# Inspiroiko?

5 kommenttia:
Bloggaajille blogit ovat keinoa vaikuttaa, purkaa mieltä ja jakaa omaa elämäänsä muille ihmisille. Ne ovat myös niin tarkoituksella kuin tahattomasti tehokas keino innostaa ja inspiroida ihmisiä muun muassa elämäntapojen, ulkonäön ja luovuuden suhteen.

Inspiraatioiden leviämisen tehokkuuden näkee muun muassa siitä, miten nopeasti innostus fitneksen, terveellisten elämäntapojen ja urheilun suhteen on levinnyt moniin blogeihin ja bloggaajien elämään. Sekä tietenkin siitä, miten helpon ja halvan jalansijan mainostamiseeen tietynlaiset yritykset ovat blogeista saaneet. Bloggaajille yhteistyökumppanit tietävät ehkä ilmaisia vaatteita ja tavaroita, mutta omasta mielestäni lukijat saavat ihan yhtä tärkeän osan tuosta diilistä: vinkkejä, ideoita, uusia ajatuksia, inspiraatiota omaan elämään.


Kun minä luen blogeja..

Pieni varpunen on mukana Indiedaysin "Vuoden inspiroivimmat blogit" -kilpailussa. Käsityö- tai diy-teemaan taipuville blogeille ei tietenkään omaa kastia ollut, joten tämäkin uppoaa selvästi siihen syvään lifestyleblogien suohon. Ei mulla mitään odotuksia ole, mutta eipä se haittaa, siisti fiilis olla mukana tuollaisessa!

Mä heitän pallon teille: jos koette täältä irtoavan yhtään inspiraatiota teidän elämään, käykää äänestämässä!

Äänestämään pääsee täältä, ja äänestysaikaa lienee 10.11. asti - vain puolitoista viikkoa vain. Mä en tätä enää jatkossa toitota ja mainosta, mutta oon superiloinen, jos joku katsoo tämän äänestämisen arvoiseksi. :)



ps. Millaisista blogeista te inspiroidutte?

# Linnunradan viidakkokirja

2 kommenttia:
Mulle napsahti viime viikolla Savajaisissa kuvausnakki, kun keksittiin viimehetkillä että tokihan naamiaisissa nyt kuvia pitää ottaa, tai muuten ei jää konkreettisia muistokuvia muistikuvien lisäksi, vaan ihmiset pähkäilee jälkeenpäin tyyliin "mulla on hämärä muistikuva et olisin tanssinu laaman ja yksisarvisen kanssa, mut olin siinä vaiheessa jo vähän siinä kunnossa, että saatoin kuvitella omianikin".

Mä sitten hyörin sekä etkot että bileet kamera kaulassa, jonka sain käyttöön arkkariopiskelijakaveriltani Mathiakselta. Se peli oli joku hemmetin hyvä ja kallis Nikon, ja sen nokassa oleva kalansilmäobjektiivi oli ihan eri tasoa kuin se mun oma käytettynä ostama Samyang-lelu, ja toki sen kameran hattuna oli vielä näppärä salamakin.

Kyllä kelpas, oli ihan unelmasetti bilekuvailuun! Hetki vain meni että oppi käyttämään, kun onhan sitä aika automatisoitunut käyttämään vain sitä omaa kameraansa. Ilta meni siis mun osalta aika rauhallisella linjalla, kun en halunnut ottaa mitään riskiä, että asettaisin toisen kameran oman huolimattomuuden vuoksi vaaraan. Oli silti todella hauskaa!

Eipä munkaan kamera jäänyt turhanpantiksi: sillä räpsi kuvia toinen opiskelijakaverini nimeltä Eelis, jolle menevät creditit noista hienoista valoefektikuvista.

arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty arkkitehti opiskelijaelämä savajaiset tty

Alussa parit kuvat etkoista, jotka rajattiin vain arkkitehtiopiskelijoille. Sieltä jatkettiin juhlapaikkaan, oli joka tänä vuonna Teatteri Telakka. Yleensä Savajaiset on vietetty jossain suuremmassa paikassa ja pirskeisiin on pystytty kutsumaan enemmän porukkaa, mutta perinteinen paikka oli kai remontissa, joten tähän nyt tyydyttiin. Oli ainakin sen verran tiiviit bileet että pääsi helposti tunnelmaan, ja tila oli mukavan yhtenäinen. Ainoa mikä harmittaa on rajoitettu osallistujamäärä, kun maksimi oli kai paloturvallisuussyistä 150 tai jotain.

Koristelut olivat teeman mukaisesti avaruus- ja viidakkoteemaa. Valotikkuja, jouluvaloja, folioa sekä valtava kahdeksan metrinen käärme nimeltä Janne, jonka koristeluryhmä kasasi kokooon. Koska juhlapaikassa oli niin matala katto, piti tehdä pitkä rakennelma korkean sijasta.

Yleensä tällainen juhlien suuri koristerakennelma on viety juhlien jälkeen jollekin julkiselle paikalle, kuten keskustorille, mutta Telakka oli niin kaukana keskustorista tai sen tapaisista, ettei jaksettu kävellä niin pitkälle. Turhan rautatieasemakierroksen jälkeen kannettiin Janne Tampereen yliopiston pihalle oven viereen katoksen alle.

Janne-käärme oli kuitenkin kuulema viety pois jo ennen klo 13 seuraavana päivänä, joten en tiedetä, kuinka montaa innokasta luennoilleen raahustavaa TaY:laista se ehti tervehtiä, vai ehtikö edes kukaan. Mälsää.

Kierrätetyt kehykset pahvista ja liitutaulumaalista

2 kommenttia:
Vaikka sain Roopelta synttärilahjaksi sellaisen "digitaalinen multimediavalokuvakehys" -systeemin, mulla on pyörinyt pitkään päässä idea, että tulostan jonkun hienon, tunnelmallisen kuvan, kehystäisin sen ja laittaisin seinälle roikkumaan.

Viikko takaperin sain sitten tulostettua Sokkelissa pari kuvaa, joista toinen oli mun yo-juhlapäivänä räpsäisty perhekuva ja toinen mustavalkoiseksi muokattu kuva musta ja Roopesta Pariisissa. Kuvan koko on suunnilleen A4 ja paperi julistepaperia, joka toistaa sävyjen tummuusasteet aivan loistavasti. Kun sain tuon mustavalkoisen kuvan käsiini, unohduin tuijottelemaan sitä vaikka kuinka pitkäksi aikaa, koska se nyt vain sattuu olemaan niin yksinkertaisen ihana ja onnistunut.

Mulla on muuton jäljiltä vaatehuoneen nurkka täynnä eri paksuisia pakkauspahveja, joita päätin käyttää hyödyksi kuvakehysten tekemisessä. Oon hamstrannut niitä ajatuksena keksiä niille jotain uusiokäyttöä, joten vaikka jostain kaupasta olisi mahdollisesti voinut löytää suunnilleen sopivan kokoiset valmiit kehykset, niin "ei mä nyt tän takia ala jotain uutta ostamaan, kyllä jotkut kehykset saa itsekin askarreltua".

diy-pahviset-kuvakehykset

Tarvikkeisiin lukeutui pahvia, läpinäkyvää muovikalvoa (jota mulla löytyi säästettynä kuukautta vanhan macbookini päällä olleesta suojamuovista), läpinäkyvää teippiä, liimaa, sakset ja/tai mattoveitsi (+leikkuualusta), paksuhkoa paperia, maalia, pensseli sekä lattian suojaksi pari sanomalehden aukeamaa.

Välineiden osalta pystyy kyllä itse soveltamaan oman tarpeen ja taidon mukaan, ja sama pätee itse kehyksien tekoon.

diy-pahviset-kuvakehykset

Ensin mittasin ja leikkasin pahvista sopivan kokoisen pohjalevyn, ja asettelin valokuvan sopivaan kohtaan sen päälle. Kuvan päälle asettelin sopivan kokoiseksi leikatun läpinäkyvän kalvon, ja teippasin sen reunoistaan kiinni pahviin.

Itse valokuvaa en siis kiinnittänyt pahviin, jotta kehykset voisi mahdollisesti myös purkaa niin, että kuva säilyisi vahingoittumattomana.

diy-pahviset-kuvakehykset

Mittasin sopivan kokoiset kappaleet toisesta pahvista kuvan kehyksien reunoiksi. Pahvin koko ei riittänyt yhtenäiseen kappaleeseen, joten kokosin kehykset reunapaloista, jotka teippasin saumoista yhteen.

diy-pahviset-kuvakehykset diy-pahviset-kuvakehykset

Päällystin pahvikevykset paperilla niin, että teippaukset jäivät kehysten takapuolelle. Oikeallekin puolelle jäi saumoja, kun paperin koko ei riittänyt peittämään pahvia yhtenä kappaleena, mutta ajattelin päälle tulevan maalin olevan niin paksua, että saumat katoaisivat sitten sen alle. Olin väärässä, maali olikin ohutta ja pinnan muotojen mukaan mukautuvaa, mutta eivät ne saumat siitäkään huolimatta jääneet pahasti näkyviin.

diy-pahviset-kuvakehykset

Maalasin kehykset mustalla liitutaulumaalilla, mikä ei välttämättä näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut edes tarpeen. Mulla vain oli päähänpinttymä päästä kokeilemaan kyseistä maalia, ja olin unohtanut tavalliset akryylimaalit Espooseen. Saatan myöhemmin maalata tuon nykyisen liitutaulumaalin päälle uuden tavallisen maalin, jos jaksan.

diy-pahviset-kuvakehykset

Annoin maalin kuivua yön yli, ja seuraavana päivänä liimasin kehykset kiinni pohjalevyyn. Kehykset olivat märkinä näyttäneet siltä, että paperi jäisi ikävästi kuprulle, mutta maalin kuivuttua myös kehykset suoristuivat.

Laitoin yhteen liimattujen pohjalevyn ja kehysten päälle painoksi leikkausalustani, kun kämpästä ei löytynyt yhtään isoa, painavaa kirjaa. Painon avulla osat liimautuivat yhteen tasaisesti ja tiukasti.

Kuvassa näkyvä liimamäärä ei vastaa todellisuutta, laitoin sitä tuon kuvan ottamisen jälkeen vielä aika paljon lisää & levitin tasaisesti

diy-pahviset-kuvakehykset

Myöhemmin liimasin vielä taulun takapuolelle ripustuskoukun, jonka väänsin parin millin paksuisesta alumiinilangasta ja liimasin nopeasti kuumaliimalla. Vielä en tuolle sopivaa paikkaa ole keksinyt, joten en sitä viimeiseen kuvaan voinut lopulliselle paikalleen ripustaa.

Etupuolelle kokeilin raapustaa vähän valkoisella taululiidulla. Maali toimii kuten liitutaulumaalin kuuluukin, eli liitu lähtee helposti pois, jos pyyhkäisee kunnolla vaikka villapaidan hihalla. Helppo siis muuttaa ja muokata oman mielensä mukaan.

diy-pahviset-kuvakehykset
diy-pahviset-kuvakehykset

Näin valokuvan kautta tuon kehystetyn kuvan päällä oleva kalvo näyttää olevan enemmän kuprulla, kuin mitä se paljaalle silmälle näyttää. Ei siitä ihan täydellistä tullut, mutta ihan kiva kuitenkin, vai mitä tykkäätte? Ajaa nyt jonkun aikaa asiansa, jossain vaiheessa hommaan vaikka puukehykset, niin ainakin kestävät vähän ajan kulua paremmin.

Ajattelin myös sille perhekuvalla tehdä samantyyppiset kehykset, luultavasti tätä pahvikehysideaa vähän pidemmälle vieden. Ja jos ei omilta seiniltä löydy mitään sopivaa kohtaa, niin luulisi että tuollainen käy myös hyvin vaikka joululahjaksi jollekulle.

Halloweenin tiikeriasu

3 kommenttia:
Pian on Halloween ja monenmoisia pukujuhlia. Meillä oli keskiviikkona varaslähtö naamiaisleikkeihin, kun juhlistettiin "Syyskauden avajaisia" teemoina avaruus ja viidakko. Siitä aiheesta tulee vielä lisää, jahka saan käytyä läpi ja käsiteltyä kaikki yli 500 juhlissa räpsäistyä kuvaa... Niiden kanssa se viikonloppu sitten varmaan meneekin, haha.

diy-tiikeriasu-halloween-ompelu

Mutta niin, mulla jäi pukukriiseily luonnollisesti vikaan iltaan, vaikka olin alustavasti yrittänyt suunnitella, mihin tyyliin pukeutuisin. Vaihtoehdoiksi jäivät alkuasukas ja joku eläinasu, josta lopulta päätin toteuttaa jälkimmäisen.

Ostin Eurokankaasta metrin verran (about 150cm leveän) tiikerikuosista kangasta, hintaa sille tuli noin 12 euroa. Lähtökohtana ei ollut asun seksikkyys, vaikka postauksen otsikko niin voisikin antaa ymmärtää, vaan tavoite saada siisti asu kasaan pienellä ja riittävän edullisella määrällä kangasta. Tuosta määrästä riitti helposti kangasta kietaisumalliseen toppiin, hameeseen, korviin, häntään sekä "hansikkaisiin" ja säärystimiin.

diy-tiikeriasu-halloween-ompelu diy-tiikeriasu-halloween-ompelu

Ensiksi hameesta. Leikkasin sopivan korkean ja leveän palan kangasta, ja ompelin hamekappaleen yläreunaan kuminauhakäytävän. Mittasin vyötärön ympärykseni ja leikkasin sitä vähän lyhyemmän kuminauhapalan, ja pujotin sen käytävään. Laitoin oikeat puolet vastakkain ja ompelin hameen sivusauman kiinni niin, että kuminauha kiinnittyi samalla paikoilleen.

diy-tiikeriasu-halloween-ompelu diy-tiikeriasu-halloween-ompelu

En halunnut ihan minihametta mutta toisaalta mokoma näytti tuossa vaiheessa vielä niin tylsältä, että päätin tehdä hameeseen vielä jotain uutta efektiä. Leikkasin pätkän kapeampaa kuminauhaa ja ompelin sitä hameen nurjalle puolelle sivusauman kohdalle. Venytin kuminauhaa samalla kun ompelin sen kiinni, jotta irti päästettäessä se rypytti hameen toisen sivun halutulla tavalla.

Tässä kankaassa ei ollut tarpeen huolitella hameen alareunaa tai muitakaan leikkuureunoja, koska kyseessä oli sellainen materiaali, joka ei lähtenyt itsekseen purkeutumaan. Nopeutti kyllä työntekoa, kun ei tarvinnut kokoajan olla huolittelemassa.

diy-tiikeriasu-halloween-ompelu

Tein hännän leikkaamalla pitkän ja kapen suikaleen kangasta, toisen pään leikkasin puoliympyrämäisesti kaarevaksi. Ompelin nurjat puolet vastakkain ja käänsin ympäri. Hännän sisälle tungin yhden postipaketin sisällön mukana pehmusteena tullutta kuplamuovia. Sitä sattui olemaan juuri sopivan kokoinen pala, joten rullasin sen, kiinnitin teipillä tukevaksi pötkyläksi ja tungin häntäkankaan sisään.

Ompelin hännän suoraan kiinni hameeseen, mutta toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä sillä oma vyö, jonka olisi sitten solminut erikseen vyötäisille. Kuplamuovi oli kuitenkin jämäkkyydestään huolimatta riittävän kevyttä materiaalia, että se ei painanut hametta alas.

diy-tiikeriasu-halloween-ompelu

Yläosaa tehdessä en jaksanut ruveta vääntämään enää kuminauhojen kanssa, joten päädyin tekemään siitä kietaisumallisen lyhyen topin. Mittasin ja leikkasin sopivan kokoisen suikaleen (leveys parikyt senttiä yli rinnanympärysmitan), jonka toinen reuna oli kuvan mukaisesti vähän kolmiomainen. Testailin kappaleen toimivuutta sovitusnuken päälle, että näki vähän miten päin homma toimisi parhaiten.

diy-tiikeriasu-halloween-ompelu diy-tiikeriasu-halloween-ompelu

Halusin kietaisunarut piiloon, ja kuvan mukaisella ratkaisulla se onnistui. Numerot yrittävät selittää, mikä yhdistyy mihinkin, kun en itse oikein osaa kuvailla. Kaikenkaikkiaan ratkaisu toimi.

Sen puolen reunan, josta lähtevät nauhat 1. ja 2. ja josta jää roikkumaan kolmionmallinen kaistale, tungin alakautta yläosan alla olevien olkaimettomien liivieni alle. Se toi ns. vähän lisää peittävyyttä myös rennosti roikkuvan yläosan alapuolelle.

diy-tiikeriasu-halloween-ompelu diy-tiikeriasu-halloween-ompelu

Korvien teko olisi ollut helpompaa, jos "sisusväriksi" olisi ollut jotain muuta materiaalia kuin ohutta mustaa, joustavaa tekonahkaa. Se ei oikein ollut helpoin kumppani liukkaalle, pehmeälle tiikerikankaalle. Toisin sanoen jouduin parsimaan korvien "sisukset" käsin kiinni tiikerikankaaseen, samoin kuin myöhemmin myös valmiit korvat kiinni hiuspantana toimineeseen tekonahkasuikaleeseen. Muu sujui hyvin, korvien sisuksenä käytin pumpulia, ja panta kiinnittyi päähän solmimalla. Se oli tuon joustavan hiuspantakankaan paras puoli, ei tarvinnut ruveta säätämään pinneillä tai tarranauhoilla.

diy-tiikeriasu-halloween-ompelu

Lisäksi tein vielä käsiin ja jalkoihin tiikeriosat yksinkertaisesti leikkaamalla sopivan kokoiset palat ja ompelemalla ne nurjalta puolelta yhteen.

Ja valmista tuli!

Tai ei ihan tietenkään. Mulla meni tuon jälkeen vielä puolitoista tuntia hiusten kihartamiseen ja tunti tiikerimeikin väsäämiseen mun olemattomilla meikkausvarusteilla (ruskean värin sain aurinkopuuterista ja mustan suurimmaksi osaksi sellaisesta Punanaamiosta ostetusta rasvaliukoisesta kasvoväristä), sitten olikin jo kiire etkoille. Olin kerrankin iloinen siitä, että oli sateinen sää eikä asteet pakkasen puolella, vaikka koskeus tappoikin mun vaivalla vääntämät käkkäräkiharat heti alkuunsa.

diy-tiikeriasu-halloween-ompelu
diy-tiikeriasu-halloween-ompelu

ROAR!

Kokonaisuus oli sen verran onnistunut, että kaikki eivät heti tunnistaneet mua ja vain harva tajusi, että olin itse tehnyt puvun enkä ostanut valmiina. Oli siisti fiilis, kun tunsi miten kaikki se valvominen ja vaivannäkö kannatti, vaikka olisinkin alunperin halunnut tehdä haalarimallisen kokopuvun jostain pörröisestä pitkäkarvaisesta kankaasta.

Miltä teidän mielestä näyttää? Onko itellänne tiedossa mitään naamiaisia lähiaikoina?

# Miljoona rautaa tulessa

Ei kommentteja:
neulominen sukka neulominen sukka
Ensimmäinen projekti.
syysmaisema syksyinen tampere ompelublogi
Toinen projekti.
tomaattia ja mozzarellaa
Mozzarellaa, tomaattia, ripaus pippuria, pari pisaraa öljyä, ja päälle kauniit basilikan lehdet. Parasta.
Viime yönä valvottanut koulutyö.
askartelublogi
Kolmas projekti, joka luultavasti valmistuu ennen kahta ensimmäistä.
hervanta tampere maisema

Tai ei ihan miljoonaa mutta siltä tuntuu. Ja alotan ne kaikki samalla kertaa niin etten ehti ainoastakaan raportoida reaaliajassa, haha. Kuvissa vähän osviittaa tän hetkisestä tilanteesta, joka meinaa viittä keskeneräistä käsityöprojektia, plus tusina muuta visiona päässä. Osa sisutuselementtejä ja käytännönasioita ynnä muita omaan kotiin, osa riittävän aikaista aloitusta vaativia joululahjaideoita, ja sitten vielä koulujutut päälle. Tai mitenpäin sen tärkeysjärjestyksen oikein pitäisikään mennä... Mutta näistä tulee lisää myöhemmin, se on varmaa.

Loma oli ihanan rento. Leivoin keksejä ja mokkapaloja, enkä kumpiakaan ikuistanut ennen kuin ne oli jo syöty. Alotin neulomaan itselleni sukkia, mikä on jotain mitä en oo aikaisemmin tehnyt. Siis sukkia joo kyllä, mutten kertaakaan itselleni. Posti on tuonut nopeasti mun tilaamia aarteita, eli tekonahkaa, pitsiä ja liitutaulumaalia. Tiimarin aleista oon hamstrannu korupihtejä, höyheniä ja muuta sälää. Putiikki sijaitsee ihan liian taktisesti Postin ja Lidlin välissä, meinaan aina ohi kulkiessa eksyä sinne. Mutta noista pitäisi saada väännettyä vaikka minkälaisia härpäkkeitä, ja ehkä jotain vaateitakin. Etsin vihoviimeistä kertaa niitä kirottuja talvikenkiä, kun Ensilumi on jo satanut ja talvi tökkii tikulla takaraivoon, luovutin jatkuvan stockalla ramppaamisen suhteen, kun koko talvikenkävalikoima oli ja pysyi kylmänä ja tätimäisenä.

Roope tuli sunnuntaina mun mukana Tampereelle pariksi päiväksi. Hengitän puhdasta iloa kun se on mun seurana täällä, sillä on niin eri meininki Aallossa ettei ole ennättynyt tänne aikaisemmin kuin vain kerran, ja silloinkin kyse oli tupareista. Onhan se mulle kätevämpää rampata aina viikonloppuihin Espooseen kuin Roopella tulla tänne, kun mulla on kuitenkin käytössä auto ja stadissa duunia, jonka vuoksi kumminkin pitäisi sinnepäin ajella. Silti vaikea lakata ajattelemasta, kuinka kiva olisi viettää enemmän aikaa yhdessä täällä. Tuntisi ettei tää oo pelkästään mun yksinäinen soppi, jossa vietän pitkät arkipäivät, vaan tiivis lämmin koti, johon mahtuu hyvin elämään kahdestaankin.

Jankutan itelleni, että kyllä sekin aika tulee, no worries. Tunnen itteni kauheen kärsimättömäks, vaikka tosiasiassa mun kärsivällisyys on pitkä kuin nälkävuosi. Tai ehkä aihepiiristä riippuen. Voin istua 12 tuntia putkeen jonkun pitkäpiimäsenkin projektin kimpussa, mutta jos vaikka 3G-yhteys jumittaa eikä kännykkä lähetä mun whatsup -viestejä heti, meinaa koko älyvempele lentää seinään. Kuinka hyvä kärsivällisyys teillä on? Millasten asioiden kanssa se ilmenee?

Mentiin tänään nälkämme uhreina kahmimaan iltaruoka kotipizzasta, ja näin matkan varrella ihan taivaallisen kuvauspaikan: ihana auringonlaskun luoma valonkajo tien päässä juuri ennen auringon painumista metsän taa, ja sen jälkeen räväkänpunainen taivas... Niin kaunista. Mutta tietenkin olin jättänyt kameran juuri sillä kertaa kotiin, "koska en mä kuitenkaan jaksa sitä pizzaani kuvata". Oli samanlainen fiilis kuin aina Tampereen ja Espoon väliä ajaessa, kun ohitan kaikki kuvaamisen arvoiset näkymät liian laiskana pysähtymään. Pahus.