SLIDER

#Hulmuhelma

31. lokakuuta 2014

Vielä ennen kuin saan tänne julkaistavaksi ensimmäisen osan siitä viime viikon videosaldosta (josta tosin laitoin jo esimakua blogin facebook-sivun puolelle), täytän tämän tyhjän raon yhdellä viimeviikkoisella asulla. Janina otti musta varsin veikeitä kuvia, joihin napakka tuuli toi mukaan oman hauskan efektinsä – toisaalta haastetta, toisaalta just sitä semmosta twistiä mitä mä kaipaan, ettei kaikki kuvat oo pelkkää pönötystä.

3010201402 3010201403 3010201404

Näissä kuteissä koikkeloin siis siellä Indiedaysin viime lauantain päivätapahtumassa. Käytän tosi harvoin hameita, mikä lienee vähän sääli, kun niitä kumminkin löytyisi tuolta vaatehuoneen hyllyltä aika kivasti. Kesällä niitä ei oikein tullut käytettyä, kun kaikki lämpimät kaudet pyörivät töiden ympärillä jossa piti käyttää duunivaatteita, kun taas vapaapäivinä laiskotti. Ja sitten nyt syksyllä sitä vain hamuaa niitä kaikkein mukavimpia ja lämpimimpiä vaatteita... Hyvä jos edes kykenen pitämään farkkuja koko koulupäivän ajan päällä, kotona ne aina lentää jorpakkoon ja korvautuvat lökäreillä.

Hassua on, että mä pidän tuosta tiiliseinästä melkeenpä koko asua enemmän (vaikka tykkäsin toki siitäkin). Karhea epätasainen punaoranssi tiili on vaan jotain niin kaunista, sekä väriltään että tekstuuriltaan. Haluaisin pukeutua siihen. Tai vaihtoehtoisesti pukea kotini siihen – jos ei saa muurata saa niin vaikka tapetoida pari seinää tiiliseinäkuvioiseksi. Vaikka ei se tapetti kyllä aitoa vastaa, siitä jää tekstuuri puuttumaan.

Maailmanlopun jälkeen

29. lokakuuta 2014

Post Apocalyptica Pride, maailmanlopun jälkeinen pride-kulkue. Millaisia olentoja sieltä löytyisi? Mitä maailmanlopun jälkeen ylipäätänsä jäisi jäljelle? Riippuu kai millaisesta maailmanlopusta olisi kyse: kuolevatko vain ihmiset, valtaako luonto maan, räjähtääkö aurinko vai tappaako ydinsota.

Meidän bileistä löytyi muun muassa niin ihmismäisiä taistelijahahmoja kaasunaamareineen, ötököitä, mustia aukkoja, mutaatio-olentoja ja muita kalmoja. Osa lisäksi enemmän tai vähemmän pride-tyylin mukaisesti sateenkaaren väreihin somistautuneena.

Millaiseksi olennoksi sinä olisit pukeutunut?

2910201401 2910201402 2910201403 2910201404 2910201405 2910201406 2910201407 id_2910201409 2910201410 2910201411

Niitä mahtavia asuja oli varmasti enemmänkin, mutta etkoilla oli liian ahdasta kuvata ilman laajakulmaobjektiivia ja itse bilepaikassa sen sijaan ihan liian pimeää, että olisin pärjännyt ilman salamaa.

ps. Viime vuoden Linnunradan viidakkokirja -teemaisista Savajaisista löytyy kuvia täältä.

Palasia bloggaajapäivältä

28. lokakuuta 2014

Lauantaina oli kolmas Indiedaysin bloggaajapäivä johon oon osallistunut, ja tässä vaiheessa on hauska miettiä, kuinka erilaisia kaikki nämä tapahtumat ovat keskenään olleet. Viime syksystä jäi erityisesti mieleen keskeisellä paikalla ollut esiintymislava, giftbagit ja se jännitys kun pääsi ensimmäistä kertaa näkemään livenä niin monia seuraamiaan bloggaajia. Tämän vuoden keväästä sen sijaan se orpo olo, kun kaveri joutuikin viime tipassa perumaan tulonsa, mutta mielenkiintoinen ja suurempi määrä mahdollisuuksia osallistua erilaisiin yhteistyöjuttuihin ja -kilpailuihin.

Tänä syksynä paikka oli sama kuin keväällä, vaikka tapahtumasisältö olikin uusi. Oli ihan mukavasti nähtävää, mutta sen sijaan aika vähän mitään tehtävää. Tällaiselle kilpailuintoilija- & osallistujaihmiselle se oli siis pieni pettymys, vaikka mulla olikin Janinan kanssa hurjan mukava päivä, ja mä ainakin nautin olostani myös siellä illan gaalassa, jonne päästiin ensimmäistä kertaa osallistumaan. Sieltä mulla ei ole kuvasaldoa: oli mukava kerrankin antaa kameran vain olla, varsinkin kun oli koko kuluneen viikon kulkenut se kaulassaan paikasta toiseen. Tässä kuitenkin paloja sieltä päivätapahtuman puolelta.

2810201401
Noi tekstuurit oli tosi kiehtovia.
2810201402
Nää oli kyllä ihan mun makuun. Noiden korvisten muoto ja pintakäsittely, ja sitten toi silmämunakaulakoru... siis voi kuolanoro sentään. Ihania. 
2810201403
Pidän ideasta laserleikata kuvioita nahkaan, mutta tuo sydänkuvio on mun makuun liian selkeä, ehkä jopa vähän imelä. Jos noista rei'ityksistä ei muodostuisi mitään noin selkeästi tunnistettavia kuvioita, niin olisin varmaan aika myyty.
2810201404
Oon syönyt macaronseja vasta ihan pari kertaa, enkä oo oikein hiffannut niiden hypetystä, mutta nää oli kyllä kieltämättä tosi herkullisia.
2810201405
Hobbyhallin sisustuspiste.
2810201406 2810201407 2810201408
Drinkkibaaripiste.
2810201409
Minä ja tuo ihana käkkäräpää Janina. ❤
2810201410
Jos jotakuta muuten kiinnostaa kynsijutut, Janina kirjottelee enempi semmosista!
id2810201411

Mä koin päivätapahtuman hauskimmiksi paloiksi Hobbyhallin jouluinen sisustus/somistus -pisteen (josta luultavasti kirjoitan myöhemmin lisää) sekä DeKuyperin drinkkibaarin, jossa sai joko tilata tai tehdä itse oman juomansa baarimikon näyttäessä mallia. Mä olin päivällä autolla liikenteessä, mutta onneksi sieltä sai myös löytyi myös alkoholitonta versiota, että ei ihan tarttennut olla ilman – ne juomat kun näyttivätkin niin näteiltä kirkkaine väreineen.

Illalla parasta oli alkoholitarjoilu kun siellä pääsi niin rennosti juttusille muiden bloggaajien kanssa – päivätapahtumassa kun oli vielä se oma pieni jännityksensä, joka sitten illalla aikalailla haihtui. Ilmapiiri oli mukava, kiitos vain kaikille jotka mun kanssa jaksoivat jutella (jos joku heistä eksyisikin tänne tätä lukemaan)!

Jos tunnistatte joskus kaupungilla tai jossain jonkun bloggaajan, jonka blogia innoissanne luette, uskaltaisitteko mennä juttelemaan? Koska rehellisesti sanottuna mä en tiedä uskaltaisinko, kun kerran ihan tommosissa tapahtumissakin jännittää jo siinä määrin. Vähän silleen fanityttömäisesti, haha.

#Sinimutaatio

27. lokakuuta 2014

"Hyi, siis mitä toi on, toi mitä sulla on naamassa!?" 

olio_2710201402 olio_2710201403

Tämmöseen kostuumiin pukeuduin tän vuoden Syyskauden avajaisiin, jotka arkkarifuksit perinteisesti järjestävät. Näissä viime viikon torstaina olleissa bileissä oli teemana Post Apocalyptica Pride, ja mä panostin lähinnä siihen maailmanlopun jälkeiseen puoleen tällä mutaatio-lookillani. Selkeesti oon jonkun häiriintyneen ydinsateen saanut niskaani silloin joskus kun maailma koki loppunsa. Naama ja toinen puoli kaulaa ja oikea käsi olivat sinivihreillä suomuilla, jotka näyttivät halkeilevan ihon päällä.

Mistä se ihokerros sitten oli tehty? 

Liivatteen ja veden yhdistelmästä. Menin aika mututuntumalla enkä seurannut suoraan mitään ohjetta, mitä nyt jonain yönä sivusilmällä pläräsin läpi pari englanninkielistä tutorialia. Päätin myös olla tekemättä tästä tänne blogiin mitään konkreettista ohjepostausta, koska en suosittelisi tätä mun käyttämää versiota kellekään. Liivatekerros kovettui kuin liima, ja sen kanssa oli epämukava olla – naaman iho ei pahemmin liikkunut ja päätä ei voinut kunnolla kääntää, kun olin levittänyt tuota tököttiä niin isolle alueelle. Kyllä sitä tuon yhden illan sietikin, kun kerran sen vaivan oli nähnyt, mutta ensi kerralla pitää kokeilla jotain muuta versiota. Paras puoli tässä oli se, että tuo lähti todella helposti lämpimässä suihkussa pois, ja se kuori samalla ihon kasvonaamion tapaan ihanan sileäksi.

Tuunasin nuo mun sinisenä ja punaisena välkkyneet, omasta mielestäni hyvin scifimäiset lasit sellaisista muutamalla eurolla Tigerista löytämistäni laseista (tällaisista). Leikkasin sangat ja nenän kohdalla olleet tuet irti, maalasin vihreät pinnat mustiksi, irroitin lasien "pyyhkijät", ompelin leveästä kuminauhasta laseille pannan, liimasin toisen linssin kohdalle foliota, ja lääräsin lopuksi lasien pinnat (paitsi toista linssiä) kaikenmaailman glitteriliimojen jämillä, mitä nyt kaapista vain löysin. Tuli kyllä aika hauskat, vaikka itse sanonkin!

Tuon mustan aseen sen sijaan tein käyttämällä muun muassa käsi- ja vessapaperirullien hylsyjä, vaahtomuovisuikaleita, roskapahvia ja alumiinilankaa. Sekä pinkkejä pillejä, tungin niitä tuonne aseen piippujen sisään, eli niitä ei näistä sivuprofiileista näy. Kiinnityksen hoidin lähinnä ihan maalarinteipillä, koska en jaksanut liimata... Ei siis ollut mitään järeää tekoa, mutta hyvin kesti koko illan.
  id_olio_2710201404olio_2710201405

Laitan vielä muita kuvia Savajaisista myöhemmin, tuossa vielä ennen Halloweenia, jos vaikka jollain sattuu olemaan jotkut pippalot, joihin kaipaa pukeutumisinspistä. Porukoilla oli meinaan jälleen aika siistejä asuja. Mä rakastan tällaisia pukeutumisjuhlia, varsinkin kun niitä ei ole liian usein – nimimerkillä itsehän en siis ikinä valvo näitä tällaisia asuja kootessani, en tietenkään.

Iskeekö kehenkään siniset suomut? Osalla kavereista herätti nimittäin ällötysvibojakin, mutta ite vaan tykkäsin, että olipahan ainakin radikaalia!

Teknisiä ongelmia

Tälle viikolle ei pitänyt tulla mitään blogitaukoa, eikä se sitä käytännössä mulle itselleni olekaan ollut. En vain ole sen videomateriaalin kokoamisen lisäksi ehtinyt kirjoitella postauksia mistään muusta, varsinkin kun oli muutenkin vilkas viikko.

Sitten koin vielä tällaisen elektroniikasta riippuvaisen ihmisen elämää huomattavasti vaikeuttavan pattitilanteen, kun mun uuden nihkeä ulkoinen kovalevy lakkasi toimimasta. Mun läppärissähän on aika vaatimaton muistikapasiteetti, että kuviakaan ei ole tilaa säilyttämään kuin yhden kuukauden ajalta. Myös kameran muistikortin tila on hyvin rajallinen, varsinkin kun tällä viikolla kuvailin paljon niitä videopätkiä: muistikortti piti tyhjentää lähes joka ilta, ja samalla siirtää tavaraa läppäriltä sillä ulkoiselle kovalevylle, että läppäri ei menisi ihan tukkoon.

Perjantaina se kovalevy ei sitten yhtäkkiä enää yhdistynytkään mun läppärin kanssa. Ja siellähän oli siis ainakin jotain 500 gigaa kuvia, dokumentteja ja kaikenlaista enemmän ja vähemmän tärkeää – paljon muistoja, joiden manuaalinen läpikäyminen veisi paljon aikaa.

Pelastavina enkeleinä toimivat mun iskä ja poikaystävä, joista ensimmäiseksi mainittu avatti suuresti hommaamalla sekä uuden ulkoisen kovalevyn, että tilavamman ja tehokkaamman muistikortin kameraan. Roope sen sijaan auttoi pelastamaan mun tiedostoja sieltä vanhalta kovalevyltä uudelle, joka on aika vaikeaa, kun se ei oikein yhdistänyt enää mihinkään koneeseen. Ei Maceihin, ei Windowsiin, mutta jonkun Ubuntun kanssa kuitenkin jotenkuten onnistui. Voin siis aikalailla huokaista helpotuksesta.

2710201401 2710201402 2710201404 2710201403 2710201405 2710201406

Viimeisen kuvan meiningeistä lisää myöhemmin, samoin kuin monesta muusta työnalla olevasta aiheesta. Nyt on pakko vääntää yksi enkun teksti ja sitten vähän unta kuuppaan, ettei tulisi ihan unveloa alkua tulevalle viikolle.

Arkkarin iholla

21. lokakuuta 2014

Saa nähdä ehdinkö tämän viikon arjen aikana mitenkä paljon tänne kirjoittamaan, kun on tällä hetkellä aika paljon koulujuttuja tehtävänä ja muuta menoa ja meininkiä. Suurin syy tähän on kuitenkin se, että otin tämän viikon projektiksi yrittää tallentaa koko viikon ajan tätä opiskeluarkea vähän laajemmassa määrin kuin yleensä. Sain sellaisen käsityksen, kun kyselin teiltä palautetta ja kommentteja, että ainakin joitain teistä kiinnostaa vähän tarkemmin se, millaista arkkitehtiopiskelijan arki on. Se ajatus sitten vähän eskaloitui, kuten tämmösillä on tapana, ja sain päähäni koittaa zoomata siihen arkeen ihan videoinnin avulla. Ja nimenomaan enemmän sellaisella Iholla-sarjan tyyppisellä lähestymistavalla (koulupuoleen keskittyen), ei niinkään käsikirjoitettujen myday-videoiden tapaan.

Itse siitä arkkitehtiopiskelijan arjesta on sinänsä haastavaa kertoa, kun yhden ihmisen näkökulmasta mäkin tätä vain elän. Ja vaikka mulla ei ole oikeastaan mitään käryä, mitä tästä lopulta tulee (tylsää, turhaa, mielenkiintoista, hauskaa vai kaikkea sopivan sekavasti sekaisin), teen parhaani. Sen tiedän, että on vaikeaa samaan aikaan videoida ja valokuvata (eivätkä videopätkistä leikatut kuvat ole kovin laadukkaita, kuten joistain alla olevista voi huomata), joten valokuvaaminen jää tällä viikolla pakostakin alakynteen.

Nyt eka kuvailupäivä on takana, kaverit ja varmaan ulkopuolisetkin olivat vähän hämmentyneitä mun puuhista ja itsekin tunsin oloni aika hölmöksi, kun kuljin kadulla tai käytävällä kameralle latteita höpötellen. Ja sitten kun toi mun 35mm-objektiivi rajaakin käsivarren mitan päästä kuvaan maksimissaan vaan koko pään, niin mikäs tässä laajakulmaobjektiivista haaveillessa...

Eli semmosta on luvassa, ajattelin että on hyvä vähän varotella etukäteen. – Miltä tää teistä kuulostaa?

2110201401 2110201402 2110201403 2110201405

Niin ja jos joku miettii noita hiuksia... Arvoin viime viikolla kaupassa kahden hiusvärin välillä ja valitsin lopulta sen tummemman sävyn, kun toinen tuntui kovin vaalealta, että epäilin sen peittävän niitä kesän vaaleita raitoja ollenkaan. Ja niiden peittäminen oli se pääidea, että saisin tasaisen värin. No sittenpä värjäilin niitä hiuksiani, kunnes prosessin jälkeen ja hiusten kuivuttua sain huomata, että joo se tummuus sitten ottikin aika tiukasti kiinni – mutta kappas, niihin vaaleisiin raitoihin se ei ollutkaan tarttunut, ne ennemminkin korostuivat entisestään! Plus että päälaelle tarttui reippaasti enemmän punertavaa sävyä kuin muualle, voi jumakeletana.

Nyt alkupettymyksestä toivuttua tää ei enää näytä omiinkaan silmiin niin pahalta kuin aluksi, mutta ei se harmitus täysin ole kadonnut. Ei tunnu luontevalta ja luonnolliselta tässä värissä, ja sitä fiilistä lisää entisestään se, että tiedostan mielessäni koko sävyn epätasaisuuden. Tää episodi sai mut ensimmäistä kertaa vuosiin toivomaan, että olisipa laittaa rahaa kunnon kampaamokäyntiin, ne voisivat laittaa tän kuontalon kuntoon, ehkä jopa entistä parempaan semmoseen. Mutta todennäköisesti nyt vaan odotan, josko tää tästä haalistuisi, tai turvaudun jälleen Colour B4:een... Huoh.

Sisustussuunnitelmia: Makuuhuone

19. lokakuuta 2014

Kun oot juuri siivonnyt koko kämpän ja vietät kerrankin viikonloppua ihan vaan omassa kodissa ja vieläpä viikonloppulomille päässeen poikaystävän kanssa, niin mitä silloin tehtäisiin? No mennään Ikeaan tietysti (koska jee kantoapua, haha). Mulla oli suunnitelmia erityisesti makuuhuoneen sisustuksen kehittämisen suhteen, mutta kun mitään samaan aikaan oikean näköistä, kokoista ja hintaista ei löytynyt, päädyin upottamaan rahat mielummin muiden huoneiden kalusteisiin.

Kun nyt tällä erää ei käytännössä päästy vielä suunnitelmia pidemmälle, niin ajattelin tähän saumaan jakaa sitten niitä suunnitelmia ja kuvia tämän hetkisestä tilanteesta.

Tässä aloitustilanne:
makuuhuone pohjapiirros suunnitelma 19102014_ennenkuvat

Yllä näkyvät kuvat on otettu ennen kuin tein sen koruoksan ja käänsin sängyn, eli siis siitä tilanteesta, joka on vallinnut jo pidemmän aikaan ilman mitään muutoksia. Aika karua, eikö?

Olin tehnyt mittailuja ja skissannut käsin pohjapiirrosuunnitelmia (jopa ihan mittakaavassa), vaikka todellisuudessa tilanteet hahmottaa vasta kun jotain konkreettisia muutoksia on tehty. Käännettiin siis mun sänky, ja jotenkin kummasti huone alkoi tuntua tilavammalta. Sitähän se ei todellisuudessa ole, mutta kun saatiin enemmän tilaa juuri sisäänkäynnin kohdalla, syntyi tunne suurentuneesta tilasta ylipäätänsä.

Tässä tämänhetkinen suunnitelma:
makuuhuone pohjapiirros suunnitelma
id_inspiskollaasi
Kuvien lähteet: Nojatuoli - Artek, Lamppu – Finnish Design Shop, Hylly - Jysk
Verhot - Vallila, Pussilakanasetti - Marimekko, Peili & matto & työpöytä - Ikea

Kollaasin kalusteet ovat suuntaa-antavia, eivätkä sellaisia, jotka välttämättä tulisin hankkimaan. Tuo peili mulla jo on ja sänkyä en ole vaihtamassa, mutta esimerkiksi tuo työpöytä ei vain yksinkertaisesti mahtuisi sängyn ja liukuoven väliin (tilaa reilut 90 cm), enkä löytänyt Ikean verkkokaupan valikoimasta edes sitä tiettyä kirjahyllyä, jota lauantaina myymälässä tsiigailtiin. En halua sellaista umpinaista hyllyä, vaan jotenkin "ilmavamman", kevyemmän vaihtoehdon. Sama työpöydän suhteen: musta puinen pöytä saa väistyä (mä en muutenkaan ole käyttänyt sitä kuin satunnaisesti ompelipöytänä), jos vain löydetään tilalle sopivan kokoinen, mielellään lasinen työpöytä. Näin työpöydän taakse ikkunan eteen tulevat verhot pääsisivät paremmin oikeuksiinsa. On kuitenkin tosi haasteellista löytää mistään alle metrin mittaista työpöytää, esimerkiksi mitoilla 90cm kertaa 60cm...

Kollaasin värit saattavat vaikuttaa kovin harmailta, mutta kun mun olohuoneessa riittää väriä, makuuhuoneeseen haluaisin ehkä vähän neutraalimmat värit. Lisäksi mustavalkoisiin kalustevalintoihin sopivat paremmin kaikki eri väreissä loistavat vuodevaatteet ja muut sisustuselementit.

Mietittiin makuuhuoneen kalusteiden järjestystä yhdessä Roopen kanssa, vaikka yhteenmuuttoon onkin vielä jonkin verran aikaan. Kaukokatsoisesti pitää kuitenkin esimerkiksi funtsia, että mihin saadaan mahtumaan Roopen tietokone, kun taas mä voin läppärini kera datailla vähän missä nurkassa tahansa. Mä en esimerkiksi Mac-koneisiin tottuneena olisi mitenkään tullut ajatelleeksi, että ai joo, PC:ssä on myös se hemskutan loota sen näytön lisäksi, mikäli Roope ei siitä olisi muistuttanut. Ja mä taas tiedän, ettei olohuoneeseen kannata ottaa pörrömattoa, koska siitä olisi tosi pirullista pestä pois vaikkapa kissanoksennuksia = sellainen matto sopii paremmin makuuhuoneeseen, josta kissan voi sulkea ulos, kun on itse poissa kotoa.

Ainoa mikä mua tässä suunnitelmassa hiukan häiritsee, on se siinä jää tilaa erilliselle yöpöydälle. Mutta askel kerrallaan, todennäköisesti joskus hamassa tulevaisuudessa seuraavassa kämpässä tulee olemaan enemmän tilaa.


Kuvien lähteet: 1, 2, 3, 4

Tässä viimeikseiksi vielä muutamat inspiraatiokuvat mun makuuhuone/työpiste-sisustusunelmista, tuolta syvältä Pinterestin ihmeellisestä maailmasta… Sellaisia unelmia, jotka pitäisi nyt tällä erää jotenkin kompaktisti ja pienellä budjetilla soveltamalla tunkea oman makuuhuoneensa 6,6 neliön sisään, kaiken maailman rajoittavat tekijät (pistorasiat, ovet, vuokrakämppä nyt ylipäätänsä, ja niin edelleen) huomioon ottaen. Oivoi. Oikeen sisuksia vääntää, kun kamppailee sen kanssa, mitä haluaa ja mitä voi.

Onko teillä tapana suunnitella sisutusmuutoksia kuinka tarkkaan ennen niiden toteuttamista? Heräsikö ajatuksia tai nousiko mieleen ideoita (liittyen mun suunnitelmiin tai omaan kotiinne)?

DIY – Koruoksa

17. lokakuuta 2014

Joskus on hyvä ottaa aikaa ihan omalle kodilleen. Siivota, puunata, järjestellä koko kämppä huolellisesti huone kerrallaan. Jotenkin siinä saa samalla oman päänsäkin järjestykseen, ja kodista tulee taas paikka, jossa on tilaa aloittaa uusia projekteja: on tilaa niin ajatuksille kuin toimimiselle. Mä oon nyt viimeiset kaksi päivää käyttänyt ihan vaan kotini siivoamiseen, ja oli kyllä jo korkea aikakin. En enää muista, milloin tätä edeltävä kunnon siivouspäivä oikein oli: kouluarkena ei oikein ehdi tai jaksa vaivautua, ja kun oon viettänyt lähes kaikki viikonloput Espoossa (kera siivousduunin), oman kodin siivoamiset ovat rajoittuneet lähinnä tiskaamiseen.

Järjestelin tavarat hyllyistä, kaapeista, laatikoista ja lattioilta, heivasin turhat tavarat ja liian pienet vaatteet ikea-säkkiin eteenpäin laitettavaksi, ja roskat roskikseen. Tai no, mikä kellekin nyt on roskaa – mussa on vähän hamstraajan vikaa, kun säästelen niin helposti tavaroita ja materiaaleja ajatuksella "kyllä mä näistä vielä jotain teen", vaikka muut heivaisivat moiset suorinta tietä roskiin. Mutta kun nyt kerrankin suoritin karsintaa vähän rankemmalla kädellä, sain pölykoirattomuuden lisäksi myös paremmin esiin kokonaiskuvan siitä, mitä uutta tänne kämppään seuraavaksi oikein mahtuisi tai kannattaisi hankkia...

1610201401

Mutta aiheeseen. Siellä muiden rojujen seassa on lojunut puukarahka, jonka mun vanhemmat joskus aikoinaan toivat mukanaan ajatuksella että "kissalle raapimispuuksi". No Tiukuhan raapii ihan kaikkea paitsi sitä mikä siihen raapimiseen on tarkoitettu, joten puupätkä jäi tyhjänpantiksi. Ajatuksena on ollut jo pidemmän aikaa tehdä tuosta sellainen seinälle ripustettava koruoksa, mutta toimeenpano on vaan venynyt venymistään.

Mikäpä tässä oli mukavampi tapa nauttia tyhjästä lattiapinta-alasta kuin uuden (ja kohtalaisen sisäsiistin) projektin tekeminen, ja saada samalla yksi turhake järkevämpään käyttöön pois nurkista pyörimästä.

1610201402 1610201403

Käytännössä tähän ei tarvittu oksan lisäksi muuta kuin vasara, pieniä nauloja ja narua. Mä kieritin toisiinsa ohutta rautalankaa ja tuollaista orgaanisemman tuntuista narua (mitähän lienee), etten heräisi jonain yönä siihen, kuinka toi karahka pamahtaa seinältä alas.

Naulasin pari naulaa oksan suuntaisesti, ja kiinnitin ripustusnarun niihin. Haaveilin siitä, että olisin voinut ripustaa oksan jotenkin ilman mitään ripustusnarua, mutta tää sai nyt kelvata. Sitten koputtelin pieniä nauloja tasaisin välimatkoin, ja valmista.

1610201404

Vähän hassulta tuo näyttää, kun mulla oli niin vähänlaisesti koruja ripustettavaksi – just karsin sinne turhake-ikeakassiin monia rihkamakoruja, joita en koskaan käytä.

Tokihan tuohon voisi jotain muutakin ripustaa, jos vain keksisin mitä. Tähän hätään siirsin siihen toisella seinällä yksinään killuneen unisiepparin (jonka tein viime vuonna), ettei näyttäisi niin ihan tyhjältä.

1610201405

Mitä te tykkäätte? Mä pidän siitä miten tällä on kokoa (ainakin noin metrin pitkä), kun muutoin tässä kämpässä on edelleen niin paljon tylsää tyhjää valkosta seinää.
© Helmihytti • Theme by Maira G.