# Leikitään kotia

Ei kommentteja:
Kukaan ei oo viikkoon ollut tekemässä mulle ruokaa. :( Porukat pakeni saaristoon mökille niinkuin meillä on tapana aina vuosittain tehdä... ja mä jäin kotiin. Vuosi sitten olisin tässä samassa tilanteessa hihkunut innosta ja viettänyt kavereiden kaa aikaa ilman huolen häivää mutta ei, ei tänä kesänä...

Siinä ei hirveesti rellestetä, kun joka aamu on töihin herätys klo 5:50 aamulla. Toisaalta tuskin mä muutenkaan mitenkään erityisemmin rellestäisin. Mut ite ajatuksella leikkiminen on aina kivaa. Tasan 3 viikkoa aikaa täysikäisyyteen!
Tällanen lämpimän päivän rento lököilyasu. Noi viininpunaset samettiverkkarit ostin viime sunnuntaina Cubuksesta (ja jotka sotkin tossa pari päivää sitten vaniljavanukkaaseen).
Näistä olis voinu tulla ihan hyvät, normaalit ja isot asukuvat, jos JOKAINEN kuva ei olisi tärähtänyt epäselväksi. D:
Mutta minkäs teet, kun kuvailurakennelmani oli vähän kotikutoinen...

llä hetkellä täällä ei kuulu muita ääniä kuin keittiön seinäkellon tiktak, tiktak... Olisin aika mielelläni lähtenyt vähän mökkeilemään, tää duuni rupee pikkuhiljaa maistumaan puulta. Enkä oo edelleenkään saanu alotettua kirjotuksiin lukemista.

Mäen usko, että olisin pystynyt nukkumaan yksin kokonaista viikkoa kotona. Hiffasin tossa vähän aikaa sitten, että mä en taida koskaan olla ollut ihan yksin kotona yön yli. Täällä on siis aina joku, oli se sitten broidi tai mun kaveri tai jotain.
Olin jo kaulinnut pizzapohjan levyksi, kun tajuttiin ettei meillä olekkaan tomaattimurskaa. Piti sitten vähän soveltaa ja tehtiin omaa sörsselssöniä sellasista puolimurskatuista tölkkitomaateista (jotain Rainbown "Kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa"), jotka mössättiin ja lisättiin oreganoa, vähän ketsuppia, suolaa, sokeria, pippurisekoitusta... Ja jotain siihen suuntaan. Valmiissa pizzassa eroa normaaliin ei huomannut ollenkaan. :) Siinä viilettää "masterchef"...

Yksin pimeessä ja isossa kämpässä rupee kuvittelee kaikenlaista, niin että hommasin sitten O:n meille uniseuraksi. Täällä se sitten on punkannut kohta koko viikon. :) Tää on tuntunu joltain sellaselta leikilta mitä pikkulapset leikkii kun ne leikkii "kotia". :D Ja kivaa on ollut, ja mun pienistä väsymyspuuskista huolimatta oon mun mielestä pystyny olee kauheempia kiukuttelematta (kai).
Tonnikalaa, katkarapuja, kinkkua ja paljon juustoa. Pellin ylitse menneet reunat käännettiin päälle. Kuva ei liity tähän oikein mitenkään, mutta pizza tais olla uunissa jotain 25 min (225 asteessa), olisi voinut olla vähän kauemminkin. Suunnilleen tämän ohjeen mukaan. Simppeliä.

Vaikka mun työpäivät on olleet pitkiä ja oon ensimmäiseks aina päivän jälkeen jaksanut kotona vain römähtää sohvalle ja tuijottaa jotain salkkarien vanhojen jaksojen uusintoja (ja mä en oo ees koskaan seurannu salkkareita!), niin tässä kuvia minä the pääkokin ja mun nerokkaan apukokkiassistentti O:n vääntämiä kotiruokacourmet-safkoja.
Tonnikalakatkarapukinkkupizza, jonka tekovaiheesta tossa aikasemmin oli kuvia ja jonka lopputuloksesta muistettiin ottaa kuva vasta kun pahin nälkä oli sammutettu.
Tonnikalasalaattia, jota oli kyllä ihan kamalan vaikea kuvata!
Tomaattijauhelihakastiketta ja spagettia, parmesaanijuustoa ja basilikan lehti(=tosi tärkee yksityiskohta).
Etanoita? EI SENTÄÄN, tää on vaan yksi niistä monista spiraalikuorisista limakiitäjistä, mitä tuolla hautausmaalla hurjastelee. 
 Mutta Crème brûlée meillä on hyytymässä jääkaapissa, saa nähä miten hyvin tällä kertaa onnistui! Anteeksi teinipeili ja pari hassuu naamaa. :(
Btw, arvon huomenna tuon korvakoruarvonnan voittajan. Osallistumisaikaa on jonnekkin sinne iltakymmeneen asti, joten jos joku vielä haluaa osallistua niin hopihopi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti