Hyi ällö, sheivaisit joskus!

29 kommenttia:
Yritin taannoin googlata netistä mielipidekirjoituksia ihokarvojen sheivaamisesta. En tainnut löytää yhtäkään, en ainakaan suomeksi kirjoitettuna. Jos jossain blogissa karvoista kirjoitettiin, kyse oli kumminkin loppujen lopuksi jonkun epilaattorin kehumisesta. Sen lisäksi löytyi tuhottomasti keskusteluja, että mitä mieltä ollaan miesten sheivaamisesta  ei yhtään keskustelua siitä aiheesta, mistä etsin: naisten sheivaamattomuudesta.

Karvattomuus on yleinen trendi. Karvojen leikkaamiseen ja poistoon tarkoitettuja menetelmiä kehitetään jatkuvasti, ja markkinoille tulee kokoajan uusia "entistä hellävaraisempia vahausmenetelmiä" ja "pitkäkestoisemman tuloksen lupaavia höyliä". Kaikki muut ihokarvat hiuksia, ripsiä ja (muotoiltuja) kulmakarvoja lukuunottamatta mielletään suoralta kädeltä ällöttäviksi.

Vaikka jotkut miehetkin ajelevat karvojaan, puhun nyt erityisesti naisen karvattomuudesta, se kun on mulle aikalailla läheisempi asia. Miksi tän muodin linja tuntuu niin muuttumattomalta? Historiassa muoti ihokarvojen osalta on vaihdellut enemmänkin  nyt taas tuntuu siltä, että kaikki paikat on pakko olla trimmattuina, sheivattuina, sileän silkkisinä, tai muutoin et voi kutsua itseäsi siistiksi, tyylikkääksi, saatika sivistyneeksi ihmiseksi.



Mä muistan yhden tilanteen yläasteelta, kun seitsemännellä luokalla meidän liikuntatunnilla oli jotain parivoimistelua, venyttelyä tai jotain. Mulla oli parina tyttö, jolla oli ihan sileät käsivarret. Olin ehkä vastikään tutustunut säärikasvojen sheivaamiseen, teini-iän fyysiset kehitykset eivät tapahtuneet mulla mitenkään varhain ja olin ihan pikkutyttö, mutta siinä parini vierellä tunsin itseni ihan gorillaksi. Vaikka mun ihokarvat eivät ole järin tummia kuin korkeintaan hiuksissa ja kulmakarvoissa, pituutta niille kyllä voi tulla. Ei pahasti tai oikeasti edes häiritsevän näkyvästi, mutta riittävästi, että se asia paisui mun päässä ja häpeilin sitä puolta ulkonäössäni. Auta armias sitä fiilistä, jos vaikka kainaloiden sheivauksen unohti ennen liikuntatunteja tehdä...

Toki siihen vaikutti yleinen teini-iän epävarmuus omasta normaaliudestaan, mutta mun tapani yrittää hioa itsestäni epäkohtia pois, oli meikata finnejä piiloon ja hankkiutua eroon ihokarvoista. Siinä oli vain se ongelma, että se karvattomuuden tavoittelu meinasi levitä: aloin nähdä liikaa karvoja muuallakin kehossa, kuin vain säärissä ja käsivarsissa, vaikka kyse oli vain ihan vaaleista, lyhyistä, ohuista, normaaleista ihokarvoista, joita muut ihmiset eivät edes näe. Onneksi se vaihe jossain kohti laantui.

Mutta siinä missä finnit ja iho-ongelmat ovat vuosien kuluessa vähentyneet, ihokarvat eivät lopeta kasvuaan. Niitä kasvaa jokaiselle yksilöllisen värivahvuudella ja kasvunopeudella, ja mulla ainakin on säärissä sänki jo seuraavana päivänä karvojen ajamisesta, tai vähintäänkin iho punasilla näppylöillä.



Viime vuoden keväällä mä kyllästyin siihen ainaiseen sheivaamiseen, enkä sen jälkeen ole kertaakaan ajellut karvoja käsivarsistani tai sääristäni. Ja kas kummaa, mulla ei olekaan gorillaturkkia, ei edes mitään turkkia vaan ohuita haituvia, sillä eivät ne ihokarvat mitenkään loputtomiin kasva. Kainalokarvojen en ole antanut kasvaa vapaasti (kun taas intiimialueista en kerro), siihen mulla ei ole riittänyt kanttia.

Ihailen kuitenkin yhtä kaunista, mielenkiintoista, instagramissa tunnettua tyttöä (@asherbritton), joka antaa niidenkin kasvaa vapaasti  eikä salaile sitä. Mun mielestä on uskomatonta, että jos hän antaa niiden näkyä kuvissa, kommenteista löytyy paljon käskyjä sheivata karvat tyyliin että "you're hot but shave your fcking armpits..." Toihan on lähes sama kuin jos nainen haluaa ajaa hiuksensa siiliksi ja joku tulee sanomaan että "hyi ällö kasvata hiukset"  hei haloo, ihan niin kuin se olisi jonkun muun päätettävissä, kuin sen henkilön, jonka nahan alta ne karvat kasvavat!

Tämä on siis jo toinen kesä "karvajalkana". Ja silti käytän hameita ja shortseja jos säät vain sallivat – ketä se haittaa, jos mua itseäni ei haittaa? Ja miksi haittaisi, kun tunnen oloni hyväksi näin. Jos kantaa itsensä itsevarmana, ilman oman kehonsa häpeilyä, kukaan tuskin tuijottaa, että kasvaako sussa näkyvästi jotain "kiellettyjä" ihokarvoja. Tai jos tuijottaa ja siitä sitten häiriintyy, niin saa se tuijottaja kyllä mennä ihan vaan itseensä.

Sen tytön instagram-tilin biossa lukee osuvasti: "I'm not going to sencor myself to comfort your ignorance."

Sanojaan voi sensuroida hyvän maun ja asiallisten käytöstapojen nimissä, mutta kenenkään ei tarvitse muuttaa ulkonäköään muita miellyttääkseen.



Mieltymyksensä kullakin. Kyllä mäkin tykkään nyppiä vähän kulmakarvoja muotoon ja silloin tällöin ajella kainalot. Mutta sitä en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi ihmeessä naisten pitäisi olla niin karvattomia, kuin yleinen trendi määrittelee. Miksi ihokarvat ällöttävät? Eiväthän ne ole likaa tai kuonaa, ne eivät tarkoita samaa. Miksi käsitys naisten ihokarvojen rumuudesta ja ällötyksestä tuntuu olevan niin vahvana ihmisten päässä, kun taas miehet saavat kaikessa rauhassa olla niin karvaisia kuin haluavat? Nykyään puhutaan lähinnä siitä, saako mies sheivata itseään vai ei  ei siitä, saako nainen olla sheivaamatta. Miksi miehillä on yksinoikeus karvoihin ja naisilla jokin pakko karvattomuuteen?

Toki jaottelun voisi sanoa pohjautuvan luonnonmukaisesti siitä, että miehille nyt vaan yleisesti ottaen sattuu kasvamaan enemmän ihokarvoja, joten se käsitetään miehiseksi ja karvattomuus naiselliseksi. Mutta mun mielestä tää trendi on kyllä vedetty aika överiksi. Mä ainakin oon naisellinen nainen, vaikken säärikarvoihini kajoisikaan.

Mun pikkuveli on lähes saman ikäinen kuin minä silloin seiskaluokkalaisena, jolloin se mun "oman karvaisuuden tajuaminen" tapahtui. Mun pikkuveli toivoo kasvansa nopeasti pituutta, ettei olisi aina porukan lyhin, ja odottaa, että viikset alkaisivat kasvaa. Vaikka sekin kuulostaa siltä, että pienelle miehelle on kova kiire aikuisuuteen, noin päin ajattelu on mun mielestä paljon terveempää, kuin omien ihokarvojensa häpeily.



Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Pitääkö teidän mielestä naisten olla karvattomia? Huolehditteko omat ihokarvanne pois vai annatteko niiden olla? Jos harrastatte karvojen sheivaamista tai muuta vastaavaa, pystyisittekö edes olemaan tekemättä niin, tai vaikka olemaan julkisesti piilottelematta sheivaamattomin säärin?
29 kommenttia:
  1. Oli kyllä mielenkiintoinen postaus. Toisaalta näitä on joskus itsekin ajatellut, muttei koskaan kunnolla niin, että olisi asiaa oikeasti lähtenyt kunnolla kyseenalaistamaan. Itse kuulun niihin "onnekkaisiin" joiden sääriin ja käsivarsiin kasvaa kertakaikkisen onnetonta ja vaaleaa untuvaa, joten yleensä annan niiden talvet kasvaa suhteellisen rauhassa. Kesällä sitten jalat siistitään ehkä kerran kuussa, tosin sateinen ja kylmä kesä ei ole innostanut siihenkään. Kainalot toki useammin, vaikka se tyhmältä tuntuu, kun en edes koskaan topeissa kulje, mutta jos vaikka joskus vilahtaisi sängen tapainen niin sehän olisi kauhistus. Tapa alkoi joskus yläasteen alussa, jolloin olin asian suhteen paljon tarkempi ja juuri sen ällöttävyyden tunteen takia. Kävin silloisen ystäväni kanssa asiasta keskustelunkin, jonka seurauksena aloitin koko homman. Ennen sitä olin jotenkin onnistunut säilyttämään ajatuksen, että aivan normaaleja ne on. Samainen ihminen tosin ihmetteli sitäkin, miksi meikkaan niin harvoin, kun koskaan ei tiedä ketä tulee vastaan, eikä tämä kuitenkaan saanut lisäämään pakkelin laittoa. Mitä miehiin tulee, veli kertoi joitain vuosia sitten (n. 17-vuotias silloin), että olivat teatteritreeneissä vertailleet keskenään jalkojaan ja kilpailleet, kenellä onkaan karvaisimmat sääret. Kun veli sitten julistettiin voittajaksi, oli se jonkinlainen ylpeyden aihe. Vaikea olisi kuvitella tyttöjä samassa puuhassa ainakaan niin, että voittaja olisi ylpeä asiasta. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, jos postaus herätti ajatuksia. Ja kiitos pitkästä kommentista! Mullakin karvat ovat lähinnä vaaleita haituvia (okei, paitsi kainalokarvat) mutta jos niitä tulisi lähietäisyydeltä katsomaan, niin kyllähän ne erottaisi. Mutta mulla ei tosiaan ihan mene kaaliin tuo ihokarvojen häpeily. Ja se, miksi niitä karvoja pidetään niin ällöttävinä tytöillä, kun pojilla ei ollenkaan. En ymmärrä, miksi itsekin arastelen asiaa. Mutta se on syvällä mun pään sisällä, kumminkin yli viisi vuotta ehdin sheivata ihoani ennen kyllästymistä, enkä vieläkään ole osannut jättää sitä kokonaan. Ja vaikka en ihokarvoja häpeilevästä olosta olekaan päässyt täysin eroon, en silti ymmärrä sen syytä. Miksi me pidetään ällöttävänä jotain, mikä on täysin luonnollista, eikä tosiasiassa mitenkään likaista tai inhottavaa...

      Poista
  2. Ite oon (oikeastaan laiskuuden takia) usein talvet melkeen kokonaan sheivaamatta. Sitten vahingossa otankin tanssitunnille caprimittaiset treenihousut ja sit on pakko häpeillä ja peitellä koko tunti :D en oo koskaan ollut erityisen fanaattinen sheivailija tai hygieniafriikki (en yleensä käytä dödöä, mutta tämä sen takia etten oikeesti haise muutenkun kuntosalilla :D plus saan välillä ihottumaa niistä) ja se on saanut mut välillä miettimään, että oonko ihan oikeesti vaan ällö? Nyt kesällä oon kyllä tsempannut ja sheivaillut hame ja shortsikelien toivossa (turha vaiva ilmeisesti xD). Mutta oikeesti, useimmilla suomalaisilla naisilla on todella vaaleet ihokarvat, jotka näkyy vaan jos oikeesti kyylää puolen metrin päästä! Siks en ihan tajuu joitain ihmisiä jotka ei vaan voi poistua sieltä neljän seinän sisältä sheivaamatta... :D varsinkin jos sheivauspakko leviää muuallekin kun kainaloihin ja sääriin. Kasvoissa se tosin on vähän eri, kun kulmakarvat on ainakin useimmilla normi ihokarvoja tummempia. Huhhuh, en oo varma tajusinko itekkään mitään näin sekalaisesta kommentista......... Hahah :D tiivistys: pystyisin olemaan sheivaamatta ja usein olenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä juuri se, mitä en tajua! Miksi naiset tuntevat niin voimakasta häpeää ihokarvoistaan. Sheivaamatta voidaan olla vaan, jos kukaan ei näe! Ja ei, siinä ei tosiasiassa ole mitään ällöä, jos realistisesti ajatellaan. Mutta kun yleinen trendi on, että naisten pitää olla karvattomia, trendiä vastaan toimimista pidetään epänormaalina ja ällöttävänä. Näin mä sen perustelisin. Vaikka ärsyttävän kapeakatseiselta se kyllä vaikuttaa, jos asia noin on. Mutta hei kiitos kommentista ja omien kokemusten jakamisesta! :)

      Poista
  3. Mä sheivaan kainalot sen takia, että mulla ainakin kainalot hikoavat huomattavasti paljon enemmän kun karvat ovat pitempiä. Käsivarsia en sheivaa ollenkaan, enoo ehkä sheivannut kun muutaman kerran tosi nuorena ja typeränä. Sääriä sheivailen kun jaksan reisiä en, kykenen olemaan säärikarvoissa kyllä hameissa tai shortseissa, mutta sillon taitaa enemmän itseä ne kiusata, kun ajattelen että ihmiset kauhistelevat säärikarvojani :) ihan niinkuin joitain kiinnostaisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vaikka se jotain kiinnostaisi, mitäpä se heille kuuluisi! Mutta joo nimenomaan, se on meille itsellemme suurempi häiritsevä tekijä kuin muille ihmisille. Ei fyysisesti häiritsevä, mutta jollain omituisella tasolla se piinaa meidän itseluottamusta, onko sääret ja kainalot sheivattu vai ei... Urpoa sinänsä. Mutta kiitokset sulle kommentista!

      Poista
  4. Ihanaa, että tästä asiasta puhutaan! Olen itsekin aikeissa kirjoittaa samansuuntaisen postauksen, mutta karvojen kasvattaminen kuvitusta varten on vielä vähän vaiheessa :D

    Mä en vaan kykene ymmärtämään, miksi naisten ihokarvat olisivat muka kuvottavia/epähygieenisiä/tms. Ne kuitenkin kasvavat kaikilla ihan luonnostaan, joten miten helvetissä yleinen normi voi olla se, että karvat on pakko poistaa? Sheivaaminen on luonnollisesti 100% OK niin kauan kun se tuntuu itsestä hyvältä ja ihminen ihan oikeasti haluaa tehdä niin, mutta jokin on kyllä pielessä, kun niin monet naiset höyläävät karvojaan hampaita kiristellen, jotta näyttäisivät muiden ihmisten silmissä soveliaammilta. Tämä karvanpoistopakko on jo siinäkin mielessä lähtökohtaisesti epäilyttävä, että se on lukemani mukaan mainosmiesten keksimä - miesten partaterille haluttiin vallata lisää markkina-alaa 1900-luvun alussa, joten eipä siinä sit muuta kuin mainosten ja markkinoinnin keinoin uskottelemaan naisille, että karvat ovat ällöttäviä ja ne pitää ajaa pois...

    Olen ehdottomasti sitä mieltä, että karvaisuus ja karvattomuus ovat molemmat aivan täysin OK, mutta toisten ihmisten karvaisuusasteen ja henkilökohtaisten valintojen kyttääminen, kommentoiminen tai arvosteleminen eivät todellakaan ole OK.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla, mielellään sais törmätä useemmin tätä aihetta käsitteleviin kirjoituksiin! Odotan innolla sun postausta. :D Enkä vois olla enempää samaa mieltä sun kirjottaman kanssa, asiaa! Kiitos kun jaoit ajatuksiasi!

      Poista
  5. Mulla menee tää ihan kausittain. Poistan karvoja silloin kun itsestä tuntuu siltä - itse tykkään sileämmästä ihosta, mutta kun laiskuus iskee niin ei mua jaksa silloin muiden mielipiteet kiinnostaa :D Reililläkin en jaksanut huolehtia yhtään jostain sheivaamisesta, jos jalkakarvat jotakuta häiritsivät silloin niin siitä vaan. Hyviä ajatuksia ja tämä on taas yks asia joka todellakin on vain ihmisen itsensä päätettävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, mäkin tykkään sileästä ihosta, vaikka tää aihe ja yhteiskunnan ja muiden ihmisten asettamat vaatimukset sille sileälle iholle mietityttävätkin. Yksi syy munkin viime kevään päätökselle antaa ihokarvojen olla saattoi muuten olla juuri reili, jonka osalta halusi vähentää paineita, eikä sen jälkeen enää vain nähnyt mitään syytä aloittaa sitä uudestaankaan. Kiitos sulle kommentista! :)

      Poista
  6. Ainoa paikka, jonka pidän aina sheivattuna, on kainalot. Muu saa sitten välillä rehottaa ihan rauhassa, näin sinkkuna kukaan muu ei edes ole näkemässä kuin mä itse :D Shortseja en käytä koskaan, ja hameidenkin kanssa on aina sukkahousut, joten säärien karvoja tai karvattomuutta ei tarvitse sen kummemmin ajatella.

    Mun mielestä kauneusihanteiden ja täysin arbitraaristen normien kyseenalaistaminen on tärkeää. Siksi ihmettelenkin, miksi tästä karva-asiasta puhutaan niin vähän, ainakin Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ihmettelen samaa. :/ Kiva kun jaoit omia kokemuksias! :)

      Poista
  7. Tekis mieli lisätä perään vain "aamen", koska tää oli vaan asiaa jokaisessa lauseessa. :D

    Ihmisillä on joku hassu tarve kontrolloida ympäristöään, pätien sekä ihmisten mielipiteisiin että ulkonäöllisiin seikkoihin. En tiedä mistä tää naisten karvattomuusperiaate on lähtöisin, jostain hassusta muoti-ilmiöstä vuosien takaa varmaankin, mutt vähitellen se etenee, paisuu ja sit lopulta hajoaa käsiinsä ja unohtuu - harmi vain, että se aika ei taida olla vielä. Mainitsemasi neito Instagramissa on kyllä aivan upea ilmestys, eikä ne karvat ole siihen plussaa eikä miinusta - karvat kuin karvat, kauneus on jotain, millä ei ole mitään tekemistä ihokarvojen kanssa.

    Itse sheivaan säärikarvat, käsikarvoja ei ole nimeksikään edes valmiiksi, niin en ollut koskaan edes ajatellut niitä sheivaavani. Sanon tätä hyvin harvoin, mutt mulla ei riitä pokka olla sheivaamatta kainaloita, vaikka tiedän kyseessä olevan vain sosiaalinen tarve. Se on kyllä harvinaisen turha. Monet tuntuis vielä mieltävän noi karvat nimenomaan likaisiksi bakteeripesäkkeiksi, jotka on ihan järjettömän epähygieenisiä - vaikka tosissaan asia on kuten sanoit, ne karvat itessään ei oo mitenkään liitännäisiä likaan ja epäpuhtauteen. Monet tuntuis liittävän tän myös intiimialueen karvoitukseen, vaikka ihan sama asia pätee siinäkin.

    Järjetöntä on myös, että karvanpoiston tärkeyttä merkityksellä "oikeat naiset ovat karvattomia" tungetaan joka paikassa, mediasta lähtien. Missään ei oikeastaan kerrota, mitä varten ne karvat on tai mitä ongelmia niiden poistamisesta voi seurata. Lähinnä ne ongelmat koskee intiimialueita, koska herkät paikat ja ne karvat tosiaan suojelee limakalvoja kehon ulkopuolisilta tulehdustekijöiltä. Jopa normaaliin vatsanalueen ihon bakteerikantaan kuuluvat bakteerit voi olla ongelmallisia joutuessaan limakalvoille. Puhumattakaan, että bikinirajojen ja häpykummun runsas karvanpoisto voi aiheuttaa alueelle selluliittia (joka muuten on bakteeriperäistä), ulommat häpyhuulet voivat menettää tuntoherkkyyttään minkä tahansa paikallisen karvanpoiston runsaan käytön takia, kun iho menettää luonnollisen suojakerroksensa, ja lähtee vähitellen paksuuntumaan, sopeutuen karvattomuuteen. Puhumattakaan toki siitä, että väylä bakteereille on avoinna. Ja sitten toki allergiset reaktiot vielä tähän päälle, karvatupentulehdukset ja sisään kasvaneet karvat, jotka voi oikeasti muodostua ongelmaks, jos niitä ei hoideta.

    Tietenkään kaikille ei tule mitään ongelmia, paitsi sitten vuosien kuluessa ihon paksuuntuminen, joka on ihan luonnollinen seuraus runsaalle karvanpoistolle, etenkin häpyhuulissa iho kuitenkin ihan järjettömän ohutta jo valmiiksi, niin muutokset on helpommin havaittavissa. Mutt monesti ihmiset vaan sokeasti taipuu siihen sosiaaliseen paineeseen, ajattelematta vaihtoehtoja ja etenkin ajattelematta seurauksia, oli ne 100% todennäköisyydellä tai ei. Sosiaalinen paine on kyllä jotain ihan kummallista. Ehkä se on se ihmisen tarve olla osa kokonaisuutta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä kahdesta pitkästä kommentista, mun vastaus ei ole nimeksikään yhtä pitkä, kun en viitsi vain sanoa komppaavani lähes joka kohtaa. :D Toi intiimialueiden karvojen merkitykseen ja sen alueen herkkyyteen liittyvät kappale oli erityisen hyvä, se ei tässä aiemmin tullutkaan esille. Monelle ei varmasti ole tullut mieleen, että niillä intiimialueen karvoilla voisi oikeasti olla oma tehtävänsäkin, että ne suojaavat limakalvoja bakteereilta. Viimeiseen kysymykseesi vastaus, mä luulisin että kyse on juurikin siitä. Ei haluta erottua joukosta, varsinkin kun valtaosalle ihmisistä on iskostunut syvälle ajatusmaailmaan käsitys, että naisilla ei kuulu olla ihokarvoja. :/

      Poista
  8. Hemmetti, kirjotin pitkän kommentin ja sit tsädäm! Jotain tapahtui, ja kommenttia ei ole missään. D:

    Mutt hyvä teksti, jälleen kerran! Sosiaalinen paine on kyllä jotain ihan kummallista - ihmiset ryntää tekoihin miettimättä kauheasti vaihtoehtoja, tai edes mahdollisia seurauksia. Karvanpoistollakin kun voi olla seurauksia, aina selluliitista vuosien saatossa tuntoherkkyyden menettämiseen, joka kyllä koskee enimmikseen intiimialueita. Puhumattakaan sit toki allergisista reaktioista, karvatupentulehduksistä ja sisäänkasvaneista karvoista. Joka kerta, sheivatessa, epiloidessa, vahatessa tai sokeroidessa, ihoon tulee satoja mikroskooppisia haavoja, jotka on avoimia väyliä niille bakuille. Karvanpoiston takia on joutunut ihmisiä ihan hyvällä perushygieniallakin sairaalaan verenmyrkytyksen tai satunnaisten paikallisempien vaivojen takia, mutt kuten kaikessa muussakin, ihmisellä - ja etenkin nuorilla - on tapana ajatella "mutt ei niin voi tapahtua mulle" - vaikka loppujen lopuks sitä on mahdotonta ennustaa, kelle niin käy ja kelle ei. Vatsan alueen ihon luontainen bakteerikantakin voi olla haitallista joutuessaan vereen tai limakalvoille. Ne karvat on kehon oma suoja ulkoisille uhille, oli sitten kyseessä limakalvoja bakteereilta suojeleva karvoitus intiimialueella taikka jalkojen turkin jäänne.

    Missään ei edes kerrota, mitä haittoja siitä voi olla, ett poistaa karvoja - ja etenkin harjoittaa sitä pitkään, säännöllisesti, vuosia. Mun näkökulmaan tää menee jo enemmän salaliittoteoriaks kuin PPD, koska jos jotain haluaa tietää, se pitää selvittää itse. Karvanpoistolaitteissakaan ei mainita sivuvaikutuksista mitään, ei ole niitä leimoja, joilla yhtiöt poistaisivat itse vastuunsa, koska vastuu ei ole yhtiöillä. Yhtiö voi aina perustella väärinkäytöllä ja huonolla tuurilla, huonolla hygienialla, yms. Eikä kukaan syytä näitä yhtiöitä ongelmista, joita kuluttajille tulee, kun itse ovat tämän valinneet ja altistuneet sosiaaliselle paineelle.

    Poisti karvoja itse tyytyväisenä siihen tai ei, sanoisin sen silti olevan sosiaalista painetta. Kuitenkaan ihminen ei luontaisesti poista karvoja, jollei nää missään esimerkkiä siihen. Media ja muu yhteisö antaa meille sen esimerkin, ja sopeutumishalussamme seuraamme perässä. Lammas lampaan perään - tai no keritty lammas, tässä tapauksessa. Pienet lapset ei ihmettele karvasuutta tai karvattomuutta ympärillään, jollei siinä ole jotain epäjohdonmukaista, jolloin herää kysymys "miksi". Me kasvetaan siihen, karvattomuuteen.

    Ootan vaan sitä päivää, millon me kasvetaan taas karvasuuteen, vaikka trendi onkin yleisesti vähenevä kautta aikain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasinkin jo tuohon ylempään, mutta en halunnut poistaa tätä, koska lähestymistapa oli sen verran erilainen ja tuli vielä uusia pointteja esille! Totta, että salaliittoteorian tästä kyllä saisi väännettyä, jos lähtee tosi syvälle pohtimaan. Sen verran vaiettu aihe kaikella tasolla...

      Poista
  9. Mie onnistuin olemaan välittämättä koko yläasteen kainalo-, tai säärikarvoistani (käsikarvoistani olen aina pitänyt, kun ne ovat vaaleita ja lämmittävät mukavasti talvella), mutta joku kesä sukulainen totesi, että voisin ajella ne pois, koska näyttäisin siistimältä. Siihen kai heräsin, että mulla on jotain karvaa kainalossa ja jaloissa, vaikka en ollut koskaan aikaisemmin niihin kiinnittänyt huomiota. :D Tuon huomion jälkeen aloin ajelemaan niitä pois, mutta samaan ajatukseen olen viime aikoina miettinyt, että miksi teen niin. Enkö vain voisi pitää karvojani ihan normaaleina ja luonnollisena, koska niiden ensi sijainen tehtävä on kuitenkin suojata ja lämmittää.

    Pakko mainita, että yläasteella häiritsi enemmän intiimialueen karvoitus kuin muut karvaiset kehonosat, koska se kasvoi reisiä myöten ja näkyi shortsien ja hameiten alta. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jopas! :o Noin se vaan käy, ei tarvita kuin yksi ihminen joka jakaa oman mielipiteensä, jonka seurauksesta nuori ihminen alkaa katsoa itseään eri tavalla ja ajatella, ettei ole normaali, jos toimii siten miten on ennenkin toiminut. Mutta pisteet kyllä sulle, että pystyit koko yläasteen ajan olemaan huomaamatta asiaa - se on usein se aika, jolloin niitä karvoja aletaan ajelemaan, kun kroppa kehittyy ja halutaan "kuulua joukkoon kaikin tavoin". Kiitos kun jaoit omia kokemuksiasi! :)

      Poista
  10. Hei Helmihytti! Yllätyksekseksi (?) tässä samalla paljastan, että blogiasi lukee tällainen ylikeski-ikäinen täti ihan vain ilokseen, koska olet niin viehättävä ja kirjoitat niin taitavasti. Tällä kertaa rupesin oikein antamaan "historiallista näkökulmaa" tähän karva-asiaan. Kun minä olin nykyistä yläkoulua vastaavassa keskikoulussa, meillä luokalla yksi tyttö ajeli karvojaan. Ja meillä oli siis 40 oppilasta luokalla 1970-luvun alussa. Kainalokarvoja kyllä ajelivat monet aikuiset naiset, mutta muistan esimekiksi, miten pianonsoitonopettajani käytti aina hihattomia puseroita eikä todellakaan ajellut kainaloitaan.

    Opiskeluaikana 1980-luvulla muistan meidän vertailleen säärikarvojamme. Silloin väitettiin, että jos niitä ajelee, ne vain tuuhentuvat. Sitten yksi lääketieteen opiskelija teki kesällä tutkivan testin: ajeli vain koko kesän toista säärtä, mutta silti syksyllä kinttujen karvoituksessa ei ollut eroa. Päätimme uskaltaa ajella sääriämme säännöllisesti! Rehellisyyden nimessä on sanottava, että käsivarsien ajelu ei ole ennen tätä tekstiäsi tullut edes mieleen...

    Entäs sitten intiimialueet? Sitä olen naureskellut meidän muiden ylikeski-ikäisten kanssa. Nimittäin kun synnytin ensimmäistä lastani 1980-luvun lopulla, protestoitiin kovasti sitä tapaa vastaan, että ennen synnytystä naisilta ajeltiin karvat. Sitä pidettiin alentavana, nainen ikään kuin alennettiin taas tytöksi ja häneltä vietiin tässäkin oma päätösvalta, kun muutenkin laitossynnyttämisessä oli liikaa käskyttämistä. Ja niinpä sitten tavasta olikin luovuttu siihen mennessä, kun synnytin kuopusta 1990-luvulla. Mutta kuinkas kävi? Muutaman vuoden jälkeen sai huomata, että "vanhojen naisten karvakampanjalla" ei ollut mittän merkitystä, kun nuoret naiset ihan vapaaehtoisesti ajelivat alapäänsä sileiksi :) Vaikka onhan siinä tietysti ero juuri tuossa vapaaehtoisuudessa - sikäli mikäli nuori nainen siis oikeasti itse valitsee eikä tee sitä vain muotiin tai miehen tahtoon alistuen.

    Ja sitten teille nuorille ennakkotiedoksi: ennen kuin arvaattekaan, monet teistä saavat uuden karvapohdinnan aiheen, nimittäin viiksi- ja partakarvat! Mitäs niille aiotte tehdä? Niitä ilmaantuu varmaan joka kolmannelle naiselle vaihdevuosien jälkeen. Ja samalla ne toivotut karvat eli hiukset alkavat naisillakin harventua. Kyllä piisaa mietittävää naisilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi! Tosi mukava kuulla, että lukijoista löytyy muunkin ikäisiä kuin vain parinkympin kieppeillä olevia naisia! :) Ihanaa että annoit aiheeseen uutta näkökulmaa, tuota puolta me nuoremmat ei voitaisikaan omasta takaa tietää, eikä välttämättä edes olla tultu ajatelleeksi.

      Nykyään kyllä on luultavasti niin, että kyse on enemmän ympäristön paineesta ajella karvansa, kuin nimenomaan omasta tahdosta. Siitä on tullut normi, josta on vaikeaa poiketa, enkä usko että monella riittäisi rohkeutta olla julkisesti ajelematta karvojaan kainaloista ja sääristä (intiimialueet ovat kuitenkin enemmän yksityinen asia), kun valtaosa ympärillä olevista ihmisistä tuomitsee sen mielessään tai jopa ääneen.

      Noin pitkälle en vielä olekaan ajatellut - vähän vaikeahan se on, kun on niin kaukana ajankohtaisesta. Mutta jos tämä karvattomuus-trendi jatkuu samaa linjaa kuin tähänkin asti, on ehkä vähän vaikea kuvitella, että ainakaan itse henkilökohtaisesti kehtaisin olla ajamatta mahdollisia vaihdevuosi-viiksiäni, kuten en tällä hetkellä kehtaa olla ajamatta kainalokarvojanikaan. Se alitajuntainen karvojaan häpeilevä tunne on sen verran tiukassa, että saa nähdä, hellittääkö se aikanaan vai ei.

      Kiitos paljon pitkästä kommentistasi ja omien kokemuksiesi jakamisesta! :)

      Poista
  11. Surullisen paljon tätä aihetta mietin! Mä vaan toivon, että joskus maailmasta tulisi sellainen paikka, että kaikki tytöt ja pojat saa sheivata tai olla sheivaamatta, eikä tyttö, jolla olisi vaikkapa ajamattomat kainalo- ja säärikarvat olisi yhtään sen kummallisempi kuin mies, jolla on vaikka parta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi niin toivon minäkin, mutta aika kaukana on sellainen maailma tästä nykymeiningistä... Musta on tosi kiva kuulla, etten oo ainoa joka tätä on miettinyt. :) Kiitos kommentista!

      Poista
  12. Hyvä teksti! Itsekkin olen monesti samaisia asioita pohtinut.

    Mun mielestä kaikilla on oikeus tehdä karvojensa suhteen just niin kuin haluaa, mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon, ettei todella karvainen nainen näytä kauniilta (nyt huom. tämä on siis vain minun henkilökohtainen mielipiteeni, ei mikään absoluuttinen totuus). En tosin pidä karvoituksesta miehilläkään, esimerkiksi kainalokarvat ovat todella ikävän näköisiä, minkä lisäksi ne tuntuvat keräävän hien hajua. Ainakin avopuolisollani hien haju väheni heti kun hän aloitti kainalokarvojensa sheivaamisen!

    Tai mites naisilla alushousujen/bikinen alta vilkkuvat alapään karvat? Itselläni en ainakaan kestä sellasia hetkeäkään.

    Itse poistan karvoja en pelkästään ulkonäön, vaan myös sen takia että iho tuntuu niin ihanan pehmoiselta ilman. Samasta syystä myös avopuolisoni on halunnut, että sokeroin hänenkin säärikarvansa. Nämä taas jälleen kuitenki jokaisen henkilökohtasia mieltymyksiä.

    Mitä noihin karvanpoistomenetelmiin tulee, niin kenellekkään en kyllä suosittele sheivaamista tai vahausta, se katkoo karvoja jättäen karvan tupen aina paikoilleen, mikä taas aiheuttaa helposti sisäänkasvaneita yksilöitä. Myös sänki tulee nopeammin takaisin. Sokerointi on paras karvanpoistomenetelmä, joskin harmillisen kallis (ellei satu sitä itse osaamaan).

    Anonyymin kommentteihin viiksistä: nekin saa sokeroimalla pois. Yksi repäisy ja kas, karvat on poissa useamman viikon. Säännöllisesti sokeroimalla karvoitus muuttuu heikommaksi ja pysyy aina vain pidempään ja pidempään poissa.

    Terkuin juuri kosmetologiksi itsensä opiskellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista ja rehellisestä mielipiteestäsi. :) Jokaisella on omat kauneuskäsityksensä, itsekään en voi kieltää olevani pitämättä sileitä sääriä kauniina, vaikka en suoralta kädeltä sanoisi karvojen rumentavan ketään. Mä en esimerkiksi toivoisi poikaystäväni ajelevan karvojaan, mun mielestä hän on näyttää hyvältä juuri sellaisena kuin on, sellainen nallekarhugorilla. :) Makunsa kullakin, vaikka yleisellä trendillä onkin yleensä näppinsä pelissä. Kiitos kommentistasi!

      Poista
  13. Jesjes ihan mahtipostaus, hyvä että kirjoitit tästä! Ja ihania kommentteja täällä, tuli oikeen sellainen sielujen sympatia -fiilis :-D
    Mua stressaa kesähelteillä just se, kun olis "pakko" sheivata eikä saa mitään karvantynkääkään näkyä missään ellei halua leimautua ällöttäväksi - aika hankalaa ja vaivalloista ihmisille, joita ei ole "siunattu" valkoisilla haituvakarvoilla ja joilla sänki kasvaa takaisin yhdessä yössä...
    Anyway - kiitos vielä tästä postauksesta! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo ihanaa että ihmiset on jaksanu jakaa ajatuksiaan etten jääny tuumailujeni kanssa ihan yksikseni. :D Muakin välillä mietityttää jos ei sentään ihan stressaa, ymmärrän mitä tarkoitat. Törmäsin vastikää taas yhteen keskusteluun, jossa kauhisteltiin jonkun naisen kainalokarvoja että "mikä on ajanut kyseisen naisen siihen ettei hän pidä siisteydestään huolta"... excuse me, eiköhän se oo ihan sen naisen oma asia, ajaako hän karvansa vai ei, ja sitä paitsi kainokarvat eivät meinaa samaa kuin epäsiisteys tai likaisuus...

      Ja kiitos ihan itsellesi, kiva kun kommentoit! :)

      Poista
  14. Mulla on pakkomielle ajaa kainalot päivittäin. Pidän aina toppeja ja olo on tosi epämiellyttävä jos jää ajamatta. Kerran unohdin höylän kotiin viikoksi kun lähdin lomalle lappiin. Hämmentävää oli huomata, ettei ne karvat sen alun kasvukihdytyksen jälkeen kasvaneetkaan hurjaa vauhtia. Mutta oli kyllä ilo sheivata kun kotiin pääsin!
    Sääret on ihan hirveät. En jaksaisi sheivata, mutta erityisesti nilkat näyttää niin järkyttäviltä että pakko. Jos olis vaaleaa ja ohutta, tuskin jaksaisin. Kulmakarvat siistin alle minuutissa höylän avulla, en jaksa nyppiä. Mulla on luonnostaan tummat kulmat ja ne saa olla aika luonnolliset.

    Mutta hyvä postaus! Anteeksi kommenttini järjettömyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos itsellesi kommentista. :) Ei se ollut yhtään järjetön!

      Poista
  15. Jokaisella on mielestäni oikeus päättää omista karvoistaan. Mutta oikeastihan karvoilla on ihmisellä tarkoituksensa, mutta nykyiset ihanteet ovat erilaiset. Myönnän itsekin sheivaavani, mutta ymmärrän myös, jos joku haluaa olla niin sanotusti luonnollisessa tilassa, sillä sitähän se on. :)

    VastaaPoista