SLIDER

LITHUANIA, toinen päivä

29. marraskuuta 2012

Aikainen herätys opintomatkan toiseen päivään, huomattavasti selkeämpi sää mutta vähintään yhtä kirpakan kylmä kuin edellisenä päivänä. Saatiin nauttia kirkkaista auringon säteistä, kauniista maisemista, pitkähköillä bussimatkoilla toistuvista päiväunista ja kännykällä pelaamisesta (jos joku tietää sen "Flow"-pelin, niin oon ihan killeri siinä), sekä esitelmiä eri aiheista.

Ja kun kerrankin oli jotain kuvattavaa niin siitä sitten koko ilon irti! Tässä on pieni siivu koko siitä kuvamäärästä, jonka kyseisenä päivänä napsin - kyllä näistä silti pitäisi ihan mukavan päivän kulun kokonaiskuvan saada irti.
Tänne me suunnattiin aamuvarhaisella. Aika hyvän kuvan sai Ona näppäistyä digikamerallaan. :) Joidenkin tunnettujen henkilöiden jalanjälkiä sementissä. En mätsänny kenenkää kaa. Tipu. Vierailtiin isossa puistossa, johon oli kerätty Neuvostoliiton aikaisia patsaita sun muita. Mutta koska ketään ei pahemmin ne patsaat kiinnosta, jätin ne suosiolla pois. Aika nätisti tuli valo puiden lomasta ja oksilta tipahteli vesipisaroita. Patsasmuseon keskellä taidemuseon tapainen hökkeli, jonka keskellä tytöt pitivät esitelmän Neuvostoliiton aikaisesta taiteesta (eli kommunistinen realismi rules jne). Neuvostoliiton olympialaisten maskottihahmo... Miks toi näyttää musta lähinnä vaan pedobearilta. Kuin ilmetty Lenin... Perinteinen Neuvostoliiton ajan lounas... punajuurikeittoa. Ei ihan uponnut. Neidit teinipeilit liettualaisessa yleisessä vessassa jossa ei ollutkaan sinisiä valoja. Holokaustin uhrien muistopaikka. Mestauskuoppa, jonka juuressa kuuntelimme parin oppilaan esitelmän aiheesta juutalaisvainot Liettuassa. Omasta mielestäni tosi mielenkiintoinen aihe ihan ylipäätänsäkin. Bussimatkailua suuntaan jos toiseen, mulla on ilmeestä päätellen "Flow" meneillään, kuva © Ona Päästiin todistamaan ohimennen kolaria. Kaupunkikävelyä. Eskimo-coolface, thumbs up! Teatterin yllä erilaisia satu- ja taruhahmopatsaita. Don't drink and drive, hyvä neuvo, mutta mitä jos joku olisikin jo juonut niin paljon, ettei näe lukea tuota? Alimman kuvan kaikki juomat eivät sitten olleet mun, vaikka kaikenlaista uutta tulikin kokeiltua. En suosittele Bloody Marya, se on kuvottavan makusta. 
Toi liekehtivä juoma oli siisti, toi tossa kolmessa vasemman alalaidan kuvassa. Se imettiin pillillä, ja yks onnistu levittämään sitä liekkiä vähän pöydälle. Osa oli halloween-teemaisia juomia, oli frankenstainia sun muuta... Mun lemppari oli Chuck Norris, se on tuo tuolla oikeassa yläkulmassa. Nerokas drinkki.

Kun kerta oltiin halvan alkoholin maassa, lähes jokaisella oli ikää ja opet jätti meidät keskenämme kaupungille pyörimään, niin kiinnostihan sitä vähän kurkata yöelämän puolelle. Vietin iltaa jätkäporukassa - tyttöjä ei kiinnostanut joten olin ainoa naisvoiman edustaja. Aloitettiin jätkien "kantiksesta", jossa ne olivat edellisenä iltana pyörähtäneet pari kertaa ja palanneet aina uudelleen istuskelemaan ja kuolaamaan sitä baarimikkoanaista.

Törmättiin johonkin brittiporukkaan, jossa oli jätkät juhlimassa polttareita. Juteltiin niiden kanssa sen verran mitä osattiin, pojat löysi yhteisen sävelen nimestä "Sami Hyypiä". Brittien siitä kehittämää värssyä ne sitten lauloivatkin koko loppumatkan - tai oikeestaan vielä aika kauan matkan jälkeenkin. Huvittavinta oli, että sitä lauloivat sitten myös ne, jotka eivät olleet edes olleet koko tilanteessa mukana.

On muuten paljon helpompi kommunikoida kiinalaisten kanssa, kun osaa itse kohtuu epäselvästi englantia ja vastassa on yhtä kömpelöä englantia, kuin yrittää keskustella brittien kanssa, jotka puhuvat täydellistä, hiukan oman murteista englantiaan eivätkä ymmärrä ulkomaalaisten "palikkaenglantia" saatika ääntämistä. Yksi brittijätkä kysyi multa, missä kaikki muut tytöt meidän porukasta ovat. Selitin, että hotellilla. Hän kysyi jatkokysymyksenä: "What 'cause?" ja about jokainen meidän porukan jätkistä vastasi tähän innokkaasti "History's course!" ...oikein väärinkuulemisten aatelia taas vaihteeks. :)

Noista iltameiningeistä (eli kello viidestä iltapäivällä eteenpäin) ei enempää kuvia ole, tai on, muttei sellaisia, joita viitsisin tai kehtaisin julkaista. Tosin eiköhän tässä ollut jo muutenkin aika pläjäys taas näitä... Jos en rupea pitämään luentoa Liettuan historiasta, bussinukkumisen ihanuudesta tai alkuillan yöelämän sisällöstä ja yksityiskohdista, niin enempää kerrottavaa ei nyt tällä erää taida löytyä.

# Nimeni on Matti ja asun Helmin kukkarossa

28. marraskuuta 2012

Aiheena viime aikojen ostoksia. On tullut vähän shoppailtua niin netissä kuin livenä, johtuen luultavasti siitä, että sain viimein tilit omaan hallintaan. Tai onhan ne ollut omassa hallinnassa kohta jo pari kuukautta (ja se näkyy...). Aikaisemmin shoppailua on rajoittanut se, että mun visa electronin käyttötilillä on pidetty kohtalaisen pieniä summia (yleensä alle 50 euroa), ja suurempia summien siirtoa säästötililtä käyttötilille on pitänyt kysellä iskältä. Se on meinannut vähän niinkuin toista harkintakantaa vielä siihen oman perään, ja ehkäpä tokaisun "onko tää tosissaan tarpeellinen?", joka on hillinnyt pahimpien heräteostosten keräilyä.

Ja nyt kun tilit on omassa hallinnassa, tein jopa sen pahimman: latasin iPhoneen pankin sovelluksen, jolla pystyn sitten vaikka sovituskopissa siirtämään riittävät rahat vaateaarteisiin sun muihin. Tässä on varmaan näiden parin kuukauden aikana tullut tuhlattua about kummankin kesätyön tienestit matkoihin ja shoppailuihin, ja loppuvuosikin tietää pelkästään lisää kuluja.

No, henkisen kasvun 'talouden hallinta' -tasolle nousemista odotellessa esittelen muutamia viime aikojen kiinteitä ostoksia. Epäkiinteitä olisivat sellaiset kuin DigiExpon sisäänpääsymaksu, mutta ei tästä pidä nyt mitään täydellistä ostoslistaa tulla - ketä muka kiinnostaa, oonko ostanu lakupussin kolmella eurolla tai alle 16-vuotiaiden seutulipun 2,30€ (hähä joo oon aika pahis).

Säästökuvitelmistaaikeista huolimatta on monta budjettirasitteista asiaa, jotka haluaisin ostaa, kuten yhden tietyn tupsullisen pipon(jonka tosin saan ehkä joululahjaksi), ugg-talvikenkien ja lita-korkokenkien tapaiset kengät (henkinen kapasiteetti ei riitä aitojen hommaamisen, herran jumala sentään niitä hintoja!), liput Sami Hedbergin keikalle (viime kerrasta on jo yli vuosi aikaa), ja ainakin joululahjoja perheelle ja kavereille. Viimeiseksi mainitut on tosin jo lähes kaikki hankittu, enää Roopen lahja uupuu. Näistä kumminkin sitten myöhemmin erikseen tai tästä tulee taas mammutin kokoinen postaus.

Kiina
Nämä kuvat eivät todellakaan kerro koko totuutta siitä tuliaisten määrästä, mitä mä sieltä Kiinasta rahtasin mukanani. Kuvattavaa vain ei oikein löydy, koska tuliaiset on tarkoitettu pois annettaviksi. Ostin kuitenkin kummallekin broidille hupparit, Roopelle t-paitoja (sellaisia, joita ei Suomesta ihan varmana löydy), Onalle krääsää (sydän), itelleni krääsää, äidille kuppeja, iskälle kravatti, ja mun pääsponsoreille eli isovanhemmille seinäkoriste ja rutosti suklaata.
Äidin kupit. Jospa vaan joskus löytyis käyttöäkin... Kirjailtu vihko, johon voisin varmaan ruveta kirjoittamaan jotain tilipitoa tuloista ja menoista, sekä pörröinen pandalippis, jonka kanssa arvon, annanko pois vai en. Esimerkki krääsästä, joka ainakin vielä lojuu mun helmoissa. Iskän mustavalkoinen lohikäärmekravatti teeman mukaisessa rasiassa. Samantyyppinen seinäkoriste, jollaisen annoin isovanhemmilleni. Itelleni löytämiäni (halpis)vaatteita, joista yksi on päässyt tiiviiseen käyttöön (tuo tuolta välistä pilkottava mintunvihreä villapaita), toinen pääsee käyttöön silloin kun ei ole kylmä ja jaksan laittautua (täällä ennenkin näkynyt, tuo kermanvalkoinen pörröinen liivi) ja loput odottelevat lähinnä lämpimämpiä säitä.

Liettua
Tällä matkalla meillä ei oikein ollut aikaa shoppailla. Ei tuolla Kiinassakaan paljoa, mutta täällä vielä vähemmän. Meillä oli suunnilleen puoli tuntia aikaa käydä läpi sellaista jättiläismäistä ostoskeskusta, jossa hinnat oli samaa luokkaa kuin Suomessa vaikka maassa muuten hintataso oli alempi, ja valinnanvara kauppojen suhteen oli ihan överi.
Tää lähti mukaan hetken mielijohteesta viimeisellä minuutilla (tai oikeastaan yliajalla, koska myöhästyttiin tapaamisajasta), ajatuksella "ihan pakko ottaa jotain". Nojaa, vähän lyhyt mutta tosi lämmin ja näppärä. Eikä täällä ainakaan kävele ihan heti samanlaista vastaan. ...nokun kerta oltiin Baltiassa ja lentokentällä ja oli vielä ylimääräisiä litejä ja oli halvempaa ja opet ei ollu paikalla? Yhdestä vierailukohteesta ostamani turistikrääsäkorut, joille ehkä säädän jossain vaiheessa toisenlaiset ketjut.

Nelly
Tää käy vielä mun turmioksi, että saan sähköpostiin kokoajan kaikista vaatekaupoista uutiskirjeitä. Tääkin ostovimma lähti lähinnä siitä, kun tuli viesti jostain alesta, ja olin koulussa ja tylsistyny ja aaaaa löysin kaikkea ihanaa ja tarpeeksi halpaa... Ja siis vastahan mä ostin nellystä pari mekkoa (joista toinen tosin lähti palautukseen ja näistä ei mikään) ja nyt sitten nämä...
Kaksi erilaista mekkoa, kumpikin sopii täydellisesti, en malta odottaa, että pääsisin käyttämään näitä..! Arvatkaa mikä tää on. Jumpsuit, vaikka en olisi ikinä kuvitellut, että ostaisin sellaisen. Kuosi oli vaan niin ihana, etten voinut vastustaa. Joku voi varmaan arvata, mihin tästä postauksesta löytyvään koruun tää oikein sopii... :) En oo varmaan pariin vuoteen ostanut uusia bikinejä, kun en viime kesänä ehtinyt kertaakaan rannalle tai ylipäätänsä rauhoittua ottamaan aurinkoa. Nyt sitten ostin - vähän riskiostoksena mutta kuitenkin. Kai ne ihan sopivat on, mut siitä en oo vielä satavarma, tuutteko te sitä näkemään.
  
H&M 
Meidän lähellä sijaitseva kauppakeskus on uudistusaallon alla, ja muun muassa H&M koki aika täydellisen muutoksen. Kävin siellä ensimmäistä kertaa koko syksynä, ja mukaan tarttui jotain ihan peruspaitaa ja hametta, koska miellyttivät silmää ja pysyivät edullisen rajoissa. H&M:stä ostettu mekko vs. Vilasta ostettu paita (joka on jo täällä esiintynyt aiemmin). 
Sävy on sama, mutta ei siksi, että olisin sesonkivärien orja. Mä yksinkertaisesti pidän viininpunaisesta, sitä vaan ei pitkällä tähtäimellä ajateltuna kauhean usein kaupoista löydy. Mekon olisin voinut ottaa eri värisenä, mutta ne vaihtoehdot eivät silti voittaneet tätä sävyä. Kuka ostaa shortsit syksyllä? ...minä. Mut hei, ne makso 5 euroa! 
Edellisen kerran mä ostin H&M:stä farkkushortsit kun olin kasilla, ja maksoin niistä 25 euroa, vaikka ne ei ees sopineet mulle täydellisesti: niihin jäi hirveä määrä sellaista tyhjää tilaa selän puolelle. Näissä shortseissa on oikeestaan sama vika, mutta jos mä kestin sen 25 euron shortseissa, niin kyllä mä sen kestän näissäkin. Joo oli taas oikee logiikan multihuipentuma. Niitit kiinnitin itse kotona.

Only
Tykkään Onlyn vaatteista, se mun aikaisemmin syksyllä zalandosta ostama harmaa villakangastakki oli Onlyn merkkiä. Nää on tän päivän ostoksia, mulla vähän lähti käsistä sen jälkeen, kun olin saanut myytyä Jameraan vanhoja koulukirjoja niin että jäin voitolle vielä uusien kirjojen oston jälkeen ja sushilounaasta riippumatta. Perustelin tän itelleni jotenkin että "koska mulla ei ole ainoatakaan helmikorua" ja "koska oon jo pitkään katellut näitä ja nyt ne on siinä mun nenän edessä". Tänks vaan taas, hetken mielihalut. Nyt en sit todellakaan oo enää voitolla. Mun tarkoitus oli löytää talvikengät, ei talvitakkia. Mutta kun kerta sinne Onlyyn eksyttiin, vaikka ei "oikeasti" shoppailtukaan vaan "vähän vaan kateltiin ympärillemme", niin oli pakko kokeilla kun kerta pisti silmään. Tuollainen kohtuuhalpa, sopivan kokoinen ja tarpeeksi lämmin. Materiaali ei oo laadukkain ja värikään ei mikään kaikkein käytännöllisin (vaikkaa sopiikin hiuksiin), mutta tykkään silti. Näyttää tosin vähän silti, kuin mulla olisi kanan pyrstö.

Nuo vaatekuvat ovat tahaltaan vain tuollaisia "palasia", sillä tahdon säästää kokonaisuudet parempiin kuvausvaloituksiin, maisemiin ja lämpötiloihin. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. ;)

On tää materialismirakkaus joskus rankkaa. Tai vähintäänkin kallista. Onneksi mulla on nyt kuitenkin duunia pari kertaa viikossa, että saan kerättyä vähän pääomaa ja matkabudjettia Teneriffaa varten. Sitä ennen mun pitää välttää ostoskeskuksia, finnkinon sivuja, omakustanteista bilettämistä ja ohittaa kaikkien vaatekauppojen (yms) uutiskirjeet, joita mun sähköposti mulle koko ajan tuputtaa.

ps. Ne lita-kenkien tapaiset kengät, they are already coming..!
ps.2. Mun lukiouran viimeinen jakso alkaa huomenna!

LITHUANIA, ensimmäinen päivä

25. marraskuuta 2012

Tiedättekö, miksi Liettua oli lähes täydellinen kohde parin päivän opintomatkalle?

Koska kyseessä juuri sellainen maa, jonne ei yleensä tule ensimmäisenä tai edes toisena vaihtoehtona matkustettua.

Maa, jolla on paljon historiaa kerrottavanaan mutta jonka historiaa muut eivät välttämättä kovin hyvin tunne.

Paikka Natossa ja Euroopan unionissa mutta ikävän syrjäinen sijainti Venäjä-karhun kyljessä.

Pyrkimys päästä mukaan euroon mutta sitä ennen vielä paljolti matkaa maan talouden kehittämisessä.

Lisäksi tässä opintomatkassa oli se hyöty, että vierailtiin täsmällisissä kohteissa ja opittiin paljon uutta niin opettajilta, oppailta, kuin toisiltamme. Matkan pääasiallisina aiheina olivat Liettua, Baltia, Neuvostoliitto, toinen maailmansota ja kylmä sota... ai että oli mielenkiintoista! Ja ei, tuo ei ollut sarkasmia.

Ryhmässä oli 24 oppilasta, joista seitsemän oli 2. vuosikurssilaisia ja loput abeja. (Opettajina toimivat  samat henkilöt kuin Kiina-kurssilla.)

Koska porukassa ei ollut yhtä innokasta kuvaajalaumaa kuin Kiinassa, mä toimin koko reissun (epä)virallisena kuvaajana, joka matkan jälkeen jakoi kuvat facebookissa ryhmäläisten vapaasti vaikka vanhemmille näytettäväksi. Tästä tosin seurasi se, ettei musta itestäni ole oikein mitään kuvia, mitä nyt pari Onan ja yksi Roopen ottama. Olin kylläkin ihan karseessa flunssassa ja toppatakki päällä &pipo päässä kaikkina kuvaushetkinä, joten kukaan tuskin menettää tässä nyt paljon mitään.

Lentokoneessa, meillä oli vaihto Riikassa joten lennot meni parin tunnin pätkissä. Ompa mulla oudon väriset hiukset btw. Kuva © Ona

Jokainen piti matkan varrella jossain vaiheessa aina sopivassa kohtaa parinsa kanssa esitelmän. Mulla oli Roopen kanssa aiheena KGB ja kansalaisten valvonta Neuvosto-Venäjän aikana, ja päästiinkin esittämään se heti ensimmäisinä, nuhaisen käheästä äänestä ja matkaväsymyksestä huolimatta. Aiheesta oli tosi vaikea löytää tietoa suomeksi, ja jouduttiin kääntämään lähes kaikki englannin kielisestä lähteestä.

Oltaisiin vierailtu juutalaismuseossa, mutta se oli mennyt tuntia aikasemmin kiinni kuin normaalisti. Tällainen kolkko näkymä aukesi museon ovelta eteenpäin.

Turisti © Roope

Ei oikein ollut muuta tekemistä kun sääkin oli niin ikävä eikä ollut tekemistä, niin kuvailtiin puita, lintuja ja toisiamme. Ei, niitä kaikkia ei ole ideaa julkaista.

Graffitteja oli vähän enemmässä määrin kuin Suomessa.

Kaupunkikävelyä, jäin aina jälkeen ja jouduin juoksemaan muut kiinni. Ja sormet jääty, oli kylmempi kuin Suomessa.

Illalla oli vapaa-aikaa ja saatiin rauhassa käydä syömässä sun muuta. Käytiin Onan, Roopen ja Minna kanssa tosi hyvässä ravintolassa, jonka jälkeen Minna ja Ona lähti taksilla hotellille lepäämään ja treenaamaan esitelmää, ja me jäätiin Roopen kanssa kahdestaan harhailemaan keskelle Vilnaa ja yritettiin löytää paikkaa, jonne osa porukasta oli mennyt.

Vastaan käveli jos jonkinlaista oliota, koska liettualaiset viettivät pyhä päivää (halloweenia) ja kulkivat kaupungilla teeman mukaisesti pukeutuneina. Ja panostus siihen pukeutumiseen oli aika paljon parempi, kuin Suomessa yleensä. Harmi, etten tajunnut ottaa ainuttakaan kuvaa.

Vedettiin kuitenkin vesiperä niiden etsintöjen kanssa, kartasta ei ollut apua eikä kukaan ohikulkija tiennyt sitä paikkaa, jota yritettiin etsiä. Lähdettiin hotellille päin ja päästiin jopa perille - siis sen jälkeen kun joku liettualainen blondi soitti meille taksin, jota ennen oltiin menty dösällä vähän matkaa väärään suuntaan.

Taksikuskin asenne vaikutti ihan kuin siltä kasvaisi k*rpä otsasta ja puhui huonosti englantia, mutta vei meidät kuitenkin oikeaan osoitteeseen (hotelli sijaitsi ihan kuusessa, mut olipahan sentään hotelli eikä hostelli) ja rupes hymyilemään kuin Hangon keksi sen jälkeen, kun annettiin sille suunnilleen litin verran tippiä. (1 liti = about kolmasosa eurosta)
Nukuttiin kolmen hengen huoneessa Onan ja Minnan kesken.

Pakko jakaa tämäkin opintomatka osiin... tässä oli nyt ensimmäinen päivä. Toisen päivän kuvamateriaalimäärä on muita huomattavasti laajempi tiukasta karsinnasta huolimatta, kolmas päivä oli taas sateinen ja kuvattavaa oli vähemmän.

ps. Jos mietitte, ketkä ihmeen Roope ja Ona tuossa oikein seikkailivat mukana, niin kyseessä ovat useista aikaisemmista postauksista tutut O (= poikaystäväni, joka tästä lähtien esiintyy teksteissä nimellä Roope) ja A (= paras ystäväni, joka esiintyy nimellä Ona). :)
© Helmihytti • Theme by Maira G.