# Tulitukan tyrmäävä tietoisku

6 kommenttia:
Yritin saada vähän väri päähän, tuli vähän tummemmat ja punaisemmat kuin oli tarkoitus - mutta ompahan edes jotain oikeeta muutosta! Tahdoin kirkkaat oranssit hiukset, vaikka se yksi jätkä sillä samalla hiusväriosastolla omalle tylsän mustiksi hiuksensa värjäävälle tyttöystävälleen sarkastisesti tokaisikin, että "siis mäki haluun et sä värjäät sun hiukset tollasiks". No, joillekin sopii että kutrit loistaa kirkaissa väreissä, joillekin ei. Ja joskus pitää uskaltaa vähän repäistä. Kyllähän nää vähän liekkejä muistuttaa.

Mulla on tekeillä kaksi pitkähköä tekstipostausta, mutta kummassakin on sen verran asiaa, että pakko muokata niitä luettavampaan muotoon ja keksi väliin jotain tauottavia kuvia, että kukaan jaksaisi lukea niitä. Joten nauttikaatte näiden hiusherutus kuvien seassa kysymyspostauksen laihahkon kysymyssaldon vastaukset sekä viideltä eri henkilöltä tässä parin kuukauden sisään saatujen haasteiden/tunnustusten samanaikainen rymäytys. Mä kun en oikein koskaan osaa niitä mihinkään järkevään väliin asettaa.

Valo tulee vähän kökösti. Toi paita on ihana, ostin sen joululahjalahjakortilla ginasta - paidan koko on M, mutta siitä muokkasi sopivan tunkemalla helmaan leveän kuminauhan.

Haaste, jonka sain blogeista Running away from myself ja forget the names, remember the romance, kiitos teille! Laitan kaikki kysymykset tähän perättäin mutta koska oon laiska kakka, en jaksa laittaa eteenpäin uusia kysymyksiä. Säännöt olivat jokaisessa osapuilleen samat, eli 11 totuutta ja 11 kysymykseen vastaamista ja niin edelleen. Eli 11 kertaa kaksi meinaa 22 totuutta.


22 asiaa minusta

1. Haen opiskelemaan arkkitehdiksi ja haun ennakkotehtäviä näpertäessäni tajusin, kuinka oikealle alalle olenkaan hakemassa.  / 2. Mulla on kissa (jos joku sitä ei sattunut tietämään), sen nimi on Tiuku, rotu on Cornish rex (googleta...) ja sain sen kutosluokan keväällä - toisin sanoen tuo pentumainen vintiö on jo kuutisen vuotta vanha ryökäle. / 3. Mulla oli nuorempana lapsuusiän epilepsia, josta itselläni ei tosin muistikuvia ole, koska sitä esiintyi vain nukkuessani. / 4. Näytän aika paljon mun äidiltä, ja oon erityisesti 16-vuotiaasta eteenpäin saanut kuulla siitä aina erityisesti sukulaisiltani. / 5. Mulla on enemmän ideoita ja visioita kuin aikaa toteuttaa niitä. / 6. Pelottaa se mahdollinen yksin Tampereelle muuttaminen. / 7. Mulla on "salaa" vähän niinkuin lievä vauvakuume.  / 8. En osaa laulaa vaikka haluaisin, ääni murtuu jos yritän korkealle tai matalalle. Tasapaksut biisit menee. / 9. Käyn töissä viikoittain siivoamassa mun vanhempien työpaikalla. / 10. Oon tosi huono laittamaan omia hiuksiani. Jo pelkkä hiusten poninhännälle laittaminen tuottaa vaikeuksia, koska mun takaraivon oikealla puolella on niin voimakas pyörre. / 11. Seiskaluokalla etsin itseäni ja jonkin aikaa halusin olla poika. / 12. Sain ysiluokalla stipendin äidinkielestä. / 13. Mun keskiarvo oli yläasteen päättötodistuksessa kaikissa aineissa yhteensä 8,95 mutta lukuaineissa 8,75. / 14. Vaikka tutustun helposti uusiin ihmisiin ja oon ulospäinsuuntautunut persoona, en saanut lukioaikana yhtään uutta ystävää.


Ennakkotehtävä kolmosen eli pienoismallin "luonnostelua".

15. En ole koskaan edes maistanut tupakkaa. / 16. En tykkää esimerkiksi ananaksen, banaanin, omenan tai päärynän mauista esimerkiksi jäätelöissä tai mehuissa. Ensimmäiseksi mainittua en siedä edes tuoreena, kun taas kolme jälkimmäistä maistuvat.  / 17. Mun entisiä tulevaisuuden haaveammatteja ennen arkkitehdin uran keksimistä olivat muun muassa kirurgi, graafikko, poliisi, salainen agentti ja hopeaseppä.  / 18. Mua ällöttää juurikasvu, erityisesti jos se on omassa päässä. / 19. En ole koskaan oikeasti "fanittanut" ketään. Oon kyllä pitänyt erilaisista näyttelijöistä, laulajista ja bändeistä, mutta en ole niin paljoa, että olisin voinut kutsua itseäni faniksi. En esimerkiksi ole mennyt millekään keikalle sen takia, että fanitan kyseistä bändiä tai muuta sellaista, vaan koska oon pitänyt kyseisiä biisejä tai ainakin osaa niistä hyvinä. / 20. Oon muutamaan otteeseen kuullut kiertoteitse, että mun on sanottu olevan "kylmä ihminen". Musta se on aika huvittavaa, se kun katsokaas on se ilmapiiri, joka saattaa tehdä kaltaisekseen: jos toinen ei juttele, hymyile tai käyttäydy kuin olisin ystävä, niin en minäkään loputtomiin jaksa yrittää. Ja sitten se olen minä jota pidetään kylmänä ihmisenä? Mikä järki taas.... No, ei väkisin. Senkus pitävät kylmänä ihmisenä, omapa on häviönsä. :) / 21. Ensi syksynä meen korottamaan ainakin mun viime syksyn yo-kirjoituksissa mokaamaani enkkua, tavoitteenani nostaa C:hen. / 22. Pidän kirjoittamisesta, koska sillä saa mukavasti selvennettyä ajatuksia silloinkin, kun aivot on ihan solmussa.



11 + 11 kysymystä haastajilta

1. Jos saisit nyt lähteä ihan minne vaan maapallolla niin minne lähtisit ja kenen kanssa? Lähtisin Roopen ja Onan kanssa roadtripille Yhdysvaltoihin. / 2. Kuka on tärkein ihminen elämässäsi? Miksi? Äiti, koska se synnytti mut. Iskä, koska ilman sitä mua ei olis koskaan tullutkaan. Roope, koska se on niin rakas ja ollut osa mun elämää niin pitkään. Ona, koska se varmasti ei tuu koskaan mun elämästä lähtemäänkään. / 3. Lempipuuhaasi jos olet yksin kotona? Datailu tai nukkuminen. / 4. Mitä pelkäät tällä hetkellä eniten? Sitä että yo-kokeet menivätkin perseelleen. / 5. Mikä kappale kuvaa mielentilaasi parhaiten juuri nyt? Varmaan Bruno Marsin Lazy song. / 6. Mikä asia sinulla on nyt elämässäsi jota ilman olisi vaikea olla? Vessa. Karsee kusihätä! / 7. Mitä ilman et voi lähteä kotoa pois? Avaimet, koska muu perhe tulee kotiin vasta maanantaina. / 8. Ensimmäinen asia mitä teet aamulla kun heräät? Nappasen e-pillerin kurkusta alas. / 9. Lempivaateyhdistelmäsi? Jos löhöön vaan himassa, niin broidille pieneks jääneet lökärit ja Roopen huppari. / 10. Mitä haluaisit tehdä juuri nyt? Syödä creme bruleita mutta ne on vasta jäähtymässä. :( / 11. Mitä haluaisit muuttaa elämässäsi? Tahtoisin tän monta kuukautta ilman mitään syytä vaivanneen häntäluun tienoilla piinaavan säryn pois.


Reilun metrin levyiset kartat interrailauksen haaveilua ja suunnittellua varten, mahtuvat sopivasti mun oveen kiinni (liukuovi nääs).

1. Mikä on sun lempieläin?  Ameeba. Noei, ehkä kissa. / 2. Sun suurin haave? Öö... kaikkien mun monien haaveiden toteutuminen? / 3. Mitä mieltä oot lukiolaiset vs amikse jaottelusta?  Opiskelijoita kaikki tyynni. / 4. Mitä tiedät paikkakunnasta Sysmä? :D Kiva nimi? D: / 5. Mitä suunnitelmia sulla on kesäksi? Jos sais töitä niin tekis töitä, ja töistä sais rahaa ja sillä rahalla lähtis loppukesästä reilaamaan. / 6. Paras biisi? En tiiä, oon tällä hetkellä kyllästynyt lähes kaikkeen. Sanotaan nyt vaikka joku hoopo suomalainen kipale, vaikkapa "hölmö rakkaus". / 7. Monella bändin/artistin keikalla olet käynyt? Ja keiden keikkoja nämä ovat olleet? Olin joskus skidinä sen jonkun Las Ketchupin keikalla. :D En oikein muista näistä kuin viimeisimmät, en kauheesti keikkailua oo harrastanut. ...Elokuussa 2010 hietsussa oltiin Rihannan keikalla, viime kesäkuussa Nosturilla käytiin kuuntelemassa Christina Perriä, ja saman vuoden elokuussa oli The Weekend Festival ja sieltä muistuu mieleen ainakin The Poets of The Fall ja Hurts. / 8. Jos saisit ilmaisen matkan johonkin maahan, mihin lähtisit? Australiaan ehkäpä. Se on niin kaukana että sinne on omalla kustannuksella aika kallis matkustaa. / 9. Mitä asioita et voi sietää ihmisissä? Epäluotettavuutta, täydellistä itsekkyyttä. Just vireillä aiheeseen liittyvä postaus. / 10. Soitatko jotai soitinta? Soitin joskus 6-vuotiaana kannelta! Joo siis en soita mitään. Paitsi suutani ja sitäkin lähinnä rumasti. / 11. Kallein ostoksesi? Varmaan järkkäri tai jopo.


Tilasin ebaysta, noi niitit on läntätty sen verran vinoon että varmaan irrotan ne ja kiinnitän jonnekin muualle...
Liebster blog-tunnustus Marialta, kiitos!
Haasteen tehtävänä on kiittää haasteen antajaa ja valita itse 5 tämän kunniamerkin saajaa (kuitenkin alle 200 lukijalla varustettua blogia)

Toinen tunnustus tuli sekä Anetelta että Stacyltä, kiitos siitäkin!
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen.
2. Valitse 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.


En tältä istumalta jaksa keksiä kuin nämä, enkä niistäkään jaksa blogeihin asti vääntäytyä tästä kunniasta kertomaan, mutta sanotaan nyt vaikka Pinja, Noora ja Janina, olkaatte hyvät jos jaksatte!


Tällä ohjeella tuli tosi ihania sämpylöitä! Yo-kokeiden jälkeen on viimein ollut aikaa leipoa, joten tässä on tullut pyöräyteltyä kakkuja, sämpylöitä, pannareita ja creme bruleita.


Kysymyspostauksen saldo

Minkä asioiden, ihmisten tai tapahtumien koet vaikuttaneesi elämääsi tähän mennessä eniten? Vaikea sanoa. Riippuu vähän miten sen rajaa. Perheen ja ystävien lisäksi merkittäviä henkilöitä ovat olleet muun muassa ala-asteen luokanopettaja, jolla oli aika voimakkaan tunteellinen persoona, mutta jonka koulinnan alla esimerkiksi äidinkielen perusteet menivät hyvin kaaliin. Tapahtumista ehkä erityisesti Roopeen tutustuminen. Ei osaa sanoa mitään kovin selkeästi muista asioista erottuvia tapahtumia tai asioita, koska esimerkiksi mitään järkyttäviä tapahtumia ei ole tapahtunut. / Millainen on kauneusihanteesi? Luonnollinen. Jos ajatellaan vaikka sitä, mitä itse haluaisin olla, niin sopusuhtainen, terveen näköinen ja aurinkoinen. Hymy on ihmisen kaunein asuste. Itsestään ja terveydestään oikein metodein huolta pitävä henkilö on ilo silmälle, varsinkin kun kyseinen ihminen on sinut itsensä kanssa. / Mikä on haaveammattisi? Arkkitehti. / Miksi aloitit blogin kirjoittamisen? Kokeilunhalusta, tarkoituksena katsoa onko musta tähän ja ajatuksena luoda kanava purkaa ajatuskia ja luovuutta, jota en esimerkiksi jonnekin facebookiin halua spämmiä. / Millaisia blogeja itse tykkäät lukea? Sellaisia jossa on riittävästi lukemisen arvoista tekstiä.



Unelmasi matkakohde? Niitä on liikaa. Tahtoisin käydä kaikkialla. / Unelmasi yleisesti? Ammattiin valmistuminen, sen mukaisen työn saaminen, oman kodin perustaminen, naimisiin meno ja lasten saaminen and living happily ever after ja plaaplaa.... / Onko sinulla ollut/on tällä hetkellä lemmikkejä?  On, kissa. / Kolme asiaa tai ihmistä autiolle saarelle? Roope, safkaa ja bensalla varustettu moottorivene. / Mitä toivoisit saavuttavasi bloggaajana? (=paljon lukijoita, kehittynyt kuvaustaito...)  Siis tottakai ainaki 10000 lukijaaaa!!11 Ei, vaan oma kehittymisen tunne niin kirjoittamisen kuin kuvaamisen suhteen, blogin pitäminen niin pitkään, että sitä voi joskus vanhempana selata taaksepäin ja lukea, millaisia asioita mulla pyörikään päässä silloin kun olin 18-vee. Eli mulla ei bloggaajana ole mitään oikeaa päämäärää tai virstapylvästä, jonka haluaisin saavuttaa. / Haluaisitko lapsia tulevaisuudessa? Kyllä. / Jos 'kyllä', montako? / Kaksi, kolme, neljä tai enemmän. En tiedä itsekään. / Kuinka pitkä oot ja paljonko painat? Pituuskasvu jämähti suunnilleen kohtaan 164 cm, mikäli en huijaa korkokengillä. Paino vaihtelee samalla tavalla naisilla yleensä, en harrasta vaa'alla käymistä mutta lienee jotain 47-50kg välillä, oon pysynyt lähes samoissa mitoissa jo vuosia perättäin.

Että sellasta. Kellään tuskin jäi mitään kysyttävää? Ja joo toi hiusten väri vaihtelee valaistuksen mukaan.

DIY - Muodottoman t-paidan muodonmuutos

7 kommenttia:
t-paidan-tuunaus-diy t-paidan-tuunaus-diy

Ostin kuvassa esiintyvän t-paidan sen tarkempia ajattelematta (yllätys…) nelly.com:lta tilaamani sähäkän sinisen villapaidan kylkiäisenä. Siinä kuitenkin kävi niin, että toisin kuin kyseinen täydellisyyttä hipova villapaita, tämä t-paita oli pettymys.

Siellä Nellyn sivuilla tämä niin hirvittävän houkuttelevalta näyttänyt pirteän vaaleanvihreällä liukuvärjätty paita oli auttamattomasti väärän muotoinen käytettäväksi järkevästi minkään kanssa, vaikka kuinka yritin kokeilla erilaisia kokonaisuuksia ja variaatioita. Helma oli liian leveä tungettavaksi housujen sisään ilman pöksyjen resorien pullottamista, liian lyhyt ollakseen mekkomainen, ja kaiken kukkuraksi paidan valkoinen osa kuultaa kaiken läpi.

En todellakaan ole suuri liian leveiden saatika läpikuultavien paitojen ystävä. Pidän helppokäyttöisistä ja tyköistuvista vaatteista, joiden kanssa ei tarvitse pelätä, että joku kohta vilauttaa jotain mitä ei ole tarkoitus vilauttaa tai että joku kohta alkaa repsottaa jostain heti, kun keskittyminen hetkeksi herpaantuu.

Ja hupsista, tuotteen palauttaminen unohtui. Aluksi ajattelin pistää mokoman myyntiin, mutta sekin jäi.

Innostavin vaihtoehto oli koko vaatekappaleen uusiksi tuunaaminen.


Kun onhan tuossa kankaassa sentään aika kivat sävyt!

T-paidan erilaisia tuunailumahdollisuuksia on monia, eli tämä alla esitetty luonnollisesti on vain yksi niistä. Tällä tyylillä saa muokattua vaikka jostain makunsa menettäneestä ylisuuresta printtipaidasta raikkaamman ja kevyemmän, esimerkiksi juuri kesään sopivan version.

t-paidan-tuunaus-diy

Mittaa ja merkitse tärkeimmät kohdat, kuten korkein leikkuukohta (kuvassa nuolen osoittama viiva), korkeus jolta kylkien kohdalta siirrytään selkäpuolelle (kuvassa kynän korkeudella).

Viivotin on hyvä kaveri. Ja kannattaa silittää paita ennen töihin ryhtymistä, itsehän en sitä tietenkään muistanut saatika jaksanut...

Haluamansa mitat saa helpoiten merkitsemällä ne samalla, kun sovittaa paitaa.

t-paidan-tuunaus-diy

Leikkaus ja taittokohdat on hyvä hahmotella esimerkiksi lyijykynällä tai liidulla, jos kummastakin puolesta haluaa samankokoisen.

HUOM. Lyijykynää on vaikea kumittaa pois kankaasta.

t-paidan-tuunaus-diy

Mikäli haluat varmistaa, että saumoista tulee siistit eivätkä ne repeä tai lähde purkautumaan helposti, muista jättää leikatessa vähän saumavaraa reunojen viimeistelyä varten.

t-paidan-tuunaus-diy

Taita ja nuppineulaa saumat, mikäli et halua jättää niitä esimerkiksi hapsottamaan, jos käsittelemäsi kangas sellaisen sallii.

Nuppineulat ovat tärkeitä taitoksien paikallapysymisen kannalta. Etenkin, jos kangas on liukas ja hyvin joustava (kuten tämä oli). Taitoksia on hyvä tehdä yksi tai kaksi (itse taitoin kaksi kertaa).

t-paidan-tuunaus-diy

Taitokset voi ommella esimerkiksi kaksi kertaa suoralla ompeleella, jolloin reunasta tulee viimeistellyn näköinen. Toisaalta nopeallakin ompelukoneella hurauttamisella voi saada aikaiseksi toimivan lopputuloksen.

t-paidan-tuunaus-diy

Tätä vaihetta ei tarvita, mikäli paita tuntuu reunojen viimeistelyn jälkeen sopivalta.

Itselläni kangas oli kuitenkin niin joustava, että se alkoi löpröttää ulospäin ja näytti viimeisteltyjen reunojenkin kanssa vähän epäsiistiltä. En myöskään pidänyt takaosan löysyydestä, joten korjasin paidasta paremmin paikoillaan pysyvän kuminauhan avulla.

- Nuppineulaa ja ompele "käytävä" kuminauhalle paidan selkäpuolelle kyljestä kylkeen. (Muista tehdä kuminauhakäytävän taite nurjalle puolelle.)
- Pujota kuminauha käytävään.
- Kiristä nauha riittävän napakaksi, käytä apuna esimerkiksi nuppineuloja nauhan paikalla pitämisessä.
- Ompele käytävän päät kiinni niin, että kuminauhan päät kiinnittyvät paikoilleen.

t-paidan-tuunaus-diy

Viimeistelyssä tsekataan että saumat on kunnossa ja siistitään pois langanpätkät sun muut.

t-paidan-tuunaus-diy

Ja valmis! Parani huomattavasti, eikö? Mulla ei valitettavasti ole valmiista versiosta enempää kuvia, sillä päivä ehti pimetä ennenkuin paidan saumat oli kursittu kasaan, eikä mistään oikein riittänyt valoa eikä broidilla kärsivällisyyttä napata hyviä kuvia. Joskus toiste sitten!

Oman maun mukaan paidasta voi myös esimerkiksi leikellä pois hihat ja taikoa t-paidasta topin, tai vaikka muokata kaula-aukkoa uuteen uskoon. Tämän paidan tuunailu jäi kuitenkin tällä kertaa tähän. Koska tuota valkoisen alueen läpinäkyvyyttä olisi tuskallista lähteä sörkkimään ja koska en yleisesti ottaen ole mikään napapaitojen ystävä, oon sijoittanut tän paidan kasteihin treenipaita (urheilutopista ei niin ole väliä näkyykö vai ei) tai hellekelien kotipaita. Niitä kesäsäitä odotellessa...

Ne, jotka tykkää DIY-/tuunailupostauksista nostaa kädet ylös! Ja ne jotka tykkäs tästä niin niin nostakoot jalat. Ja ne joilla vastaus kumpaankin kohtaan oli ei, laittakaa peukalot pystyyn, kyynerpäät taa, polvet yhteen, peppu pystyyn, kieli ulos, leuka eteen, ja köpötelkää pois laulaen samalla "sutsisatsisatsaa, sutsisatsaa, sutsisatsisatsaa, sutsisatsaa..."

Okei nyt on vähän väsy, tästä tulee vaihteeks taas aamuyöpostaus. Toivottavasti ei oo kirveesti hirjoitusvihreitä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Loppuviikon ajan säädänkin sitten ennakkotehtäviä, vaikka hirvittävän monia muitakin projekteja kutkuttaisi mielessä...

# FUCK THE FITNESS

18 kommenttia:
Alkuvaroitus: Edessäsi on kovin pitkä pätkä tekstiä ja jonkin verran osittain epäolennaisia netistä poimittuja kuvia (koska aiheeseen liittyneet oli tylsiä, koska mulla oli nälkä ja koska omia aiheeseen sopivia kuvia ei koneelta löytynyt).
- - - - -
Mä oon tosi mukavuudenhaluinen ihminen, ja vihaan kaikkea sellaista niin sanottua fyysistä rääkkäämistä. En tykkää minkäänlaisesta kivusta tai vaikka siitä fiiliksestä, joka tulee esimerkiksi rankan lihaskuntotreenin aikana, kun ollaan sillä rajalla että jaksaako vai ei. Joku voisi sanoa, että "no mutta se onkin se onnistumisen kun jaksaa tehdä loppuun asti". No kun vttu ei välttämättä jaksa. Eikä mua ainakaan siinä voimille käyvässä treenitilanteessa jaksa kauheasti kiinnostaa, "onnistuuko" treenissään vaiko ei. Ja kuinkahan se onnistuminen ja mahdollinen epäonnistuminen edes mitataan, siinä jääkö sarjat vajaiksi vai tekeekö ne tuplana, vai että oliko koko treeni minuutti toisensa jälkeen pelkkää kärvistelyä vai lähes putkeen nautittua flowta?

En ylipäätänsä voi täysin ymmärtää niitä, jotka saavat nautintoa esimerkiksi pelkästä kuntosalitreenistä. Perusliikuntana ymmärrän, mutta jos kyse on "enemmästä", niin en. Mikä siinä on motivaationlähteenä? Ulkonäkö? Muille todistaminen? Kertoa saa, katsokaas kun tää ei tällaisen laiskanpuoleisen möllöttäjän kaaliin oikein meinaa mahtua.

Mä jaksoin ala-asteikäisenä joukkuvoimistelutreeneissä lihaskunnot sun muut hyvin, mutta ei ne koskaan olleet se juttu, miksi mä sitä lajia harrastin. Ne olivat vain se "ikävä osa", joka piti kärvistellä läpi, jotta jaksoi nostaa jalat ylös ja ponnistaa hypyt korkealle. Ne olivat sitä pakkopullaa, joka suoritettiin lävitse "koska muutkin" ja jotta kehityttiin siinä, mikä siinä lajissa oli pääideana. Ja itse nautinto oli niissä itse musiikkiin suoritetuissa ohjelmissa, kisaesityksissä, joukkueeseen kuulumisessa. Yläasteella harrastamassani karatessa jaksoin samat ikävät puolet, jotta potkuihin sai voimaa, lyönteihin todellista tuntumaa, ja tuloksena oli lajissa kehittyminen.


(1), (2), (3), (4)

(1), (2), (3), (4)

Olin kokeilemassa uutta (ryhmäliikunta)lajia treenisalilla, jonne vääntäydyn aina silloin kun on aikaa, voimia ja kiinnostusta. Kun nyt kerta oli ilmainen tunti kyseessä enkä tiennyt mitä tuleman piti. BootCamp oli lajin nimi ja odotukset ei ainakaan olleet sitä mitä oli ohjelmassa. Juoksua (vihaan), käsipainoja ja kahvakuulaa (en tykkää), kyykkypunnerruksia ja kaikennäköistä ja nopeatahtista hikirääkkitreeniä, jollaisiin en todella muuten kuin tällä tavalla vahingossa eksy. Ei sieltä kehdannut kesken kaiken poiskaan lähteä, vaikka jonkin verran mieli teki. Pinnistelin loppuun asti ja vannoin olemaan jatkossa menemättä tunneille, joiden sisällöstä en tiedä mitään. Vaikka ne olisivat ilmaisia.

Siellä oli joitain itseäni vähän nuorempia tyttöjä, jotka höpöttivät pukkarissa salilla käymisestä, treenivaatteista ja kengistä, miten äiti ei ollut suostunut ostamaan jotain niiiin ihania treenikenkiä ja kuinka toinen oli saanut joululahjaksi treenivaatteita. En mä näistä nimenomaisista tytöistä tiedä, mutta mulla nousee niskavillat pystyyn kun ajattelenkin tätä tän hetken fitness-&elämäntapojenmuutos-&kuntosalibodypumppipamppiliikunta-villitystä.

Muoti-ilmiöitä tulee ja menee, ja mä tiedostan usein jättäytyväni niiden ulkopuolelle tai tulevani jälkijunassa. Mutta mun pollaan ei ihan mahdu nää villitykset, jotka liittyy ruokavalioihin ja liikkumiseen. Miksi siitä on muodostunut niin iso juttu, että lasketaan kaloreita ja syödään vain "sallittuja terveellisiä ruokia", rampataan salilla ja vedetään proteiinimössöjä, tahdotaan kiinteyttää ja treeniohjelmat laskelmoidaan niin että tulokset saadaan haluttuihin kohtiin, tavoitteeksi muodostuu täydellisyyden tavoittelu, tulosten muille esittely ja kohta joka toinen teini(tyttö) tahtoo fitnessmalliprinsessaksi?


(1), (2), (3), (4)

(1), (2), (3), (4)

Kyllä mä ymmärrän, että elämäntapoja voi ja kannattaa muuttaa, jos niissä on jotain pahasti vialla, mutta ei perhana, kun mennään liiaksi yli äyräiden, niin tollasella fitness-hössötyksellä saa helposti itselleen aikaiseksi samanlaisen liikunta-&ruoka-&riippuvaisuusongelman, kuten vaikka "täydellisen" kropan tavoittelemisesta aiheutuneesta anoreksiasta konsanaan. Varsinkin kun esimerkiksi siinä tietyssä herkässä iässä olevat nuoret innostuvat tästä nimenomaisesta villityksestä (vaikka kunto ja elämäntavat olisivat suhtkoht kohdillaan) ja lähtevät ympäristön innostuksesta mukaan ja jäävät sen pyörteisiin, kun eivät vielä todella ymmärrä tai osaa noudattaa käsitettä kohtuus.

Se kun kuulee, miten laskeskellaan kulutettuja kaloreita, hehkutetaan tai masistellaan niiden määrää ja määritellään niiden mukaan, kuinka paljon saa syödä ja mitä.... Ei herramunjee oikeesti, tekisi niin mieli ravistella niitä ihmisiä ja jotenkin herättää ne siitä kuplastaan, että hei haloo, ei oo tervettä jos sun elämääs määrittää päivän aikana käveltyjen askelien tai kulutettujen kaloreiden määrä. En näe, että terveeseen ajatusmaailmaan kuuluu se, että ihminen laskee kuluttamiensa kalorien määrällä sen, kuinka paljon ja mitä "ansaitsee" syödä. Tai että vain kunnolla sairastaessa itselleen voisi "antaa luvan" olla suorittamatta treeniä.

Jos verrataan tätä fitness-villitystä ja anorektiaa, niin ensimmäiseksi mainittua voidaan toki puolustella sillä "terveellisyydellä", mutta mä ainakin samana turhana täydellisyyden tavoitteluna, jossa mitataan itsekuri ja onnistuminen ruoka-annoksien koossa ja lihaksien kehityksessä niin, ettei kestä kauaa koko elämä jo pyöriikin vain liikunnan ja ruuan määrittelemissä kaavoissa. Ja sekös vasta pistääkin pökköä pesään kun joka puolella hypetetään tästä aiheesta. Suuret ovat urheilumarkkinat, oli kyse sitten salien kausikorttien tai proteiinisössöjen ja palautuslitkujen myynnistä - ja tokihan yhteiskunta pitää tätä tuottoa ja trendiä terveellisempänä kuin "sen anorektisen osan" tapaa tavoitella sitä niin sanottua täydellisyyttä. Mä en mahda sille mitään, että näen kummassakin saman mörön nimeltä riippuvaisuus. Enkä sille, etten näe siinä mitään hyvää, kun mun mielestä ainoa asiat, joista ihmiset voivat terveellisesti olla riippuvaisia, ovat happi, vesi, ravinto ja elämänilo.


(1), (2), (3), (4)

(1), (2), (3), (4)

Mulla oli tässä ainakin parin vuoden verran aikaa, kun en harrastanut lähestulkoon mitään säännöllistä liikuntaa. En mä tiedä onko siihen mitään sen kummempaa syytä kuin että kyllästyin - ei enää iskenyt koko yläasteajan harrastamani karate, eikä oikein mikään muukaan urheilulaji. Ei se "liikuntaharrastukseton" -aika mua mitenkään muuttanut, mitä nyt kunto laski ja lihakset pienenivät. Herkkuja oon nauttinut sydämeni kyllyydesta ja ruoka on uponnut ilman ongelmia. Pihvi, pizza ja pulla on mun kestosuosikkeja.

Viime vuoden lopusta oon aloitellut käymään yhdellä läheisellä salilla kerran viikossa tunnin tai pari ryhmäliikunnoissa, piloxingissa ja zumbassa. Ehkä säiden lämmitessä voisin myös vähän jopoilla ja saada siinä samalla vähän raitista ilmaa - tekisi varmaan ihan hyvää, kun tämän vilukissan ulkoilutavat kattavat lähinnä matkan "neljä metriä kotiovelta autoon" tai jotain sinne päin.

Näiden liikunnanaloitus yritysten/ajatusten taustalla ei ole syynä uutta innostusta liikuntaan tai motivaatiota kiinteyttää kehoa, vaan tarkoituksena on palata rauhallisesta ihan vain perusliikunnan pariin. Tavoitteena on siis lähinnä saada peruskunto kohdilleen, jotta kroppa tykkää eivätkä vanhemmatkaan purnaa. Ja näin tälleen käytännöllisesti ajatellen olisi toki ihan kiva, etten ensi kesän reilausta ajatellen olisi ihan niin rapakunnossa, että tuupertuisin maahan rinkkani alle jo parin ensimmäisen kilometrin jälkeen - mielelläänhän en tuupertuisi missään vaiheessa reissua. Jos kroppa kiinteytyy siinä sivussa ja pers'selluliiteistä muodostuu pinkeämmät, niin okei, en valita. Kunhan vaan ei lihakset kasva niin, etten mahdu enää nykyisiin farkkuihini, tai kunhan tissit eivät kutistuisi samaan tahtiin kuin muu puoli kropasta kerää takaisin hukkaamaansa lihasmassaa.


(1), (2), (3), (4)

(1), (2), (3)

Vaikka mä itse en oo koskaan nauttinut rääkkitreeneistä, oon päässyt läheltä seuraamaan muita, jotka ovat onnistuneet hurahtamaan urheiluun. Kuten vaikka mun äiti. Äiti harrasti joskus muutama vuosi takaperin tosi aktiivisesti liikuntaa, kävi hirveän monissa jumpissa monta kertaa viikossa, kunnes iski kyllästys ja koko hommasta meni maku. Nyt vuosi takaperin se löysi uuden liikkumisinnon, ja nyt vielä itseänikin kapearakenteisemman äitini kroppa koostuu lyhyesti sanottuna vain lihaksista, luista ja nahasta.

Huolimatta ruumiinrakenteellisista muutoksesta ja töiden jälkeisten menojen muuttumisesta urheilupainotteiseksi, tiedän, ettei äitini urheile nimenomaan oman kroppansa kehittämisen, elämäntapojen muutoksen tai muille näyttämisen takia, vaan silkasta liikkumisenilosta. Tätä liikuntainnostusta ruokkii edullisesti saatu kausikortti hyvään urheilukeskukseen, ja siitä kortistahan onkin sitten otettava kaikki ilo irti. Mä ja mun epävarma motivaatio, sekä epävarmat tiedot mitä tulevaisuus tietää ei luoda hyvää pohjaa kalliille kausikortille, eikä mun käyttämän salin ryhmäliikuntavalikoima kata oikein muuta kiinnostavaa kuin piloxingin ja zumban. Harmi kun ei edes joogaa ole.

Mä ja äiti ollaan kuin yö ja taivas meidän liikuntamielitymysten suhteen. Se rakastaa rankkaa treeniä ja käy muun muassa niin ryhmäliikunnoissa, salilla kuin hiihtämässä. Mä käyn tanssillisimmissa ja kevyemmissä treeneissä, joissa tunnen oikeasti nauttivani siitä mitä teen. Niihin treeneihin kuuluvat lyhyehköt lihaskunnotkin sulatan helposti, kun muu osa treenistä on ollut niin hauskaa. Ja hauskuus ja liikunnan ilo on mun mielestä oikeasti se juttu, minkä nään oikeasti ainoaksi syyksi harrastaa liikuntaa kunnon ylläpitämisen/kohottamisen lisäksi. Tai tavoite kehittyä jossain lajissa - sekin mielellään järjellisissä mittakaavoissa.

Ehkä siksi mä en oikein ymmärrä tota fitnessvillitystä. En näe siinä hauskuutta ja iloa, en tajua niiden tavoitteiden tai motivaation lähtökohtia. Okei, voihan kuntosalilla käyminen olla kivaa, jos on höpötyskaveri messissä, jos ideana on ottaa treenausposetuskuvia salin tai pukkarin peilistä instagramiin tai blogiin julkaistavaksi, tai voihan siitä saada jotain irti jos ideana on tosissaan vain lihaksien kasvattaminen.

En arvostele sitä, jos tahdotaan olla voimakkaampia ja hyvässä kunnossa ja siksi treenataan. Mutta jos tää koko villityksen ydin on niiden niiiin täydellisten fitness-vartaloiden tavoittelussa, mä en kai voi muuta kuin huokaista ja olla onnellinen kuuluessani niihin ihmisiin jotka ei ota stressiä mistään mitoista, oli kyseessä sitten senttimetrit, kilot, askeleet tai kalorit. Elämäntapansa kullakin, omani tavoite on aito onnellisuus ja elämästä nauttiminen.


(1), (2), (3), (4), (5)

No tulipa pitkä avautuminen. Mikähän mun pointti alunperin olikaan, muu kuin että musta tää koko fitnessvillitys on ihan urpoa. Ainakin että 1.) himoliikkujat, pitäkää järki ja kohtuus hallussa, 2.) ruuasta ja rentoutumisesta saa nauttia, 3.) liikkumallakaan ei voi saavuttaa täydellisyyttä, sillä kukaan ei ole eikä tule täydelliseksi. On vain maailma täynnä muuttuvia ihanteita täydellisyydestä ja täydellisyyksistä, joita lähes kaikki sitten lammasmaisesti yrittävät keinoin tai toisin saavuttaa.

Avautukaa toki muutkin, jos vain suinkin siltä tuntuu. Ei tarvii olla samaa mieltä. Ja jos joku bongailee kirjoitusvirheitä ja tai epäloogisuuksia, niin se johtuu siitä että on vähän silmät sikkurassa kun tän kirjoittaminen venähti aamuyöhön aamuun. Hups.

# Koekankkunen

5 kommenttia:
Se viikko vilahtikin ohitse ihan luvattoman nopeasti. Jotenkin ne päivät ja tunnit vaan hupeni käsistä - ja hupsista, sitten olikin jo matikan yo:ta edeltävä päivä ja tömähdän maanpinnalle ihanaan "yhyy mä en osaa mitään tai ainakaan en tarpeeksi"-todellisuuteen.

Mä annoin viime keskiviikkona hissan yo-kokeen jälkeen itelleni "lomaa lukemisesta", mutta oli syy sitten pieni burnout tai joku pahuksen error aivoissa, niin loppujen lopuksi se "loma" vähän venähti ja talsin siihen tän päiväseen matikan kokeeseen takanani korkeintaan pari tuntia kunnollista opiskelua. Jälkiviisaana masistelen vähän tätä tämän kertaista himskatin järjen riemuvoittoa, mutta paha sitä enää on murehtia. Tehty mikä tehty.

Kyllä mä tuosta läpi pääsen ja valmistun ylioppilaaksi, mutta ne tavoitteet, jotka maalailin itelleni joskus joitain muutamia kauniita kuukausia takaperin ennen kirjoituksia, jäänevät saavuttamatta. Ei voi muuta kuin suunnata kohti seuraavia tavoitteita - kuten hamuamaan sitä yhden tietyn alan jatko-opiskelupaikkaa, joka näine yo-todistusennusteine joutunee kohdistumaan suuntaan Tampere.

Mutta hei, nyt se on ohi! Tai siis, ensi syksyn korotuskokeita odotellessa....


Ensin tarkistetaan selusta kurkkaamalla ympärille, sen jälkeen vasta tungetaan varpaat suuhun.

Piti lukea matikkaa, kuvasin kissaa. On se söpö kurttuotsa.

Piti lukea matikkaa, leivoin kakun. Itsehän en tietenkään ole päävastuussa siitä, että tuo oli kaluttu loppuun lähes vuorokaudessa.

Tänään on taas ollut ihan aivokuollut päivät, toivottavasti huomenna helpottaa. Siinä missä oon koko kuluneen viikon yrittänyt luistaa ja yrittänyt olla luistamatta lukemisesta, kokeesta kotiin myrtyneenä palattuani en oo saanut otetta yhtään mistään. Tää on tätä jo otsikossakin mainitsemaani koekankkusta, olo ettei kykene tekemään mitään muttei pysty nukkumaankaan, sellainen tyhjä fiilis eikä oikein ruokaakaan mieli - usein joukkoon kuuluu myös järkyttävät niskajumit ja päänsärky. En tiiä, onko tällaista oloa muilla yo-kokeista läpi vääntäytyneillä (Onko?), mutta mulla tää on toistunut joka yo-kokeen jälkeen, joten piti keksiä sille ololle oma nimensä. Koekankkunen, eli vähän niinkuin henkinen darra, joka seuraa kun itsestään on puristanut tärkeään ja elämää määrittelevään paperiin kaiken minkä vain muisti, ymmärsi ja kykeni, eikä siltikään tunne oloaan onnistuneeksi.

Mitään muuta tässä on tapahtunut... ainakin työhaastettelua, hygieniapassitestiä ja kansalaisaloitteen allekirjoittamista. Kesätyötä mulle ei heru, koska mun loppukesän interrail-suunnitelmat/haaveilut ei mätsännyt yht'yhteen niiden kesä-heinä-elo-aikatauluvaatimuksiin. Sen sijaan hygieniapassitestin kanssa onnistui, ja mulla kävi kerrankin tuuri tuollaisen oikein/väärin -lottorivikokeen täyttämisen kanssa: läpi meni lukematta vaikka kysymykset oli osa ihan outoja.

Tuohon tasa-arvoisen avioliittolain kansalaisaloitteeseen osaa ottaminen teki hyvää, niinkin pienellä asialla osasi tuntea itsensä tärkeäksi, vaikka niitä ensimmäisen päivän allekirjoittajia oli yli sen 100 000 muutakin henkilöä. Vaikka on tasa-arvoista suoda muille myös ne omat, eriävät mielipiteensä aiheeseen (vaikkei niillä välttämättä mitään oikeita järkiperusteita taustalla olisikaan), niin ai että se kutkutti mukavasti pikkusuurta liberalistiminääni, kun noihin lukuihin päästiin alle vuorokaudessa. Kuinka moni muu otti tai aikoo ottaa osaa tuohon kansalaisaloitteeseen?

Alle runttaamissani kuvissa esiintyy viime viikolla gräsasta kotiin kiikuttamani tekeleet, neliönmallinen lasilautanen sekä savesta tehty ja tummansiniseksi lasitetty teekannunmallinen teesuodattimen vastapaino. Kummatkin onnistuivat! Vaikka ei tuosta tummansinisestä väristä tullut yhtä selkeä kuin toivoin, eivätkä nuo lautasen mosaiikkimaiset muodot ole yhtä terävät kuin alunperin haaveilin - näyttävät vähän joltain solukolta. :D Samanmoisia lautasia on tekeillä toinenkin, sen valmistuttua aattelin siirtyä joksikin aikaa taas hopean pariin.


Vasemmalla tekemäni savipaino, oikealla jostain ostettu ja iskän hajottama posliinipaino.

Oon teejuoppo.

Lasin väri on suunnilleen mintunvihreään taittava läpikuultava.

Mandariini havainnollistaa lautasen kokoa.

# Viikko viimeiseen mörköön

5 kommenttia:
Hengähdystauko, löhöilyilta, äikkä ja historia takana, enää se pirullinen pitkä matikka edessä.

Musta tuntuu, että äikän osalta tuli vedettyä kankein suoritus ikinä, niin tönköltä se kieli siinä lopputuloksessa näytti. Johtuu jännityksestä ja vaikeasta aiheesta, kirjoitin aineistoesseen liittyen sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Puolessa välissä olisin halunnut vaihtaa aihetta, mutta eihän se enää siinä vaiheessa kannattanut. Mulla oli ongelmia jopa otsikon keksimisen kanssa, vaikka yleensä niiden suhteen kaikki on täysin vaivatonta. Saa nyt nähä, mitä sen kaa käy, parempi vaan ettei odotukset oo liian korkeella. Ei kolahda sitten liian kovaa, jos tulosten tullessa ilmi onkin iso pudotus.


Talvi mene pois.

Kuvasin tän joskus pari viikkoa sitten, nellystä tilattu täydellisen värinen, mallinen ja paksuinen villapaita, jonka alla kylmiin säihin niin mukavasti sopiva mekko (not). Kaulassa jossain välissä vääntämäni saviriipus, ei oikein vaan nyt tästä näy.

Eka itseostamani huulipuna. Olin mainosten uhri, koska osasyy miksi tahtoin tän oli että kyseisen huulipunan mainoskasvona oli joskus Emma Watson.

En jännittänyt äikkää etukäteen ollenkaan, mutta se piiloutunut jännitys rupesi purkautumaan sitten siinä vikan koetunnin aikana järkyttävänä päänsärkynä, joka jatkuikin koko loppumaanantain. Sen sijaan historian osalta jännitys alkoi jo edellisenä päivänä ja ilmeni tunteena, että ihan kuin mulla olisi kivi mahassa.

Ja nyt loppupäivän mulla on ollut olo kuin aivokuolleella. Hyvä jos tästä tekstinkään kirjoittamisesta tulee oikeen mitään. Oon vaan maannut sängyssä ja istuskellut koneella. En pystynyt edes päikkäreille rauhottumaan kun aivot kävi edelleen vähän ylikierroksilla. Loppuillan oon kuluttanut kattomalla katsomo.fi:stä jotain salkkareiden jaksoja, vaikken edes seuraa koko sarjaa. Sopivaa ajatusten tyhjennystä tuo kuitenkin on kaikkine älyttömyyksineen ja draamankäänteineen.

Kokeen jälkeen muiden vastausten kuuntelu on sitten kamalinta ikinä. Ne hetken kun tajuut unohtanees jonkun oleellisen jutun tai kun joku toinen mainitsee jotain ja ajattelet "voi saaaaatana miksen mä tota muistanu...." tai muuten vain tajuat oman tietämättömyytesi. Mä olisin handlannut kepeesti Talvisodan, jonka päättymisestä tuli tänään tasan 73 vuotta, tai sitten vaikka Hitlerin valtaannousun eri vaiheet. Kustaa Vaasankin aika olisi sujunut.

Mutta eipä onni potkinut kysymysten aiheiden suhteen. Siellä oli sellasia aiheita, että viimeisen puuttuvan vastauksen kohdalla jouduin arpomaan, että mistä tietäisin edes jotain. Saa nyt nähdä, millaiset pisteet opettajat ja YTL mulle loppujen lopuksi arpoo. Esimerkkivastauksiin paneutumatta ja niillä itseäni masentamatta mä uskon, että tosta tulee ainakin varma M, mutta koska tavoite oli E, niin en mä siihenkään täydellisen tyytyväinen osaisi olla. Viuviu ja uliuli.


Kaksi neljästä uudesta kuoresta, avaruus on ihanin.

Pysyy jalassa mutta näillä ei kyllä pahemmin juosta tai kävellä pitkiä askeleita. Ei mitkään kaikkein käytännöllisimmät mutta pitipähän kokeilla.


Lienee viikon paras hetki, kun pääsen huomenna Gräsaan näkemään, miten muun muassa mun ensimmäinen itse tekemä lasilautanen onnistui! Ja kun saisin vielä tuon matikan pois alta, niin pääsisin viimein kääntämään ajatukset niihin ennakkotehtäviin ja yo-mekkoprojektiin.

Olisi mukavaa palata viimein oikeeseen elämään tuolta menneisyyden tapahtumista ja matematiikan maailmasta. Kokopäivänen kokoviikkonen opiskelu ei tee mulle hyvää. Musta kuoriutuu esiin verkkaripelle, rasvaletti, punanaama, hermoraunio, laiskamato. Maanantaina kun tulin päänsärkyisenä sieltä äikän ylppäreistä, Tiuku oli jättänyt mulle ylläriksi vessan lattialle väännetyt, järkyttävän hajuiset tortut. Ja ne onnistui jotenkin kuvaamaan mun sen hetkistä fiilistä tosi hyvin.

# Vikan viikon paniikkipänttääjä

5 kommenttia:
Heräsin viimein oikeasti siihen tosiasiaan, ettei noihin kokeisiin ole kuin enää alle viikko. Tämä toivoton kurssikokeiden "viimeisen illan paniikkipanostaja" on nyt vaihteeksi yo-kokeiden suhteen "vikan viikon paniikkipänttääjä". Onhan siinä edistystä sentään edes muutaman päivän verran. En ole varma, meneekö mitään enää kunnolla päähän - pääasia että ainakin tuntuu, että opiskelisin. Sen näkee sitten, mihin asti sillä yltää.

Oon ekaa kertaa elämässäni aikatauluttanut kokonaisen viikon mun elämästäni (ja sen jälkeen aikataulutan lisää, mutta en jaksa ajatella kerralla liian pitkälle), ja toivon todella pystyväni elämään ainakin lähes tulkoon sen mukaan ilman suuria lepsuiluja. Yritän kääntää mun sisäistä kelloa aikaisempiin nukkumamenoaikoihin ja aikaisempiin aamuheräämisiin, se lienee yksi suurimmista haasteista heti sen itse lukiessa hereillä pysymisen ja koneelta poissa pysymisen jälkeen.


Roopen Samsung Galaxy S3:n laatu, haha. Yritin lukea hissaa säkkituolissa auringon valossa, lopputuloksena torkut kissa sylissä.

Mäkin haluaisin olla kissa, jos itten voisin vain nukkua, syödä ja olla paijattavana päivät pitkät.

Tää on tehty niin vaikeeksi. Penkillä pöydän ääressä istuessa tulee niskat ja joka paikka kipeiksi, ja mun omintakeiset istuma-asennot saa huvittuneisuuden herättämisen lisäksi myös loppujen lopuksi jalat väsähtämään. Jalat eteenpäin istuminenhan on siis ihan mahdotonta: istun aina esimerkiksi joko kyykyssä, toinen jalka koukussa sylissä, kummatkin jalat tuolilla buddhamaisessa asennossa tai silleen jännästi noja-asennossa puoliksi kyljelleen niin että jalat samalla toisella penkillä.

Sohvalla istuminen toimii jonkun aikaa, kunnes ajatukset alkaa vaeltelemaan, kirjaimet rupee hyppimään silmissä ja päiväunille valahtaminen alkaa tuntua liian houkuttelevalta vaihtoehdolta, vaikka takana olisikin pitkät yöunet.

Sängyllä lukeminen on luonnollisesti vielä mahdottomampaa kuin yllä mainittu. Mä kadehdin niitä, jotka pystyy opiskelemaan sängyssä mukavasti peittoon kääriytyneenä, mun mukavuuden haluun taipuvaisuus vie mut alta aikayksikön untenmaille. Paitsi jos kyse on tietokoneella olemisesta, joka saattaa usein jyrätä yöunet silloin kun ei pitäisi. Kuten nyt, piti mennä nukkumaan yhdeltätoista. Pahus.


Mun jäisesti irvistävä pikku pösöseni.

Sillä jollain Colour me -blogista bongaamallani ohjeella säätämäni proteeiinipitoinen kiivipirtelösotku, joka näytti hyvältä ja maistui hyvältä - ainakin muutaman pilli-imasun verran, jonka jälkeen iski äklötys.

Happihyppelyn värjännyt punainen kajo kännykällä ikuistettuna.

Oon niin paljon enemmän käsilläni säätävä käytännön kautta oppija, kuin kirjojen sanoja ja numeroita autuaasti sisäistävä eläväksi tietokoneen vastineeksi pyrkivä tietopankki. Mutta joo, vaikeuksien kautta voittoon, tai kunhan nyt ainakin kohtuullisella kunnialla maaliviivan yli.

Mä pysyn nyt hiljaa ainakin ensi viikon keskiviikkoon asti, jolloin taakse ovat jäänet äidinkielen ja hissan yo-kokeet. Sitten on ylioppilaskokeista edessä enää matikka, mutta siihen saumaan luulen ansainneeni rauhallisen illan tietokoneen parissa. Mutta sitä ennen saan datailla vaan kännykän hitaan ja pätkivän netin kautta silloin kun pakko (tai "pakko"), joten blogi vähän hiljenee. Muuten mä repsahdan vaan aina moneksi tunniksi, vaikka pitäisi tulla vain käväisemään...

Jos nyt lopuksi käännetään ajatuksia vähän positiivisempiin aiheisiin ennen tätä reilun viikon vakaata hiljaiseloa, niin tiedän ainakin muutaman asian, jotka tekee näistä opiskelurupeamista selviytymisen arvoisia. Näitä ovat esimerkiksi operaatio yo-mekko, jonka suhteen ehdin viime postauksesta päättää yrittäväni selvitä ihan omin kätösin, uuden kameraobjektiivin hankinta (mä olen aasi ja se objektiivi on mun silmien edessä kepin nokassa roikkuva porkkana - palkitsen sillä itseni sitten joskus myöhemmin keväällä), kesän alun yo-juhlien sekä mahdollisesti toteutuvan loppukesän interrail-reissaamisen suunnittelu. ♥ Mitähän kaikkea sitä vielä kehittäisi?

Joten muun muassa näihin aiheisiin tullaan palailemaan, eli vaikka lukijoiden keskuudessa tuntuukin olevan joku sanaton liikekannallepano (kuten ainakin tuon yhden muka-niin-merkitsevän, edestakaisin ravaavan mutta lähes paikoillaan pysyvän numeron mukaan vaikuttaa), kannattaa pysyä mukana, jos mun jorinat yhtään jaksaa kiinnostaa. En ole katoamassa, pakko vaan jonkin aikaa leikkiä lukutoukkaa ja uskotella itselleen opiskelujen sujuvan, ettei rusentuisi kokonaan sen hyvin lamaannuttavan "mä en jaksa mitään, oho en taas tehnyt mitään, mä en osaa mitään, oi miks mä en tehnyt mitään"-morkkiksen alle.

# Yo-mekkomaniaaaaargh

6 kommenttia:
Oon taas kuluttanut aikaa yhdellä tehoikkaimmista keinoista edesauttaa tätä mun opiskelujen vihollista eli saamattomuutta. Okei, mä pääsin tällä viikolla viimein vähän lukemisen makuun, mutta romahduksilta ei olla vältytty. Huolimatta siitä, että nettiyhteys on ottanut kantaa mun datailumieltymyksiin olemalla toimimatta aina silloin kun mua huvittaisi vähän selailla sitä sun tätä.

Nettishoppailu on yksi asia jolla oon huomannu olevan stressiä lieventävä vaikutus. Ehkä se lähentelee samaa kuin mitä nää jotka hukuttaa esimerkiksi sydänsuruaan shoppailuterapialla juoksemalla putiikista toiseen. Ebayt ja nellyt on nykyään mun parhaita kavereita, kun taas vuosi sitten en niihin ollut perehtynyt lähes tuon taivaallisen vertaa. Yksi ärrinmurrin reaktion aiheuttanut asia oli kyllä se, kun tajusin, ettei yhdestä nettikaupasta edes toimiteta Suomeen. Gräyh.

Yo-mekon etsiminen on yksi hyvä tekosyy siirtää aikaa lukemisesta nettishoppailuun. Turmioksihan tää koituu, kun kirjoituksiin ei ole enää pariakaan viikkoa eikä mulla oli kuin vasta 1,5/6 hissan kirjaakaan luettuna. Hyvä jos niistäkään mitään muistan, kun kyseisten kurssien tunneista on jo pari vuotta aikaa. Tärkeät vuosiluvut ja yksityiskohdat, voisitteko mahdollisesti valua päähäni itseksenne, jos nukkuisin öisin kirjat pään päällä?

Tässä kuitenkin vähän osviittaa siitä, mitä olisin halunnut tai voinut haluta pukea päälleni, jos olisi mahdollista. Suurin osa näistä on nimittäin sellaisia, joita enää voi ostaa. Haavekuvia, pettymystä, silmänruokaa. On tuolla toki pari sellaistakin mitkä olisivat mahdollisia ja joita harkitsen. Ja yksi sellainen, jonka ostamisen suhteen harkitsin liian kauan, että se ehti lähteä valikoimasta. Piru vie.


1. Yksinkertaisen kaunis, puhdas valkoinen, täydellinen hinta. Ei sopivaa kokoa mulle...
Lähde Topshop.com.  
2. Täydellinen, liian kallis, näyttää vähän kihlajais- tai morsiusmekolta. Ei enää saatavilla. 
 Lähde fantasyshopper.com.  
3. Ihana väri, kaunis kangas, kohtuuhintainen ja oikeaa kokoa löytyy. Vähän liian tylsä.
Lähde Topshop.com.  
4. Ihana väri, vähän erilainen, ei olkaimeton eli pysyisi päällä. Mielenkiintoinen mutta ei enää myynnissä. 
Lähde Fashiolista, alunperin nelly.com.  
5. Mielenkiintoinen muotoilu, ihanat yksityiskohdat, ei välttämättä noin upea päällä kuin kuvassa. Ei enää saatavilla.  
 Lähde Fashiolista, alunperin meinto.com.  
6. Täydelliset värit, kaunis kimaltava yksityiskohta vyötäröllä, laskeutuu nätisti. Valitettavasti ei enää saatavilla.  
Lähde Fashiolista, alunperin zalando.nl.  
7. Ei välttämättä pysyisi päällä mutta tosi nätti! Keveän näköinen. Ei enää saatavilla.  
Lähde Fashiolista, alunperin fashion.me.  
8. Selvät rajat väreillä, ei liian tumma vaikka osa onkin mustaa, kaunis kultainen reunus.. Ei enää saatavilla.  
Lähde Fashiolista, alunperin nelly.com.


9. Olisi luultavasti mulle liian avonainen, mutta laskeutuu nätisti ja siistit yksityiskohdat. Ei oikeaa kokoa.  
Lähde Fashiolista, alunperin nelly.com.  
10. Samantyyppinen kuin nro 8. mutta valkoinen, vähän ehkä tylsä vaikka nätti yksityiskohta tuossa onkin. Ei enää saatavilla. 
Lähde Fashiolista, alunperin nelly.com.  
11. Nyt kaduttaa etten heti ostanut, kun katsoin vain "liian kovaa" hintaa (oli noin 50-70 euroa tai puntaa..), ihana helma, yläosa ja väri. Oli pitkään ostoskorissa, mutta nyt ei enää saatavilla. Harmittaa.  
Lähde Fashiolista, alunperin allyfashion.com.  
12. Ihana printti, mutta liian tummat värit ja varmaan liian lyhyet helmakin. Ei välttämättä pysyisi päällä. Lähde allyfashion.com.  
13. Nätti väri ja mielenkiintoinen takaosa. Helma luultavasti vähän liian lyhyt ja etuosa tylsä. Lähde charlotterusse.com.  
14. Mielenkiintoinen etuosa, mutta yksinkertaisesti liian tumma väri eikä musta versiokaan ole parempi.  
Lähde allyfashion.com.  
15. Ei kaikken sopivin väriltään, mutta muuten ihana! Helman pituus vähän on mitä on, mutta on se nätti... Ei saatavilla. 
Lähde Fashiolista, alunperin fresh-dress.tumblr.com.  
16. Sama kuin nrossa 12, ihana printti mutta värit liian tummat. Harmi. Lähde charlotterusse.com.  
17. Vaalea, pitsinen. Vähän liian tylsä vaikka siisti olisikin. Lähde charlotterusse.com.


18. Muutama hi-low-helmainen mekko. Jos tämän helma olisi ennemmin vihreävä kuin punertava, tää olisi aika täydellinen. Ihana yläosa ja kokonaisuus kevyen näköinen. Lähde charlotterusse.com.
19. Mielenkiintoinen printti ja nätit värit!  Lähde charlotterusse.com.
20. Yksinkertaisempi kuin muut mutta ei jää huonommaksi. Aika hempeä, ei mitenkään räväkkä.  Lähde charlotterusse.com.
21. Ihanan keväisen kesäiset värit! Helmakin näyttää laskeutuvan kivasti. Eikä ole edes olkaimeton. Lähde charlotterusse.com.

Se kun lähtee etsimään jotain täydellisyyttä... ai että elämästä tulee vaikeaa. Kirottu fashiolista ja kaikki aarteet mitä se on pullollaan, ne joista suurin osa toitottaa "loppuunmyytyä" tai "ei ole enää valikoimassa". Muilta sivuilta ihania etsiessäni aina on jotain pielessä. Ei oikeaa kokoa, vähän väärää mallia, ei mieleistä väriä. Mulla on osittainen visio päässä siitä mitä haluaisin, eikä oikein tunnu tärppäävän.

Haluaisin mekon, joka ei ole väriltään liian tumma, vaan mielellään keväisen värinen. Joko valkoinen, vihreä (vaalea tai mintun vihreä), joku sinisen sävy (laivaston sininen, taivaan sininen tai vaalean sininen) tai värikäs. Valkoinen olisi vähän niin ja näin, koska oon siihen ehkä vähän liian kalpeaihoinen. Ja muutenkin epäkäytännöllinen väri tällaiselle sottapytylle. Sininen ja vihreä olisivat parhaita värejä tähän hiusväriin. Mielellään sellainen mekko, jossa on vaikka olkaimet. En haluaisi riskiä, että ruusujen/yo-todistusten jaossa joutuisi nostelemaan mekkoa ylöspäin vilauttelun pelossa.  Vaikka noi simpukkamaiset yläosat kiehtookin tosi paljon... Ei liian lyhyttä helmaa, mutta ei liian pitkääkään, koska oon varreltani tällainen pätkä. Hi-low-helmat näyttää kuvissa ihanilta, mutten tiedä miltä ne näyttäisivät mun päällä, ja nettiostoksissa olisi varminta pysyä "tutummassa" eli tasapituisessa helmassa.

Ongelmoiko kukaan muu tänä keväänä valmistuva abi samojen asioiden kanssa, vai onko asu ja lukemiset hyvällä mallilla? Mäen vielä pari vuotta takaperin ollut about yhtään kiinnostunut mekoista tai hameista. Mielenkiintoista itse huomata, kuinka pikku hiljaa tavat muuttuu. Tosin enhän mä yläasteen alussa voinut käyttää farkkujakaan kun en tykännyt niistä, enkä vieläkään kykyne käyttämään napillisia villatakkeja tai mitään missä on nappeja, tai vaikka fakkutakkija... Lista on kohtalaisen pitkä. Vaatenirsoilu on säästämistä, olisinpa vielä vähän nirsompi. Tulisi ostettua vähemmän asioita harkitsematta ja hetken mielijohteesta.

Koska mun sisällä myllertää myös kengäfriikki, saatan laittaa jossain välissä samanlaisen postauksen kaikenlaisista jalkineista, joilla haluaisin huoneeni tulevaisuuden kenkähuoneeni täyttää. Ei välttämättä koko lukijakuntaan iske, mutta koittakaa kestää ja ajatelkaa tätä vaikka vaihteluna mun muuten niin yleistyneille tekstioksennuspaasauksille.

Aiheesta seuraavaan, äikän ope antoi mulle yo-tekstitaidon vastauksista sellaiset pisteet, että pelkään sen arvioineen ne pahasti yläkanttiin - en oo koko lukioaikana saanut kai kertaakaan yhtä hyviä pisteitä. Nyt pyörii vatsassa samaan aikaan pelko opettajan virhearviosta (kuulema arvioi viime syksynä yhden tutun pisteet sen verran vinkkeliin, että YTL:ssä putosi E:stä C:hen) ja toivo niiden pysymisestä ennallaan myös YTL:n tarkistuksen jälkeen.... Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.