# Äiti ja iskä ne yhteen soppii

2 kommenttia:
...huomenna pannaan ne pussauskoppiin. Tosin ei kyllä ole tarve, noilla oli viime viikolla jo kahdeskymmenes hääpäivä ja silti tuntuvat vähän väliä käyttäytyvän kuin vastarakastunut nuoripari. Söpöä! Saattaa kyllä olla, että jos olisin yhtään nuorempi, niin häpeäisin varmaan silmät päästäni tyylillä "yyyy älkää olko tommosii, kuin te oikeen kehtaatte...." Yleensähän teineillä/nuorilla on jossain vaiheessa sellainen kausi, jolloin lähes kaikki vanhempien tekemiset ja sanomiset nolottaa ja hävettää.

Mä en muista milloin se kausi mulla oli vai oliko ollenkaan, mutta tämän ikäisenä sitä ei kyllä enää ole. Päinvastoin, löydän vaan itestäni paljon samanlaisia käyttäytymispiirteitä, joten miksi olisi ainuttakaan syytä nolostella mun vanhempien käyttäytymistä. Paitsi ehkä silloin, kun ne möläyttelee noloja juttuja tai laukoo muuten vain huonoja vitsejä. Mutta mä varmaan tuun tekemään ihan samaa ja olemaan ihan yhtä nolo mun omille lapsille joskus määrittelemättömän kaukaisessa tulevaisuudessa.



Meillä ei usein mitään suurista merkkipäivistä poikkeavia juhlia pidetä, mutta näitä pyöreitä avioliittovuosia juhlittiin pihajuhlien muodossa. Vieraat olivat kaikkia meidän vanhempien vanhoja kavereita, musiikki oli jotain mun vanhempien 20 vuotta sitten kuuntelemaa ja rakastamaa, ja alkuruokana ollutta samanlaista kermaista lohikeittoa tarjoiltiin myös silloin 20 vuotta sitten hääjuhlissa. Vieraita ei kuitenkaan kutsuttu mihinkään vuosipäiväjuhliin vaan ihan kesäisiin pihakekkereihin hääpäivää mainitsematta, mutta nykypäivän maailman tapaan suurin osa tiesi merkkipäivästä facebookin ihmeellisen maailman kautta.

Mä olin leiponut pari kakkua, joista toinen oli mun bravuuriksi ja luotettavan nopeasti valmistuvaksi muodostunut suklaatorttu. Toinen sen sijaan oli kermavaahtokuorrutteinen, mansikkamousse -kerroksinen täytekakku, jossa yritin noudattaa tätä ohjetta. Oon aikaisemmin tehnyt vain yhden täytekakun, mutta riski tai ei, halusin kokeilla uudestaan onneani. Ohje oli kyllä vähän outo, sillä sen mukaan tehdyn taikinan määrä niin valtava, että se kohosi uunissa vuoan reunojen ylitse ja valui pohjalle kärisemään. Myös moussen määrä oli valtava, ja paremman astian puutteessa rakensin kakun kupolin malliseen leivontakulhoon. Ei ollut aikaa pitää kakkua yön yli jääkaapissa hyytymässä, mutta 5-6 tuntia pakastimessa ajoi saman asian.

Muilta osin kaikki onnistui hyvin - jopa mun ensimmäinen kokemus kermavaahtokuorrutuksen pursottamisen suhteen. Kakun maussa ei ollut mitään valittamista, ja erityisesti se mansikkamousse oli napakymppi, ainakin jos on omiin makynystyröihin ja muiden kehuihin on luottaminen. Siltä osin voin siis tuota ohjetta suositella kokeilemaan.


Mun iskälle reissusta tuoma tuliainen oli essu!


Jos oot päättänyt pitää kesäiset juhlat terassilla grillaillen, tietenkin just silloin sataa. Vähintäänkin muutaman minuutin ukkos- ja rankkasadekuurojen verran aina silloin tällöin. Sitä on Suomen kesä.

2 kommenttia: