Mitä arvostan itsessäni?

7 kommenttia:
Sain OMA-blogia kirjoittavalta Annikalta haasteen kertoa asioita, joita arvostan itsessäni. Aihe vaikutti aluksi helpolta, kun ajatteli että joo, kyllähän mä tykkään itestäni, niin kaipa tuosta postauksen aika äkkiä pyöräyttää. Mutta loppujen lopuksi oli tosi vaikea eritellä yksittäisiä asioita, joita itsessään todella arvostaa. Ihminen kuitenkin on kokonaisuus myös niine vikoineen kaikkineen ja mä hyväksyn itseni sellaisena kokonaisuutena, mutta tässä piti keskittyä vain niihin piirteisiin, joita itsessään pitää arvossa. Ja se oli yllättävän haastavaa, mikä teki tästä vaikeampaa kuin ne sellaiset tavalliset "kerro itsestäsi niin ja niin monta faktaa" -haasteet.

Kun kerrotaan vain piirteet, joita itse itsessäni eniten arvostan, millainen minä olen? 

(Kuvituksena saatte nauttia lähinnä teini-Helmiä 14-16-vee, ajoilta ennen blogia, arkistojen kätköistä, iäiks!)


Näppärä ja pikkutarkka.

Rakastan käsillä tekemistä ja kaikkea pikkutarkkaa säätämistä, oli se sitten piirtämistä, koneella ääressä hääräämistä, askartelua tai jotain muuta käsityöduunia. En osaa kuvitella itseäni ilman sitä, ja ihan vaan jos mä ajattelen lemppariasioita mun kropassa, mun kädet ja sormet ovat korkealla sillä listalla. Käsityöjutut ovat jotain missä oon hyvä, ja siksi mulla riittää niihin niin runsaasti kärsivällisyyttäkin. Muistan vieläkin elävästi, kuinka joskus mun ollessa ala-asteikäinen, suunnilleen 5.- tai 6.-luokkalainen, iskä kommentoi, miten musta tulee vielä kirurgi kun oon niin näppärä sormistani. No, kirurgia musta ei tuu, mutta sorminäppäryydestä ja pikkutarkkuudesta ei tosiaan oo haittaa tälläkään urasuunnalla.



Empaattinen, impulsiivisen tunteellinen ja rehellinen.

Empaattinen oon ihan sen sanan tuossa merkityksessä, että osaan asettua toisen asemaan. Jos ystävällä on huolia ja hän jakaa ne mulle, niistä tulee myös mun huolia, joiden kanssa haluan olla tukena. Oon aika hyvä kuuntelija ja keskustelija.

Jos kyse on jostain sellaisesta tapauksesta, että joku on tehnyt jollekin mun läheiselle jotain pahasti, mulla nousee tunteet pintaan ja oon valmis lähtemään saman tien sapelit ojossa puolustamaan läheiseni oikeutta, vaikka tiedän ettei homma toimisikaan ihan niin - kihisen vihasta jopa enemmän kuin satutettu läheiseni itse, mutta nielen sen, koska roolini on olla tukena eikä etsiä tyydytystä omalle suuttumukselleni. Sillä siis meinaan tuota impulsiivista tunteellisuutta - olen jossain määrin impulsiivinen ja temperamenttinen, mutta eniten kuitenkin tunnetasolla - osoitan tunteeni hyvin suoraan ja rehellisesti, ne näkee naamasta ja ne pääsevät sanoina suusta ulos.

Siitä päästäänkin tuohon kolmanteen, eli rehellisyyteen. Toki mä osaan tarpeen tullen vähän kaunistella tai vääntää valkoisia valheita, mutta valehteleminen ei ole mitään sellaista mikä multa tulisi luonnostaan. Rehellisyys on hyve, ja vaikka joku saattaa ottaa sen tökerönä, jos joskus tuohon impulsiiviseen tunteellisuuteen yhdistettynä töksäytän suustani jonkun suoran mielipiteen, se on sen arvoista. Toki joskus on yleisen ilmapiirin puolesta parempi, jos vain pidän suuni kiinni enkä lauo ilmoille kaikkea mitä päähän pälkähtää, olisi se kuinka rehellistä tahansa, haha.



Vilpitön ja välitön.

Oon sellainen, että höpötän ollen oma avoin itteni ja toivon, että muut pitää musta sellaisena kuin olen. Tuun siis aikalailla toimeen ihmisen kuin ihmisen kanssa - tietenkään kaikkia ei voi miellyttää ja joku ei välttämättä vaan syystä tai toisesta tykkää, mutta itse ainakin koen olevani helposti lähestyttävä ja rentoa seuraa. Vilpitön oon myös siinä suhteessa, että uskon kaikista ja kaikesta oletusarvoisesti hyvää.



Optimistinen ja helposti innostuva.

Mun lasini on puoliksi täynnä ja siihen voi kaataa vielä lisää. Mulla on useammin hyvä kuin huono päivä, innostun helposti ja tykkään kaavailla mielessäni kaikkea siistiä ulkomaanmatkoista ompeluprojekteihin. Aloitan helposti projekteja jotka eivät koskaan valmistu, kun innostus sitten jossain vaiheessa lopahtaakin. Mutta ei tarvita kuin joku houkutteleva ja edullinen lomamatkamainos ja mä oon jo selaamassa että löytyiskö halpoja lentoja, kunnes hiukan pessimistinen peruskallioni nimeltä Roope tulee ja ravistelee mut sieltä palmusta alas, ja ottaa kopin kun putoan kuin kookospähkinä. Pilvilinnoja on kiva rakennella, vaikka maan pinnalla asustaakin. Ja asioiden näkeminen ennemmin positiivisessa kuin negatiivisessa valossa on ehdottomasti yksi mun parhaista puolista.



Vastuuntuntoinen ja kohtuullinen.

Ne ovat asioita, joista mun vanhemmatkin ainakin ovat mussa ylpeitä, ja kyllähän minä myös. Ne ovat myös piirteet, jotka estävät mua olemasta niin ajattelemattoman spontaani, kuin mihin tuo "helposti innostuva"-puoli muuten voisi vetää. Joskus tietysti sopii olla nuori ja antaa elämän viedä, mutta ensisijaisesti pidän siitä varmuudesta, että kaikki on kunnossa. Että vuokra on maksettu, tilillä on edes hiukan hätävararahaa, opintopisteitä on riittävästi, työnantajalla ei ole mun työpanoksesta valitettavaa, raha riittää ruokaan, aamulla ei ole darraa enkä oo tehnyt mitään ajattelematonta mikä jälkeenpäin kaduttaisi. En oo stressaajatyyppiä ja osaan olla joissain asioissa tosi laiska, mutta huolehdin kuitenkin, että tärkeimmät asiat on kunnossa ja elämä rullaa radallaan.



Niin paljon kuin mussakin on vikoja ja parannusta kaipaavia piirteitä, oli mukavaa kun sai luvan kanssa miettiä ja kirjoittaa niistä asioista, joista itsessään tykkää. On niin tyypillistä suomalaista käytöstä vähätellä itseään erityisesti muille ihmisille, jotta ei vain antaisi itsestään itserakasta tai liian ylpeää kuvaa. Mäkin olisin listannut itsensäni paljon nopeammin kaikenlaisia ikävämpiä piirteitä, kuin nämä mitä tähän sain kirjoitettua, joten oon ihan varma, että jokaiselle tekee tosi hyvää aina välillä muistuttaa itselleen, mikä siinä omassa itsessä oikein on hyvää.


Mitä piirrettä te arvostatte itsessänne eniten? Onko niitä piirteitä helppo keksiä vai valtaako itsekriittisyys liikaa tilaa?


Mä haastan vuorostani Janinan.♥
7 kommenttia:
  1. Kiva, että tartuit tähän haasteeseen! Ja ihana nähdä noita vanhoja kuvia susta, mä niiin ra-kas-tan katsella valokuvia ja ihmisten nuoruus- ja lapsuuskuvat on älyttömän mielenkiintoisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi haasteesta! :> Kiva jos tykkäsit, mustaki oli hauskaa uppoutua vanhojen kuvien syövereihin pitkästä aikaa. :D

      Poista
  2. Tosi kiva postaus. :) Aika samanlaisia hyviä piirteitä löytyy itsestänikin, vaikka aikaisemmin en pitänytkään impulsiivista tunteellisuutta hyveenä. :D Ajattelin ettei toisia saa loukata liian jyrkillä mielipiteillään, vaikka olisi minkä luonteinen. Nyt olen kuitenkin tasoittunut siltä osin ehkä iän myötä ja ymmärtänyt milloin kannattaa sitten olla vaan hiljaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Mä pidän sitä hyvänä piirteenä, erityisesti jos vastapariksi laittaa sen sellaisen piirteen, että jää hautomaan niitä mielipiteitään, tunteitaan ja ajatuksiaan, ja ne patoutuu aina siihen asti kunnes joku kaunis päivä se kaikki sitten vaan räjähtää käsiin. Se on paljon pahempi, kuin jos sanoo suoraan ja puhuu asiat halki ja kertoo mitä mieltä on. Musta on tosi karua, jos kuulee jonkun loukkaantuneen "koska sä teit niin ja niin sillon vuonna nakki", mutta ite et oo koko loukkaantumisesta ollut yhtään tietoinen etkä täten oo voinut asiaa selvittääkään, kun toinen ei sitä harmiaan ole koskaan mitenkään tuonut esiin. Tietty esimerkiksi asiakaspalvelutyössä on hyvä osata joskus vaan myötäillä ja pitää ajatuksensa omana tietonaan, mutta kuitenkin. :D

      Poista
    2. Niin todellakin :) Varsinkin jos pystyy ilmaisemaan tunteensa ja mielipiteensä asiallisesti ja rakentavasti. Onhan se terveempää itseäänkin kohtaan, ettei jää hautomaan asioita ja sen takia jotenkin käyttäydy ikävästi myöhemmin.

      Poista
  3. voi apua, tästä tulee todella vaikeeta :D lupaan silti yrittää parhaani, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos teet tän! :> Ole hyvä vain!

      Poista