Oodi ihmisperseille

3 kommenttia:
Eli mäkätysvirsi muutamista ihmisten ikävistä käyttäytymistavoista tai luonteenpiirteistä. Sinä joka luulit minun esittelevän tässä nyt omaani tai muiden enemmän tai vähemmän kiinteitä tai kurttuisia takalistoja, joudut nyt valitettavasti pettymään pahasti. Tuli nyt öisen makuni mukaisesti vähän provokatiivinen otsikko, mutta kai tuokin sopii antamaan verikoirille vähän vainua jutun juonesta. Kuvitukseksi tähän pienimuotoiseen avautumiseen tungin muutaman viime yönä nopeasti luonnostelemani ja tänä yönä "viimeistelemäni" piirroksen, kun aiheeseen sopivia valokuvia ei oikein ole.

Jokainen varmasti tiedostaa muissa ihmisissä sellaisia piirteitä, jotka rupeavat vähintään ajan myötä ottamaan itteä kupoliin. On ihmiskohtaista, kuinka helposti ärsyyntyy ja mitkä asiat sen ärsyyntymisen laukaisevat. Ja koska kukaan ei ole täydellinen, lienee uskottavaa, että jokainen (eli myös minä) "syyllistyy" tällaisiin ärsyttäviin piirteisiin ja tapoihin aina silloin tällöin. Mutta silloin, jos jonkun ihmisen koko persoona, luonne ja käytös kietoutunut tällaisten piirteiden ympärille ja ne puskevat esiin useammin, kuin toisen kaikki ne ihanat hyvät puolet… no, voihan sitä vähemmästäkinhän mennä hermot.

Mä tulen yleisesti ottaen helposti toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta on monia luonteenpiirteitä ja toimintatapoja, jotka ennemmin tai myöhemmin saa mun otsasuonen tykyttämään tai vähintään silmät pyörimään epäuskoisesti päässä. Kokosin tähän postaukseen muutamia sellaisia piirteitä, jotka itse koen useimmiten kovin hermoja raastaviksi. (Huomaa, että en tarkoita, ettenkö voisi tulla näitä piirteitä omaavien ihmisten kanssa toimeen, tai että tuomitsisin heidät huonommiksi ihmisiksi.)

Sellaiset, jotka luulevat olevansa maailman napa. Että kaikki ihana ja kauhea tapahtuu vain heille - tai jos se tapahtuu joillekin muille niin ok, mutta heille se tapahtuu kyllä aina jotenkin niin erityisellä tavalla. Esimerkiksi jos joku kuolee, niin tällaisella maailman navalla se suru, tuska ja ihmisten reaktiot on jollain tavalla normaalista poikkeavia, ja helposti unohdetaan, että on myös muita samalla tavalla läheisiä menettäneitä, jotka joutuvat samaan tapaan käymään samanlaisia asioita läpi.

Tai jos tällainen ihminen seurustelee, niin hän tuntee - ja usein myös hehkuttaa sitä muille - kuinka se oma kulta on maailman täydellisin ja ihanin ja kuinka koko suhdekin on niin täydellinen ja tulee kestämään ajasta ikuisuuteen, vaikka oikeasti koko suhteessa ei ole mitään sen ihmeellisempää tai täydellisempää kuin muidenkaan parien suhteissa. Ihan niin kuin normaaliin parisuhteeseen kuuluisi elää vuodesta toiseen kokoajan jossain pinkissä rakkauskuplassa... Ennemminkin koko hehkutus on vain liioittelua, jonka tarkoitus on todistella suhteen laatua niin itselleen kuin muille, vaikka tosiasiassa kaiken sen lässynlääliioittelun takana saattaisi olla normaalia enemmän epämääräisyyksiä ja ongelmia.


Ihmiset, jotka roikkuvat onnettommissa suhteissa. Okei, itselläni on meneillään ensimmäinen seurustelusuhde, jota edelsi hyvin pitkä ja epämääräinen teinisäätöajanjakso, jonka aikana joku järkevämpi olisi ehkä heittänyt hanskat tiskiin paljon aikaisemmin kuin minä. Joten tietyssä määrin ymmärrän niitä, jotka eivät pääse irti tunteistaan tai kykene luovuttamaan.

Mutta en tarkoita teini-iän rakkaussotkutja tai säätämisiä, vaan vähän aikuisempia henkilöitä, jotka vetoavat rakkauteensa syynä pysyä suhteessa, joissa joutuu sietämään esimerkiksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa, tai jossa toinen osapuoli on ihan onneton tapaus ja suhteessa pysytään vain argumenttien "en mä voi sitä nyt jättää koska sillä menee nyt niin huonosti, olisin kamala ihminen", "nyt meillä menee hyvin, kyllä tää tästä, ei mulla oo mitään syytä jättää kun mä rakastan sitä niin paljon" ja "rakkaus voittaa kaiken!!!1" vuoksi.

Sen verran pitäisi olla omanarvontuntoa, että tajuaisi ajoissa lakata yrittämästä turhaan ja lähteä suhteesta, josta rakkauden hintana on esimerkiksi mustelmat, itsetunnon romuttuminen, liika riippuvaisuus toisesta tai pakkosopeutuminen toisen ongelmiin jotka vaikeuttavat vakaan ja kestävän parisuhteen syntymistä, kuten vaikka toisen syvä masennus, itseinho, itsetuhoisuus tai sitoutumiskammo.



Turhantärkeät tyypit.
Sellaiset tärkeilijät, nirppanokat, pikkuasioihin tarttuvat näsäviisaat yliyrittäjät. Sellaiset, joita tekisi mieli ravistella olkapäistä että aaargh, rentoudu nyt vähän herranjumala sentään. Mun saamani hyvät ensivaikutelmat ihmisistä voivat helposti romuttua, jos tyyppi yhtäkkiä tekeekin haloon jostain omasta mielestäni mitättömästä asiasta, tai ainakin sellaisesta, josta oikeat kaverit eivät meteliä nostaisi.

Turhan tarkat tärkeilijät voivat olla mitä tahansa omia mielipiteitään ja arvojaan liian hanakasti levittäviä henkilöitä, oli kyseessä sitten poliittinen suuntaus, ympäristönsuojelu, absolutismi, fitness, jonkun tietyn lätkäjoukkueen kannatus tai mikä vain. Kaikki aiheet ovat kohtuullisessa määrin esitettyinä siedettäviä ja on hienoa, kuinka ihmisten persoonallisuudet saavat syvyyttä selkeistä mielipiteistä, mutta liika on liikaa: liian jyrkillä asenteilla ja mielipiteillä blokkaa vain pois kaikki, joiden mielipiteet eivät ole samat kuin itsellä.

Kuten esimerkiksi jos kerran lukion ykkösellä sen yhden ainoan käymäni espanjan kielen kurssin koetta ennen kirjoitin pari juttua luntiksi käteeni (uu, siis d44 mikä teinipahis oonki ollu), ja jos hyväksi tyypiksi henkilö X äkkiä kauhistelee asiaa ihan järkyttyneenä ja uhkaa tosissaan mennä kertomaan asiasta opettajalle, mulla katoaa niin luottamus kuin arvostus tällaista tyyppiä kohtaan. Okei, lunttaaminen voi jonkun mielestä olla tosi säälittävää, mutta eipä siitä onnettomasta pikku luntista mitään hyötyäkään ollut, ja koska kyseistä B3-kieltä tuli käytyä vain yksi onneton kurssi, tulee lopputodistuksessa kurssista komeilemaan nätin numeron sijasta S niin kuin suoritettu.

Pointti oli että joo, vakaumukset, mielipiteet ja aatteet on okei, mutta jos ne vedetään yli, niin itse en ainakaan sellaisiin henkilöihin täysin kykene luottamaan. Mistä sitä tietää, milloin nämä asiat menisivätkin vaikka kaverisuhteen edelle, ja kuinka loppujen lopuksi toinen näkisi toisen erilaisten näkemystensä vuoksi ajattelemattomana tai jopa huonompana ihmisenä. 

Jos tuosta ei jo selvinnyt, niin sanotaanko vaikka että vihaan ylenpalttista tärkeilyä yhtä paljon kuin jenkkilän iänikuista republikaanit vs. liberaalit -jaottelua ja ihan tän meidän kotimaankin eduskunnankin päätösten paikallaan junnaamisia ideologisten ristiriitojen vuoksi. Siis oikeesti, mitä väliä onko vassarikommari, multavarvas vai porvari, kun aikaan pitäisi saada toimivia ja uudistuksellisia päätöksiä, jottei koko yhteiskunta junnaisi paikoillaan ja romuttuisi turhan hidastelun vuoksi...

No mutta takaisin pääaiheeseen.

Kaksinaamaiset ihmiset, myös silloin kun se kaksinaamainen käytös tapahtuu henkilön itse huomaamatta. Kuten vaikka niin, että tyyppi on joidenkin seurassa pirteä kuin mikä ja kunnon show päällä, mutta toisten seurassa ei sitten viitsikään laittaa tikkua ristiin sen suhteen, että yrittäisi olla millään tavoin hyvää seuraa. 



Tosikot. Ovat yleensä hyvin lähellä turhantarkkoja tärkeilijöitä. Yleisesti ottaen tarkoittaa myös huumorintajuttomuutta. Joskus huonolla tuulella ollessani saatan sortua siihen itsekin, mutta yleisesti ottaen oma huumorintajuni kattaa laidasta laitaan kaikenlaista, ronskin rumista läpistä täydellisiin järjettömyyksiin. Vastapuolen tosikkous on ikävää, erityisesti jos jollekin yrittää kertoa jotain omasta mielestään hulvatonta tarinaa, mutta koko juttu menee puihin, kun toinen ei näe asiassa mitään hauskaa vaan ennemminkin loukkaantuu siitä tai kyseenalaistaa koko vitsin.

Se jos mikä on kiusallista, jos jostain kolmannesta osapuolesta väännetty leikkimielinen pilailu kääntyy toisen puolelta puolusteluksi tai vastustavaksi saarnaksi. Siinä vaiheessa heitän hanskat tiskiin että hei urpo, ala jaksa tiukkapipoilla, ei tässä yritetä loukata ketään tai puhua paskaa vaan keventää tunnelmaa ja luoda pohjaa jollekin keskustelunaiheelle - yritä itse enemmän ja paremmin, jos toisen osapuolen yritykset ei kelpaa.
(- "okei täältä pesee, mikä on punainen valo puussa? tarzanin vessa varattuna! AHAHAHAHA!"  - "….") Tosikkous, asioiden liioitellun kirjaimellisesti ottaminen, huumorintajuttomuus. Siinä kolme kivaa pikku keinoa kuivattaa sosiaalisista tilanteista kaikki hauskuus ja rentous.



Henkilöt, jotka ovat "aina oikeassa". Oli kyse sitten makuasiasta, mielipiteestä tai tietämyksestä, niin tällaisella tyypilla on aina se ainoa oikea vastaus kaikkeen, tai ainakin muiden vastaukset ovat jollain tavalla huonoja tai vajavaisia, vaikka sitä omaa oikeaa vastaustaan ei kunnolla osaisikaan perustella tai itsensä tulisikin puhuneeksi umpikujaan.

Tällainen henkilö voi suuttua, kun toiset eivät ole samaa mieltä tai vakuuttuneita toisen aukottomista perusteluista. Hän voi myös puolustaa omaa kantaansa jankuttamalla yhtä argumenttia vaikak maailman tappiin asti, kunnes muut luovuttavat ja kyseinen henkilö saa tuntea voittaneensa "väittelyn". Ovat usein henkilöitä, joiden pitää oppia kaikki asiat kantapään kautta, sillä muiden neuvoja ei tietenkään voida oman ylpeyden vuoksi viitsitä kuunnella tai sisäistää.


Ne jotka ottavat enemmän kuin antavat. Näin tälleen kuvainnollisesti sanottuna. Tosielämässä meinaa henkilöitä, jotka vaativat toisilta asioita tai tietynlaista käytöstä, joita eivät ite kuitenkaan viitsi noudattaa. Oli kyse sitten parisuhteesta tai ystävyydestä, niin jos itse on kokoajan ailahteleva tuittupää tai epäsosiaalinen möllöttäjä, on aika epäreilua olettaa, että toinen jaksaa loputtomiin yrittää olla ymmärtäväinen ja aktiivinen, jos vastakaiku on aina epämiellyttävää tai olematonta. Ja jos on vanhempi, on aika tekopyhää opettaa lapselle käyttäytymissääntöjä, jos ei itse noudata niitä samoja normeja.


Mauttomat tyrkyt. Okei, hyvä itseluottamus ja korkea itsetunto on yleisesti ottaen hienoja asioita. Mutta jos ne vetää sen verran överiksi, että facebook käyttyy itsensäesittelykuvista läpinäkyvine pitsipaitoineen, joissa pääosassa esimerkiksi nättien kasvojen sijaan tuntuvatkin olevan ne paidan läpi vilkkuvat kirkkaanväriset pitsirintsikat, niin kyllä mun mielestä siinä saa ihmisestä aika epätoivoisen kuvan. Miljoona naamakuvaa samantyyppisista kuvakulmista samantyyppisillä ilmeillä, "huomaamatonta" tissivaon vilauttelua ja kitisemistä aiheesta "siis miks kaikki niinku kokoajan jankuttaa et b000bSS!!!1 ???"
Jos itseään haluaa esitellä samaan tapaan kuin jotkut mallitypykät pornolehtien sivuilla, niin kyllä sillekin varmasti löytää paikkansa. Musta olisi ihan jees, jos naamakirja oli naamakirja eikä tissikirja. Silloin sen voisi avata esimerkiksi yleisillä paikoilla tai vanhempien ollessa lähettyvillä, pelkäämättä, että ne mukavat pikku pornokuvat pomppaa heti ensimmäisenä siihen etusivulle kaikkien silmien eteen.

Turha arvoituksellisuus. "Siis kaikki meni näin... eikun emmä voikkaan kertoa tätä" tai "Mulla on niin hirveän paha olla.... mut en haluu kertoa miksi". Aargh. Lähes samaa sarjaa kuin huomiohuorailu herutuskuvien kera.

Välinpitämättömyys. Se voi olla osa kaksinaamaista käytöstä, jolloin välinpitämättömiä ollaan yleensä vain joidenkin henkilöiden seurassa. Näprätään taukoamatta kännykkää, vaikka kaveri siinä vieressä olisi halukas juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia, ei olla kiinnostuneita muiden asioista tai ainakaan ei näytetä sitä. Ite en ainakaan tykkää toistaa itseäni, varsinkaan jos toisen välinpitämättömyyden voi katsoa tahalliseksi, kun toinen ei edes yritä kuunnella tai olla läsnä!

Toisesta korvasta sisään, toisesta ulos...

Dissaajat.
Erityisesti ne, jotka haukkuvat muita ja perustelevat "oikeutensa" tähän toimintaan sananvapaudella ja sillä, etteivät hauku vaan "antavat vain kritiikkiä", jota toinen "ei osaa ottaa vastaan". No en mäkään välttämättä ottaisi ihan tyynesti vastaan, jos joku tulisi sönköttämään, että "ei millään pahalla mutta oot ihan karseen ruma". Tai no, totta puhuen ottaisin, nauraisin räkäsesti päin naamaa, kiittäisin ja toivottaisin hyvää päivänjatkoa, mutta multa kyllä löytyisi ymmärrystä niille, jotka eivät tuollaista yhtä iisisti ottaisi. Meinaan nyt lähinnä yksittäisiin ihmisiin tai ihmisryhmiin kohdistuvaa haukkumista, esimerkiksi vaikka tässä blogimaailmassa, jossa mielipiteensä ja ajatuksensa saa tuotua helposti julki myös ilman tunnistetuksi tulemisen pelkoa. Missä menee sananvapauden ja kunnianloukkauksen raja, kas siinä pulma.


Ärsyttävien asioiden lista.

En usko että on ainuttakaan ihmistä jota ei ärsyttäisi tai harmittaisi jonkinlainen piirre muissa ihmisissä tai itsessään. Tiedostan kyllä, etten itsekään ole mistään kaikkein vähiten ärsyttävimmästä päästä vaikkapa suorasukaisuuteni, kohtalaisen lyhyen pinnani ja ajoittaisen hajamielisyyteni vuoksi. Sentään kuitenkin tiedostan, että näitä epäkohtia on, enkä uskottele itselleni olevani mitenkään normaalia parempi tai onnistuneenpi ihminen. Se jos mikä on raivostuttavaa, kuin itseään virheettömänä pitävä ihminen, joka ei näe toimintatavoissaan ja käytöksessään mitään parannettavaa. Sellaisia kun tuskin kovin paljoa on. Itseään saa ja pitää rakastaa, mutta ei sillä tavalla, että samalla pitää muita jollain tavalla itseään vähempiarvoisina olentoina.

Näitä löytyisi varmaan vielä lisääkin mutta jääkööt nyt tähän. Kertokaa jos unohdin omasta mielestänne jonkun oleellisen piirteen. Tästä tekstistä olisi tullut pitkä kuin nälkävuosi jos olisin tarttunut kaikkiin yksityiskohtiin ja poikkeustapauksiin, joten älkää vetäkö melonia perseeseen aiheesta "ei #"€%& mitä törkeetä yleistystä!!!1" :) Ja tuokaa ne omat mielipiteenne kuuluviin jos uskallatte!
3 kommenttia:
  1. Oot ihan oikeessa noissa "ihmistyypeissä!! Valitettavasti vaan aina silloin tällöin, tosi huonoina päivinä, huomaa sortuvansa ihan samaan. Esimerkiksi tuohon maailman napa -ajatteluun, tosin onneksi yleensä ihan vain omassa päässä. :)
    En tiedä oonko aikaisemmin sanonut, mutta olet ihan loistava piirtäjä! :)

    VastaaPoista
  2. ekaks, oot hirveen hyvä piirtään!! :o sulla on aivan mahtava blogi! tää kuuluu mun lemppareihin :3 kirjotat tosi hyvin ja oon just samaa mieltä tuosta mitä kirjotit!

    VastaaPoista
  3. Annika: En usko että kukaan voi aina käyttäytyä täydellisesti, tuleehan niitä huonoja päiviä ja hetkiä, eikä siinä oo mitään väärää. :) Meinasin lähinnä sitä, jos jonkun hallitsevana luonteenpiirteenä on ihan 24/7 joku noista, niin siinä vaiheessa kyse ei ole enää huonosta hetkestä, vaan ärsyttävästä piirteestä... Kiitos! ♥

    Anonyymi: Kiitos! ♥ Hauska kuulla! :D

    VastaaPoista