Joulukalenterin 21. luukku

2 kommenttia:
21. luukku pitää sisällään koko joulukalenterin ensimmäisen ja nähtävästi myös ainoaksi jäävän ruoka-aiheen. Ei kaikkein perinteisimpiä kuitenkaan, kun joulutortut ja piparit tulee tehtyä ihan valmistaikinoista, vaan ohje jo aiemmin syksyllä kokeilemiini nekkuihin.

Ainekset: 2dl sokeria, 2dl tummaa siirappia, 2dl kuohukermaa, sekä suunnilleen puoli desiä (oman maun mukaan) mantelirouhetta. Itse käytin nekkutötteröiden sijaan pieniä konvehtivuokia, joita tarvittiin kolme kappaletta 20kpl -pakettia (eli yhteensä noin 60 konvehtivuokaa).



Lisäsin sokerin, siirapin ja kerman isoon kattilaan. Kattilan tulee olla riittävän iso, sillä seos kuohuu jonkin verran, ja voi pienemmässä kattilassa tulla yli reunojen. Keitin seosta vähän väliä sekoitellen suunnilleen 20-25 minuutin ajan. Aluksi pidin hellaa täysillä (9), jotta alkoi kunnolla kiehumaan, sen jälkeen jatkoin keittämistä pienemmällä teholla (4-5), niin että seos kiehui muttei palanut pohjaan.

Nekkumassan valmiusaste testataan ottamalla kattilasta lusikalla hiukan massaa ja tiputtamalla siitä pisara kylmään veteen. Jos massa muodostaa kiinteän pisaramuodon, niin että se pysyy kasassa ja sitä pystyy muodoilemaan sormilla ilman että se hajoaa, nekkumassa on valmis ja kattila tulee ottaa pois liedeltä. Tässä vaiheessa joukkoon sekoitetaan mantelirouhe.



Nekkuseos siirretään kattilasta konvehtivuokiin kahden pikkulusikan avulla. Tätä tehdessä tulee olla kohtalaisen ripeä, sillä massa jähmettyy viiletessään. Onkin tosi hyvä, jos on kaveri apuna. Mäkin sain onneksi Roopen mun kanssa sähläämään, että saatiin massat kuppeihin ennen kuin siitä tuli ihan mahdotonta työstää.

Varo sormiasi. Kuuma sokerimössö on oikeasti ihan polttavan kuumaa. Älkää olko yhtä tyhmiä kuin minä, ja koittako napata kattilaan pudonnutta lusikkaa sormilla pois...



Sen jälkeen nekkujen tulee antaa jäähtyä. Älä tunge suoraan jääkaappiin, koska sinne ei muutenkaan kannata koskaan mitään kuumaa tai lämmintä laittaa. Mutta jos ulkona on viileää, niin sinne sitten. Tosin jos on kovin märkää niin en suosittele laittamaan uloskaan viilenemään, sillä muuten nuo keräävät pintaansa kosteutta.

Mulla on suunnitelmana laittaa noita muutamat jonkinmoisiin konvehtirasioihin (ajattelin ensin tyhjää Fazerin suklaakonvehtirasiaa, mutta se taitaa olla vähän liian suuri), paketoida ja antaa isoisälle joululahjaksi. Hän sattuu olemaan yhtä paha sokerihiiri kuin minä, joten menee ihan oikeaan osoitteeseen. :) Pidättekö te nekuista?

ps. Näitä on muuten yleensä helpoin syödä/saada ulos noista konvehtivuuista niin, että puristaa konvehdin sormilla lyttyyn, niin että nekkumassa tursuaa ulos kupistaan. Tai parhaassa tapauksessa massasta on tullut niin jämäkkää, että pitää muotonsa samalla kun konvehtivuuan irroittaa sen ympäriltä. Mulla kävi tällä kertaa näin hyvin, silloin syksymmällä niistä jäi ensiksi mainitunlaisia tahmeita, ettei konvehtivuokia saatu auki.
2 kommenttia:
  1. Kuulostaa (ja näyttää) kieltämättä aika hyviltä :D En ite niin piittaa makeasta, mutta lahjaks noita ois kyllä kiva jollekin antaa. Oon joskus tehnytkin tollasia jollain Pollux-hevoskerhon lehden ohjeella tms. ja muistaakseni ne oli ihan hyviäkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne ovatkin! :) Tai ite tykkään kovasti, kun oon niin makean perään. :D

      Poista