7 hyvää syytä, miksi EI kannata ottaa aurinkoa

4 kommenttia:
id-auringon-riskit-rusketus-ihosyopa


Eräässä isossa Facebook-ryhmässä oli vastikään keskusteluketju, jonne monet laittoivat kuvia, miten he olivat jo ehtineet polttamaan itsensä auringossa. Jo vasta ensimmäisten oikeasti aurinkoisten, lämmössä kellineiden päivien aikana.

Suomalaisten ensimmäiset hetket auringossa, ja samantien niin paljon punaisia naamoja, hartioita, selkiä ja rintakehiä. 

Pakko myöntää, että itseni teki pahaa katsella.

Ihmiset ovat onnellisia auringosta, sitä en ihmettele (olenhan minäkin). Vahinkojakin sattuu, ei siinä mitään.

Mutta se ihmisten omasta palamissuorituksestaan huokuva tyytyväisyys. Se silmiin pistävän yleinen ajatusmaailma, että voi miten ihanaa, kun tämäkin sitten muuttuu rusketukseksi! Se, kun itsensä poltetaan tietoisesti ”vahingossa” tai jopa täysin tarkoituksella. Sitä en ymmärrä, en enää.

Voi kumpa se terveellisyyden trendi vihersmoothieineen, fitness-pumppijumppineen, mindfulnesseineen ja vitamiinilisineen ulottuisi jossain vaiheessa myös rusketukseen. Uusi muotitrendi voisi muuttaa ihmisten epäterveellisten ahmivaa suhtautumista aurinkoon.

Kun ihannoidaan sitä, miten voidaan "ottaa brunaa", mä näen siinä vaan ne siihen ajavat epäterveet kauneusihanteet. 

Luonnollisen rusketuksen ihannointi – tietenkin mielummin auringosta kuin purkista – kun se on niin kesäistä ja freesiä. Vaikka siinä ilmaisessa aurinkorusketuksessa piilisi suuremmat riskit, kuin täyteaineiden piikittämisessä huuliinsa (en toki osaa sanoa varmaksi, en ole perehtynyt täyteaineisiin). Näen siinä erityisesti nuorille ihmisille kovin ominaisen kuolemattomuuden tunteen ja yleisen välinpitämättömyyden omasta terveydestä.

Koska se asian ongelma on vain mahdollinen ongelma, eikä sekään ole juuri tässä ja nyt, niin mitä väliä.


auringon-riskit-rusketus-ihosyopa


On todella yleistä, että ruskettuminen ja auringon ottaminen nähdään tärkeämpinä, kuin oman terveyden huomioiminen pitkällä tähtäimellä.

Ja kun ihmisiä ei kerran voi ravistella hereille vain ajatuksen voimalla, haluan kirjoittaa aiheesta.


Kirjoitin myös viime vuoden elokuussa postauksen ”Ylpeästi kalkkilaivan kapteeni – Ajatuksia aurinkotietoisuudesta”, jossa käsittelin omaa muuttunutta ajatusmaailmaani auringolta suojautumisen ja ihoni suojelun suhteen.

Kirjoitin, miten olen itse tajunnut olevani ihosyövän ihanneuhri, lähes oppikirjaesimerkki siitä geneettisesti suurimmasta riskiryhmästä. 

Punapäinen, helposti palava ja vaalea pisamanaama, jolla luomiakin riittäisi vaikka muille jaettavaksi.

Ainoa mikä mun riskiäni pienentää on se, että mä tiedostan sen, ja aion toimia sen ennaltaehkäisevästi sen eteen. Siksi oikeastaan ne, jotka eivät kuulu suurimpaan riskiryhmään ja sen vuoksi myös välittävät vähemmän, taitavat olla oikeastaan jopa suuremmassa vaarassa.

Nyt kesä on taas täällä, ja aurinkotietoisuus on enemmän kuin ajankohtaista. Olen pyrkinyt perehtymään jonkin verran aiheeseen, jotta osaisin itse toimia järkevästi. Ja päätin jakaa jotain siitä myös täällä blogin puolella.


auringon-riskit-rusketus-ihosyopa


Kokosin tähän kirjoitukseen seitsemän pointtia, minkä takia EI kannata ottaa aurinkoa.


1. Rusketus ei ole terveellistä ihmiselle. Rusketus on osoitus auringon ultraviolettisäteilyvahingosta ja siitä, että iho yrittää suojata itseään. 

Jotkut ruskettuvat helpommin ja jotkut hitaammin. Mutta mun mielestä sitä ei pitäisi helpottaa tai pakottaa makoilemalla tietentahtoen auringossa ruskettumassa ja keräilemässä itseensä UV-säteilyä. On epäterveellistä "ottaa brunaa". Myös suomalaisten keskuudessa hyvin yleinen aurinkoihottuma (kutsutaan myös aurinkoallergiaksi) on yleensä merkki puutteellisesta suojauksesta ja siitä, että on viettänyt liian kauan aikaa auringossa.

2. Auringon UV-säteily vanhentaa ihoa.

Erityisesti ruskennuteilla alueilla ihon vanheneminen nopeutuu. Vaikka rusketus lasehtii pois, iho ei nuorene. Ihon rakenteet kärsivät, kimmoisuus vähenee ja ryppyyntymisalttius lisääntyy.

3. Pilviverho auringon edessä ei estä palamista, sillä UV-säteily läpäisee pilvet vaikka valo ei läpäisisi.

Myöskään vaatteet eivät anna UV-säteilyltä täyttä suojaa ja niiden läpi voi palaa etenkin, jos kyse on huokoisista kankaista ja UV-säteilyn voimakkuus on suuri, eli erityisesti etelämmässä.

4. Aurinkovoiteet eivät luo 100% suojaa.

Aurinkovoidetta pitää lisätä säännöllisesti, jotta sen teho ei heikkene. Tutkimusten mukaan ihmiset levittävät sitä pääsääntöisesti aivan liian vähän, jolloin suojatehokaan ei vastaa sitä, mitä purkissa lukee.

Ainakin aiemmin osa kemiallisista aurinkovoiteista sisälsi myös aineita, jotka saattoivat jopa pahentaa auringon huonoja vaikutuksia. Aurinkovoiteen pitäisi myös suojata kummaltakin, UVA- ja UVB -säteilyltä.

5. Auringosta saa D-vitamiinia, mutta se ei vaadi pitkää aikaa auringossa: sopivaan määrään riittää 15-30 minuuttia joinakin päivinä viikossa.

Ei siis tarvita tuntien auringossa makoilua. Eikä sen D-vitamiinin ole pakko tulla auringosta: sitä voi nauttia myös muista lähteistä, kuten purkista pillereinä tai vaikka hedelmistä.

6. UV-säteily heikentää myös elimistön puolustuskykyä, ja voi näkyä esim. huuliherpeksen aktivoitumisena tai lomaa seuraavana hengitystieinfektiona.

Tästä osaan sanoa omakohtaisesta kokemuksestakin, että sen kerran kun aikoinaan interraililla vahingossa paloin, muutaman päivän päästä keskelle leukaa puhkeasi iso huuliherpes, ja olo oli tosi flunssainen.


auringon-riskit-rusketus-ihosyopa


7. Se olennaisin: palaminen nostaa ihosyövän riskiä. Ja iholla on pitkä muisti: jos palat nuorena, se voi kostautua vanhempana.

Itselläni ei ole omia lapsia, joiden ihosta tarvitsisi huolehtia, mutta jos sulla on, niin olisi parempi perehtyä aiheeseen. Lasten iho on paljon herkempi auringolle kuin aikuisten, ja suojautuminen vielä tärkeämpää. On tutkittu, että toistuva palaminen alle 15-vuotiaana lisää ihosyöpien riskiä.

Ja huom! Myös solariumin säteily lisää ihosyöpävaaraa. Ja siinä missä normaalikaan rusketus, myöskään solariumrusketus ei luo suojaa auringonpaistetta vastaan.


Yleisimpiä ihosyöpiä ovat:

– Tyvisolusyöpä (basaliooma)
"Tyvisolusyöpä näkyy ihomuutoksina tai kyhmyinä, joita ilmestyy kasvoille, päälaelle, korviin, ylävartaloon tai kädenselkiin. Muutokset ovat erinäköisiä sen mukaan, mikä tyvisolusyövän muoto on kyseessä." –Kaikkisyövästä.fi

– Okasolusyöpä (ja sen esiaste aurinkokeratoosi)
"Okasolusyövän esiaste on ns. aurinkokeratoosi, joka on punoittava, pyöreähkö ja joskus hilseilevä iholaikku. Alussa sen voi sekoittaa tavalliseen ihottumaan. Ajan mittaan hilseily lisääntyy ja ihottuma muuttuu paksummaksi." –Kaikkisyövästä.fi

– Melanooma
"Noin puolet melanoomista saa alkunsa olemassa olevasta luomesta. Melanooma voi syntyä uutena luomena tai ihomuutoksena aiemmin terveelle iholle." –Kaikkisyövästä.fi


Näistä kolmesta erityisesti kaksi jälkimmäistä ihosyöpämuotoa ovat taipuvaisia lähettämään etäpesäkkeitä, jos niitä ei huomata ja hoideta ajoissa.

Etäpesäkkeitä lähettäneistä ihosyövistä paranee vain noin puolet. 


auringon-riskit-rusketus-ihosyopa


Ihosyövän paras ennaltaehkäisijä on aurinkotietoisuus, ja sen mukaisesti auringon ultraviolettisäteilyltä suojautuminen.

Käytä järkeäsi – ja jos epäröit, usko luotettavia lähteitä. Tarkkaile UV-indeksien tasoa, ja suojaa itsesi UV-säteilyltä riittävän hyvin.

95% ihosyövistä johtuu auringon UV-säteilystä.

Ja toisin kuin monien muiden syöpien suhteen, niiden välttämisen eteen VOI toimia ennaltaehkäisevästi. Ja jos sitten ennaltaehkäisevistä toimista huolimatta kuitenkin kävisi niin, että joskus tulevaisuudessa sairastuisitkin ihosyöpään, niin ainakin voit ilman morkkista todeta, että yritit parhaasi. Ja että sitten on vaan entistä suurempi jatkaa samaa rataa.



Kaikkiin ei faktatietokaan vaikuta. Eiväthän kaikki lopeta tupakointiakaan, vaikka heille kuinka paljon niistä terveysriskeistä saarnaisi, tai latoisi faktoja ja tutkimustuloksia tiskiin. Ehkä se on vastareaktio järkevyydelle tai puhdasta välinpitämättömyyttä, en tiedä. Mutta todella monesti tullaan siihen tulokseen, että se hetkellinen hyvä on tärkeämpää, kuin kaukokatsoinen hyvä.

Aina ei jaksa välittää ja huolehtia, ja jatkuva pelkääminen ja huolehtelu on sekin turhaa. Elämän tapahtumat ja sattumat ovat kuitenkin usein aika arpapeliä. Mutta jos tää kirjoitus saa edes jonkun ymmärtämään ja ajattelemaan syvemmin omaa suhtautumistaan auringon säteilyyn, ja ehkä jopa parantamaan omaa suojautumistaan, niin olen siitä iloinen. Sen verran järkyttynyt olin tänäänkin siitä kaupungilla kulkeneen punaiseksi palaneen ihon määrästä.


Suojauduthan sinäkin auringolta?




Lähteitä:
Terveyskirjasto – Auringon paisteen haitat
Kaikki syövästä – Ihosyöpien oireet, toteaminen ja hoito
MeNaiset – Tiesitkö tämän aurinkoihottumasta?
Yle – Ihotautilääkäri: Älä ota aurinkoa

DIY – Äitienpäiväkortti käsin paperille ommeltuna – Ohjeet & ilmainen kaava valkovuokkokuvioon

3 kommenttia:
aitienpaivakortti-diy


Tästä postauksesta löytyy ohjeet mun tämän kertaiseen äitienpäiväkortti-kokeiluun!

Ajattelin kokeilla jotain uutta, ja tällaista ei muistaakseni ole tullut testattua: tein korttipohjaan kuvion käsin ommellen.

Se muutaman vuoden takainen 3d-kukkainen kortti-idea on edelleen yksi tämän blogin luetuimmista DIY-postauksista, mutta tämäkin korttikokeilu oli mielenkiintoinen. Jostain syystä valkovuokko on vaan tosi voimakkaasti äitienpäivään yhdistyvä kukka, joten valitsin sen kortin kuvioksi.


Teitkö sä koskaan sellaisia "yhdistä pisteet"-tehtäviä lapsena? Mä ainakin tein. Tän kortin tekeminen muistutti sellaista aika paljon:

Ensin muodostettiin kuvio, sitten rei'itettiin kortti sen mukaan, ja lopuksi yhdistettiin pisteet ompelulangalla.

Vähän niin kuin kangasta kirjailisi, mutta kuitenkin paperille – ja sen ominaisuuksien rajoissa!

"Yö kuin sielu neek--eikun teekkarin on pimeä" – Maailma kehittyy ja perinteet niiden mukana - tai ainakin niiden pitäisi

Ei kommentteja:
teekkariwappu-lakitus-kultakutri

Seurasin wappuaattona keskiyöllä teekkarien perinteistä lakitusta mukavasti aitiopaikalta.

Ajattelin, että voisin saada sieltä hyviä kuvia, mutta pimeys oli kieltämättä haaste. Valkoinen lakkimeri näkyi, samoin skumppapullojen poksauttelusta noussut skumppapilvi. Mutta muuten olikin aika mustaa, valovoimaisesta linssistä huolimatta.

Yleensä teekkarien lakituksen kohteena on Hämeensillan Suomen neito -patsas, mutta tänä vuonna silta on remontissa ja patsaat poiss. Korvaajana toimikin vähän ylempänä Tammerkoskea sijaitsevan Konsulinsaaren Kultakutri-patsas.

Meidän arkkitehtiopiskelijafuksit voittivat jäynäkilpailun, ja Jäynäkellon kilkatus kantoi kauas. Väenpaljous ahtautui pieneen puistoon, ja juhlahumuisesta kansasta lähti paljon ääntä. Keskiyön lähestyessä kuulutettiin teekkarihymniin valmistautumisesta. "Laulu lähtee täydellisestä hiljaisuudesta."  Oli mielenkiintoista seurata, miten niinkin iso, ja vielä puoli minuuttia sitten hyvin äänekäs ihmismassa pystyi vaientamaan itsensä siihen hetkeen, niin hartaaseen hiljaisuuteen.

Lakit nostetaan pään yläpuolelle, ja teekkarihymni alkaa:

"Yö kuin sielu teekkarin on pimeä..."

Hymnin jälkeen skumppapullot poksahtavat, ja moni uutuudenvalkoinen tupsulakki saa omanlaisensa kasteen – millaisen juoman vieressä nyt sattuu seisomaan. Omastanikin lakista löytyy ihan tyylikäs skumpparoiskeraita, joko ensimmäisen lakituksen tai fuksikasteen jäljiltä.

100% tai ei ollenkaan

Ei kommentteja:
arkkitehtiopinnot

Täällä blogissa on nyt ollut maaliskuun ajan tasaista radiohiljaisuutta, ja se jatkuu vielä jonkin aikaa. 

Varmaan ainakin loput huhtikuusta. Mun tän hetkinen työmäärä koulun, päivätöiden ja kuvaushommien kanssa on sellanen, että jostain muusta on ihan pakko karsia. Yritän olla polttamatta kynttilää molemmista päistä, olla ottamatta liikaa keikkoja ja opetella olemaan töissäkin vain sellaisia normaalin mittaisia työpäiviä. Ei ihan oo helppoa – en oo kovin hyvä sanomaan "ei", enkä osaa lähteä töistä kotiin, jos on joku edes puoliksi kiireinen homma kesken. (Suorittajan vikaa.)

Ja koska en osaa blogata (tai edes päivittää instagramia) puoliteholla, tai edes pienemmällä vaatimustasolla, on parempi pitää kirjaimellisesti vähän taukoa. En oikein voi vastata kommentteihinkaan, kun siinäkin siirtyy keskittyminen väärille raiteille heti sen sileän tien.

Tää on paljon omistautumista vaativa harrastus, ja mulla se näkyy siten, että tätä tehdään sitten joko täysillä tai ei ollenkaan. Nyt en kuitenkaan pidä taukoa uupumuksen takia, kuten suunnilleen vuosi sitten, vaan ennalta ehkäistäkseni sen toistumisen.

Mutta tiedoksi siis kuitenkin, että en ole nyt lopettamassa tätä blogia.

Tuntui tarpeelliselta ilmoittaa, kun tää tauko vähän venyy. Kirjoittaminen voi jatkua taas heti, ja kun koneen ääressä istuminen ei tarkoita vain 100% koulua ja töitä.

Eipä tässä elämässä muutenkaan ole meneillään mitään järin ihmeellistä. Tosta koulusta olisi kuitenkin jossain vaiheessa pakko valmistua, ja se vie paljon aikaa ja voimavaroja. On raskasta tehdä ensin duunipaikalla kaiket päivät tietokoneen ääressä töitä, ja sen jälkeen illat ja viikonloput kotona aikalailla ihan samaa hommaa (mutta vaan ilman palkkaa).

Enää ei ole kovin montaa kurssia jäljellä ennen dippaa. Mutta ne on vaan sattuu jokainen olemaan sellasia puolen vuoden mittaisia, suht työläitä mönttejä. (Esim. tän kevään rakennussuunnittelun ammattikurssin päätehtävänä on suunnitella kirjasto Tampereen Härmälään.)

Löysin 15-vuotiaana kirjoittamani tekstin "Hyvästä ja pahasta" – Nuorena mielipiteet ovat usein mustavalkoisia

2 kommenttia:
mustavalkoiset-mielipiteet


Niin kauan kuin muistan, mä oon aina rakastanut kirjoittaa. 

En siis välttämättä aina, en ainakaan usko niin. Mutta ainakin yläasteelta lähtien. Kirjoittaminen selkeyttää ajatuksia ja auttaa jäsentelemään omia tunteita. Se teki sitä silloin, ja tekee edelleen.

Yläasteen myllerryksessä aloitin ihan konkreettisesti kirjoittamaan päiväkirjaa (tai yökirjaa, kun öisin sen kanssa lähinnä valvoin), ja pidin sitä säännöllisesti lähes ainakin pari vuotta.

Se oli paikka, johon vuodatin suurimmat tunteeni, kiinnostuksen kohteeni, kasvukipuni ja kapinani. Sotkuisella käsialalla, huolittelemattomasti, kännykän valossa peiton alla. Kun olisi pitänyt jo nukkua, mutta pää oli vaan liian täynnä kaikkea, että unen saamisesta olisi heti tullut mitään.


mustavalkoiset-mielipiteet


Sitten viimeistään lukioon siirtyessä mun kiinnostus päiväkirjan kirjoittamiseen lopahti.

Elämässä oli varmasti enemmän sisältöä silloin kuin oli ollut aiemmin, ns. tärkeämpiä asioita. Ja toisaalta oli jo ehkä sillä tavoin onnellisempaa, etten enää kokenut tarpeelliseksi kirjoittaa päiväkirjaa. Se oli ollut eniten sydänsuruja varten, ja yhtäkkiä niitä ei enää ollutkaan.


Päiväkirjan lopettamisen takia mulle on hyvin epäselvää, mitä kaikkea oon ajatellut ja tuntenut juuri tuon vuoden aikana. 

Ja nyt jälkeenpäin se harmittaa.

Tämä blogi korvasi päiväkirjat lukion toisen vuoden puolivälissä. Eihän tänne kirjoittaminen ihan samanlaista suurien tunteiden oksennusta ole, kuin mitä niissä teini-ikäisenä yöllä rustatuissa salaisissa muistiinpanoissa. Mutta yhtäkaikki tämä tallentaa, mitä oon tehnyt ja ajatellut minäkin vuonna – ja voin jälkeenpäin muistaa sen, mikä on ollut merkittävää. Tämä on mun oma areenani kirjoittaa mitä haluan.


mustavalkoiset-mielipiteet


Nuorena, siinä lapsen ja nuoren aikuisen välimaastossa, mielipiteet ovat usein aika mustavalkoisia ja kovia.

Silloin mielipiteet ovat helposti joko kyllä tai ei, tai oikein tai väärin. Ei nähdä sitä harmaata aluetta niin selkeästi, jos edes ylipäätänsä ymmärretään sen olemassaoloa. Usein se aukenee vasta iän myötä, kokemusten kautta, kun maailma ja muut ihmiset opettavat.

Sitä ennen voidaan tuomita jokin asia paljon suoremmin jo yhden huonon kokemuksen perusteella, vedetään helposti järkkymättömiä johtopäätöksiä. Osataan muodostaa oma mielipide – tai luullaan että osataan. Ja kuitenkin ollaan samalla täydellisen alttiita muiden tahojen mielipidevaikutukselle, kaverien kanssa samaa mieltä olemiselle, somesta sisimpään puskeville paineille ja internetin vaikuttavimmalle propagandalle.

Eihän sitä tajua silloin, kun itse on nuori. 

Siksi nuorten mielipiteitä ei kannata painaa liian kovaa alas, vaikka olisikin kuinka aikuinen ja eri mieltä tämän kanssa. Ei pidä tokaista "olet väärässä", jos ei varmasti ja faktaperusteisesti osaa perustella, miksi. Ei kannata haastaa riitaa ja aliarvioida nuoria. Ja on oltava valmis myöntämään erheensä, jos saakin huomata olevansa itse väärässä.

Tietenkin joskus on sopivaa huomauttaa tai korjata, jos huomaa, että niiden mielipiteiden syynä on jokin väärä tieto tai jotain muuta väärin ymmärrettyä. Voi myös sanoa, että et itse ole samaa mieltä, mutta se on ihan OK. Järkevä tyyppi kuuntelee, vaikkei samaan aikaan näyttäisikään kovin vastaanottavaiselta.

Oli nuorena kuinka jääräpää tahansa, niin ainakin yleensä se karkein mustavalkoisuus pehmenee ajan myötä, kasvaessa ja kokiessa. Maailma hioo.


mustavalkoiset-mielipiteet


En mäkään osaisi tästä kaikesta vain omasta puolestani puhua: en muista niin hyvin, millainen olen ollut teininä. 

Mutta koska oon meidän sisaruskatraan vanhin, on päässyt seuraamaan aikuisemmasta näkökulmasta, miten nuoremmat tallaavat oman polkunsa kohti aikuisuutta ja itsenäistymistä, ja alkavat muodostaa omat mielipiteensä. Ja samalla olen saanut osaltani miettiä, miten reagoida tilanteissa, joissa omat ei-niin-kärkkäät mielipiteet törmäävät yhtäkkiä yhteen oman vahvan mielipiteensä muodostaneen nuoren kanssa.


Joskus ajatellaan, että juuri nuoret ovat avoimempia ja ymmärtäväisempiä, kuin aikuiset muuten. 

Mutta sen usein onkin niin, että se on päinvastoin. Esimerkiksi jostain mielipidemittauksissa on voitu havaita, että nuorten mielipiteet ja asenteet ovatkin olleet keskimääräistä kovempia. Ehkä erilaisia, kuin on ajateltu.


On kuitenkin muistettava, että "nuoret" tai "nuoriso" eivät ole vain yksi yhtenäinen joukko, jonka voi laittaa yhteen nippuun ja yleistää samanlaisiksi. 

Joukkoon mahtuu monenlaista tallaajaa ja mielipidettä. Ihan kuten jokaiseen ikäpolveen tai joltain muulta osaa toisiinsa yhdistettävään ryhmittymään. Jokainen vanhus ei ole höperö, kaikki teekkarit ei juo alkoholia, eikä jokainen maahanmuuttokriitikko ole tyhmä rasisti, vaikkei itse olisikaan kaikesta samaa mieltä. Joten se siitä tämänkään asian mustavalkoistamisesta.


id-mustavalkoiset-mielipiteet


Yhdeksännellä luokalla mun piti kirjoittaa yksi koulun aamunavauksista. 

Ei siksi, että olisin halunnut. Sain sillä kuitattua jotain kertyneitä jälki-istuntoja – niitä koko peruskouluajan ainoita jälki-istuntojani, joita olin onnistunut keräämään itselleni myöhästymällä toistuvasti ruotsin aamutunneilta. – Siis minkäs teet, että juuri niinä aamuina koulu alkoi tyyliin viittä yli eikä varttia yli. Ja asuin liian lähellä, että olisin osannut lähteä kouluun aikaisin (ja vähän liian teini-rebel, että olisin turhaan jaksanut kiirehtiä). Such badass. :D

Mun ei onneksi tarvinnut lukea sitä aamunavausta itse, vaan sen teki yksi toinen jälki-istuntosuorituksia hoitanut oppilas. Mutta oli kyllä hankalahkoa kirjoittaakin, kun tiesi, että sitä tekstiä sitten kuuntelee monta sataa oppilasta.

Se kirjoittamani aamunavausteksti pomppasi vastaan mun vanhojen Google Driveen tallentamieni tiedostojen joukosta.

En muista, oliko mulle annettu aihe etukäteen vai jännitinkö vain, mutta syystä tai toisesta tekstin lopputulema oli jossain määrin abstrakti. Mun tarvitsi itseasiassa lukea se useampaan kertaan, ennen kuin ihan hiffasin, mitä kaikilta osin tarkoitin.

Se oli siinä määrin ajatuksia herättävä (ja innoitti kirjoittamaan tämän postauksen), että halusin jakaa sen myös tänne.


mustavalkoiset-mielipiteet


En korjannut tekstiä tähän ollenkaan alkuperäisestä. Muutin vain kappaleiden rytmitystä, kun se oli silloin kirjoitettu niin pötköön. Joten tässä siis suoraan keväältä 2010, 15-vuotiaan Helmin näppäimistöltä:


//



Hyvä ja paha


Hyvää ja pahaa on olemassa. On moraalitonta väittää muuta.

Hyvä ihminen toimii johdonmukaisesti oikein.
Pahat ihmiset tietävät toimivansa väärin, mutta tekevät silti niin.
Ja ne loput, jotka eivät tiedä mitä pitäisi tehdä, ovat tyhmiä. Ollaan sitten tekemättä mitään. Se on varminta. Silloin ei ainakaan aiheuteta tuhoa.

Emmehän me halua mitään pahaa, mutta pelkkä hyvän haluaminen ei riitä.

Toimitaan edelleen sen mukaan, miltä nyt sattuu tuntumaan, emmekä edes tajua, mistä se johtuu! Se on mielihyvän tavoittelua, sekä fyysisesti että psyykkisesti; halutaan olla jotakin, saada jotain aikaan, tahdotaan valtaa hallita ympäristöä tai muita, ja olla parempia ja oikeassa. Se on sitä samaa itsekkyyttä, joka aiheuttaa myös sotia, ekokatastrofeja ja eläinrääkkäystä.

Halusta seuraa pelko. Pelko, että emme ehkä saakaan mitä haluamme, ja jos saadaan, niin sekin nautinto on vain ohimenevää.

Pelätään epäonnistumista, mutta vielä enemmän pelätään tuntematonta. Mikä elämässä onkaan tärkeää? Mitä todella halutaan? Ne, jotka ovat epävarmoja näistä perusasioista, eivät uskalla kyseenalaistaa omia käsityksiään, vaan turvautuvat fanaattiseen varmuuteen, mutta eivät onnistu välttämäänkään aihetta.

Ei elämää pidä vältellä. Sen saa liiankin helposti tuhlattua harhakuvitelmien ylläpitoon ja suorittamiseen.

Ei siis paeta rutiineihin, viihteeseen tai tuttuuden ja turvallisuuden tunnetta ylläpitäviin tapoihin, sillä muuten ahdistus ja tyhjyys on aina kannoilla. Turvaudumme egoomme, mutta se on pelkkä vääristynyt kuva itsestämme ja estää aidon vuorovaikutuksen ja ymmärtämisen. Itsensä tehostaminen ei ole itsetuntemusta vaan itsensä huijaamista.

Seurauksena on kaikki se pahoinvointi, minkä toisillemme aiheutamme.

Ei anneta itsekkyyden tuhota elinympäristöämme. Hyviä ihmisiä on harvassa, mutta ei ole perustavaa syytä, miksei jokainen voisi yrittää toimia hyvin ja oikein.


//



mustavalkoiset-mielipiteet


Tekstistä löytyy pointteja, joista olen samaa mieltä edelleen. 

Niin paljoa en väitä tässä välissä (kahdeksassa vuodessa) muuttuneeni. Osa ajatuksista ja syy-seuraus-mietteistä tuntuu vain jääneen jotenkin kesken. Aivan kuin niiden olisi ollu tarkoitus kuroutua toisiinsa jotenkin tosi taitavasti, mutta ajatukset ovat karanneet muualle. On ehkä ollut otsikko, mutta vaikeuksia pysyä sen alla.

Tai ehkä taustalla on ollut niin isoja ajatuksia, että ne ovat hallinneet yksittäisiä lauseita, kuljettaneet yhdestä pointista toiseen, ja samalla vähän harhaan. Olen huomannut saman joskus jossain vahvojen mielipiteiden hallitsemassa keskustelussa. Faktat ja ajatukset sekoittuvat, ja väittelijä alkaa hakea mielipiteelleen tukea asioista, jotka eivät liitykään täysin siihen aiheeseen, josta puhuttiin. Mutta kunhan tukevat mielipidettä, se kun on oikea. Se taas on vähän kuin matikan kokeessa kirjoitettu vastaus yhtälöön, jonka laskutoimituksen kulkua ei ole jaksettu kirjoittaa kokonaan, kun se on omasta mielestä ollut turhaa (vaikka olisikin vaadittu) – miksi vaivautua, kun tiesi sen omasta mielestään oikean vastauksen jo valmiiksi etukäteen.


Tai ehkä se on tuo provosoivaa tyyliä hakeva yleistäminen. Tehokeino, jolla on ymmärrettävästi koitettu saada muut nuoret kuuntelemaan sitä aamunavausta. Joskaan en kyllä pistäisi päätäni pantiksi, että kukaan olisi välttämättä tajunnut tuosta hölkäsen pöläystä...


Tuntuu hassulta analysoida itseään – koittaa muistaa ja ymmärtää, mitä omassa päässä oikein pyöri silloin 15-vuotiaana. 

En oikein muista niistä silloin päässä pyörineistä ajatuksista muuta kuin Roopen.


mustavalkoiset-mielipiteet

Kokonaisuudessaan tuo teksti kuvastaa mun mielestä aika hyvin sitä, miten mustavalkoisesti nuorena voi ajatella, vaikka sitä ei edes itse tajuaisi. 

En mä ainakaan muista olleeni kova mielipiteissäni. Mutta kun tätä katsoo, en kyllä yhtään ihmettele, vaikka olisinkin ollut.


Olitko sinä omasta mielestäsi nuorena kovin mustavalkoinen mielipiteissäsi? Vai oletko ehkä edelleen?

Mitämitä! Tuttu naama Kauneimmat askartelut -lehden sivuilla – ARVONTA

24 kommenttia:
diy-blogi-askartelu


Kun kevät pilkistelee esiin hetki hetkeltä pitenevinä ja valon määrää kasvattavine päivinä, alkaa monilla inspiraatio pirskahdella esiin ja sisustusinnostus kohottaa päätään. Valolla on suuri vaikutus, ja usein kevään edetessä aikakin tuntuu nopeutuvan. Ensin kaikkialla on vielä kamalasti lunta, ja yhtäkkiä onkin jo pääsiäinen.

Ei voi kieltää, etteikö tälläkin puolen ruutua olisi aika vahvasti kevättä rinnassa, vaikka ulkona pakkanen sattuu poskiin ja eikä lumikaan näytä merkkejä poistumisaikeista.

Ja mä luulen, että mun tämän kevään spesiaalein asia lienee tää, mikä vilahtelee näissä kuvissa:

Olen mukana Kauneimmat Askartelut -lehden kevätnumerossa!

Heidän toimituksesta kysyttiin mua mukaan tämän kevään numeroon, ja jotenkin kaikesta siitä joulukuun kiirehulinasta huolimatta päätin silti tarttua tilaisuuteen. Ei tällaisia mahdollisuuksia kumminkaan liian usein kävele vastaan.

Jos en ihan väärin muista, tää taitaa olla ensimmäinen kerta, kun oon mukana jossain konkreettisesti omiin kiinnostuksen kohteisiin (eli DIY & kädentaitoihin) liittyvässä printtijulkaisussa. Ei voi kieltää, etteikö olisi ihan huippufiilis! :)


diy-blogi-askartelu


Kauneimmat Askartelut -lehteä julkaistaan neljä kertaa vuodessa, ja tämä tämän vuoden ensimmäinen numero julkaistaan nyt tiistaina 20.2.


Itse olen mukana lehden Blogipalstalla, jossa esitellään säännöllisesti joku kiinnostava DIY-bloggaaja. 

Tai jos vedän vähän takaisinpäin, niin en tiedä, ollaanko tässä ihmisinä mitään kovinkaan kiinnostavia, mutta ainakin on kiinnostavia tekeleitä. :D

Blogipalstan jutussa on mukana haastattelu, ja esittelyssä bloggaajan ja/tai toimituksen suosikkiluomuksia ohjeineen. Mukana on siis yleensä jotain aiemmin blogissa nähtyjä, mutta myös ennen julkaisemattomia ideoita.


Tässä lehdessä julkaistaan ohjeiden kera mm. suunnittelemani ja toteuttamani macrame-huivi.

Ohjetta ei ole julkaistu aiemmin missään. En myöskään ole nähnyt vastaavaa kellään muulla, enkä löytänyt tällaista mistään netistä, vaikka kovasti yritin etsiä. Joten kerrankin uskallan omia jostakin pisteet kotiin. ;) Lehdestä löytyy tarkat kuvalliset ohjeet toteutusvaiheista.


Blogipalsta löytyy lehden sivuilta 58-60. Kokonaisuus on mun mielestä hyvin onnistunut, kiitokset vaan toimitukselle siististä taitosta ja onnistuneista poiminnoista!


diy-blogi-askartelu


En tietenkään voi paljastaa lehden sisällöstä liikoja. Enkä edes haluaisi, koska siinä pilaisi yllätyksen niiltä, joita lehden sisältö todella kiinnostaa!

Lehti on täynnä ideoita ja ohjeita erilaisiin askarteluihin, tässä numerossa tietenkin keväisissä teemoissa. 

DIY-ideoita on moneen makuun sopivia: osa ohjeista sopii myös lapsille, vaikka itse miellän kaiken soveltuvan mainiosti myös aikuisemmalle askartelijalle. Jos sana "askartelu" tuo jonkun mieleen vain turhanpäiväistä leikkaa-liimaa-räpeltämistä, niin tää lehti on kyllä omiaan laajentamaan ja sivistämään moista käsitystä. ;)

Mukana on selkeät ohjeet ja kaavat kaikkiaan yli 50 DIY-ideaan, jotka näiden kansien sisään on saatu sopimaan.


Jos tästä lehdestä pitäisi jotain kritiikkiä keksiä, niin mun mielestä se on tuo kannen (ihan ymmärrettävästi kevätviboja tavoitteleva) värimaailma. Siis, mä oon vaan niin epäpinkki ja epäkeltainen ihminen! :D Mutta lempivärinsä kullakin. Ja sitä paitsi, eihän koskaan pitäisi heti kättelyssä tuomita mitään lehteä tai kirjaa vain kansien perusteella. Mun sivut onkin onneksi just sopivasti ihan mun sävyissä.


diy-blogi-askartelu


Jos saat kyseisen lehden käsiisi, suosittelen kurkkaamaan sieltä nämä omat suosikkisivuni.


Listasin niistä tähän viisi:

Sivun 15  –  Kolme tapaa koristella pääsiäismunia
 –     Sivu on visuaalisesti kaunis, ja kaikki sen sisään mahtuvat kolme pääsiäisteemaista DIY-ohjetta ovat niin kauniita, että voisin hyvin itsekin toteuttaa vastaavia itsekin. En voi myöntää olevani yleensä kovin suuri pääsiäiskoristelujen ystävä, mutta nämä ohjeet olivat siihen nähden riittävän moderneja.

Sivun 22  –  Munankuorimosaiikkia
–     Yllättävän yksinkertaista, mutta kaunista ja ekologista, kierrätyshenkistä tuunausta. Pisti miettimään, löytyisiköhän multa valmiiksi joku ruma purkki tai vastaava, johon voisin tätä kokeilla...

Sivun 50  –  Origamivarjostin
–     Paperista on niin moneksi. Kyllähän mä sen tiesin, kun oon siitä tusinoittain arkkitehtuuripienoismalleja räpeltänyt. Mutta en muistanut, että toimiihan se myös sisustuksessa. Mun mielikuvissa tämän ohjeen luomus näyttää vähän kuin graafisen tyylikkäältä tulppaanilta. Voisi varmaan toimia myös toistepäin käännettyinä, esim. paperisena kulhona.

Sivun 52  –  Aurinkosieppari
–     Rakastan mielenkiintoisia seinille omaa taidettaan maalaavia valoheijastuksia, ja tällaiset varmasti loisivat sellaisia. Ja voisivat näyttää mielenkiintoisilta ilmakasvien rinnalla keikkuessa.

Sivun 54  –  Miniryijy
–     Tämä on vähän kuin toisenlainen, värikkäämpi versio yksivärisestä macramesta. Perinteistä ehkä, mutta tässä on upeat sävyt ja kauniisti toteutettu liukuväri. Sopisi kyllä tosi hyvin myös meidän kodin valkoisia seiniä vasten.



id-diy-blogi-askartelu


Onko kyseinen lehti sinulle ennestään tuttu? 

Minulle ei ollut. En oikeastaan ollut edes tajunnut, että on ylipäätänsä olemassa mitään suomenkielisiä, juuri DIY-painotteisia lehtiä, eikä ainoastaan neulonta- ja virkkauspainotteisia käsityölehtiä. Eipä tullut edes mieleen etsiskellä tällaisia.

Olen saanut nyt tutustua myös muutamiin lehden aikaisempiin numeroihin viime vuoden puolelta, ja poimin niistä korvan taakse useita kiinnostavia ideoita. Kiinnosta yksityiskohta oli mun mielestä se, että tää lehti uudistui vuosi sitten suuresti, jolloin siitä kirjoittivat kattavan analyysinsa muun muassa Kototeko sekä edellisen numeron 4/17 blogipalstalla tavattu Kaikki Paketissa.


Tiedän, että täällä mun blogissa liikkuu paljon käsityö- ja askarteluaiheisista kirjoituksista, kauniista kuvista ja muita inspiraationaiheista kiinnostuneita ihmisiä. 

Ja sen takia uskon, että tää lehti voisi kiinnostaa myös monia teistä.


diy-blogi-askartelu
Hymy herkässä.


Arvon teidän kesken yhteensä kolme Kauneimmat Askartelut -lehden uunituoretta kevätpainosta.

Kaksi niistä täällä blogissa, ja yhden instagramissa (@helmihytti).

Jos siis satut seuraamaan minua instagramissa, voit osallistua myös siellä (huomioi vähän erilaiset osallistumisohjeet).

Näin osallistut arvontaan täällä blogissa:

Kommentoi tähän postaukseen:
  1. Mikä on suosikkisi tee-se-itse -aiheisista kirjoituksistani, johon olet täällä blogissa törmännyt?
  2. Toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta saan arvonnan päätyttyä voittajiin yhteyden.
Osallistumisaikaa on tämä viikko (19.2.-25.2.2018).

Arvonta on järjestetty yhteistyössä Kauneimmat Askartelut -lehden kanssa, joka tarjoaa nämä lehtipalkinnot. Arvon voittajat ensi maanantaina ja otan heihin yhteyttä heti sen jälkeen. :)


EDIT 25.2. // Arvonta on päättynyt, ja arpaonni osui täällä blogin puolella nimimerkkeihin Anonyymi "lorzani"-alkuisella osoitteella, sekä "Piia / Puikoilta pujonnu".  "Lorzani" ja Piia, teille on laitettu sähköpostia!

Iso kiitos kaikille osallistuneille! Oli tosi mukava lukea, mitkä kirjoitukset ovat olleet teidän mieleenne. :) Ja pakko sanoa, että yllätyin, miten suosittu se liitutaulu on ollut, niiden vähemmän yllättävien macrameverhojen rinnalla siis!



Ja jotka tämän lehden pariin päädytte: nautinnollisia lukuhetkiä!


PS. Jos tykkäät seurata monenlaisia diy-ideoita julkaisevia kanavia, voit seurata Kauneimmat Askartelut -lehden julkaisuja heidän facebook-sivullaan ja instagramissa nimellä @kauneimmataskartelut.

PSS. Jos päädytte lukemaan kyseisen lehden (ja tietty erityisesti sen Blogipalstan), kuulisin tosi mielelläni, mitä tykkäsitte!

Vieraspedin tunnelmallinen sängynpääty – Helposti kahdesta osasta koottuna

3 kommenttia:
diy-sangynpääty

Mun paras kaverini kyläili meillä pitkästä aikaa viime viikonloppuna. Meillä ei turhan usein käy vierailijoita, ja vaikkei tämä vieras mitään erityistä vastaanottoa tai panostusta osakseen kaivannutkaan, sen johdosta kuitenkin ryhdistäydyin hetkeksi.

Odotettua tai ei, tuntuu mukavalta, kun voi tilaisuuden tullen muistaa ystävää edes jotenkin, vaikka se sitten olisikin "vain" jotain pientä.

Siivosin rakennussuunnittelun kurssin pienoismallien rakentelusta levälleen jääneet silput ja työkalut työhuoneen lattialta. Tartuin jopa siihen aikalailla vihaamaani kodinkoneeseen, jotta sain piiloon ne kaikkein pahimmat kevätauringon paljastamat pölyt. Siivoaminen on oikeastaan ihan siedettävää, kun kuuntelee samalla äänikirjoja. Oon hiukan hurahtanut niihin.

Samalla kun tyhjensin meidän vierashuoneen roolia suorittavan työhuoneen lattialle kertyneitä roinia, mietin, pitäisikö mun tunkea nurkassa orpona seisonut vaaterekki jonnekin jemmaan. Se on satunnaisesti ihan hyötykäytössäkin – ei kyllä juurikaan vaaterekkinä, vaan esimerkiksi macrame-töiden solmintatelineenä. Meidän eteiskäytävä on sen verran kapea, ettei rekki leveytensä puolesta oikein ole kotiutunut sinne. Ja takit tykkäävät olla ennemmin lattialla. :'D

Joidenkin tyhjien laatikoiden alta löysin myös joskus viime kesänä Ikeasta ostamani valosarjan. Ne olivat syksyn kiireiden iskettyä unohtuneet ja jääneet pakettiinsa.

Hetken mielijohteesta päätin yhdistää rekin ja valot.

Ja näin syntyi hyvinkin yksinkertainen, mutta kieltämättä hyvin tunnelmallinen sängynpääty.

(Se ei mielestäni pääse täysiin oikeuksiinsa kuvien välityksellä, mutta varmaan näistä jotain fiilistä välittyy.)

diy-sangynpääty id-diy-sangynpääty diy-sangynpääty diy-sangynpääty

Mitään ihmeellisiä temppuja tai taituruutta ei tarvittu. Ei edes teippiä. Vain tavallinen metallinen rekki, tunnelmalliset valot, ja siihen eteen se meidän lähes normaalin sängyn korkuinen ilmatäytteinen vieraspatja.

Kevytrakenteisuudessaan tällainen sängynpääty on helppo siirtää, ja siksi kätevä väliaikaiseen käyttöön.

Jos vertaa vaikka meidän oman sängyn puulaudoista rakennettuun sängynpäätyyn, tätä on helpompi siirrellä, tai vaihtaa muuhun käyttöön tarpeen mukaan.

Mutta vaikka olisikin väliaikainen, lopputulos näytti siltä, että joku voisi hyvin asua tässä huoneessa pidempäänkin kuin pari yötä. Sen verran viihtyisäksi se huoneen nurkka tällä muuttui. Ja meidän vieraallakin taisi olla tässä mukavat oltavat.

Mieleen tuli, että tällainen sopisi kyllä hyvin myös normaalin sängyn päädyksi. 

Helppo koota ja hinnaltaankin edullinen (etenkin jos hankkii rekin ja valot vaikka Ikeasta), eikä vaadi mitään erityisiä kommervenkkeja. Siksi päätin kirjoittaa tästä ideasta oman postauksensa, vaikka se muutoin aika pieni ja yksinkertainen idea onkin. Jos joku vaikka kaipaisikin juuri omaan sänkyynsä tai vierashuoneeseen vähän lisätunnelmaa, tätä on helppo soveltaa. :)

Tämä nimenomainen rekkimalli (lienee Ikeasta sekin) sopinee parhaiten juuri 80-100cm kokoiselle sängylle, mutta rekin/ripustustelineen koosta riippuen vastaava järjestely toimii leveämmissäkin vuoteissa.

Onko sinun sängylläsi jonkinlainen vastaava, erillinen sängynpääty?


diy-sangynpääty

Sattumalta ne sängynpäädyn valojen seinälle luomat ympyräkuviot toimivat myös aika kauniisti vastaparina tälle huoneen toisella puolen asetetulle pyöreälle lampulle. :) Aika tunnelmallisia, vai mitä?


Mukavaa ystävänpäivää!

Miten meni (2017) noin niinkuin omasta mielestä – Vuosikatsaus eli kirje tulevaisuuden minälle

Ei kommentteja:
vuosikatsaus-diy-blogi

Vuosi 2017, olit työläs ja raskas.

Tähän vuoteen mahtui niin onnistumisia kuin pettymyksiä, lukemattomia väsyneitä aamuja ja vielä väsyneempiä iltoja. Samoin kuin sitä ihan puhdasta arjen onnea.

Tämä kirjoitus on muistikirjamaisuudessaan pääosin ihan itseäni varten kirjoitettu.

Näiden blogivuosien varrella on tullut huomattua, että vuosikatsaukset ovat helppo tapa tsekata pikakelauksella joku taakse jääneistä ja osin mielestä haihtuneista vuosista, että mitä silloin tulikaan tehtyä, ja että mikä siitä silloin oli se yleisfiilis. Joten sen takia nää ajatukset ja tuntemukset kannattaa kirjoittaa mahdollisimman rehellisesti, eikä kiillottaa kultakehyksiin – jos siihen ei ole oikeaa aihetta.

Mun mielestä kaikkien ihmisten kannattaisi kirjoittaa vuosikatsauksia, vaikka sitten ihan yksityisesti itselleen tällaisen julkisen blogin sijaan. 

Se auttaa tuomaan omaan elämään perspektiiviä, antaa nykyhetkestään kurkistusaukon muihin vuosiin. Vähän kuin kirjoittaisi itselleen kirjeen siitä hetkestä tulevaisuuden minäänsä varten. Vaikkei kirjoittaisi säännöllistä päiväkirjaa, vuosikatsauksien avulla on mahdollista verrata, onko vaikkapa ollut joskus enemmän tai vähemmän onnellinen kuin nyt. Ja jos olossa on tapahtunut muutosta, on helpompi miettiä, mistä se oikein johtuu. Muuten aika kultaa ja häivyttää muistoja, menneisyydestään on vaikeampi oppia, ja samat virheet toistaa helpommin uudestaan.

Mua ainakin vanhat vuosikatsaukset auttavat miettimään, mitä oikein seuraavalta vuodelta ja tulevaisuudelta ylipäätänsä haluan ja toivon.


Aiemmat vuosikatsaukset löytyvät täältä:

Ja tämä on 2017. Päivätöissä vietetyn välivuoden, vähän turhan monien ylityötuntien, yrittäjyyden ja siihen päälle opintojen jatkamisen vuosi. No tuli tässä ainakin sisustettua myös. Kovin aikuisen kuulosta, eikö vain?


PSST! Jos luette vanhoja postauksia: Valitettavasti kaikkien keväällä 2013 tai sitä ennen julkaistujen postausten kuvat eivät välttämättä näy, koska ne oli aikanaan julkaistu Photobucketin kautta. Ja Photobucket muuttui viime vuonna maksulliseksi, ja kiristää, että kuvat saa takaisiin näkyviin, jos maksaa 400 dollaria. :---) Että tattis vaan sinnekin. Lataan ne kuvat niihin postauksiin jossain kohtaa takaisin, mutta se vie aikaa.


vuosikatsaus-diy-blogi
Vuoden isoimmat tee-se-itse-projektit:
Wieniläistuolien entisöinti
Macrame-verhot keittiöön
Työpöytä kahdesta paksusta lankusta
Sohvapöytä yhdestä paksusta lankusta
(Kaikki löytyvät täältä)



Koin monia "ekoja kertoja", niin työssä kuin harrastuksissa.
Tässä niistä kuusi oleellisinta:


1. Mulla tuli täyteen vuosi nykyisessä työpaikassa, ja sama jatkuu edelleen.

Oon oppinut paljon sellaista, mitä on vähän hankala selittää sanoiksi. Oon nopeampi siinä mitä teen, ja työ tukee mun opintoja vähintään yhtä paljon kuin opiskelu töitä. Tää ala kun on paljolti sellainen, että se opitaan käytännössä töissä. Lisäksi tää vuosi on lisännyt mun ammatillista itseluottamusta rutkasti.

2. Tein valokuvaushommasta astetta virallisempaa perustamalla toiminimen.

Yrittäjyys on asia, joka jossain määrin ylimääräistä hommaa pelkkään harrasteluun verrattuna, mutta samalla sekin opettaa paljon. Pienimuotoisena se on vielä ihan hallittavissa kaiken muun ohessa.

3. Tavallisen juhlakuvaamisen lisäksi tein montaa kuvaushommaa, mitä en ennen ole tehnyt.

Kuvasin parit kokonaiset häät, pariskunta- ja raskauskuvia, pientä vauvaa, sekä vastapainona myös eräät hautajaiset. Hyvin erilaisia teemoja, erilaisia "ekoja kertoja". Uutta kokemusta monella saralla.


vuosikatsaus-diy-blogi


4. Tein ensimmäistä kertaa videon jollekin muulle kuin itselleni, ikuistamalla liikkuvaan kuvaan eräät häät.

Tartuin hommaan suhteellisen pienellä budjetilla ja toteutin sen projektiluontoisesti. Sillä kokemusta videoiden teosta mulla ei juurikaan ole. Käytännössä tein ja opettelin siinä samalla, miten Premiere Pro oikein toimii. Tein kaksi eri versiota, pidemmän ja lyhyemmän, ja opin aina hyvin, mitä kannattaa tehdä toisin, jos joskus päädyn uudestaan videokuvaamaan.

Mielenkiintoista, mutta en kyllä sanoisi, että olisi välttämättä ihan mun juttu. Ei ainakaan valokuvaamiseen verrattuna.

5. Olen tasapainotellut ekaa kertaa isojen koulukurssien ja pitkien työpäivien kanssa.

Oon tehnyt töitä opintojen ohella koko sen ajan, kun oon yliopistoa käynyt. Mutta muutaman tunnin viikonlopputyöt eivät enää jälkeenpäin ajatellen tunnu miltään, kun vertaa tavallisiin päivätöihin. Teen kurssien aikana lyhyempää työviikkoa, mutta monesti tulee kompensoitua menetettyjä työpäiviä tavallista pidemmillä työpäivillä.

Se rankkuus näkyi isojen deadlinejen takia erityisesti nyt joulukuussa. Ensin kurssiprojekti osalta, ja heti perään töiden. Mun työpäivät alkoivat olla sen pituisia, että en edes viitsi sanoa, kun ei ne kavereidenkaan mielestä oo ihan terveitä. Mutta itsepä oon halunnut venyä.

Loppua kohti sitä alkoi taas olla aika väsynyt. Pää ihan tyhjä, enkä oikein tiedä, mitä kirjottaisi tai sanoisi.

6. Julkaisin instagramissa joulukalenterimaisesti Jouluvinkki -kuvasarjaa joulukuun ajan.

Se koostui pääasiassa aikaisempina vuosina tekemistäni diy-jutuista ja muista ideoista. Olen monena jouluna julkaissut blogissa joulupostauksia, jopa kokonaisten joulukalentereiden verran.

Mutta tällä kertaa tuo oli ainoa jouluinen asia, mitä ehdin. Meillä ei edes koristeltu kotia ollenkaan jouluisesti. Ainoa joulukoriste oli meidän ovikranssi, joka sekin oli unohtunut paikoilleen viime joulusta.


vuosikatsaus-diy-blogi
Pienempiä DIY-projekteja vuoden varrelta:
Tohelon ja torvelon hyllyoperaatio
Savityökurssin aikaansaannoksia, mm. Kätevä valkosipulin säilytysrasia
Ilmakasvien himmeli pilleistä
Läpinäkyvät taulut prässätyistä kasveista
Korujen teko pienistä muoviesineistä: tuoli-korvakorut



Vuoden 2017 isoimmat plussat

+   Töissä on ollut mielenkiintoista, ja koen että oon oppinut tosi paljon. Tätä on vaikea avata sen enempää, mutta tykkään sekä meidän tiimistä kuin siitä projektista, jossa pääasiassa olen kiinni. Lienee yksi syy, minkä takia multa aika helposti unohtuu lähteä joissa kotiin.

+   Saatiin tehtyä meille kotiin ihana sohvapöytä, mulle työpöytä, keittiöön hyllyt ja verhot ja kaikenlaista pientä ihanaa.

+   Pistin pystyyn toiminimen, eikä se lopulta ollutkaan niin vaikeaa, kuin etukäteen jännitin.

+   Blogin kävijämäärät ovat kasvaneet reippaasti, vaikka mun paukut eivät aina meinaa riittää kaiken päälle vielä tähänkin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että joitain tätä kiinnostaa lukeakin. Ja mulla on tän parissa mukavaa, vaikka esimerkiksi kommentteihin vastaaminen vie multa joskus liikaa voimavaroja, ja niiden kanssa voi vierähtää tovi (pahoittelut). Mun mielestä on aika hyvä saavutus, että mun kaikkein luetuimmissa postauksissa on monta tänä vuonna kirjoitettua postausta, vaikka oon kirjoittanut tätä blogia jo yhteensä yli kuusi vuotta.

+   ...Kanniskelin myös yhdessä kohtaa hetken Viikon bloggaaja -titteliä.

+   Kesällä ehdittiin mökille, saaristossa sielu lepää. Tehtiin myös kaikenlaista muuta uutta ja mukavaa, kuten kylpyläreissu. Pitkiä reissuja ei tehty, mulla ei ainakaan ollut yhtään matkakuumetta, kun edellisenä vuonna niin monta matkaa.

+   En ollut kipeenä koko syksynä, en muista oonko ollut koko vuotena muutenkaan.

+   Elämäni on kaikessa draamattomuudessaan vallan mukavaa.

+   Pääsin kursseista läpi, ja olin omiin töihini tyytyväinen.

+   Ei tullut burnouttia! (vielä, hah)


vuosikatsaus-diy-blogi


Vuoden 2017 isoimmat miinukset

–   Vaikka tykkään töistä, voinee sanoa myös huonoksi puoleksi sen, että koko vuosi pyöri aikalailla töiden ympärillä.

–   Oon ollut välillä tosi väsynyt, kuten viime kevään lopussa ja nyt vuoden lopussa.

–   Kiireiden ja ihan sen kiireisen olon takia takia karsiutui monia sellaisia "mukavaa yhteistä tekemistä"-juttua, joita vielä vuoden alussa suunnittelin, että oltaisiin ehditty toteuttaa.

–   Mun kesällä lupaavasti alkanut urheiluinnostus lopahti yhtä nopeasti kun alkoikin, kun loma loppui, kiireet iski niskaan ja säät viileni. Epäonnistumisen tunne on vahva, vaikka en olekaan luovuttanut.

–   Mulla ei riittänyt viikossa tunnit jatkaa savityökurssia, ja se on harmittanut kovasti. Se oli mukavaa ja terapeuttista, ja mulla on kamalasti ideoita, mitä haluaisin savesta tehdä. Toivottavasti pääsen jossain vaiheessa taas jatkamaan...

–   En päässyt mukaan yhdelle kurssille, jolle olisin halunnut päästä. Valintaperusteita ei kerrottu, joten lopulta siitä jäi jäljelle vain iso harmistus, ja sellainen absurdi kateudenpistos niitä kohtaan, jotka sinne pääsi. Ei siksi, että se heidän syy mitenkään olisi ollut, vaan ihan koska sitä "miksi nuo pääse mutta minä en"-asiaa ei pystynyt perustelemaan millään konkreettisella syyllä. Niin että siinäpä sitten tunsi itsensä samalla pettyneeksi kun ei päässyt, huonommaksi kun ei tullut valituksi, ja vielä ikäväksi ihmiseksi, kun vielä kadehti niitä, jotka valittiin. Kerrassaan epämiellyttävää.

–   Osallistuin itsekseni yhteen kisaan, enkä sijoittunut mitenkään. Harmittaa, kun ladoin itselleni odotuksia, jotka osoittautuivat turhiksi. Ja käytin monia työtunteja. Mutta varmaan siitä sentään oppi jotain.

–   Tunsin itseni välillä tosi yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, ja ikävöin takaisin pääkaupunkiseudulle.


vuosikatsaus-diy-blogi
Omia suosikkikirjoituksia kuluneelta vuodelta:
Some-seinäruusun kapina - Kirjoitus erottumisen ja sulautumisen vaikeudesta
Mistä löytää inspiraation? - Ideoinnin vinkit ja yleisimmät kompastuskivet
Paljonko maksat pelkästä merkistä? – 9 kohdan muistilista brändikyseenalaistamiseen
Aivojen suojelumekanismi: Unohdin tilanteet, joissa minua on ahdisteltu – #metoo 
Suomalainen saunaperinne viidessä kuvassa



Mä en tiedä miksi, mutta mulle tuli jotenkin synkkä fiilis tätä kirjoittaessa. 

Outoa sinänsä, kun ei mua ainakaan tietääkseni mikään kadutakaan. Koko vuosi oli kokonaisuudessaan ihan jees, jopa ihan hyvä. Tiedän hyvin, ettei jokainen vuosi ole mitään jatkuvia fanfaareja ja yks toisensa perään sattuvia uusia upeita kokemuksia. Oonkohan mä vaan edelleen vähän väsynyt, niin että se viime vuoden väsähtänyt fiilis tuntuu jotenkin peilautuvan tästä tekstistä takaisin muhun?

Tätä omaa tekstiä uudelleen lukiessa vähän näyttää siltä, että mun viime vuosi oli lähinnä työtä. Mä tykkään mun työstä, tai siis kaikista niistä. Mutta tiedän ja tunnustan, että vedän itseni turhankin helposti sinne jaksamisen äärirajoille. Kokonaisuudessaan lienee ollut liian vähän normaalin mittaisia työpäiviä, kunnollista vapaata ja lomaa, se on varma.

Miten sun vuodessa 2017 enemmän plussia vai miinuksia?


Seuraavassa postauksessa käsittelen tän vuoden (2018) suunnitelmia ja tavotteita. 

Mitä haluan oppia, mitä aion tehdä paremmin, ja niin edelleen. Vaikka nyt jo tammikuun ohi ollaankin. Näen selkeitä juttuja, joiden suhteen olisi parantamisen varaa. Että jos tää tuntuu raskaalta lukea, niin siinä lienee sitten vähän kontrasti tähän verrattuna. Luulisin vähän tasapainottavan. :)

Älä pölli mun pikseleitä! – Some-huomion kääntöpuoli & Jakamisen ja varastamisen hiuksenhieno ero

12 kommenttia:
tekijanoikeudet-blogeissa

Olen ensimmäistä kertaa kohdannut pientä karsastusta internetin vapautta kohtaan. Tai ei, oikeastaan sitä, miten vähän jotkut tietävät ja miten vähän toiset välittävät mitään tekijänoikeuksista. Eihän se itse netin syy ole, vaan sen käyttäjien.


Mä oon parin viime kuukauden aikana saanut opetella, miltä tuntuu, kun

  • ...sun valokuvia keikkuu jollain oudoilla "ilmaista grafiikkaa" -sivuilla.
    Jollain, mikä on kyllä täynnä mainoksia, mutta jossa ei ole juuri muuta informaatiota sivun ylläpitäjästä saati agendasta, tai syystä, miksi muiden omistamia valokuvia on jonkun random "grafiikka"-gallerian listoilla. Yhteydenottolomakkeella laitettuihin viesteihin ei tietenkään vastata.
  • ...kuviasi jaetaan laajalti facebookissa ja muissa suljetuissa kanavissa, jonne käänteiset kuvahaut eivät yletä.
    Myös siten, että niistä on pätkitty pois merkit alkuperäisestä lähteestä ja tekijästä.
  • ...kuviasi käytetään ilman lupaa ja/tai tekijänoikeusmainintoja jonkun toisen yrityksen tai brändin markkinointiin.


Tiedättekö fiiliksen? Moni varmaan ei, jos ei ole itse sitä kokenut.


Sitä on ehkä vaikea käsittää, kun kyse ei ole mistään fyysisestä materiaalista. Kun se varastettu asia on käytännössä "vain pikseleitä ruudulla". 

Mutta jos haluat kuulla tai ymmärtää, miksi tää asia on painanut mua ja on vaikuttanut mun omaan motivaatioon kirjoittaa koko blogia, jatka lukemista.

Fyysiseksi esimerkiksi käännettynä tää on lähes sama, kuin jos olisit maalannut taulun, johon oot tosi tyytyväinen. Haluat näyttää sitä muille, jakaa ideasi, ilosi ja inspiraatiosi. Sen tehtyäsi joku tulee, kopioi sen taulusi, ehkä suttaa siitä nimesikin pois, ja alkaa esitellä sitä omanaan. Käyttää sitä ilman lupaa, hyötyäkseen itse taloudellisesti tai jotenkin muuten – ilman, että voit tehdä asialla yhtään mitään.

tekijanoikeudet-blogeissa

Mun syksyllä julkaisema macrame-verhoista kertova postaus on ollut poikkeuksellinen monella tapaa.

En kaunistele, jos sanon, että se on ollut Pinterestissä aika iso hitti. Tää ei ole itsekehua, se on oikeasti tosi korkealla hakutuloksissa, jos etsii macrameaiheisia kuvia.

Kun ainoastaan sitä mun Pinterestissä jakamaa yhtä projektin kokoelmakuvaa oli jaettu yli 14 000 kertaa, ja tietää, että rinnakkaisversioita on kymmenittäin, on vaikea sanoa, kuinka laajasti projekti on jo pelkästään Pinterestissäkin levinnyt.

(Minkä takia "oli" jaettu, palaan siihen myöhemmin tässä kirjoituksessa. Ei ihan kiva juttu.)


Mä en ole ikinä ennen kokenut vastaavaa. 

Toki mun diy-jutuista on ennenkin tykätty, mutta mikään ei ole levinnyt näin kansainvälisesti. Se on hämmentävää, koska en sitä työtä tehdessäni tai sen julkaistessani osannut odottaa niin suurta huomiota. Ja onhan se kieltämättä myös imartelevaa: oon tosi otettu kaikesta siitä hyvästä palautteesta, mitä oon saanut.

Mutta ehkä myös juuri sen omaan onnistuneeseen työhön kiintymisen takia harmittaa erityisen paljon, kun on joutunut huomaamaan, miten paljon jotkut pyrkivät käyttämään sitä toisen onnistumista hyväksi.

Jonkun mielestä ehkä turhaa valittaa tällaisesta. Mutta kun näkee vaivaa tuollaiseen isoon työhön, harmittaa, kun sen kuvista noin vain katkotaan tekijän allekirjoitus. Ilman mitään oikeaa syytä.

Tiedän, että tämä sama asia on iso ongelma lukemattoman monille luovan työn ammattilaisille.


tekijanoikeudet-blogeissa

Tuo macrame-postaus on ensimmäinen blogikirjoitukseni, josta olen tietoinen, että sitä on nostettu erilaisille ulkomaalaisille sivuille ja muiden blogikirjoituksiin. 

Sitä on jaettu muiden tileillä instagramissa, Pinterestissä ja muualla somessa.

Kaikesta en ole tietoinen, koska en voi nähdä kaikkea. Mutta paljon on löytyny Pinterestin kautta ja käänteisellä kuvahaulla. (Suosittelen muuten joskus kokeilemaan tuollaista hakua, jos teillä on joku suosittu postaus tai kuva. Voi löytyä yllätyksiä.)


Pinterestin ja instagramin lisäksi olen löytänyt projektini kuvia muun muassa

  • venäläisiltä facebookin tapaisilta some-sivuilta
  • jonkun arabiankielisen äijän ask.fm -aforismitekstin kuvituksena
  • korealaisen macrame-myyjän fb-sivulta
  • kiinalaisista verkkolehdistä (ainakin viisi eri sivustoa mutta kirjoituksen sisältö oli sama)
  • parin eri englanninkielisen blogin macrame-inspiraatio-postauksista

Ja niin edelleen.

Monessa yhteydessä työ on leikattu irti kaikista lähdetiedoistaan, ja vesileima on rajattu pois.
Toisaalta monessa kuvaa ei ole muokattu, eli vesileima on säilytetty.
Parista on jopa linkattu suoraan takaisin alkuperäiseen postaukseen.

Jälkimmäisistä olen ihan kiitollinen, kun se on tietysti tekijää eniten miellyttävä jakamisen keino, jos kuvaa haluaa käyttää.

Kertaakaan minulta ei kuitenkaan ole kysytty, saako kuvia jakaa. 

Minkä siis itse kokisin kuuluvan vähintään hyviin tapoihin, vaikka luvan saattaisinkin antaa. Muutamalle olen itse käynyt ilmoittamassa, että hei, voisitko lisätä maininnan tekijästä. Vaihtelevalla menestyksellä.


On tuo juttu huomioitu paikoin myös ilman kuvien jakamista. Eilen huomasin, että se oli linkitetty erääseen Turun Sanomien kirjoitukseen. Kyseinen juttu oli vain tilaajien nähtävissä (otin sinne ilmaiskokeilun ihan vain nähdäkseni, mistä jutusta se mysteerinen blogiliikenne oikein tuli), mutta jos kiinnostaa, se oli otsikkoa ja tuota omaa linkkiäni lukuunottamatta oli täysin sama, kuin tämä marraskuussa julkaistu Aamulehden kirjoitus. Hassua, en tiennytkään, että lehdet kierrättävät tekstejään tuolla tavalla noin identtisinä.

tekijanoikeudet-blogeissa

Facebook on tekijänoikeuksien unohtamisen kehto.

Netissä on lukemattomia sivustoja, jotka varastavat muiden materiaalia ja jakavat sitä omanaan.

Mutta erityisesti Facebookissa kaikkien yksityishenkilöidenkin on todella helppo vaan ohittaa tekijänoikeudet. Unohtaa, olla välittämättä. Kun "eihän siitä mitään seurauksia koidu". Eipä koidu, ja lähinnä varmaan siksi, koska niitä rikkomuksia on lähes mahdotonta seurata.

On hyvin vaikea löytää Facebookista omia kuviaan, joita epäilee sinne olevan jaettu. Käänteisellä kuvahaulla näitä ei edes löydä, koska kuvahaut eivät pysty etsimään kuvia Facebookin sisältä.


Siellä ei edes ole valmiina kuvissa mitään sellaista mahdollisuutta, että "ilmoita tekijänoikeusrikkomuksesta". Ilmiantojenkin syitä on vain

  • "Se on ärsyttävä tai tylsä"
  • "Olen tässä kuvassa enkä pidä siitä"
  • "Mielestäni se ei kuulu Facebookiin"
  • "Se on roskapostia"

On varmaan aika yleisesti tiedossa, miten paljon siellä on erilaisia sivuja, jotka käyttävät muiden tuottamaa materiaalia ilman lupaa. Kuvia, videoita, kaikkea.

Jos olette Facebookissa, teidänkin etusivulle on ihan varmasti noussut näitä. Mutta kun eteesi seuraavan kerran pomppaa joku hauska video – siis sellaiselta "hauskalta huumorisivulta", joka jakaa kaikenlaista netistä poimittua materiaalia – ilman mitään mainintoja tekijästä, mieti hetki, ennen kuin isket "tykkää".

Yhtenä päivänä huomasin Saara -nimisen tubettaja/artistin hiusten sheivausvideon Facebookissa. 

Video oli ladattu ulos Youtubesta ja lisätty Facebookiin jollekin suositulle sivulle. Sillä oli vähintään miljoonia katselukertoja ja satojatuhansia tykkäyksiä. Mukana ei ollut kunnon kredittejä tai edes linkkiä kanavaan, ennen kuin jotkut sen sinne kommentteihin huutelivat.

Siihen kiinnitti enemmän huomiota kuin vastaaviin yleensä, kun tiesi, kuka videossa on, ja oli nähnyt videon aiemmin. Silloin mietin, miten epäreilulta se tuntui. Miten paljon se videon oikea tekijä olisi voinut hyötyä, jos se videon jakanut sivu olisi vaivautunut kertomaan sen videon mukana myös sen tekijän nimen ja kanavan. Ei olisi ollut suuri vaiva, ja katselukertoja olisi silti piisannut. Olisi vaan tekijäkin saanut edes jotain takaisinpäin.

Kaikille sisäänkirjautuneille julkisten tykättävien ja seurattavien facebook-sivujen lisäksi on lukemattomia kokonaan suljettuja ryhmiä, joiden sisällöstä ei ikinä voi olla täysin kärryillä.

Ja sama pätee moniin Facebookin tapaisiin, ulkomaalaisiin vastineisiin. Ja niitähän riittää.


tekijanoikeudet-blogeissa


Toisin kuin Facebookissa, Pinterestissä pystyy tekemään ilmoituksen tekijänoikeusrikkomuksesta.

Ja ekaa kertaa elämässäni olen niitä muutaman tehnytkin.

Ärsytti niin paljon sivusto/firma, joka oli poiminut yhden kuvan itselleen, rajannut siitä mun vesileiman pois, ja lisännyt omalle Facebook-sivulleen. Ilman mitään lähdetietoja. Sitten jakanut sen omaan Pinterestiinsä ilman mitään tietoja myöskään, ja lähde tietty ainoastaan sinne omalle Facebook-sivulleen. Ja sitä on tietenkin sitten pinnattu (eli tallennettu "tauluihin" omiin profiileihin) runsaasti eteenpäin. Ja sama toistui muutaman muun toimesta.

Kun tekee tekijänoikeusilmoituksen ja se ilmoitus käsitellään ja hyväksytään, se tarkoittaa sitä, että kyseinen kuva poistetaan. 

Samoin myös ihmisten siitä samasta kuvasta tekemät pinnaukset, jolloin ne häviävät olemasta.

Ilmoituksen tekeminen vaatii henkilötiedot osoitteineen päivineen, jonkinlaiset todisteet siitä, että kyseinen kuva on esimerkiksi jossain omalla sivulla tms., sekä elektronisen allekirjoituksen. Mikä tarkoittaa sitä, että näpyttelee oman nimensä yhteen kenttään ja that's it.

Tekijänoikeusilmoituksen takia poistetuista kuvista lähtee sähköpostiviesti niille, joiden tallennuksista kuva on ilmoituksen johdosta poistettu. Ihan vain ilmoitus, että pahoittelut, tämä ei ole sun syy, mutta tiedoksi että tämä kuva on tekijänoikeusvaateen takia poistettu.

Eipä siinä mitään. Mutta arvatkaa mitä.

Pari viikkoa sitten mä sain itse sähköpostiviestin omasta kuvastani, että se on poistettu Pinterestistä tekijänoikeusvalituksen takia.


Siis. Mitä.

Mä olin ihan puulla päähän lyöty.

Mun oma ja itse sinne lisäämä kuva poistettu tekijäoikeusilmoituksen takia.
Se monesta kuvasta koostuva kuva, jonka itse latasin Pinterestiin syksyllä lokakuun alussa, kirjoitettuani kyseisen postauksen.
Se kuva, jota oli pinnattu eteenpäin kymmeniä tuhansia kertoja, ja joka sen myötä johdatti tänne blogiin suurta kävijävirtaa.
Kuva, joka on varmasti 100% mun omaisuutta, ja voisin sen myös helposti todistaa.

Poissa.

Poistettu tekijäoikeusvalituksen (copyright complaint) takia. Jonkun toisen tekemän, valheellisen valituksen takia. Jonkun sellaisen tekemän, joka on ilmeisesti tekeytynyt joko minuksi tai minua edustavaksi henkilöksi. Henkilötietoine ja elektronisine allekirjoituksine kaikkineen.

Mä olen tehnyt vastailmoituksen (counter-notice) asiasta, mutta Pinterest ei vielä ole vastannut mitään. Ja jos sieltä ei vastata, en tiedä, voiko asialle tehdä mitään.

Tapahtui miten tapahtui, tää tuntuu silti kaunistelematta sanottuna paskalta. Jos joku tekee noin, se tekee niin ihan vain siksi, koska haluaa tehdä kiusaa.



tekijanoikeudet-blogeissa Se viesti jonka sain. Omasta kuvastani.


Mä en ole aiemmin joutunut ajattelemaan tekijänoikeusasioita näin paljoa. En, vaikka oon kirjoittanut ja julkaissut kuvia nettiin ja tähän blogiin jo yli 6 vuotta. 

Valtaosan ajasta en jaksa välittää, en vaan jaksa. Olisi liian raskasta olla kokoajan huolissaan. Minkäs teet, kun tää kulttuuri on tällainen. Jotkut oikeesti elää siinä luulossa, että on okei vaan napsia netistä kuvia ja lisätä ne sivuilleen ilman mitään lähdelinkkiä.

Kerran vuosia sitten joku lukija ilmoittikin, että oli nähnyt jossain myynti-ilmoituksessa blogistani otetun sisustuskuvan. Silloin ajattelin lähinnä, että minkäs teet. Sitä on mahdotonta estää kokonaan, vaikka merkitsisikin kuviin oman vesileimansa. Enkä itsekään ole varma, mitä oikein pitäisi tehdä, jos joku niin toimii, eikä vastaa yhteydenottoihin.

Mutta nykyään, kun valokuvaamisen ja blogin ottaa niin sanotusti enemmän tosissaan, asia ei haihdu mielestä vain olan kohautuksella. Enkä toivoisi, että kukaan muukaan tekisi niin.


Olen itsekin oppinut tekijänoikeusasioista alkujaan kokemuksen kautta, enkä silleen "järkevän kaukokatsoisesti etukäteen opetellen". 

Ei niistä oikein kukaan paasannut silloin, kun olin itse ala-asteen loppupuolella 2004-2005 ja alettiin pyöriä itsenäisesti netissä, omia ekoja kotisivuja sun muita järkäten. En tiedä, opetetaanko tekijänoikeuksista nykyään koulussa (toivon todella, että opetetaan), mutta silloin ei taidettu vielä kunnolla opettaa.

Mäkin olen nettimaailmaan kasvaessani tehnyt virheitä – ja oppinut niistä. Tullut pikkuhiljaa tarkemmaksi, että tekisin oikein. Ja tulos on se, että tänä päivänä olen mielummin liian tarkka, että käyttämäni materiaali on itse tuottamaani tai muutoin vapaasti käytettävissä, kuin välinpitämätön.


id-tekijanoikeudet-blogeissa

Tositilanteen edessä on turha väittää, että "ei tiennyt", kun jostain tulee lasku tai syyte väärinkäytöstä.

Lisäksi on muita ylenkatsovaa vakuutella itselleen tai muille, miten "ei siitä ole haittaa" tai "ei siitä kumminkaan mitään koidu". Jos et itse kunnioita tekijänoikeuksia, on aika tekopyhää valittaa, jos joku muu sitten pölliikin sinun materiaaliasi. Tai vaikka et itse välittäisi, et voi kieltää muita välittämästä.

Kyseenalaistan myös muissa blogeissa käytetyt kuvat, jos niissä lukee netistä kopioitujen kuvien perässä vain tyyliin "Lähde: Googlen kuvahaku/Pinterest/Weheartit". Ne eivät ole pätevä lähdetieto.

Hämmästyttävän moni itseään sosiaalisen median ammattilaisena pitävä tekee tätä edelleen.

Ja kuvien lisäksi sama ulottuu myös muuhun. Jos teet youtube-videoita, kannattaa olla tarkka niiden käyttämiesi musiikkien kanssa. Muuten voi käydä niin, että ne vaivalla vääntämäsi pätkät joutuvat youtuben toimesta mykistetyiksi. (Harmi, ettei netistä luvattomasti kopioiduille kuville voi käydä samoin. Että katoaisivat, kun vaikka joku Googlen sensori tunnistaisi ne varastetuiksi.)

Mäkin etsin viime kuussa varmaan ainakin 12 tuntia tekemääni häävideoon sopivia taustamusiikkeja, jotka olivat tekijänoikeuslisenssiensä puolesta vapaasti käytettävissä ja julkaistavissa. Ihan vain, jotta asiakas pystyisi halutessaan julkaisemaan videon julkisesti. Budjetti ei sallinut sitä, että oltaisiin voitu maksaa johonkin biisiin yksittäinen käyttölisenssi.

Kuten monissa leffoissa eri asiayhteyksissä sanotaan, tekijänoikeusasioidenkin huomioiminen on asia, jossa ihmisten pitää tehdä päätös:

Valinta sen väliltä, mikä on helppoa, ja mikä oikein.


– – –

Tällaista mulla on lähiaikoina pyörinyt mielessä. Ei nyt ollut mitään kovin positiivista settiä, mutta sainpahan purettua ulos. Kuvatkin ovat vanhoja, kun uudemmissa oli liikaa hymyä.

Tuo Pinterest-asia häiritsee edelleen, kun sieltä ei vieläkään ole vastattu. Sitä ajatellessa tuntuu, kuin keuhkojen päälle olisi asetettu iso kivi. Harmittaa niin. Mutta jos siihen ei tule kohta jotain edistystä tai vastausta, luulen, että asia on pakko unohtaa. Turha hautoa jotain sellaista pahaa mieltä aiheuttavaa, mille ei voi mitään.

Onko sulla kokemusta mistään vastaavista asioista?
Miten olet itse oppinut tekijänoikeusasioista, ja mitä ne merkitsevät sinulle?

Nopeat itsetehdyt lahjat: Kangastusseilla kuvioidut t-paidat

Ei kommentteja:
t-paita-tuunaus


Toisin kuin yleensä, mä en tänä jouluna kerennyt tekemään juuri mitään joululahjoja itse. Siihen ei yksinkertaisesti riittänyt ei aika eikä voimat, mikä oli tosi harmi. Mä rakastan tehdä lahjoja itse. Ja sitä fiilistä, kun onnistuu tekemään lahjan, joka sopii hyvin saajalleen.

Vietettiin joulupäivät jälleen meidän perheiden luona Espoossa. Olin oikeastaan hankkinut kaikki joululahjat jo ajoissa marraskuussa, kun tiesin, miten kiireinen joulukuusta oli tulossa. Se osoittautuikin tosi järkeväksi ratkaisuksi.

Mutta koska tänä vuonna (oon siis edelleen vuodessa 2017) jouluaattoa edelsi yksi kokonainen vapaapäivä, ehdin vielä aatonaattona käydä palloilemassa Helsingin jouluruuhkissa sekä leikkimässä länsimetrolla, sekä toteuttamaan yhden viime hetken vision.


Vaatteiden kuviointi kangastusseilla on yksi nopeimpia tapoja tehdä omaperäisiä lahjoja.

Ainakin jos tietää, millainen kuviointi vaatteen kantajan tyyliin sopii.


t-paita-tuunaus


Kangastussit sopivat moneen. Mä oon aiempina vuosina tehnyt muun muassa mummille joululahjaksi kissapiirroksin kuvioituja paitoja (jotka julkaisi mun instagramin jouluvinkki -kuvasarjassa muutama viikko sitten), ja itselleni tähän mennessä jo lähes puhki käytetyn kakkaemoji-kuosisen kangaskassin.

Tällä kertaa sain päähäni repäistä siinä vanhan huoneeni lattialle mun veljille lahjaksi uniikit t-paidat.

Könysin jouluruuhkien keskellä nopeasti jostain vaatekaupasta mukavat mustat t-paidat, ja askarteluliikkeestä valkoisen kangastussin. Muuta ei tarvittu, kun äidiltä löytyi silitysrauta jo sopivasti valmiina. Meidän kotiin semmosta ei vieläkään ole saatu hankittua.

Vähän nauratti, kun vaatekaupan myyjä kehotti säilyttämään paitojen hintalaput, jotta ne olisi mahdollista palauttaa, jos eivät sopisi. Kelpuuttaisivatkohan takaisin uusien kuvioiden kera?


Kangastussit toimivat yksinkertaisuudessaan niin, että

  1. piirretään kuvio,
  2. annetaan sen kuivua pari tuntia,
  3. silitetään kuviota silitysraudalla (ilman höyryä) suunnilleen 5 minuuttia.

Sen jälkeen kuvion pitäisi kestää normaalia pesemistä.

Joskus piirtämistä voi helpottaa se, jos kangas on teipattu lattiaan. Ja jos väri meinaa mennä kankaan läpi, sen alle voi laittaa vaikka tavallista piirustuspaperia suojaksi. Ja jos pelkää, että väri tarttuisikin silittäessä kiinni silitysrautaan, siihen väliin voi laittaa vaikka leivinpaperia.


t-paita-tuunaus t-paita-tuunaus

Tällä kertaa toiseen paitaan tuli haleja kaipaava kaktus, toiseen ruusupäinen pääkallo.

Ensimmäinen lähti liikkeelle erään toistuvan tilanteen innoittamana (=veli kuristaa mut haleihinsa aina kun tulen kylään), jälkimmäinen seurasi ihan muuten vaan extempore perässä.

Kallo on tietenkin anatomisesti täysin vinksallaan, kuten Roope taisikin sanoa, mutta ihan sama. Kumpikin kelpasi kantajansa mielenmaisemaan. Ja jos en olisi paljastanut itseäni, veljet olisivat kuulema kuvitelleet mun vaan löytäneet tosi osuvat paidat Jack & Jonesista. :D

Piirrosten ideoista en kyllä ota täyttä kunniaa, koska käytin toteutuksessa inspiraationa muita netistä löytyneitä vastaavia kaktuksia ja kalloja.


t-paita-tuunaus

Voitte kuvitella, mikä ergonomisuuden huippu mun piirtämisasento tossa lattialla on ollut, haha.

Harvemmin tulee piirrettyä valkoisella kynällä mustalle pohjalle. Se on jotenkin nurinkurista, ja varsinkin moniulotteista, "varjostettavaa" kuvaa piirtäessä, se on aika haastavaa. Kankaalle piirtäminen poikkeaa muutenkin jonkun verran paperille raapustelusta, kun varsinkin joustava kangas venyy vähän kynällä painettaessa.

Mutta oon kyllä näihin pikapaitoihin aika tyytyväinen, varsinkin kun vastaanotto oli niin iloinen. :)


Mitä tykkäät, onko jompikumpi enempi sun makuun? Oletko itse kokeillut kankaan kuviointia kangastusseilla?