Saariston kevättä

6 kommenttia:


Loma soljui taas ihan liian nopeasti ohi. Erityisesti viikonloppu, mä rakastun kun saaristoon aina uudelleen, kun sinne pääsen. Jos en olisi niin kaupunkilainen ja perso sille, että kaikki toiminta on helposti lähellä, haluaisin asua lähempänä luontoa, rauhallisemmassa ja hiljaisemmassa ympäristössä. Lienee hiukan kliseistä, ainakin sen perusteella, mitä oon yhdyskuntasuunniteluun liittyvää tekstiä lukenut. "Pitää olla kaupunkilainen voidakseen paeta kaupunkia" ja "vain kaupunkilainen kaipaa luontoa ja luontoon". (Pasi Mäenpää, Avara urbanismi)

Houtskari on rakas. Viime vierailusta oli jo ihan liian pitkä aika, olin aina jonkun syyn takia jäänyt reissusta pois, kun muu perhe oli sinne matkannut. Me ollaan käyty Houtskarissa perinteisesti yhtien tuttavien mökille sekä mun kummitädin perheen luona, joiden perunapelloilla oon monena kesänä ollut töissä.

Tällä lomalla meitä oli - isäntäperhe ja vieraat yhteenlaskettuna - tusinan verran ihmisiä talossa, pikkutyttöjä sen verran että menoa ja hälinää kyllä riitti, onneksi saatiin Roopen kanssa nukkua omassa rauhassa pihan pikkumökissä. Oli tosi rentoa, kun kummitäti kestitsi niin perusteellisesti, että kävi ihan täysihoidosta. Säät olivat niin kauniit, että mä olisin voinut tunnista toiseen vaan olla ja hengittää. Se ilma tekee muutenkin ihmeitä ja yönsä nukkuu jotenkin erityisen hyvin. Tuli hullun hyvä olo, kun istui ulkona eikä kuulunut mitään muuta kuin lintujen laulua. Kotona Tampereella kuuluu jatkuvasti jotain, oli se sitten jääkaapin kohina, tuulen vinkuna tai ulkona ajavat autot, sitä jotain naapurin basistia unohtamatta.

Meri, luonto ja hiljaisuus, aamukaste ja kesäillat.  Lisäsin mun haavelistan perään kesämökin, vaikka takareisistä löytyykin monta hyttysenpistosta muistuttamassa siitä kääntöpuolestakin. Ne on ovelia ryökäleitä ne.

Tänään olo on kevyt, sain kaksi koulujuttua pois alta, toisena niistä se yksi murheenkryyni, ruotsin esitelmä: hyvin ei mennyt mutta pääasia, että pääsin läpi! Koskaan se ei suju siten kuin kotona harjotteli, ja muita esiintyjiä ei ilmestynyt paikalle joten jouduin yksinäni opelle esiintymään, mutta eipähän tarvitse enää sen vuoksi stressata. Ja vaikka ruotsi ei sujunut, taiteen ryhmätyöstä meille läjähti femma, ja se kyllä kruunasi koko päivän. Nyt painun postittamaan kummitädille saaristoon yhden Tampin, palauttamaan kirjaston kirjoja joita en edes ehtinyt lukea, ja ostamaan herkkuja huomisiin "tupareihin", jotka päätin hetken mielijohteesta järjestää. Mahtavaa torstaita kaikille! ♥
6 kommenttia:
  1. Ah, saaristo. Oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, ett Suomen luonnon parhaita puolia Tunturi-Lapin lisäks on saaristo ja sen merellisyys, raikkaan suolainen tuulahdus ja auringon paahde - merellä etenkin se tuntuu ihan eri tavalla kuin vaikka aukiolla keskellä taajamaa. Mutt ihania kuvia, tuli kauhee kaipuu merelle, kun ei pitkään aikaan oo päässy!

    Hyttysiä en tosin kaipaa vielä yhtään, ne vois sulkeutua jonnekin koloihinsa koko kesäks D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :> Mä oon samaa mieltä, ainakin saariston puolesta, koska en Lappiin oo näitä perinteisempiä turistikohteita lukuunottamatta oikein tutustunut (joskus kyllä vielä haluaisin). Mutta saaristo on ihana, ja meri. Mullakin on semmonen merikaipuu vaikka äskeittäin tuolla piipahtikin, saariston ja meren yhdistää jotenkin aina niin kiinteästi kesään. Ja kun aattelee, miten kaukana Tampere on merestä, niin ihan sama vaikka olisi kuinka paljon järviä nurkan takana, ei se vaan oo sama asia. :c

      Poista
  2. mä häkellyn kerta toisensa jälkeen sun kuvia, aivan käsittämättömän upeita!

    VastaaPoista