# Identiteettikriisi

14 kommenttia:
Mulla on pieni identiteettikriisi. Tai ei niinkään pieni. Eikä oikeastaan itseni suhteen vaan tän blogin, sen suhteen mitä se pitää sisällään. Mitään en halua pyyhkiä pois, en siivota pois "menneisyyttä" ja aloittaa ihan kokonaan puhtaalta pöydältä, kun en ainakaan itse tykkää siitä, kun muut ihmiset tekee niin. En kuitenkaan osaa olla täysin varma, mitä haluan tän jatkossa pitävän sisällään. Ollakko henkireikä sekä elämälle, ajatuksille että luovuudelle, mennäkkö enemmän diy- ja käsityöjuttuihin keskittyvän blogin suuntaan, vai jakaakko diy-jutut ja kaikki muu kahdeksi täysin erilliseksi blogiksi. Kahdeksi blogiksi jakautumista en toisaalta tosiaan haluaisi tehdä, mutta kummastakaan puolesta en halua luopuakaan. Nykyinen bloggaamistyyli on kuitenkin jollain tapaa ristiriidassa suhteessa siihen, mitä haluaisin sen olevan. Siksi oon vähän solmussa.

Ehkä tää blogi menee vaan mun elämän mukana, juttujen aiheet tulee sillä rytmillä kuin ne elämässä tapahtuu tai mun päästä sinkoilee. Mutta sekään ei täysin poista tätä kriisiä, joka ulottuu myös blogin nimeen. Oon ensimmäistä kertaa epävarma siitä, onko pieni varpunen täysin sopiva ja täysin mua itteäni. Kun varpuset ei lopulta liity mitenkään tähän blogiin tai muhun, kielikuvanakin se on niin kaukaa haettu. Toki se on kaunis edelleen, herkkä ja omanlaisensa, mutta that's it, ei mitään muuta.

Mutta nimenvaihto meinaisi sitä, että pitäisi keksiä nykyistä osuvampi uusi nimi. Ja tällä hetkellä lyö ihan tyhjää. Yksi vaihtoehto on tietenkin mun oma nimi. Helmi Hytti, se on loppujen lopuksi ihan runollinen nimi. Enkä usko, että vain ja ainoastaan mun mielestä. Pitäisin sen ihan varmasti mun taiteilijanimenä, vaikka joskus menisinkin naimisiin ja ottaisin virallisesti kumppanini sukunimen. Toisaalta oma nimi blogin nimenä on nykyään niin tavallinen ratkaisu, massavillitys ja klisee, etten tiedä, pystyisinkö mä siihen, vaikka tuo onkin hiukan tavallista erikoisempi nimi. Eivätkä kaikki ihan välttämättä ajattelisi sitä ensimmäiseksi juuri "vain" nimenä, kun on kummallakin sanalla on myös oikea merkitys. (Kauan sitten 19 vuotta sitten, kun mun vanhemmat paljasti mun isovanhemmille mun tulevan nimen, mummi murjaisi heti että "oi miksei vaikka Meri-Helmi!" ....ihanaa että mun vanhemmilla sentään oli jonkin kohtuus.)

En tiedä mitä teen, ei oo helppoa päästä selvyyteen itsensä kanssa. Tää blogi on ollut pieni varpunen jo reilut puolisentoista vuotta, ja pidän siitä edelleen, mutta se ei enää tunnu niin oikealta. Tiiän että tällä on osansa siinä muutosprosessissa jota käyn omassa elämässäni, kun uusi koulu, uudet ihmiset, uusi koti ja niin uutta kaikki. Vaikka mä en loppujen lopulta itse olekaan mikään uusi tai muuttunut, oon tietyllä tapaa jättänyt jo paljon taakseni. Kasvanut pikku hiljaa henkisesti. Ja kun blogi on niin kytköksissä muhun, se muuttuu mun mukana. Joskus huomaamatta, joskus huomattavasti. Kyllähän sen huomaa, jos vertaa eri vuosien tuotoksia toisiinsa. Toisen vuoden lukio-opiskelijasta on iso harppaus omilleen muuttaneeseen yliopisto-opiskelijaan.

Voisin jatkaa vaan samaa rataa, samalla nimellä ja katsoa mitä tuleman pitää, mutta koko tää ajatus on jumittunut mun päähän, enkä pääse siitä yli ennen kuin tuun johonkin konktreettiseen lopputulokseen. En voi jäädä jumittamaan paikoillani, joten täysin samanlaisena jatkaminen ei oo vaihtoehto. Jotain pitää muuttaa. Ei nimi blogia tee, joten miksi nimenmuutospohdinnastakin voi saada aikaiseksi niin kauheat aivosolmut? Siksi koska se nimi on kuin otsikko, jonka alle kaikki postaukset rankataan. Enkä mä nää yhtään varpusia. Ja kun mä tiedän, etten halua luopua niistä tietyistä "kohtalaisen tyypillisistä lifestyleblogin piirteistä" enkä tietenkään myöskään diy-puolesta, mutten halua erottakaan niitä, niin pitää vain etsiä niiden välille jonkinlaista selkeyttä. Mitä se sitten tarkoittaakaan.

Mä pyydän, että kaikki jotka nyt eksyivät lukemaan tän ja jaksoivat lukea (ainakin lähes) loppuun asti, niin olitte sitten jo pidempään mukana pysyneitä tai uudemman puoleisia lukijoita, haluaisin kuulla teidän mielipidettä näihin mun kriiseilyihin blogin sisällöstä ja nimestä. Millaiset puolet tästä blogista loistavat kirkkaimmin, mistä aiheista itse tykkäätte lukea, teksti vai kuvat vai koko kombo, onko omaa mielipidettä johonkin kohtaan mitä voisi parantaa, voisiko nimenmuutos olla hyvä idea, vaihtaakko tilalle oma nimi vai joku ihan muu josta mulla ei ole mitään hajua, onko ideoita tai mitä vaan mielipidettä.

Puhukaa, jooko. Siitä voisi olla mulle apua näiden solmujen selvittelemisessä.

blogin identiteettikriisi helmi hytti

PS. Postaustahdin hidastumisella (jos kesään vertaa) ei kuitenkaan oo mitään osaa tuohon identiteettikriisiin, se on ainoastaan uhrina siinä kamppailussa, jota käyn päivittäin ja viikottain kelloa vastaan.

PS.2: Oon yrittäny elvyttää mun instagram-tiliä (löydyn nimimerkillä juuhachi), tungen sinne semmosia "turhempia" räpsäsyjä, jotka tuskin ainakaan tänne blogin puolelle päätyy.

DIY - Sanomalehdistä itse punottuja koreja

20 kommenttia:
Vaikken vielä mitään lehtiä tilaakaan, postiluukusta tunkee harva se päivä jonkinlaista roskapostia. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin laittaa vain oveen lappu "ei ilmaisjakelua tai mainoksia", mutta toinen on ottaa talteen luukusta tungettavat sanomalehdet, ja käyttää niitä johonkin tarpeelliseen. Mihin? No vaikka maalausalustana jos ei muuta keksi, mutta ite päätin kokeilla käyttää niitä sanomalehtiä ihan rakennusmateriaalina, ja tehdä niistä koreja.

diy-lehdista-punottu-kori-ohje

Punottuun sanomalehtikoriin tarvitset:

  • Sanomalehtiä
  • Sakset
  • Joku ohut tikku (itse käytin puista grillitikkua)
  • Paperiliimaa
  • Kuumaliimaa tai jotain muuta liimaa, mutta kuumaliima on kaikkein nopein vaihtoehto. Kuumaliima pistoolit maksaa kai jotain vähän yli viisi euroa, ja siihen erilliset paketit liimapötkylöitä päälle niin hyvin pääsee alkuun, kunhan muistaa että se liima tosiaan polttaa jos sitä kuumanaa joutuu näpeille.
  • Pahvia, kaksi samankokoista nelikulmiota
  • Pyykkipoikia
  • (Maalia)

Jos teet laatikon johonkin tiettyyn "lokeroon" (kuten minä tein omani tv-tason lokeron mittoihin), ota lokerosta leveys-, syvyys- ja korkeusmitat. Pohjapalojen tulee olla leveydeltä ja syvyydeltä muutaman sentin lokeron mittoja pienempi, korkeus on helpompi itse tekovaiheessa määritellä.

Ensin sanomalehdista rullataan pitkulaisia rullia. Tein omat lyhyemmät rullani A3-kokoisista sivuista, ja pidemmät A2-kokoisista. A3-kokoiset sopivat hyvin korkeussuunnassa nouseviksi punoksiksi, A2-kokoisilla pääsee nopeammin etenemään vaakasuunnassa. Ohuen tikun avulla on helpompi päästä aina rullan teossa alkuun, kunhan pitää huolen, ettei tikku jää sinne rullan sisään. Liimaa tarvitaan rullan loppupäässä, kun sitä laitetaan rullan sinetöivään kulmaan, jotta rulla pysyy kasassa. Rullausoperaatiosta löytyy pätkää viime viikkoisessa "Palasia" -videossani (noin 2:10 -kohdilla), mutta siinä laitan liimaa ihan turhan paljon. Pelkästään kulmaan laittaminen riittää hyvin.

Rullia tarvitaan paljon. En ihan pärjännyt kuvassa näkyvällä määrällä, piti tehdä kymmenkunta lisää. Niiden tekeminen on hyviä hermoja ja paljon aikaa vaativaa (kohtalaisen tylsää) hommaa, joten ei kannata ryhtyä hommaan ajatuksella "pyöräytämpä tässä vaikka pari koria yhdessä illassa", mikäli sitten ei tee jotain tosi pieniä koreja. Mutta niitä rullia kannattaa tehdä enemmin liian paljon kuin vähän. Ylijäämistä voi vaikka tehdä just jonkun minikorin, jonka maalata ja antaa vaikka lahjaksi jollekin.

diy-lehdista-punottu-kori-ohje

Liimataan haluttu määrä paperipötkylöitä pahvipohjaan kiinni kuvan mukaisella tavalla: sivuille 1,5-2 cm välein, kulmiin yhdet.

diy-lehdista-punottu-kori-ohje

Liimataan päälle toinen pahvipohjista. Tehdään tueksi ympärysmitoiltaan pohjiin sopiva rakennelma, tai sitten jos pohjiin sopii joku olemassa oleva pahvilaatikko, niin sellainen sopii täydellisesti. Nostetaan pohjakappaleiden väliin jääneet pötkyjät ja kiinnitetään ne tukirakennelmaan pystyyn pyykkipoikien avulla.

diy-lehdista-punottu-kori-ohje

Aloitetaan yhdestä kulmapötkylästä ja lähdetään jompaan kumpaan suuntaan punomaan sitä pystyyn kiinnitettyjen pötkylöiden lomitse vuorotellen ylä- ja alapuolelta.

diy-lehdista-punottu-kori-ohje

Kun yhdestä pötkylästä loppuu pituus, sen perään liitetään toinen tunkemalla jompi kumpi pötkylöistä toisen sisään muutaman sentin pituudelta - jos tunget sen sisään liian pieneltä matkalta, voi liitos jossain vaiheessa katketa. Silloi joutuu vähän säätämään liimalla, ettei seinämään jää reikää.

diy-lehdista-punottu-kori-ohje

Jatketaan samaa niin pitkään kuin korille halutaan korkeutta, ja nostetaan tukirakennelmaa tarvittaessa ylöspäin.

diy-lehdista-punottu-kori-ohje

Kun korissa on riittävästi korkeutta, tungetaan vaakasuunnassa suuntaavan pötkylän pää kuvan mukaan korin sisäpuolelle kiinni. Kannattaa varmistaa pitävyys liimalla.

diy-lehdista-punottu-kori-ohje diy-lehdista-punottu-kori-ohje

Katkaistaan pystysuunnan pötkylät ja taitetaan myös ne sisäpuolelle ja tungetaan lovien väliin ja/tai liimataan kiinni, tyyli on vapaa. Tätä vaihetta viime yöllä säätäessäni poltin näppini siihen kuumaliimaan pari kertaa, mutta oli vaan niin pakko saada valmiiksi että väsymyksen tuoma epätarkkuuskaan ei voinut estää...

diy-lehdista-punottu-kori-ohje diy-lehdista-punottu-kori-ohje

Ja tähän päästiin! Tuosta tuli ihan prikulleen oikean kokoinen. Mulla on tarkoituksena maalata tuo vielä, sillä vaikka tuo sanomalehti kuosi on tietyllä tapaa ihan kiehtova, niin maalilla tuohon kierrätyspaperirakenteeseen saa sitä tiettyä kestävyyttä. Että ei tarvitsisi pelätä koko korin heti vettyvän piloille, jos se saisi jostain vaikka vesiroiskeet päällensä. Ja sanomalehtien muste on aika sotkevaa, kuten niitä rullia tehdessä mustiksi muuttuneista käsistä huomasi, joten maalaamisella luulisi siitäkin miinuksesta pääsevän eroon.

Mitä tykkäätte? Mä en vielä tiedä, teenkö tällä samalla tekniikalla nyt kolme uutta laatikkoa noihin kolmeen muuhun korittomaan lokeroon, vai saako tämä paikkansa jostain muualta, kun löysin ohjeen vielä vähän siistimpien korien tekoon.... saa nähdä. Nyt pitää vähän pitää taukoa tosta sanomalehtirullien teosta, se on liian hyvä koulutehtävien pakoilukeino.

Kuvien värit vähän vaihtelee, kun osa on kuvattu luonnonvalossa ja osa hellan lampun valossa. Kattolamput sun muut on edelleen vasta ostoslistalla...

# Latvassa räkä ja puna

3 kommenttia:
arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi
Photoshop-pelleilyä. Tuo viimeinen kuva on gif, tiedoksi jos jollakulla sattuu bugimaan.

Niin monta viikkoa ehti jo iloita siitä, ettei syysflunssa oo vielä omalle kohdalle osunut, niin tulihan se sieltä lopulta. Iski täysillä lauantaina illalla ilman mitään ennakko-oireita tai varoituksia. Kuinka voimattomaksi itsensä voikaan tuntea. Ja silti jaksoin leipoa itselleni porkkanasämpylöitä. Kun tekee mieli pullahiireillä, silloin pitää pullahiireillä.

Ehtin rämytä terveenä läpi kaikki viime viikon kohokohdat. Tiistaina hauska illanvietto, johon liittyi futiksen peluuta, saunomista ja uima-altaaseen heitetyksi joutumista, torstaina koulun musiikkikerhon Spinnin isännöimä saunailta, johon liittyi saunomisen lisäksi tärykalvojen kiduttamista ja tuolin päällä tanssimista liian innokkaita hinkkaajia pakoillen.

Siellä saunaillassa oli tyttö, joka kysyi multa, onko tää mun hiusväri oma vai värjätty, kun on niin punainen. Samaa on kysytty muutamaan otteeseen, ja oon vähän hämmentyny. Kotona viikonloppuna käydessä iskä hörähti, miten keittiön valossa näytti että mun hiuksista olis lasehtinut pois kaikki puna, ja omastakin mielestä nää siellä saunaillassa ennemmin keltaisilta kuin yhtään punaisilta. Mutta tuo kyseinen tyttö kuitenkin kehui näitä, tai oikeastaan jatkoi juttuaan tyyliin "ei vttu oo todellista, ruskeet silmät ja pitkät punaset hiukset, niinku joku oikeen elämän mangahahmo, kiva ku jotkut voi olla vaan että joo no mä ny vaan synnyin täydellisenä!"

...Se oli kiihkein mun ulkonäköä koskeva vuodatus, mitä oon keltään tuntemattomalta tai keltään henkilöltä ylipäätänsä koskaan elämässäni kuullut. Siinä oli pieni sellainen sävy, josta ei ollut varma kiittääkö vai ei, mutta parempi mieli jää kun ajattelee, ettei mitään sävyä ollut. Vain humalatilan yllyttämä hyvin suorasukainen kehuvuodatus. Hyvin hämmentävä sellainen. Onko kukaan muu kohdannut tommosta?

Musta tuntuu että räkä hidastaa aika tehokkaasti ajatusten kulkua. On sen verran tahmee fiilis.


Hei muuten ihmiset joilla on takana omenakapulaansa tai -tablettiinsa tuo iOS7:sen päivittäminen, voisitteko kertoa siitä jotain kokemuksia? Mä en vielä oo uskaltanut tuota päivittää, ennakkoluulot painaa...

ps. ask.fm/pienivarpunen << Tuolla saa kysellä jos uteliaisuus painaa tai jotain on jäänyt epäselväks tai jos haluu muuten vaan höpistä. :)

# Palasia (videolla)

6 kommenttia:


Sain kuin sainkin sen valmiiksi. Tosta tuli lyhyempi ja töksähtelevämpi video kuin keväällä, mutta toivottavasti sitä kestää katsoa. Kauheita ongelmia löytää joku sopiva taustabiisi, kun mikään ei meinannut mitenkään sopia. Sisältönä sekaisin viime viikkojen juttuja ja myday-tyyppisiä pätkiä, sekä vilausta mun tän hetkisestä hitaasti etenevästä diy-projektista.

Eilen (tiistaina) oli yhden salaseuran järkkäämät bileet, joihin liittyi futista, ruokaa, juomaa, uima-allas ja saunomista. Oli älyttömän hauskaa, mutta tajusin lähteä kotiin siinä vaiheessa kun oli vielä tajunnanrippeitä jäljellä, ja tänään heräsin hyvissä voimissa uuteen aamuun... Siinä missä muut vannoo "tänään otan vähän iisimmin" ja heräävät silti bileiden jälkeen ties mistä jatkojenjatkojen jatkopaikasta, mä yritän toisinpäin "tänään jaksan loppuun asti" ja silti löydän itteni omasta sängystä nukkumasta jo siinä vaiheessa, kun muut ovat vasta pääsemässä vauhtiin. Toisaalta pelkään jääväni tälleen paitsi kaikesta hauskasta, toisaalta en halua menettää kaikkea kontrollia. Ja toisaalta kroppa ja pää kiittää, kun ei pahemmin tuu kapula-aamuja. Vaikka nyt oon kyllä muutaman päivän aika kipeenä, kun se jalkapallon perässä sinkoilu pisti tällasen epäliikkujan lihakset aika koville.

Mutta tänään oli vapaapäivä, ja sain tehtyä kaikkea muuta paitsi koulujuttuja. Siirryn niihin nyt kun tää homma on pulkassa. Vaikka nyt jo aamuyön puolella ollaankin.

Saa heittää kommenttia tai vaikka omia kuulumisia, tiiän että täällä on viime viikkoina ollut vähän hiljasempaa, mutta mä ainakin oon vielä olemassa, entä te? Ja huomenna on yks nelisen tuntia kestävä kritiikki, ja kommentit vois piristää mua sen jälkeen kun mun työ on tullu lytätyks. Siis se työ jota en oo vielä edes aloittanu. Hups.

# Mä elän

Ei kommentteja:
Edestakaisin koulun ja kodin väliä.
tty fuksi arkkitehti blogi
Syksy tulee plopsahdellen ja liukuen keskelle kesän vihreää.
tty fuksi arkkitehti blogi
Elämän pieniä iloja on, kuinka taivas hurmaa aina vain uudelleen.
tty fuksi arkkitehti blogi
Arkkitehtuurin historian kurssi kierrättää meitä ympäri Tamperetta, takana tähän asti Näsilinna ja Pajasaari.
tty fuksi arkkitehti blogi
Megazoneturnaus yhdessä koulun pommisuojista, oltiin skabassa mukana jatkamassa väitteen "arkkarit ei koskaan käy missään" vääräksi todistamista.
tty fuksi arkkitehti blogi
Pari opiskelijan budjettiin sopivaa epäedustavaa ruokalajia, makaroonilaatikko ja "puolukkapuuro" (=tavallisen kaurapuuron sekaan heitetty tädin poimimia puolukoita).
tty fuksi arkkitehti blogi
Taivaan ja tietokoneen näytön tuijottelua.

Nukuin 12 tunnin yöunet, liekö sitten univelkojen maksamista vai valmistautumista ensi viikon univajeisiin. Iltamenoja on paljon, samoin aikaisia aamuherätyksiä. Päivät on täynnä tai täyttyvät aina tuntien valuessa ohitse. Viikonloput kuluvat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, kun käytän sen siihen, että ajelen Espooseen viettämään aikani perheenjäsenten ja oman kullan kanssa.

Ensi viikolla on joka päivälle tekemistä ja tapahtumaa, tuntuu vähän oudolta olla kokoajan menossa. Huomaa että miten pahasti kotihiiriydyin lukiovuosien aikana. Nyt on äkkiä kokoajan elämää ja ihmisiä. Milloin mulla on viimeksi ollut näin vähän pelkkää tylsää olemista? Kun viimeaikoina se tylsä oleminenkin on käytetty tehokkaasti päikkäreihin ja muuhun rentoutumiseen. Täytyy takoa kun rauta on kuuma, vaikka sitä rautaa nyt onkin enemmän taottavaksi kuin itsellä voimia takoa. Mutta pikkuhiljaa mäkin opettelen ja opin ajanhallintaa ja aikatauluttamista. Että osaisin sovittaa päiviin lovia myös itselleni ja kodille, blogille ja omille projekteille.

Mulla on hartiat ja niska kokoajan jumissa selkä kyyryssä piirtämisestä, tavaroiden ja painavien kassien kantamisesta sekä pitkien automatkojen ajamisesta. Toki liikunta voisi helpottaa, mutta vielä ei oo sille saralle ilmestynyt minkään valtakunnan motivaatiota tai innostusta. Tai tanssi kiinnostaisi, mutta vielä en oo löytänyt lähistöltä mitään riittävän edullista paikkaa harrastaa kyseistä lajia, joten luova ja kuntoa ylläpitävä tanssahtelu on saanut tähän asti rajoittua napit korvissa imurin varsi kädessä hytkymiseen.

Vietin perjantaina ensimmäiset tuparit, ja yllättävän moni pääsi välimatkasta huolimatta paikalle. Oli tosi mukava ilta ja porukka viihtyi. Pyöräytin juhlapöperöiksi pienen budjetin syömisiä, eli pari pellillistä pizzaa, suklaatorttuja ja boolia: kaikki meni mutta yhtään enempääkään ei olisi tarvittu! Sen verran täysillä nautin vain ystävien seurasta ja keskityin emännöintiin, etten ainuttakaan kuvaa koko illasta tullut ottaneeksi. Mutta tuleehan noita pippaloita ja pöperöitä.

Kaverit kyselee milloin Tiuku muuttaa mun luo, iskä kyselee (muttei hoputa) milloin otan Tiukun mukaan, mutta vielä tää koti ei ole valmis lemmikille. Liian tyhjää, virikkeetöntä ja keskeneräistä. Pitäis maalata pari seinää ja löytää jostain sohva. Ja huomattiin vastikää Tiukulla jotain ihottumaa kainalossa, mikä tietää läinlääkärikeikkaa, jota mä en täältä Tampereelta käsin pysty hoitamaan.  Toivottavasti ei oo mitään vakavaa. Mun joskus kasiluokan alussa kirjoittamassa Before I die -listassa on kohta "Oma kämppä med Tiuku".

# Heti, huomenna tai hupsis

2 kommenttia:
arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi
Arkkitehtuurian historian luennon jälkeistä fiilistelyä Näsinlinnassa, kaveri mallina.
arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Viime viikko meni lievässä koomassa. Olin kotona ja kävin luennoilla, mutta vaikka kaikenlaista tehtävää oli, niin jotenkin ei vain saanut mitään aikaiseksi. Jotenkin prosessoin tätä uutta kotia ja täällä olemista ihan vain olemalla. Pitämällä telkkaria päällä katsomatta sitä, istumalla tietokoneella tekemättä mitään erityistä. Elin sellaisessa pienessä, rauhallisessa kuplassa, että "kyllä mä sitten kohta". Tunnin päästä sitten. Myöhemmin illalla. Huomenna. Viikonlopun jälkeen. Paniikissa sunnuntai-iltana, yksinään piirustussaleilla aamuyöhön asti. Hupsis.

Ja kun en saanut mitään tehtyä, niin sen sijaan keräsin vaan pitkää listaa lisää tekemistä. Mun pää pursuaa ideoita! Ompeluprojekteja, askartelujuttuja, sisustusvisioita. Rahtasin sunnuntaina kotiin muuttokuorma numero kakkosen, siinä mukana muun muassa ompelukoneen. Jos vielä saisin kärrättyä tänne jostain työpöydän, niin pääsisin alkuun edes jossain. Lista on pitkä, ja aattelin, ettei kaikki saa tällä kertaa jäädä ihan vain ideoiksi.

Tavarat on vielä ihan levällään, vaikka perjantaina Espooseen lähtiessä kaikki oli järjestyksessä. Pitää tehdä jotain, että täällä mahtuisi edes kävelemään kunnolla. Ja ettei kompastuisi pimeässä. Mutta se ei ole niin ärsyttävää kuin kohoava tiskivuori. Miten niin vähästä määrästä astioita muuntautuu aina hirveä vuori tiskattavaa?

Koko viime viikon paistoi aurinko, mutta tänään (tai siis eilen) syksy sai alkurysäyksensä. Siis todella, maa sai lehtipeitteen ja puut uudet kuosit ihan vaan yhden sateen voimasta. Mä levitin tulevan talven tuntua huitelemalla menemään pipo päässä, vaikka tarkoitus oli vain peittää äärimmäisen huono hiuspäivä.


Viime viikkoisen arvonnan voittaja on myös viimein arvottu (randomizerilla)! Onnenpotku osui numeroon yhdeksän, eli yhdeksänteen osallistujaan nimeltä Nina. Otan suhun yhteyttä meilillä tässä lähiaikoina!

Jos joku muu, jonka kohdalle arpa ei nyt osunut, haluaa tuollaisen riipuksen, niin mä voin pikkurahaa vastaan tehdä ja lähettää, jos vaan ottaa yhteyttä pienivarpunen@hotmail.com ja kertoo millaisen riipuksen haluisi, jne. :)

# Valastaja

3 kommenttia:

Muutama löytö UFFista ja kirppikseltä.


Projekti "kotiutuminen" aloitettu. Haettiin maanantaina äitin kanssa avaimet ja siivottiin kämppää. Edellinen asukas oli suoriutunut loppusiivouksen vähän vain pintoja lääppäisemällä, ei sinne viitsinyt tavaroita viedä ennen omaa siivouspanosta. Illalla iskä tuli paikalle muutamia huonekaluja tuoden, kuten mun pikkuisen TV:n, vanhemmilta lainatun ruokapöydän, mun yläasteella tekemän säkkituolin, sedän vaimon vanhat hyllysysteemit ja iskän matkan varrelta ostaman sängyn. Plus muuta tilpehööriä. En osaa muuta kuin arvostaa mun vanhempien panosta koko muuton suhteen.

Ekana iltana oli vaikea nukahtaa yksinäisyyteen, tv:n sulkemisen jälkeen oli niin hiljaista. Sängyssä pohdin pitkään seuraavaa päivää ja sitä, onko ovi varmasti kunnolla lukossa. Oli pakko käydä kokeilemassa. Ei ollut. Kaikki on niin uutta, ihan ovien kunnollisesta sulkemisesta lähtien.

Tiistaina taidettiin lahota vähän aikaa luennolla ja lähdettiin fuksikiertoajelulle. Se oli jotain niin hauskaa, etten oikein osaa selittää. Matka päättyi Särkänniemeen, jossa meille oli toiminnassa ja käytössä kaksi laitetta, joissa saatiin rampata ilmaiseksi uudestaan ja uudestaan... Se oli hieno päivä, vaikken jatkoille jaksanutkaan lähteä. Ajatuksena oli siivota ja tehdä makaronilaatikkoa. Loppujen lopuksi löysin itseni katsomasta maailman tylsintä big brotheria ja leipomasta pannukakkua.

Mä yritän säästää. Tai en oikeastaan, yritän vaan olla käyttämättä kauheasti rahaa kaikkeen ei-niin-oleelliseen. Se on aika vaikeaa, mutta osasin tänään kieltää itseäni ostamasta kirpparilta kolmenkympin nahkatakkia ja iittalan tuikkukuppia. On paljon kaikkea mitä voi tarvita vaikka ihan vaan perus ruuanlaitossa, mutta ilmankin pärjää, jos uskaltaa yrittää ja kokeilee aivojen käyttöä ja soveltamista. Kattolamput olis kyllä silti ihan jees. Hellan ja vaatehuoneen valojen kajossa eläminen on ehkä tunnelmallista ja siedettävää, muttei kuitenkaan kaikkein idyllisintä.

Kannoin tänään ekaa kertaa kolmeen viikkoon vähän aikaa kameraa mukana. Ei jotenkin vain ole sopinut menemisiin, tuo kun on niin iso ja painava ja kaikkien muiden kamerattomien joukossa hyvin huomiota herättävä kapistus. Sitä on mielummin jättänyt taakan kotiin ja ollut pelkäämättä mokoman katoamista tai hajomista ja tyytynyt kännykkäkuvailuihin. Nauttinut vaan täysin rinnoin kaikesta nauttimisen arvoisesta. Koputan puuta ettei tän jälkeen ala kauheat sateet ja myrskyt, mutta sää on suosinut niin hyvin, että tää kaupunki on vaan loistanut kauneuttaan. Oikeasti.

ps. Kiitos vastailuista tuohon edelliseen postaukseen! Ainakin joitain videopostauksia ja diy-juttuja on varmasti tulossa - ideoita on, vielä kun olisi saumaa toteuttaakin niitä...

# Värioksennus vuodenaika

3 kommenttia:
cornish rex kissa natural ginger luonnollinen punapää blogi
Aina ei vaan huvita meikata. Vai pitäisikö ihohuokosiaankin hävetä ja peitellä?
arkkitehtiopiskelija blogi arkkitehtiopiskelija blogi

Syyskuu, huomenna alkaa kolmas viikko mun Tampere-elämää. Se on muuttopäivä, eli luennot joutunevat jäämään väliin. Nyt alkavat pikkuhiljaa ihan opiskelutkin, vaikka oheistapahtumissakaan ei kyllä loppua näy enkä edes meinaa pysyä perässä, milloin on mitäkin. Se painui mieleen, että syyskuun puolessa välissä on ensimmäiset pikkujoulut. Ei voinut olla painumatta, kun koko ajatus kuulostaa niin hullunkuriselta.

Dippainssien näkökulmasta arkkarien opiskelu on semmosta kivaa askartelua ja piirtelyä ilman sen kummempaa aivojen käyttöä, haha. Tokihan tää voi hauskaa olla ja hyvä vaan jos on, mutta sen tiiän ettei tää ihan helppoa tule olemaan. Enkä odottanutkaan että tulisi. Pitäisi nyhtää inspiraatioita ja näkemystä tyhjästäkin, pitäisi olla rohkeutta ja taitoa esittää ja vakuuttaa muut omien ideoidensa puolelle. Ei se oikeesti ole mitään helppoa.

Mutta onneksi kaikkea ei tarvitse osata heti, vaikka taitamattomuus ja omien tietotaitovajeidensa tiedostaminen osaakin olla stressaavaa ja ahdistavaa. Miksi me käytäisiin kouluja, jos osattaisiin kaikki jo etukäteen? Mitä jos me kaikki synnyttäisiin täydellisinä, miltä maailma näyttäisi? Miltä me näytettäisiin, jos kukaan ei edes tarkalleen tiedä, miltä täydellisyys näyttää, kun sitä ei edes voi saavuttaa vaikka sitä kuinka tavoittelisi? Helpompaa pyrkiä tyytyväisyyteen kuin täydellisyyteen, mutta menee kyllä elämä mutkikkaaksi, jos osaa olla tyytyväinen vasta kun on täydellinen.

Sanoja vaan tipahtelee ennen kuin mä edes ehdin ajatella loppuun asti. Päässä on taas yhtäkkiä niin paljon kaikkea, mä luulen että se on syksy joka sen tekee. Kesällä kaikki on vain sellaista autuaan vihreää, mutta syksy sotkee maailman kaikilla eri väreille ja tunteilla. Syksy on muutosta, sellainen sekava sekoitus sekä alkua että loppua. Syksy on valkoisen talven värikäs kynnysmatto. Mä rakastan alkusyksyä, vihaan loppusyksyä. Rakastan sitä värien sekamelskaa, vihaan sitä rumaa ruskeaa loppua, jolloin vain lasketaan päiviä ensilumeen. Mitä syksy on teille?

Facebookissa on muuten mun kännykällä kuvaama ja editoima video torstailta yhdestä tulishowsta, joka meille esitettiin, kun oltiin Ylöjärvellä yhdessä tapahtumassa. Siinä on muutama ihan onnistunutkin kohta, mutta en jaksa ladata sitä erikseen youtubeen ja sitten tänne, eikä nyt oikein ole aikaakaan. Oon ekaa kertaa koneella viikkoon, outo tunne. Tää viikonloppu humahti ohi taas ihan älyttömän nopeasti, loppui ennen kuin ehdin edes tajuta.