SLIDER

Rahasta, eli miten selvitä elämästä hengissä

2709201401

Raha pyörittää maailmaa ja lähes jokaisen ihmisen elämää. Tai ainakin sillä on suuri vaikutus siihen, mitä elämässä pystyy tekemään. Mä en ole koskaan stressannut raha-asioista tai tuntenut kovaa painetta, kun tilillä on aina ollut jonkinlaista paniikkipuskuria, eivätkä menot olleet nuorempana mitenkään kovin säännöllisiä, saatika isoja. Eivät ennen kuin ehkä nyt, kun oon asunut omassa jo vuoden ajan. Siksi mun tekikin mieli jakaa tähän väliin ajatuksiani rahasta ja työnteosta ja niiden merkityksestä mun elämässä.

Mulle on uusi tilanne, että postiluukusta tipahtelee sisään laskuja. Se on tietyllä tavalla stressaavaa, vaikka pohjimmiltaan tiedän kyllä selviytyväni niistä. Teenhän mä kuitenkin viikonloppuduunia opiskelun ohella, ja koko kesänkin kulutin töitä tehden.

Vaikka mä en pienenä ymmärtänyt rahan arvoa, oon aina ollut tietyllä tapaa yritteliäs ja tiennyt, miten sitä rahaa oikein saadaan. Oon joskus neljä-viisi-vuotiaana asettanut taloyhtiön tienvarteen pöydän, jonka päällä oon kauppaillut naapureille ja tuttaville kiviä ja kaarnaveneitä. Ei siis mitään kovin tuottoisaa puuhaa, mutta se ajatus oli tärkein. Vaikkeivät kivet menneet kaupaksi, niinkin pieni ihminen tajusi, ettei se raha taivaasta putoa. Että niiden tienestiensä eteen pitää tehdä töitä.

2709201402

Mä en ole koskaan ruinannut rahaa vanhemmiltani, en ikinä kehtaisi. Nuorenpanakin oli itsestäänselvää, ettei sitä kuukausirahaa tule, jos rettelöi eikä huolehti kotitöistään ja koulusta, vaikka jonkin verran tietenkin jaksoin teiniyttäni kapinoida niitä vanhempien vaatimuksia vastaan. En ole velvoittanut heitä maksamaan asioita puolestani – jos he tekevät niin, siitä on erikseen sovittu, tai sitten he ottavat sen ihan velvollisuutensa kannalta. Se on heidän oma päätöksensä: ei ole pakko, mutta olen tuesta kiitollinen. Itsenäistymiseen liukuminen ei pelota niin paljoa, kun tietää, että takaa löytyy tukea ja turvaa.

Mua ei ole koskaan työnnetty tekemään töitä, se on lähtenyt ihan musta itsestäni. Olin 15-kesäisenä ekassa oikeassa kesäduunissani, ja siitä eteenpäin oon tehnyt töitä jokaisena kesänä – paitsi silloin interrail-kesänä, vaikka silloinkin tein loppukesän viikonloppuduunia.

Kun mulla on tavoitteita, oon valmis tekemään niiden eteen töitä. Oman yritteliäisyyden merkitys on mulle jotenkin selkäytimeen iskostunut. Siksi en oikein käsitä ihmisiä, jotka vain odottavat kaiken tehtävän heidän puolestaan ja polun raivattavan valmiiksi heidän käveltäväkseen. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät edes halua tehdä töitä, vaan ottavat itsestäänselvyytenä, että joku muu huolehtii ja kustantaa elämisen. En ymmärrä sitäkään, jos ei ole vielä löytänyt omaa tietään, ja jää siksi lepämään laakereilleen tekemättä sitten oikeastaan yhtään mitään, kokeilematta mitään, etsimättä edes niitä sellaisia töitä, joissa voivat tienata omaa rahaa, vaikkei niiden töiden parissa haluaisikaan viettää koko loppuelämäänsä. En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka eivät halua tai jaksa yrittää.

2709201403

En mulla rahahuolia niinkään ole, mutta stressiksi sitä voisi kutsua. Varmasti jokainen köyhyysrajan alapuolella elävä tietää, että joskus saattaa vähän stressata, kun on kaikenlaista mitä haluaisi omistaa ja tehdä, mutta ei vaan ole varaa. Pitää laskelmoida ja pelata varman päälle. Joskus saattaa tuntea morkkista kun antautuu jollekin mielihalulle, josta sitten aiheutuu turhia kuluja. Mä yritän yleensä häivyttää stressin ajattelemalla, että ei tämäkään elämänvaihe mikään ikuinen. Ei mun joskus sitten enää tarvitse huolehtia samaan aikaan siitä, että tienaanko tarpeeksi että saisin vuokran ja elämisen kustannettua, ja etten vain tienaisi liikaa, koska opintotuen nostamisen aiheuttamat tulorajat.

Sillä aikaa, kun näiden välillä tasapainottelee, on helpointa vain keksittyä niihin tavoitteisiinsa ja haaveisiinsa, sekä kaukaisiin että läheisiin. Kuten siihen, että joskus vielä tulen työskentelemään ammatissa, jossa todella viihdyn. Siihen, miten joskus vielä asun jossain itse suunnittelmassani talossa. Siihen, että joskus vielä saan kaikki auton erät maksettua. Siihen, kuinka haluaisin matkalle jonnekin uuteen paikkaan ulkomaille sitten joskus, kun Roope pääsee intistä. Siihen, että voisin joskus ostaa tiskikoneen. Tai että voisin ylipäätänäsä ostaa kotiini jotain haluamaani ilman, että tunnen tarvetta suunnitella sen ostoksen tekoa ensin puoli vuotta.

Mutta onneksi raha ei määrittele sitä, onko kunkin ihmisen elämä sisällöltään köyhää vai ei.

Millainen suhde teillä on työntekoon? Miten pärjäätte rahaan liittyvän stressin kanssa, jos sitä stressiä ylipäätänsä on? Saa jakaa ajatuksia, estradi on avoin.


Hyvää ja toivon mukaan stressitöntä viikonloppua kaikille!

ps. Kuvat ovat heinäkuulta. Pidän näistä kovin, mutta ne eivät vain tähän mennessä ole oikein sopineet mihinkään väliin. Siksi ne löysivät paikkansa nyt tästä.

8 kommenttia

  1. Rahaan liittyvää stressiä minulla ei ole, kiitos säästöjen ja opiskeluiden ohella töissä olemisen :) Raha on kyllä vain aikamoinen pirulainen :/ Työnteko on minulle luonnollista, ja en näkisi, etten tekisi opiskeluiden ohella töitä. Kiitos postauksesta, sai taas miettimään rahaan liittyviä asioita positiivisesti,

    VastaaPoista
  2. Mut on teinistä asti pakotettu tekemään töitä ja kasvatettu siihen ajatukseen, että ihmisen on tehtävä töitä pärjätäkseen elämässä. Oon ollut lapsi 90-laman aikana ja kai siitä on jotenkin jäänyt päähän kuinka vaikeaa vanhemmilla oli ja tekivät töitä monelle eri työnantajalle.

    Nyt, kun olen asemaltani esimies, niin arvostan eniten tietysti henkilöitä, jotka ovat valmiita tulemaan töihin. Jos joku sanoisi, ettei pääse töihin vaikka lapsenhoidon takia, niin muistan aina kuinka minut käärittään peittoihin ja kannettiin auton takapenkille 4-6 aamulla, kun iskä lähti jakamaan lehtiä sivukylille lauantaisin ja sunnuntaisin. Jos joku taas sanoisi, ettei voi tulla töihin, koska festarit tai mikä vaan muu vaihtoehtoinen meno, joka ei ole hautajaiset tai häät, niin mietin taas kuinka itse olisin valinnut.

    Sitä vaan kotoaan oppii suhtautumisen työhön tavalla tai toisella. Toivon kyllä kaikkien valintoja tekevien nuorten puolesta, että ymmärtäisivät valita aina työn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, ollaanpa teillä oltu ahkeria työntekijöitä. Meillä ei ole koskaan suhtauduttu työntekoon noin tiukasti, vaikka omatkin vanhemmat lama-aikana kouluttautuivat töiden ohella myös uusiin ammatteihin, jos vaikka työpaikka olisikin mennyt alta. Etteivät olisi pudonneet tyhjän päälle. Minä luulen että on asioita, joiden voisin kuvitella menevän työuran edelle, mutta erityisesti näin nuorena nään sen tärkeänä, että alusta asti näkisi myös sen työnteon merkityksen. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  3. Mä en tahdo elää töitä varten ja työ ei ole mulle itseisarvo. Sen sijaan teen töitä, jotta saisin rahaa, jolla elää. Tulevaisudessa kyllä haluaisin saada tehdä työtä, josta nautin ja olen valmis tekemään hommia sen eteen, että mieluinen työpaikka löytyisi. Tällä hetkellä opiskelen ja pärjään ainakin toistaiseksi tuella, säästöillä ja vanhempien satunnaisella avustuksella (jota en ole kinunut tai vaatinut, mutta jota he haluavat omasta tahdostaan tarjota) Kesäisin olen muun muassa siivonnut ja myynyt jäätelöä elantoni eteen.

    Minusta on tärkeää tehdä työnsä hyvin ja ylipäätään tehdä töitä, jos siihen vain suinkin on mahdollisuus, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Ei ainakaan minulle. Aina ei myöskään ole mahdollista, edellistä kommentoijaa lainatakseni "valita työtä". Niillä ihmisillä jotka "lepäävät laakereillaan" tai "odottavat, että kaikki annetaan ilmaiseksi" on suurimmassa osassa tapauksia syynsä ja monessa tapauksessa selitys on huomattavasti monimutkaisempi kuin laiskauus tai vastuunpakoilu. Moni asia on työasioissa itsestä ja omasta yrittelijäisyydestä kiinni, mutta osa kuuluu myös yhteiskunnalle. Tämä keskustelu ei kuitenkaan kuulu enää tähän postaukseen, joten vaikenen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatuksesi kuulostavat hyvin samalta, mitä mieltä minäkin olen. Jopa siivoilujen ja jäätelömyynnin osalta samaistuttavaa, haha. :D Tosin itse en pärjäisi pelkillä tuilla koska en opintolainaa halua nostaa, jonka vuoksi työnteko on tärkeä osa pärjäämistä, vaikka opinnot priorisoinkin muun työn edelle.

      Tietenkään työnteko ei ole kaikki kaikissa. On asioita, jotka menevät jopa sen unelmauran edelle. On tietysti syitä, jotka estävät tai lykkäävät työntekoa tai edes hakua, eipä näissä kannata mennä yleistämään. Mutta on kuitenkin huomattavan paljon myös niitä, jotka eivät vaan saamattomuuttaan pääse eteenpäin tai osaa tarttua toimeen. Kuten on myös monenlaisia muita ihmisiä, koska ihmiset ovat yksilöllisiä ja elämäntilanteet ovat yksilöllisiä – mutta sen varmaan tietävät kaikki. :)

      Poista
  4. Empä oikein tiedä mitä tähän sanoa, muuta kuin että terve, täällä henkilö, joka on ollut putkeen viimeiset 10 kuukautta työtön. Kyllähän siitä stressiä tulee kun joutuu olla lähinnä muiden elätettävänä eikä oo rahaa mihinkään ''kivaan'' taikka ''ylimääräiseen''. Mäkin yritän tsempata itteäni hokemalla ettei tää oo pysyvää ja että vielä joskus mullakin on duunipaikka. Toivottavasti. :-) Tän monipuolisemmin en osaa omaa tilannetta avata kun kattoo et kello on 3.40 yöllä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. :( Toivon sulle paljon onnea ja tsemppiä työhakuun, kyllä se tulevaisuus siitä vielä kirkastuu!

      Poista

© Helmihytti • Theme by Maira G.