# Lumenpaisumus ja sukatkin nauravat

11 kommenttia:
Perjantaina taivas repes ja sylkeä talvea taivaalta niin kerpeleesti että voihan pyry sentään. Mutta koska oon tänkin asian tahkoamisen kanssa aika jälkijunassa ja lähes kaikki ovat jo tätä ehtineet draamailla, taidan jättää aiheen tähän. Kyllä, vedin perjantaina komea perslipat ja lumet pääs iholle. Kyllä, näytin eskimolta ja meidän takapihalle voisi rakentaa igloon. Kyllä, musta olisi ollut överisiistiä ajaa inssi siinä vuoden ensimmäisessä lumimyrskyssä, mutta kyseinen koe jää mulla vasta ensi vuoden puolelle.
Meidän takapiha perjantai-iltana. Aamulla siinä ei ollut kuin pikkasen huurretta, ja mun herätessä (klo 11) sitä oli jo kunnon kinos. 

Nauravilla sukilla en nyt meinaa mitään hymiöitä, vaan sukkien käyttäytymistä samalla tyylillä kuin nauravat nakit. Kai kaikki sellaiset tietää? No nakeista en kauheesti perusta, mutta mulla on nauravat villasukat. Enkä mä näin tarkemmin ajatellen niistäkään kauheasti perusta. Nää on kuitenkin toiset mun kaksista ainoista paksummista sukista, joista toisissa meni kantapäät puhki tossa (oli muuten eka kerta, johon iskä pääs heti kommentoimaan "siitä se lähtee, toi on sukuvika"...) muutama viikko takaperin, ja jotka kumpikin on näin talvella suunnilleen kokoajan käytössä.

Nykyään jopa nukun sukat jalassa, koska mun huone on antarktis-junior ja tän allekirjoittaneen ääreisverenkierto muutenkin surkea. Kohta nukun varmaan myös lapaset kädessä ja karvalakki päässä, jos pakkanen kiristyy vielä entisestään eikä joulupukki tuo mulle joululahjaksi lattialämmitystä (haha).

Voisin harkita sukkien neulomista, mutta koska aika tuntuu töiden, sosiaalisen ajan ja koulun jälkeen olevan aika niukassa, voisin vaikka turvautua käyttämään niukkoja rahavarojani.... tai sitten parsin nää villasukat ja sinnittelen niillä jouluun asti. Ja jos kun makuunhuoneen lattialämmitys ei oo järin realistinen lahjatoive, niin sukkien kyllä luulisi olevan. Aaa on niin monta asiaa, mitä mä huoneessani rakastan, mutta talvisin ne kaikki unohtuu kun itsekseni vilukissaillessani harkitsen joskus jopa olkkarin sohvalla nukkumista. Tiukukaan ei astu kynnenkärjelläänkään mun huoneeseen talvisin, hautautuu mielummin patterin väliin (oon kade, voikun kun itekki vois).

Oon tässä elämäni varrella neulonut vaikka kuinka monet pipot, lapaset ja villasukat, mutta jostain kumman syystä hyvin harvat niistä ovat jääneet mulle itelleni. Kaikki muut ovat menneet joko joulu- tai hyvän mielen lahjoiksi perheenjäsenille ja kavereille. En oo tainnut pysyä edes laskuissa, mutta miksi mä niitä olisinkaan laskenut.

Nyt kun juttu kääntyi neulomiseen, voisin laittaa tähän kuvat mun neulotuista pipoista, lapasista ja kaulaliinoista. Parit on oma tekemät, mutta suurin osa ties mistä hommattu. Onhan näitä enemmänkin, mutta kyseessä on nyt vain neulotut yleislämpölisäkkeet, eikä niihin lukeudu svea-pipot tai nahkahanskat sun muut.
Vasemmalta oikealle: Viimeaikoina hyvin vähän käytössä olleet punainen paksu- ja musta ja valkoinen ohutneuloksiset pipot. Punainen on liian vaikea väri, musta ja valkoinen liian ohuita noihin pakkasiin. Ruskean tupsupipon ostin viime viikolla eräältä blogikirppikseltä (maksoi pari euroa). Jos kyllästyn tuohon väriin, irroitan tupsun, neulon mieleisen värisen ja neuloksisen pipon ja liitän tupsun siihen. Pari vuotta sitten Roopelta joululahjaksi toivomuksestani saamani pipo, nyt vaihteeksi taas käytössä.

Mustavalkoraidalliset, sormien päistä avonaiset hansikkaat, oma tekemäni. Ruskean sävyiset lapaset, äidin kaverin tekemät, sekä kahdet lapinlapaset, jotka olen perheen yleislaatikosta hamstrannut itselleni. Noi vihreät on lempparit.

Oikealta vasemmalle: Punaiseen pipoon mätsäävä kaulaliina, valkoinen kirppikselta ostettu kolmihuivi, piecesistä ostettu sininen pyöröhuivi, jonkun bileiden jälkimainingeista adoptoimani joltain unohtunut vaaleanpunainen vähän hassunmallinen huivi, raidalliseen pipoon mätsäävä kaulaliina, itse neulomani pompulahuivi, paksu beessi pyöröhuivi. Tajusin juuri että oon nähtävästi aika värikäs ihminen.
Siis daaaa ketä kiinnostaa jonku randomin lapaset tai pipot?!1 No emmä teistä tiiä mutta itteeni ainakin kiinnostaa omat piponi ja muut aseet joilla varustaudun sotaa kylmää talvea vastaan. 
Ja joo, tänään ei oikein jaksanut edustaa.

Ainiin, mun arkeen lisääntyy kohta opiskelun, lorvimisen, duunien, koneella jumittamisen ja päiväunien lisäksi myös jonkun sorttista liikuntaa.  Tai niin ainakin oon suunnitellut, kun kerta sain lopulta hommattua kortin läheisellä kuntosalille. Ihan sille kuntosali puolelle tuskin päädyn, mutta ehkä onnistun innostumaan jostain ryhmäliikunnoista.

Aloitan yksinkertaisesti: alkajaisiksi rupeen harjoittelemaan perseen penkistä nostamista, hypnotisoin itteni liikuntahurmokseen ja suuntaan vaikkapa joillekin zumbatunneille kerran tai pari viikossa. Ja sen jälkeen voi rauhassa mättää himassa pullaa ja tähtitorttuja napaan kuten tänään, vaikken missään liikkumassa käynytkään.

Viikko-ohjelmat alkaa sitten kaikkien eri menojen ja velvollisuuksien lomassa näyttää kovin täysiltä, ja jos jostain pitää karsia niin se on tää koneella lorvailu, mutta katsotaan nyt miten mä oikeen selviän. Järkevä ihminen pitäisi vaikka ihan kunnon bloggaamistauon, mutta koska tää on mulle tärkeä harrastus, yritän ilmoitella olemassaolostani edes kerran tai pari viikossa kunhan vaan jotain sanottavaa löytyy. Vihaan sisällötöntä horinaa, vaikka oon ite mestari suoltamaan paskaa tyhjästä (esim. kokeiden esseevastauksiin). Eihän tässä muutenkaan vielä mitenkään kauhean kiire ole, mutta pikku hiljaa pitäisi tosissaan herätä siihen tosiasiaan, että niitä historian ja erityisesti matikan kirjoja olisi hyvä alkaa jo suuntaa-antavasti availemaan. Ei voi kieltää etteikö olisi ahdistavaa.

ps. Suunnitelmissa olisi pitää jonkinlainen pieni jouluarvonta tässä kuun kuluessa ennen sitä Teneriffan matkaa. Kunhan vain saisin palkinnon ensin tehdyksi, on taas pää täynnä visioita. Tiiän, kaikkialtahan näitä arvontoja näin joulunaikaan tursuaa (osa lienee jo kyllästynyt, minä en) mutta ehkäpä käy niin, että joku sattuu myös siitä omastani kiinnostumaan, vaikka palkintona olisikin jotain itsetehtyä. :)
11 kommenttia:
  1. Harvoin pääsee törmäämään tällaiseen lukemisen arvoiseen blogiin, josta huomaa, että panostat postauksiin. Ihania kuvia ja tosi söpö nimi ja banneri ♥
    Ihanaa joulunodotusta sinulle!

    http://zeirazeira.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  2. Oon niin smaa mieltä Jutan kanssa, tosi ihanaa tekstiä ja kuvatkin on upeita. Ja oot taitava neulomaan, itekin pidän siitä tosi paljon:)

    http://pinkypug8.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Vihdoinkin löysin blogin, jota jaksaa lukee! Kiinnostavaa tekstiä, joka on hauskasti kirjotettu :) Ja kuvat myös kivoja! Liityn ehdottomasti lukijaks :)

    VastaaPoista
  4. ihana banneri ! jotenki erilaine ku muil. ja noi pipot on ihanii ! :)

    VastaaPoista
  5. Jutta: Vau, kiitos tosi paljon! Paras kehu mitä voin saada, on se että mun jutuissa on jotain lukemisen arvoista. :) Kiitos samoin!

    Julia: Ihana, kiitos!! Vähän harmittaa ettei ollut muita itsetehtyjä juttuja näyttää mutta ei mahda mitään. :) Harmi ettei tänä vuonna ole ollut aikaa neuloa mitään...

    jonna: Ooi kiitos! ♥ Tosi ihana kuulla! Tervetuloa! :)

    veera: Eikö olekin hyvä, ettei silmiin rävähdä heti vain tusinatavaraa vaan jotain vähän erilaista. ;) Kiitos!

    VastaaPoista
  6. oioi miten ihania kaikkia neulejuttuja :>

    aranciata-bu.blogspot.com

    VastaaPoista
  7. hiekkakakkuprinsessa: Haha, kiitos! :D

    VastaaPoista