SLIDER

Hyi ällö, sheivaisit joskus!

30. kesäkuuta 2014

Yritin taannoin googlata netistä mielipidekirjoituksia ihokarvojen sheivaamisesta. En tainnut löytää yhtäkään, en ainakaan suomeksi kirjoitettuna. Jos jossain blogissa karvoista kirjoitettiin, kyse oli kumminkin loppujen lopuksi jonkun epilaattorin kehumisesta. Sen lisäksi löytyi tuhottomasti keskusteluja, että mitä mieltä ollaan miesten sheivaamisesta  ei yhtään keskustelua siitä aiheesta, mistä etsin: naisten sheivaamattomuudesta.

Karvattomuus on yleinen trendi. Karvojen leikkaamiseen ja poistoon tarkoitettuja menetelmiä kehitetään jatkuvasti, ja markkinoille tulee kokoajan uusia "entistä hellävaraisempia vahausmenetelmiä" ja "pitkäkestoisemman tuloksen lupaavia höyliä". Kaikki muut ihokarvat hiuksia, ripsiä ja (muotoiltuja) kulmakarvoja lukuunottamatta mielletään suoralta kädeltä ällöttäviksi.

Vaikka jotkut miehetkin ajelevat karvojaan, puhun nyt erityisesti naisen karvattomuudesta, se kun on mulle aikalailla läheisempi asia. Miksi tän muodin linja tuntuu niin muuttumattomalta? Historiassa muoti ihokarvojen osalta on vaihdellut enemmänkin  nyt taas tuntuu siltä, että kaikki paikat on pakko olla trimmattuina, sheivattuina, sileän silkkisinä, tai muutoin et voi kutsua itseäsi siistiksi, tyylikkääksi, saatika sivistyneeksi ihmiseksi.



Mä muistan yhden tilanteen yläasteelta, kun seitsemännellä luokalla meidän liikuntatunnilla oli jotain parivoimistelua, venyttelyä tai jotain. Mulla oli parina tyttö, jolla oli ihan sileät käsivarret. Olin ehkä vastikään tutustunut säärikasvojen sheivaamiseen, teini-iän fyysiset kehitykset eivät tapahtuneet mulla mitenkään varhain ja olin ihan pikkutyttö, mutta siinä parini vierellä tunsin itseni ihan gorillaksi. Vaikka mun ihokarvat eivät ole järin tummia kuin korkeintaan hiuksissa ja kulmakarvoissa, pituutta niille kyllä voi tulla. Ei pahasti tai oikeasti edes häiritsevän näkyvästi, mutta riittävästi, että se asia paisui mun päässä ja häpeilin sitä puolta ulkonäössäni. Auta armias sitä fiilistä, jos vaikka kainaloiden sheivauksen unohti ennen liikuntatunteja tehdä...

Toki siihen vaikutti yleinen teini-iän epävarmuus omasta normaaliudestaan, mutta mun tapani yrittää hioa itsestäni epäkohtia pois, oli meikata finnejä piiloon ja hankkiutua eroon ihokarvoista. Siinä oli vain se ongelma, että se karvattomuuden tavoittelu meinasi levitä: aloin nähdä liikaa karvoja muuallakin kehossa, kuin vain säärissä ja käsivarsissa, vaikka kyse oli vain ihan vaaleista, lyhyistä, ohuista, normaaleista ihokarvoista, joita muut ihmiset eivät edes näe. Onneksi se vaihe jossain kohti laantui.

Mutta siinä missä finnit ja iho-ongelmat ovat vuosien kuluessa vähentyneet, ihokarvat eivät lopeta kasvuaan. Niitä kasvaa jokaiselle yksilöllisen värivahvuudella ja kasvunopeudella, ja mulla ainakin on säärissä sänki jo seuraavana päivänä karvojen ajamisesta, tai vähintäänkin iho punasilla näppylöillä.



Viime vuoden keväällä mä kyllästyin siihen ainaiseen sheivaamiseen, enkä sen jälkeen ole kertaakaan ajellut karvoja käsivarsistani tai sääristäni. Ja kas kummaa, mulla ei olekaan gorillaturkkia, ei edes mitään turkkia vaan ohuita haituvia, sillä eivät ne ihokarvat mitenkään loputtomiin kasva. Kainalokarvojen en ole antanut kasvaa vapaasti (kun taas intiimialueista en kerro), siihen mulla ei ole riittänyt kanttia.

Ihailen kuitenkin yhtä kaunista, mielenkiintoista, instagramissa tunnettua tyttöä (@asherbritton), joka antaa niidenkin kasvaa vapaasti  eikä salaile sitä. Mun mielestä on uskomatonta, että jos hän antaa niiden näkyä kuvissa, kommenteista löytyy paljon käskyjä sheivata karvat tyyliin että "you're hot but shave your fcking armpits..." Toihan on lähes sama kuin jos nainen haluaa ajaa hiuksensa siiliksi ja joku tulee sanomaan että "hyi ällö kasvata hiukset"  hei haloo, ihan niin kuin se olisi jonkun muun päätettävissä, kuin sen henkilön, jonka nahan alta ne karvat kasvavat!

Tämä on siis jo toinen kesä "karvajalkana". Ja silti käytän hameita ja shortseja jos säät vain sallivat – ketä se haittaa, jos mua itseäni ei haittaa? Ja miksi haittaisi, kun tunnen oloni hyväksi näin. Jos kantaa itsensä itsevarmana, ilman oman kehonsa häpeilyä, kukaan tuskin tuijottaa, että kasvaako sussa näkyvästi jotain "kiellettyjä" ihokarvoja. Tai jos tuijottaa ja siitä sitten häiriintyy, niin saa se tuijottaja kyllä mennä ihan vaan itseensä.

Sen tytön instagram-tilin biossa lukee osuvasti: "I'm not going to sencor myself to comfort your ignorance."

Sanojaan voi sensuroida hyvän maun ja asiallisten käytöstapojen nimissä, mutta kenenkään ei tarvitse muuttaa ulkonäköään muita miellyttääkseen.



Mieltymyksensä kullakin. Kyllä mäkin tykkään nyppiä vähän kulmakarvoja muotoon ja silloin tällöin ajella kainalot. Mutta sitä en vaan kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi ihmeessä naisten pitäisi olla niin karvattomia, kuin yleinen trendi määrittelee. Miksi ihokarvat ällöttävät? Eiväthän ne ole likaa tai kuonaa, ne eivät tarkoita samaa. Miksi käsitys naisten ihokarvojen rumuudesta ja ällötyksestä tuntuu olevan niin vahvana ihmisten päässä, kun taas miehet saavat kaikessa rauhassa olla niin karvaisia kuin haluavat? Nykyään puhutaan lähinnä siitä, saako mies sheivata itseään vai ei  ei siitä, saako nainen olla sheivaamatta. Miksi miehillä on yksinoikeus karvoihin ja naisilla jokin pakko karvattomuuteen?

Toki jaottelun voisi sanoa pohjautuvan luonnonmukaisesti siitä, että miehille nyt vaan yleisesti ottaen sattuu kasvamaan enemmän ihokarvoja, joten se käsitetään miehiseksi ja karvattomuus naiselliseksi. Mutta mun mielestä tää trendi on kyllä vedetty aika överiksi. Mä ainakin oon naisellinen nainen, vaikken säärikarvoihini kajoisikaan.

Mun pikkuveli on lähes saman ikäinen kuin minä silloin seiskaluokkalaisena, jolloin se mun "oman karvaisuuden tajuaminen" tapahtui. Mun pikkuveli toivoo kasvansa nopeasti pituutta, ettei olisi aina porukan lyhin, ja odottaa, että viikset alkaisivat kasvaa. Vaikka sekin kuulostaa siltä, että pienelle miehelle on kova kiire aikuisuuteen, noin päin ajattelu on mun mielestä paljon terveempää, kuin omien ihokarvojensa häpeily.



Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Pitääkö teidän mielestä naisten olla karvattomia? Huolehditteko omat ihokarvanne pois vai annatteko niiden olla? Jos harrastatte karvojen sheivaamista tai muuta vastaavaa, pystyisittekö edes olemaan tekemättä niin, tai vaikka olemaan julkisesti piilottelematta sheivaamattomin säärin?

Inspiraatioleikekirjasta 04


Kuvien lähteet:  Studs and Pearls, Shopbop, Deuce cities HenhouseInstructables
Sewing Barefoot, Oh the Lovely Things


SANDAALIT HELMIYKSITYISKOHDILLA. Multa löytyy jo parit remmisandaalit, mutta ei voi kieltää, etteikö houkuttaisi ajatus jostain simppeleistä sandaaleista - jos vaikka kirpparilta löytäisi - jotka tuunailisi omaan makuun sopivammiksi. Pienillä helmillä voisi luoda sandaalaihin omaperäiset yksityiskohdat, kuten Studs and Pearls -blogista löytynyt idea näyttää. (Helmikoristelun ohje löytyy täältä.)

PIKKULAUKKU TÄYNNÄ KUKKIA. Mä ostin vastikää mun pitkään kuolaaman unelmamekon, joka on niin valkoinen, että vaatii kaverikseen jotain väriä. Jos vastaan sattuisi jotkut fiinit juhlat, tuollainen kukkia täynnä oleva suloinen käsilaukku voisi täydentää asukokonaisuuden. En tiedä, tuleeko sellaisia juhlia vielä piiitkiin aikoihin, mutta haluaisin silti tuollaisen käsilaukun. Että olisi kokonaisuus kasassa heti tarpeen tullen.

VÄRIKKÄIKSI PUNOTUT TERASSIPENKIT. Kesäaikaan on ihana sisustaa myös sisätilojen ulkopuolta, pihaa tai parveketta. Mäkin raahasin parvekkeelleni IKEAsta pöydän ja pari tuolia, jotka eivät kuitenkaan vedä vertoja näillä. Jos mulla olisi parvekkeen sijaan piha, tommoset sopisivat mun makuun ihan täydellisesti. (Punottuihin penkkeihin löytyy hyvä video-tutorial täältä.)

KUKKARUUKKUJEN NARUROIKOTTIMET. No words needed, näyttää vaan niin paljon paremmalta, kuin ne sellaiset muoviset valmiit koukulliset, roikotettavat ruukut. Voi käyttää millaisia ruukkuja tahansa - paljon persoonallisempaa, kuin se sellainen perus valkoinen muovinen ruukku. Pahus vie, kumpa olisin löytänyt tän ennen sen oman amppelini ostoa... Onhan sekin nätti, mutta toisaalta on edullisempaa ja vapaampaa ostaa kukat erikseen ja tehdä oma tuollainen ruukkuroikotin, kuin ostaa valmis amppeli. (Kukkaruukkujen naruroikottimiin löytyy yksityiskohtaiset ohjeet täältä.)

HÄMÄÄVÄ ONTTO KIRJARIVI. Vanhoista kirjoista leikatut päädyt liitettu vierekkäin, ja laitettu laatikon reunaan kiinni. Yksinkertainen ja hauska idea, jos haluaa vaikka piilottaa jonkun tavaran pois näkökentästä. Mä esimerkiksi voisin kuvitella piilottavani tällaisella mun tv-tason hyllyistä digiboxin ja pleikkarin, jotka eivät paremmin imartele esteettistä silmää. (Hämäys-kirjarivin teko-ohje löytyy täältä.)

KESÄISET KAMPAUKSET. Laiskalla kampausten vääntäjällä, kuten mulla, on hiukset lähes aina auki. Ja tottakai kutrit kesätuulessa ja pyöräillessä aina takussa, sotkussa tai suussa. Tai kotona poissa tieltä yhdellä letillä. Ja töissä lähes aina tylsästi ponnarilla (joka sentään alkaa pikkuhiljaa onnistumaan nopeammin kuin mitä aikaisemmin - se takaraivon pyörre alkaa taipua mun tahtoon). Tässä on kuitenkin yksi mun silmää miellyttävä kampaus, joka ei vaadi kaikkien hiusten piilottamista kampaukseen: etuhiukset leteille ja taakse kiinni näteillä pinneillä. Näin hiukset eivät jatkuvasti karkaile naamalle, mutta kaikkea kuitenkaan tarvitse solmia kokonaan kiinni kampaukseen.


Tässä siis kesäkuun inspiraatiopisaroita kaiken sateen lomasta - miten on, iskikö mikään näistä ideoista teihin?

Työntäyteinen torstai

28. kesäkuuta 2014

Tällaisia arjesta "minuuttiaikataululla" kertovia postauksia on viime aikoina näkynyt vähän siellä sun täällä. Ajattelin, että koska mun arki on tällä hetkelle aika tasaisen samanlaista, voisin vaikka seurata yhden päivän ajan tekemisiäni, ja raportoida niistä tänne.

Täten tähän postaukseen taltioitui mun tän viikon torstai, joka sisällön kannalta ehkä epäonnisesti sisälsi reilun yhdeksän tunnin iltavuoron... Eivät mun kaikki vuorot ole sellaisia, säännönmukaisuutta ei juurikaan ole. Mutta ainakin tässä nyt oli kesätyöarkea karuimmillaan ja tekemistä, ajatuksia ja tilanteita arkisimmillaan.


09:00 — Herätyskello soi ensimmäisen kerran. Painan hälytyksen pois ja käännän kylkeä.

10:00 — Lyön viimeisen herätyksen pois päältä ja torkahdan uudelleen.

10:19 — Havahdun äidin laittaman tekstarin värinään.

10:30 — Vääntäydyn viimein ylös sängystä, lähetän äidille kuvan verhoista, chattaillaan jonkun aikaa vähän sitä sun tätä.

10:40 — Istahdan koneelle muokkaamaan edellisyönä otettuja kuvia. Stockmannilta on viimein tullut saapumisilmoitus siitä Roopelle tilaamastani lahjasta. Jos sen nyt sitten jossain vaiheessa ehtisi jopa noutaa... Mikäpä kiire mulla, toimitus oli muutenkin yli viikon myöhässä.

vallila kallvik verhot

12:02 — Julkaisen postauksen. Tajuan äkkiä, kuinka paljon kello jo on. Heitän jääkaapista makaronimössöpurkin lautaselle ja mikroon, läträän samaan aikaan meikkivoidetta ja puuteria naamaan.

12:04 — Keskeytän meikkaamisen ja alan lappamaan ruokaa suuhun.

12:09 — "Missä mun kännykkä" -paniikki, kunnes muistan sen pudonneen lattialle puolisen tuntia sitten.

12:15 — Ruoka syöty, meikkaus jatkuu. Käytössä kaksi vanhaa ripsaria, kamalan kuivia ja varisevia. Manaan taas, että tulisipa jo se Lorealin yhteystyöpostauksesta luvattu pieni tuotepaketti ja siihen kuuluva ripsiväri, ettei tarvitsis ostaa kokonaan uutta, kun muutenkin pitää katsoa rahankäytön perään... Oon kohta jo kuukauden sitä pakettia odottanu.

12:20 — Puen työvaatteet esiliinaa lukuunottamatta päälle.

12.24 — Laitan hanan valumaan odottamaan kylmää vettä, se kumminkin kestää aikansa. Saan kiskaistua hiukset ponnarille.

12:27 — Yritän ottaa suloista ja pirteää peiliselfietä järkkärillä, ihan vaan tätä postausta varten, mutta luovutan aika äkkiä, kun tuntuu että näytän vaan joka kuvassa zombielta tummine silmäalusineni.

sivuprofiili

12:38 — Saan eväät pakattua, en mä yleensä muuten, mutta kun nyt on se 9h työvuoro. Joudun vääntämään uuden ponnarin, pahuksen pyörre. Pesen hampaat.

12:44 — Muistan viime tipassa julkaista postauksen facebookissa.

12:47 — Kamat kantoon, takki niskaan ja töihin päin. Saan yhden pisaran otsalle ja toivon ettei ala sataa. Mutta mukavaa vaihtelua tää alle kilometrin työmatka.

12:54 — Ulko-oven läheisyydessä tuoksuu ranskiksilta, viiletän sisään Duoon. Oon taas ajoissa. Joku mies röyhtäsee ohikulkiessa mun korvan juuressa.

12:56 — Tervehdin aamuvuorolaista, solmin essun päälle, aloitan työvuoron.

13:30 — Joku mies ottaa vahingossa meidän muovisen servettialustan jäätelönsä ja kahvinsa tarjottimeksi, ja heittää sen lähtiessään roskikseen. Noukin sen talteen.

14:16 — Työkaveri lähtee lyhyelle tauolle Subwayhin. Hetken hiljaista, ei asiakkaita. Fiilistelen Duon tunnelmaa.

15:11 — Aurinko paistaa kattoikkunoista sisään ihanasti ja väsyttävästi.

15:55 — Iltavuorolainen tulee, kokoonpano vaihtuu, minä jään.

duo minetti

16:52 — Vessatauko, haaveilen pizzasta ja nuuhkin Kotipizzasta leijailevia tuoksuja. Tekispä ne taas vahingossa ylimääräsen pizzan. Tunne kuinka hartiat on taas ihan jumissa.

17:05 — Käväisen Lidlissä, sorrun niihin ihanan pehmeisiin croissantteihin. Mulla on kolikkoina vaan 1,15€, onneksi 1,17€ pyöristyy juuri siihen. Kassapoika tunnistaa työpaidan logon, vitsailee jotain että "et sitten jäätelöä ostanut".

17:09 — Istahdan ruokatauolle, ahmasen croissantit napaan.

17:15 — Jutellaan työkaverin kanssa nahkatakeista ja rahankäytöstä. Hän on ostanut nahkatakin neljällä sadalla eurolla, esittelee ja kysyy, onko hintansa väärti. Mun on paha sanoa, en vois ikinä kuvitella maksavani jostain yksittäisestä vaatteesta niin paljoa. En ainakaan näillä tuloilla. Kahvilassa on hiljaista, asiakkaita tulee tasaisen rauhallisesti.

17:26 — Kylmä ja iho ihan kananlihalla, miksei meille oo vielä tullut niitä huppareita.

17:30 — Voileivät eivät nyt uponneet niiden croissanttien takia, pannari ja kurkku upposivat. Säästän loput seuraavaan päivään.

17:31 — Joku soittaa jostain 09-alkusesta numerosta. Mietin vaihtoehtoja, vastaan, lopetan lähes heti. Pahuksen puhelinmyyjät.

17:38 — Putsaan pirtelökoneen, onnistun roiskauttamaan vettä ympäriinsä.

17:50 — Pakko laittaa teetä tulemaan, ihan vaan lämmitteeksi.



18:14 — Ehdin viimein jopa juoda sitä teetä.

19:05 — Jalkojen lepuutus -istahdus, päivän myynti on ylittänyt tuhannen euron.

20:10 — Alan tasoittamaan jäätelöitä, ja toivomaan hiljaa mielessäni, että asiakkaat tilaisivat niitä jäätelöitä, joita ei vielä oo siistitty...

21:00 — Suljetaan kahvila, siivotaan ja lasketaan uusien jäätelöiden tarve, ilmoitetaan siitä eteenpäin.

21:08 — Tajuan, että mulla on ihan kamala vessahätä, mutta Kotipizza ehti jo sulkea, enkä enää pääse sinne vessaan. Ja Duon yleiset vessat on maksullisia!

21:18 — Vartija päästää mut yhteen niistä yleisistä vessoista.

21:21 — Kamppailen vessan oven kanssa, joka ei aukea työntämällä tai vetämällä. Luulen jääneeni lukkojen taakse, kunnes muistan sen olevan liukuovi...

22:19 — Viedään roskat ja lähdetään kotia kohti. Jiljasta, rauhallista, sää on kirkas mutta korvat meinaa jäätyä. Ja taas tuoksuu Herwood Grillin ranskalaisilta.

22:30 — Saavun kotiin ja rojahdan sohvalle. Koko kroppaa väsyttää, ei jaksais tehdä ruokaa.

22:48 — Roope soittaa, jutellaan tovi niitä näitä.

23:54 — Nousen sohvalta, päätä särkee, katoin puolet jostain turhasta leffasta joka oli ihan outo. Tajuan laittaa kämppään valot päälle.



00:26 — Havahdun jumittuneeni koneelle joksikin aikaa.

00:58 — Napsautan uunin lämpenemään, laitan lohifileen valmiiksi. Vastaan roopen hyvänyöntoivotukseen.

01:37 — Saan viimein ruuan nenän eteen, surffailen koneella ja katselen toisella silmällä Bonesia. Ja auringonnousua.

01:54 — Ruoka navassa. Naama- ja hammaspesulle. Päänsärky palasi. Hartiat ja niska ihan jumissa taas. Ehkäpä parempi mennä nukkumaan kuin aloittaa kirjoittamaan postausta. Huomenna kuitenkin samanlainen työvuoro ennen viikonlopun kiskavuoroja.

02:10 — Sängyssä, aurinko jo nousemassa. Mietin onko tää kulunut päivä tosiaan postauksen arvonen, mutta en nää mitään, mitä sen tekemisellä häviäisikään. Kaipailen uutta lukuvuotta ja kavereita. Listaan seuraavan päivän tehtäviä kännykkään, vaikken kaikkea varmastikaan saa tehtyä. Laitan herätyksen, jolloin olisi järkevä nousta, toisen jolloin olisi hyödyllistä nousta, ja kolmannen, milloin on pakko nousta. Sellaista "milloin on mukava nousta" -herätystä ei ole  sitä olisi se, ettei tarvitsisi herätä herätyskelloon ollenkaan.


Millaisia teidän kesäarki oikein on? Onko työntäyteistä, vai kuluuko aika lomaillessa?

Sinisiä mäntyjä

26. kesäkuuta 2014

Mä ajattelin tehdä tässä lähiaikoina jonkinlaisen tilannekatsauksen mun kämpän tän hetkisestä yleisilmeestä. Hitaastihan siinä edetään - sisustaminen kun ei mun rahankäytössä ole priorisoituna kovin korkealle - mutta jotain muutosta tässä kymmenen kuukauden aikana on sentään ehtinyt tapahtua. Sain viime yönä viimeinkin ripustettua ensimmäiset verhot ikkunaan - tai pitäisiköhän puhua yksikössä, kun kyse on vain yhdestä kokopitkästä verhosta. Saattaisi kyllä kaivata toisen samanmoisen viereensä, pitää miettiä sitä asiaa uudestaan seuraavan palkkapäivän tienoilla...

Kuosi on Vallilan Kallvik sininen, se sama, joka mut silloin kevään Vallila Mielentilat -postausta tehdessä hurmasi. Mun suureksi harmiksi tällä nimenomaisella kuosilla ja värillä varustettuja verhoja ei enää ollut jäljellä, kun tarkoitukseni oli semmoiset Vallilan uudesta verkkokaupasta ostaa. Päähänpinttymä mikä päähänpinttymä, tätä tiettyä kuosia oli silti saatava. Onneksi löysin samaa kangasta muualta, että pystyin ompelemaan siitä itse itselleni verhot. Riitti kun siistin kaikki reunat kaksinkertaisilla taitoksilla - ei tarvittu edes tankokujaa, kun katon uriin kiinnitys tapahtui tuommoisilla liukunipistimillä, jotka suuren metsästyksen päätteeksi löytyivätkin ihan vain Prismasta.

verhojen liukunipistimet prisma vallila kallvik sininen verhot vallila kallvik sininen verhot vallila kallvik sininen verhot

Ai että mä tykkään tuosta. Lisää väriä, sitä on kaivattu. Ja kuvista ehkä huomaa, että mä rakastan noita satumaisia, vaaleanpunaisia auringonnousuja - ja ne sopii hyvin mun satumaisen sinisiin verhoihin, eikö vain?

Vallilalla aukesi tosiaan vastikään tuore verkkokauppa, kannattaa käydä tutustumassa jos huvittaa! Kevään Mielentilat -kokoelma on kuulema myyty vauhdilla, siksi mäkään en mäntyverhojani sieltä löytänyt. Mikäli satutte löytämään jotain mieluista, koodilla SS14VALLILA saa 15% alennuksen. Koodi on voimassa elokuun loppuun asti. :)

Mulla on nyt tällä viikolla paljon töitä ja pitkiä vuoroja - iltapainotteisia vieläpä. Ne ovat tämmöselle aamu-unisille kaikkein vaikeampia, varsinkin jos päivän aikana pitäisi ehtiä tehdä jotain ennen töiden alkua. Mutta postausideoitakin olisi, joten katsotaan, mitä saan aikaiseksi. Yritän ainakin.

Hiusten värjäämisessäkö terveysriskejä - en mä vaan tiennyt!

23. kesäkuuta 2014

Tiesittekö te, että 80% naisista värjää hiuksensa ainakin jossain vaiheessa elämäänsä kemiallisin hiusvärein? Entä sitä, että jokaisella hiustenvärjäyskerralla altustuu myrkylle, joka enemmin tai myöhemmin saattaa aiheuttaa lopullisen allergian hiusväreille? Sekä kaikelle muulle, jossa sitä kyseistä myrkkyä käytetään.

Mä en ainakaan tiennyt. Kaveri vinkkasi aiheesta tänään aamulla linkkaamalla whatsupissa Pupuleipomo -blogin Hidasta myrkkyä -kirjoituksen, jonka minäkin sitten silmät pyöreinä luin. Suosittelen muillekin, mutta yritän tiivistää asiaa ja ajatuksiani hiukan tähän alle, kun ne ovat kerran pyörineet päässäni koko tämän päivän.

(Tähän hätään ei ollut muuta kuvarekvisiittaa, kuin muutamia vanhoja omakuvia vuosien varrelta, joissa mun hiusväri on epäluonnollisimmillaan.)


Kyseinen myrkky on PPD eli parafenyleenidiamiini (tuoteselostuksissa myös sanoilla phenylenediamine, toluene- 2,5-diamine, p-phenylenediamine, p-fenyylidiamiini, eivätkä välttämättä edes omina sanoinaan vaan toisten sanojen sisällä), jota löytyy hiusväreistä joko sellaisenaan tai johdannaisina (tolueeneja), jotka ovat käytännössä ihan yhtä pahoja kuin kyseinen myrkky itse - ovatpahan vain piilotettu syvemmälle sinne tuoteselostussokkeloon. Eniten PPD:tä on mustissa ja tummissa hiusväreissä. Hiuksensa voi värjätä jopa monia kymmeniä kertoja monien vuosien ajan ilman, että välttämättä vielä allergisoituu PPD:lle. Altistuminen tapahtuu pikkuhiljaa, aina vähän enemmän joka värjäyksen aikana. Oireita ei aluksi ehkä edes ymmärrä hiusvärin aiheuttamaksi, sillä ne saattavat esiintyä aluksi vain kutinana tai poltteluna - vakavuutta ei välttämättä ymmärretä.

Hiusvärejä valmistavat ja myyvät yritykset pesevät kätensä vastuusta niillä pakkausten pienillä varoituskolmiomerkeillä ja allergiatestikehoituksilla. Mutta kuten sanottu, tämä allergia harvemmin syntyy kertaheitolla, vaan vuosien altistumisen tuloksena. Mitä usemmin värjää, sitä enemmän altistuu allergian puhkeamiselle. Mutta kun se sitten puhkeaa, paluuta entiseen ei ole. PPD:tä käytetään myös muualla kuin hiusväreissä, ja mikäli allergia puhkeaa, joudut jatkossa varomaan myös esimerkiksi mustia vaatteita ja paperin mustetta.

hiusten värjäys terveysriskit ppd

Mustan hennatatuoinnin ottaja altistaa itsensä samalle myrkylle moninkertaisella voimakkuudella - niitä ei todellakaan kannata ottaa! Aiheesta lisää Helsingin astma- ja allergialiiton sivuilta "Kosketusallergiaa mustista hennatatuoinneista". Allergiareaktioiden voimakkuudet vaihtelevat, lievimmät ovat ikävää ihottumaa, pahimmat voivat jopa johtaa kuolemaan. Hiusvärien ja PPD:n epäillään ja on ilmeisesti myös tutkittu ja todettu nostavan syöpäriskiä.

On totta, että maailmassa on vaikka mitä myrkyllisiä asioita, joiden kanssa ollaan jatkuvassa kanssakäymisessä. On paljon asioita, jotka aiheuttavat syöpää. Mä en paheksu mitenkään sitä, jos joku haluaa värjätä hiuksiaan kemiallisin väriainein, vaikka olisikin tietoinen riskeistä. Tosin jos oon rehellinen, saatan kyllä vähän paheksua semmoista yltiömäistä YOLOilua elämän ohjenuorana - kyllä se saattaa vituttaa sitten vanhempana, jos sitä noudattaen on tullut tehtyä jotain peruuttamatonta. Mutta jos välttämättä haluaa värjätä, niin siitä vaan, kukaan ei estä. Sitäkin saatan katsoa vinoon, jos asioita tehdään ja tässä tapauksessa hiuksia värjätään ihan vain "koska kaikki muutkin". Ei meidän tarvitsisi tieten tahtoen toimia sopuleina kaikki samoin tavoin!

hiusten värjäys terveysriskit ppd

Olen mä itsekin värjännyt hiuksiani tässä kuuden vuoden varrella aina silloin tällöin, enkä sitä mitenkään kadu - toisaalta en myöskään tiedä, olisinko aikoinaan valinnut toisin, jos olisin koko aiheesta ylipäätänsä tiennyt. Mutta koska hiusten värjäys itselläni ei ole mikään välttämätön toimitus, voin yhtä hyvin jättää sen jatkossa tekemättä. Tai ainakin olla käyttämättä niitä PPD-myrkkyä sisältäviä värejä, kun luulen että löytyy muitakin vaihtoehtoja, jotka sopivat mun "hunajainen punapää" -hiusvärimieltymyksiini. Ja vaikka se ei tässä kemikaalien ja myrkkyjen täytteisessä maailmassa olisi paljoa, niin onpahan edes yksi myrkkykontakti vähemmän.

En tällä postauksella tarkoita päteä ihmisille, että hei haloo lopettakaa se hiusten värjääminen (vaikka ehkä mieli vähän tekisi). Haluaisin, että PPD:tä sisältävien hiusvärien haitat ja riskit olisivat paremmin yleisessä tiedossa, että hiuksensa värjäävä henkilö todella tietää, mille altistuu. Ja tuntuu tärkeältä, että tästä asiasta puhuisivat muutkin kuin vain he, jotka ovat jo allergisoituneet kyseiselle aineelle, vaikka tietenkin omakohtaisen kokemuksen kautta kertominen antaa riskille kasvot ja tekee asian esittämisestä vaikuttavamman.

hiusten värjäys terveysriskit ppd

Hiusväriallergiasta ja PPD:n vaaroista kertovia tekstejä (joista suosittelen lukemaan myös kommenttiosiot) ja artikkeleja:

Pupuleipomo - Hidasta myrkkyä
"Jos nyt värjäisin hiukseni, alkaisi päänahkani kuplia ja rupeutua samoin kuin hennatatuointini aikanaan ja näin kävisi jos olisin onnekas, pahimmassa tapauksessa kurkkuni turpoaisi umpeen ja kuolisin."

Boom, like that! - Pirullinen PPD, hiusväriallergia ja minä
"Kävi ilmi, että PPD on todella ikävä ja paha allergeeni. Sitä on kaikissa hiusväreissä, joissa on hapete. Se ei varsinaisesti ole siis väriaine, vaan ymmärtääkseni väriä kiinnittävä aine. PPD tunnetaan myös nimellä "musta henna". Se ei kuitenkaan ole oikeaa, luonnonmukaista hennaa, vaan vaarallinen myrkky. PPD on EU-direktiivin turvin sallittu Suomessakin, vaikka ennen unioniin liittymistä ainetta ei saanut käyttää Suomeen tuotavissa hiusväreissä."

Kemikaalikimara - Hiusvärihuijauksia
"Oletko kenties käyttänyt hiusvärejä, joiden olette luulleet olevat turvallisia? Ei pelkoa kukkivasta ihosta, vesikelloilla olevasta takaraivosta tai umpeen muurautuvista silmistä. Ihan kaikkea ei kannata uskoa. Sinua on saatettu huijata. "

Kemikaalikimara - Vakavia seurauksia hiusväreistä
"Myös vaaleat kestovärit voivat sisältää samoja herkistäviä ainesosia kuin tummemmat sävyt. Sellaista ei saa jo herkistyneen päähän enää laittaa - ei ikinä. "

Kemikaalikimara - Rytmihäiriöt, hiusvärit ja vastuut
"PPD, resorsinoli ja muut hiusvärien pahikset ovat lain mukaan sallittuja. Erittäin kyseenalaista on tapa, jolla tuotteita markkinoidaan. Allegiariskiä vähätellään, herkistävistä aineista ei kerrota ja mainoksissa annetaan ymmärtää, että kyse on luonnollisista ja turvallisista ainesosista - tuotteita viherpestään. Kyse on kuluttajan - ja myös kampaajien - tietoisesta harhaanjohtamisesta."

Kemikaalikimara - Nuppi turvoksiin hiusväreillä
"Harvoin hiuksiaan värjäävälle herkistymisriski on hyvin pieni, mutta mitä nuorempana aloittaa ja mitä useammin lookkiaan vaihtaa, sen suuremmaksi todennäköisyys kasvaa."

Kemikaalicocktail - Ole tarkkana hiusvärisi kanssa!

Uusi Musta - Seitsemän harhaluuloa hiusväreistä 

"Värejä voidaan mainostaa parabeenittomina tai ammoniakittomina. Näillä aineilla ei ole minkään valtakunnan merkitystä hiusväriallergian kannata."

Halo - Hiusvärien kemikaalit voivat tappaa

YLE - Hiusväri allergiat yltyneet lähes epidemiaksi

YLE - Hiusväreistä yhä enemmän ongelmia

Studio55 - Hiusväriallergia voi iskeä vuosikymmenien jälkeenkin

MTV - Hiusväri voi viedä jopa teho-osastolle
"Yleensä PPD ja sen johdannaiset aiheuttavat kutinaa ja ihottumaa päänahkaan, mutta joskus aine saattaa aiheuttaa vesirakkuloita tai turvottaa koko pään alueen. Harvinaisimmissa tapauksissa reaktion hoitaminen vaatii tehohoitoa."

Iltalehti - Hiusväri tappoi brittiteinin

Iltalehti - Raju reaktio hiusväreistä

Iltalehti - Naama turposi muodottomaksi hiusväristä
"Ensi tuli kutina, sen jälkeen päänahasta alkoi tihkua keltaista mätää. Kelly kertoi, että hänen päänsä alkoi myös haista "palaneelle lihalle". Kipu oli sietämätön. Yhden yön jälkeen Kellyn kasvot alkoivat turvota ja hengittäminen kävi vaikeaksi."

Luotettava kauneus - Luotettava kauneus kehoittaa olemaan tekemattä hiusvärien allergiatestejä
"Ihotautilääkärit ovat sitä mieltä että testi ei ole luotettava, nämä kyseiset ihotestit eivät täytä minkään virallisen ihotestin laatuvaatimuksia."

The Guardian - Could hair dye kill you?

hiusten värjäys terveysriskit ppd

Keskustelu on hyvästä. Ei PPD:n tilalle koskaan löydetä turvallisempaa vaihtoehtoa, eikä uutta edes vaivauduta etsimään tosissaan, jos koko maailma hyväksyy sen nykyisellään riskeineen kaikkineen. Miljardibisnes pyörii, mitäpä sillä on väliä, jos jotkut yksittäiset henkilöt siinä jaloissa vähän talloutuvat - tai sitten välitetään terveydestämme ja tehdään yksilöinä oma osamme jakamalla tätä tietoa eteenpäin. Se on ensiaskel itse asiaan vaikuttamiselle.

Tiesittekö te PPD:n ja hiusten värjäämisen riskeistä? Onko kellään omakohtaista kokemusta hiusväriallergiasta? Saa jakaa mielipiteitä, kokemuksia, tietoa ja muuta, olkaa hyvät!

Asiaa sivuten, mä painelen nyt kylppärin puolelle, että mun luottokampaaja äiti saa napsia vähän kuivahtaneita latvoja poies.

Sadekuuroja ja grillipihvejä

21. kesäkuuta 2014

Heti näin alkuun: päivitin bannerin vähän kesäisempiin ja tällä kertaa vähän matalammiksi rajattuihin kuviin, etteivät ne peitä ihan koko näyttöä. Mun mielestä ne kuvaa tän blogin sisältöä aika hyvin, mutta kuulisin mielelläni kommentteja!

purppura auringonlasku mansikkakerma

Ennen juhannushöpinöitä haluan vähän purkaa mieltäni yhdestä toisesta asiasta, joka aikalailla jaksaa harmittaa. Mä laitoin Roopelle tarkoittamani vuosipäivälahjan tilaukseen viime viikonloppuna, ja tuotteen piti saapua liikkeestä noudettavaksi 2-4 päivän sisällä. Koska tilausta tehdessä oli lauantai, olin valmis odottamaan vielä torstaihin asti ilman ongelmaa. Mutta kun perjantaiaamunakaan mitään saapumisviestiä ei ollut tullut, kaupat olivat menossa kiinni jo keskipäivällä, eivätkä aukeaisi kuin vasta sunnuntaina, ja mä pääsisin palaamaan Tampereelle vasta tiistaina, alkoi jo jonkin verran häiritä.

Heräsin eilen aikaisin ja painelin kaupan palvelupisteeseen. Kyselin tilauksestani, mutta niillä asikaspalvelijoilla oli antaa vain ei oo:ta. Eikä mitään havaintoa siitä, milloin kyseinen tuote saapuisi noudettavaksi. Kuulema Helsingin toimipisteessä kyseistä tuotetta oli, joten ehdotin, että voisin noutaa tilaukseni sieltä, ja näin saisin lahjankin annettua ajallaan. Mutta eihän sekään sopinut, olisi kuulema pitänyt maksaa siitä tuotteesta uudestaan! Ei saatana. Koko juttu meni ihan mönkään, hyvä jos nyt ehdin antaa koko lahjaa edes ennen kuin Roope lähtee inttiin!

Sapettaa ihan pirusti, kun ei noudateta sitä mitä on luvattu - eli niitä toimitusaikoja, jotka siellä verkkokaupan sivuilla lukee. Totta kai mä oletin, että niihin voisi luottaa! Kyse kun kumminkin oli Stockmannista. Saa nähdä, tilaanko niiden verkkokaupasta enää ikinä mitään. Oli sen verran hintava ostos, että kyllä saisi olettaa toimitusten kulkevan ajallaan.

Meinasin pillahtaa itkuun siinä niiden tympeiden ”no voivoi, ei me vaan mitään voida tehdä eikä mistään mitään tiedetä” -tyyppisten asiakaspalvelijoiden edessä, mutta pääsin onneksi liukenemaan paikalta ennen sitä. Oli mun jotenkin pakko rangaista niitä, se mun rangaistus oli olla toivottamatta hyvää juhannusta, kuten mulla muuten on tapana toivottaa. Vaikka tiedänhän mä, etteivät toimitusongelmat ole niiden vika. Se vain henkilöityi heihin, koska heillä ei ollut antaa mulla mitään apua tai vastauksia. Olin niin harmissani tuosta, että parkkihallista lähtiessäni ajoin ajatuksissani vähän aikaa yhdensuuntaista tietä väärään suuntaan, hups.

juhannussää leppäkerttu grillausta

Sitten mukavempiin juttuihin. Meidän juhannus meni rauhallisesti, lähinnä Espoossa perheen kesken kotona hyvästä ruuasta nauttien. Mä olin eilen niin lopen uupunut eikä mikään tuntunut onnistuvan, että juhlafiilis oli vähän hukassa. Mun oli tarkoitus tehdä meidän juhannusillalliselle jälkiruoka, ja ideana oli pyöräyttää herkullinen kevyt mansikka-marenkikakku. Kaikki ei kuitenkaan sujunut senkään osalta siten miten suunnitelma oli, ja ensimmäinen marenkipohjapellillinen jäi liian raa'aksi. Muutin suunnitelmaa ja tein pieniä marenkeja, jotka paloivatkin ylikypsiksi. Siinä välissä tarjoiltiin porukalle pelkästään mansikkapalasia kermavaahdon kera, kunnes kolmas pellillinen viimein onnistui, ja saatiin kaikki vielä maistaa muutama onnistunutkin marenki...

Onneksi tämä päivä on mennyt mukavammin, eikä tarvitse sanoa, että koko juhannus olisi ollut ihan floppi. Sain nukkua niin pitkään kuin huvitti, ja uskaltauduttiin uloskin, kun aurinko pilkahteli aina välillä hetkeksi esiin niiden tummien sadekuuropilvien välistä. Napakan kylmä merituuli teki kuitenkin muuten potentiaalisen lämpimästä kesäpäivästä viileän, eikä auringonpaisteessakaan oikein meinannut tarjeta olla. Ihaninta on, kun voi ottaa rennosti ja nauttia seurasta eikä ruuasta ilman paineita, keräten voimia seuraavaan työviikkoon.

Miten teillä sujui juhannuksen vietto?

Mä en nyt enää toivottele hyviä juhannuksia, mutta mukavaa viikonloppua kumminkin kaikille! Me yritetään tässä keksiä jotain mukavaa ravintolaa, jossa voitaisiin neljännen vuosipäivän kunniaksi Roopen kanssa illallistaa - saa heittää ehdotuksia, jos joku hyvä paikka sattuu mieleen!

Köyhän opiskelijan pikamössö

18. kesäkuuta 2014

Olen tehnyt tällä viikolla pari sen summaista sijoitusta, että loppukuun ajan paranee laskea vähän tarkempaan, kuinka paljon käyttää rahaa ruokaan ja muuhun. Tokihan siellä pohjalla on pieni hätävara, mutta ei sitä haluaisi kokonaan imea kuiviin, kun lähitulevaisuudellekin olisi mielessä pari hintavampaa ostoskohdetta.

Jauhelihamakaronimössö. Kaikkihan sen tuntee. Vai tunteeko? En mä ainakaan aikaisemmin tajunnut, että kyseessä on niin mahdottoman nopea ja edullinen safka. Ei tietenkään mikään kaikkein esteettisin ruokalaji, mutta miksi sitä pitäis joka saralla panostaa ulkonäköön, kun ruuassa tärkeintä lienee kumminkin maku ja sisältö. Mun arkiruuat harvemmin näyttää nätiltä, oon laiska ruuanlaittaja.

jauhelihamakaronimössö valmistusohje jauhelihamakaronimössö valmistusohje

Alennuksesta jauhelihaa, taisi olla pari euroa. Tavallisia makaroneja, eivät maksa kuin parikyt senttiä. Ruokakermaa, tavallinen on halvempaa, mutta halusin kokeilla tuota maustettua. Tämä Valio Crea Mustapekka haisi pahalta, maistui hyvältä, enkä vielä tiedä, ostanko sitä jatkossa.

Vesi kiehumaan, 5-6 desiä makaronia keittymään kahdeksaksi minuutiksi. Loraus ruokaöljyä paistinpannulle ja jauhelihat paistumaan, sekaan oman maun mukaan mausteita sekä lopuksi ruokakerma. Valmiista makaroneista vedet siivilän avulla pois, sekä sekoitus jauhelihakastikkeeseen kanssa siinä tyhjennetyssä kattilassa.

Koko safkan valmistukseen menee hyvin vähän aikaa, jos pasta veden laittaa kiehumaan ensin ja heti sen perään sen jauhelihan valmistumaan, eikä että ensin toinen ja sitten toinen.

jauhelihamakaronimössö valmistusohje

Ja valmista. Neljä annosta mössöä, joista yhden annoksen hinta suunnilleen euron. Kai siihen viereen jotain rehujakin voisi vääntää, joitain vihanneksia voi saada ihan sopuhintaankin, vaikka ne uudet pienet suomalaiset porkkanat maksavatkin tyyliin yli kaksi euroa per viiden porkkanan pussi.

Mä lähden nyt töihin tienaamaan, mutta kertokaa te mulle hyviä&edullisia ruokavinkkejä, jos vaan tulee mieleen!

Voisin loppukuun ajan yrittää säästää olemalla menemättä nälkäisenä kauppaan. Se jos mikä on petollista ja voi käydä kalliiksi.

ps. Tänään on semmonen päivä, että mikään ei meinaa onnistua.

WIEN, 4. päivä - Haikean aurinkoinen lähtöpäivä

16. kesäkuuta 2014

Viimeisenä aamuna kavuttiin aamupalalle vähän ennen ysiä, jonka jälkeen porukka jakaantui ja lähdettiin eri suuntiin kaupungille. Mä lähdin yhden tyttöporukan mukana kohti kaupungin reunaa ostoskeskusalueelle. Kuljettiin metrolla, junalla ja bussilla, ohitettiin ydinvoimalan näköisiä kerrostaloja, jotka levenivät alaspäin ja jonka parvekkeet olivat täynnä kasveja. Ostoskeskusalueella meitä houkutteli eniten Primark, halpojen vaatteiden paratiisi. Mä en edes ehtinyt käydä muissa, ennen kuin lähdettiin jo takaisin keskustaan. Tavattiin siellä osa porukasta ja vallattiin kävelykadun penkeiltä istumatilaa, syötiin take-away-nuudeleita ja nautittiin ihanasta jäätelöstä.

Aurinko paistoi ja oli aika kuuma, jota ei kyllä olisi vielä aamulla pystynyt aavistamaan. Tosi harmi, että upea sää alkoi vasta lähtöpäivänä. Mulle ainakin jäi koko matkasta vähän haikean keskeneräinen mieli - tuntui, että koko viikonloppu oli vain alustusta, ja että nythän tää reissu pääsee vasta alkamaan. Mutta ei, kun melkein ohi jo...

Marianna arvasi, että meiltä tullaan vielä kysymään Primarkin sijaintia, kun lähes jokainen meistä kantoi Primarkin paperikassia mukanaan - ja näin myös kävi. Valitettavasti meidän kertomasta puolen tunnin matkasta tuskin oli niille tytöille iloa, jotka toivoivat löytävänsä kyseisen kaupan jostain läheltä kulman takaa. Kurkattiin Forever 21, ja kerroinkin omista reissuostoksistani jo aiemmin videolla. Jatkettiin matkaa kohti Hundertwasserhausia, jotta ehdittiin käydä katsomassa sitä ennen lentokentälle suuntaamista. Oli kyllä vierailun arvoinen kohde.

wien opintomatka 2014 wien hundertwasserhaus opintomatka wien hundertwasserhaus wien hundertwasserhaus wien hundertwasserhaus wien hundertwasserhaus

Lähdettiin hostellin kautta lentokentälle, jossa yritettiin semmosella koneella tehdä check-in. Joku mättäsi, joten mentiin sinne Finnairin tiskille ja kysyttiin asiasta. Ongelman syy selvitettiin ja vastaus oli, ettei meille ole paikkoja koneessa. Tai siis meistä neljästä tytöstä vain mulle ja Ainolle ei ollut. Oltiin aika tyrmistyneitä, koska liput oli kumminkin ostettu ja maksettu aikoja sitten! Toisaalta kyllähän sen ymmärtää, että lentokoneet buukataan ylitäyteen, kun aina kuitenkin joku peruuttaa. Näin lieni käynyt nytkin, kun samaan koneeseen oli tungettu aikaisemmin päivällä perutun lennon matkustajia. Lopulta saatiin kuin saatiinkin paikat, vaikka meiltä tarkastettiinkin ensin, että ollaanhan yli 12- vuotiaita... joo ei, ollaan 10-wee tyttösii jotka muuten vaan päätti lähteä vähän lentelemään ku ei huvittanu mennä kouluun, d44.

Päästiin kuitenkin koneeseen ja lento sujui hyvin. Kotona oli vastassa lämpöinen Suomi, joka voisi kyllä olla lämmin useamminkin. Terveisin eräs näihin liian viileisiin, harmaisiin ja sateisiin päiviin jo kovin kyllästynyt kansalainen.



Loppuun vielä meidän viimeisenä iltana ottama yhteiskuva, joka edellisestä postauksesta unohtui. Kiitos kaikille reissukavereille hyvästä seurasta, oli tosi mukava matka!

Jäätelömyyjä työmyyrä

15. kesäkuuta 2014

Sadesää osaa tehdä olosta tosi vetämättömän. Varsinkin kun sen yhdistää sekalaisiin aamu- ja iltavuoroihin: iltavuoroja ennen in ehdi tekemään yhtään mitään, kun itseään ei kumminkaan saa ajoissa ylös sängystä. Ja sitten vaan vilkuilee kokoajan kelloa, että milloin pitää lähteä. Aamuvuoroihin vääntäytyy väsyneenä, kun ei tietenkään päässyt edellisenä iltana ajoissa nukkumaan (varsinkaan jos silloin oli iltavuoro), niin että päivän jälkeen on ihan uupunut ja voisi vaan pötköttää sohvalla koko loppuillan. Koita siinä sitten saada jotain aikaiseksi.

Mutta onhan näitä ilonaiheita, jotka vetävät sadepilvet aika kauas mielestä! Sain yhden kolmen opintopisteen kurssin vikat tehtävät palautettua ja eilen oli mukavaa irtautua arjesta kaverin syntymäpäiväjuhlien merkeissä. Eikä oikein sovi olla mainitsematta sitä, että me todella voitettiin se Olympuksen ja Indiedaysin katumuotikilpailu! Oikeesti, uskomatonta. Oon aika sanaton. Mä ja Ron ollaan vilpittömästi kiitollisia kaikilla meitä äänestäneille! Indiedays kirjoitti aiheesta myös oman artikkelinsa, josta oli aika huvittavaa lukea oma hämmentynyt kommenttinsa, haha!

olympus katumuotikilpailu voittajat
veden välke kesä suolijärvi kotimaiset porkkanat lidl croissantit

Ostin parvekkeelle amppelin, joka keräsi ohikulkijoilta komeudestaan kehuja jopa ihan vain lyhyen kotimatkan aikana. Isosta kukasta huolimatta tilaa olisi edelleen, joskin oon tullut siihen tulokseen, etteivät kasvit taida sittenkään olla ihan paras ajatus. En tosiaan oo mikään viherpeukalo. Pitäisi varmaan keskittää kaikki kyvyt vain tuohon yhteen amppeliin, että saisin edes sen pysymään hengissä koko loppukesän. Mun mummin takapihalta ylöskaivamat ja Tampereen päässä kukkaruukkuun istuttamat "rikkaruoho-ahomansikkavarvut" ehtivät kuihtua yhdessä yössä, mikä harmittaa mua suuresti. Omalla parvekkeella kasvatetut mansikat olisivat olleet ihan omiaan korvaamaan kaupasta ostettuja mansikoita, jotka vielä tähän aikaan vuodesta maksavat ihan maltaita. Kuten nuo pienet suomalaiset porkkanat, jotka ovat niin makeita että ihan kuin karkkia napostelisi.

Oon tänään nauttinut rennosta vapaapäivästä kera pitkien yöunien, hyvän ruuan, hauskan tv-sarjan ja auringonpaisteen, joskin koti on taas aika hiljaisen yksinäinen, kun Roope lähti eilen takaisin Espooseen. Ehdin jo tottua siihen, että täällä on joku mun seurana. Uskaltauduin kuitenkin jopa pyöräilemään ja pyörimään itsekseni ympäri lähiseutua ja Hervantaa, jota en oo varmaan kertaakaan aikaisemmin tehnyt. En jotenkin osaa tosta noin vaan lähteä pyörimään ympäriinsä ilman seuraa, tiettyä määränpäätä tai syytä, vaikka selvästi kannattaisi. Luonto on tähän aikaan vuodesta jotain todella kaunista, mutta työpäivien uuvuttamana se on ihan liian helppo unohtaa. Entä muut työmyyrät, ootteko yhtään ehtineet nauttia kesästä?

Wien, 3.päivä - Partanainen ja paha struudeli

12. kesäkuuta 2014

Sunnuntaiaamu lähti mun osalta vähän tahmeasti liikkeelle. Ei sillä että olisi ollut edellisillasta darraa, vaan ihan vain kaikki lihakset jumissa siitä monien tuntien reivaamisesta ja pomppimisesta. Sen lisäksi väsytti ihan tuhottomasti, enkä herännyt tyttöjen herättelyihin ennenkuin vasta siinä vaiheessa, kun lähtö oli jo vartin päästä. Pomppasin sitten nopeasti sängystä vähän väärällä jalalla että "ette sitten aiemmin voinu herättää" ja ärrinmurrin. Sori kaverit!

Vierailtiin päivän aikana muun muassa Oase 22 -nimisessä korttelissa, joka oli aika mainio. Kortteliin kuului muutaman kerroksen rivi-&kerrostaloja, ja koko korttelin pystyi kiertämään yhteinäisesti kattoja myöten. Katoilla oli puutarhoja, joissa kasvoi niin ruokakasveja kuin ihan kukkiakin. Tosi siisti idea - oli sateesta huolimatta tosi kaunista, kun edessä aukeni kukkamatto.

Sää oli koko alkupäivän sateinen, enkä mä kaivanut kameraa esiin kuin vasta kaupunkikiertelyn jälkeen. Postauksen toisesta kuvasta kiitokset menevätkin Mimmille. Matka päättyi Museokortteliin (Museumsquartier), josta jakaannuttiin pienempiin porukoihin omillemme, mutta eksyttiin kuitenkin lopulta koko porukka samaan paikkaan syömään. Sen jälkeen hyvästeltiin meidän professori ja jatkettiin keskenämme eteenpäin. Päädyttiin sattumalta katsomaan Conchita Wurstin esitystä ihan museokorttelin läheisyyteen. Aurinkokin alkoi viimein paistaa, ja loppuillasta tuli oikeastaan tosi mainio!

Ensimmäinen kuva on edelliseltä illalta U4:sta.

wien U4 bileet wien opintomatka 2014
© Mimmi

Conchita Wurst!
wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 cafe central wien opintomatka 2014 cafe central wien opintomatka 2014 cafe central wien opintomatka 2014 cafe central wien opintomatka 2014 cafe central wien opintomatka 2014 stuudeli cafe central wien opintomatka 2014
Wieniläinen perinnejälkkäri, struudeli. En oikein tykännyt...
wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014 wien opintomatka 2014

Syötiin jälkkäriä keskustan tunnelmallisessa kahvilassa, Cafe Centralissa. Siitä jatkettiin vielä koko poppoo baariinkin, sellaiseen paikallsisten suosimaan olut-tupaan, joka sijatsi jonkun talon kellarissa ja jatkui sokkeloisesti aina vain pidemmälle ja syvemmälle monine huoneineen. Tuli ihan semmonen fiilis, kuin oltaisiin oltu kääpiöitä ja se baari olisi ollut vuoren sisässä.

Meillä ei olisi voinut olla sopivamman kokoista exqu-porukkaa. Jos olisi ollut yhtään enemmän ihmisiä, ryhmä olisi helpommin jakautunut ja lähtenyt eri suuntiin, kun taas vähempi olisi voinut tehdä matkasta tylsempää. Tän kokoinen porukka mahtui mainiosti yhden pöydän ympärille viettämään matkan viimeistä yhteistä iltaa.
© Helmihytti • Theme by Maira G.