SLIDER

Vappuriehan julistus (ja jäynävideo)

30. huhtikuuta 2014

Nyt eletään vapun huipennusten hetkiä, kohta lähdetään viettämään porukalla iltaa ja keskiyöllä seurataan Hämeensillalla Suomi neito -patsaan lakitusta. Sitten saa viimein itsekin painaa tupsulakkinsa päähän! Jätän jaarittelut toiseen kertaan, mutta on tosi hurjaa, miten nopeasti tää ensimmäinen lukuvuosi on kulunut.

Huomenna on teekkarikaste, eli koskeen upottaminen. Tänään ratkennyt jäynäkisa määritteli kiltojen järjestyksen kastejonossa. Ja siinä jonossa meidän edessä on kiltoja yhteensä....



....YKSI! Meidän jäynä yletti siis toiselle sijalle asti, mikä on oikeesti ihan huikea sijoitus! Jo kolmen parhaan joukkoon pääseminen oli mieletönsä, koska kiltoja oli jopa kolmetoista ja taso kovempi kuin koskaan, mutta että jäätiin jopa vaan ihan hilkun päähän koko voitosta! Aivan mahtava fiilis, ja voi sitä adrenaliinin määrää, kun niitä sijoituksia julistettiin loppupäästä kohti kärkeä. Tää oli huippusijoitus ilmeisesti myös arkkarien aikaisempien sijoitusten mittapuulla.

Nyt ei ole aikaa kirjoittaa tämän enempää, mutta tässä alla on kuitenkin kyseinen jäynävideo, toivottavasti se viihdyttää teitäkin! Julkaisen yleisen sarjan pienimuotoisemmat jäynävideot joskus myöhemmin, sillä tänään kaikki jännitys keskittyi nimenomaan tämän jäynän menestykseen.



Ei nyt mulla muuta kuin mahtavaa vappua kaikille!

Ja jos tamperelaisia löytyy, kannattaa tulla seuraamaan keskustaan fuksien kulkuetta puolen päivän aikaan - jokaisella killalla on oma härvelinsä, ja meidän on aika massiivinen ja sopii tuohon jäynän teemaan. :)

Tähtihetkeni hobittina

29. huhtikuuta 2014

...eli arkkarien fuksijäynävideon palautusspektaakkeli. Tapana on fuksijäynää palauttaessa järjestää jotain hienoa, että sitä jäynää ei vain viedä tuomareille ja that's it. Joten itse fuksijäynämme tapaan myös palautus-show oli Taru Sormusten herrasta -teemainen.

Esityksen tunnistettavimpina hahmoina olivat Frodo, örkki, Gandalf ja Gandalfin hevonen, sekä tietenkin arkkareita jäynään sopivissa raksakuteissa. Oli hauskaa pukeutua Frodoksi: hobitin pituus oli ihan luonnostaan, kun taas hiuksista piti väkertää lyhyet ja kiharat. Kiharsin mun jo etukäteen takkuisen ja likaisen puoleisen tukan, laitoin korkealle ponnarille ja kiinnitin polkkatukaksi pinneillä ja lakalla. Sopivia vaatteitakaan mulla ei ollut, mutta onneksi kavereilta löytyi, ja Frodo-lookista tuli jopa aika uskottava!

Kuvasta kiitos Mariannalle!

Ja näistä kuvista kiitos Johannekselle!

Koreografiaa oli suunniteltu vähän etukäteen, jopa harjoiteltukin hieman, mutta itse esityksessä hämmennystä tuotti se, ettei tuomareilla ollut tavalliseen tapaan mitään pöytää, jonka ääreen jäynä palautettaisiin. Oli vain epämääräinen kasa ihmisiä, joiden joukosta tuomarit piti tajuta bongata. No, saatiin kuitenkin aarre, our precious, eli jäynä-dvd palautettua kultakuorissaan tuomareille, ja esitys meni ihan nätisti purkkiin.

Alla oleva video on hyvin pikaisesti väsätty, eikä ole mitään verrattu itse niihin oikeisiin jäynävideoihin, joita ollaan nyt tän kuukauden aikana väännetty. Toteutettiin yhteensä kaksi yleisen sarjan jäynää, sekä tähän lotr-teemaan liittyvä fuksisarjan jäynä, joka tulee ratkaisemaan meidän paikan vapun teekkarikastejonossa. Mikäli huomenna tosiaan sataa vettä tai räntää, toivon meille paikkaa hyvin läheltä jonon kärkeä, ettei koskeen kastamista tarvitsisi odottaa montaa tuntia.

Vietin eilen 20 tuntia koulussa ja valvottiin editointiporukan kanssa yli aamuviiden, että saatiin jäynä ajoissa purkkiin. Kun sekä yleisen sarjan että fuksisarjan tulokset saadaan tietää tässä lähiaikoina, sen jälkeen saan julkaista nekin videot täällä, jee!

Sen tietää pisamista

27. huhtikuuta 2014

ivana helsinki indian summer sisustusblogi pisamanaama pisamat ginger helmivene alpakkalanka cornish rex

Mulle on kerääntynyt aika paljon sellaisia siellä täällä räpsäistyjä yksittäisiä kuvia, jotka eivät tämmöisten "joka postauksessa on joku oikea aihe" -aaltojen aikana ehdi koskaan tulla julkaisuksi. Aika suuri osa niistä on söpöjä kuvia Tiukusta, joita ei kuitenkaan viitsisi heitellä liikaa yhteen postaukseen, ettei aiheuttaisi kauheita semmosia hullu kissanainen -viboja, kuten Simpsoneissa se kissoja heittelevä hullu kissanainen. Mutta ihan pakko saada näitäkin kuvia välillä ulos, kun kumminkin tykkään näistä ihan liikaa, että voisin piilotella niitä ihan vain omissa kuvakansioissani.

Kesä on tulossa. Jos säät eivät sitä paljasta, niin mun pisamat ainakin. Ne pärähtivät naamaan lähes kuukautta aiemmin kuin yleensä, eikä siihen edes montaa aurinkopäivää tarvittu. Aika hassua sinänsä, kun säät ovat olleet niin aurinkoiset, ettei voisi enää kuvitella tän kevään jatkuvan minään muuna kuin aurinkoisena, niin sitten vappupäivälle onkin luvattu jotain räntäsadetta... Yäk. Mutta tykkään näistä pisamista, tuovat vähän eloa tähän muuten niin valkoiseen naamaan, joka ei kumminkaan ihan äkkiä rusketu (jos ollenkaan). Vasemmalla poskella on kuitenkin semmonen kumma kohta, joka tuntuu hylkivän pisamia, kun taas toiselle poskelle niitä on ropissut ihan kunnolla.

Aamuyöt on vaikeita, kun aurinko alkaa porottamaan sisään ihan liian aikaisin aamulla. Postauksen ensimmäisessä kuvassa oli yhden liian myöhään valvotun yön aamun kajastus, ja seitsemältä aamulla onkin jo ihan valoisaa. Ne verhot pitäisi hankkia aika pikaiseen... Ehdin polttaa nahkanikin pienesti eilen kaupungilla - ehkä syynä se, kun torkahdin siihen mukavaan paisteeseen hetkeksi. Illalla ihmeteltiin, mitä toi lokki oikein huutaa tuolla katolla, ja heiluttaa siipiään samassa kohtaa tosi pitkään, että mikä sillä on hätänä. Ilmeisesti ne paritteli siellä, mukavasti näköalapaikalla. Ja sitten kun homma oli valmis, ne vaan istahti siihen vierekkäin silleen "ok, done". Oli jotenkin häkellyttävä kokemus.

Sain kummitädiltä lahjaksi pari suloista lankakerää, jotka olisi ostettu liikkeestä nimeltä Helmivene. Bongattiin sama putiikki viime viikolla matkan varrella Houtskariin, mutta ei tosiaan tullut mieleen, että siellä myytäisiin mitään käsityöjuttuja. Suloinen nimi siis, vaikka kieltämättä vähän harhaanjohtava. Mutta ihanan pehmoista babyalpakka-lankaa kyllä. Harmi vain, ettei tähän aikaan vuodesta oikein hotsita neuloa... Syksyllä sitten, vaikka näin puolessa välissä kevättä ei huvittaisi edes mainita sanaa syksy.

Tällä hetkellä on jotenkin sellainen olo, että haluaisi vaan olla ja odottaa. Unohtaa kaikki muutamat jäljellä olevat koulutehtävät, kattoa Viaplaysta Happy Endingsejä (koska Frendien tuottareita ei ollut sen enempää kuin Netflixissäkään) ja odottaa rennosti vappupäivää ja teekkarikastetta, Wien-reissua ja kesätöiden alkamista. Mutta toisaalta, huomiseksi pitäisi kirjoittaa yhärin essee... Saa nähdä miten sen kanssa käy. Löytyykö ketään muuta, jota huvittais tällä hetkellä vaan olla ja laiskotella?

Pullonkorkeista jääkaappimagneetteja

26. huhtikuuta 2014

Tässä yksi viime viikolla torstaiyönä hetken mielijohteesta tehty pieni kokeilu, josta tulikin sitten aika kiva. Olipa kerran yksi Coca Cola -lasipullon korkki, Fresita-pullon korkki ja pari magneettia, sekä niiden lisäksi liimaa, pahvinpalanen ja sakset.

diy pullonkorkeista jääkaappimagneettja ohje diy pullonkorkeista jääkaappimagneettja ohje
Tarvitaan sen verran pahvipaloja, että magneetin saa ulkonemaan sieltä korkin sisältä.
diy pullonkorkeista jääkaappimagneettja ohje
Pahvipalapinot ja magneetit.
diy pullonkorkeista jääkaappimagneettja ohje

Mun jääkaapin ovi on ollut tähän asti ihan tyhjä, joten hyvä saada siihenkin jo vähän eloa. "Sisällöllinen" jääkaapin ovi meinaa mulle lähestulkoon samaa kuin kotoisuus ylipäätänsä, koska Espoon kotona meidän porukoilla on aina jääkaapin ovi täynnä vähän kaikenlaista sälää, monenlaisia magneetteja, lippulappusia, valokuvia ja sellaista.

Ajattelin, että näitä pullonkorttimagneetteja voisi tehdä aina sitä mukaa, kun juo jonkun hyvän juoman, jossa on nätti ja sopiva korkki - ei näitä mistään muovikorkeista kumminkaan viitsi alkaa tekemään. Tai sitten vaan kerään tommosia cola-korkkeja, koska kylmä kokis lasipullosta on yksinkertaisesti jotain ihan parasta.

Mielentiloja sisustuksesta

25. huhtikuuta 2014

Mä rakastan suomalaista designia. Kaunista muotoilua, mielenkiintoisia printtejä, värejä ja ylipäätänsä kotimaisuutta. Jos ei niin usein pitäisi mennä sen mukaan, että "mikä nyt vain sattuu sopimaan budjettiin", panostaisin kotimaisuuteen ja laatuun enemmän. Kai sillekin vielä tulee aikansa, sitten joskus kun ei enää ryömi eteenpäin opintotukien, pienen palkan ja ärsyttävien tulorajojen suossa. Onneksi ikkunashoppailu niin netissä kuin kaupoissa on ihan mukavaa pelkkänä ajantapponakin, vaikka kaikkea ihanaa ei voikaan kahmia mukaansa heti silloin kun huvittaisi. Haaveilu ja silmäruoka ovat suuri osa koko iloa.

Siellä Indiedaysin bloggaajapäivillä oman ständinsä oli pystyttänyt muun muassa Vallila, joka tuottaa suomalaisia design- ja sisustustuotteita erilaisilla printeilla varustettuina. Esittelyssä oli Vallilan tämän kevään kokoelma nimeltään Mielentilat. Samalla sai mahdollisuuden tarttua pieneen yhteistyöjuttuun tehdä sisustusaiheinen postaus, omaan kotiin toivottavia mielentiloja mukaillen, Vallilan kuosein. Ajankohtaista sinänsä, kun vastikää tän kämpän siivosin, niin mun päässä poukkoilee jatkuvasti ajatuksia siitä, millaiset jutut tänne oikein sopisivat.



Jos ootte yhtään seuranneet blogeista sisustusjuttuja, ootte saattanu huomata, miten valkoinen - ja vaaleus ylipäätänsä - ovat aika suuressa suosiossa. En tiiä kulkeeko se sitten käsi kädessä blogien ulkoasujen ylivalkoisuuden kanssa, mutta kuitenkin. Omakin kotini on aika valkoinen, johtuen siitä, että seinissä ei oikein ole vielä muuta väriä ja että muutamat pakolliset huonekalut sattuvat olemaan valkoisia.

Valkoinen on aika valoisa valinta, mutta sen edellyttämä värittömyys ei ole yhtään mun juttu. Se kun sotkeentuukin niin helposti, ei tämmönen häslääjä sais sellasta pidettyä siistinä kahta tuntia pidempään. Kissakin oksensi mun tiistaina ostamalle ihanalle valkoiselle päiväpeitolle jo keskiviikkona. Mokoma.



Haluan tänne kontrasteja, printtejä, väriä ja eloa, ja kaiken tuon jotenkin niin, ettei kokonaisuus olisi liian rauhaton. En mitään selkeitä eläinhahmoja tai sellaista, vaan mielummin jotain abstraktimpaa, sekä mustavalkoista että väriä.

Pienessä kämpässä, jossa lähes joka kulma on nähtävissä ihan vain päätä kääntämällä, pitää ajatella kokonaiskuvaa. Käytännönläheisesti tällaisessa "pieni pala kerrallaan" -sisustuksessa lähtökohtana ovat ne ensimmäisten tavaroiden joukossa hankittavat, kaiken huomion keskipisteenä seisovat huonekalut, joita ei ihan heti vaihdeta. Eli mun tapauksessa kaikki lähtee punaisesta sohvasta.

Kevätvärit harvemmin ovat niin syviä kuin itse kaipaisin (enkä ole hailakoiden pastellivärien ylin ystävä) mutta kaikeksi onneksi mun sohvan punainen taittaa vähän siniseen päin, joten violetit tai vaaleammat punaiset eivät riitele sen kanssa mitenkään silmiä särkevästi. Vallilan Mielentilat -kokoelmassa mua kiehtoivat ehkä eniten mustavalkoiset kuosit, vaikka joitain värikkäitäkin lemppareita oli, kuten näissä kuvissa näkyy.


Nuo ylempänä näkyvät sinisävyiset mäntyverhot haluaisin suoraan sanottuna heti tältä istumalta ripustaa ikkunoihini. Sopisivat täydellisesti. Vallilan Mielentilat -kokoelmaan voi tutustua heidän verkkosivuillaan täältä.

Jos mietin adjektiiveja, joita haluaisin tän luukkuni huokuvan, haluaisin niiden olevan kodikas, luova, eloisa ja harmoninen, sekä tämän hetken fiiliksiin sopivasti keväisen aurinkoinen. Sillä tavoin, että viihtyisin itse ja tuntisin kämpän kaikin puolin omakseni, ja että muillekin voisi jäädä vierailuista hyvä fiilis. Faktahan se on, että ympäristön estetiikka vaikuttaa mielialaan. Ja nyt kun yksin asuessa olisi vielä tilaisuus sisustaa täysin oman mielen mukaan, ilman että tarvitsee yhtään ajatella kanssa-asujan makua, haha.

Millaista fiilistä te haluaisitte oman kotinne huokuvan?


Postaus on toteutettu yhteistyössä Vallilan kanssa, alkuperäiset kuvat ovat Vallilan. Olipa jännää, tämä oli ihka ensimmäinen yhteistyöjutun pohjalta toteuttamani postaus. Toivottavasti piditte, minusta tätä oli mukava kirjoittaa.

Saariston kevättä

24. huhtikuuta 2014



Loma soljui taas ihan liian nopeasti ohi. Erityisesti viikonloppu, mä rakastun kun saaristoon aina uudelleen, kun sinne pääsen. Jos en olisi niin kaupunkilainen ja perso sille, että kaikki toiminta on helposti lähellä, haluaisin asua lähempänä luontoa, rauhallisemmassa ja hiljaisemmassa ympäristössä. Lienee hiukan kliseistä, ainakin sen perusteella, mitä oon yhdyskuntasuunniteluun liittyvää tekstiä lukenut. "Pitää olla kaupunkilainen voidakseen paeta kaupunkia" ja "vain kaupunkilainen kaipaa luontoa ja luontoon". (Pasi Mäenpää, Avara urbanismi)

Houtskari on rakas. Viime vierailusta oli jo ihan liian pitkä aika, olin aina jonkun syyn takia jäänyt reissusta pois, kun muu perhe oli sinne matkannut. Me ollaan käyty Houtskarissa perinteisesti yhtien tuttavien mökille sekä mun kummitädin perheen luona, joiden perunapelloilla oon monena kesänä ollut töissä.

Tällä lomalla meitä oli - isäntäperhe ja vieraat yhteenlaskettuna - tusinan verran ihmisiä talossa, pikkutyttöjä sen verran että menoa ja hälinää kyllä riitti, onneksi saatiin Roopen kanssa nukkua omassa rauhassa pihan pikkumökissä. Oli tosi rentoa, kun kummitäti kestitsi niin perusteellisesti, että kävi ihan täysihoidosta. Säät olivat niin kauniit, että mä olisin voinut tunnista toiseen vaan olla ja hengittää. Se ilma tekee muutenkin ihmeitä ja yönsä nukkuu jotenkin erityisen hyvin. Tuli hullun hyvä olo, kun istui ulkona eikä kuulunut mitään muuta kuin lintujen laulua. Kotona Tampereella kuuluu jatkuvasti jotain, oli se sitten jääkaapin kohina, tuulen vinkuna tai ulkona ajavat autot, sitä jotain naapurin basistia unohtamatta.

Meri, luonto ja hiljaisuus, aamukaste ja kesäillat.  Lisäsin mun haavelistan perään kesämökin, vaikka takareisistä löytyykin monta hyttysenpistosta muistuttamassa siitä kääntöpuolestakin. Ne on ovelia ryökäleitä ne.

Tänään olo on kevyt, sain kaksi koulujuttua pois alta, toisena niistä se yksi murheenkryyni, ruotsin esitelmä: hyvin ei mennyt mutta pääasia, että pääsin läpi! Koskaan se ei suju siten kuin kotona harjotteli, ja muita esiintyjiä ei ilmestynyt paikalle joten jouduin yksinäni opelle esiintymään, mutta eipähän tarvitse enää sen vuoksi stressata. Ja vaikka ruotsi ei sujunut, taiteen ryhmätyöstä meille läjähti femma, ja se kyllä kruunasi koko päivän. Nyt painun postittamaan kummitädille saaristoon yhden Tampin, palauttamaan kirjaston kirjoja joita en edes ehtinyt lukea, ja ostamaan herkkuja huomisiin "tupareihin", jotka päätin hetken mielijohteesta järjestää. Mahtavaa torstaita kaikille! ♥

Mokkavaahto-suklaakakku

23. huhtikuuta 2014

Synttärikakkuprojektin esittely alkoi marsipaaniruusuista, ja tähän tungen kaiken muun. Leivoin suklaakakun, mutta sellaisenaan homma olisi ollut liian yksinkertainen ja tavallinen, kun niitä suklaakakkuja pyöräyttelee joskus ihan arkenakin. Teinpä sitten siihen tavalliseen suklaakakkuun mokkavaahtokerroksen.

Oikeastaan en ole varma, onko mokkavaahto edes hyvä sana käyttää tässä, sillä kahvi ei työntynyt makuna mitenkään erityisen terävästi esille. Sen erotti lähinnä sellaisena sivumaun häivähdyksenä, kun vaahto ja kakku oli muuten sellainen suklainen ja pehmeä. Että ihmiset jotka ette erityisemmin pidä kahvista, saattaisitte silti pitää tästä!

mokkavaahto suklaakakku ohje

Mokkavaahto-ohjeen alkuperää en tiedä, muistin äitin tehneen joskus tätä samaa ja pyysin häntä lähettämään kännykkäkuvan siitä luottoresepteille omistetun ruutuvihkonsa sivusta, jolta tämä löytyi.

Aloitin valmistamalla kakkupohjan. Mä käytin tähän ihan sitä tavallista suklaatorttuohjetta, josta kirjoitin tänne helmikuussa. Ohjeen löytää täältä.

Tein taas sellaisen pienen kakun (halkaisija 16cm), eli jos haluaa sellaisen normaalin kokoisen kakun, pitää tuplata kaikkien ainesten määrä - niin kakkupohjaa tehdessä, kuin myös alla selostamani täytteen aineksissa ja kuorrutteessa.

mokkavaahto suklaakakku ohje

Mokkavaahtoa varten tarvitaan:
85 grammaa suklaata (eli vähän alle puolikas fazerin sininen levy)
3 liivatelehteä
Lasillinen kylmää vettä
0,5 dl kuumaa kahvia (itse käytin Nescafen murukahvia)
1 kananmunan keltuainen
1 rkl sokeria

mokkavaahto suklaakakku ohje

Aloita sulattamalla suklaa vesihauteessa, eli kattilaan vähän vettä, vesi liedelle kiehumaan ja kattilan päälle suklaat sisältävä lautanen. Höyry lämmittää lautasen kohtalaisen nopeasti, ja suklaa sulaa siististi ilman palamisen riskiä.

mokkavaahto suklaakakku ohje mokkavaahto suklaakakku ohje

Keitä kahvi, tai käytä vaikka suklaan sulatuksessa höyrynnyt kattilan kuuma vesi, ja heitä sen joukkoon murukahvia.

Anna liivatelehtien lillua kylmässä vedessä muutaman minuutin ajan, jotta niistä tulee koostumukseltaan sellaisia pehmoisia ja geelimäisiä. Ota sen jälkeen liivatteet pois vedestä, puristele kädessä liiat vedet pois, ja sekoita nopeasti kuumaan kahviin.

mokkavaahto suklaakakku ohje

Sekoita tämän jälkeen kuuma liivatekahvi ja sula suklaa toisiinsa nopeasti, ettei jää kökköjä.

mokkavaahto suklaakakku ohje

Sekoita sokeri ja keltuainen toisiinsa, ja lisää ne suklaaliivatekahvi-seokseen.

mokkavaahto suklaakakku ohje mokkavaahto suklaakakku ohje

Vatkaa kerma vaahdoksi (koneella tai käsin, itselläni onnistui aika nopeasti ilman konettakin) ja sekoita sen jälkeen varovaisesti mutta perusteellisesti muiden aineksien joukkoon.

mokkavaahto suklaakakku ohje mokkavaahto suklaakakku ohje

Leikkaa suklaatorttu kahteen osaan ja aseta pohjapuoli takaisin vuokaan, jossa kakun paistoit (vuoka kannattaa kuitenkin pestä ensin). Kaada päälle mokkavaahto, ja aseta kanneksi jäljelle jäänyt kakkupohja. Mikäli kakku on määrä syödä heti saman päivän aikana, laita se muutamaksi tunniksi pakastimeen/jääkaappiin ennen kuorruttamista.

Jos syömispäivä on edessä vasta seuraavana päivänä, laita kakku pakastimeen yön yli. Itse tein näin, ja mokkavaahto hyytyi tosi hyvin. Otin kakun aamulla pakastimesta jääkaappiin, ja jääkaapista pöydälle iltapäivällä pari tuntia ennen kuorruttamista.


Kuorrutuksen voi tehdä miten itse haluaa. Äidin ohjeen mukaan päälle sulatettaisiin yksi fazerin sininen suklaalevy, toisaalta kuorrutteen voisi tehdä myös ihan kaakaojauheesta, kuten helmikuun ohjeessa.. Mä tein päälle kaakao&tomusokerikreemin, saman kuin silloin pari vuotta sitten.

mokkavaahto suklaakakku ohje

Kuorrutukseen tarvitaan:
125 grammaa voita
0,5 tl vaniljasokeria
0,5 dl kaakaojauhetta
Noin 4 dl tomusokeria
1 tl tai tarvittaessa vähän enemmän vettä

mokkavaahto suklaakakku ohje

Sekoita sokerit ja kaakaojauhe. Sulata voi, sekoita se ja vesi muihin aineksiin. Mikäli kuorrute jää liian kovaksi, lisää vettä, jos liian löysäksi, lisää tomusokeria. Levitä kuorrute kakun päälle ennen kuin se ehtii jähmettyä.

Lisää kakun päälle halutessasi muita koristeita. Itse törttäsin marsipaaniruusut kiinni paksuhkoon kuorrutukseen, ja sulatin pari palaa fazerin sinistä, jota valuttelin vähän kakun päälle lusikalla.


Ja valmista! Me syötiin tästä melkein puolet kahteen pekkaan, rangaistuksena kamala ähky, tää oli tosi täyttävää. Loput kakusta otettiin mukaan Houtskariin, jossa se jaettiin kahvipöydässä kahdentoista hengen kesken, ja kaikki ilmeisesti tykkäsivät maistamastaan. :)
© Helmihytti • Theme by Maira G.