 12 opintopisteen kurssin ja päivätyöt.

Tervettä ja silleen.


...Okei, on myös iso syy, miksi noiden tehtävien tekoon on mennyt ihan sikana aikaa. Se meidän kurssilla opeteltava ja käytettävä ohjelma (nimeltään MapInfo) on niin peruna suhteessa tiedostojen kokoon. Esimerkiksi mun lauantaina koululla viettämä 6 tuntia oli lähinnä odottamista. Että jospa se ohjelma jossain vaiheessa toimisi, kuten oli ohjeistettu. Ehei, aina se kaatui, tai jos ei kaatunut, niin oli samassa jumissa kohdassa ajasta ikuisuuteen. Oikeen tuottavuuden multihuipentuma.

valivuosi-opinnoista

Varmaan tää tästä vähän tasaantuu, mutta ei mitenkään merkittävästi. Tää on tätä nyt ekan periodin. Tosin sen jälkeen olisi toinen yhtä iso kurssi, jota jotkut pitävät vielä vaativampana...

Pahinta on, ettet ole henkisesti vapaalla kertaakaan niin kauan, kun kurssi on kesken. 

Se projektin prosessointi on jatkuvaa, tiedostamattakin. Kokoajan on olo, että jotakin voisi vielä tehdä.

Olisi tosi helppoa, jos kurssit olisi pienempiä, vaikka 5 opintopisteen kokonaisuuksia. Voisi valita aina kerrallaan ne, mitkä pystyy tekemään töiden ohessa ja edetä siihen tahtiin mukavasti. Mutta ei, meidän kurssit on lähinnä tollasia isoja möhköjä. Minkäs teet.

valivuosi-opinnoista

Mutta en mä valita. Asiat vois olla pahemminkin. Tää oli enemmänkin tällainen reality-check, niin itselleni kuin niille, joita tää aihe kiinnostaa. Itsepähän oon valinnut nää opinnot. Iteppä haluan tehdä töitä näiden opintojen ohessa. Ja sivutöitä päätöiden ohessa. Oma on kuoppani, ja aika monella kaverilla on samanlainen.

Töitä on paljon, mutta tällä hetkellä musta tuntuu, että kyllä tää tästä. 

Kunhan vain ei tulisi mitään ylimääräistä vaivaa tähän päälle. Kunhan ehtisin nukkua riittävästi. Kunhan Roope ei revi pelihousujaan siitä, etten kohta enää näe mitään kodin sotkuja, kun mun pää alkaa suodattaa kotitöitä huomiokyvyn ulkopuolelle. Ne putoaa aina ekana mun hallintakapasiteetin kyydistä, kun kuormitusta on liikaa.

Oon niin motivoitunut kaikkien töiden suhteen, että ne pitää mut käynnissä. Ja vaikka opiskelu ei erityisesti motivoi, ne kurssit menee samoilla silmillä siinä sivussa – tää eka kurssi on ryhmätyö, niin ei voi siitäkään alisuoriutua.

valivuosi-opinnoista

Että kaverit, jos oon vähän hajamielinen, sille on syynsä. :')

Millaisen arjen kanssa sä tasapainottelet?
Jos oot opiskelija, pystytkö halutessasi tekemään opintojen ohessa töitä niin, että arki pysyy inhimillisenä?

DIY – Keittiön kehystetty liitutaulu

4 kommenttia:
diy-liitutaulu

Tästä se alkaa, kiireinen syyslukukausi töineen ja kursseineen! Mulla on kädet täynnä hommia, mutta koitan löytää aikaa blogillekin.

Kirjoitin edellisessä diy-postauksessani tekemistäni läpinäkyvistä kasvitauluista, joissa kehystin prässättyjä kasveja kahden lasin väliin. Se oli ilmeisesti tosi tykätty idea – kiitos paljon kaikista kommenteista! :)

Tein niiden taulujen kanssa aikalailla samaan syssyyn tällaisen sisustusliitutaulun, käyttäen niitä toisesta projektista ylitse jääneitä tarvikkeita, eli lasittomiksi jääneitä kehyksiä. Siinä mielessä hyödyllinen jämäaines-diy siis!

Tällaiseen liitutauluun voisi kirjoittaa vaikka illan erikoismenun, tärkeän muistilistan, tilannetajuisen mietelauseen tai aamuiset terveiset asuinkaverille.

Edellisen taulu-diyn tapaan tääkin oli tosi helppo ja nopea tekele. Ja sanoisin, että lopputuloksestakin tuli aika hauska. :)

diy-liitutaulu

Liitutaulun tekoon tarvitset

  • Taulupohjan, puuta tai pahvia, halutessasi kehyksineen kaikkineen (esim. Ikeasta)
  • Liitutaulumaalia & pensselin tai pienen telan
  • Liituja/liitutusseja
Työvaiheet olivatkin vain, että pari kerrosta maalia taulupohjaan, antaa kuivua kunnolla, ja sitten pohja kiinni kehyksiin. Ja siitä sitten liiduilla taituroimaan.

Ei se tosin ihan taituroinnilta tuntunut. Onneksi rätillä oli helppo pyyhkiä sotkut pois, ei nimittäin ihan ekalla tai tokalla kerralla onnistunut. Kaunokirjoituksesta ei kantikkaalla liidulla ainakaan tullut yhtään mitään. :D

diy-liitutaulu diy-liitutaulu diy-liitutaulu id-diy-liitutaulu diy-liitutaulu diy-liitutaulu diy-liitutaulu diy-liitutaulu

Mun mielestä tää sopii aika hyvin meidän pieneen kahvilatunnelmaiseen keittiöön. Vai mitä tykkäät? Toi teksti nyt kuvaa aika hyvin mua, kun piti äkkiä keksiä jotain järjellistä esimerkiksi kuvaa varten heti maalin kuivuttua. Roopekin hyväksyi. Jääkaappi on meidän kummankin kaveri. :D

Mutta oikeesti, hitto että noilla tavallisilla liiduilla on vaikea kirjoittaa! Liitujen sijaan esim. liitutaulutussit voisivat olla kätevämmät, niillä voisi olla helpompi piirtää ja kirjoittaa niin että tietää, mihin kohtaan se tekemänsä viiva oikein osui. En ite oo niitä kokeillut, mutta pitäis varmaan pistää testiin. Ehkä tulis vaihdeltua enemmän tuota taulun sisältöäkin, kun ei olis niin vaikea tuottaa siedettävän näköisiä koukeroita. :D

Minkälainen teksti/kuva sun tauluun sopisi parhaiten, jos sellaisen tekisit (tai jos sulla jo on)?

Mä tykkään että tää on myös hauska lahjaidea, jos itellä ei oo tarvetta tai tilaa, mutta jollekin kaverille vois sopiakin. ;)

Bloggaaja/yrittäjä, älä myy itseäsi liian halvalla – (Ja vaihtoehtoinen ihmekuorinta-aine)

16 kommenttia:
id.toimiva-kuorinta-aine

Tää kirjoitus on roikkunut mulla luonnoksissa jo pitkään, alkukeväästä asti. Aiheesta on kirjoitettu suhteellisen paljon  – viimeisimpänä bongaukseni oli tämä Musta ovi blogin kirjoitus, jonka suosittelen lukemaan jos blogiyhteistyöjutut kiinnostaa, ja Mediakan kirjoitus samasta aiheesta vähän eri näkökulmasta kirjoitettuna. Tämän postauksen innoittajana toimi kuitenkin eräs omakohtainen (huono) kokemus, josta kerron lisää postauksen loppupuolella.
(Kuvissa näkyvä tuote ei liity tähän huonoon kokemukseen, päinvastoin, se on ihan hyvä.)


Yhteistyöt, kampanjat ja mainokset ovat blogeissa aika peruskauraa. Siinä on kuitenkin isoja eroa, miten ne toteuttaa, ja onko toteutus onnistunut vai ei.

Bloggaajana voit myydä mainostilaa, esittelyä ja näkyvyyttä.

Ja se, millaisiin kampanjoihin lähdet mukaan ja miten, määrittelee blogisi uskottavuuden.

Oletko uskollinen itsellesi ja blogisi aihepiireille, vai tartutko kiinni kaikkeen mitä tarjotaan. Lähdetkö mukaan vain selkeän läpinäkyviin ja rehellisiin keisseihin, vai sellaisiin, joiden edessä on vähän epäilyttävä verho.

Älä aliarvioi lukijoitasi. He eivät pidä siitä, jos yrität kusta heitä silmään euron kuvat silmissä. Älä pure ruokkivaa kättä: he määrittelevät, pysytkö pinnalla vai et. Tai jos et pinnalla ole, niin sen, tuletko sinne koskaan pääsemään.

toimiva-kuorinta-aine

Houkuttelevatkin tarjoukset voivat joskus olla huonoja.

Varsinkin jos ne eivät sovi blogisi tai itsesi tyyliin. On yhtä tyhjän kanssa edustaa jotain tuotetta tai firmaa, joka ei osu kohderyhmääsi. Firma ei hyödy mitään, lukijat eivät hyödy mitään. Sinä hyödyt ehkä tuotteen tai palkkion verran, mutta uskottavuutesi ottaa takapakkia.

Mä olen itse mainoskriittinen ja aloittanut blogini siihen aikaan, kun yhteistyökampanjat alkoivat pikkuhiljaa leviämään pienempiinkin blogeihin. Ilmapiiri oli tosi kielteinen ja tuomitseva. Toisaalta hyviä yhteistöitä saaneita myös kadehdittiin. Lähes kaikki olivat aloittaneet bloginsa harrastuspohjalta (nykyään on myös suoraan ammattiin tähtääviä uusia bloggaajia), ja oli erityislaatuista, jos harrastuksesta pystyi pelkkien menojen lisäksi saada rahaakin.

Alkujaan kaupallisten yhteistöiden läpinäkyvyys oli aika hukassa. Joissain blogeissa sponsoroidun sisällön määrä alkoi kasvaa niinkin voimakkaasti, että pienissäkin blogeissa lukijat alkoivat tarttua satunnaisiin niihin yhteistöihin ja jopa vilpittömiin kehuihin. Ymmärrän täysin, koska kyllä se vaan ärsyttää, jos tuntuu että niistä omista suosikkiblogeista kehittyy jotain ostos-tv:n jatkeita.

"Ei kai tuokin ole nyt myymässä sieluaan mainostavilla firmoille?"

On yleinen pelko, että tulojen myötä bloggaajan aitous ja samaistuttavuus katoaa. Joskus näin käykin, mikäli blogista tulee liian suunnitelmallinen ja laskelmoitu työ, jossa tavoite on vain raha, tavarat ja ylellinen elämä, tai jos jollain enemmän suosiota saaneella lirahtaa liiaksi nuppiin. Silloin lukijoiden ei auta muuta kuin antaa palautetta, tottua muutokseen, tai vaihtaa maisemaa. Onneksi vaihtoehtoja riittää.

toimiva-kuorinta-aine

Nykyään se ilmapiiri on ehkä vähän höllentynyt, kun blogien asema ja merkitys on konkretisoitunut. Se johtuu täysin ammattikunnan sääntöjen selkeytymisestä.

Bloggaajat ja muut some-aktiivit ovat alkaneet verkoistoitua paremmin ja ovat tietoisempia siitä, mitä saa ja ei saa tehdä.

Myös lukijat ymmärtävät enemmän, miksi blogeissa voi olla niitä yhteistyöpostauksia ja affiliate-linkkejä. Se pahin muutosvastarinta on lieventynyt. Toisaalta bloggaajilta osataan vaatia läpinäkyvyyttä ja muutakin sisältöä, eikä piilomainontaa katsota hyvällä. Ja näin kuuluukin olla.

Joskus kyllä kuulostaa lähinnä "kateellisten kyyläämiseltä", kun joku jossain keskustelupalstalla laskee jonkun bloggaajan saamia tuotteita ja miettii, pitäisikö bustata verottajalle, että jos se ei olekaan ilmoittanut niitä veroissa. Sellaisessa on se ajatus siitä lain noudattamisesta ihan oikea, mutta toteutustyyli (tai ajatuksella leikittely) lähempänä kiusaamista kuin mitään veroviraston sankaruutta.

toimiva-kuorinta-aine

Toki itsensä työllistävällä henkilöllä se oma hinta on itse määriteltävissä. 

Varsinkin blogin alkutaipaleella pienikin palkkio voi huumata innostuksesta, eikä kieltäytyminen välttämättä käy edes mielessä. Jollekin riittää ylipäätänsä palkkioksi tuote tai testaus, onhan blogi pelkästään harrastus. Mutta moni tavoittelee enemmän.

Oman työnsä hintaa on vaikea määritellä. Varsinkin, kun niistä ei kirjoiteta oikein missään eikä kukaan kerro julkisesti, paljonko pyytää yhteistyöpostauksesta tai somemainoksesta.

Koita siinä sitten aloittelijana arvailla, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle.

Mä oon miettinyt tätä aiemmin tosi paljon, kun oon pohtinut, mitä voisin mun valokuvauspalveluista pyytää.

Etten pyytäisi liikaa suhteutettuna siihen, mitä voin tarjota.
Etten pyytäisi liian vähän, ja polkisi tahattomasti ammattilaisten hintoja.

Sama pätee myös muidenkin alojen yrittäjiin, kuin vain bloggaajiin tai valokuvaajiin.

toimiva-kuorinta-aine

Tää on tosi tärkeää. Jos teet työtä ilmaiseksi tai liian halvalla, se laskee koko ammattikunnan palkkatasoa.

Ainakin pienempien tekijöiden keskuudessa. Tuotenäytteillä ja näkyvyydellä ei makseta vuokraa.

Kulutettavissa tuotteissa, jotka voidaan laskea näytekappaleiksi, ei ole säilyvää arvoa. Paitsi tietty sille firmalle, jonka tuotteesta teet (todennäköisesti) positiivisen postauksen. Sinä teet työt ja tarjoat halvan mainosalustan. He keräävät taloudellisen hyödyn kauttasi saamasta näkyvyydestä ja uusista asiakkaista.

Suostuessasi tällaisiin diileihin poljet koko ammattikunnan hintoja ja muiden mahdollisuuksia kyetä tekemään tästä kunnollista, itsensä elättävää ammattia.

Mieti tarkkaan, mihin lähdet mukaan ja millä hinnalla. Älä mainosta mitään, mihin et itse usko.

toimiva-kuorinta-aine

Mulle ehdotettiin joskus alkuvuodesta erästä yhteistyötä, jonka aihe sattui olemaan jokseenkin ajankohtainen. Olin kiinnostunut, joten annoin pyydetyt tiedot kävijämääristä ja kysyin heidän tarjoustaan yhteistyöpostauksesta.

Tarjous oli saada firmalta se ilmainen tuotenäyte, josta kirjoittaa. Siinä kaikki.

Sehän ei ole mikään oikea palkka, sillä ei elä, se kuluu pois. Sellaiseen lähteminen meinaa sitä, että teet firmalle käytännössä ilmaisen mainoksen.

Tein oman palkkioehdotukseni, johon saamani vastaus oli nihkeä. Kuulema mulla ei ollut riittävästi lukijoita, että voisivat maksaa rahaa. Että "ilmoittele sitten, kun tilanne muuttuu".

Hah. Pitäkää tunkkinne. Tiedän, että mun blogin nykyisillä kävijämäärillä ei elättäisi itseään, enkä siihen edes pyri, mutta se mun ehdotus ei todellakaan päätä huimannut. Siis suhteutettuna kävijämääriin, postauksen tekoon käytettäviin työtunteihin ja kohderyhmän sopivuuteen. En ole ahne, kunhan nyt edes jonkinlaisen konkreettisen korvauksen olisi saanut. Eikö kuulostaisi reilulta?

Mutta ei ole hintapyynnöstä kiinni, kun kalastetaan vain ilmaista mainostilaa.

Ilmaiseksi mainostilaksi kelpaavat pienetkin blogit (ja kaikki muutkin, jotka jostain syystä lähtevät mukaan) – hitot mistään vaivannäön korvaamisesta tai alustan laadukkuudesta. Tuijotetaan vain lukuja, ei nähdä metsää puilta kun on euron kuvat silmien edessä.

Mä teen mielelläni vaikka ilman korvaustakin postauksia tuotteista, firmoista ja kaupoista, jos se tuntuu hyvältä ja haluan tehdä sen, omaehtoisesti ja vilpittömästi. Mutta jos vastataan vittuilevan vähättelevästi sellaiseen "tiedä oma paikkasi"-tyyliin, voin kyllä hyvin kertoa myös negatiivisista kokemuksista. Tää ei oo mikään sanomalehti vaan blogi, jossa mä saan kertoa, mitä mietin.

On pienestä kiinni, jääkö jostain hyvä vai ikävä kokemus. Ehkä muiden kokemukset on ollut parempia, kun niitä postauksiakin on näkynyt siinä määrin.

Mainitsemani tapaus harmitti, joten googlasin tuotesisällön, ostin kilpailijan tuotteen, ja päätin kirjoittaa mielummin siitä.

Koska mä voin. Paras passiivisagressiivinen kosto, mitä keksin.

Aluksi meinasin kirjoittaa pelkän saarnan, mutta ajan myötä vitutuksesta paloi se pahin kärki. Alkoi tuntua liian lapselliselta marista moisesta. Ja tässä aiheessa on kuitenkin paljon muitakin tärkeitä pointteja, kuin vain tämä oma kokemukseni. Toivottavasti säkin sait tästä postauksesta jotain irti.




Miten sä koet yhteistyöpostaukset blogeissa? Näätkö pointin ja syyn niiden takana, vai aiheuttaako kaupallisessa yhteistyössä kirjoitetut postaukset poikkeuksetta inhoreaktion? 
Jos oot bloggaaja, onko sulla ollut huonoja kokemuksia epäonnistuneista yhteistöistä tai muutoin epämiellyttävästä viestinnästä aiheeseen liittyen?

– – – – –

Tää kuvissa näkyvä v10plus water base peeling on vesipohjainen kuorinta-aine, joka vastaa erästä "ihmeelliseksi" tituleerattua tuotetta.

Mulla on akneen taipuvainen pintakuiva ja rasvoittuva iho, ja tää on ollut sille ihan toimiva. Hinnassa voisi olla vielä kilpailukyvyn varaa, mutta tuubi on kätevä ja aine helposti annosteltavissa. Sanoisin, että aika riittoisaa tököttiä, koostumus on sellainen geelimäinen. Vastaavia on kuulema myös edullisempia versioita, jos uskaltaa tilata ebaysta testiin. Tätä sen sijaan voi käydä ostamassa vaikka ihan Yliopiston Apteekista.

Uskaltaisin suositella, vaikken mikään kosmetiikkaguru olekaan.