LITHUANIA, viimeinen päivä

5 kommenttia:
Viimeinkin viimeinen osa/päivä Liettuan matkasta. Oon lykkännyt tätä, koska ajankohtaisuus ehti ajaa ohitse jo kuukausi sitten ja tilalle vyöryivät kaikenmaailman jouluhömpänpömpät sun muut. Mutta raapustampa nyt tämän pois alta niin ei tarvitse enää miettiä. (Jos et ole aiemmin lukenut, niin tsekkaa toki myös ensimmäinen ja toinen päivä matkasta.)

Kolmas päivä oli yhtä kostean nihkeä sateinen ja viileä kuin tulopäivä. Oon matkan muistiinpanoihin merkinnyt sanan sadetta isoilla kirjaimilla - ja silti me vietettiin lähes koko päivä ulkona pyörien... Hyvin harmaita kuvia tiedossa siis, ja aika paljon tekstiä (tällaisen pienen aamuyön kirjoitusinnostuksen syytä).

Aamulla lähdettiin hotellilta bussilla vierailulle jonkinlaiseen linnoitukseen. En oikein muista enää yksityiskohtia, mutta ulkoapäin sillä oli hyvin paljon samaa näköä teletappikukkulan kanssa. Poseerattiin kohtalaisen ankea ryhmäkuva kohtalaisen ankean patsaan edessä.

Alunperin oli tarkoitus vierailla jossain halvemmassa kauppakeskuksessa, mutta bussikuski ei tainnut suostua viemään meitä sinne... Kai se on jotenkin sellainen paikka, jonne ei haluta viedä turisteja, koska se ei ole tarpeaksi edustava kun siellä käy lähinnä vain Liettuan köyhempi asukaskunta.

No oli miten oli, päädyttiin sitten ihan järjettömän kokoiseen ostoskeskusjättiläiseen nimeltä Akropolis. Siellä oli sitten jos jonkinlaista kauppaa, putiikkia ja ravintolaa, ja suhteessa kaiken sen valinnanvaran ja nähtävän määrään meillä annettiin ihan liian vähän aikaa käydä syömässä ja pyörimässä kaupoissa ennen kokoontumista ja lähtöä.

Aikaa oli suunnilleen tunti. Siihen piti sisällyttää ruokailu (eli ravintolakäynti, joka tiesi tilaamista, tilausten odottamista, syömistä ja maksamista -> päädyttiin pizzeriaan, vaikka oltaisiin haluttu ehtiä syömään kunnon ruokaa), vessakäynnit sun muut (vessoissa oli siniset valot, creepy..), shoppailu (koita siinä nyt sitten päättää, minne haluat mennä, kun et tunne puoliakaan kaupoista eikä ole aikaa ajatella, mitä tekisi mieli ostaa ja kenelle) ja kaupassa käynti (eli matkaevään osto, joka omalta osaltani jäi tekemättä). Ymmärrätte varmaan, miksi mulla ei ole kuvia kyseisestä paikasta: niiden ottamista ei edes ehtinyt ajatella!

Lopputulos oli, etten saanut koko aikana ostettua kuin yhden asian, ja senkin hetken mielijohteesta, hintaan katsomatta ja tapaamisajasta myöhästyen (ei onneksi tullut satikutia). Kyseessä oli villapaita, jonka taisin esitellä tässä postauksessa muiden ostosten lomassa. Jäi harmittamaan, ettei ehtinyt käydä paikkoja kunnolla läpi ja ostaa enemmän ja paremman harkinnan kanssa, mutta toisaalta oon tyytyväinen että sain edes tuon (kun on kerta ihan hyväksi ja käyttökelpoiseksi osoittautunut).

Tää on sitten mun muovikassi tää pinkillä pupulla kuvitettu "we make sexy totally sexy". :D Siitä kaupasta, josta ostin sen villapaidan.

Oikeassa reunassa mahdollisimman lämpimiin ja mukaviin vaatteisiin sonnustautunut minä, kuva © Ona

"Tänään syödään illalliseksi pulua..!"

Kauppakeskuksesta taidettiin suunnata Kaunas -nimiseen kaupunkiin käveleksimään. Kai ne jotain meille luennoi, mutta tällä hetkellä ei muistu mitään mieleen. Paitsi se älyttömän pitkä kävelykatu (olikohan ollut 1,5 km tai jotain..) jonka symmetrisyydestä tykkäsin, pulua vaaninut musta kissa, joku muistopaikka jossa paloi "ikuinen liekki" ja sen vieressä ollut rakennus jonka pihalla oli koristeena pari tankkia. Ja toki vierailtiin jossain kirkossa ja pällisteltiin jotain toistakin kirkkoa, mutta aihe ei oikein jaksa kiinnostaa eikä ne olleet kuvamateriaaleinakaan mitään mieleenpainuvia, joten skipataan se osa.

Kaupunkitaapertamisen jälkeen suunnattiin vielä kurkkaamaan Vilnan TV-torni. Ei me sieltä mitään maisemia nähty, kun satoi vettä ja taivas oli harmaa ja pilvinen. Kuunneltiin kuitenkin viimeinen esitelmä (jonka aikana mulle soitti joku torvelo puhelinmyyjä) ja pelattiin jotain ryhmäpeliä, jossa jokaiselle läntättiin lappu, mitä Liettuan historialle merkittävää henkilöä esitti, jonka jälkeen piti asettautua aikajärjestykseen milloin on elänyt&vaikuttanut ja kertoa vuorollaan, kuka on ja mitä halusi&teki. Etanoitakin kiinnostaa mutta meitsi oli Liettuan nykyinen presidentti.

Uhkarohkeasti sateessa kuvattu TV-torni, salamalla ja ilman.

Siitä sitten lentokentälle, jossa oltiinkin sitten ihan liian ajoissa ja vietettiin aikaa tax-free-kaupassa kuluttamassa viimeiset litit tehokkaasti alkoholiin sun muuhun. Opettajat hienovaraisesti hukkaisivat meidät, ja löysivät vasta noin tunnin päästä, kun viimeisetkin oppilaat olivat jo siirtyneet tax-freestä kahvilaan.

Paluulento Air Balticilla ensin Vilnasta Riikaan, siellä jonkun aikaa tylsänpuoleista hengailua, ja jonkun ajan päästä lento Helsinki-Vantaalle. Katottiin, että Vilnasta olisi vähän ennen meidän lentoa lähtenyt myös Finnairin suora lento välillä Vilna-Helsinki, mutta nähtävästi Air Balticilla & Riikan välilennolla koko homma kävi halvemmin. Ai että oli muuten iiihan pikkuiset koneet käytössä kaikilla näillä lennoilla - tai ainakin verrattuna siihen, mihin ehti Kiinan lennoilla tottua.

Lennot meni paluusuuntaan yhtä hyvin kuin menosuuntaan, mutta flunssan takia laskeutumiset olivat järkyttävää tuskaa. Tunsin aina koneen noustessa, miten ilmakuplat nousivat otsaonteloihin, ja laskuetuessa sainkin sitten tuntea, miten ne poistuivat ilkeän kivualiaasti jättäen jälkeensä haamukipuja. Onneksi en istunut yksin tai kenenkään tuntemattoman vieressä, koska flunssaisen kipeänä ja väsyneenä tuo kipu sai päästämään suusta ääneen moneen kertaan "auts" kyynelten kera. Ei auttanut muutakuin painaa käsillä otsaa Roopen lohduttaessa vieressä.

Menomatkallahan tunsin mokomat vain toisella laskulla, mutta silloin menivät korvat todella sinnikkään ilkeästi lukkoon, paljon hemmin kuin paluumatkalla. Että joo, ei enää flunssaisia lentoja mulle, kiitos. Mutta näin siis jäi taakse sateisen kylmä Baltia, ja pääsimme viimein Suomen sateisen kylmälle maankamaralle... Joo en oo syksyihminen. Enkä talvi-ihminen.

Vaikka Kiina-kurssista ei olla vielä saatu arvosanoja, niin tästä kurssista on jo tiedossa. Saatiin Roopen kanssa meidän KGB-aiheisesta esitelmästä 8 plussa valivali miks vaan kasiplussa, ja itsenäisesti tehdystä nettitentistä 9 puolen - todistuksessa ilmenevät yhdeksikkönä. Kelvannee kun ei uusiakkaan pysty. Mutta oli siisti reissu, tuskin olisin koskaan perehtynyt Liettuan historiaan, jos en tälle kurssille olisi päätynyt. Siinä suhteessa siis todella onnistunut opintomatka!
5 kommenttia:
  1. Ihania noi katukuvat. Ulkomaapostaukset on muutenkin todella mukavia ja katselin noita aikaisempiakin jo. Liettuassa olen halunnut käydä, mutta siihen ei mahdollisuutta vielä ole tullut. Ehkä joku kaunis päivä :-)

    VastaaPoista
  2. Mä muistan, et me ajettiin sillä superbussimatkalla ton Kaunaksen ohi :D Mullon kuva jostain rämäsestä bussipysäkistä, mihin on sprayattu (entiiämitenkirjotetaan) mustalla KAUNAS ;)

    VastaaPoista
  3. Jewel Heikkinen: Kiitos. :) Suosittelen vierailemaan ainakin jossain vaiheessa elämää!

    Heidi: Haha. :D Mun mielestä jo pelkkä nimi 'Kaunas' on aika pelottava, mut sitten kun siihen lisää vielä syksyisenharmaan, karmivan ympäristön ja rähjäisen miljöön, niin ei tuu kauheen kotoisa olo. D: Ja joo siellä oli aika paljon spray-maalauksia kaupungeissa... Varmaan siks koska valtiolla/kunnilla ei oo varaa pestä niitä alvariinsa pois, kuten esim. Suomessa yritetään.

    VastaaPoista
  4. Pakko tulla pätemään (kun bongasin, että hei joku on käynyt Liettuassakin - mun kolmanneks lempparein maa heti Latvian ja Ranskan jälkeen!), että toi ekojen kuvien teletappikukkula on itseasiassa juutalaisten teloituspaikka toisen maailmansodan aikaan. Alunperinhän koko linnoitus (jota ei siis oikeastaan enää suuremmin ole), on varmasti tehty muuta tarkoitusta varten, mutta toki se II maailmansodan aikana toimitti hienoa virkaa tappamispaikkana ja yksisuuntaisena reittinä keskitys- ja vankileireille. Linnoituksella tosiaan lahdattiin juutalaisten lisäksi myös esimerkiksi ranskalaisia, latvialaisia, neuvostoliittolaisia sotavankeja ja ylipäätään kaikkia, jotka nyt ei sopineet kuvaan. Lyhyesti sanottuna, käväisitte paikalla, joka voidaan laskea yhdeksi Baltian massamurhauspaikoista :) Ainakin 10 000 juutalaista heitti henkensä tuolla.

    Ite vierailin tuolla itseasiassa myös 2012, mutta harmittaa vieläkin, kun en mennyt sisälle museoon :< Ois ehdottomasti pitänyt!

    Mutta anyways, kiva blogi, oon päässyt vasta alkuun selaamisessa ja nyt vaan päädyin näihin matkapostauksiin kauheessa matkakuumeessani! Jatkan selaamista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, luulen että meille selostettiin kyllä ihan kaikki, mutta mulle ei vaan jäänyt siinä määrin mieleen, että olisin enää postausta kirjoittaessa muistanut. :D Mutta kiva kun infosit tähän lisätietoa tuosta traagisesta teletappikukkulasta (olipas ristiriitaisen huvittavasti sanottu), koska kauheuksista huolimatta on mukava palauttaa mieleen noita historian kursseilla läpikäytyjä asioita! Ja eipä oo pitkään aikaa tullut tätä reissua muisteltua, kiva että näitä vielä joku lukee! :D Tosi mukavaa kun kommentoit!

      Ai että, kumpa sitä pääsis taas pitkästä aikaa reissaamaan jonnekin uusiin maisemiin! :D

      Poista