# Bones bones bones

6 kommenttia:
Tulin siihen tulokseen, että mun postaukset taitaa olla keskimääräsesti ihan liian pitkiä, ja koska materiaalin määrä ei vähene, pitää vaan tinkiä postausten pituudesta. Ja koska lyhyisiin postauksiin ei mahdu kaikki mitä mulla on näytettävää tai kerrottavaa, jaan ne sitten eri postauksiin sisällön mukaan. Tagejakaan ei sitten tule enää niin paljoa per postaus, ja lukija voi itse valikoida, mikä kiinnostaa, jos ei ole näiden postauksien suhteen kaikkiruokainen. :D

No mutta, tää päivä tiesi gräsaa ja metalli- ja tekstiilipuolen pajaa. Erikoiskerta ideana, että oltiin kukin sellaisilla puolilla taloa, millä ei yleensä olla (itse siis olen yleensä savi&hopea -puolella). Koko homma liittyy desing-vuoden erikoisuuksiin, joihon gräsa siis kädentaitojen keskuksena osallistuu omalla panoksellaan.
Metallipuolella tehtiin tuollaisia ritilälevy hommeleita, kiinniteltiin niihin erilaisia romumetallielementtejä tai liekitettiin jotain kuvioa ehjään levyyn. Ideana on, että niistä kootaan sitten jonkinlainen iso reliefi. Vaikka nää ei yksittäisinä näytä kummoisilta, voin kuvitella, miten siisti siitä tulee valmiina. Oli semi haastavaa, kun noi oli aika teräviä. Ja vaikka siellä oli iso lauma pikkutyttöjä, mä taisin olla ainut joka teloi vekkejä sormiinsa.

Tekstiilipuolella jokainen maalasi käteensä tai käsiinsä kasvomaaleilla haluamansa kuvion, miten mielikuvituksellisen tahansa. Sen jälkeen niistä otettiin taustaa vasten kuva, ja myöhemmin kuvat pienennetään ja kootaan yhdeksi isoksi lipuksi.

Innostuin leikkimään jotain random pro-valokuvaajaa tällä mun kämäsellä dikikameralla, ja laitan tänne näitä omasta mielestä parhaimpia. Kun nyt sattuu olemaan jotain vähän erityisempää pointtia, niin pitää heti päästä vähän fiilistelemään. Ja kuvanmuokkaus rules.

Voitte muuten arvioida ite, kuinka vaikea mun oli kuljettaa toi käsi maalauksineen ilman, että toi väri levis ton enempää, kuin mitä noissa kuvissa näkyy levinneen.
Siis kun otetaan huomioon, että kyllä, se on sotkeutuvaa, ja kyllä, ulkona satoi. Ja koska takkikin piti saada päälle ilman, että sen vuoren karvat imis itteensä tota ihanaa mustaa väriä, ongelma ratkaistiin laittamalla käsi muovipussiin. Saatoin näyttää vähän huvittavalta.
6 kommenttia:
  1. aaa toi käsi on ihan törkeeen makeee !! miksen mä osaa maalaa noi :((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, tota oli ihan törkeen hauska tehdä :D

      Poista
  2. Moikka, löysin demin kautta tän blogin ja haluun sanoo rakentavana palautteena, että sun tekstiä on tosi hankala lukea. Pidä fontti samana (ei kursivointeja ym) ja keskity sanomaan kaikki olleellinen. Tarkoitan vaan, että on kamalan pitkiä lauseita ja sen takia vaikeaa luettavaa. Muuten vaikuttaa tosi hauskalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta!

      Mulle varoitettiin yläasteella kirjoittamasta liian lyhyitä lauseita, ja nyt tää on nähtävästi kääntynyt päälaelleen. :D Pitäisi oikeastaan ottaa opiksi ihan oikeessakin elämässä, äikän teksteissä on nimittäin ropissut pisteitä pois juuri liian vaikeiden ja monimutkaisten lauseiden takia. Harmi vain, että itselleni ne ovat täysin selkeitä ja ymmärrettäviä.

      En aina teksteissäni ajattele lukijoita, vaan kirjoitan kohtalaisen itsekkäästi juuri sitä, mitä aivot sattuvat ulos tekstinä sylkemään. Mutta voisin ainakin ehkä hillitä tuota fonttien vaihtelua. Ainakin suurimmaksi osaksi. :)

      Oho, nyt tästäkin tuli tällainen lyhyt romaani.

      Poista
  3. jännä toi käsi :D toisaalta pelottava ja toisaalta aika makee :-----D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mun mielestä se on niin sillä rajalla, etteikö näyttäisi vain joltain luurankohanskalta, että oli pakko laittaa tuonne alkuun tuo kuva, jossa on pelkkä musta käsi, että ihmiset tajuu, että se on ihan vaan maalattu. :D

      Poista