# Valastaja

3 kommenttia:

Muutama löytö UFFista ja kirppikseltä.


Projekti "kotiutuminen" aloitettu. Haettiin maanantaina äitin kanssa avaimet ja siivottiin kämppää. Edellinen asukas oli suoriutunut loppusiivouksen vähän vain pintoja lääppäisemällä, ei sinne viitsinyt tavaroita viedä ennen omaa siivouspanosta. Illalla iskä tuli paikalle muutamia huonekaluja tuoden, kuten mun pikkuisen TV:n, vanhemmilta lainatun ruokapöydän, mun yläasteella tekemän säkkituolin, sedän vaimon vanhat hyllysysteemit ja iskän matkan varrelta ostaman sängyn. Plus muuta tilpehööriä. En osaa muuta kuin arvostaa mun vanhempien panosta koko muuton suhteen.

Ekana iltana oli vaikea nukahtaa yksinäisyyteen, tv:n sulkemisen jälkeen oli niin hiljaista. Sängyssä pohdin pitkään seuraavaa päivää ja sitä, onko ovi varmasti kunnolla lukossa. Oli pakko käydä kokeilemassa. Ei ollut. Kaikki on niin uutta, ihan ovien kunnollisesta sulkemisesta lähtien.

Tiistaina taidettiin lahota vähän aikaa luennolla ja lähdettiin fuksikiertoajelulle. Se oli jotain niin hauskaa, etten oikein osaa selittää. Matka päättyi Särkänniemeen, jossa meille oli toiminnassa ja käytössä kaksi laitetta, joissa saatiin rampata ilmaiseksi uudestaan ja uudestaan... Se oli hieno päivä, vaikken jatkoille jaksanutkaan lähteä. Ajatuksena oli siivota ja tehdä makaronilaatikkoa. Loppujen lopuksi löysin itseni katsomasta maailman tylsintä big brotheria ja leipomasta pannukakkua.

Mä yritän säästää. Tai en oikeastaan, yritän vaan olla käyttämättä kauheasti rahaa kaikkeen ei-niin-oleelliseen. Se on aika vaikeaa, mutta osasin tänään kieltää itseäni ostamasta kirpparilta kolmenkympin nahkatakkia ja iittalan tuikkukuppia. On paljon kaikkea mitä voi tarvita vaikka ihan vaan perus ruuanlaitossa, mutta ilmankin pärjää, jos uskaltaa yrittää ja kokeilee aivojen käyttöä ja soveltamista. Kattolamput olis kyllä silti ihan jees. Hellan ja vaatehuoneen valojen kajossa eläminen on ehkä tunnelmallista ja siedettävää, muttei kuitenkaan kaikkein idyllisintä.

Kannoin tänään ekaa kertaa kolmeen viikkoon vähän aikaa kameraa mukana. Ei jotenkin vain ole sopinut menemisiin, tuo kun on niin iso ja painava ja kaikkien muiden kamerattomien joukossa hyvin huomiota herättävä kapistus. Sitä on mielummin jättänyt taakan kotiin ja ollut pelkäämättä mokoman katoamista tai hajomista ja tyytynyt kännykkäkuvailuihin. Nauttinut vaan täysin rinnoin kaikesta nauttimisen arvoisesta. Koputan puuta ettei tän jälkeen ala kauheat sateet ja myrskyt, mutta sää on suosinut niin hyvin, että tää kaupunki on vaan loistanut kauneuttaan. Oikeasti.

ps. Kiitos vastailuista tuohon edelliseen postaukseen! Ainakin joitain videopostauksia ja diy-juttuja on varmasti tulossa - ideoita on, vielä kun olisi saumaa toteuttaakin niitä...
3 kommenttia:
  1. Hassua sanoa, mutta toi on sitä aikaa jota muistelee sitten joskus :) Mä en oo edes mielestäni vanha mutta muistan ja muistelen usein miehen kanssa sitä aikaa kun oli se eka koti, ei rahaa liikaa ja kaikki oli niin... uutta? :)

    Tsemppiä opiskeluun, vitsi sulla on koko ihana elämä edessä!

    VastaaPoista
  2. AGENTTTI:

    JOnna: Uskon. :D Kyllä, kaikki on niin ihmeellisen uutta, täydellinen oma rauha ja kaikkea... Kiitos tosi paljon♥

    VastaaPoista