SLIDER

2. ADVENTTILUUKKU – DIY Jouluvalot paperinarusta + ARVONTA

4. joulukuuta 2016



Kyselin viime sunnuntaina, mitkä teidän kotona ovat ensimmäiset joulun merkit. Kiitos vastauksista, niitä oli mukava lukea! Meillä joulufiilistelymieli herää yleensä aika myöhään, eikä esimerkiksi joululauluja kiinnosta kuunnella kuin vasta ihan juuri ennen aattoa. Mutta yksi poikkeus on jouluvaloilla tunnelmointi. Niiden ei oikeastaan tarvitse edes liittyä jouluun, ne vain yksinkertaisesti tuovat hyvää mieltä ja kauneutta näiden vuoden pimeimpien viikkojen keskelle. Aika monella jouluvalot kuuluivat ensimmäisiin joulun merkkeihin, enkä ihmettele miksi. Muistimpa niiden ansiosta viimein itsekin ripustaa jouluvalot parvekkeen reunaan. :)

Tiiliholveja ja teatteria

29. marraskuuta 2016

ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä id ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä

Sain viime viikolla tilaisuuden osallistua bloggaajatapaamiseen TTT-klubin kutsumana, yhdessä muutamien tamperelaisten bloggaajien & teatteribloggaajien kanssa. Illan ohjelmassa oli ensin herkullinen illallinen hämyisessä holvikaarien vuoraamassa ravintola Tiiliholvissa, josta siirryimme Tampereen Työväen Teatteriin katsomaan Tuomas Kyrön näytelmää Isän päivä.

Vähän ehkä häpeä myöntää, mutta vaikka oon asunut Tampereella jo yli kolme vuotta, en ole teekkarien Nääspeksi-esityksiä ja muutamia leffoja lukuunottamatta oikein tutustunut paikkakunnan muuhun viihdetarjontaan. Vaikka ne kiinnostaisivat, ei niitä tule kovin helposti mietittynä vaihtoehtoina silloin, kun olisi tilaisuus... En oikein tiedä, miksi. Varmaan ne jotenkin olettaa kalliiksi, ja teatterinäytökset "aikuisille suunnatuiksi", vaikka sopivaa sisältöä löytyisikin joka ikäluokalle, ja jos vertaa niin onhan noiden leffojenkin hinnat kohonneet jo aika kirpeiksi...

Tästä hetkestä jonkin verran taaksepäin koetut teatterikäynnit liittyivät lukion äidinkielen kurssien käynteihin. Eivät ne kaikki näytelmät sytyttäneet, mutta jotkut painuivat pitkäksi aikaa mieleen. Tää Isän päivä ei ehkä kaikin puolin osunut ihan tämmösen 90-luvulla syntyneen tietämykseen ja lapsuudenkokemuksiin, päähenkilön muistellessa 60-70-lukua tyylillä "silloin kun minä olin pieni", mutta oli muuten hauska ja ajankohtainen tavallaan kertoa isän roolista isänä. Naurunpyrskähdyksistä päätellen nappaa tosi hyvin perheellisiin ja hippusen mua vanhempiin katsojiin.

Siinä missä TTT-Klubi oli tuntematon, niin empä ollut ennen käynyt ravintola Tiiliholvissakaan. Nimi oli tuttu, ei kai ihme, kun kyse lienee yhdestä Tampereen tunnetuimmista vanhoista ravintoloista. Tilan tunnelmalla on mulle ruuan rinnalla tosi iso merkitys, ja tuolla sitä tunnelmaa tosiaan oli – sitä vain oli lähes mahdoton ikuistaa kameralla siten, kuin silmin sen näki. Hämärä kynttilävalaistus ja kellarin vaikuttavat, aikoinaan käsinmuuratut tiiliholvit tekivät tilasta ainutlaatuisen, ja kokin laatimaan yllätysmenun yhdistettynä paikasta jäi todella hyvä vaikutelma.

Vaikka näitä Tampereen kahviloita on jonkin verran tullut kierrettyä, muut ravintolat ja nähtävyydet ovat vielä aika mysteeri. Eipä tietenkään ole mikään kiire kahlata kaikkia läpi (siinäpä vasta prokkista riittäisikin), mutta toisaalta on kiva, jos on edes jotain paikkoja, joita pystyy oman kokemuksen kautta suosittelemaan, jos joku kaveri kysyy Tampere-vierailulleen vinkkejä. :)

Mitä te suosittelisitte (jos olisi jotain mitä suositella), jos teiltä kysyttäisiin hyviä ravintola- tai menovinkkejä Tampereelta?

1. ADVENTTILUUKKU – DIY Laserleikatut puiset lumihiutaleet + ARVONTA

27. marraskuuta 2016

Vaikka kokonaiselle blogijoulukalenterille ei riitä voimia ja aikaa, jostain keskeltä tota pimeää väsynyttä marraskuuta muhun iski, että johonkin kyllä riittää. Näin syntyi nopea idea advettikalenterista – joka siis kattaa vain adventtisunnuntait. Muitakin joulujuttuja voi toki tulla, mutta näitä voisi ainakin osata säännöllisesti odottaa.

Suunnitelmana on, että jokainen adventtiluukku sisältää sekä arvonnan että DIY-idean, joista voitte halutessanne repiä ideoita omaan jouluaskarteluihinne. Toivottavasti jäätte seuramaan, mitä muista adventtisunnuntaista paljastuu!

Inspiroivaa omaa aikaa

26. marraskuuta 2016

Edellisestä postauksesta on venähtänyt jo vähän aikaa, blogin ääressä puuhastelu ei oikein sopinutkaan tähän kuukauteen, vaikka toisin suunnittelin. Nähtävää ja tehtävää on kuitenkin riittänyt, ja vähän harmittaa, etten ole ehtinyt kirjoittaa niistä pitkin tätä kuukautta. Pakko vähän jakaa näitä aiheita useampaan postaukseen, muuten tästä tulis taas kilometrin mittainen juttu.

Miksi blogistani loppui omakuvat

17. marraskuuta 2016

En tiedä, oletteko te edes huomanneet, mutta viime aikoina mun kirjoituksissa ja kuvissa ei juuri ole näkynyt omaa naamaa, tai muutakaan osaa itsestäni. Asukuvat ovat kadonneet kuin maan nieleminä eikä kännykänkään kuvanauhasta juuri löydy selfieitä. Mitä oikein tapahtui?

Keksin ainakin yhdeksän syytä, miksi näin on päässyt käymään.

id bloggaaja omakuva itsetunto
(Vanha kuva viime joululta)


Osa syistä on aika luonnollisia.

1. Mulla ei vain ole lähipiirissä ketään kuvaajaa, jota kehtaisi luontevasti pyytää avuksi. En siis tunne täältä Tampereelta riittävän hyvin ketään toista valokuvausta harrastavaa, joka oikeasti nauttisi siitä kuvaamisesta, käyttäisi mielellään aikaa siihen kuvailuun ja olisi helppo pyytää mun kanssa kuvaamaan – tai päinvastoin, pyytäisi helposti mut kuvauskaveriksi. Mulla katoaa heti koko kuvausfiilis, jos kysyn vaikka Roopelta apua itseni kuvaamisessa ja havaitsen hänen ilmeistä ja eleistä vaikka pienenkin vastentahtoisuuden. Tulee semmonen ääh no otetaan nyt nopeesti niin pääsee pois tästä – eikä silloin yleensä onnistu mikään. Ja siitä johtuen...

2. En kehtaa pyytää valokuvausta harrastamattomia kavereita kuvaamaan mua. Tai jos joskus kehtaan, vaivaannun superhelposti siinä kameran edessä, jos kuvaaja on kokematon tai ei osaa käyttää mun kameraa. Se ei tosin niinkään ole kokemattoman kuvaajan vika, vaan johtuu mun tarpeesta pitää itse se homma hallussa. Viihdyn niin paljon paremmin itse siellä kameran takan, hallitsemassa tilanteen muiden puolesta.

3. En tykkää kuvata itseäni itselaukaisimella. Koen sen jotenkin epämiellyttäväksi valokuvaamisen muodoksi, lopputuloksen laatuun nähden liian vaivalloiseksi. Ainoa, josta vaivaannun enemmän kuin siitä, jos joku muu ottaa musta kuvaa ihmisten ilmoilla, on jos yritän itse ottaa itsestäni kuvaa niin, että siinä on muita ihmisiä lähistöllä. Monet bloggaajat ovat kai joko tottuneita tai sitten pakottaneet itsensä tottumaan siihen ihmisten ilmoilla kuvaamiseen tai kuvattavana olemiseen, mutta mä en oo oppinut sitä. Tai jos joskus uskalsin paremmin, se uskallus on käpertynyt takaisin kuoreensa. En pysty edes ottamaan bussipysäkillä seistessä kännykällä selfietä miettimättä, että miltähän tää noille autolla ohitse ajaville oikein näyttää. :D

Että on se niin vaikea asia toi kehtaaminen...



Osa esteistä liittyy muhun itseeni ja tän hetkisiin fiiliksiin, jotka vähän vaihtelee kausittain.

4. En yksinkertaisesti oo viime aikoina tuntenut oloani kuvaukselliseksi tai ikuistettavaksi. Luontevuus on ihan hukassa, itsensä ehostaminen minimissä. Talvi-iho on hilseilevää korppua, ripsarit leviää räntäsateesta ja päiväunista, onkohan tää sama takkuuntunut letti jo kolmatta päivää päässä, mun viimeset farkut repesi sisäreidestä joten kuljen lämpölegginseissä jotka näyttää saumoistaan ihan kalsareilta, peitän ne isoilla villapaidoilla jotka saa mut näyttämään isolta sieneltä. Mulla saattaa olla sairaan hyvä fiilis päivän päätteeksi, mutta ei mun itseäni huvita ikuistaa. En ole pitkään aikaa ottanut edes irrallista julkaisematonta selfietä, muuta kuin ton alla olevan tätä postausta varten. Oikea huippuotos taas sekin.

5. Mun kriteerit blogiin ja someen julkaistavissa kuvissa ovat nousseet liian koviksi, eivätkä kännykällä otetut selfiet täytä niitä oikein koskaan. Kriteerien taso on noussut, mutta mun mahdollisuudet ottaa hyviä kuvia itsestäni eivät.

6. Oon ylikriittinen niiden kuvien suhteen, joita itestäni otetaan. Siis oikeesti. Voin tykätä siitä miltä peilistä katsoessa näytän, mutta mitä kuviin tai julkaisuun tulee, asia on ihan eri. Silloin kun otan kuvia muista ihmisistä, näen kauneutta ja onnistumista, vaikka kuvissa itse olevat eivät sitä näkisi, ja väitän vilpittömästi vastaan jos kuvattu henkilö tuntuu olevan liian itsekriittinen (siis jos näin oikeasti on, osaan kyllä sanoa jos vika on oikeasti itse kuvassa). Mutta kun kyse on musta itsestäni, se vakuuttelu ei toimi.

7. Lämpenen itsestäni otetuille kuville hitaasti. Joskus joku selfie miellyttää "julkaisemisen verran riittävästi" vasta aikaisintaan parin viikon päästä kuvaushetkestä, ja sitten se julkaiseminen tuntuu liian hölmöltä ja myöhäiseltä. Tai ehkä ei olisi, mutta harvemmin tulee julkaistua.



Sitten on ihan käytännöllisiäkin syitä.

8. Talvellä on jatkuvasti liian pimeä. Ulkona ehdi valoisaan aikaan kuvata mitään, kun töihin menee pimeällä ja pääsee kotiin pimeällä.

9. Kyseenalaistaminen. Miksi kuvaisin tai julkaisisin? Tuntuu niin turhalta, ei oo mitään näytettävää. Samalta se naama näyttää edelleen, eikä pukeutumisessa ole tällä hetkellä mitään inspiroivaa. Palataan aiheeseen sitten joskus, kun omakin naama joskus taas inspiroi.

Tää on oikeestaan aika sääli, koska mä nautin myös kuvattavana olemisesta, jos tilanne vain on mukava. Tykkään olla oman blogini päähenkilö, omalla naamallani ja omilla kuvillani. Mä oon vaan itse tehnyt tästä itselleni tosi vaikeaa. Ja jos tätä aattelee bloggaamisen "ammatillisemmalta" kannalta, teen samalla hallaa koko blogille, koska yleisesti ottaen ihmiset tykkäävät nähdä, kuka blogin kulissien takana riehuu. Voiko lifestyleblogia ylipäätänsä pitää ilman säännöllistä omakuvan ruutuun plänttäämistä? Tai onko toisaalta mitään naurettavampaa, kuin niiden omakuvien "pakottaminen"?

Ehkä tää on hetkellinen kausi, mutta onneksi mun naama ei oo tän blogin tai instagram-feedinkään ainoa sisältö. Muuten kuunneltaisiin jo tän tarinan kuolonkorinoita. :D Onko kellään ollut samanlaisia fiiliksiä aiheesta? Ootteko te kokeneet lukkoja valokuvaamisen/valokuvattavana olemisen suhteen?

4 parasta DIY Halloween-koristetta ja tuparit kauhukodissa

15. marraskuuta 2016

Hupskeikkaa, enpä kerennytkään kirjoittamaan näistä viime viikolla. Syytän tuplamittoihin ja viikonlopulle venähtäneitä työpäiviä. Mutta nyt sitten viimein! Kun kerran kesti, niin saatte tässä kerralla sekä tuparitunnelmia että mun testaamista koristeista parhaat DIY-ideat Halloween-sisustukseen. :)

8 parasta Halloween-herkkua

8. marraskuuta 2016

Halloween tuli ja meni, mutta meillä sitä juhlittiin vasta viime viikonloppuna, ja mä fiilistelen vielä jonkin aikaa niiden jälkimainingeissa. Tulin emännöinnin myötä pitkästä aikaa leiponeeksi oikein olan takaa, ja oli sen verran hyvää settiä, että parempi koota nää yhteen vastaisuuden varalta. Ruuat saivat siinä määrin kehuja, etten todennäköisesti olisi uskonut, jos en olisi ehtinyt itsekin maistaa!

halloween parhaat herkut vihreä mato ötökkä juustokakku

VIHERTÄVÄ MATOKAKKU
(sitruunainen juustokakku vadelmahillokiteellä)

Miten jokin voikin näyttää niin ällöltä ja olla niin hyvää? Tää oli varmaan kaikkein suosituin herkku: ei liian makea tai täyttävä, vaan tosi raikas juustokakku! Ohje löytyi Suklaapossu-blogista. Muokkasin sitä sen verran että käytin pohjaan niitä dominoa muistuttavia (mutta halvempia) täytekeksejä + voita valkosuklaan sijaan, ja laitoin taikinaan 100g enemmän tuorejuustoa ja jonkin verran vihreää elintarvikeväriä, että sävy olisi vähän ällömpi. Punainen päällinen on vadelmahilloa, johon on lisätty vettä ja hiukan liivatetta. Siihen vielä karkkimatoja uiskentelemaan ja valmista!

halloween parhaat herkut aivocupcake red velvet

AIVOCUPCAKET
(Red velvet -cupcaket tuorejuustokuorutteella)

Nämä eivät olleet ehkä ihan napakymppi, mutta tosi hyviä kuitenkin! Taikina ei ollut kovin makea, mutta toisaalta se oli hyvä tasapainottamaan makeaa kuorrutetta. En ollut ennen tehnyt red velvet -kakkua, joten tää oli yksi monista tän leipomisoperaation uusista kokeilusta. Käytin apuna Kinuskikissan red velvet -kakkupohjan ohjetta ja tuorejuusto-kuorruteen ohjetta (johon lisäsin vähän pinkkiä pastaväriä). Tortuista tuli pinta-alaltaan niin pieniä, että kuorrutekuviointia oli vaikea tehdä, mutta tuli niistä silti hauskoja (eli sopivasti ällöjä)!

id halloween parhaat herkut silmämuna cakepops

SILMÄMUNA-CAKEPOPSIT

Okei, mä en tehnyt näitä, vaan muutama ihana vieras toi täydennystä meidän noutopöytävalikoimaan, ja nää olivat niistä yksi näyttävä upeus! En oo koskaan tehnyt cakepopseja, mutta pakko laittaa idea korvan taa – olivat tosi ihania makeita, yhden suupalan herkkupommeja! Sen verran kerkesin nautinnoltani analysoimaan (vain yhden silmän verran, koska nää menivät ihan kuumille kiville), että värikkäät iirikset oli ainakin tehty jostain smartiesien tapaisista karkeista, ja sisältö oli ihanaa suklaista mössöä. Jos tiiätte jonkun ihanan cakepops-ohjeen, vinkatkaa! 

halloween parhaat herkut guacamole kurpitsassa

GUACAMOLE-DIPPI KURPITSASSA

Eka kerta kun tein guacamolea, ja meni ihan kuumille kiville! Tehtiin aika reilu annos, joka riitti sopivasti 16 hengelle. Herkun kruunasi "kurpisakulho", josta kaavin ensin suurimman osan hedelmälihasta talteen, että sain sisälle astian, johon dipin pystyi asettamaan.

Itse guacamoleen upposi 7-8 pientä avocadoa (eli sellainen pussillinen joita kaupassa myydään, miinus yksi joka oli liian kova), 2 tomaattia, 1 sipuli, puolikas lime, suolaa ja chilijauhetta. Sekä tietty dipattavaksi tacosipsejä ja vihanneksia!

halloween parhaat herkut kurpitsapiirakka

KURPITSAPIIRAKKA
(Suolainen kurpitsa-kesäkurpista-feta-piirakka)

En oo koskaan ennen syönyt kurpitsaa, joten tää oli ihan uusi makuelämys ja kokeilu! Eikä ollut yhtään hullumpaa, voisi sopiva muihinkin juhliin. Kurpitsan kypsentely oli aika aikaa vievä operaatio, kun ei ollut ihan varma miten homma toimii, mutta hyvin se onnistui. Halusin tehdä tästä suolaisen piirakan, kun makeita ruokia oli jo niin paljon. Ohje löytyi Korianteri-blogista, muokkasin sen verran että jätin pinaatin pois.

halloween parhaat herkut joulutortut

HALLOWEEN-TORTUT

Nää en varmaan paljon esittelyä kaipaa, kun on näkynyt paljon muissakin blogeissa: joulutorttuja Halloween-muodoissa. Sopivat kuitenkin hyvin joukkoon! Mutta hitto että näissä oli kyllä kauhea vääntö verrattuna normaaleihin joulutorttuihin. Argh. :D

halloween parhaat herkut suklaakakku hämähäkinsetti

HÄMÄHÄKINSEITTI-SUKLAAKAKKU
(Maitosuklaa-valkosuklaa -kuorutteinen suklaakakku)

Tää on mun bravuuri-suklaakakku, johon tein maitosuklaakuorrutteen päälle valkosuklaalla spiraalin, johon sain seittimäisyyttä vetämällä hammastikulla viivoja keskeltä sivuille. Itse suklaakakun ohje on tämä pienen suklaakakun ohje tuplakoossa.

halloween parhaat herkut verinen booli

VERINEN BOOLI

Niin aikuiset nää juhlat ei ollut että oltaisin voitu juomia tarjota, mutta booli on aika klassikko. Tähän upposi perus boolijuomien lisäksi mansikanpalasia ja kertakäyttökumihansikkaassa jäädytettyjä, parilla tipalla elintarvikeväriä värjättyjä jääkäsiä – tai sydämiä, joilta ne sopivasti näyttivät kun hanskaa irroittaessa kädestä irtosi sormet. :D Itse asiassa heitin joukkoon karkkimatojakin, mutta ne eivät sitten kelluneetkaan (ylläripylläri) joten löytyivät vasta pohjalta.


Näiden lisäksi oli myös muita ihania herkkuja joista kiitokset menee vieraille. Ruokaa oli loppupeleissä aika paljon, kaikki saivat kyllikseen ja jotain jäi ylikin, mutta ihan hyvä vaan – Roope ehti huolestua jo ennen juhlia, että voi miksi pitääkin tulla vieraita, kun sittenhän ne syö kaikki meidän herkut. :D

Mun meikkausnurkka

3. marraskuuta 2016

meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni

Otin taannoin ilon irti viimeisen valoisan tunnin kirkkaudesta, kun innostuin kuvaamaan meidän makuuhuoneessa sijaitsevan meikkipöytänurkan tunnelmaa. Ripustin kokeilumielessä sen ylle ja päälle nuo pari vuotta sitten tekemäni pingispallojouluvalot, ja sain huomata, miten kauniisti ne elävöittää tuota nurkkaa. Varsinkin jos vertaa tota tunnelmaa alla olevaan kuvaan, jossa valot ei oo päällä... Noin se toimii hyvin yhteen myös meidän sängynpäädyn ja lukulampun kanssa!

meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni
Tuo Ikean peili tuo yksinkertaisella muotokielellään joukkoon vähän modernimpaa säväystä.
meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni

Ilman noita valoja tuo nurkkaus on vielä vähän turhan kolkko ja mustavalkoinen. Nyt talven tää menee varmasti näin, mutta muuten en kyllä menis takuuseen. Jotain se kaipaa. En oo ihan varma noista verhoista, ne tuntuvat jotenkin liian raskailta, enkä oo vielä keksinyt sopivaa pöytälamppua, joka sekä näyttäisi hyvältä, että olisi sopiva meikkaamiseen... Ehdotuksia otetaan vastaan!

Kesän pärjäsi niin ihanasti pelkällä luonnonvalolla, nyt on jo pimeetä sekä herätessä että töistä kotiin tullessa. Nyyh. Onneks on edes tunnelmavalot.

meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni

Tuo pöytä oli kirppislöytö. Se tarvitsi päällensä vaan uutta maalipintaa, sen enempiä ei tällä kertaa tarvinnut tuunata.  Sen iso vetolaatikko kätkee sisäänsä lähes koko meikkiarsenaalin, nätisti järjestyksessä – mikä on oikeesti aika saavutus. Voisin ehkä joskus tehdä postausta hyvistä ratkaisuista, täällä kun on joutunut keksimään vähän kaikenlaista saadakseen tavarat järjestykseen ja piiloon jotenkin loogisesti, kaappitilan ollessa kortilla.

Vieressä seisova musta Mademoiselle-antiikkituoli käveli mun vanhempien mukana mun vanhasta huoneesta tänne, ja sai jälleen arvokkaan paikan vaatetuolina. :D Okei, mitään parempaa kohtaa ei vaan vielä keksitty. Ja parempi niiden puolikäytettyjen vaatteiden tuossa kuin lattialla! Pöydän toiselle puolella on valkoinen puolikorkea kaappi/hylly, mutta etsiskellään puoliaktiivisesti sen tilalle jotain sopivampaa. Sama tuon pöydän penkin kanssa.

meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni
Joitain yksityiskohtia. Löysin tuon turkoosin keraamisenpurkin meidän talon ns. "vaihtohuoneesta", ja nappasin mukaan kun tajusin sen olevan just eikä melkein sopiva noille muutamille huiskuille!
meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni
Oon näihin purkkeihin piilottanut lähinnä koruja. Päälimäinen ihana "kubistinen purkki" on matkamuisto keväältä Tšekeistä, ja alempi vähän edullisempi löytö Minimanista. :D
meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni
Tää pieni on yksi mun ekoista savikurssilla valmiiksi saamista töistä. Ketturiipus nahkanarulla, johon tein säädettävän solmun (löysin hyvän ohjeen täältä). En varmaan itse osaa käyttää, mutta kai tää sopisi jollekin joululahjaksi..?
meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni
En saa tarpeekseni tosta purkista ja meripihkapisaroista.
id meikkipöytä meikkinurkka peili rustiikkinen moderni

Tykkään yhdistellä meidän sisustuksessa vanhaa ja uutta, rustiikkista ja modernia. Sopivasti tarkoituksen ja tunteen mukaan harkiten ja asia kerrallaan punniten – siten niistä saa muodostettua just oman näköisensä kokonaisuuden, joka ei yritä esittää mitään mitä se ei ole. Mä haluan, että meidän koti näyttää meidän kodilta, eikä miltään päälleliimatulta kiiltokuvalta.

Ehkä suurin kohteliaisuus, minkä oon tähän mennessä tästä kodista kuullut, oli kun pari lukioaikaista tuttua piipahti meillä yllärivisiitillä ja ihmettelivät ääneen, että oho, ompa kotoisaa! Että mitä ihmettä, parin opiskelijan koti voisi olla tällainenkin. Toki jos vertaa, niin niiden kahden opiskelijajäbän kimppakämppä näyttää varmasti juuri siltä itseltään, ja siihen verrattuna me ollaan tehty tätä ihan oikeasti ajatuksen kanssa kotoisaksi, mutta tuntui silti tosi ihanalta kuulla jonkun muun suusta, että se fiilis välittyy. ♥ Siitä tietää, että vaikka itse näkee ympärillään niin paljon keskeneräisyyttä ja puutteita ja to-do-lista tuntuu loputtomalta, niin ollaan sentään jo siinä pisteessä, että kokonaisuus toimii.

Mitä te pidätte, välittyykö tän nurkan tunnelma teillekin?
© Helmihytti • Theme by Maira G.