SLIDER

# Laiskuuden hyvä puoli

30. syyskuuta 2012

Mun oli tarkoitus lähteä eilen vähän radalle viime kesän (hautausmaa)kesätyökavereiden kanssa, mutta jotenkin ehti siinä päivän aikana mennä fiilis, ja lopulta jäinkin vaan O:n kanssa kotiin kattomaan Harry Pottereita maratoonina, mässyttämään sipsia ja dokaamaan kokista. Joskus aamulla (= puolenpäivän aikoihin) äiti tuli mun ovelle ja kertoi Tigerissa (you know, se klubi/baari/yökerho) on ollut joku ampumavälikohtaus (jossa kukaan ei ollut kuollut mutta kuitenkin).

Eipä noiden tarvii kauheesti huolehtia, kun satun vanhempien onneksi olemaan tällanen patalaiska kotihiiri, joka ei jaksa lähteä ulos vaikka huvittaiskin, tällä tyylillä voi säästyä monelta - vaikka ei me Tigeriin oltukaan suuntaamassa.

No ehkä huomenna sitten kaverin synttärikakuttelujen jälkeen! Nää vapaapäivät on kyllä olleet aika lokoisia. Toivottavasti huomenna ei satu olemaan mikään arkipäiväbilettäjien lahtauspäivä. ;)

Mutta nyt iloisempiin asioihin, saanko esitellä....
3009201201 3009201202
Uusi objektiivini: Tamron A14 - 18-200 mm - f/3.5-6.3 XR Di II LD Aspherical [IF]. Sillee simppelisti sanottuna. Ristin sen kylläkin Kärsäksi.

Ja tämän testikuvista tuleekin samalla esiteltyä myös tuo Zalandolta ostamani harmaa villakangastakki, joka kepeesti kiipes lempparimittarissa samalle tasolle sen ihanan ja kestävän ruskean nahkatakkini kanssa, jonka ostin Lontoosta joskus vuonna 08 tai 09.
3009201203 3009201204 3009201205 3009201206 3009201207 3009201208 3009201209 3009201210 3009201211 3009201212
Nyt tässä sitten pohdin, otanko tuon takin mukaan Kiinaan, vai jonkun kevyemmän. Säät, mitä meille on sinne reissulle luvattu, on nimittäin luokkaa päivisin aurinkoista ja about +25 astetta lämmintä, ja iltaisin about +12 astetta. Liian kuuma tälle takille, veikkaisin... Mutta missä ihmeen välissä mä sitten ehdin käyttämään tätä ihanuustakkia? Niin kauan kuin ei sada lunta tai tiet ei jäädy, kuljen kouluun mopolla, eikä tää todellakaan ole mikään mopoilutakki, ja sitten kun tulee lunta ja pakkasta, niin tää takki ei taida olla enää tarpeeksi lämmin. Argh.

Pitäisi käydä tässä parin päivän sisään ostamassa jotain Suomi-aiheisia tuliaisia sille perheelle, johon tuun majottumaan siellä Kiinassa. Nyt kun vaan ensin kykenisi päättämään, mitä ostaisin. Tällä hetkellä mieleen tulee sellaiset tunnetut suomibrändit kuten Marimekko, mutta sen jälkeen lyökin sitten ihan tyhjää. Jos jollekin tulee mieleen jotain ideoita, saa vinkata! Enää neljä päivää lähtöön. :)

# Aavikon kukka

26. syyskuuta 2012

Kerrankin sai nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, ilman minkäänlaista stressin häivähdystäkään. Vaikea ajatella, että normaali työnteko voisi olla rankempaa kuin opiskelu. Mun peruslaiskalle luonteelle yo-kokeisiin lukeminen on todellinen haaste, varsinkin kun ajan käydessä vähiin ei enää ole saumaa nukahtaa uupumuksesta naama kirjan päälle. Tajusin sen joskus pari viikkoa ennen kirjoituksia, ja mikä oli ratkaisu? Aloitin (väliaikaisesti) juomaan kahvia. Tai no, tuskin sitä todelliset kahvin juojat edes kahviksi kutsuisivat, sen verran paljon mä sitä maitoa kaadoin sekaan.

Toiseksi ongelmaksi muodostuu se, etten saa kotona mitään opiskeluun liittyvää aikaiseksi. Oon überhuono pääsemään alkuun minkään kanssa, kun ympärillä on lähes joka huoneessa tv tai tietokone tai molemmat. Tai sitten jotain muuta hälinää. Kuten broidi ja sen uudet akustiset mölytoosat (rummut), jotka jonkun neronleimauksesta sijoitettiin mun seinän toiselle puolelle. Jipii? Not.
2609201201
Ratkaisu tähän on sijoittaa kaikki opiskelu kirjastoon. Ainakin tällä hetkellä koen oman opiskelijaminäni maitokahvia termarissa mukana kuljettavaksi nolifehenkilöksi, jolla on kolme kotia: koulu, kirjasto ja sitten "se mesta missä saa ruokaa ja jossa on oma sänky".

Onneksi yo-kokeet on kuitenkin tällä erää ohi, ja mullakin on edessä muutama vapaapäivä ennen kuin ensi torstaina lähdetään kohti Kiinaa.
2609201202
Toinen Nellyltä (ensimmäistä kertaa) tilaamistani mekoista, toinen oli niin kamala että lähti saman tien palautukseen... Oli liian kiire, että olisin ehtinyt kuvata sen täydellisen, zalandolta tilaamani takin, mutta tuossa asussa meitsi viiletti viime lauantaina stadin yöelämässä. ;)

Sitä ennen mulla olisi ajatuksena yrittää hoitaa eteenpäin tuota kohta ikuisuusajokouluksi pian muodostuvaa hommelia, ottaa vähän iloa irti tästä täysi-ikäisyydestä, ostaa jotain tuliasia sille kiinalaiselle perheelle, jossa tuun sen viikkoni viettämään, hommata se kameraobjektiivi sekä vähintäänkin rentoutua. Kuten tänään, kun nukuin yhteen iltapäivällä ja loppu päivän olen hyvin tehokkaasti kuluttanut makaamalla sängyllä lukien Aavikon kukkaa (puhun tästä alempana lisää) ja netistä BB-lööppejä (turhinta paskaa mitä tiiän, nimim. ihan pikkuruisesti vain addiktoitunut).

Ajattelin myös, että voisin vaikka jossain vaiheessa keksiä itelleni uuden harrastuksen. Aloittelen varmaan hissuksiin ihan vain yleisliikunnalla jossain läheisessä liikuntakeskuksessa, mutta sittenkun pahin rapakunto on saatu ravistettua pois, mulla on kaksi uutta ja vähän vaativampaa mielenkiinnonkohdetta, joita haluaisin kokeilla: tankotanssi ja kuntonyrkkeily.

Periaatteessa mulla on taustaa kummallekin lajille. Harrastin ala-asteella monia vuosia kilpajoukkuevoimistelua, jonka lopettamisen jälkeen harrastin kolmisen vuotta karatea, jossa etenin vihreälle vyölle ennen kuin väsähdin.
2609201203
Että sellainen senkärangaton apina.
2609201204
Ei oo ihan 180 asteen kulmassa. :(

Niiden välissä ja jälkeen mulla oli satunnaisia tanssikausia Step Up:illa, jotka tosin kaatuivat aina noin puolen vuoden sisään omaan tylsyyteensä ja kalliisiin hintoihinsa. Tällä hetkellä mä en oikein voi sanoa harrastavani erityisesti mitään muuta kuin bloggaamista ja sen sellaista satunnaista, ja se vähän häiritsee. Noista tankotanssista ja kuntonyrkkeilystä en vain vielä ole päässyt päätökseen, että kumpaa kokeilisin ensiksi. :)

2609201205
Tuosta Aavikon kukka -kirjasta vielä vähäsen. Lyhyesti sanottuna kyseessä on elämänkerta afrikkalaisesta paimentolaistytöstä, Waris Diriestä, joka karkaa pakkoavioliittoa ja päätyy monien käänteiden kautta Lontooseen palvelustytöksi, ja luo lopulta mallinuran ja päätyy myöhemmin YK:n erityisrauhanlähettilääksi.

Eniten ajatuksia herättävä kohtia ovat ne, kun käsitellään naistenoikeudet ja ympärileikkaukset. Miksi tehdään ympärileikkauksia, jotka aiheuttavat niin paljon henkistä ja fyysistä tuskaa?  Pari lainaista, jotka kiteyttävät hyvin vastauksen:

"Heimosotien, kuten ympärileikkaustenkin, syynä on miesten itsekkyys ja vihamielisyys. Ikävä sanoa, mutta se on totta. Kumpikin johtuu siitä että heitä vaivaa reviirin, omistuksen, pakkomielle. Naiset kuuluvat heidän omistukseensa sekä kulttuurisesti että oikeudellisesti. Jos miehiltä poistettaisiin kivekset, Somalia olisi paratiisi. Miehet rauhoittuisivat ja ymmärtäisivät elämää paremmin. Kun testosteroni ei alituisesti kuohahtaisi, sodat, tappaminen, varkaudet ja raiskaukset loppuisivat. Jos miehiltä poistettaisiin sukupuolielimet ja heidät jätettäisiin oman onnensa nojaan, niin että he joko kuolisivat verenvuotoon tai selviäisivät, he ehkä ymmärtäisivät, mitä ovat tehneet naisille."

"Äidilläni ei ollut mitään sanomista ympärileikkaukseen, sillä naisena hänellä ei ollut valtaa tehdä päätöksiä. Hän teki minulle saman, mikä oli tehty hänelle, hänen äidilleen ja äidinäidilleen. Isäni taas oli täysin tietämätön siitä kärsimyksestä, jonka hän minulle aiheutti. Hän tiesi että jos somaliyhteiskunnassa haluaa saada tyttärensä naitetuksi, tyttö on ympärileikattava, muuten yksikään mies ei huoli tätä. Vanhempani olivat kumpikin oman kasvatuksensa, omien perinnäistapojensa uhreja. Nuo tavat ovat säilyneet samanlaisina vuosituhansia."

Syy ei siis ole uskonnollinen, vaikka voitaisiin väittää tai usein väitettäänkin. Kyseessä on ikiaikainen perinne, joka on saanut alkunsa ties mistä syystä - ei missään koraanissa tai muussa käsketä silpomaan kenenkään sukupuolielimiä edes minkäänlaisen riitin tähden. Naiset tahdotaan omistaa ja uskollisuus varmistaan, jonka takia ei ainoastaan poisteta naisten mahdollisuutta seksuaaliseen nautintoon, vaan altistetaan heidät myös kamalille terveydellisille haitoille jotka ympärileikkaus epämääräisissä olosuhteissa epämääräisillä välineillä aiheuttaa. En nyt ala niitä tässä luettelemaan, googlaamalla löytyy ihan helposti.

Mutta siis upea, järkyttävä ja ajatuksia herättävä kirja, jota tosissaan suosittelen lukemaan. Itse hotkin nuo lähes 300 sivua yhdessä päivässä, kun en pystynyt lopettamaan kesken. Sitä jää miettimään, mitähän itse pystyisi tekemään sen eteen, että tullainen loppuisi, mutta tuloksena ei ole ajatuksen ajatusta.

# Arkistojen kätköistä

22. syyskuuta 2012

Muutamia tekemiäni piirroksia&maalauksia vuosien varrelta. :) Skippaa, jos aihe ei kiinnosta!

Nää on tehty haitarilla yläasteen 8.luokka -> lukion 2.aste. Toki multa löytyis jotain seiskaluokan "mestariteoksia" piirtotyylillä manga...(jep, meitsi on joskus ollut jopa vielä hörhömpi kuin nykyään) Mutta totta puhuen en niitä nyt tähän kehtaa laittaa. Kohtalaisen järkyttäviä ilmestyksiä siis. :D Tässä muutamia ei-niin-kauheita, olkaa hyvät!


↑ On noita uudempiakin maalauksia, mutta yhdestäkään ei tähän hätään ole kuvaa koneella. :(




Ja sitten vielä yksi pakollinen pärstäkuva pilaamaan koko postaus, haha! Millonkohan tääkin lienee otettu, varmaan joskus viime syksyn ja kevään välillä, kun näkyy kerta olevan keskijakaus. Asian selvittäminen vaatisi salapoliisinuuskimista, en jaksa. :D


Mutta niin, jos jollain löytyi noista piirroksista/maalauksista joku lemppari, niin antaa kuulua! :D

Mulla on nyt noi S2012-ylppärit lusittu, nyt sitten jännätään että päästiinkö läpi ja minkälaisia pisteitä sitä tulikaan keräiltyä (vai tuliko ollenkaan). Ensi viikolla olis vielä normikokeita, ja pitäis toi teoriakoe saada jossain vaiheessa sovittua ja suoritettua, mutta en jaksa oikein keskittyä mihinkään syystä että arvatkaas mitä - alle 12 päivää KIINAAN ! Voisin ostaa sen uuden kameraobjektiivin vaikka ensi viikolla... Kellään mitään suosituksia, mikä sopisi tuon tavallisen canonin 18-55mm:n rinnalle? :)

Hulabaloobalai, eipä mun aivoista nyt mitään muuta järkevää taida tullakaan. Tänään lähdetään vähän radalle pitkästä aikaa. Katotaan jospa saisin kuvattua tänne tuon uuden mekon ja uuden takin (se sama joka näkyi siihen kollaasipostauksen ekassa kuvassa) ja nuo mageet buutsit, jotka äiti kaivoi kaapin pohjalta mun käyttöön, jotten rientäisi ja ostaisi omia. :D Selvää säästöä!

# Puheripuli

17. syyskuuta 2012

Tällänen lyhyt ei sittenkään niin lyhyt mutta silti onneton ja kuvaton (lukuunottamatta paria netistä poimittua tunnelmakuvaa) stressioksennus/väli-info. Englannin yo ohi, jäljelle jäänyt olo on sekä kevyt että kamala. Hyvä juttu on se, että sain sentään vastattua ainakin lähes kaikkeen jotakin, vaikka siansaksaa jos ei muuta keksinyt - eikö se ajatus kuitenkin ole aina tärkein... (ei.)


 
Ite kokeessa mulla oli yli puolet ajasta kylmä (vaikka vaatetta oli ihan reippaasti), eväitä oli messissä vähän liian snadisti, unohduin välillä zombeilemaan ja lopulta myös aika meinasi loppua kesken.

todellakaan kuvitellut istuvani siellä kokeessa täyttä kuutta tuntia. Sen sijaan kuvittelin jotenkin hämysti, että koe se loppuis vasta klo 15:15, ja siinä varttia vaille kolme tajusin, että jumalauta, 15 min aikaa jäljellä ja mulla on aineesta vasta pari lausetta puhtaaks kirjotettuna ja monivalinnat täydentämättä!!

Olin kuvitellut ehtiväni leikiten tarkistamaan koko roskan sitten kaikessa rauhassa ja jättänyt siksi ne monivalinnatkin avoimiksi, että jos vaikka saisin jonkun valaistuksen ja oppisin kieliä tai pelkästään enkun siinä kesken kokeen. Sitä loppuainettakin olin suunnitellut iät ja ajat, puhumattakaan niistä luetunymmärtämisistä, jotka ainakin yritin tehdä extrahuolella ja -tarkkuudella - sille sen sijaan ei enää tossa vaiheessa voinut mitään, että mun sanainen arkkuni ei kata englantia järin laajasti.


No sain siitä pelästyksestä sitten ihan kauheen adrenaliinitäräyksen, kirjoittava käsi täris jonkin aikaa ja tekstin nopea tuottaminen saikin sitten tuplahaasteen, mutta loppujen lopuksi sain itteeni niskasta kiinni (tai oikeastaan käden hallintaan) ja lähes kaiken tarvittavan paperille. Vaikka toki sinne jäi pari sellaista juttua, mitä näin jälkeenpäin tiiän, että olisin muuttanut/lisännyt.

Siinä vaiheessa kun rehtori huusi aikaa olevan jäljellä enää minuutti, mä laskin vimmatulla vauhdilla esseen sanamäärää ja sain tulokseksi osapuilleen 229. Ei niin että sillä olisi mitään merkitystä, sattuipa vaan painumana mieleen, kun oli taas kokoajan pelkona että menisi yli maksimirajan.

Mutta kai toi meni ihan 'okei' suhteessa lukemismäärään (nimim. vikan illan panostaja), oma tavoite on M mutta ei mulla hirveen suuria odotuksia ole edes sen suhteen. Ottaen huomioon että se kuuntelukin meni aika persiilleen.


Tässä sitten pohtin, että jos kerta joku enkun koe meni näin tiukille, niin miten ihmeessä mä ehdin tekemään yhteiskuntaopin kokeessa vaadittavat 6 esseevastausta, jos aikaa joka tehtävään on käytännössä vaan tunti? Taitaa mennä taas epäreiluks taisteluks minä vs. huono muisti ja liian lyhyt koeaika.

Oon niin kateellinen niille, joiden yo-reaali on vasta viikolla, mullekin kelpais täydellisesti viikko tehokasta lisälukuaikaa. Mut ehei, tässä on vaan about 33 tuntia siihen, että pääsen panikoimaan murtamaan omaan päähäni maalaamani kulissit siitä, että mä muka tajuaisin yhteiskunnasta, politiikasta ja taloudesta jotakin.
(kuvan lähde)
Tiiän, tää kaikki kuulostaa taas "ihanan positiiviselta", mutta mä rupeen tässä hiljalleen oppimaan, että tää mun "olen laiska mutta haluan hyviä numeroita" -luonne ei oikein natsaa, kun oon kallistunut liikaa tolle "olen laiska" puolelle ja sitä toteutettuani kuitenkin petyn raskaasti aina, kun en sitten saakaan mitään kivoja tuloksia mistään (ihan niinkuin se siinä vaiheessa olisi muka joku yllätys). Vaikuttaa siltä, että ristiriitaisuudetkin voi olla elämäntapa, ja että muun muassa mä oon niiden suhteen aika kehittynyttä sorttia...

ps. Mun OLI tarkoitus selittää meidän Kiina-projektin etenemisestä (viisumit tehty & kolmen kiinalaisen ruokalajin illallinen sis. alkukeitto, wokki, friteeratut banaanit tehty ja syöty kurssiporukan seurassa tänään illalla koulussa), mutta tuli niin paljon tota muuta jauhamista että taidan nyt jättää sikseen. :)
Meidän kultturellin iltaman alkuruoka. Muistakin olisin ottanut kuvaa, jos olisin tajunnut ennen kuin siinä vaiheessa, kun lautanen oli jo tyhjä. :P

Tuolla "Kiina-prokkiksella" on muuten myös oma bloginsa jota kirjoittaa niin meidän mahtavat humanistimaikat kuin Kiina-kurssilaiset, mutta odottelen vielä että sen osoite vaihdetaan selkeämmäksi (jotain suuntaan theprojectchina2011.blogspot.fi ---> theprojectchina.blogspot.fi). Jos sinne välttämättä tahtoo kuitenkin mennä tsekkailemaan vaikka viime vuoden Kiina-ryhmäläistän matkasta kirjoitettuja juttuja, niin mun blogger-profiilista löytyy linkkiä. :) Palailen aiheeseen!

# Kuullun arvaamista ja luullun ymmärtämistä

10. syyskuuta 2012

VAROITUS että tekstiä on hitusen paljon koska purin aivoni pellolle (=tänne).

Tossa aamulla oli vähän enkun yo-kuuntelukoetta ja siihen perään saman aineen kirjallista preliä (=harjoittelu yo-koe). Toi ensimmäiseksi mainittu ei todellakaan ole mitään mun vahvinta alaa, ja tällä kertaa se tuntui menevän oikeen erityisen kivasti päin prinkkalaa. Preliä tehdessä olikin sitten jo sellainen ihana sarkastisen pessimistinen fiilis, että sen viimesen aineen tarkastajalla saattaa olla sanottavaa mun kirjoitustyylistä...
Sellanen voi peee*** -fiilis, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ens viikolla varmaan sit samaa rataa, tässä olis nyt viikko aikaa noihin kirjallisiin. "Oon vaan ollut niin ahkera että ihan kipeetä tekee..." joo no en ihan. Mä olin ahkera viime viikon tiistaihin asti (koska sillon oli yhteiskuntaopin tentti), sen jälkeen vähän lopahti.

Joo, ensin ohitin kaiken sillä tekosyyllä että en ehdi tekemään mitään. Ja tietenkin lykkäsin kaiken ihan ilosesti viikonlopulle. Mut jotenki kummasti sitten jumitinkin koneella koko perjantain, lauantain ja sunnuntain. Bravo, minä. Nyt on sit päällä sellanen mukava pikku morkkis oman saamattomuuden ja ton kerpeleen kuuntelukokeen takia.

Onneks yo-kokeitakin voi uusia. Tuntuu tosi kaukaselta haaveelta joku enkun ämmä, saatika sitten yhteiskuntaopin ällä tai ee. Pahus kun en oikein taida yltää noihin itselle asettamiini tavoitteisiin.
1009201201
Toi näyttää pienemmältä kuin mitä se oli.

Mut mitäpä mulla tossa viime viikolla muuta. Kaikkia varmaan kiinnostaa, että keskiviikon ja torstain välinen yö me oltiin abiporukalla telttailemassa koulun pihalla. Siitä oli kiva herätä sitten torstain 100. aamuna yöpuvut päällä kouluun hillumaan.

Nukuttua tuli tosin vaan 3,5 tuntia, en tiiä mikä järki mullakin oli nousta ylös jo ennen aamukahdeksaa, kun oppitunnit alko vasta klo 13...... no minkäs teit, olin paljon virkeempi sillon kasilta aamulla kuin mitä sitten iltapäivän oppitunneilla. Kävin syömässä itekseni lihaisan subwayn ja yritin "lukea" koulun kirjastossa. (Nukahdin siihen naama kirjaa vasten.)

Teltta oltiin saatu lainaan koululta. Se oli sellainen armeijamainen joukkueteltta, josta tosin puuttui tukikepit, joilla sen on siis tarkoitus pysyä ylipäätänsä pystyssä, ja alkuunsa myös 1/3 tosta telttakankaasta, joka me kuitenkin löydettiin, kun päästiin sisään kouluun penkomaan se esiin varastona toimivasta pommisuojasta, koska seiskoilla oli sopivasti joku sikamagee mopodisco. Nauran.

Onneks pojat otti tilanteen haltuun ja katkas jostain jonkun pienen puun pitelemään kattoa ylhäällä. Ja tuon ylempänä olevan kuvan mukaiselta se meidän teltta näytti silloin kauniin kirkkaana lukion sadantena jäljellä olevana aamuna.
1009201202
Tigerin punaiset drinkit.

Ei meitä siellä yöpynyt kuin about kymmenen, joista muutama nukkui autossa ja toiset pikku teltassa, mutta illalla ja yöllä oli enemmän porukkaa viettämässä iltaa. Ja toki siinä piti käydä parit Olarin laaturäkälät kiertämässä läpi, tutustumassa pahimpiin juoppolalleihin sun muihin piripäihin ja niin edelleen...

Hauskaa oli, ikävää vaan että moni missasi koko tapahtuman mm. tekosyin "en mä voi tulla kun taitaa vähän flunssa olla tulossa" tai "oivoi kun on niin paljon tota lukemista, en millään ehdi" - - - jaa... yötä myötenkö ihmiset pänttää, en minä ainakaan, hyvä jos päivisinkään saan mitään aikaseksi. Jopa BB-roskan seuraaminen on mielenkiintosempaa kuin esim. yhteiskuntaopin kolmoskurssin lakiaiheen asiat...
1009201203
Mulla näkyy olevan vetoketju ihanasti makkaralla mut olkoot. Ja kyllä, toi oli tarpeeksi pitkä toi helma -> en vilautellut. ;)

Torstai-iltana oli 100 aamun bileet Tigerissa, mentiin sinne vähän niinkuin tyttöporukalla, tosin loppujen lopuksi se olin ainoastaan minä jolla oli täysin "miehetön ilta"... Tuli tanssittua sen verran rankasti, että seuraavat kaks päivää sain karvaasti kokea, miltä tuntuu kun kropan JOKAINEN lihas umpijumissa... Hyvä jos pystyin päätä kääntämään tai nousemaan sängystä.

Mut jopa siitä myöhäisestä kotiutumisajasta huolimatta olin perjantaiaamuna koulussa ensimmäisellä tunnilla klo 8:15, ja vieläpä ajoissa. Mä itse en ole koskaan krapulaa kokenut, mutta toi fiilis oli kyllä sellanen että ihan kuin ne särkevät lihakset olisivat eläneet jotain ihan omaa rankkaa kankkustaan. Tai sit mulla vaan on tällä hetkellä niin jumalattoman huono kunto.
1009201204
IHAN JÄRKYTTÄVÄ, salamavalon raiskaama kännykkäkuva. Näyttääkin niin oudolta että huhhuh. Muutta olkaa hyvät vaan.

Olisimmä niitä kuvia enemmänkin tunkenut mukaan, mutta jostain syystä niitä ei oikein ollut. Ripottelin noi mun muutamat viime viikolta kertyneet kuvat tänne tekstin sekaan, ettei tää sanamäärä näyttäisi ehkä ihan niin klöntiltä kuin mitä se todellisuudessa on. En tosin usko että onnistuin. Mut ehkä mä nyt vähän lepään, syön, luen hesaria ja avaan sitten yhteiskuntaopin kirjan ja kuvittelen oppivani jotain. Se kun on ihan kiva aine silloin joskus kun sitä osaa...

Tulipa nyt vähän avattua sydäntä, propsit sille joka jaksoi lukea ton koko soopan alusta loppuun. :D On se elämä joskus niin rankkaa...

ps. THE PROJECT CHINA count down: enää 24 PÄIVÄÄ lähtöön !

# Ja se kuola senkus valuuuuu...

2. syyskuuta 2012

Mä en yleensä seuraa ihan siinä muodin helmassa kiinni, johtuen lähinnä siitä ettei mulla ole varaa syytää kokoajan rahaa kaikkein uusimpiin (ja useimmiten ihan suhteettoman kalliisiin) villityksiin. :)

Nytkin mä tiedostan hyvin, että pitäis säästää rahaa tän syksyn matkoja varten, mutta minkäs teet kun uudet vaatteet & kengät himottaa ihan hillittömästi... Ja AINA keksii toinen toistaan mitä parempia syitä, miks mikäkin pitäis hankkia...

Tällä hetkellä suurimmassa hingussa on tuo ensimmäisestä kollaasista löytyvä harmaa syys-/talvitakki. Oon ettinyt just sellasta monelta eri sivustolta, toi on yksi parhaimmista (ja kalliimmista) vaihtoehdoista... täydellisyys (kaiken paitsi hinnan puolesta). Ja se olisikin sitten jo niin kallis meno, että hei sun heiluvilles vaan kaikki buutsit ja paidat, ehkä me nähdään sitten ensi vuonna, sen uuden kameraobjektiivin ostaminen menee teidän edelle, sorry. :"( Voi itkuparku tätä päätösten teon vaikeutta...

Mutta tässä siis nyt jotain harvinaistakin harvinaisempaa, eli muutama zalandon sivuilta löytämistäni lemppareista tehty kollaasi:







Löytyikö omaa lempparia?
En laittanut hintoja tai tuotenimiä (koska tän ei oo tarkoitus olla mikään erityinen mainostus tms, ja kyseessähän ei ole muotiblogi) mutta suurin osa noista on koottu keräämääni "toivelistaan", joten kysymällä selviää. :)

O:lla on varmaan ratkiriemukasta kuunnella mun juttuja aina, kun selailen nettikauppoja ja bongailen ihanuuksia ja hehkutan niistä sille ja kyselen mielipiteitä. ;) No mut jos joku ei satu aivopesemään mua jotenki huomaamattomasti, niin oon aika varmasti samanlainen jatkossakin, eli ihan hyvä vaan jos kestää tätäkin puolta mussa!

Joo tää on niin nähty... Ja mikä tää kuvalaatu on olevinaan, hahaha!
Uus profiilikuva?
Mutta asiaan, eli nyt olis varmaan hyvä sauma pitää tästä bloggaamisesta parin viikon tauko, sillä kohta noi yo-kokeisiin jäljellä olevat päivät pystyy jo laskemaan kahden käden sormin... Oon täydellisyyteen pyrkivä ihminen, mut tällaset lukemista kiinnostavammat asiat on niin onnenomiaan viemään mun huomion liian pitkäks aikaa ihan vääriin asioihin. Kuten tää postauksen tekemiseen moneksi tunniksi jumittuminen... lovely.

19.9. mulla on vika yo-koe. Sen jälkeen on vielä koeviikko, mutta en pidä sitä niin tärkeenä, matikan jätän luultavasti uusintoihin että saisin lisäaikaa päntätä sitä puolta. Äikän kurssin jätin kesken, siinä oli liikaa kurssitöitä, eikä se muutenkaan ollut mun kurssikertymän puolesta tarpeen. Sitä paitsi oon aika paljon (liikaa) sitä tyyppiä, joka pystyy keskittymään vaan yhteen asiaan kerralla (eli just päin vastoin kuin naiset yleensä?) Mikä siis on ongelma usein, kun tekemistä pukkaa joka suunnasta minne pään kääntää.

Siinä suhteesa on ihan monttu auki kun katon miten O - kun kirjotettavana on samalla tavalla kuin mulla yks laaja reaali ja enkku - pystyy niiden lukemisten päälle lukemaan vielä kahta eri matikan kurssia, fysiikkaa ja kemiaa.... oh dear god kuinka sen vieressä aina välillä tuntee ittensä niiiin saamattomaksi. :D

Mutta joo, pääpointti oli että seuraavat kaks ja puol viikkoa on tosi kiireiset, enkä voi vannoa ehtiväni tekemään edes paria postausta viikossa. Tosin ens viikon on tenttien ja prelin lisäksi myös sellaisia "epäopiskeluabimenoja", joissa luultavasti raahaan kameraa mukana, joten palailen ehkäpä niissä tunnelmissa sitten seuraavaksi. :)

Meidän kissan lempparinukkumapaikka = mun vaatetuoli ? Ei, tosiasiassa se on mun iskän jalkoväli...

ps. Kertokaa, tän tyyppiset kollaasipostaukset, YES or NO ? Mun mielestä vaihtelu virkistää, en mä näitä jaksa joka käänteessä vääntää, se olis liian kidutusta kun tietää ettei kaikkea kuitenkaan voi hommata. :)

ps.2. Tän viikon tunnelmamusiikkia... jota mulla ei oo oikein ollut aikaa kuunnella muuten kuin äsken imuroidessa. D:
© Helmihytti • Theme by Maira G.