Ruotopää

7 kommenttia:
arkkitehtuuri opiskelu blogi arkkitehtuuri opiskelu blogi arkkitehtuuri opiskelu blogi
Osa yhärin tehokkuus&väljyys -viikkotehtävän lopputuloksesta, pienestä palikkatalokaupungista.
arkkitehtuuri opiskelu blogi arkkitehtuuri opiskelu blogi
Takkupuu.
arkkitehtuuri opiskelu blogi
Valopöytä polttaa kun tarpeeks kauan nysvää.
leiri 14

Keitä ovat ne tavallisten paikallisten näköiset ihmiset, jotka köpöttelevät isona sumana (noin 40 henkilöä) ympäriinsä kamerat kourassa tai kaulassa, kuin mitkäkin kaukoidän turistit, kiertäen kuitenkin nähtävyyksien sijaan ihan tavallisia asuinalueita, joissa "ei ole mitään erityistä nähtävää"?  Turvallinen arvaus on, että arkkitehtiopiskelijat.

Mulla on hiukset räjähtäneillä kalanruotoleteillä, niiden tekemiseen meni niin pitkä ikuisuus, etten ihan äkkiä suostu avaamaan. Koulussa on tehtäviä tehtävien perään, ja jaksaminen on ihan erilaista kuin syksyllä. Ehkä se on kevään lähestyminen joka kohottaa mieltä, vaikka ulkona onkin lähes kokoajan niin pilvistä, ettei kahdeksannen kerroksen ikkunasta näe kuin sumua.

Arvatkaa mikä mun mielestä on ihan törkeetä kidutusta. Se, kun oot ensin käynyt kaupassa ja selvinnyt kaikista niistä houkutuksista, jotka vaan turhaan keventäis kukkaroa, ja sitten köpötellyt jo kotirappuun asti. Alkaa jo pikkuhiljaa nälkä nurista mahanpohjassa, kun äkkiä haistat siellä rapussa leijailevan huumaavan herkullisen pikaruoan tuoksun. Se on kuin potku päin naamaa, kun tiiät, että sun jääkaapista löytyy vaan purkki pakastimesta kaivettua, kolme viikkoa sitten tehtyä makaroonilaatikkoa. Onneksi lähin mäkkäri on jossain muutamien kilometrien päässä, eli ihan liian kaukana, että sinne asti jaksaisi raahautua edes näin hurjan pikaruokahimotuksen kourissa.

Selvisin herkkuhimosta päättämällä leipoa jotain helppoa kotona, enkä voinut ostaa ylimääräisiä kenkiäkään, jotka bongasin pari viikkoa sitten UFFista. Ne olivat jo hävinneet hyllyltä, ja ihmekös tuo, kun olivat sen verran siistit Vagabondin popot. Mutta kun siinä Duon pienessä kirjakaupassa oli pokkareita viiden ja kuuden euron hinnoissa, niin siitä ohitse kävellessäni mun sisäinen lukutoukka nosti hiukan päätään, ja kohta löysin itseni kassalta Leiri 14 kourassani. En mä tiedä miten mulla on aikaa lukea tuota, mutta toivottavasti jossain välissä, kun jopa mun isoisä suositteli mulle tuon lukemista. Onko teillä lukukokemuksia tuosta kirjasta?
7 kommenttia:
  1. Oliko mitenkä vaikee päästä arkkitehdiksi opiskelemaan? Miten sulla meni yo-kokeet ja mitä kirjoitit? Olen pohdiskellut jo pidemmän aikaan jos itsekin lähtisin opiskelemaan samaista alaa, mutta jännittää vain onko minulla mitään mahdollisuuksia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelin tehdä tästä aiheesta lähiaikoina erillisen postauksen, jos vain mitenkään maltat sitä odottaa. :) Kerron siinä mun hakukokemuksista ja muusta hakemiseen ja arkkitehdin opintoihin liittyvästä. Mulla meni yo-kokeet keskinkertaisesti, rivi oli EEMCB, mutta niistä saadut pisteet+pääsykoepisteet riittivät opiskelupaikkaan. Mutta tosiaan, palailen tähän aiheeseen! Tarkentavia kysymyksiä saa toki esittää, niin voin vastailla niihin parhaani mukaan. :)

      Poista
    2. Odotan innolla tuota postausta! (:

      Poista
  2. Apua! Aivan ihana tää sun blogin uus ulkonäkö <3 Love it! Kamala kun ei oo pitkään aikaan lueskellu blogeja, niin kaikki on ihan muuttunu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kuulla että tykkäät! <3 Haha ymmärrän fiiliksen, itelläkin tuntuu olevan niin kiire kokoajan. :D

      Poista
  3. Moi!

    Aivan pakko kommentoida, kun kerta törmäsin sun blogiin. Noi sun työsi on aivan mielettömiä! Jotenkin uskomatonta, että sä saat luotua tyhjästä jotain tollaista. Pelkät raaka-aineet ja idea. :D

    Virkistävä tunne, kun kävelee yliopiston käytävällä kesken päivää väsyneenä jostain oikeasti turhasta. Näkee arkkarien työt siinä vieressä ja jää niitä katsomaan. Pieneksi hetkeksi unohtuu kaikki muu. Ehkä mäkin haen jotain tällasta samanlaista kirjoittamisella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun jaksoit kommentoida, ja kiitos kovasti! :) Mukava kuulla että noista on iloa myös muille kuin alan opiskelijoille, mä kun oon elänyt pienessä luulossa että kukaan ei kiinnitä niihin huomiota (paitsi ehkä tän alan opiskelijat)... :D

      Poista