# Vuoden mittainen virstanpylväs

6 kommenttia:
Pitäkää lukiessanne varanne tai muuten joudun kohta selittämään, miten pitkä on vuoden mittainen virtsanpylväs.

Mitä kaikkea vuoden aikana ehtii tapahtua? Joillekin ei tapahdu mitään. Ei vuoden tai edes kymmenen vuoden aikana. Ehkä joku pääkarva erehtyy harmaantumaan mutta elämä junnaa paikoillaan kuin rikkinäinen cd-lecy. Joillekin vuoden sisään mahtuu enemmän draamaa ja vispilänkauppaa kuin kaikkiin kauniiden ja rohkeiden tuottareihin yhteensä. Joku ehtii rakastua, löytää itsensä sydän särkyneenä ja koota itsensä. Joku ehtii laihduttaa itsensä lihavasta sairaalloisen laihaksi. Sitä voi ehtiä tapahtua mitä tahansa.

Vuosi sitten kirjoitin ensimmäisen blogipostaukseni, joten sanottakoon, että tänään on ns. pienen varpusen syntymäpäivä. Tai eihän nimi alunperin ollut pieni varpunen, vaan suomalainen kolibri - ja ehti olla parisen kuukautta, ennenkuin muutin nimen sopimaan paremmin url-osoitteeseen. Vuosi sitten pähkäilin vielä blogin tulevaisuuden kanssa yrittäen löytää vastauksia kysymyksiin "kirjoitanko anonyymisti vai en", "mistä ja miksi oikein bloggaan" ja "kuka minä olen". Ja tällaiseen tilanteeseen ollaan päädytty, kuten edessänne näkyy.

Kaikki tässä postauksessa esitettävät kuvat ovat noista suunnilleen vuoden takaisista postauksista keräiltyjä.


Ylempi ehti olla vain ihan vähän aikaa, alempi oli nimen muuttumiseen asti.

"Lifestyleblogit" ovat kasvu- ja kehitystarinoita. Ne juoksevat kirjoittajiensa elämän mukana ja kertovat siitä muulle maailmalle sillä voimakkuudella, kuin päähenkilö itse määrittelee. Vuosia pidetyistä blogeista voi olla iloa joskus hamassa tulevaisuudessa, sillä ihmisillä on aina joskus taipumus haikailla joskus menneitä aikoja.

Jotkut alottavat bloginsa moneen otteeseen "puhtaalta pöydältä" isommalla tai pienemmällä merkityksellä. Sen voi ajatella menneisyyden piilottamisena, terapeuttisena toimena tai uuden elämänvaiheen aloittamisena. Yhtä kaikki, itse olen kuitenkin niitä ihmisiä, jotka myötähäpeäaalloista "vanhaa minääni" kohtaan huolimatta yrittävät vaalia muistoja, kuten vanhojen päiväkirjojen sisältöä.. Niitä on säilynyt yläasteelta muutama. Ja ehkä mä pidänkin tätä blogia niin pitkään, että voin joskus "oikeasti aikuisena" sitten lukea ja taputtaa itseni päähän, kun(/jos) näen, miten olen tekevänä, tuntevana ja ajattelevana ihmisenä kehittynyt.

Kehityksen voi nähdä missä tahansa, eikä sitä pahemmin pysty etukäteen ennakoimaan. Täälläkin monet asiat ovat vuoden aikana ehtineet muuttua ja muotoutua omiin, lähemmäs oikeanlaisiin uomiinsa. Sellaisiin, jotka edustavat enemmän sitä, mitä tältä blogilta haluan.



Olen löytänyt sopivan postailutahdin, jolla sekä blogin pitäminen ja tosielämä pysyvät harmoniassa keskenään. Ei liian tiheä, jotta jokaisessa postausessa on oikeaakin asiaa eikä mene jankuttamiseksi. Vähän aaltoileva, fiilispohjalta toteutettu tahti, jolla on varaa joustaa kiireiden niin vaatiessa.

Minulle on muotoutunut oma tyylini blogata. En tarkoita pukeutumistyyliäni tai tapaa esitellä sitä, vaan tapaani kirjoittaa ja muokata kuvia. Toteutan omaa kuvien ja tekstien kultaista keskitietäni, jotta jokaisessa postauksessa olisi sekä luettavaa että katseltavaa - satunnaisia poikkeuksia lukuunottamatta. Ennen tätä kuvien tyyli vaihtuili ehkä moneenkin kertaan yhden postauksen aikana, ja teksti saattoi käsittää monia eri fontteja, joilla leikin ja korostin haluamiani asioita. Ei enää, se kausi on onneksi ohi.


Tiedän, mitkä ovat yleisimmät postausteemani. Teksti&vuodatus&valokuvat, matkustus, diy&käsityöt, sekä vaatteet ja muut tavalliselle "lifestyleblogille" ominaiset, tavallisen nuoren naisen elämään kuuluvat asiat. En pyri olemaan sitä mitä en ole, oon aikalailla sama Helmi kuin vuosi sitten. Ihan yhtä ruskeaoranssitukkainen, kipakka ja tunteellinen. Ihan tavallinen nainen, jonka elämää hallitsee ihan tavalliset teemat. Ja ne ovat sitten myös tämän blogin teemoja, vaikkei sitä tavallisuutta huvitakaan korostaa. Tavallinen elämä on tylsää, jos sen ajattelee tavallisen tylsänä elämänä. Siksi mun elämä onkin yleensä lähinnä korostetusta JEEE tai BUUU ihan muutenkin kuin sen osalta, mitä tänne selitän.



Myös oma asenteeni bloggaamisen suhteen on muuttunut ja se murros taisi tapahtua joskus kesän ja syksyn välimaastossa. Mä tykkään kirjallisuudessa huumorista, realismista ja jonkin verran myös inhorealismista, ja otan usein itseäni säväyttäneistä kirjoittajista vaikutteita. Vaikuttavat suorapuheiset tekstit ovat saaneet mut ihannoimaan rehellisyyttä ja avoimuutta, koska haluun tässä elämän selostamisen ohella myös parantaa omaa verbaalista ilmaisukykyäni, myös kerronnasta on löydettävissä vähän sellaista "mun tyyliä".


Mulle on kehittynyt sellainen "minä määrään" -asenne ja jos saa sanoa, mun mielestä sellainen pitäisi olla jokaisella bloggaajalla. Pitää tietää omat oikeutensa, ja vaikka bloggaaja saa kysyä lukijoilta ideoita, mielipiteitä ja neuvoja, eivät ne ole lukijat, jotka tätäkään blogia kirjottavat. Minä päätän, mitkä asiat koen kertomisen ja näyttämisen arvoisiksi ja jotka en. Kunnioitan jokaista lukijaa ja kaikkia toiveita, mutta "minäminäminä"-asenne vie mua eteenpäin. Tää on jotain mun omaa.

Paras saavutus ehkä on, että oon oppinut rentoutumaan näiden postauksien kirjoittamisen suhteen. Olen vähemmän überperfektionisti kuin aloittaessani, vaikken edelleenkään helpolla suostu karsimaan postausten "laadusta". Niitä vain tulee vähemmän, ja mun mielestä hyvää 10 postausta/kk on parempi, kuin 25 lähes samanlaista "päivän asu"-soopa postausta kuukaudessa. Ihmettelen, miten kukaan on niitä juttuja jaksanut lukea, sen verran oon muuttunut etten ainakaan itse jaksaisi: tykkään blogeista joiden tekstiin koukuttuu. Kuvat on mulle vaan tekstiä täydentävää plussaa.

Mulla on lähes koko elämäni läpi ollut aika hyvä itsetunto, ja niin on myös blogatessa. Oon herkkänahkanen mutta vahva ja terveesti omanarvontuntoinen ihminen. Tykkään saada palautetta, koska rakastan kehuja ja kritiikistä silmät avautuvat myös niille epäkohdille, joita en itse näe.

Joskus taannoin demissä pyöriessäni osallistuin yhteen "arvostele edellisen blogi"-keskusteluun, ja keskustelun päävetäjä arvosteli blogiani muun muassa sanoin "Aika paljon kirjoitusvirheitä pisti silmään" ja "Kuvien laatu vaihteli liikaa, osa ihan ok laatuisia, mutta lähes kaikki kuvat toosi tylsiä. Joko jonkun naama tai sitten tavanomainen maisema. Myös kuvien asettelu ja muodot oli ärsyttävät."

Ei mulla katkeruutta, mutta hämmennys kyllä jäi, sillä en itse noita pointteja näe. Kyseessä oli vain yhden henkilön mielipide, enkä viitsi kyseenalaistaa sitä, jaksa keksiä sille syitä tai alennu vertailemaan hänen omaan tuotokseensa, mutta otetaan nyt vaikka tuo, että "kuvat ovat tylsiä, kun niissä esiintyy jonkun naama tai tavanomainen maisema". Mitä muuta kuvassa sitten ylipäätänsä voisi olla, kuin joku/jotkut henkilö(t), maisema tai kohdistus johonkin yksityiskohtaan? Ei mahdu mun kaaliin. Mutta samapa tuo. Mä en tosin enää pidä itseäni niin nirsona blogien suhteen, kuin mitä kuvittelin olevani.

Tästä tuli vähän suunniteltua pidempi teksti ja silti varmaan unohdin jotain tosi "oleellista". Haluaisin vielä loppuun pyytää teitä kommentoimaan mielipiteitä ylläolevaan (jos kukaan jaksoi tuota loppuun asti lukea) tai vaikka toiveita postauksien suhteen! Tiiän, että mulla on edessä tosi kiireiset pari kuukautta, enkä tiedä miten paljon ehdin tänne kirjoitella (saatika kuvata), mutta en ole pahemmin mitään toivepostauksia toteuttanut (viilettänyt vain omilla ehdoilla eteenpäin), joten olisi kiva tietää, onko kellään mitään toiveita. Jos ei (kuten ei kellään ei taida olla mitään kysyttävääkään tuosta kysymyspostauksen vähäisestä saldosta päätellen), niin jatkan vaan tätä omaan tahtiin rellestystä. :)


Sori tää on pakko laittaa tähän että saan "kontrollin"... Ite en oo blogiani tonne lisännyt, mutta siellä se keikkuu, väärällä nimellä, dafuq... # I hope that you see right through my walls
6 kommenttia:
  1. Oon niiiin kateellinen sun kirjotustyylille! Kun alottaa, niin ei voi enää lopettaa vaan pakko jatkaa loppuun asti, oli teksti miten pitkä tahansa :D Jatka samaan malliin niin hyyyvä tulee :)!

    VastaaPoista
  2. Ihan mahtava! Siiis mun on toddella vaikeaa ymmärtää miten joku voi olla näin hyvä kirjoittamaan. Ja vielä niin nuorena. :-)
    Olen häkeltynyt.

    VastaaPoista
  3. Voi että sä oot nätti! Oon niin kade! :)

    VastaaPoista
  4. Jere Viskari ja AnsQ: Hei oikeesti nää oli varmaan ihanimmat kommentit, mitä oon koko tän vuoden aikana saanut! ♥ Kiitos ihan hirveesti, tuli ihana fiilis kun sai lukea noin piristäviä ja motivoivia sanoja!

    Jensku: Joo varsinki ton vikan kuvan perusteella. :D Mut kiitos!

    VastaaPoista
  5. Sait multa tunnustuksen joten käyhän kattomassa jos kiinnostaa!:)
    http://just-breathe-anette.blogspot.fi/2013/01/tunnustusta-ja-haastetta.html

    VastaaPoista