SLIDER

DIY - Muistilapputaulut

30. maaliskuuta 2014

Jossain vaiheessa välähti sellainen idea, että eteiseen pitäisi saada jonkinlainen muistitaulu. Sellainen johon voisi kirjoitella ylös, mitä kotoa lähdettäessä pitää muistaa ottaa mukaan, kuten vaikka kotiavaimet, joku koulutyö tai ihan kohta haisemisen aloittava roskapussi. Ihan alkuun suunnitelmissa oli toteuttaa tuo jonkinlaisena liitutauluna, mutta jotenkin se idea muotoutuikin sellaiseen nastatauluversioon.

Mä en oo ihan varma, mistä tää ajatus sai alkunsa, en jaksa itsekään uskoa että olisin ihan tyhjästä tän idean polkaissut. Luultavasti oon selannut ajatuksissani Pinterestissä jonkun samantyyppisen väkerrelmän ohitse, jolloin idea jäi alitajuntaan ja palasi myöhemmin jossain muussa tilanteessa mieleen. Mutta tässä olisi kuitenkin ohjeet mun askartelemien muistilapputaulujen tekoon.

diy muistilapputaulu pannualusista ohje

Itse käytin muistilapputaulujeni tekoon Ikean pannunalusia (eli näitä, joissa materiaali on korkkia), puuvillakangasta (tai jotain sen tyyppistä), niittejä ja niittipyssyä. Liimakin varmaan olisi tarvittaessa toiminut niittien sijaan. Ja sitten tietty niitä muistilappuja sekä nastoja. Mä löysin sellaisille tavallisille tylsille ilmoitustaulunastoille vähän söpömmät versiot Tigerista, niitä oli noiden värikkäiden lisäksi myös mustavalkoisina setteinä.

Lisäksi tarvitaan kaksipuoleista kiinnitysteippiä tai jotain vastaavaa, jotta taulut saadaan pysymään tukevasti seinällä. Ei näitä kumminkaan naulata kannata, ovat sen verran kevyitä. Itse löysin tuollaista teippiä ihan S-Marketista, eli ei tarvinnut sen kauempaa lähteä etsimään.

Listasta ja kuvasta jäivät uupumaan kynä ja sakset, mutta ne ovat yleensä sellaisia, jotka löytyvät lähes jokaisesta kodista.

diy muistilapputaulu pannualusista ohje diy muistilapputaulu pannualusista ohje

Piirrä ja leikkaa kankaasta sopivan kokoinen pala. Jos kankaassa on minkäänlaisia ryppyjä tai taitoksia, niin se kannattaa silittää tässä välissä, ennen kuin kiinnittää kankaan pannunaluseen.

diy muistilapputaulu pannualusista ohje

Niittaa kangas ensin pääsuunnista kiinni pannunaluseen - "joka ilmansuunnasta" eikä vain noista kahdesta mitä mun kuva esittää - ettei kangas ala vaeltamaan. Huomioi myös, että kangas on riittävän kireällä, ettei se ala kupruilla, ja jatka niittaamista pieniä taitoksia tekemällä. Varo ettet niittaa sormeesi.

diy muistilapputaulu pannualusista ohje

Tässä näkyy mun kummatkin taulut. Tuon norsukuvioisen eli ensimmäisen version kanssa kävi pieni arviointivirhe, tuli vähän turhan paljon kangasta enkä voinut niitata ihan tasaisesti, jos halusin norsukuvion tulevan ihan keskellä. Mutta eipä se kääntöpuolen ulkonäkö oikeastaan mitään lopputulokseen vaikuta.

diy muistilapputaulu pannualusista ohje

Lopuksi laitetaan muutamat pienet palat kaksipuoleista kiinnitysteippiä taulujen nurjalle puolelle ja asetetaan taulut kiinni sinne minne ne haluaa. Yleensä tällainen teippi tarttuu aika tiukkaan (johan sen nimessäkin lukee "permanent") ja jostain haperosta seinästä saattaa taulua irroittaessa lähteä maalipintaa mukana, joten ei kannata laittaa liian isoja paloja teippiä.

Mä tein nämä Espoon päässä enkä omassa kodissani, joten länttäsin taulut esittelykuvia varten ihan vain normaalilla teipillä kiinni seinään, jotta pysyivät pakoillaan sen aikaa, että sain räpsäisyä parit otokset.


Ja tällaiset näistä tuli, aika suloiset, vai mitä tykkäätte? Ajattelin aluksi sommitella kummatkin taulut kotioven viereiselle seinälle, mutta laitankin sinne vain yhden. Siihen voi tökätä sellaiset muistilaput, jotka pitää huomata juuri ennen lähtöä, sekä vaikkapa avaimet roikkumaan: viimein on niillekin joku oma paikka, etteivät ne vain pyöri epämääräisesti jossain päin kämppää. Norsutaulun sijoitan varmaan keittiönpöydän viereen, siellä mä kuitenkin yleensä aina kykin tietokoneen, koulutehtävien tai ruuan äänessä.

Nämä pari taulua riittävät mulle, kun en mä oikeastaan pahemmin muistilappuja viljele - en ainakaan siinä määrin, että näistä tila loppuisi. Tai jos loppuu, niin lisää ei ole vaikea tehdä. Ja tietenkin jos joku haluaa tehdä tällaisista suuremmankin osan sisustustaan, niin voi vaikka ripotella koko seinän täyteen muistilapputauluja eri kuoseissa ja väreissä. Sellainen voisi olla aika hauskakin.

ps. Muistakaa osallistua pääsiäisaskartelukrääsä-& tyynyliina-arvontaan, aikaa vielä tämä ja huominen päivä!

Perjantaitervehdys

28. maaliskuuta 2014

Kuvasin extempore web-kameralla lyhyen videon Tiukun kanssa, eli vähän höpinää ja hölmöilyä. Videon löytää tuolta Facebookin puolelta, kun en nyt tällä kertaa jaksanut ladata youtubeen.

Jos se ei tuossa postauksen alla näy, niin sen voi katsoa TÄÄLTÄ.



Julkaisu käyttäjältä Helmihytti.

Purppurataivas

arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi vaasan lapin rilla pizza ruoka blogi

Mulla oli tiistaina työhaastattelu. Se meni luultavasti ihan hyvin, vaikka olisinhan mä varmaan voinut vähän paremminkin olla valmistautunut. Mutta kun ei oo tapana stressata tai välttämättä edes ajatella etukäteen edessä olevaa koitosta, niin enpä ollut. Kaikkiin kysymyksiin piti sitten miettiä vastaukset siinä itse tilanteessa, aina ensimmäisestä "Kerro itsestäsi" sinne viimeiseen "Onko sulla jotain kysyttävää?" asti. Toivottavasti en vaikuttanut hitaalta, edellisestä työhaastattelusta oli vain jo tovi...

Sanottiin että suunnilleen viikon verran menee, ennen kuin voivat vastata, saiko paikan vai ei. Tuntuu että tää on aikalailla mun ainoa mahdollisuus saada kokopäivätöitä koko kesäksi, kun mistään muualta ei ole tullut mitään vastauksia. Että jos en tuonne pääse, niin meen ehkä alkukesäksi perunapellolle, jatkan viikonloppusiivoamista ja hommaan vaikka jotain kesäopintoja. Ei sekään sinänsä mikään synkkä kesänäkymä olisi, päinvastoin, mutta haluaisin silti kunnon kesäduunin. Joten mikäpä tässä sitä jännittäessä.

Sen haastattelun jälkeen ravasin Cubuksen ja Bikbokin väliä vertailemassa kevättakkeja, unohdin kännykkäni Cubukseen ja etsin sitä väärästä putiikista pienessä paniikissa Bikbokin myyjän kanssa. Mutta kännykkä löytyi ja se myyjä oli niin mukava, että ostin sitten kevättakin vaikka viisikymppiä tuntui ihan päätähuimaavalta hinnalta. Ehkä se kuitenkin on sen arvoinen, kun mulla ei näihin lämpötilaltaan epävakaisiin säihin ole mitään muuta sopivaa, sellaista ohutta muttei liian ohutta ulkotakkia. Olisi kyllä jees, jos tuon takin pinnan voisi suojata jotenkin, kun pelkään että se menee pilalle heti, kun joku auto räiskäyttää kurat mun niskaan.

Mun koti rakentuu pikkuhiljaa. Mietin usein, miten haluaisin jo asua Roopen kanssa yhdessä, enkä malta odottaa sitä hetkeä, kun se viimein onnistuu. Siitä huolimatta miellän mun tän hetkisen kämpän nimenomaan mun kämpäksi. Sellaisella pienellä omistuksenhaluisella vivahteella lausuttuna. Mä olen opetellut asumaan täällä yksin, kerännyt pikkuhiljaa tavaroita yksin, oppinut viihtymään olemaan yksin, tää on mun eikä meidän kämppä. Roopella oli valmennuskurssistaan sauma viettää mun luona noin pari viikkoa, ja niin mukava kuin olisikin puhua meidän yhteisestä kodista, niin eihän se sitä vielä mitenkään ole. Eikä vielä aikoihin tule olemaankaan. Ei sillä toisaalta mitään kiirettä ole, sen kiireen luo ainoastaan mun oma kärsimättömyys "edetä asioissa".

Mutta oli yllättävää, miten erilaista on asua arkipäiviä täällä yhdessä samassa kämpässä toisen kanssa, kuin mitä oli esimerkiksi viime joululomalla, kun eleltiin suunnilleen yhtä pitkä aika kaksin Espoossa mun porukoiden kotona. Ensiksi mainitussa pääsee todellisemmin kiinni siihen, millaista se yhdessä asuminen oikeasti olisi. Niin siltä ihanalta kuin haastavaltakin osaltaan.

Kokeilin tällä viikolla tehdä pizzaa käyttämällä pohjana Vaasan Lapin rilloja, jotka tulivat mukana sieltä Indiedaysin Bloggaajapäiviltä saadussa sellaisessa Vaasan -leipäpussissa, ja jotka olin sitten enempiä miettimättä tunkenut pakkaseen. Olin kauhean epäluuloinen, että miten tollanen muka toimisi pizzapohjana, vaikka sitä siinä pussin kyljessäkin sellaiseksi kutsuttiin, mutta pahus, väärässä olin. Tuli hyvää pizzaa ja tosi nopeasti, kun ei tarvinnut sitä pizzapohjaa itse leipoa. Yhdestä rillasta sai sopivan kokoisen pikkupizzan yhdelle hengelle, yhtenä päivänä kokeilin tomaatilla ja mozzarellalla, toisena paprikalla ja meetvurstilla. En osaa sanoa kumpi oli parempaa, mutta onneksi noita on vielä pari pohjaa jäljellä. Jos ette oo sattuneet kokeilemaan noita, suosittelen!

Olipa paljon asiaa. Kokeilin muuten muokata kuvia vähän uudella tavalla, huomaako eroa? Oon aika rakastunut noihin, erityisesti tuohon kuvaan Tiukusta - se näyttää niin semmoselta symppikseltä "ai pahus nyt kutittaa polkuanturaa".

DIY - Ruusutyynyliina

27. maaliskuuta 2014

Pari postausta takaapäin löytyy arvonta, jossa on palkintona tekemäni "ruusutyyny" - tai mikälie kukka nyt onkaan olevinaan. Ajattelin tässä postauksessa vähän valottaa sen ompelun vaihteita, kun mulla ei itellänikään ollut mitään ohjeita tai edes kuvaa josta ottaa mallia (vaikka netti onkin pullollaan monenlaisia ruusutyynymalleja), joten lähdin vain soveltamaan siten miten järkevimmältä tuntui.

diy ruusutyynyliina ohje

Kankaana käytin tuollaista roosanväristä velour-tyyppistä venyvää kangasta. Ei ehkä mikään paras valinta mutta mulla vain sattuu on sitä enemmän kuin tarpeeksi. Leikkasin aluksi tyynyliinan perusosat eli etu- ja takakappaleet, ja sitten piiitkän parikyt senttiä kapean suikaleen, josta tehdä ruusukoriste. En jaksanut mitata, mutta oli se monia metrejä.

diy ruusutyynyliina ohje diy ruusutyynyliina ohje

Ompelin ensin suikaleen pitkältä saumalta oikeat puolet vastakkain putkiloksi, käänsin putkilon oikein päin ja pujotin sen sisään vielä kapeamman, pitkän suikaleen samaa kangasta. Näin itse putkilokappaleen sai rypytettyä ja muotoiltua kukkamaiseksi spiraaliksi tyynyn etukappaleen päälle. Kiinnitin rypytetyn putkilon muutamalla nuppineulla kerrallaan, ja ompelin kiinni vähän matkan välein pienillä muutaman senttimetrin ompelilla, jotteivät ompeleet erottuisi liikaa.

diy ruusutyynyliina ohje

Tässä kuvassa näkyy miltä ruusukkeen kiinnitysompeleet näyttävät etukappaleen nurjalla puolella. Kun ruusuke oli saatu kiinni, ompelin tyynyn etu ja takakappaleet yhteen oikea puolet vastakkain.

diy ruusutyynyliina ohje diy ruusutyynyliina ohje

Mulla ei ollut nappeja tai vetoketjuja, joten täytetyynylle piti jättää tällainen piiloaukko, jollainen löytyy yleensä kaikista perus nukkumatyynyliinoista. Tyynyn takapuolella on siis lähes koko tyynyn leveydelle ylettyvä takakappale, sekä tyynyn sisäpuolelle jäävä parikymmentä senttiä pitkä takakappale, joka pitää sisälle laitetun tyynyn piilossa ja paikoillaan.

diy ruusutyynyliina ohje

Jaaa valmista. Tuo tyynyliina on oikeasti 40 x 40 cm, joten sopii parhaiten suunnilleen sen kokoiselle neliön malliselle, muhkealle tyynylle, kun kangas on jonkin verran venyvää. Se näyttää tuossa viimeisessä kuvassa leveämmältä kuin mitä on korkea, koska mulla ei ollut tunkea sisään oikean kokoista tyynyä ja tyynyliinaa yrittää pitää kasassa yksi liian pieni tyyny ja villapaita.

Mutta tällainen mun ensimmäisestä ruusu-/ruusuketyynystä tuli. Ja hei osallistukaa toki tuohon arvontaan, ei mitään himosuurta osallistujamäärää ole, joten jokaisella on aika hyvät tsäänssit voittaa. :)

Inspiraatioleikekirjasta

25. maaliskuuta 2014

Koska mä en näinä parina viime viikkona Roopen vieraillessa ole osannut tarttua oikein yhtään mihinkään projektiin, joihin mun on ollut tarkoitus ryhtyä (sitä maalausta lukuunottamatta), ajattelin kuvailla vähän leikekirjamaisesti kollaasina eri asioita: Kaikenlaisia sellaisia, joista oon inspiroitunut, oli juttu sitten tullut esiin netin syövereistä tai ihan livenä, kaikenlaista mitä haluaisin itselleni, ja koska en raaski ostaa, niin pitäisi tehdä itse.

Ja olisi kiva kuulla jos nää on teistäkin ihan mukavia, niin voisin tehdä näitä jatkossakin silloin tällöin? Tällaiset ovat aika toimivia sellaisina ajatusten kokoajina, kun en kuitenkaan mitään konkreettista inspisleikekirjaa jaksa pitää.


(Torkkupeiton kuva Ikea, mekon kuva Dahlia)


PUNOTTU PAPERIROSKIS. Mulla on ollut syksystä asti ajatuksena tehdä sellainen, mutten vieläkään ole saanut aikaiseksi, kun ne mun muut sanomalehdistä punomat korit imivät siinä määrin kaiken motivaation rullailla yhtään enempää punontamateriaalia. Törmäsin kuitenkin Tigerissa tekoviiksiä etsiessäni kollaasissa esiintyvään punottuun paperiroskikseen. Punnitsin siinä mielessäni, ostaako neljän euron valmis punottu paperiroskis, vai nähdäkkö se vaiva tehdä mokoma itse, kun Roope tutki roskista lähemmin ja huomasi niissä roskiksissa käytetyn paperin olevan joitain semmoista joissa oli kiinalaisia merkkejä. Made in China ei ihan nappaa, joten päädyin sitten jättämään sen roskiksen sinne kauppaan perusteella "ei sitä tiiä mitä raskasmetalleja tai myrkkyjä siinäkin kulkee mukana".

VIRKATUT PURNUKAT. Törmäsin tällaisiin samalla Tigerin reissulla, ja oon oikeasti metsästänyt tällaisten tekoon sopivaa lankaa jo vuoden vaihteesta alkaen. Eipä oo osunut vastaan, jonka takia tämäkin on lykkääntynyt. Jossain vaiheessa haluaisin kuitenkin saada tehdyksi, sopisivat vaikkapa kylppäriin, kunhan saisin hommattua sinne ensin jonkun hyllykkösysteemin.

GRAAFISET KUOSIT. Haluaisin painaa niitä vaatteisiin, kangaskasseihin, julisteiksi... Ovat monipuolisia ja kiehtovia.

VALOISAT KATTOHUONEISTOT. Meillä oli näistä maanantaina luennolla juttua (luonnoitsija oli Arkkitehtistudio MY:ltä, heidän sivuillaan on samoja kuvia kuin mitä mekin luennolla nähtiin), ja oon Pinterestissä aiheesta kuvia selatessa unelmoinut tunnelmallisen upeista ullakkokämpistä, joissa on seinät eivät ole aina vain suorassa kulmassa, tilat ovat mielenkiintoiset ja ikkunoista aukeaisi siisti näköala... Voispa lotossa voittaa lottoamatta, kyllä mullekin kelpais semmonen unelma opiskelijaboxiks.

TORKKUPEITTO. Mä oon käyttänyt sohvapeittona sellaista jostain repäistyä fleecepeittoa, mutta eihän se mistään kaikkein mukavimmasta materiaalista ole tehty, saatika että olisi mikään kovin nätti. Mä näin Ikeassa semmoisesta mukavan pehmeästä langasta tehdyn peiton, jota ei ollut neulottu vaan langat menivät silleen punotusti vain toistensa yli ja ali, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Vähän niinkuin räsymatot, mutta ilmavasti ja ohuesta langasta. Se oli kutakuinkin sellainen malli, joka on varmasti löytänyt tiensä moniin koteihin kun maksoikin vain parikymppiä, mutta mulle se kirkui lähinnä sitä, kuinka yksikin kissankynnen raapaisu saisi koko peiton purkautumaan: ei hyvä. Ratkaisu: virkkaa itse itsellesi kaunis torkkupeitto. Hidaste: opettele ensin virkkaamaan.

TYYLIKÄS PITSIMEKKO. Koska mullakin on se puoli, joka kuolaa vaatteita, joita ei välttämättä tarvitsisi. Ja mekoissa riittää kuolaamista. Se on sinänsä huvittavaa tällaiselta ihmiseltä, joka ei arkena osaa käyttää edes hameita. Mutta voisihan sitä opetella! Mekot on ihania, joskin tämmönen tasapaksu pääjalkainen ei esiinny edukseen ihan missä tahansa säkissä, joten mulla aika tarkat päähänpinttymät sopivien mallien suhteen. Haluaisin kuitenkin ainakin klassisen pitsiunelman, mielenkiintoisen pikkumustan ja monipuolisen printtimekon. Kaikista kolmesta on mulla on visio, kahdesta löytyy kuva, tuo yksi olisi suoraan ostettavissa, mutta pahus kun sekin on liian hintava.


Millasista asioista teille on viime aikoina tullut inspiraatiovibat, mitä teidän leikekirjan sivulle tulisi?

100000 poks!

24. maaliskuuta 2014

Vähän reilut kaksi vuotta on tämä blogi ollut pystyssä, ja viime viikolla meni rikki 100000 sivukatselukerran raja. Pyöreiden lukujen ohittaminen on mun mielestä jotenkin todella jännää, niin tässä kuin ihan vaikka vaan auton ajokilometrimittarissa - lähestulkoon hihkuin kanssamatkustajille perjantaina Espooseen ajettaessa, kun jossain kohtaa matkaa tuli tasan 160000 km mittariin.

Tuo 100000 katselukertaa on joillekin pieni luku, mulle suuri. Oon todella iloinen jokaisesta vierailijasta, onnellinen jokaisesta kommentista ja kiitollinen jokaisesta lukijasta. Vaikka pidän tätä blogia omilla ehdoillani, niin kyllä tästä aika iso pala katoaisi, jos höpöttelisinkin vain itselleni.


Vierailijat löytävät tiensä tänne yleisimmin googlettamalla ohjeita käsityöjuttuihin. Käytetyimpiä hakusanoja ovatkin blogin nimen lisäksi "unisieppari" ja "sovitusnukke". Luetuimpiin postauksiin lukeutuu postaus siitä, mitä se Google readerin loppuminen oikein tarkoittikaan, jota ihmiset linkittivät ympäri nettiä viime kesänä. Toiseksi luetuin on viime keväinen sovitusnukkepostaus, kolmanneksi luetuin kiusaamisesta ja anonyymeistä kertovaan kouluesseeseeni pohjautuva postaus, ja sen huomiosta suurin kiitos menee Emilian tekemälle esittelylle. Siitä eteenpäin kaikki eniten luetut ovatkin diy-postauksia, sitä yhtä pari vuotta vanhaa mikrobrowniepostausta lukuunottamatta.



Ajattelin että tätä lukua voisi jollain tavoin juhlistaa näin pienimuotoisesti, ja paras tapa mitä mieleen tuli, oli jonkinlainen arvonta.

Pääsiäiseen on vielä viikkoja, mutta keräsin silti arvontapottiin vähän pääsiäisteemaisia juttuja: tipuja, rairuohon siemeniä, pari paperikukkaa, piippurasseja ja keltaista kreppipaperia. Näistä riitti kahdeksi setiksi, joten miksipä niitä sitten tunkisi vain yhteen. Ja koska tykkään antaa muilla itsetehtyjä väkerrelmiä, halusin tähänkin arvontaan liittää jotain omaa.

Päädyin ompelemaan tuollaisesta vaaleanpunaisesta velour-tyyppisestä kankaasta sohvatyynyliinan, jonka erityisyys on tuossa kukkamaisessa koristeessa. Väri vähän kirkuu noita keltaisia pääsiäistipuja vasten, mutta ei anneta sen häiritä. Teen tuosta tyynystä luultavasti erikseen diy-postauksenkin, kun ajattelin tehdä itselleni samanlaisen tyynyyn jostain kirkkaanpunaiseen sohvaan sopivammasta väristä.


Ensimmäinen arvontapotti

Toinen arvontapotti

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen, mikä on lempparipostauksesi (tai joku jostain syystä mieleenpainunut) täältä blogista, ja viestin perään osallistujan oma toimiva sähköpostiosoite.

Arvon kaksi voittajaa, ensimmäiselle lähtee tyynyliina&pääsiäissetti, toiselle tuo alimman kuvan pääsiäissetti. Osallistumisaikaa on kuun loppuun asti, eli 24.-31.3. :)

Kreivin aikaan

22. maaliskuuta 2014




Piti keretä vielä eilen kirjoittamaan, mutta väsymys painoikin koko viikon edestä siinä määrin, että peiton alle sukeltaminen tuntui kaikkein miellyttävimmältä vaihtoehdolta. Edes Pukumiehiä (tai netflixissä "Suits") ei jaksanut katsoa, se vaatii siinä määrin keskittymistä, että koko ohjelma olisi mennyt väsyneissä aivoissa ihan puuroksi. On muuten hyvä sarja, vähän vaihtelua sellaisille komedioille joiden taustalla kaikuu purkitettua naurua ja rikossarjoille, joissa vaan uhitellaan, machoillaan ja räiskitään aseilla.

Meillä oli keskiviikkona koululla pienehkö arkkareiden järjestämä kirppis, josta tuo postauksen ensimmäinen kuva on napsaistu. Sain onneksi sen verran vaatteita ja pikkutavaraa myytyä, että pystyin ostamaan ilman tappiota pari löytöä itsellenikin: tuon ns. pilvikuvioisen ison t-paidan ja punaruskean nahkatilkkulaukun. Mun mielestä aivan ihania kummatkin, vaikka en etukäteen mitään suunnitellut ostavani. Laukku on täydellisen kokoinen, semmoinen hiukan siistimpi läppärilaukku, ja pehmeä nahkakangas tuntuu ihanalta kädessä. Pilvipaidan kankaan ajattelin hyödyntää jotenkin uudella tavalla, ja esimerkiksi kesämekko on tällä hetkellä yksi potentiaalisimmista ideoista, mikäli jotain parempia ideoita ei tule mieleen. (Saa ehdottaa!)

Maalailin tällä viikolla mun grafiikan kurssin herrashenkilön loppuun, ihan ajoissakin jopa, ja siitä tän postauksen otsikko. Loppujen lopuksi ukosta tuli kuin tulikin aika oikean näköinen, vaikka aluksi epäilinkin. Kyseessä on siis Pietari Brahe, se Suomea kehittänyt ja uudistanut kenraalikuvernööri 1600-luvulta. Herra kreivi sopi mukavasti kolmen muun kumppaninsa joukkoon, vaikka jokaisella tekijällä olikin selvästi oma tyylinsä. Mulla oli kaikkein tummimman sävyinen, lähestulkoon synkkä, mutta vaaleampi ei jotenkin tuntunut niin sopivalta. Tai oikeastaan kun tein taustasta niin tumman, niin äijästä piti tehdä vielä tummempi. Ja kun hiukset olivat tummat, kasvot eivät voineen olla liian vaaleat, ettei kokonaisuus näyttäisi liian epäaidolta. Eivät taiteen opet mulle tuosta ainakaan mitään kritiikkiä antaneet, joten ensimmäistä kertaa ihmisen akryylimaaleilla toteuttaneena voisin sanoa olevani tyytyväinen lopputulokseen.

Noissa kuvissa ei kuitenkaan esiinny ihan valmis maalaus. Itse ukkeli jäi tuollaiseksi, mutta muuten siihen tuli vielä semmoinen oman aikansa arkkitehtuuriin viittaava lisäys, kuten muihinkin maalauksiin. En viitsi paljastaa liikaa, sillä lopulliset maalaukset tulevat niiden perinteisen grafiikan kurssin tussipiirrustusten (kuten mun ja Marian Grand Trianon) kanssa esille Eurooppa Helsingissä -nimiseen näyttelyyn kesäkuussa. Paikkana on se Narikkatorin edessä oleva keltainen talo, avajaiset ovat 9.6. ja näyttely pysyy pystyssä aina 6.9. asti. Sinne vaan kaikki vähääkään kiinnostuneet katselemaan meiän aikaansaannoksi, huutelen tästä varmaan vähän vielä myöhemminkin keväällä!

Ennen takatalvea

16. maaliskuuta 2014

arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi sushi ruoka blogi arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi arkkitehtuuri arkkitehtiopiskelija blogi

Mä olin varautunut valkoisiin maisemiin jo etukäteen säätiedotuksia kyttäämällä, mutta kyllä se sataneen lumen määrä vähän pääsi yllättämään... No, jos nyt edes aurinkoa riittäisi vähän enemmän kuin ennen. Kävin perjantaina veljen kanssa kävelyllä rannassa. Jäistä oli enää rippeet jäljellä, ja niiden päällä keikkui kaiken maailman lintuja nokat tuulen suuntaan kohti laskevaa aurinkoa.

Mun pitäisi sille samalle perinteisen grafiikan kurssille, jolla piirrettiin Grand Trianon, vääntää vielä yksi maalaus. Tarvittiin viisi vapaaehtoista, ilmoittauduin hetken mielijohteesta yhdeksi. Vaikka enhän mä edes osaa maalata! Tai niin mä oon itelleni uskotellut, kun vertaa itteään kavereihin jotka on siinä ihan älyttömän hyviä. Maalaaminen on tosi haastavaa, kun sitä ei pahemmin ole harjoitellut eikä silti osaisi tyytyä muuhun kuin mahdollisimman täydelliseen lopputulokseen. Pensselillä ei ole helppoa päästä sellaisiin pikkutarkkuuksiin kuin tussilla, mutta kummasti siitä omastakin kyhäelmästä alkaa pikkuhiljaa muotoutua jopa ihan uskottavan näköinen ihminen. Tosin tällä hetkellä mun Pietari Brahella ei vielä ole kasvoja, ja ukko muistuttaa etäisesti ennemmin Severus Kalkarosta kuin itse kreiviä. Mutta kyllä luulen että saan sen äijän pensselöityä keskiviikkoon mennessä tunnistuskelpoisiksi.

Mulla on ihan liikaa käsityöideoita, että osaisin päättää, mistä aloittaisin. Sohvatyynyistä, printtipaidoista, pikkuveljen synttärilahjasta (mitähän sille edes keksisi) vai mistä - liikaa ideoita, oon inspiraatioumpisolmussa! Se on paha, johti tällä viikolla yleensä siihen, että päädyn minkään konkreettisen sijaan röhnöttämään sohvalle selaamaan Netflixiä. Enkä siis edes katsomaan mitään ohjelmaa vaan selaamaan sen ohjelmistoa, kun en senkään valikoimasta osannut päättää, mitä katsoisin. Liikaa vaihtoehtoja, joista yksikään ei nouse ylitse muiden. Johan on ongelma.

Vähän aikaa sitten aukesi tän vuoden Big Brother -haku. Se on jännä miten mua loppujen lopuksi kiehtoo se konsepti siinä määrin, että hotsittaisi jopa hakea mukaan. Jos realisteja ollaan, niin vaikka hakisinkin, oon kuitenkin liian tasapainoinen että sopisin semmoseen konseptiin, jonne haetaan nimenomaan sellaisia mielipiteitä jakavia, huomiota, ajatuksia tai himoja herättäviä ihmisiä, joille voi käsikirjoittaa omat roolinsa. Siihen ei taida tämmönen "ihan mukava ja tavallinen" kelvata, mutta kyllä se mua silti kiehtoo. Semmonen ihmiskoe ja olosuhteet, joihin ei muutoin normielämässä ihan noin vain päädy. Onko kukaan muu sattumalta pohtinut samaa?

Godzilla

12. maaliskuuta 2014

arkkitehtuuri tel aviv näyttely arkkitehtuuri tel aviv näyttely
Godzilla-monsteri kattojen yllä...
arkkitehti blogi

Tää on ollut aivan ihana viikko. Aurinko tekee ihmeitä, aamuisin herää ihan eri energialla kuin talvella. Mun koti kylpee valossa auringon noususta laskuun, kun aamuaurinko paistaa viistottain ikkunoista sisään ja illalla aurinko valaisee vastapäätä katua seisovien talojen valkoiset seinät, jotka heijastavat valon tosi tehokkaasti sisään. Uuden - ja yllättäen lukuvuoden viimeisen - koulujakson alku ei oo niin kiireinen kun vertaa edellisen loppuun, kotonakin on ehtinyt olla. Ja siitäkin ollut iloa ihan eri tasolla, kun Roopella on kerrankin voinut olla täällä seurana.

Tuntuu jotenkin hassulta kertoa positiivisista fiiliksistään. Jotenkin vaikealta, ihan niinkuin olisi väärin kertoa, jos tuntee olonsa onnelliseksi. Ihan kuin joku muu voisi pahastua siitä, että itse on tyytyväinen elämäänsä. Tunteeko kukaan muu tuolla tavoin? Yleensä jurputan ikävistä jutuista ja hyvät jutut jäävät mainitsematta, mutta nyt en keksi mitään, mikä erityisesti harmittaisi. Korkeintaan se, että viikonlopulle on luvattu nollalämpötiloja ja ehkä jopa lunta. Kunhan ei tulisi ihan kunnon takatalvea, kuten mummi vähän arvaili. Oli niin ihana, kun tänään tarkeni ulkona nahkatakilla, oli kevyt ja keväinen fiilis.

Kuvat on viime viikon torstailta, kun käytiin yhdyskuntasuunnittelun kurssilaisten kanssa Arkkitehtuurimuseossa Tel Aviv-näyttelyssä ja kaupunkikierroksella ympäri Helsingin keskustaa. Tuli samalla testattua sen kiharapehkon ulkoilmakestävyys. Joo, ei se ihan tykännyt neljästä-viidestä tunnista viileän kosteaa ulkoilmaa ja kovaa tuulta. Aamulla niin ihana kiharapehko muistutti illalla lähinnä takkuista sotkukasaa.

Tässä välissä tuntuu jotenkin tarpeelliselta sanoa, että tervetuloa uusille lukijoille! Yleensä meno on sen verran tasaista, että vähän pelästyin, kun maanantai-tiistai välisenä yönä katsojakäyrä nousi yhtäkkiä kohtisuoraan jonnekin semmosiin lukuihin, mitä en oo ikinä ennen nähnyt (kiitokset Emilialle, oon tosi otettu!). Kumpa olisin huomannut tuon vasta aamulla - meni aika kauan, ennen kuin adrenaliinipiikkimäinen innostus ja häkellys laskivat sen verran, että kykenin nukkumaan. :D Kommentit on muuten tosi pop, jos vaikka vierailijoillakin olisi joskus aikaa pysähtyä jättämään jälkensä! Mua kiinnostaisi kovasti tietää, millaisia ihmisiä täällä käy ja mitä näkemästään oikein pidetään.

Villit kiharat (videotutorial)

11. maaliskuuta 2014

Mun piti saada tää valmiiksi jo viikonloppuna, mutta enpä muistanutkaan, miten paljon aikaa siihen editointiin voikaan saada kulumaan... Eli kokeilin siis tehdä hiustenlaittotutoriaalia videolle, liittyen siihen ideaan, että haastoin itse itseni opettelemaan tekemään kampauksia ja sen sellaista. Tää eka video liittyy nyt kiharoihin. Ajattelin aluksi tehdä myös kuvaversiot, mutta video tuntui jotenkin helpommalta vaihtoehdolta.

Alussa on parin minuutin verran alustavaa höpinää, jollaista muihin tämmösiin ei välttämättä olisi tarkotus tunkea. Tästä tuli lähes 10 minuutin pätkä, en nyt osaa sanoa onko se ihan liian pitkä vai ihan katsottava... Pahoittelen jos taustalta kuuluva kohina tai ajoittainen liikenteenmelu häiritsee, en oikein voinut sille mitään. Olisin halunnut tehdä tästä siistimmän, mutta iMovien ominaisuudet ei oikein riitä mun tarpeisiin.

Ja joo, siinä on kohta, jossa tarkennus kusee ohi pytyn... Ja puhe voi vaikuttaa pätkivältä, kun siitä on editoitu paloja pois. Kun ensimmäinen osa kuvattiin puolen yön jälkeen ja toinen osa liian aikaisin aamulla, voi uskoa että oli vähän liikaa sanoissa sekoamisia ja öööö-hyminää... Mutta ens kerralla paremmin sitten! Niin puheen, tarkennusten, kuin editoinnin kanssa... jos vain onnistuu. Tai jos ketään ylipäätänsä kiinnostaa nähdä lisää jotain tämmösiä.

Kommentteja olisi siis tosi mukava kuulla! Ja parannusehdotuksia, jos jotain tulee mieleen.

Suosittelen kattomaan HD-versiona (ja ehkä koko näytöllä), kun kerran tän sillä tarkkuudella latasin. Ei valitettavasti välttämättä näy kännykällä. ...ja joo, siinä on vähän tekstitystä englanniksi.



kiharoiden tekemiseen video-ohje

Expedit ja pullojen kivikoristelu-diy

7. maaliskuuta 2014

Sain viimein haettua Ikeasta tuon Expedit -hyllyn, jonka hankkiminen oli tähän asti vain venynyt ja venynyt, kun ei sinne Ikeaan koskaan tule ihan yksin lähdettyä. Mulla oli kuitenkin Tampereen Ikeaan sellainen opiskelija-alennuskuponki, jolla tuon valkoisen Expediten sai vain kahdella kympillä (oikea hinta 35€), ja kun sille kerran sopivan paikankin kotoa keksin, niin parani hankkia mokoma aika pikaisesti: Ikea korvaa kyseisen mallin jollain uudella tässä keväällä, ja tyhjentää tällä hetkellä varastojaan. Nettisivuiltakaan ei enää pysty lunttaamaan, missä tavarataloissa tätä on jäljellä.

Onneksi saatiin tietää viime sunnuntaina Espoon Ikeassa vanhempien kanssa piipahtaessa, että Tampereella oli noita vielä noin 50 kappaletta jäljellä, niin sain viimein painuttua yksin sinne Ikeaan, etten jäisi kokonaan ilman. Ja nyt se on koottu ja paikoillaan, odottaa että täyttäisin sen lokerot kaikella enemmän ja vähemmän turhalla roinalla.



Tää sai nyt riittää tuosta Expeditestä, se on ihan nätti ja simppeli ja hintansa väärti, mutta ei siitä enempää jauhamista riitä. Jatketaan aihetta melkein samalla linjalla, muttei sitten kuitenkaan.

Oon säilönyt noita alla olevassa kuvassa näkyviä pulloja syksystä asti, ajatuksena muokata niistä jonkinlaiset maljakot, mutta vasta nyt tuon Expediten hankittuani pääsin toiminnassa sitä pelkkää ajatusta pidemmälle.

Yritin etsiä netistä inspiraatiota pullojen tuunaamiseen, mutta mitään oikeasti viehättävää ei osunut vastaan. Jotain glitteriä ja narua oli joissain käytetty, niitä harkitessa sitten muistin, että mun varastoista löytyy purkillinen Tiimarin kuolonkouristelumyynneistä ostettuja pikkukiviä. Mitenkä ne sopisivat tähän käyttötarkoitukseen?

diy kivikoristeltu pullo diy kivikoristeltu pullo diy kivikoristeltu pullo

Maalasin aluksi pullot valkoisiksi, ihan vain että pohjaväri olisi edes suunnilleen sama, kun muuten toinen pullo olisi niin kovin vihreä. Liimatessa tein aluksi niin, että läträsin toisen puolen pulloa reippaalla määrällä liimaa, ja painoin sen sitten pikkukivillä täytettyyn lautaseen ja jäin odottamaan kuivumista. No eihän se liima imeydy siitä lasin pinnasta mihinkään (toisin kuin esimerkiksi puuta liimaillessa), jonka vuoksi kuivumisessa kestää ihan tuhottoman kauan.

Enhän mä tota tietenkään tajunnut ennen kuin tätä hommaa rupesin vääntämään, ihmettelin vain, miksei tuo ennen niin hyväksi todettu liima tunnu toimivan. Olin laittanut sitä ihan liikaa. Kuumaliima on parempi vaihtoehto niille, jotka haluavat edistyä nopemmin, siinä vain pitää varoa polttamasta näppejään ja sotkemasta joka paikkaa niihin "liimahiuksiin".

Toinen tuota "liimalla valelu + pikkukivillä täytettyyn kulhoon upottaminen" -tapaa parempi vaihtoehto oli valella pullon yksi kylki liimalla (ei liian paksua kerrosta), ja ripotella niitä kiviä siihen päälle. Näin se liima pääsee myös vähän ilmavammin kuivumaan, kuin mitä siellä kivien joukossa piilossa. Kannattaa ripotellessa pitää siinä alla esimerkiksi jotain tarjotinta, etteivät ohi tipahtelevat kivet leviä ihan ympäriinsä. Ripottelutapa oli nopeampi, mutta edelleen hitaampi kuin tuo kuumaliimavaihtoehto. Toisaalta kuumaliiman käyttö on näistä kallein vaihtoehto, mikäli niitä kuumaliimaputkiloita ei satu omistamaan ihan määrättömästi. Niitä nimittäin kuluu, kun tuollaista laajaa pinta-alaa alkaa peittämään.

Kannattaa aina liiman kuivuttua koputella niitä pulloja, että niistä irtoavat ne kivet, jotka vain roikkuvat jäniksinä mukana eivätkä oikeasti liimaantuneet kiinni pulloon. Ja kannattaa muitaa, että kun sen liimaamisen hoitaa huolella, ei enää myöhemmin tarvitse huolehtia, että ne pikkukivet putoilisivat ympäriinsä. Tai no, onhan imuri keksitty.

diy kivikoristeltu pullo

Nää mun pullot mitkä tässä näätte, ne eivät todellakaan ole vielä valmiit. Mulla ei riittänyt aika tehdä niitä loppuun, kun piti lähteä Espooseen perjantai-illan sijaan jo torstaiaamuna. Taktinen asettelu häivyttää vähän sitä tosiasiaa, että toisella puolella pulloja on vielä kivettömiä aukkoja, enkä viitsi tässä huijata esittämällä, että olisivat muka valmiita. Pyöreämpi pullo tarvitsee vielä täsmähoitoa, korkeammassa pullossa lähes koko toinen puoli on vielä vailla kiviä.

Idea kuitenkin varmaan selviää kaikille näistä kuvista, vai mitä? Mä ainakin pidän siitä, miltä nää sitten loppujen lopuksi tulevat näyttämään. Pullojen kukatkaan eivät jää ihan noin, mutta antavat osviittaa siitä, miten aattelin tuonne väriä tuoda. Mun koti on edelleen niin kovin valkoinen ja harmaa, kun seinillä ei ole vielä mitään ja lattia on sellainen kamala.

Ootteko te koskaan tuunailleet lasipulloja ynnä muita sellaisia? Jos ootte niin kertokaa toki, miten. :)
© Helmihytti • Theme by Maira G.