SLIDER

# Puput puhuu "pupupupupu"

30. huhtikuuta 2013

Angstipupu...

...ja darrakani. Sopis varmaan vappupäivän maskotiksi?

Miten kanit ääntelee? Sitä voi yksinkertaistaa, että kissa sanoo miau ja koira vuhvuh, mutta entäs kanit? Vikiseeks ne niinku gerbiilit? Kun ainoa idea mikä mulla tulee vielä näin lähes 19-vuotiaanakin mieleen, on että kanit sanoo "pupupupu", kuten silloin pikkutenavina oli tapana imitoida.

Muun muassa tällaisia syvällisiä pohdintoja (jotka on tietty ihan pakko möläyttää tänne ilman että sivistäisi itseään vaivihkaa googlen avulla) syntyi viikonloppuna, kun vääntäydyttiin vähän messuilemaan. Tai siis toisin sanoen mä halusin kädentaitojen messuille ja onnistuin raahaamaan Onan sinne mukaan. Ja koska siellä oli monia muitakin messuteemoja, niin pitihän sitä vähän käydä lemmikkimessupuolellakin pällistelemässä rottia ja katteja, silittelemässä kaneja ja allergisoimassa Onaa (kuvitelkaa tähän voldemort-naurua taustalle).



Kädentaitomessujen puoli oli täynnä inspiraatiota ja houkutuksia, joista erityisesti mua kiehtoi kaikki korujutut. Kuvista löytyy yltä kaksi mun lempparikohtaa, upeat lehtiriipukset ja -korvikset, joita oli sekä kuparisissa kuin hopeisissa sävyissä, sekä nuo saviastiat.

Istahdin myös joksikin aikaa Sinellin pajaan kokeilemaan silkkipaperikukan tekoa, ja siitä tuli kyllä aika söpö. Se on tuo sininen tuossa parisen kuvaa ylöspäin, jos joku ei tajunnut. Jos jää aikaa, voisin tehdä tuollaisia mun yo-juhliin koristeeksi...



Vauvamessujen puoli oli ihan umpitäynnä lastenrattaita, lapsia, raskaana olevia naisia, lastenvaatteita ja kaikkea mitä nyt arvata saattaa. Eipä se mikään yllätys ollut, mutta tiiän kyllä minne aion nenäni tunkea sitten, kun jälkikasvun hommaaminen on omallakin kohdalla vähän ajankohtasempaa!

Käveltiin sieltä läpi niitä vaahtosammuttimen kokoisia apinoita väistellen outlet-messujen puolelle, leikittiin matkan varrella maailmanparantajia allekirjoittamalla vesi on perusoikeus -adressi, ja hihitettiin kuin varhaisteinit myynnissä olevien halpiskirjojen seksiaiheisille nimille, kuten "Mielessä YHÄ se - Yli kuusikymppisten naisten eroottisesta elämästä".


Saalis.

En todellakaan oo mikään pääkallofani, mutta nää pinkit kallot osapuilleen huus mun nimeä kun vilkaisin niiden suuntaan. Yhdestä tulee riipus itelleni, muista värkkään Onalle synttärilahjan. Jos Ona luit tän, muista unohtaa mitä luit. :D

Oltiin kummatkin vähän sellasella "ei oo rahaa tuhlattavaks"-periaatteella liikenteessä, mutta vaan toisella meistä tää periaate piti. Mä retkahdin pariin muka-niin-pakolliseen hankintaan, kuten kivisiin pääkallohelmiin ja tuollaisiin kakkukuorrutushommeleihin...

Niiden lisäksi ostin itelleni puoliksi vahingossa nahkarepun. Oikeesti ei ollu tarkotus! Mä pysähdyin sellaisen nahkalaukkukojun kulmalle katselemaan lähietäisyydeltä erivärisiä reppuja, kun yhtäkkiä jostain pomppas siihen viereen yksi sen laukkukojun vetäjistä. Se oli sellainen aika symppis harmaapäinen ukko, joka rupes pitämään siinä pientä myyntipuhetta. Selvis, että ne järkevimmän kokoiset reput maksoi jotain 60 euroa, ja rupesin perääntymään vetoamalla pieneen budjettiin.

Kun vastasin sen uteluihin ettei mulla ole varaa maksaa kuin korkeintaan 20 euroa, se voivotteli ettei se kyllä ihan riitä. Näin mä olin arvellutkin, mutta kun olin jo kääntynyt pois ajatuksella "nyt paetaan äkkiä paikalta", se laskikin äkkiä yhden sellaisen repun hinnan siihen kahteenkymppiin. Enkä mä enää siinä vaiheessa enää kehdannut kieltäytyä. D: Ja hupsistakeikkaa, nyt mulla sitten on taas reppu ekaa kertaa kuuteen vuoteen.


Mun viikon sosiaalisin hetki oli tyttöpoppoon subwaymättöretki. Oho se rimmas.

Se on taidekuva.

Että sellaista vaihtelua tähän sumeeseen arkeen. Muilta osin mulle ei oo tapahtunut mitään.

Äiti yritti pitää mulle motivoivan puheen, mä koin sen tukahduttavaksi ja vedin pienet itkupotkuraivarit. Roope taistelee oman hillittömän luku-urakkansa kanssa ja mä en tunne edistyväni yhtään missään. Menee hermot, kun lähden tekemään jotain tehtävää, luulen tietäväni mitä teen ja ratkaisu onkin jotain ihan muuta kuin itse laskin. Tai se kun en ymmärrä, miten jotain laskua pitäisi lähteä tekemään, eikä mistään ei löydy juuri sen vuoden tehtävien mallivastauksia. Dia.fi on muuten hyvä ja kattava sivusto, mutta en käsitä, miks ihmeessä niitä tehtävien ratkaisuja ei oo voitu laittaa sinne jokasen vuoden osalta...

Päivät kuluu hirveän nopeasti, varsinkin kun nukkuu aamut aina puolille päiville. Mun unirytmi on jostain hyvin syvältä, uliuli ja kello on taas yli puol neljän. Tasan neljältä aamuyöllä kaikki linnut rupee visertämään, pitäis saada taju kankaalle ennen sitä...

Nyt lienee käytännössä jo vappuaatto, mihin tää huhtikuukin oikeen katos? Sellanen fiilis kuin aika olis elohopeaa ja sitä yrittäis pitää käsissään, mutta mitään et mahda, kun se on niin saaplarin helposti näpeistä karkaavaa tavaraa.

# Operaatio yo-mekon etenemistä

28. huhtikuuta 2013

Siitä huolimatta, että ilmapiiri tuntuu kokoajan painostavan syvenemässä määrin keskittymään vain ja ainoastaan pääsykokeisiin, tai ainakin oppimaan keskittymään kunnolla silloin kun keskittyy, niin tästä projektista en luovu. En vaikka äiti sanoi, että mä voisin hyvin käyttää yo-juhlissa sitä yhtä viime vuoden puolella ostettua vaaleanvihreää mekkoa, jota käytin jouluaattona Teneriffalla ja jonka suunnittelin vetäväni ylleni myös nyt vappuna. Ei.

En oo edistynyt tässä enempää sitten alkuviikon, mutta onneksi silloin oli aikaa päästä ompelussa kunnolla alkuun. Kuvien valo- ja värimaailma heittelevät jonkin verran, koska osa kuvista on otettu aika myöhään illalla epäedullisimmissa kuvausolosuhteissa, ja oon liian poikki säätämään nyt turhan paljon kuvanmuokkausten kanssa.

Tää on enemmänkin sellainen tekovaiheista ja muista ajatuksista pientä selitystä sisältävä projektipäiväkirjamainen etenemis- ja tilannekatsaus, kuin mikään virallinen mekon ompeluohje tai DIY. Ja jos näitä mekon tekemisen vaiheita tänne jatkossakin laitan, niin ne luultavasti tulevat olemaan aika samantyyppisiä. Teen tätä hyvin pitkälti vaan omasta päästä soveltamalla ilman mitään valmiita ohjeita, mitä nyt vetoketjuvaiheessa olis ajatuksena luntata apuja jostain päin internetin ihmeellistä maailmaa.


Ostin mekkotarvikkeet Eurokankaasta, hintaa taisi tulla yhteensä jotain vähän yli pari kymppiä. Pohjakankaan osalta päädyin sähäkän siniseen puuvillakankaaseen, päällikankaaksi otin lähes samansävyistä harsomaista, läpikuultavaa kankangasta. Lisäksi vielä (piilo)vetoketju sekä yläosaa varten tukikangasta(=liimakangasta) ja tukiluut.



Mullahan ei ollut alustavasti mitään kaavoja, mutta koska kangasta on vähän vaikea lähteä ihan extempore arvioimalla leikkelemään, kannatti kaavat tehdä sovitusnukkea hyväksi käyttäen itse.

1. Teippasin teipillä sovitusnukkeen muistiviivoja mekon yläosan koosta ja kaavapaloista.
2. Kiinnitin vanhaa&turhaa vaaleanpunakukkakuvioista lakanakangasta nuken ympärille.
3. Piirsin tussilla kankaan läpikuultaneiden teippien mukaiset kaavapalat. Valkoinen teippi ei tosin ollut mikään kaikkein paras vaihtoehto, ei kuultanut kovin tehokkaasti läpi...



Tein yläosaa varten kolme kaavapalaa, etu-, etusivu- ja takasivukappaleen.

Koska omien kaavojen tekeminen tähän tyyliin ei ole ihan pilkulleen, tein samaisen kukkakankaan pohjalta kokeiluversion, jolla selvitin, onko kaavat oikean kokoiset ja saako niillä aikaiseksi toimivan kotelomaisen yläosan. Siitä ei nyt ole erillistä kuvaa, mutta kaavat vaikuttivat ajavan asiansa, joten siirryin niine hyvineni virallisen mekkokankaan kimppuun.



Tahdoin yläosasta riittävän tukevan, joten päätin tehdä sen kaksinkertaisena. Toisin sanoen etukappale x2 (siinä kun on taite toisessa sivussa), ja etusivut & takasivut x4. Jätin leikatessa suunnilleen 1-1,5cm saumavarat.



Toisen puolet kappaleet ompelin yhteen sellaisinaan, toisen puolen kappaleisiin silitin ennen yhteenompelua ensin tukikankaat kiinni.

Kinkkisintä oli pysyä valppaana, ettei etusivu- ja takasivu kappaleissa silittäisi tukikangasta samoille puolille, kun tarkoitus oli saada peilikuvat. Ja vaikka kuinka yritin pitää sen ajatuksen mukana, viimeisessä silitettävässä kappaleessa mokasin ja tuloksena oli kaksi saman puolen takakappaletta. Onneksi se liimakangas lähti helposti repimällä pois ja ylijäämää oli riittävästi...



Kuvassa alempana on ulkopuolelle jäävä osa, jossa sisäpuoli on musta tukikankaan vuoksi, ja päällä oleva osa on "se osa joka tulee iholle".



Tarvittiin tähän tosissaan lisää tukevuutta vielä tai ei, niin koska olin päättänyt nuo tukiluut laittaa, oli ne myös "pakko" laittaa. Laitoin niitä tosin vain kaksi, etukappaleen saumojen kohdille.

Tungin ne luut ompelemiini käytäviin, eli kahden suoran ompeleen muodostamaan tilaan.



Tuohon tuo sitten tällä kertaa jäi. Kangaskerrokset ovat kiinnit toisissaan vain noiden tukiluukäytäväompeleiden ja nuppineulojen ansiosta, saumat ovat huolittelemattomat ja takana on monta senttiä liikakangasta. Mielummin kyllä näin päin, parempi monta senttiä liikaa kuin senttikin liian vähän. Helpompi sitä kangasta on poistaa kuin lisätä.

Ei tuo miltään kovin nätiltä näytä noine etupuolen epämääräisine saumoineen päivineen, mutta onneksi tässä vaiheessa ei vielä tarvitsekaan olla täysin huoliteltua. Päällehän tulee kuitenkin se harsokangas, eikä sen jälkeen noita pohjakankaan saumoja pitäisi näkyä enää ollenkaan. :)

En oo varma missä välissä ehdin tätä taas jatkaa, odottelen ensin että jospa broidi säätäisi koulun teknisten töiden tunnillaan tuolle mun sovitusnukelle jonkinlaisen jalan, jotta voisin päästä pohjamekossa myös hameosan kimppuun...

Oliko toimiva tilannekatsaus vai jäikö jotain norsun mentäviä mustia aukkoja?

# Pieni avunhuuto

25. huhtikuuta 2013

Oon pohtinut parin kuukauden ajan uuden kamerakennon hommaamista, mutta oon yrittänyt toppuutella koko haaveilua jankuttamalla itselleni, että nyt ei olis oikeen sopiva hetki tehdä mitään hintavia hankintoja. Miksi mä ees kiusaan itteäni koko ajatuksella, kun mulla on kamera joka toimii ja jolla saa hyviä kuvia?

Yks syy on toi edessä häämöttävä reilausreissu, jonne tahtoisin vielä rahtusen paremmat vehkeet messiin, että vois ikuistaa sitä kaikkea näkemäänsä niin hyvin kuin mahdollista. Mä en usko, että samanlaista matkaa tulee koskaan uudestaan koettua, ja koska multa ainakaan ei löydy valokuvamuistia, ne meidän käymät Euroopan osat olisi mahtava saada tarkasti talteen kameran muistikorteille. Ja toki myös esille, jos ajattelee tän blogin puolesta.

Toinen syy on se, että tällä Canonin 1100D:llä ei loppujen lopuksi saa mitään isoja kuvia, jos ajattelee vaikka tulostuksen kannalta. Jos mä sattuisinkin nappasemaan jonkun tosi hyvän otoksen ja haluisin saada sen julisteena seinälle killumaan tai antaa vaikka kehystettynä lahjaksi, ei sitä saisi tällä vehkeellä kovin suurena&tarkkana ulos. Ja mun kun olisi vielä niin helppo saada kuvat tulostettua, kun lähes puolet kaikista lähimmistä sukulaisista on töissä yhessä tietyssä yrityksessä, jossa päätoimena on tulostus ja kopiointi....

Löysin hyvin haastavan keinon, jolla olisi pieni mahdollisuus saada uusi ja hyvä kamera ilman säästötilin saldon rutistamista tyhjiin. Jos haluatte auttaa mua siinä, klikkailkaa alle laittamiani kuvia, ja äänestäkää mun kuvaa/kuvia NRJ:n ja Rajalan kuvakilpailussa! En varmaan ikinä oo halunnut yhtä paljon voittaa missään kilpailuissa, vaikka kaikenlaiseen osallistuminen onkin aina hauskaa. Toi olis vaan jotain niin täydellistä...

Suurkiitos kaikille, jotka viitsivät äänestää edes tuota yhtä (saa käydä uudestaan huomenna, ylihuomenna, ja vaikka joka päivä 24.5. asti ), ja pahoittelut niille, joita ei vois vähempää kiinnostaa tää tai mun huuto.net-kohteiden mainostelut, ne nyt vaan on ajankohtaisia mulle. :)

Kuvien linkit aukeavat uuteen ikkunaan.


Yllä omasta mielestäni paras, alla muita vaihtoehtoja.




Oliskohan millään näistä mitään mahiksia..?

# Sisäinen epäkevät

"Yhyy päästä mut ulos että voin syödä vähän ruohoa ja tulla sitten sisään oksentaa ne sun iloks"

Ulkoinen kevään merkki.

Tein tän sormuksen samoihin aikoihin kun sen Roopen korun nimilaatan.

Kuka arvaa/saa selvää mitä tossa sormuksessa lukee?

Mutta seuraavana päivänä söinkin kuusi.


Muut rupeavat pikkuhiljaa vetämään keväisempää nuttua niskaan, mä oon kuin kävelevä syksy. Tai joku lastenkirjojen satutarinoiden peikkotyttö, punanen tukka, metsänvärinen täkki, vähän sumunen mieli. Tosin tuskin pieni vaihtelu kaikkien superkeväisten pastelli-ihkudaa-väripärinöiden joukossa mitään pahaa tekee.

Huhtikuu on hullu kuu, jokatoinen päivä sataa ja jokatoinen paistaa. Aurinko on ihanaa, sisällä istuessa läkähtyy ja syntyy illuusio, että ulkonakin olisi kuuma. Valo on ihanaa, se saa mun hiukset loistamaan ja juurikasvun räiskymään. Mutta parasta on miettiä ja muistaa tarkasti kaikki tarvittavat tavarat ja lähteä autolla liikenteeseen, ja huomata sitten motarilla että ai niin perkele ne aurinkolasit.

Multa vähän hukkuu ajantaju, kun päivät ja viikot on niin samanlaisia. Tavallaan paljon tekemistä mutta loppujen lopuksi en todellakaan tiedä, saanko mä mitään sellaista aikaiseksi mitä pitäisi. Murehdin sekä ääneen että pääni sisällä sitä, kuinka musta tuntuu ettei mulla oo elämää. Mä passivoidun ja antisosialisoidun muutenkin liian helposti, jos kukaan muukaan ei kysele perään. "Mutta eihän pääsykokeisiin lukiessa kuulukkaan olla muuta elämää." Sori vaan mut kohta lentää kirves. Huvittais laittautuu nätiks ja painua vähän yöelämään bailaamaan, mutta sitten muistan että niin joo mun pitikin säästää.

Etukäteen miettimisestä huolimatta meinas koko postaaminen unohtua, kun pääsin viimein konkreettisesti alkuun sen yo-mekon ompelussa ja väkersin sitä sitten niin kauan kuin illan aikana ehti. Ehdin tän illan aikana kaavojen teosta siihen vaiheeseen, että kotelomainen yläosa on osapuilleen saatu kursittua kokoon. Pohdinnan aiheena onkin, että mites nyt jatketaan. Alaosaan ei oikein voi siirtyä, kun sovitusnukkella ei ole vielä jalkaa, joten oliskohan seuraava vaihe harsolla leikkiminen? En tiiä, eli kokeilemalla eteenpäin. Vaikein vaihe on kuitenkin jo ylitetty, nimittäin se ylipäätänsä alkuun pääseminen.

Noista mekon tekovaihteista lisää myöhemmin tällä viikolla, jos vaikka ehtisin sitä ennen edistyä vielä pikkusen.

Menee muuten hermot kohta kun kestää niin pirun kauan saada ne lopulliset yo-tulokset. En tiedä mainitsinko, mutta pääsin niistä ennakkotehtävistä läpi ja alle kuukauden päästä olis edessä se seuraava koitos. Iskä tuijotti vähän aikaa mun valmennuskurssin laskua ja totes sitten jotain siihen suuntaan, että nyt paranee jättää ne piperrykset sikseen ja keskittyä pärjäämiseen. Onneks tota mekon ompelua ei kai lasketa pipertämiseksi, mulla on sen suhteen vähän näyttämisen tarve. Pakko todistaa että saan siitä oikeesti edustuskelpoisen mekon aikaseksi, kun äitin ilme oli niin epäuskonen mun selostaessa sille sitä suunnitelmaa. Se kun tuntee mut aika hyvin ja tietää, että yleensä mä suunnittelen paljon mutta toteutan vähän.

Alkaa hiljalleen vähän väsyttää, että jos nyt vielä jatkan kirjottamista, tuloksena on vaan jotain ironisen syvällistä vielä sekavampaa sontaa. Tässä on häntä, mutta mihin meni pää.

# Kirppari-ihmiset OHOI!

22. huhtikuuta 2013

Kirppari-ihmiset, second hand -suosijat tai muuten vain aiheesta kiinnostuneet, lyhyt infoisku teille. Tungin tuonne huutonettin kasan vaatteita ja laukkuja sun muuta sellaista, kannattaa käydä tsekkaamassa löytyisikö sieltä vaikka jotain sopivaa itselle. Mulla on tää yhtenä projekti oleva interrail-matkarahojen kerääminen lähtenyt kerta rysäyksellä käyntiin, pikku hiljaa jopa edistytään...

Kohteita voi huutamalla korotella tai vetää muilta maton alta sillä osta heti -metodilla. :) Sysäsin valtaosan noista vaatetus&laukku -kohteista näihin "houkutuskollaaseihin", mutta lisääkin kohteita voi vielä tulla ja joukossa on myös paljon muuta.

Koko tarjontaa pääsee tutkimaan tästä, kollaaseissa keikkuviin kohteisiin voi päästä suoraan niiden alle merkityistä linkeistä. Linkkien pitäisi aueta uuteen ikkunaan.


rannerenkaat # statement-koru # "play-suit" # leopardipaita # pinkkisomisteinen laukku 
selkäaukollinen paita # musta vetoketjumekko # nomination koru # mustat korkokengät

valkoiset kangashousut # "rikotut" farkkuleggarit # mokkanahkainen takki karvavuorella
valkoinen "kukkaromainen" laukku # karvalakki # kiroileva siili -kangaskassi
oranssi itsetehty kangaskassi # viininpunainen collage-paita

valkoinen neulepaita # musta tekonahkalaukku # helmin koristeltu käsilaukku # raidalliset leggarit 
iso valkoinen villapaita # iso raidallinen t-paita # punainen huppari # turkoosi paita # punaoranssit platform-ballerinat

sinivihreä neulepaita # täpläkuvioinen violetti t-paita # viiden rannerenkaan setti # raitapaita 
Yhdysvaltojen ja Iso-britannien lippujen mukaan kuvioitu kevättakki # mintunvihreä panda-käsilaukku
tummansiniset kangashousut # kukkatoppi # valkoinen sinivihreäkuvioinen itsetehty huppari 
toiset tummansiniset kangashousut # violetti huppari

Kiitos mielenkiinnostanne jos sitä syntyi! Palailen myöhemmin tällä viikolla jonkun normaalimman postauksen (jaa siis minkä) kanssa.

ps. Jos ostaa monta kohdetta ja ne saa mahtumaan S, M tai L kokoiseen pakettiin, tulee pakettiautomaatin kautta lähettämällä postituskuluja vain 4 € ! Kätevää eikö. Se alennus on voimassa 3.5. asti. Ja niillä on myös joku "löydä mariannepussi"-juttu meneillään, mutta itellä ei ainakaan vielä oo osunut kohdalle. Yhyy.

# Kultapoika, eikun siis hopea

21. huhtikuuta 2013

Ajantaju palailee pätkittäin, ja viime viikolla yhtäkkiä tajusin että pahus, kohta on Roopen synttärit. Voi miksi pojille on niin vaikea keksiä mitään siistejä lahjoja? Ei aina viitsi ostaa vaatteita tai turhaa roinaa, varsinkaan kun yrityksenä on vähän säästää kesää varten. Toisaalta minkään tekeminenkään on vähän ongelmallista, kun liika määrä koruja tietää vain sitä ettei kaikkia tule käytettyä, eivätkä neulotut villasukat ihan sovi tähän vuodenaikaan, vaikka kevät laahaakin aikataulustaan jäljessä.

Ei oikein ole mikään korumies tuo, mutta kyllä se sinnikkäästi on nyt vuoden aikana kantanut kaulassaan mun sille 18-vuotislahjaksi tekemää ja antamaa hopeaketjua. Siitäkin huolimatta, ettei kyseessä ole mikään kevyin tai huomaamattomin ilmestys. Tänä vuonna päädyin toteuttamaan yhtä jo aiemmin mielessä pyörittelemääni ideaa, koru sekin, mutta ei niin näyttävä kuin edeltäjänsä ja tällä kertaa ranteeseen.

Tiedätte varmaan ne sellaiset aika tyttömäiset kaulaan ripustettavat nimikorut, joista blogeissakin on pyörinyt aika paljon arvontoja? Mä en sellaista itselleni tai kellekään muullekaan ole hankkinut, mutta sanotaanko vaikka niin, että tää on mun versio pojalle osoitetusta nimikorusta:


Tätä kaikkea tarvitsin:
- Kestävää tekonahka-&mokkanauhaa, koska aitoa nahkanauhaa ei löytynyt oikean kokoisena
- Yhdeltä sormuskurssilta jääneestä ylijäämähopealevystä tekemäni hopeinen laatta, jonka hion ja johon porasin 1,5mm halkaisijan reiät ja iskin poikaystäväni nimen.
- Hopeinenlukko ja pari hopealenkkiä
- "Hopealankaa" eli hopean väristä kuparilankaa, jota saa vaikka Tiimarista
(- Sakset)



Tungin tuon nauhan laatan rei'istä sisään niinpäin kun visio päässä käski. Oli tossa ihan älytön tekeminen, koska reiät olivat liian pienet suhteessa nauhaan. Mutta pysyypähän paikoillaan.



Nauha pätkäistiin sopivan mittaiseksi, taitettiin sen päihin lenkit ja solmittiin tiiviisti kiinni "hopealangalla". Painoin vielä pihdeillä hopealankakohdat litteiksi. Lopuksi hopealenkit nahkanauhalenkkeihin, lukko toiseen hopealenkeistä, ja sitten olikin jo valmista!


Tuossa tuo viime vuoden lahja, jonka kiillotin vaihteeksi uudenveroiseksi. :)

Hymyilevä kultapoika, kaulassa ja kädessä hopeaa

Synttärisankari on tyytyväinen, mä oon tyytyväinen, mites muut, sopisiko tuollainen omaanne tai oman kultanne ranteeseen? Viime vuonna pyöräytin the täysi-ikäisyyden kunniaksi panostuskakun ja kaulaketjun, tänä vuonna vohveleita ja nimilaattakorun, mitähän sitten ensi vuonna, kun vielä yksikin koru niin toihan on kuin kävelevä korukauppa...

Ensi vuoden aikana kummallekin isketään kakkosella alkavan kaksilukuisen ikävuoden leima otsaan, ja mä voin hyvillä mielin pistää sekoiluni parinkympinkriisin piikkiin- - - Eiku. Ehkä en kuitenkaan jaksa ajatella vielä ihan niin pitkälle, kun sitä ennen ehtii tapahtua kuitenkin vaikka mitä. Voitais vaikka kaikki keskittyä tsemppaamaan toi takatalvi kekkuliin täältä, nimim. "olipa kerran huhtikuun 19. päivä, kävelin stadissa pari kilometriä converset (ja paksut sukat) jalassa, tuloksena pari valkoiseksi jäätynyttä varvasta".
© Helmihytti • Theme by Maira G.