# HASHTAG tänääneisuju, lumituli, uliuli

4 kommenttia:

1. Printtifiilistelyä 2. Asukuvaa

3. Hiuksista tykkäilyä 4. Herkkuhetki ❤

5. Pikkujouluristeilyn tunnelmia 6. Uskalsin kerrankin kokeilla jotain uutta, kannatti!

7. Hampaat näyttää kivan valkoisilta mustavalkokuvissa 8. Ristelystä selvinneille haalarimerkki, joka näyttää kyllä enemmän nakin malliselta vedessä kelluvalta tehtaalta, kuin uppoavalta laivalta...

9. Jouluaiheisia askarteluja ja punatulkkuja 10. Ja Tampere sai valkoisen kuorrutuksen, perhana.

Instagramissa @juuhachi

Koulutöitä riittää liiaksi edelleenkin, mutta myös joulukalenterin postausten vääntäminen on viimein aloitettu - tosin sillä hinnalla, että eilisyön unet jäivät aika vähäisiksi. Tai olisivat jääneet, jos olisin herännyt herätyskellon soittoihin silloin kun oli tarkoitus. Mun ajatuksena oli lähteä heti yhden jälkeen ajamaan kohti Helsinkiä, jotta ehtisin tyttöjen kanssa leffaan katsomaan Vihan liekkejä neljäksi.

Voitteko kuvitella sen paniikin ja morkkiksen, kun havahdut hereille ja tajuat, että kännykän kello näyttää 13:50? Siis kolme tuntia myöhempää, kuin milloin mun piti herätä. Vain hämärä muistikuva siitä, että olisin hetkeksi yhteen niistä monista mun aamuyöllä asettamista herätyksistä havahtunut. Ajomatkaan menee keskimäärin kaksi tuntia, joten se oli osapuilleen 10-15 minuuttia, mitä mulla meni aikaa päästä sängystä autoon. Siinä välissä ei ehtinyt muuta kuin pukea päälle ja repäistä mukaan muutamat tarpeelliset kamat viikonloppua varten.

Olishan tuossa vielä just ja just ehtinytkin. Mutta vastoinkäymiset jatkuivat, kun auto ei motarilla meinannut kiihtyä kunnon nopeuksiin, ja hyytyi aina vähän hiukankin loivissa ylämäissä. Mä niin toivoin mielessäni, että mulla olisi tälla viikolla ollut lainassa iskän audi eikä viime viikolla, kun mun omalla peltipurkilla oli selvästi jotain mua vastaan...

Epätoivoiseksi kävi, mutta edelleen elättelin toiveita ehtimisestä. Tytöt kertoivat käyneensä lunastamasaa liput, mä pyysin että kävisivät ostamassa mulle jotain pientä, kun en mitään ollut ehtinyt syödä. En tiedä ehtivätkö, toivottavasti eivät. Olin nimittäin puolessa välissä matkaa, kun autosta kuului kova pamaus, jonka jälkeen tavallinen ajoääni jatkui paljon kovaäänisempänä kuin aiemmin.

Pelästyin ja ajoin pian vastaan tulleelle huoltoasemmalle, soitin iskälle ja mietittiin puhelimessa, mikä voisi olla vikana. Yritin saada kuvayhteyttä FaceTimella, mutta sekään ei ottanut onkeensa. Lopulta siihen viereen saapui pällistelemään joku vanhempi mies, joka mun selityksen jälkeen analysoi, että se oli pakoputki joka posahti, ja että kovan äänen aiheutti hajonnut äänenvaimennin.

Matka siis jatkui normaaliin tapaan, vaikkakin äänekkäämmällä meiningillä, sekä sen surullisen tosiasian tiedostaen, ettei siihen leffaan ollut enää mitään mahollisuuksia ehtiä. Vähän ketuttaa edelleen, ei niinkään se leffan missaaminen vaan tyttöjen tapaamisen missaaminen, ja se, että möhlin kaiken nukkumalla niin pahasti pommiin. Ei nimittäin ollut ensimmäinen pommiin nukkuminen tällä viikolla. Ja autokin nähtävästi vetelee jossain määrin viimeisiään, jos kerta pari viikkoa sitten skagas jarrut ja nyt pakoputki.

Mutta kyllä se siitä, aina ei vaan mee ihan niin kuin toivoisi. Onko teillä ollut viikon varrella mitään päivää, jolloin ei vaan mikään meinannut sujua niinkuin piti? Mä vietän loppuillan Roopen kainalossa, ja mä yritän unohtaa hetkeksi, miten täynnä tekemistä ja menoa koko ensi viikko on. Tekemättömiä tehtäviä, pari deadlinea ja perjantaista sunnuntaihin reissu Ouluun arkkitehtiopiskelijapäiville. Jännää... Mutta jos en aiemmin ehdi postailla kuulumisia, niin viimeistään ensi viikon sunnuntaina, joka onkin sitten jo 1.12. ja joulukalenterin ensimmäinen luukku..!
4 kommenttia:
  1. UUh oot tulossa AO-päiville.. ehkäpä näen sinut siellä... :D

    VastaaPoista
  2. mobica: Uuu varmaankin. :D Meitä tulee aika iso poppoo sinne!

    VastaaPoista
  3. Eksyin tänne jonkin aikaa sitten ja pian olin selannut arkistoa aina vuoden vaihteeseen saakka. Sait yhden lukijan lisää. Todella inspiroiva blogi! Olit itse asiassa yksi niistä innoittavista tekijöistä, joiden vuoksi päätin elvyttää aneemisen bloggailuni uudessa osoitteessa.

    Tuli muuten mieleen tuon taaksepäin lukemisen jälkeen, että miten kaukosuhde on ottanut onnistuakseen? Kun pohdit asiaa joskus ennen kun se tuli ajankohtaiseksi.

    - Varpu I. (http://varpuillusia.blogspot.fi/)

    VastaaPoista
  4. Varpu Illusia: Voi kiitos, tosi ihana kuulla! Piristi paljon tätä mun stressintäytteistä viikonalkua. :) Tähän asti on sujunut ihan hyvin, kun ollaan kuitenkin lähes joka viikonloppu tavattu. Eihän se ihan helppoa ole, sillä vaikka arkisin pystyy yleensä jotenkin tunkemaan koko ikävän taka-alalle unohduksiin, niin viikonloppuisin kaikki se ikävä ja kaipuu ja ajatusten sekasotku pursuaakin mieleen, ja se tekee niin nukahtamisesta kuin takaisin Tampereelle lähtemisestä vaikeaa. Ja saatan myös jankuttaa Roopelle, miten hänen pitäisi jo tulla mun tykö Tampereelle, vaikka tiedostankin ettei se nyt ihan äkkiä ole mahdollista. Mutta aikalailla viikko kerrallaan tulee elettyä, tällä hetkellä yhteistä joulunviettoa odotellessa. :)

    VastaaPoista