Aurinkoa hiuksissa

Ei kommentteja:
Tämä postaus osallistuu L’Oréal Paris’n ja Indiedaysin yhteistyökampanjaan, kun nyt kerta näille hiuksille pitkästä aikaa jotain tein. Heidän sivuiltaan löytyy paljon värjäysinfoa sekä tärppejä kesän hiustrendeihin. Mun hiusväripurkki tuli mukana siinä Indiedaysin bloggajapäivien lahjapussissa, ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä virkistää omaa olemusta jotenkin, kun tässä touko- ja kesäkuun saumassa on muutenkin tullut aikalailla käännetty kesävaihteella.

Enkä edes meinaa lomavaihdetta, kun koulujuttujen sijaan käyn nyt töissä, vaan ihan sitä miten kesä tuntuu jo luissa ja ytimissä. Menee hyvänolon väristyksiä iholla kun näkee kaikki puut niin vehreinä, ja fiilis on kuin ulkomailla kävelisi, kun kulkee pitkin helteisiä katuja. Tietenkään tää viikko ei ole ollut esimerkillisin kesäviikko kun ikkunasta ulos katsottaessa on nähnyt lähinnä harmaata vesisadetta, mutta ehkä se on vain antanut armoa mulle, joka en vieläkään oo saanut hommattua mitään verhoja suojaamaan yöuniani aamuauringon säteiltä.



Yleensä äiti on ollut mun apuna hiusten laittamisessa, leikkaamisessa ja värjäämisessä, mutta tällä kertaa olin liian malttamaton ja piti päästä tositoimiin, vaikka äitiä ei ollut lähistöllä. Takahiusten laitossa apuna toimi Roope, mutta muussa halusin itse olla kokoajan tunkemassa näppejä väliin että minäminäminä. Raitojen laittaminen oli jännää, mutta ajattelin kepeästi että hei, kyseessä on vaan vaaleat raidat, eihän näissä voi epäonnistua niin kuin vaikka ihan kokopään värjäyksessä, jossa voi jäädä vahingossa väriaineettomia länttejä. Käytin raitojen tekoon L'Oréal Paris Préférence Glam lights No 3 -purkkia.


Tökötti toimi kuten pitikin, vaaleita raitoja tuli. Kuvissa on vaikea esittää sitä mitä nää ovat luonnossa, kun sävyt vaihtelevat muutenkin ihan valaistuksesta riippuen. Eteen ja päänpäälle vaalennusta tuli voimakkaammin kuin taakse, koska edessä se tökötti ehti olla pidempään ja paksummin kuin takana.

Ainoa vain, että mokasin kuin mokasinkin vähän. Kukaan muu ei sitä varmaan ihan heti huomaa, jos en niitä näyttämällä näytä, ilman mun omaa mainintaa asiasta, paitsi äiti joka heti spottasi että joo sulla on vaakaraitoja etuhiuksissa. Ne eivät välttämättä edes näissä kuvissa näy, mutta tosiaan, mun ohimoiden kohdilla raidoissa on valööriepätasaisuuksia, joiden takia näyttää, että mulla menisi päässä vaakaraitoja. Varmaan nää tästä vielä tasottuu, mutta mä itse nään peilistä pesukarhun. Tiiättekö, siis semmosen tukan mitä emo-tyylisesti tälläytyneet teinit aikoinaan käytti.



Tää saa nyt hetken olla näin, duunissa on kumminkin hiukset kiinni ja muutoin voin pitää vaikka hattua päässä tai jatkaa niiden kampausten teon opettelua. Mutta luultavasti kokeilen jossain välissä heittää tähän päälle jonkun raikkaan kevytvärin, koska vaikka tää kuontalo ei ole kamala ja raidat tuovat näihin kesäistä vaaleutta, mä tunnen oloni epämukavaksi noiden epäonnistuneiden kohtien suhteen.

L’Oréal Paris’n ja Indiedaysin kampanjasivulta löytyy myös arvonta, josta voi voittaa saman sarjan värjäystuotteita kuin tuo kokeilemani. Tää oli mielenkiintoinen kokeilu, ja vaikka itselläni ei kaikki mennyt ihan niin putkeen kuin toivoin, niin itse tuote ajoi kyllä asiansa. Ehkä vaan jatkossa mun pään saa raidoittaa mielummin joku joka sen oikeasti osaa, ettei lopputuloksena oo pesukarhua. :D

Inspiraatioleikekirjasta 03

4 kommenttia:
inspiraatiokollaasi
Kuvien lähteet: Nurin kurin, The Perfect Fit, Tulouski, I Spy DIY, Apartment Theraphy
Taustan värit: Design seeds


SIKSAK-VIRKKAUS. Aikoinaan silloin pari kuukautta sitten, kun löysin Nurin kurin -blogin, tämä postaus oli syy, miksi jäin kyseisen blogin lukijaksi. Olin niin ihastunut tuohon laukkuun ja tyylikkääseen siksak-kuosiin, että tein heti oletuksen, että blogi on minulle sopiva muutenkin. Nappiin arvasin, ihania sisustus ideoita riittää. Mutta tuosta laukusta en ole päässyt ylitse vieläkään. Jossain vaiheessa on pakko opetella virkkaamaan, että voisin tehdä tuollaisen itsellenikin.

KÖYSILETTI. Mä joskus yritin tätä, mutten onnistunut. Mutta jos mä tän oppisin, niin olisi jotain vähän päheempää vaihtelua mun iänikuisille perusleteille. Ja tämmösellä vois saada hiukset pysymään muutenkin vähän kauempana jäätelöstä töissä, haha.

SUURET ABSTRAKTIT MAALAUKSET. "Tottakai sä tommosen ite osaat tehä", no mutku ei oma tekemät sotkut näytä itestä yhtään niin hyvältä, kuin muiden tekemät upeudet! Mun seinät kaipaa väriä ja eloa, voisko joku maalata mulle upean taulun jooko.

LIUKUVÄRJÄYTYT TENNARIT. Metsästän uusia, kestäviä tennareita, joilla voisin talsia taas vuoden päivät ilman, että kenkien reunat alkaa nauraa tai jalat kärsii rakoista. Hyvä kengät maksaa, jonka takia en vielä oo mitään saanut ostetuksi, vaan kuljen edelleen mun kulahtaneilla converseilla ja toivon ettei kukaan kiinnitä huomiota mun kenkiin, jos vaan hymyilen riittävän vetovoimaisesti. Mutta kun kaupoissa myydään edullisesti kokovalkoisia tennareita, tämmöset diy-ideat pomppaa mulla ensimmäisenä mieleen, että mitä jos sittenkin...

PARVEKEPUUTARHA. Tehtiin Roopen kanssa pikainen IKEA-kierros ja palattiin takaisin mukana muutamat pihakalusteet: pöytä ja pari tuolia. Projekti "parvekkeen muuttaminen viihtymiskelpoisempaan muotoon" on siis aloitettu, vaikka vielä onkin paljon matkaa siihen, että siellä oikeasti viitsisi viettää aikaa. Lattian ruma ulkomatto olisi kiva päällystää jotenkin ja käyttökelpoista tilaa on riittämiin, vaikka kalusteet onkin tällä erää aseteltu keskelle parveketta. Haluaisin pienen suloisen grillin, jonka pitäisi kerrostalo-olosuhteiden vuoksi olla sähkögrilli mutta minkäs teet. Sen lisäksi haluaisin vihreyttä, kasveja ja kukkia... On vain pari ongelmaa. Yksi, mun parveke on lasitettu, enkä voi ripustaa mitään kukkapurkkeja roikkumaan sen reunasta. Kaksi, mun parvekkeen reuna on aika korkea, ja jotta kukat saisivat valoa, niille tarvittaisiin aika korkea pöytä tai jonkinmoinen hyllysysteemi. Etsin siis nyt aika kiihkeästi sopivaa sivupöytää, jotta voisin jossain vaiheessa päästä kasvattamaan omia mansikoita ja herneitä, tai mitä vaan ihanaa. Kun ehdin jo ostaa kastelukannunkin, niin tottahan sille nyt käyttöä pitäisi löytää!


Minkälaiset asiat teitä inspiroi näin kesän kynnyksellä?

Jäätelökesä

4 kommenttia:




Kuumina päivinä ruokahalu voi helposti unohtua moneksi tunniksi, smoothiet vievät nälän ja jopa mä pystyn elämään vähän terveellisemmin. Suomen säiden tapaan lämpötilat elää, ja niiden romahdettua pizzat ja pekonit ja coca cola ja muu mättö alkoivat taas maittamaan. Ollaan tää viikko Roopen pääsykoepanostusta ja mun työvuoroja lukuunottamatta lähinnä vaan maattu sohvalla töllöttämässä Netfliksistä maratonina Pakoa. Toisaalta ihan mukavaa kun ei ole kokoajan niin kuuma, koska auringonpaahde muuttaa mun kämpän uuniksi ja asukkaat hikoileviksi joulukinkuiksi.

Ompelin ensimmäiset housut ikinä! Tein nuo kuvissa esiintyvät collegeshortsit Roopelle, jonka viime kesän reililtä ostamat samantapaiset pöksyt ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Tein kaavat niiden vanhojen shortsien mallin mukaan ja saumat hurautin kasaan ompelukoneella, vaikka taas tuli huomattua miten paljon nopeammin ja kätevämmin tämmöset työt sujuisivat saumurilla. Täytyy kyllä sanoa että oon tyytyväinen noihin taskuihin, kun sovelsin ne ilman ohjetta. Vielä pitäisi siistiä lahkeet ja lisätä joku kengännauhan tapainen vyöksi.

Muutama työpäivä takana, ja vaikka ensimmäiset itsenäiset vuorot stressaa, kaikki sujuu ihan hyvin. Jännitän että mokaisin jotain, pelkään etten muista kaikkea mitä pitäisi. Mutta ehkä äidin neuvo toimii, että  "hymy auttaa miltein kaikkeen". Mun pitäis olla laittamatta yhtiäkään mun uusista housuista töihin, kun päivän päätteeksi löydän niistä kumminkin koppuraisia jäätelötahroja.

Nyt vähän tuntuu, että kaikki pyörii ruuan, duunin ja kotilöhöilyn ympärillä. Yritän elää pienellä budjetilla ja ottaa kaiken ilon irti siitä kun Roopella on aikaa olla mun seurana. Heinäkuuhun ja intin alkuun kun ei kuitenkaan ole ikuisuutta. Ihanan rentoa, vaikka voisikin tehdä terää motivoitua vähän ulkoilemaan ja muuta. Tehdä asioita - jotain, mistä olisi jotain kerrottavaakin. Vaikka onhan elämä mukavaa näinkin.

Mietin josko laittaisi päähän vähän kesäistä fiilistä, vaaleita raitoja.

Mitä arvostan itsessäni?

7 kommenttia:
Sain OMA-blogia kirjoittavalta Annikalta haasteen kertoa asioita, joita arvostan itsessäni. Aihe vaikutti aluksi helpolta, kun ajatteli että joo, kyllähän mä tykkään itestäni, niin kaipa tuosta postauksen aika äkkiä pyöräyttää. Mutta loppujen lopuksi oli tosi vaikea eritellä yksittäisiä asioita, joita itsessään todella arvostaa. Ihminen kuitenkin on kokonaisuus myös niine vikoineen kaikkineen ja mä hyväksyn itseni sellaisena kokonaisuutena, mutta tässä piti keskittyä vain niihin piirteisiin, joita itsessään pitää arvossa. Ja se oli yllättävän haastavaa, mikä teki tästä vaikeampaa kuin ne sellaiset tavalliset "kerro itsestäsi niin ja niin monta faktaa" -haasteet.

Kun kerrotaan vain piirteet, joita itse itsessäni eniten arvostan, millainen minä olen? 

(Kuvituksena saatte nauttia lähinnä teini-Helmiä 14-16-vee, ajoilta ennen blogia, arkistojen kätköistä, iäiks!)


Näppärä ja pikkutarkka.

Rakastan käsillä tekemistä ja kaikkea pikkutarkkaa säätämistä, oli se sitten piirtämistä, koneella ääressä hääräämistä, askartelua tai jotain muuta käsityöduunia. En osaa kuvitella itseäni ilman sitä, ja ihan vaan jos mä ajattelen lemppariasioita mun kropassa, mun kädet ja sormet ovat korkealla sillä listalla. Käsityöjutut ovat jotain missä oon hyvä, ja siksi mulla riittää niihin niin runsaasti kärsivällisyyttäkin. Muistan vieläkin elävästi, kuinka joskus mun ollessa ala-asteikäinen, suunnilleen 5.- tai 6.-luokkalainen, iskä kommentoi, miten musta tulee vielä kirurgi kun oon niin näppärä sormistani. No, kirurgia musta ei tuu, mutta sorminäppäryydestä ja pikkutarkkuudesta ei tosiaan oo haittaa tälläkään urasuunnalla.



Empaattinen, impulsiivisen tunteellinen ja rehellinen.

Empaattinen oon ihan sen sanan tuossa merkityksessä, että osaan asettua toisen asemaan. Jos ystävällä on huolia ja hän jakaa ne mulle, niistä tulee myös mun huolia, joiden kanssa haluan olla tukena. Oon aika hyvä kuuntelija ja keskustelija.

Jos kyse on jostain sellaisesta tapauksesta, että joku on tehnyt jollekin mun läheiselle jotain pahasti, mulla nousee tunteet pintaan ja oon valmis lähtemään saman tien sapelit ojossa puolustamaan läheiseni oikeutta, vaikka tiedän ettei homma toimisikaan ihan niin - kihisen vihasta jopa enemmän kuin satutettu läheiseni itse, mutta nielen sen, koska roolini on olla tukena eikä etsiä tyydytystä omalle suuttumukselleni. Sillä siis meinaan tuota impulsiivista tunteellisuutta - olen jossain määrin impulsiivinen ja temperamenttinen, mutta eniten kuitenkin tunnetasolla - osoitan tunteeni hyvin suoraan ja rehellisesti, ne näkee naamasta ja ne pääsevät sanoina suusta ulos.

Siitä päästäänkin tuohon kolmanteen, eli rehellisyyteen. Toki mä osaan tarpeen tullen vähän kaunistella tai vääntää valkoisia valheita, mutta valehteleminen ei ole mitään sellaista mikä multa tulisi luonnostaan. Rehellisyys on hyve, ja vaikka joku saattaa ottaa sen tökerönä, jos joskus tuohon impulsiiviseen tunteellisuuteen yhdistettynä töksäytän suustani jonkun suoran mielipiteen, se on sen arvoista. Toki joskus on yleisen ilmapiirin puolesta parempi, jos vain pidän suuni kiinni enkä lauo ilmoille kaikkea mitä päähän pälkähtää, olisi se kuinka rehellistä tahansa, haha.



Vilpitön ja välitön.

Oon sellainen, että höpötän ollen oma avoin itteni ja toivon, että muut pitää musta sellaisena kuin olen. Tuun siis aikalailla toimeen ihmisen kuin ihmisen kanssa - tietenkään kaikkia ei voi miellyttää ja joku ei välttämättä vaan syystä tai toisesta tykkää, mutta itse ainakin koen olevani helposti lähestyttävä ja rentoa seuraa. Vilpitön oon myös siinä suhteessa, että uskon kaikista ja kaikesta oletusarvoisesti hyvää.



Optimistinen ja helposti innostuva.

Mun lasini on puoliksi täynnä ja siihen voi kaataa vielä lisää. Mulla on useammin hyvä kuin huono päivä, innostun helposti ja tykkään kaavailla mielessäni kaikkea siistiä ulkomaanmatkoista ompeluprojekteihin. Aloitan helposti projekteja jotka eivät koskaan valmistu, kun innostus sitten jossain vaiheessa lopahtaakin. Mutta ei tarvita kuin joku houkutteleva ja edullinen lomamatkamainos ja mä oon jo selaamassa että löytyiskö halpoja lentoja, kunnes hiukan pessimistinen peruskallioni nimeltä Roope tulee ja ravistelee mut sieltä palmusta alas, ja ottaa kopin kun putoan kuin kookospähkinä. Pilvilinnoja on kiva rakennella, vaikka maan pinnalla asustaakin. Ja asioiden näkeminen ennemmin positiivisessa kuin negatiivisessa valossa on ehdottomasti yksi mun parhaista puolista.



Vastuuntuntoinen ja kohtuullinen.

Ne ovat asioita, joista mun vanhemmatkin ainakin ovat mussa ylpeitä, ja kyllähän minä myös. Ne ovat myös piirteet, jotka estävät mua olemasta niin ajattelemattoman spontaani, kuin mihin tuo "helposti innostuva"-puoli muuten voisi vetää. Joskus tietysti sopii olla nuori ja antaa elämän viedä, mutta ensisijaisesti pidän siitä varmuudesta, että kaikki on kunnossa. Että vuokra on maksettu, tilillä on edes hiukan hätävararahaa, opintopisteitä on riittävästi, työnantajalla ei ole mun työpanoksesta valitettavaa, raha riittää ruokaan, aamulla ei ole darraa enkä oo tehnyt mitään ajattelematonta mikä jälkeenpäin kaduttaisi. En oo stressaajatyyppiä ja osaan olla joissain asioissa tosi laiska, mutta huolehdin kuitenkin, että tärkeimmät asiat on kunnossa ja elämä rullaa radallaan.



Niin paljon kuin mussakin on vikoja ja parannusta kaipaavia piirteitä, oli mukavaa kun sai luvan kanssa miettiä ja kirjoittaa niistä asioista, joista itsessään tykkää. On niin tyypillistä suomalaista käytöstä vähätellä itseään erityisesti muille ihmisille, jotta ei vain antaisi itsestään itserakasta tai liian ylpeää kuvaa. Mäkin olisin listannut itsensäni paljon nopeammin kaikenlaisia ikävämpiä piirteitä, kuin nämä mitä tähän sain kirjoitettua, joten oon ihan varma, että jokaiselle tekee tosi hyvää aina välillä muistuttaa itselleen, mikä siinä omassa itsessä oikein on hyvää.


Mitä piirrettä te arvostatte itsessänne eniten? Onko niitä piirteitä helppo keksiä vai valtaako itsekriittisyys liikaa tilaa?


Mä haastan vuorostani Janinan.♥

Kaapin täytettä

4 kommenttia:
Lienee ainutkertainen tää postaus koko blogin historiassa, mä kun en täällä pahemmin mistään ostoksista kerro. Eivät oikein ole sopineet blogin teemoihin, mutta emmä nää syytä, miksi jättää tämmönen postaus tekemättä, kun nyt kerta huvitti ja oli jotain löytöjä mistä kertoa. Toisin sanoen, tässä olisi videolla höpöttelyä ja esittylyä lähiaikojen vaateostoksista, joihin oon tosi tyytyväinen.

Sori jos mun ääni kuulostaa flunssaselta, tai jos ylipäätänsä näytän vähän kipeältä. Tän videon editonti oli huomattavasti vaikeampaa kuin normaalisti, koska päivitin mun läppärin ohjelmat ja sen sellaista, ja koko iMovie muuttui ihan erilaiseksi...

Jos ei vaatejutut kiinnosta, skipatkaa koko postaus. :) Viikonloppuna jotain muuta sitten, jahka töiltäni ehdin ja räkätaudilta jaksan.



ps. Hehkeä pysäydyskuva taas vaihteeksi...

T-paidasta mekko ompelematta ja ommellen

8 kommenttia:
Vähän venähti tän postauksen kanssa, vaikka yritin käyttää tän vapaapäivän tehokkaasti. Nyt on ensimmäinen työviikko, mikä vie aikalailla voimia, kun kaikki on vielä niin uutta ja jännittävää. Ja sen lisäksi mua piinaa kurkkukipu ja ilmeisesti orastava flunssakin, vaikka niiltä koko kevään ajan vältyinkin. Yritän nyt vaan suoriutua parhaani mukaan, joten postailen sen verran mitä ehdin ja jaksan - enemmän taas sitten, kun voimia riittää.

Tässä kuitenkin postausta tän päiväisestä diy-projektista, jossa muokkailin pilviprinttisestä isosta t-paidasta kesämekon. Tässä on samasta mekosta kaksi versiota: toinen, jossa ei tarvita ompelua lainkaan, sekä oman lopullisen versioni, jossa viimeistelin t-paidan lopullisesti mekoksi ompelemalla.

t-paidasta-mekko-ompelematta

T-paidasta mekko ompelematta 

Ompelematta t-paidasta saa mekon, mikäli kaula-aukko on sopivan kokoinen. Eli että se pysyy sopivasti rinnuksilla, kun kädet nostaa kaula-aukon ylitse. Vaihtoehtoisesti siitä saa myös hameen, jos paidan antaa valahtaa vyötärölle.

Tää on tällainen "taskumekko"-malli, että hihat tungetaan sisäpuolelle ja mekko pysyy kasassa vyön avulla. Hihoista voi tehdä lopullisesti taskut, jos ne ompelee umpeen ja tunkee samalla tavalla sisäpuolelle. Mulla oli tässä t-paidassa vähän huonot hihat, että niistä olisi ollut taskuiksi.

t-paidasta-mekko-ompelematta t-paidasta-mekko-ompelematta

Kun t-paidasta tekee mekon ilman ompelua tai leikkaamista, mekon voi vielä tarvittaessa palauttaa paidaksi. Mä olin kuitenkin päättänyt jo silloin tän paidan kirpparilta ostaessani, että tää saa luvan muuntautua kesämekoksi, joten saksiin tarttuminen ei pelottanut.

T-paidasta mekko ommellen

Leikkasin ja ompelin suoran linjan kaula-aukosta jonnekin kohti paidan helmaa (kts.alla oleva kuva).

Jos kaula-aukko olisi ollut liian suuri, tuossa vaiheessa sitä olisi ollut helppo kaventaa. Halusin mekosta rennon, joten en ommellut siitä liian kapeaa ja tiukkaa makkarankuorta.

t-paidasta-mekko-ommellen t-paidasta-mekko-ommellen

Sen verran kesäistä meininkiä. :) Aika söpö, eikö? En muuten millään malttaisi päästä höpöttämään Wien-reissun juttuista, mutta sitä saa odottaa siihen asti, että ollaan ensin saatu matkakuvat jaettua kaikkien reissussa olleiden kesken. Ja niitä kuvia on PALJON. Mutta nyt pitää päästä nukkumaan, huomenna aamuvuoro...

Sekalaista alkuvuodelta

2 kommenttia:
Tämän postauksen julkaisuaika on etukäteen ajastettu.


Kevään varrelta kuvia, jotka eivät ole sopineet oikein mihinkään väliin.



Mulla on kolme kotia, yksi Espoossa, kaksi Tampereella. "Kotikoti", oma kämppä ja sitten vielä koulu. Viimeiseksi mainitussa on tullut vietettyä niin pitkiä päiviä ja öitä, että pakkohan sekin on kodiksi laskea. Näihin kuviin mahtui jokaista kotia ja vähän niiden väliltä.

Ikäjätteen kierrätystä

4 kommenttia:
Tämän postauksen julkaisuaika on etukäteen ajastettu.


Miten ikäjätettä kierrätetään, tiedättekö?

Kirjoitin aikaisemmin oman ryhmäni taideprojektista, Konsulinsaaren muoviparatiisista. Kaikilla ryhmillä oli tosi päheitä projekteja, ja sain luvan esitellä yhden niistä täällä. Johannan, Iiriksen, Rosan ja Lotan ryhmän "taideteos paikkaan"-työn idea oli tehdä videoinstallaatio, joka ottaa kantaa vanhustenhoitoon synkän huumorin keinoin.

Siinä missä meidän ryhmä pystyi esittämään uudistetun Konsulinsaaren muille pienoismallin avulla, videoinstallaation idean sai parhaiten esille sarjakuvamallisen kuvakäsikirjoituksen avulla.

taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva taideprojekti tty arkkitehtuuri ikäjäte sarjakuva

Mun mielestä tää oli tosi nerokkaasti toteutettu, ja idea oli samaan aikaan sekä syvälle iskevä että hauska. Herättiko tämä teissä jotain ajatuksia? 

Jäynävideoita

Ei kommentteja:
Tämän postauksen julkaisuaika on etukäteen ajastettu.


Näytin teille meidän fuksijäynävideon vappuna, mutta tulihan noita jäyniä tehtyä muitakin. Kaksi niistä videoitiin, ja osallistuttiin niillä jäynäkilpailun yleiseen sarjaan. Vaikka millekään sijoituksille ei ylletty, tykätään näistä silti. Ne oli hauska toteuttaa ja videoista tuli mukavia, vaikka itse sanonkin (nimimerkillä kuvauksen ja editoinnin puolella häärännyt).

Jäynät ovat keskenään aika erilaisia, sillä toinen on aktiivinen ja toinen passiivinen jäynä. Kummankin kohde on kuitenkin sama: meidän killan naapurikilta, TaRaKi eli Tampereen rakennuskilta, joita vastaan tai joiden kanssa yleensä kisaillaan. Kiltojen välistä jäynäkisaa ei voitettu, mutta arkkareiden ja raksojen välinen kisa kyllä vietiin, haha. Meillä oli hauskaa, toivottavasti nää viihdyttää teitäkin!









Jos ihmettelette asuja, niin ne on vähän niinku semmoset "hehehe tälleen kukaan ei tunnista meitä ja näytettään hassuilta"-ninja-asut.