SLIDER

Luukku 20: Joulunajan leffavinkit

Meillä ei koskaan oo erityisemmin katsottu joululeffoja. Ei oo ollut sellaista perinnettä, vaikken muista, että mitä muuta me sitten sen sijaan oikein ollaan tehty. Mutta kun halusin tehdä tänne tällaisen luukun jossa niitä jouluaiheisia elokuvia käsittelisin, mulla oli alkuunsa ihan tenkkapoo, kun en keksinyt mitään muita joululeffoja kuin Rare Exportsin. Senkin mä keksin lähinnä siksi, että kävin aikoinaan katsomassa sen leffateatterissa, ja sitten se muistui mieleen sen seiskaluukun pukin ilmeestä ja hampaista.

Me katsotaan Roopen kanssa tosi paljon leffoja, mutta joululeffoja ei varmaan olla katsottu yhtäkään, paitsi ehkä se Rare Exports. Nyt mä sitten ahkeroin läpi monta leffaa, että sain tähän katsauksen muutamista mun lemppareista. Kyllä mä siitä sitten muistin nähneeni joistain muitakin jo aikaisemmin, mutta ne eivät vain olleet jääneet mieleen. Eihän niissä amerikkalaisissa jouluhöttörainoissa yleensä ole mitään niin säväyttävää, että niistä jaksaisikaan tallentaa aivoihinsa mitään muistiraitaa.

Suomalaiset joululeffat ovat ehdottomasti eniten mun mieleen. Niiden tunnelma on jotenkin kotoisempi, ja niissä kyse on aina jostain muusta kuin materiasta tai lahjojen saamisesta. Niissä on enemmän sellaista joulun henkeä mistä mä tykkään, harvemmin täynnä sellaisia ärsyttäviä kliseitä.

Vaikka monta leffaa on vielä näkemättä enkä vielä saanut edes yliannostusta, tässä kuitenkin pienet esittelyt ja arvostelut viidestä eri joululeffasta, joista listan kolme ensimmäistä ovat mun suosikkeja.


Rare Exports


Syvällä Korvatunturilla on hauta, jonne on kätketty Joulun suuri salaisuus. Mitä joulun aikaan tapahtuukaan, kun amerikkalaiset arkeologit kaivavat salaisuuden maan pinnalle?

Tää on ehdottomasti kaikista mun näkemistä joululeffoista se lemppari. Vaikka aihe sinänsä kietoutuukin sen perinteisen "onko joulupukki olemassa vai ei" -teeman ympärille, tässä on niin paljon kaikkea muuta, että tarina on kaikkea muuta kuin perinteinen. Tää on jotain muuta kuin materialismia tai romantiikkaa, tässä on asennetta ja toimintaa, suomalaista melankoliaa ja mustaa huumoria. Näyttelijät hoitavat roolinsa hyvin ja visuaalinen toteutus on hieno. Tarina jättää katselijalleen myös tilaa tulkita joitain asioita itse, tai ainakin itselleni jäi mieleen joitain aukkoja, joista olisin halunnut tietää enemmän.

"Rauhallista joulua... ja ihan v***n railakasta uutta vuotta!"



Rakkautta vain


Lontoo, joulukuu ja kahdeksan hyvin erilaista paria erilaisine tarinoineen ja kokemuksineen, jotka kietoutuvat eri tavoin toisiinsa.

Love Actually eli Rakkautta vain on romantiikan ja komedian täyteinen elokuva, joka sijoittuu joulunaikaan muttei käytännössä kerro joulusta, vaan monien eri ihmisten elämäntilanteista, jotka kuitenkin jotenkin nivoutuvat luontevasti yhteen. Mä pidin tästä, vaikka romanttiset komediat eivät yleensä iske – tämä oli romanttinen muttei liian lällynlää, eikä tässä ei ollut liikaa sellaisia myötähäpeän täyteisiä tilanteita. Ehkä joissain kohdissa erottui vähän liian selkeästi, että sinne oli tungettu se "actually", mutta saattaa olla että tää oli ihan vaan mun päässä. Pidin elokuvan hahmoista, siitä että oli montaa erilaista tyyppiä ja ongelmaa, vaikka joistakin jäi kyllä sellainen tunne, että olisi halunnut nähdä niiden tarinoiden kehittymistä vähän pidemmällekin...



Joulutarina


Mistä joulun lahjojen antamisen perinne oikein sai alkunsa? Millainen joulupukki oli lapsena, ja miten hänestä oikein tuli joulupukki?

Tässä on taas sitä tiettyä suomalaista realismia joka muhun iskee, vaikka loppupuolella sekaan heitetäänkin saavillinen jouluntaikaa. Se sopii sinne, joululeffa kun on, mutta mun mielestä se ei olisi siinä määrin ollut edes niin tarpeellista. Yleinen viesti olisi siitä huolimatta mennyt perille, tarinan kulku oli selkeä. Pidän erityisen paljon leffan alkupuoliskosta, mutta niin myös koko elokuvan lävitse kulkevasta tunnelmasta ja koskettavuudesta, siitä antamisen ilon ja joulunhengen korostamisesta. Hyvin todentuntuinen joulutarina.



Napapiirin pikajuna


Onko joulupukki olemassa vai ei? Miten voi uskoa johonkin sellaiseen jota ei näe? Kymmenvuotias Steven painiskelee pohdintojensa kanssa, kun jouluyönä talon eteen ilmestyy yhtäkkiä pikajuna kohti pohjoisnapaa.

Tämä leffa on sitä perinteisempää, kliseistä joululeffamateriaalia. Paljon yleistyksiä, ja jotenkin tosi amerikkalainen joululeffa. Joulupukin kylä pohjoisnavalla, lahjojen saamisen korostaminen... Mun käsitykseni joulusta ja joulumielestä on erilainen, mutta ainakin tämä leffa on iloinen. Jos ei muuta niin ainakin hyvää "aivojen nollaus" -katsottavaa, ja joululomalla on hyvä rentoutua. Mä olin nähnyt tämän joskus vuosia sitten, ja muistin että tää olisi ollut oikea elokuva. Sen verran aidon vaikutelman tuolla live-motion -tekniikalla siis saa aikaiseksi, että muistikuvissa animaatiohahmot olivat muuttuneet eläviksi ihmisiksi.



Neljä joulua yhdessä päivässä


Neljä joulua yhdessä päivässä eli Four Christmases kertoo pariskunnasta, joka on muutaman vuoden seurustelunsa aikana onnistunut välttämään tapaamiset vaikeiden sukulaisten kanssa. Yhtäkkiä suunnitelmat menevätkin mönkään, ja he joutuvatkin äkisti kohtaamaan niin sukulaisensa kuin parisuhteensa vaietut ongelmakohdat.

Tämä on romanttinen komedia, jossa se komedia puoli on juuri sitä sellaista, josta mä en pystynyt kaikkia kohtia katsomaan: myötähäpeän hyökyaalto oli liian suuri. Elokuvassa oli hyviä kohtia, mutta toisaalta mua ärsytti niin päähenkilömies kuin pariskunnan sukulaiset, sekä heidän välisensä kommunikointi – erityisesti päähenkilöparin. Siis ei kukaan voi olla yhdessä kolmea vuotta tutustumatta kunnolla toisiinsa, eihän?! En usko että ihan äkkiä katson tätä uudestaan, mutta jos joku muu ei ole nähnyt eikä ole muuta mielessä, niin jos komedia kiinnostaa, tämä taitaa tulla sunnuntaina illalla teeveestä joltain kanavalta.

– – –

Muita mainittavia on tietenkin esimerkiksi Joulupukki ja noitarumpu. Se on iki-ihana klassikko, katsottiin se juuri tyttöjen kanssa meidän pienissä pikkujouluissa. Ne kaikki musiikit ja ääniefektit on vaan niin sympaattisia, ja sen verran monta kertaa koko rainan on nähnyt, että ne repliikitkin muistaa jo ulkoa. Hahmot ovat sympaattisia, ainoastaan sen päähenkilötytön ääni on jotenkin alkanut särähtämään korvaan, vaikka lapsena se ei häirinnyt mua ollenkaan. Joulupukinkin positiivisuus on jotain niin hellyyttävää, erityisesti se "kuutamouinti joulukuussa"-kohtaus.

Joku suositteli myös Saiturin joulua, sitä mä en ole vielä nähnyt, mutta kuulema se tulee tänään illalla neloselta, joten voisin sen siinä samalla katsoa.

Mitä teidän joululeffa suosikit ovat? Onko teillä jotkut leffat perinteisesti jouluohjelmistoon?

1 kommentti

  1. Pohjois-suomessa asuvana en voinut olla tarttumatta rare exportsin typeriin kieliseikkoihin. Nuo lapset.Miksi ne on pitänyt raahata Helsingistä asti (oma epäilyni näyttelijöiden kotikaupungista) näyttelemään lapissa asuvaa lasta? Ei kukaan ainakaan Kuopion yläpuolella sano "Faija". Aivan jäätävän ärsyttävää. Muitakin murteellisia isoja mokia oli, mä ja sä ja tollee ja tällee. En voinut nauttia elokuvasta kun tarkka murrekorvani tarttui näihin epäkohtiin.

    VastaaPoista

© Helmihytti • Theme by Maira G.