SLIDER

Mitä kaikkea mahtui vuoteen 2013?

29. joulukuuta 2013

Vuodenvaihde kolkuttelee ovella, ja tänä vuonna tässäkin blogissa nähdään katsaus tähän kuluneeseen vuoteen - oli nimittäin mun tähänastisen elämän tapahtumarikkain vuosi. Ja koska ahdan kaiken tähän samaan postaukseen, se venähti vähän pitkäksi. Toivottavasti näiden kuvien avautumisessa ei kestä kahta vuosisataa...

Jos mä ajattelen itseäni tasan vuotta aikaisemmin, ei mulla ollut hajuakaan, mitä kaikkea tähän vuoteen tulisi mahtumaan. Oli toki toiveita, mutta olin varautunut siihen, ettei mikään toteutuisi.

Tässä siis pikakelauksella minun kulunut vuoteni 2013 (linkkien pitäisi klikatessa aueta uusiin ikkunoihin):


vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Viime tammikuussa mä yritin päästä meidän Teneriffalla vietetyn joulun jälkeen takaisin opiskelun makuun, enkä tuntenut eteneväni ollenkaan. Sain ajokortin ja oman pikku pökötin, blogilla oli ensimmäinen syntymäpäivä, ja mä elin abivuottani kiemurrellen samalla sen tosiasian kourissa, että kaikki vähänkin epäolennainen tuntui vievän huomion kauas pois opiskelusta. Määräsin itselleni rajoituksia bloggaamisenkin suhteen, että saisin jotain aikaiseksi. Haaveilin opiskelupaikasta arkkitehtuurin parissa ja kävin pääni sisällä taistelua Aallon ja Tampereen välillä.

vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Helmikuussa päättyivät viimeiset koulutunnit, oli penkkareita ja abiristeilyä, ja mun päässä pyörivät ajatusmyrskyt saivat mun kirjoittamaan lähes jokaiseen postaukseen hyvin pitkiä pätkiä, joilla ei yleensä ollut mitään selvää punaista lankaa. Käsitöiden teko rajoittui lähinnä kerran viikkoon, kun pääsin Gräsaan tuulettumaan ja mössäämään savitöitä ja tekemään lasilautasia.

vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Maaliskuu velloi edelleen paljolti ylioppilaskokeiden verhon alla, ja mä yritin ihan tosissani lukea ja selviytyä. Heti ylioppilaskokeiden jälkeen ryhdyin tekemään tosissani ennakkotehtäviä, ja tein päätöksen hakea ensisijaisesti Tampereelle Aalto-yliopiston sijaan.

Aloin pikkuhiljaa myös pohtia ylioppilasjuhliani, mekkovaihtoehtoja ja kesän suurta matkasuunnitelmaa, interrailia. Valitin fitneksestä, tuunasin yhden t-paidan, ja halusin vähän uutta väriä elämääni, joten värjäsin hiukseni oransseiksi.

vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Huhtikuun pääteemoja olivat ehdottomasti valmennuskurssin ennakkotehtävät ja "pikkutavaran diilaaminen", kuten iskä mun rahankeruuyrityksiä luonnehti. Yritin hillitä itseäni olemasta kuluttamatta rahaa, ja kidutin itseäni pyörähtämällä kädentaitojen messuilla pällistelemässä kaikkea hienoa. Päädyin kyllä ostamaan sieltä tummanruskean nahkarepun, joka osoittautui ihan napakympiksi.

Aloitin itse oman ylioppilasmekkoni ompelemisen, alkaen ihan sovitusnuken rakentamisesta, joka kannattelee edelleen koko blogin luetuimman DIY-postauksen titteliä.

Kun päivisin ei ollut koulua, yritin opiskella arkkitehtimatematiikan pääsykokeeseen, tein pieniä käsityöprojekteja ja etenin yo-mekon kanssa, sekä taltioin ensimmäisen ja omasta mielestäni aika onnistuneen "my day" -videopostaukseni. Kevät eteni joutuisasti, oli haastavaa pysyä kokoajan kärryillä.

vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Toukokuukin oli tavoitetta tavoitteen perään. Yo-kokeista ja ennakkotehtävistä oli selviydytty, sitten olivat arkkitehtimatematiikan kokeet. Ylioppilasjuhlat ja piirustus-&suunnittelukokeet alkoivat jo todella koputella oven takana, ja mulla alkoi olla todella kiire operaatio ylioppilasmekkoni kanssa. Lopulta saatiin myös lopulliset tulokset yo-kokeista, ja niistä paljastunut lopullinen lottorivi sisälsi samaan aikaan tuulahduksen niin huojennusta kuin lievää pettymystä.

Yhtäkkiä päätinkin haluavani eroon räikeän oranssista hiuskuontalostani ennen ylioppilasjuhlia niin, että saisin oman luonnollisen hiusvärini takaisin, ja kuin ihmeen kaupalla siihenkin löytyi toimiva ratkaisu. Matematiikan kokeesta selviydyttyäkin oli rankkaa, valmennuskurssi jatkui intensiivikurssin merkeissä.

Blogitekstit olivat suurelta osin pään purkamista, mutta joukkoon mahtui myös shortsien liukuvärjäystä, hopeatöitä sekä vastalause suunnilleen jokatoisessa blogissa toitotettuun virhepäätelmään siitä, mitä Google readerin lopettaminen oikein tulikaan tarkoittamaan. Yli kolmella tuhannella katselukerrallaan hakkaa leikiten kaikki muut tämän blogin eniten luetut postaukset...

Mutta mitä lähemmäksi kuukauden loppupuolta päästiin, sitä kiireisemmäksi elämä kävi. Varsinkin, kun ylioppilasmekon tekeminenkin venähti ihan viimeisille päiville ennen itse juhlapäivää...

vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Kesäkuun korkkasivat valkoinen lakki ja ylioppilasjuhlat. Sekä tietenkin oma sininen mekkoni, jonka sain kuin sainkin juuri ajoissa ja onnistuneesti valmiiksi, vaikka hilkulle menikin! Julkaisin myös postauksen aiheesta koulukiusaaminen, johon olin haastatellut samaan aikaan juuri yläasteelta päässyttä veljeäni.

Heti ylioppilasjuhlien jälkeisellä viikolla olivat piirustus- ja suunnittelukokeet: neljä päivän aikana seitsemän tehtävää, joihin tekemiseen meni yhteensä 20 tuntia. Mutta sitten se oli ohi. Olo oli vapautunut, ja pystyin viimein rauhoittumaan ja tähtäämään ajatukseni siihen ihanaan asiaan joka oli seuraavaksi edessä: kolmen viikon interrail-reissu Euroopassa kahdestaan Roopen kanssa.

Matka kesti 12.6.-4.7., ja perustin blogille facebook-sivun, josta matkaa pystyi seuraamaan paremmin reaaliajassa, kun taas blogiin olin kirjoitellut matkan ajalle valmiiksi muita juttua. Niihin lukeutui muun muassa mun rinkan sisällön esittelyähuonepostaus, pari diy-juttua sekä kolmannen vuosipäivän kunniaksi tarinaa mun ja Roopen tähänastisesta yhteisestä taipaleesta.

vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Heinäkuussa ennen meidän paluuta reissusta julkaistui vielä viimeisenä mun ajatuksia uskonnosta ja jumalasta käsittelevä postaus, jonka jopa mun isä päätyi joskus loppuvuonna lukemaan. Se oli aika hämmentävää, kun mun vanhemmat ei yleensä mun blogia lue. Ilmoittelin kotiinpaluusta ja siitä onnesta, jonka olin juuri pari päivää ennen kotimatkaa saanut tietää: mulla oli opiskelupaikka juuri sieltä josta olin sitä hakenutkin, Tampereen teknillisestä yliopistosta arkkitehtuurin tutkinnon parista. Minnekään muualle en ollut hakenut, ja henkisesti välivuoteen valmistautuneenakin opiskelupaikan saaminen oli helpostus. Mulla oli jälleen selvä suunta.

Pikkuhiljaa kotiutumisen jälkeen aloin kirjoittamaan postauksia meidän interrail-reissusta, joka alkoi Saksasta, edeten Ranskaan, Espanjaan ja Välimeren poikki Italiaan, josta lopulta lennettiin takaisin Suomeen.

Postausten kirjoittamisen lomassa mä vietin ihan oikeaa lomaa, ensimmäistä kesää sitten moneen vuoteen kesätyöttömänä. Äiti ja iskä viettivät 20. hääpäiväänsä, me käytiin tyttöporukalla Tukholman risteilyllä, tuli shoppailtua ja ihmeteltyä maailmaa. Yritin jälleen kerätä rahaa myymällä turhaa tavaraa huuto.nettiin turhautumisen jälkeen tori.fi:ssä, jossa valitettavasti törmäsin myös siihen inhottavampaan puoleen.

vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Kun heinäkuu vaihtui elokuuhun, mä aloin pikkuhiljaa stressata uuden koulun alkua ja sitä, ettei mulla ollut vieläkään kämppää. Sitten yhtäkkiä potkaisi onni ja sopiva kämppä löytyi, ja stressasin enää vain koulun alkua ja sitä, ettei mulla ollut asuinpaikkaa kahdelle ensimmäiselle viikolle.

Ompelin vanhasta nahkalaukusta topin, tein ensimmäistä kertaa sushia, ja interrailin matkatarinoissa loppuun päästyä kirjoitin vielä majoituksistamme matkan aikana, siitä kuinka paljon meillä kului matkaan rahaa, sekä vielä tulevaisuuden matkahaaveista.

Koulun alku eteni orientaatioviikon merkeissä, omaan kotiin muutto läheni ja mä haaveilin ensimmäistä kertaa ikinä mihinkään sisustukseen liittyvästä. Samoihin aikoihin mulle kolahti ikää 19 vuotta, eikä olo muuttunut miksikään.

vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Syyskuussa mua sain avaimet omaan kotiini ja muutin Tampereelle yksiöön. Roudasin tavaraa pikkuhiljaa Espoosta Tampereelle, keskityin elämään fuksisyksyäni ja sopeutumaan uuteen kotikaupunkiin. Erilaisille tapahtumille ei näkynyt loppua, syksy oli lämmin mutta mullekin iski syysflunssa, yksin asuminen oli uutta ja outoa, ja koulutehtäviin kiinni pääseminen haastavaa.

Keksin paljon erilaisia kodin sisustamiseen liittyviä käsityöprojekteja, kuten sanomalehdistä punotut korit. Niiden toteuttaminen oli paljon mieleisempää kuin koulujuttuihin keskittyminen. Aloin myös tuntea identiteettikriisiä erityisesti blogin nimen suhteen - niin paljon oli muuttunut, ettei se vain tuntunut enää sopivalta. Annoin asian kuitenkin jäädä muhimaan, etten tekisi hätiköityjä päätöksiä.
vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Lokakuu kului ohitse jonkinmoisessa sumussa. Elin viikko kerrallaan, arki kului ilman että tein oikein mitään, ja viikonlopuiksi palasin aina Espooseen. Omassa rauhassa omassa kodissani saatoin ajautua vellomaan vähän ikävimmissäkin ajatuksissa, mutta onneksi erilaiset tapahtumat toivat väriä arkeen.

Oli fuksiwunderundea ja viidakko&avaruus-teemajuhlaa, jonne ompelin oman tiikeriasuni, syksy alkoi olla värikkäimmässä pisteessään. Mun ajanhallintataidot eivät oikein toimineet ja koulutöiden sijaan tein lähinnä satunnaisia käsityöjuttuja...

vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Lokakuun laiskottelu kostautui marraskuussa, jolloin mulla alkoi olla aika kiire kaikkien koulujuttujen kanssa. Samaan kuuhun mahtui kuitenkin onneksi mukavaakin tapahtumaa, kuten Indiedaysin Bloggaajien tapahtumapäivä, jota varten ompelin pikaisesti uuden mekon.

Yritin tehdä koulutöitä joiden deadlinet alkoivat painaa päälle, askartelin siinä sivussa uuden unisiepparin ja kokeilin uusia ruokaohjeita. Ennen kuun vaihdetta käytiin pikkujouluristeilyllä, autosta posahti pakoputki ja päätin viimein tehdä jotain pieniä mutta konkreettisia muutoksia blogiin, aloittaen ensin blogin nimestä, joka vaihtui pienestä varpusesta helmihytiksi.

vuosikatsaus vuosikatsauspostaus 2013 arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Joulukuun sisältö joulukalentereineen on varmaan teilläkin vielä aika tuoreessa muistissa, ja se livenäkin aikalailla juurikin sitä, mitä blogikin antoi ilmi: paljon askartelua, lahjojen vääntämistä ja joulun odotusta. Toki kuun vaihteessa oli se viikonloppureissu Ouluun ja koulussa oli pari tenttiviikkoa, joihin ei tullut panostettua siinä määrin kuin olisi kannattanut, mutta blogin joulukalenterin vuoksi koko kuukausi oli aikamoista jouluhössötystä.

Vaikka pääsinkin kunnolla rentoutumaan vasta kun kaikki joulukalenterin luukut oli tehty, tämäkin kuukausi oli antoisa ja ihana. Ei tosin tunnu yhtään sitä, että aatto olisi ollut vasta muutamia päiviä sitten, vaan kuin koko joulu olisi jo kaukana takana.

- - - - -

Sellainen oli vuosi 2013! Kohta korkataan seuraava, eikä sen sisällöstä ole vielä mitään odotuksia. Tai yhtä asiaa osaan odottaa, sitä että Roope lähtee kesällä armeijaan, mutta kun sekään ole mikään niin positiivinen juttu, että lienee parempi etten odota yhtään mitään. Tästä vuodesta on muutenkin aika haastavaa pistää paremmaksi..!

Millaisia teidän parhaat muistonne ovat vuodelta 2013? Ja jos osaatte sanoa, jäikö tältä vuodelta mieleen täältä jotain postausta, joka olisi noussut ihan ylitse muiden?


ps. Kauheeta kuinka huomasin noita vanhoja postauksia läpi käydessä, miten monia kommentteja multa oli vahingossa mennyt ihan ohitse ja jäänyt vastaamatta, vaikka ei ole ollut tarkoitus. Hävettää, en tosiaankaan tarkoituksella ole koskaan jättänyt vastaamatta...
(ps.2. Arvon kalenteriarvonnan voittajan tässä tämän päivän aikana, ja otan voittajaan suoraan sähköpostilla yhteyttä.)

Joulukalenterin 24. luukku

25. joulukuuta 2013

Tässä se nyt on, viimeinen luukku, vain muutaman tunnin myöhässä oikean vuorokauden puolelta!

Kuten edellisen luukun videolla kerroin, viimeinen luukku sisältää lähinnä tunnelmointia ja pätkiä muun muassa meidän jouluaatosta. Sen on ideana olla rauhallinen ja rento lopetus tälle tekemisen täyteiselle joulukalenterille, josta teille on toivon mukaan ollut edes vähintään yhtä paljon iloa kuin itselleni! Minulla tämä toimi hyvin aktivointimoottorina etten vain maatunut koko joulukuuksi sohvaan kiinni, ja herätteli ajoissa vähän ruosteeseen päässyttä joulufiilistä. :)


Tämän rupeaman jälkeen sallin itselleni pienen joululoman, mikäli maltan sellaista pitää. Tai vähintäänkin nyt olisi aika säätää tätä ulkoasua parempaan kuosiin... Mutta öiseen aikaan blogin kanssa säätäminen ja vääntäminen ja askartelu/ompelu saa kyllä nyt vähäksi aikaa jäädä, sitä on tullut näitä luukkuja viime tinkaan tehdessä harrastettua ihan liikaa - loppuloman aikana aion jopa nukkua öisin..! Tuo unitoverinikin varmaan arvostaisi, jos kömpisin sänkyyn ennemmin kuin vasta aamuyön tunneilla, kuten vielä nyt tänään joutuu kestämään, haha.

Kiitos ihanista kommenteistanne, joita jaksoitte joulukalenteirin varrella kirjoitella: ne antoivat aina vähän lisäpuhtia silloin, jos olo alkoi uupua tai fiilis hiipua. :) Viettäkää ihanat joulupäivät!

Joulukalenterin 23. luukku

24. joulukuuta 2013

Aina kun tarviin jotain tiettyä juttua jota en kovin usein tarvitse, niin silloin se on juuri siellä toisessa kodissa, jossa en sillä hetkellä ole. Tällä kertaa se jokin juttu oli kameran jalusta, mutta onneksi nojatuolin käsinoja ajoi saman asian ihan mukiinmenevästi.

Tässä nyt siis tämän joulukalenterin toiseksi viimeinen luukku, joka on siis videopostaus, jossa esittelen, mitä tein ja ostin läheisilleni joululahjoiksi.

Ensimmäiset sekunnit ovat hiukan kankeat, mutta jonkun ihmeen kaupalla kameralle puhuminen olikin aika rentoa, paljon rennonpaa kuin muistin - kestin jopa katsoa tuon pätkän jälkeenpäin läpi ilman, että piti nostaa käsiä silmien eteen. Toivottavasti tekin kestätte!

Ja heittäkää kommenttia jos joulultanne kerkeätte, edellisestä höpinävideosta on tosiaan yli vuosi aikaa, joten kiinnostaa vähän tietää, jaksaako kukaan katsella tällaisia. :)


Pahoitteluni jos johonkin kohti tulee killumaan jotain mainoksia, en niitä halunnut mutta ne tulivat tuon taustabiisin kylkiäisinä...

Viimeinen luukku tulee joko jouluaaton tai -päivän puolella, riippuen kuinka kauan mulla menee editoinnin kanssa ja kuinka oman joulun vietosta kerkeän, mutta toivotan kuitenkin jo tässä vaiheessa hyvät joulut kaikille! Toivottavasti saatte mieleisiä lahjoja. ;)

ps. Kiitos ihanista kommenteistanne tuolla arvonnan puolella, oon ollut yhtä hymyä koko päivän❤ Vastailen niihin myöhemmin, nyt meni tuon videon editoinnin kanssa niin myöhään (meinasin lyödä päätä seinään, kun youtube ilmoitti videon latautumisen alussa että siihen menee 40 min, vaikka kello oli jo lähes neljä aamuyöllä...), etten enää jaksa.

Joulukalenterin 22. luukku

23. joulukuuta 2013

Toisin kuin alunperin suunnittelin, mulle tuli näiden luukkujen kanssa paljon enemmän kiire kuin osasin kuvitella. Olin suunnitellut pitäväni ainakin neljä arvontaa, eli joka adventtisunnuntaina yhden, mutta kas kummaa, eipä niitä ole näkynyt kuin vain se yksi silloin ensimmäisessä luukussa. Ja syy siihen on yksinkertaisesti se, ettei ole ollut mitään sopivaa arvottavaa. Mulla kun on kamala perfektionistisuus sen suhteen, etten mitään turhaa halua arpoa, vaan sillä arvottavassa pitäisi yhtälailla olla ideaa ja arvoa kuin joululahjassa, haha. Tässä luukussa on kuitenkin vielä yksi arvonta.

Vuodenvaihde lähenee ja ihmiset hommaavat kalentereita tulevaa vuotta varten, ja nyt arvonnassa onkin seinäkalenteri vuodelle 2014. Ja ihan ainutlaatuinen sellainen.
Kalenterin kuvat olisivat itseottamiani (esim. kuvia ulkomaanmatkoilta tai luonnosta, niin täällä blogissa esiintyneitä kuvia kuin sellaisia, joita täällä ei ole nähty, teemaa tai jotain tiettyjä täällä blogissa esiintyneitä kuvia saa toivoa arvontaan osallistumisen yhteydessä), ja teen kalenterin taiton itse.

Vaihtoehtoisesti osallistujan on myös mahdollista saada minun ottamieni kuvien tilalle itse ottamiaan kuvia, mikäli kuvat ovat riittävän suuria ja hyvälaatuisia, jotta niiden tulostamien A4-koossa onnistuu. Mikäli näin haluaa tehdä, siitä voi ilmoittaa osallistumiskommentissa, tai asiasta voidaan sopia jälkeenpäin erikseen arvonnan voittajan kanssa.


Kalenterin koko tulee olemaan A4, ja sen sivut kiinnitetään toisiinsa kierresidonnalla. Tulostus, leikkaus ja kierresidonta tehdään Sokkelissa, joten kuvien laatu tulee takuulla olemaan todella hyvä. Kuvat voi kalenterivuoden loputtua esimerkiksi leikata irti ja käyttää jotenkin muuten, kuten vaikka liittää kollaasimaiseksi julisteeksi seinälle tai liimata jonkun kansion etukanteen.

Esimerkkikuvia.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän luukkuun mitä tahansa aiheeseen liittyvää, ja lisäämällä perään sähköpostiosoitteesi. Osallistumisaikaa on 27.12. asti, onnea arvontaan!

Joulukalenterin 21. luukku

21. luukku pitää sisällään koko joulukalenterin ensimmäisen ja nähtävästi myös ainoaksi jäävän ruoka-aiheen. Ei kaikkein perinteisimpiä kuitenkaan, kun joulutortut ja piparit tulee tehtyä ihan valmistaikinoista, vaan ohje jo aiemmin syksyllä kokeilemiini nekkuihin.

Ainekset: 2dl sokeria, 2dl tummaa siirappia, 2dl kuohukermaa, sekä suunnilleen puoli desiä (oman maun mukaan) mantelirouhetta. Itse käytin nekkutötteröiden sijaan pieniä konvehtivuokia, joita tarvittiin kolme kappaletta 20kpl -pakettia (eli yhteensä noin 60 konvehtivuokaa).



Lisäsin sokerin, siirapin ja kerman isoon kattilaan. Kattilan tulee olla riittävän iso, sillä seos kuohuu jonkin verran, ja voi pienemmässä kattilassa tulla yli reunojen. Keitin seosta vähän väliä sekoitellen suunnilleen 20-25 minuutin ajan. Aluksi pidin hellaa täysillä (9), jotta alkoi kunnolla kiehumaan, sen jälkeen jatkoin keittämistä pienemmällä teholla (4-5), niin että seos kiehui muttei palanut pohjaan.

Nekkumassan valmiusaste testataan ottamalla kattilasta lusikalla hiukan massaa ja tiputtamalla siitä pisara kylmään veteen. Jos massa muodostaa kiinteän pisaramuodon, niin että se pysyy kasassa ja sitä pystyy muodoilemaan sormilla ilman että se hajoaa, nekkumassa on valmis ja kattila tulee ottaa pois liedeltä. Tässä vaiheessa joukkoon sekoitetaan mantelirouhe.



Nekkuseos siirretään kattilasta konvehtivuokiin kahden pikkulusikan avulla. Tätä tehdessä tulee olla kohtalaisen ripeä, sillä massa jähmettyy viiletessään. Onkin tosi hyvä, jos on kaveri apuna. Mäkin sain onneksi Roopen mun kanssa sähläämään, että saatiin massat kuppeihin ennen kuin siitä tuli ihan mahdotonta työstää.

Varo sormiasi. Kuuma sokerimössö on oikeasti ihan polttavan kuumaa. Älkää olko yhtä tyhmiä kuin minä, ja koittako napata kattilaan pudonnutta lusikkaa sormilla pois...



Sen jälkeen nekkujen tulee antaa jäähtyä. Älä tunge suoraan jääkaappiin, koska sinne ei muutenkaan kannata koskaan mitään kuumaa tai lämmintä laittaa. Mutta jos ulkona on viileää, niin sinne sitten. Tosin jos on kovin märkää niin en suosittele laittamaan uloskaan viilenemään, sillä muuten nuo keräävät pintaansa kosteutta.

Mulla on suunnitelmana laittaa noita muutamat jonkinmoisiin konvehtirasioihin (ajattelin ensin tyhjää Fazerin suklaakonvehtirasiaa, mutta se taitaa olla vähän liian suuri), paketoida ja antaa isoisälle joululahjaksi. Hän sattuu olemaan yhtä paha sokerihiiri kuin minä, joten menee ihan oikeaan osoitteeseen. :) Pidättekö te nekuista?

ps. Näitä on muuten yleensä helpoin syödä/saada ulos noista konvehtivuuista niin, että puristaa konvehdin sormilla lyttyyn, niin että nekkumassa tursuaa ulos kupistaan. Tai parhaassa tapauksessa massasta on tullut niin jämäkkää, että pitää muotonsa samalla kun konvehtivuuan irroittaa sen ympäriltä. Mulla kävi tällä kertaa näin hyvin, silloin syksymmällä niistä jäi ensiksi mainitunlaisia tahmeita, ettei konvehtivuokia saatu auki.

Joulukalenterin 20. luukku

22. joulukuuta 2013

Loppukiri on virallisesti alkanut, niin joululahjojen vääntämisen kuin tämän joulukalenterin suhteen...

Nyt on ollaan viimein tarpeeksi lähellä aattoa, että voin esitellä meidän joulukuusen. Tai eihän se mikään kuusi ole, vaan ns. "vaihtoehtoinen joulupuu". Oikeaa kuusta ei hankittu, koska se tuntui turhalta, kun muu perhe on Teneriffalla. Tämä ajaa kuitenkin saman asian, ja on mun mielestä jotenkin jopa "aidompi" kuin sellainen muovikuusi, kun tässä nuo oksat ovat sentään aitoa puuta. :D

Keräsin nuo oksat talteen joskus loka-/tai marraskuussa ennen lumien tuloa. Huuhtelin niitä vähän etteivät kantaisi mukanaan ihan kaiken maailman öttäisiä, ja annoin niiden kuivua kaikessa rauhassa. Oksien kuljetus Tampereelta Espooseen sujui siististi, kun oksat rullasi elmukelmun suojiin.

Asettelin ensin oksat lattialle sopivin välein, jonka jälkeen valitsin riittävän määrän erilaisia joulukuusen koristeita. Pudotin koristeet lenkeistään oksien varsille ennen kuin solmin oksat ketjumaisesti päistään kiinni toisiinsa. Olisi ollut vähän hankalaa tajuta vasta solmimisen jälkeen, että oho, eihän tästä pystykään enää pujottamaan koristeita... Jätin "latvaan" riittävän pitkän pätkän narua, että kuusi olisi helppo ripustaa paikoilleen.



Kokoamisen jälkeen ripustin kuusen Roopen avustuksella kattolampun koukkuun. Sen jälkeen kieritin oksiin jouluvalot aloittaen alhaalta ylöspäin. Kiinnitin jouluvalojen johdon teipillä lattiaan, ettei johdon liikehdintä saisi koko kuusta heilumaan. Valojen jälkeen lisäsin tuollaista hopeanauhahommelia, vai miksi tuota nyt kutsutaankaan. Ja lopuksi kiinnitettiin tähti latvaan.



19. joulukalenteriluukussa nähty valokuvanauha löysi paikkansa kuusen alimmalta oksalta.



Tällaisen joulupuun voi ripustaa joko seinää vasten tai sitten katosta roikkumaan. Jos mä olisin sijoittanut tän omaan yksiööni, niin se olisi varmasti sijoittunut seinälle ihan vain tilan säästämisenkin takia. Koristeetkin pääsisivät tietenkin vähän paremmin esille, jos taustana olisi yksivärinen seinä. Mutta koska tämä joulu vietetään vanhempieni kotona, joulupuu sijoittui parhaiten olohuoneen nurkkaan roikkumaan katosta, ettei mitään huonekaluja tai tauluja tarvinnut tuon takia alkaa siirtelemään.

Odotin lopputulosta vähän varauksella, etten pettyisi ihan hirveästi, jos koko joulupuu olisikin ihan floppi. Onneksi tuosta saikin aikaiseksi tosi tunnelmallisen ilmestyksen, vaikka sitä tunnelmaa onkin aika vaikea saada vain tällä tavoin valokuvien välityksellä näytettyä. Tämä meidän joulukuusen korvike sopii kuitenkin varmasti tällaisiin jouluihin, kun oikean kuusen hankkimista ei katsota tarpeelliseksi tai mahdolliseksi. :) Vai mitä te tykkäätte?

Joulukalenterin 19. luukku

21. joulukuuta 2013

Tässä luukun sisältönä on idea esimerkiksi joulukuusen koristeeksi tai jonnekin muuhun ripustettavaksi sisustuselementiksi. Sitä voi soveltaa mihin tahansa teemaan sopivaksi oman mielensä ja tarpeensa mukaan, päämateriaalina ovat nimittäin valokuvat, joita voi halutessaan vaihtaa niin usein kuin lystää.

Tein tällaisen valokuvanauhan käyttämällä tuollaista jonkinlaista olkimaisesta materiaalista tehtyä narua, liimaa sekä puisia pyykkipoikia. Sekä jo yhdessä joulukalenterin luukussa näkyneitä jouluisia, kymmenisen vuotta sitten otettuja valokuvia.


Asettelin pyykkipojat sopivin välimatkoin ja liimasin ne naruun. Pysyivät hyvin kiinni ihan vain tipallakin liimaa.

Meillä tämä valokuvanauha saa paikkansa ns. vaihtoehtoisesta joulupuusta, joka korvaa tänä vuonna tavallisen joulukuusen. Siitä lisää seuraavassa luukussa. :)

Joulukalenterin 18. luukku

Tässä luukussa esittelen parille ystävälle joululahjaksi väkertämäni korut, sekä koruille sopivan paketointivinkin. Itsetehdyt korut ovat mun mielestä ihania, niistä saa usein helposti sekä omaperäisiä että hienoja. Mulla on kokemusta hopeakorujen teosta, mutta tällä kertaa mentiin lähinnä "rihkamalinjalla". Mutta sehän ei muuta sitä, etteikö koruista voisi tulla nättejä. :)

Korut vievät usein vain vähän tilaa, ja kun korut tekee itse, niille ei ole mitään valmista säilytysrasiaa. Mulla on tapana tehdä lahjaksi tarkoittamilleni koruille itse sellaisesta vähän tukevammasta paperista pienet rasiat, jonne sijoitan korut. Tuollaiset rasiat on myös paljon hauskempi paketoida, eikä niiden ulosanti heti paljasta, että lahjan sisältönä on juuri koru.

Leikkasin A4-kokoisesta paperista neliön mallisen palan. Aloitin tekemällä rasiaosan mittaamalla sopivan kokoiset reunat, jonka jälkeen piirsin taitos- ja leikkuukohdat ja taitoin ne viivottimen avulle. Tein kannen vähän tukevamman kaavan mukaan (ja pari milliä suuremmilla sivun leveysmitoilla), se selittyy varmaankin paremmin kuvien avulla. Ja käytin liimaa näiden tekemiseen, ei ihan pelkällä taittelulla tällä kertaa.

Rasian säilytysosassa taitoin tämän vaiheen jälkeen nuo kulmaosat ja liimasin ne kiinni seinämiin.
Kannessa sen sijaan jatkoin vaiheita taittamalla reunat kaksin kerroin ja liimaamalla taitetut kulmapalat piiloon seinämien sisään.


Toiselle kaverille tein pääkallokaulakorun sekä -korvakorut, toisen kaverin lahjaa täydensi avainriipuksellinen kaulakoru.


Nuo korviskoukut tein joskus vuosi sitten hopealangasta.
Pumpuli on siistiä ja pitää korut tukevasti paikoillaan rasiassaan, etteivät pääse pyörimään rasiassa miten sattuu.


Sellaista tällä kertaa. Toivottavasti kyseiset kaverit eivät nyt kurki tätä luukkua etukäteen, kun pyysin olemaan katsomatta, ettei lahjoista katoaisi yllätys. :D
© Helmihytti • Theme by Maira G.