Inspiraatiota ja houkutuksia käsityömessuilla

5 kommenttia:
kasityomessut-inspiraatiota
Angstipupu...
...ja darrakani. Sopis varmaan vappupäivän maskotiksi?

Miten kanit ääntelee? Sitä voi yksinkertaistaa, että kissa sanoo miau ja koira vuhvuh, mutta entäs kanit? Vikiseeks ne niinku gerbiilit? Kun ainoa idea mikä mulla tulee vielä näin lähes 19-vuotiaanakin mieleen, on että kanit sanoo "pupupupu", kuten silloin pikkutenavina oli tapana imitoida.

Muun muassa tällaisia syvällisiä pohdintoja (jotka on tietty ihan pakko möläyttää tänne ilman että sivistäisi itseään vaivihkaa googlen avulla) syntyi viikonloppuna, kun vääntäydyttiin vähän messuilemaan. Tai siis toisin sanoen mä halusin kädentaitojen messuille ja onnistuin raahaamaan Onan sinne mukaan. Ja koska siellä oli monia muitakin messuteemoja, niin pitihän sitä vähän käydä lemmikkimessupuolellakin pällistelemässä rottia ja katteja, silittelemässä kaneja ja allergisoimassa Onaa (kuvitelkaa tähän voldemort-naurua taustalle).


Kädentaitomessujen puoli oli täynnä inspiraatiota ja houkutuksia, joista erityisesti mua kiehtoi kaikki korujutut. Kuvista löytyy yltä kaksi mun lempparikohtaa, upeat lehtiriipukset ja -korvikset, joita oli sekä kuparisissa kuin hopeisissa sävyissä, sekä nuo saviastiat.

Istahdin myös joksikin aikaa Sinellin pajaan kokeilemaan silkkipaperikukan tekoa, ja siitä tuli kyllä aika söpö. Se on tuo sininen tuossa parisen kuvaa ylöspäin, jos joku ei tajunnut. Jos jää aikaa, voisin tehdä tuollaisia mun yo-juhliin koristeeksi...


Vauvamessujen puoli oli ihan umpitäynnä lastenrattaita, lapsia, raskaana olevia naisia, lastenvaatteita ja kaikkea mitä nyt arvata saattaa. Eipä se mikään yllätys ollut, mutta tiiän kyllä minne aion nenäni tunkea sitten, kun jälkikasvun hommaaminen on omallakin kohdalla vähän ajankohtasempaa!

Käveltiin sieltä läpi niitä vaahtosammuttimen kokoisia apinoita väistellen outlet-messujen puolelle, leikittiin matkan varrella maailmanparantajia allekirjoittamalla vesi on perusoikeus -adressi, ja hihitettiin kuin varhaisteinit myynnissä olevien halpiskirjojen seksiaiheisille nimille, kuten "Mielessä YHÄ se - Yli kuusikymppisten naisten eroottisesta elämästä".

Saalis.
En todellakaan oo mikään pääkallofani, mutta nää pinkit kallot osapuilleen huus mun nimeä kun vilkaisin niiden suuntaan. Yhdestä tulee riipus itelleni, muista värkkään Onalle synttärilahjan. Jos Ona luit tän, muista unohtaa mitä luit. :D

Oltiin kummatkin vähän sellasella "ei oo rahaa tuhlattavaks"-periaatteella liikenteessä, mutta vaan toisella meistä tää periaate piti. Mä retkahdin pariin muka-niin-pakolliseen hankintaan, kuten kivisiin pääkallohelmiin ja tuollaisiin kakkukuorrutushommeleihin...

Niiden lisäksi ostin itelleni puoliksi vahingossa nahkarepun. Oikeesti ei ollu tarkotus! Mä pysähdyin sellaisen nahkalaukkukojun kulmalle katselemaan lähietäisyydeltä erivärisiä reppuja, kun yhtäkkiä jostain pomppas siihen viereen yksi sen laukkukojun vetäjistä. Se oli sellainen aika symppis harmaapäinen ukko, joka rupes pitämään siinä pientä myyntipuhetta. Selvis, että ne järkevimmän kokoiset reput maksoi jotain 60 euroa, ja rupesin perääntymään vetoamalla pieneen budjettiin.

Kun vastasin sen uteluihin ettei mulla ole varaa maksaa kuin korkeintaan 20 euroa, se voivotteli ettei se kyllä ihan riitä. Näin mä olin arvellutkin, mutta kun olin jo kääntynyt pois ajatuksella "nyt paetaan äkkiä paikalta", se laskikin äkkiä yhden sellaisen repun hinnan siihen kahteenkymppiin. Enkä mä enää siinä vaiheessa enää kehdannut kieltäytyä. D: Ja hupsistakeikkaa, nyt mulla sitten on taas reppu ekaa kertaa kuuteen vuoteen.

Mun viikon sosiaalisin hetki oli tyttöpoppoon subwaymättöretki. Oho se rimmas.
Se on taidekuva.

Että sellaista vaihtelua tähän sumeeseen arkeen. Muilta osin mulle ei oo tapahtunut mitään.

Äiti yritti pitää mulle motivoivan puheen, mä koin sen tukahduttavaksi ja vedin pienet itkupotkuraivarit. Roope taistelee oman hillittömän luku-urakkansa kanssa ja mä en tunne edistyväni yhtään missään. Menee hermot, kun lähden tekemään jotain tehtävää, luulen tietäväni mitä teen ja ratkaisu onkin jotain ihan muuta kuin itse laskin. Tai se kun en ymmärrä, miten jotain laskua pitäisi lähteä tekemään, eikä mistään ei löydy juuri sen vuoden tehtävien mallivastauksia. Dia.fi on muuten hyvä ja kattava sivusto, mutta en käsitä, miks ihmeessä niitä tehtävien ratkaisuja ei oo voitu laittaa sinne jokasen vuoden osalta...

Päivät kuluu hirveän nopeasti, varsinkin kun nukkuu aamut aina puolille päiville. Mun unirytmi on jostain hyvin syvältä, uliuli ja kello on taas yli puol neljän. Tasan neljältä aamuyöllä kaikki linnut rupee visertämään, pitäis saada taju kankaalle ennen sitä...

Nyt lienee käytännössä jo vappuaatto, mihin tää huhtikuukin oikeen katos? Sellanen fiilis kuin aika olis elohopeaa ja sitä yrittäis pitää käsissään, mutta mitään et mahda, kun se on niin saaplarin helposti näpeistä karkaavaa tavaraa.
5 kommenttia:
  1. Voi että, kädentaitomessuille olis ollut ihan mahtavaa päästä! :) Ja toi reppu on mielettömän kivan näköinen, mäkin tahdon hienon repun. Se olis kesällä niin kätevä jokapaikanhöylä. :)
    Mukavaa vappua! :)

    VastaaPoista
  2. Vitsit noi lehtikorvikset on IHANAT!

    VastaaPoista
  3. Annika: Mä uskon et sä olisitki kyllä tykänny! :) Niin on, ja kestäväkin vielä! On nimittäin aika paksua tuo nahka. Väri on kyllä tummanruskea, joka ei sitten ihan toimi mun tummanruskean nahkatakin kanssa. :D Toivottavasti löydät jostain sulle sopivan jokapaikanhöylän!
    Samoin sulle ihanaa vappua! :)

    Sufy: Niinpä! Jos en yrittäis säästää niin tollaset olis kyllä lähtenyt mukaan... No onneks niitä voi tilata joskus myöhemminkin netistä, sitten kun on jotain rahaa millä shoppailla. :)

    VastaaPoista
  4. Oih, noi lehtikorvikset tosiaan on i-h-a-n-a-t :D Ainiin, ne hemmetin yo-koristelut, en ois ees muistanut ellet ois maininnut :D

    VastaaPoista
  5. AGENTTTI: Äläpä! :D Haha, mullaki ne tuli mieleen vasta ton kukanteon yhteydessä. :D

    VastaaPoista