SLIDER

Katsaus vuoteen 2014

30. joulukuuta 2014

Mitä kaikkea mun elämässä tapahtui vuonna 2014? Jos ootte seuranneet näitä juttuja edes kohtuullisen kiinteästi, jotkut tapahtumat ovat saattaneet painua mieleen (joo, hyvä jos itekään muistan), mutta tällainen klassinen vuosikatsaus on mukava tehdä – jos ei muuten niin sitä varten, että joskus myöhemmin sellaisen olemassaolo on varmasti mukavaa, kun haluaa muistella kuluneita vuosia. Joten tässä tulee, vuoden viimeisen päivän kunniaksi pitkä pötkö tätä kulunutta vuotta!

3012201401

Tammikuu taisi olla lähinnä jäinen, pimeä ja kylmä. Yliopistoelämä oli edelleen aika uutta, työmäärä kasvoi syksystä – tai oikeastaan ne työt muuttuivat vain sellaisiksi, että piti tehdä heti eikä vasta omalla ajalla, jonka vuoksi en voinut lykätä kaikkea eteenpäin. Hyvä niin. Mieltä piristi, kun aamut alkoivat pikkuhiljaa muuttua valoisammiksi, se helpotti hiukan ruotsin tunneille heräämistä. Lumiset maisemat olivat kuin Frozenista konsanaan, matkustin ensimmäistä kertaa junalla Tampereelta Helsinkiin, neuloin ensimmäisen pipon ihan vain itselleni, hommasin blogille oman domainin ja shoppailin kirppiksiltä muhkeita villapaitoja.

3012201402

Helmikuussa edettiin erityisesti yhdyskuntasuunnittelun ja klassisen tussipiirtämisen parissa, vaikka jälkeenpäin tiedänkin, etten silloin ollut vielä päässyt ihan opiskelusta jyvälle. Siis käytännössä kyllä tein hommia, koko sydämestäni edelleen tunnen, että tosissaan tein ja yritin parhaani, mutta ajatustasolla mä saatoin leijailla jossain ihan muualla. En ihan ollut hiffanut koko jutun pääpointtia, enkä tainnut hiffata koko keväänä muutenkaan. Ei se mitään, kaikki omalla ajallaan. Se ei estänyt mua kirjoittamasta arkkitehtihauista ja opiskelusta, ja onneksi siitä vaikuttaa olleen joillekin hyötyäkin. Tiuku oli pidemmän jakson mun kämppiksenä, leivoin paljon, kavensin testausmielessä nahkahameen, ompelin pipon, opettelin aikatauluttamaan arkeani, sain Marian kanssa meidän upean tussipiirroksen (vaikka itse sanonkin) valmiiksi. Tietotärppi nykyhetkestä, mulla olisi nyt samanmoinen projekti kesken erään mittauspiirroksen kanssa, jota oon vähän lykännyt…

3012201403

Maaliskuussa pakkaset alkoivat jo olla selätettyjä, koti sai lisää huonekaluja ja sisustusjuttuja. Koulussa oli maalailua ja kaupunkikävelyitä, mä käytin blogissa vielä joissain postauksissa instagram-kuvia kuvituksena. En sitä ookaan enää pitkään aikaan tehnyt, mutta aloitin kokoamaan inspiroivista ideoista leikekirjapostauksia. Blogin kävijäluvut rikkoivat ensimmäisen sadantuhannen (joka tähän päivään mennessä onkin jo tuplattu), niittasin kätevät muistilapputaulut, etsin kesätöitä ja nautin kevään etenemisestä.

3012201404

Huhtikuussa postausinspiraatio nousi rintarinnan ulkolämpötilan kanssa. Oli epäonnistumisia, kaaottista kämppää ja meinikiämielipidekirjoitusta alkoholista, Indiedays inspiration day -tapahtumaa, Tampin paljastus ja lähtölaukaukset vapulle, sekä karkaus pääsiäislomille saariston rauhaan. Keväistä askartelua, superin synttärikakun leipomista, marsipaaniruusuja ja blogin ensimmäinen yhteystyöpostaus. Oon sen ulosantiin edelleenkin tyytyväinen. Ja tietenkin itse meidän fuksivuoden kohokohta, vappu jäynävideoineen.

id 3012201405

Toukokuussa pulahdettiin heti alkuunsa fuksikasteessa yksitoista kertaa korissa koskeen, kakkosina, kuten jäynävideon menestys meidät sijoitti. Istutin kasveja pullonkorkkeihin, suunnittelin kavereiden kanssa muovisen paratiisin Konsulinsaareen, askartelin kukkakimpun äitienpäiväkorttiin ja aloin pikkuhiljaa muokata mun kuvia sillä tavalla, jossa oon jumittanut tähänkin päivään asti. Luin jonkun artikkelin jonka siivittämänä kirjoitin ylös ajatuksiani täydellisyydestä, läksin muutamaksi päiväksi opintomatkalle Wieniin, osallistuin kuvaajan roolissa katumuotikilpailuun ja värjäsin hiuksiini raitoja (en millään täydellisellä menestyksellä). Äkkiä koko ensimmäinen vuosi arkkariopiskelijana olikin tullut päätökseensä, ja kesä jäätelön parissa alkoi.

3012201406

Kesäkuussa kävin läpi kaikkia reissukuvia ja postailin muutaman postauksen Wienistä. Olin tehnyt siellä kivoja kesäostoksia, joista yksi paita päätyikin sohvatyynyliinoiksi. Näyttely, jossa meidän tussaustyötkin olivat, avattiin, ja osa meistä entisistä fukseista treffasi tuona keväänä arkkariopiskelijoiksi hakeneita piknikin merkeissä. Me voitettiin Ronin kanssa se katumuotikilpailu, sain viimein hommattua verhot mun kämppään ja kirjoitin ilmettelyistäni liittyen ihokarvoihin. Elelin suurimman osan kesästä yksikseni ja päivät saattoivat olla aika samaa jauhantaa.

3012201407

Heinäkuussa Roope läksi armeijaan, mä mietin elämääni ja elin elämääni. Siinä missä kesäkuu oli aika kalsa, heinäkuu oli hikinen. Kesä sujui ihan sutjakasti, asiakaspalvelu luonnistui, vaikkei jäätelömyynti mun unelmahommaa ollutkaan. Pienen irtioton tarjosi Kesä-Kiljava, oli muutavia mukavia hetkiä kavereiden kanssa, mutta arjesta ei pahemmin huvittanut blogiin kirjoittaa, kun se tuntui riittävän tympeältä ihan elettävänäkin. Kirjoitin ajatuksistani syömismorkkiksiin ja heti perään kotitekoisista ranskiksista, käsialasta ja kodin pikkuhiljaa edistyvästä sisustuksesta diy-projekteineen.

3012201408

Elokuussa koulun alkaminen alkoi tuntua ihanalta maalilta, jonka saavuttamista odotin innoissani ja odotukset korkealla. Olin aika väsynyt kokoajan, aloin olla jo ihan täynnä sitä jäätelönmyyntiä. Vaikka toisaalta se oli hyvä että sen myötä pysyi kiireisenä, etten ehtinyt liikoja ikävöimään Roopea, niin täysin lomaton kesä jaksoi ahdistaa. Toisaalta hyvästelin mun kurkkupurkin ja tutustuin uuteen autoon, sain viimein mun koko kameran vaihto-operaation käyntiin ja vietin yhden kauniin päivän Nuuksiossa Roopen kanssa ja hienon illan Linstillä kavereiden kanssa, molemmat ensimmäistä kertaa vuosiin. Täytin kaksikymmentä, se ei tuntunut missään. Kokosin kesän palasia videolle, olin onnellinen niinkin pienestä asiasta kuin uudesta ripsiväristä, ja toinen yliopistovuosi tutorihommineen sai alkaa.

3012201409

Syyskuun myötä, töiden loputtua ja koulun alettua mä aloin taas motivoitua elämästä ylipäätänsä. Sain uuden kamerani ostetettua (kaiken sen odotuksen jälkeen) ja olin ihan sen lumoissa. Kallis sijoitus, mutta en kadu sitä ollenkaan. Oli opiskelumeininkejä ja -projekteja kuten mittausleiri, oli messua ja tapahtumaa. Tuunasin pökälekassin, aloin kuvaamaan pitkästä aikaa myös asukuvia blogiin, pohdin raha-asioita ja testailin uusia kokkailuideoita.

3012201410

Lokakuu alkoi ja eteni vauhdilla. Olin kuvaajana fuksiwunderundella (eikä niitä kuvia ole vieläkään julkaistu, sääli), piipahdin Kuopiossa, neuloin pipon, päätin alkaa suunnittemaan joulukalenteria ja kyselin teiltä lukijoilta, onko kellään mitään ajatuksia tai kommentoitavaa mihinkään. Vastaukset olivat tosi piristäviä, kiitos niistä! Sain hoidettua pois alta yhden koulutehtävän jota olin lykännyt ihan riittämiin, ja muutenkin pysyin aika hyvin aikataulussa kaiken kanssa. Oli jälleen Indiedays inspiration -päivä, jossa tällä kertaa osallistuttiin myös iltameininkeihin, oli Savajaiset naamiaismeininkeineen ja teknisiä ongelmia kovalevyn kosahduksen yhteydessä. Kuvasin viiden päivän ajan elämääni, haaveilin sisustusjutuista ja ripustin makuuhuoneeseen koruoksan. Tosi ohjelmantäyteinen kuukausi siis, ja kasasin itselleni jatkuvasti lisää hommaa.

3012201411

Marraskuu oli raskas. Oli hemmetisti koulutöitä, ja niiden lisäksi blogi, Arkkarin iholla -videoiden editointi ja joulukalenterin valmistelu. Selvisin siitä, mutta kyllä se teki jossain määrin tiukkaa, piti yrittää laittaa asioita tärkeysjärjestykseen järjevästi. Ehdin tehdä yhden jouluun liittymättömän diy-projektin, säästää herkkujen ostossa leipomalla marenkeja, ja sain kuulla itsestäni palautetta, joka tuli yllätyksenä ja oli aika vaikea sisäistää. Oli paljon hommaa ja arki oli rankkaa, mutta niistä suoriutuminen oli palkitsevaa. Olin syksyn mittaan ehtinyt tottua Roopen näkemiseen joka viikonloppu, mutta kun hällä tuli tässä kuussa monen viikon jakso ilman lomia, ei mulla ollut edes aikaa ikävöidä, kun hommia riitti viikonlopuillekin.

3012201412

Joulukuu olikin sitten joulukalenterin täyteinen kuukausi, niin blogissa kuin muutenkin. Se ei liene yllätys kellekään. Jouluinen juustokakku pomppasi aattoviikolla äkisti blogin toiseksi luetuimmaksi postaukseksi kautta aikain, lähinnä ilmeisesti ihan vain siksi, että ihmiset löysivät sen luo googlettamalla. Normaalien kouluviikkojen päättymisen ja joulun väliset viikot olivat kummallisia, mun unirytmi heitti häränpyllyä ja tentit menivät miten menivät, osan lykkäsin keväällä. Mutta olin tosi tyytyväinen koko joulukalenteriprojektin lopputulokseen, ja siihen että hoidin sen täysillä loppuun asti. Itse joulukin sujui hienosti, ja kokonaisuudessaan koko viime viikko oli muutenkin oikein onnistunut.


Miten teillä tuo kulunut vuosi noin kokonaisuudessaan oikein sujui? Mä en tosissaan tiedä miksi, mutta musta oli jotenkin vähän ahdistavaa käydä tuota vuotta läpi. En keksi mitään tiettyä syytä, mutta varmaan syy oli ennemmin mun tän hetkinen Ensisilmäyksellä -Netflix-putki ja siinä sarjassa jatkuvasti esiintyvät "ehkä tämä on universumin tahto" -tyyppiset hokemat, kuin vuoden sisältö ylipäätänsä. kyseessä mikään kaikkein tapahtumarikkain vuosi, varsinkin kun sitä vertaa edeltäjäänsä. Mutta toisaalta hyvä vuosi kuitenkin, eikä kaikkien vuosien tarvitsekaan olla jatkuvaa erityisten tapahtumien tykitystä.

Huomenna (lue: tänään) mun olis tarkoitus suorittaa kunnon suursiivous ja lakaista koko kulunut vuosi pois uuden tieltä, niin kämpästä kuin mielestä, ja koeajella siinä samalla mun uusi imuri ja asetella uudet matot paikoilleen – jep, hommasin viimeinkin kunnon matot. Palailen niihin ja tulevaan vuoteen kohdistuviin ajatuksiin myöhemmin. :)

Onnellinen

26. joulukuuta 2014

2612201401 2612201402 2612201403 2612201405

Meidän joulu oli rauhallinen ja herkullinen. Vaikka koko aattoa ei vietettykään mun perheen tykö, ilta Roopen porukoiden luona sujui mukavasti. Ja kun myöhemmin palailtiin mun porukoille, siellä sattui olemaan vielä lahjojenjako meneillään, ja ehdittiin sitten osallistumaan kahteen jouluiltaan. Oon tosi iloinen mun lahjoista, paljon iloisempi kuin joskus joinain lapsuuden jouluina. Sain tavaroita, joille oikeasti on käyttöä. Kaikille. En oikein tiedä, miksi musta tuntuu, että olisi jotenkin sopimatonta, jos nyt täällä selostaisin ihan kaikesta mitä sain lahjaksi. Olisiko se? Enhän mä missään kerskumismielessä kumminkaan meinaisi, ja moni muukin kertoo saamistaan lahjoista samaan tapaan kuin tekemistään ostoksista. Eikä kai muutaman tavaran kertominen ole kuitenkaan sama asia, kuin jos joku selostaisi kuinka paljon rahaa sai lahjaksi. Se on mun mielestä hölmöä.

Oli miten oli, mä vaan tunnen oloni jotenkin niin onnelliseksi tällä hetkellä. Lahjat eivät todellakaan ole se suurin syy, mutta mä arvostan sitä, että ne ovat tarpeellisia ja niissä on ajatusta. Kuten äidin antamat villasukat, sillä kävelin juuri sopivasti ne viime jouluna saamani sukat puhki. Tai mun parhaalta kaverilta muun muassa mun ensimmäinen oma piparimuotti, semmoinen suloinen pikku Myy. ❤ Ja Roopelta Fiskarsin keittiöveitsiä niiden Ikea-kurjimusten tilalle, jotka eivät uponneet edes Lidlin ciabattaan, vaikka kuinka väännettiin. Suurimpana pieni uusi imuri, sen vanhan kamalan möhköfantin tilalle. Ehkä mä nyt voisin jopa imuroida useamminkin kuin kerran puolessa vuodessa! Tuo oli ainoa asia, jota uskalsin ääneen toivoa, kun kysyttiin.

2612201406 2612201407 2612201408

Olihan noita joitain muitakin lahjoja, ja meidän kuusen alusen lahjakasa olikin muhkea, kun siihen oli lastattu jopa yhdeksän ihmisen lahjat (plus yhden kissan ryökäleen, joka teki kiusaa koko joulun). Niiden mun saamien lahjojen lisäksi oon tosi iloinen niistä vastaanotoista, jotka ne mun antamat lahjat saivat. Äiti ainakin silminnähden ihastui pipoonsa, vaikka se selvästi kaipaisi vielä jonkun tuulensuojavuoren korvien kohdalle, torjumaan paremmin noita paukkupakkasia. Ja pikkuveljeltäkin irtosi lahjanantajalle tyydyttävän voimakas reaktio lopulta siinä vaiheessa, kun hänelle sitten viimein selvisi, että se laukku onkin mun tekemä, eikä kaupasta ostettu, haha!

Tämän viikon maanantaiaamuna ei olisi vielä voinut arvata, että sitä lunta tulikin jouluksi montakyt senttiä – tai ei arvannut ainakaan mun kotitöitä välttelevä pikkuveli, joka uhosi jo tekevänsä loppuvuoden lumityöt, kun ajatteli maan jäävän mustaksi. Joulupäivänä käytiin haudoilla hytisemässä tiukassa pakkasessa, joka Espooseenkin viimein rantautui kaiken sen lumimäärän jälkeen. Pimeässä loistava kynttilämeri valkoisen lumimaton päällä, se on ihan tajuttoman kaunis näky. En kehdannut kuvata, mutta se on painunut elävästi mieleen.

Joulupäivänä istuttiin myös perinteiseen tapaan isovanhempien pöydän ympärille, rääppijäismeiningillä joulusafkojen ääreen. Mä pidän jouluruuista, savukalasta ja kraavista, mädistä smetanan kanssa, kinkusta ja perunalaatikosta... Ja olin ihan ihastunut meidän joulukuuseen, se tosiaan oli muhkein kuusi mikä meillä on ikinä ollut, ja se kyllä oli aika positiivinen yllätys tommoselta Bauhausin parin kympin kuuselta, joita myytiin valmiiksi sukkiin tungettuina.

2612201411 2612201409 2612201410

Miten teidän joulunne menivät? Meillä edellisestä näinkin perinteisestä joulusta on jo ainakin kolme vuotta aikaa. Viime jouluna mun muu perhe oli Teneriffalla, sitä ennen oltiin siellä koko perhe, enkä mä edes muista, millainen meidän joulu oli sitä edeltäneenä vuonna! Mä olin silloin lukion ekalla, seurusteluakin takana vasta puoli vuotta, ja elin sitä teineintä teini-ikääni. Niin kamalan moni asia on muuttunut sitten niiden aikojen, onneksi lähinnä parempaan suuntaan.

Vaikka jouluissa ei enää tunnekaan ihan sitä samanlaista taikaa kuin lapsena, oli tässä joulussa paljon enemmän sellaista tunnelmaa ja rauhaa, jota en moniin vuosiin ole tuntenut. Ja ehkä ylipäätänsä tää rauhallisuus ja lepo korostuu kaiken sen työn, kiireen ja ahertamisen jälkeen, ja saa mun olon jotenkin niin onnelliseksi. Muutama päivä niin, ettei tarvitse miettiä, suunnitella tai tehdä mitään, ei ole pakko.

Olisin voinut pitää hiljaiseloa ensi viikkoon, mutta tuntui sopivalta hoitaa kaikki jouluhöpötykset, fiilistelyhehkutukset ja kuvat pois alta, että seuraavaksi voi sitten keskittyä muihin asioihin. Joihinkin kommentteihin en vielä ole ennättänyt vastata – mä nautin nyt näistä parista yhteisestä vapaapäivästä, mitä meillä on jäljellä ennen Roopen paluuta kasarmille, ja tänään läksitään vielä katsomaan viimeisintä Hobitti-leffaa. Rauhallista viikonloppua kaikille!

Luukku 24: Tekemisen ja antamisen ilosta

24. joulukuuta 2014

KAHDESKYMMENESNELJÄS LUUKKU

Joulukalenterin viimeinen luukku. Odotuksen kruunaa jouluaatto itsessään, sekä se, että kaikki on viimein valmista. Niin tämä kalenterin kuin lahjajen osalta. Ja näin aattona voinkin viimein esitellä teille, minkälaisia lahjoja oon tänä vuonna väkertänyt itse. Näiden parissa oon paahtanut tässä viimeisen viikon ajan niin, että univelkaa on kertynyt ja niskat ovat varmaan jossain ikijumissa, mutta kyllä se vaan on se kaiken sen vaivansa arvoista, se mieluisten lahjojen antamisesta tuleva hyvä fiilis.

On piirrettyä, neulottua ja ommeltua lahjaa. Jotenkin tuntuu, että olisin voinut tehdä enemmänkin, olisin halunnut tehdä enemmän, mutta en mä tiedä miten mä olisin voinut venyttää itseäni enää yhtään pidemmälle. Sain kaikille tärkeimmille lahjat – se saa nyt riittää, vaikka en ehtinytkään tehdä veljillekin pipoja vaikka halusin, enkä ehtinyt neuloa Roopelle villasukkia, koska valitsin liian ohuen langan. Saa nähdä valmistuvatko ne sukat ikinä. Muitakin töyssyjä oli, kun tulin Espoon päähän jo viime viikolla ja mukaan oli valittava vain välttämättömimmät tarvikkeet. Tietenkin sitten tussit olivat kuivua ihan ennen aikojaan, ja ompelulanka kävi niin vähiin, ettei tosiaan jäänyt varaa mihinkään virheisiin tai vikaompeleisiin...

Tässä eivät kokonaisuudessaan ole ihan kaikki lahjat – valtaosa kyllä, mutta vain ne, jotka tein itse.

itse tehty joululahja muki nimikkomuki

Nimikkomuki Marianna-nimiselle kaverilleni, hänelle joka vieraili täällä muutama luukku takaperin. Fontti on sama kuin Marianne-karkkien logossa, jos ette sattuneet tunnistamaan. Tämän tein jo aiemmin tässä kuussa, toisin kuin nämä muut lahjat.

itse tehty joululahja pipo heijastus joustinneule itse tehty joululahja pipo myboshi joustinneule

Pipoja! Kummallekin mun vanhemmista tuollainen, jossa osa langasta on "heijastinlankaa". Eivät ne siis ihan heijastimista käy, mutta niissä on käytetty Novitan heijastuslankaa, harmaata ja fuksiaa. Murrettu keltainen lanka on MyBoshia, samoin kuin tuo Roopelle tekemäni ruosteen-/tiilenvärinen pipo (ja sen alla oleva neule on ihan vaan ostettu lahja). Näitä mun oli siis tarkoitus tehdä enemmänkin, kun paksulla langalla ja 60s-ympärysmitalla yhden joustinneule pipon vääntää aika näppärästi yhdessä illassa. Multa vain loppuivat illat kesken.

kuva kangastusseilla itse tehty lahjaidea

Kangasväreillä kuvioitu paita mummille. Tein tällaisen samantyylisen viime vuonnakin (se näkyy viime vuoden 23. luukun videopostauksessa, jossa silloin esittelin tekemiäni/hankkiamina lahjoja), ja mummi piti siitä niin kovin, että tein tänä vuonna toisen. Entinen kun ehti jo kulahtaakin, kun he taisivat pestä sen väärässä pesuohjelmassa...

Tämän piirtämiseen meni kai kolmisen tuntia, ja ongelmia tuotti erityisesti se, että tussit alkoivat olla ihan lopussa, ja piti kuivilla käntyillä yrittää raapustaa... Valkoisen tussin loputtu kokonaan (vaikka se oli ihan uusikin!) yritin pehmentää sävyjä huiskimalla päälle pensselillä valkoista kangasmaalia sellaisest isommasta purkista.

lyijykynäpiirros isovanhemmat

Lyijykynäpiirros isoisälle. Koska en löytänyt kaupasta ollenkaan niitä vihreitä marmeladikuulia. Kuva yrittää esittää mummia ja isoisää, otin mallia yhdestä pari vappua sitten otetusta kuvasta, ja mitä muilta perheenjäseniltä vähän kyselin, niin ilmeisesti ovat ihan kohtalaisen tunnistettavissa. Kyllä se vähän hassulta näyttää, hahmot ovat vähän karikatyyrimäisiä, mutta niinhän roheella lyijykynällä vähän tuppaa tulemaan. Tähän meni muutama tunti aikaa – onneksi ei yhtään sen enempää, kun vikana iltana tämänkin väänsin.

piano laukku olkalaukku itse tehty

Piano-kuvioinen olkalaukku, sellainen läpällinen. Yksi pitkä ilta ja toinen pitkä päivä tähän meni, langat meinasivat loppua kesken mutta sainpas valmiiksi! Pölyinen se on, kaikesta mun huoneessa leijuvasta askartelu- ja ompeluroskasta, mutta ai että oon tyytyväinen tähän. Toivottavasti sen saajakin tykkää. Tää menee siis mun nuoremmalle pikkuveljelle, sille meidän perheen musiikki-ihmeelle. Hän on kantanut kaikkia nuottejaan jossain muovikassin tapaisessa laukussa, joten päätin ommella vähän paremman laukun niille nuottipapereille ja musiikkiromppeille. Kitaraahan hän pääsääntöisesti soittaa, mutta tiedän että jos meillä joku piano olisi, niin hän hallitsisi senkin.

piano laukku olkalaukku itse tehty piano laukku olkalaukku itse tehty

Ulkopuolen kankaat ovat tavallista venymätöntä kangasta IKEAsta, sisäpuolella on harmaata kiiltävää velour-tyyppistä kangasta. Laukun leveys on suunnilleen 40cm, tai ainakin tuon vetoketjun pituus oli sen verran. Läpän alla on yksi musta tasku, ja sisäpuolella yksi kangas vuorikankaasta. Tarkoitus olisi ommella vielä jotkut nepparit tuohon ulompaan taskuun, mutta ainakin tällä erää unohdin sen, ja muistin vasta kun laukku oli jo paketoitu. Onneksi ne voi ommella kiinni joskus myöhemminkin, jos mun veli kokee sen tarpeelliseksi.

piano laukku olkalaukku itse tehty

Eli sellaisia käsin tehtyjä lahjoja tänä vuonna. Löytyykö teidän antamistanne lahjoista mitään itse tehtyjä lahjoja?


Se oli sitten siinä se joulukalenteri! Heti näiden loppusanojen alkuun mä toivotan kaikille hyvää joulua, toivottavasti voitte ottaa rennosti ja syödä kunnolla hyvää ruokaa. Mä ainakin aion tehdä niin. Palailen blogin pariin luultavasti tuossa joulun jälkeen, pieni loma tekee kyllä terää – ja saan viimeinkin kokea sen odottamani fiiliksen, että hei, mulla ei enää ole kiire minkään kanssa...!

Jos haluatte antaa mulle joululahjan, antakaa vaikka jotain palautetta tästä kalenterista! Kuten mikä oli lemppariluukkunne, tai muuta vastaavaa. Ja kiitos kaikista noista vastauksista tuohon edelliseen postaukseen. :) Kyllä mä varmastikin valitsen joko ykkösen tai nelosen, mutta se, kumpi lopulta päätyy päälle, riippuu ihan siitä mielentilasta jossa silloin pukeutumishetkellä satun olemaan.

– – –

22. LUUKUN ARVONNAN VOITTO 
Persoonallinen kalenteri arvonnan voitti nimimerkki he-idii, onnea! Laitoin sulle sähköpostia. :)

Ja kiitos kaikille tähänkin arvontaan osallistuneille! Pinkkejähän ne videolla törmäilleet kalenterit käytännössä olivat, mutta on totta videoon lisäämäni efekti selvästikin muutti sen värin aika monitulkintaiseksi. En sitä edes tullut ajatelleeksi, kun sen lisäkysymyksen siihen arvontaan keksin. :D

Luukku 23: Asu anoppilaan

23. joulukuuta 2014

KAHDESKYMMENESKOLMAS LUUKKU

Meidän joulu poikkeaa tänäkin vuonna perinteisestä, kun vietetään aattoa mun sukulaisten sijaan Roopen mummolassa. Tänä vuonna mun muu perhe on vaihteeksi myös Suomessa ja Espoossa, mutta kun me ollaan vietetty kaikki viimeisimmät jouluaatot lähinnä mun perheen ja lähisukulaisten luona, niin tällä kertaa päätettiin tehdä toistepäin. Onneksi meidän porukat asuvat kaikki vain pienen kävelymatkan päässä toisistaan, että ei ainakaan joulupöytien välimatkoista tarvitse huolehtia.

Mä en ala täällä perhesuhteita sen kummemmin aukomaan, mutta näiden yhteisten vuosien varrella minä ja Roope ollaan vietetty rutkasti enemmän aikaa mun perheen nurkissa, jonka takia mä en ehkä oikein ole oppinut tuntemaan Roopen sukua. Siis tiedän ja tunnen näin silleen käytännössä: pidän heistä ja hekin käsittääkseni minusta, mutta en kuitenkaan tunne heitä sillä tavalla luontevan kotoisasti, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Lähinnä kai siksi, että me nähdään niin harvoin.

Siksi mulle on tuottanut jossain määrin päänvaivaa, että mitä ihmettä oikein puen päälle tilanteeseen, jossa istun Roopen perheen kanssa samaan joulupöytään. Oman perheen kesken ei koskaan ole ollut mitään painetta, mutta tässä tilanteessa fiilis oli aika sama, kuin silloin aamulla ennen ensimmäistä päivää yliopistossa, kun tuijotti omaa peilikuvaansa ja tonki vaatekaappiaan, löytämättä mitään sopivaa päällepantavaa. Vaatekriisit eivät ole mulle jokapäiväinen riesa, mä en enää yleensä jaksa välittää päälle kiskaisemistani kuteista niin paljoa. Mutta sitten on näitä harvoja erityistilanteita...

Tässä on neljä mun vaatekaapin sisällöistä kokoamaa asuvaihtoehtoa, joista pitäisi nyt osata päättää paras asuyhdistelmä aatoksi. Ja mulla on kohtuuttoman isot valinnanvaikeudet tän asian suhteen.

Osaatteko te valita, mikä olisi suosikkinne?



Vaihtoehto 1: Pitsimekko vyöllä, mustat legginsit ja pitkävartiset villasukat.

Vaihtoehto 2: Puolipitkähihainen paita, jossa koristehelmiä olkapäissä, musta biker-hame ja pitkävartiset villasukat.
jouluinen asukokonaisuus

Vaihtoehto 3: Valkoinen pitsiselkäinen paita, punaiset farkut ja kangasselkäinen tekonahkajakku, vai mikä lie tuo nyt onkaan.
jouluinen asukokonaisuus

Vaihtoehto 4: Venekaula-aukkoinen pitsipaita ja mun vaatekaapin asiallisimmat housut, suorat ja tummansiniset, joissa vetoketjukin sivussa eikä edessä.
jouluinen asukokonaisuus

Tän postauksen takana on aika mielenkiintoinen yhden hengen kotikutoinen studiokuvausoperaatio, pienessä olohuoneessa, merkittävimpänä apuna iso paperirulla, jalkalamppu ja kameran sarjakuvausasetus. Mutta huomaa varmaan helposti, että mitä tulee joulusävyihin, viininpunainen on mun lempiväri.


ps. Joo, otsikko sanoo "anoppila", vaikka ei ollakaan naimisissa ja vaikka ollaankin käytännössä menossa isovanhempien luokse. Se nyt vaan on merkitykseltään mulle myös lähimpänä anoppilaa, kuin mitä mikään muu paikka todennäköisesti koskaan tulee olemaan. :)

Luukku 22: Arvonta & Persoonallinen kalenteri

22. joulukuuta 2014

KAHDESKYMMENESTOINEN LUUKKU

Vuoden vaihdetta ja uutta vuotta kohti: sillä teemalla mennään nyt, kun on koittanut joulukalenterin viimeisen arvonnan aika!

Mä olen ollut tänä syksynä vähän solmussa, kun olen yrittänyt pysyä kärryillä kaikista menoista ja hommista kännykän kalenterin ja muistivihkosovelluksen avulla. Ei varmaan oo ihme, että niinhän siinä sitten käynyt, että missasin kerran jopa kauan odottamani hammaslääkäriajan, kun en ollut merkinnyt sitä riittävän selkeästi minnekään ylös, tai laittanut kännykkään hälytyksiä. Siitä pahuksen unohduksesta koitunutta sakkomaksua maksaessani sitten tuumin, että ehkä pitäisi vaihteeksi hommata kunnon kalenteri, että jo semmosen avulla pysyisi vähän paremmin kartalla omasta elämästään. Mutta millainen kalenteri?

Kysyin syksyllä Persoonallinen kalenteri -nimiseltä yritykseltä kiinnostuksesta joulukalenteriyhteistyöhön, ja he lähtivät mielellään mukaan! Mulla oli silloin syksyllä täällä aika paljon videoita, ja he ehdottivat, että tekisin myös tähän aiheeseen liittyen jonkinlaisen videon. No joo, miksipä ei, eipähän ainakaan ole ennen mitään semmosta tullut vastaan. Ja kyllä siitä nyt jonkinlainen tuli, vaikka vähän viime tippaan tuo editointi taas jäi *KÖH-kelloonkuusiaamulla-köh*. Tosin se nyt ei oo yllätys sinänsä.

persoonallinen kalenteri persoonallinen kalenteri

Arvon tässä luukussa yhden persoonallisen kalenterin (tai siis lahjakortin sellaisen tekoa varten, arvoltaan noin 40€) yhteistyössä persoonallinenkalenteri.fi:n kanssa! Tuommoinen kalenterin arvoinen pdf-lahjakortti on myös hyvä lahjaidea, kun sellaisen voi ostaa ja tulostaa lahjaksi vaikkapa vielä aattoaamuna, jos käykin hassusti ja huomaa unohtaneensa hankkia jonkun lahjan.

Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tähän alle oman sähköpostiosoitteesi, josta sinut tarvittaessa tavoittaa. Voit myös tuplata arpasi, jos vastaat samalla kysymykseen, minkä värisiä ovat ne kolme keskenään identtistä kalenteria, jotka tuolla alla olevalla videolla "törmäämään" toisiinsa?

Osallistumisaika on lyhyempi kuin aiemmissa arvonnoissa, vain huomiseen 23.12. klo 23:59 asti! Näin saan voittajan julkaistua vielä joulukalenterin viimeisessä luukussa.

Julkaisen arvontaan osallistuvat arvantuplauskysymykseen vastanneet kommentit vasta osallistumisajan päätyttyä, ettei kukaan ihan suoralta kädeltä matkisi vastaustaan muilta. Vaikka eihän toi ei varsinaisesti mitään salapoliisitaitoja tarvitsekaan. ;)

Tapapuolisesti onnea arvontaan!


Toivottavasti tuota videota jaksaa katsoa, itse tekijänä muiden mielipiteitä on aina tosi vaikea arvioida! Kannattaa muuten klikata se heti alkuunsa tuosta asetuksista HD-laatuiseksi, kun kuva on muutoin ihan rupunen.


Mikäli video ei jostain syystä näy tässä, tässä on sen youtubelinkki.


ps. Tiiän että siellä on jossain välissä kuva ottanut jonkinlaista outoa efektiä ilmeisesti jostain mun kodin valosta, mutta kuvausvaiheessa sitä ei huomannut, enkä voi asialle enää tässä vaiheessa mitään.

(Kuvissa näkyvä kalenteri saatu yhteistyön merkeissä.)

Luukku 21: Piparminttukynnet

21. joulukuuta 2014

KAHDESKYMMENESENSIMMÄINEN LUUKKU

Mä en lakkaa mun kynsiä kuin ehkä maksimissaan kerran tai kaks per vuosi. Saattaa johtua siitä, etten vieläkään oo saanut raahattua mun lakkaputelleja (kaikkia niitä alle kymmentä kappaletta) Espoosta Tampereelle, mutta toinen syy on ihan vaan laiskuus. Lakkaaminen ei muutenkaan oo niin helppoa, ja se on ärsyttävää, kun mielessä olisi niin siistit visiot ja sitten ne eivät kumminkaan koskaan onnistu niin hyvin kuin alunperin oli ajattellut.

Nämä kynsilakkailut ovatkin mun tämän vuoden ensimmäiset ja viimeiset. Ja kerrankin kynnet olivat mukavan pitkinä, että oli mitä lakata! En ikinä kirjoita tästä aiheesta blogiin, mutta tää sopii nyt kivasti yhdeksi kalenteriluukuksi, kun askartelukiintiö alkaa jo pikkuhiljaa olla täynnä. Tässä vaiheessa paahdan muutenkin ennemmin kaikkien joululahjojen kimpussa (ai miten niin mattimyöhäinen), eikä aika enää oikein siitä ylimääräisille hommille…

jouluiset kynnet ohje kynsilakka piparminttu jouluiset kynnet ohje kynsilakka piparminttu

Piparminttukynsien lakkailuun käytin valkoista ja punaista lakkaa, sekä teippisiivuja tarkkojen raitojen teon helpottamiseen. Ohjeena käytin tätä (tuolta löytyy myös muita tosi söpöjä jouluisia lakkausideoita!), josta sai käsityksen että näiden pitäisi olla aika helpot tehdä. Joo, eli siis tämmöselle kokemattomalle ne eivät sitten olleetkaan ihan niin helpot. Tai sitten joko mun lakat ovat ikivanhoja tai ne ovat muuten vain liian paksuja tököttejä. Tai sitten mulla ei vaan oo riittävästi kärsivällisyyttä odottaa riittävän kauaa lakkojen kuivumista – ruttaantumisilta ja sotkuilta ei siis ihan vältytty.

jouluiset kynnet ohje kynsilakka piparminttu id jouluiset kynnet ohje kynsilakka piparminttu

Jouluiset, mutta eivät liian monimutkaiset tehdä, eivätkä esitä liian selkeästi mitään symbolia. Toivottavasti säilyisivät nätteinä edes joulun ylitse, etten vaan hajamielisyyksissäni raapisi noita irti ihan ennen aikojaan...

Onko teistä kukaan lakkaillut/laittanut minkäänlaisia joulukynsiä tai muuta vastaavaa?

Luukku 20: Joulunajan leffavinkit

20. joulukuuta 2014

Meillä ei koskaan oo erityisemmin katsottu joululeffoja. Ei oo ollut sellaista perinnettä, vaikken muista, että mitä muuta me sitten sen sijaan oikein ollaan tehty. Mutta kun halusin tehdä tänne tällaisen luukun jossa niitä jouluaiheisia elokuvia käsittelisin, mulla oli alkuunsa ihan tenkkapoo, kun en keksinyt mitään muita joululeffoja kuin Rare Exportsin. Senkin mä keksin lähinnä siksi, että kävin aikoinaan katsomassa sen leffateatterissa, ja sitten se muistui mieleen sen seiskaluukun pukin ilmeestä ja hampaista.

Me katsotaan Roopen kanssa tosi paljon leffoja, mutta joululeffoja ei varmaan olla katsottu yhtäkään, paitsi ehkä se Rare Exports. Nyt mä sitten ahkeroin läpi monta leffaa, että sain tähän katsauksen muutamista mun lemppareista. Kyllä mä siitä sitten muistin nähneeni joistain muitakin jo aikaisemmin, mutta ne eivät vain olleet jääneet mieleen. Eihän niissä amerikkalaisissa jouluhöttörainoissa yleensä ole mitään niin säväyttävää, että niistä jaksaisikaan tallentaa aivoihinsa mitään muistiraitaa.

Suomalaiset joululeffat ovat ehdottomasti eniten mun mieleen. Niiden tunnelma on jotenkin kotoisempi, ja niissä kyse on aina jostain muusta kuin materiasta tai lahjojen saamisesta. Niissä on enemmän sellaista joulun henkeä mistä mä tykkään, harvemmin täynnä sellaisia ärsyttäviä kliseitä.

Vaikka monta leffaa on vielä näkemättä enkä vielä saanut edes yliannostusta, tässä kuitenkin pienet esittelyt ja arvostelut viidestä eri joululeffasta, joista listan kolme ensimmäistä ovat mun suosikkeja.


Rare Exports


Syvällä Korvatunturilla on hauta, jonne on kätketty Joulun suuri salaisuus. Mitä joulun aikaan tapahtuukaan, kun amerikkalaiset arkeologit kaivavat salaisuuden maan pinnalle?

Tää on ehdottomasti kaikista mun näkemistä joululeffoista se lemppari. Vaikka aihe sinänsä kietoutuukin sen perinteisen "onko joulupukki olemassa vai ei" -teeman ympärille, tässä on niin paljon kaikkea muuta, että tarina on kaikkea muuta kuin perinteinen. Tää on jotain muuta kuin materialismia tai romantiikkaa, tässä on asennetta ja toimintaa, suomalaista melankoliaa ja mustaa huumoria. Näyttelijät hoitavat roolinsa hyvin ja visuaalinen toteutus on hieno. Tarina jättää katselijalleen myös tilaa tulkita joitain asioita itse, tai ainakin itselleni jäi mieleen joitain aukkoja, joista olisin halunnut tietää enemmän.

"Rauhallista joulua... ja ihan v***n railakasta uutta vuotta!"



Rakkautta vain


Lontoo, joulukuu ja kahdeksan hyvin erilaista paria erilaisine tarinoineen ja kokemuksineen, jotka kietoutuvat eri tavoin toisiinsa.

Love Actually eli Rakkautta vain on romantiikan ja komedian täyteinen elokuva, joka sijoittuu joulunaikaan muttei käytännössä kerro joulusta, vaan monien eri ihmisten elämäntilanteista, jotka kuitenkin jotenkin nivoutuvat luontevasti yhteen. Mä pidin tästä, vaikka romanttiset komediat eivät yleensä iske – tämä oli romanttinen muttei liian lällynlää, eikä tässä ei ollut liikaa sellaisia myötähäpeän täyteisiä tilanteita. Ehkä joissain kohdissa erottui vähän liian selkeästi, että sinne oli tungettu se "actually", mutta saattaa olla että tää oli ihan vaan mun päässä. Pidin elokuvan hahmoista, siitä että oli montaa erilaista tyyppiä ja ongelmaa, vaikka joistakin jäi kyllä sellainen tunne, että olisi halunnut nähdä niiden tarinoiden kehittymistä vähän pidemmällekin...



Joulutarina


Mistä joulun lahjojen antamisen perinne oikein sai alkunsa? Millainen joulupukki oli lapsena, ja miten hänestä oikein tuli joulupukki?

Tässä on taas sitä tiettyä suomalaista realismia joka muhun iskee, vaikka loppupuolella sekaan heitetäänkin saavillinen jouluntaikaa. Se sopii sinne, joululeffa kun on, mutta mun mielestä se ei olisi siinä määrin ollut edes niin tarpeellista. Yleinen viesti olisi siitä huolimatta mennyt perille, tarinan kulku oli selkeä. Pidän erityisen paljon leffan alkupuoliskosta, mutta niin myös koko elokuvan lävitse kulkevasta tunnelmasta ja koskettavuudesta, siitä antamisen ilon ja joulunhengen korostamisesta. Hyvin todentuntuinen joulutarina.



Napapiirin pikajuna


Onko joulupukki olemassa vai ei? Miten voi uskoa johonkin sellaiseen jota ei näe? Kymmenvuotias Steven painiskelee pohdintojensa kanssa, kun jouluyönä talon eteen ilmestyy yhtäkkiä pikajuna kohti pohjoisnapaa.

Tämä leffa on sitä perinteisempää, kliseistä joululeffamateriaalia. Paljon yleistyksiä, ja jotenkin tosi amerikkalainen joululeffa. Joulupukin kylä pohjoisnavalla, lahjojen saamisen korostaminen... Mun käsitykseni joulusta ja joulumielestä on erilainen, mutta ainakin tämä leffa on iloinen. Jos ei muuta niin ainakin hyvää "aivojen nollaus" -katsottavaa, ja joululomalla on hyvä rentoutua. Mä olin nähnyt tämän joskus vuosia sitten, ja muistin että tää olisi ollut oikea elokuva. Sen verran aidon vaikutelman tuolla live-motion -tekniikalla siis saa aikaiseksi, että muistikuvissa animaatiohahmot olivat muuttuneet eläviksi ihmisiksi.



Neljä joulua yhdessä päivässä


Neljä joulua yhdessä päivässä eli Four Christmases kertoo pariskunnasta, joka on muutaman vuoden seurustelunsa aikana onnistunut välttämään tapaamiset vaikeiden sukulaisten kanssa. Yhtäkkiä suunnitelmat menevätkin mönkään, ja he joutuvatkin äkisti kohtaamaan niin sukulaisensa kuin parisuhteensa vaietut ongelmakohdat.

Tämä on romanttinen komedia, jossa se komedia puoli on juuri sitä sellaista, josta mä en pystynyt kaikkia kohtia katsomaan: myötähäpeän hyökyaalto oli liian suuri. Elokuvassa oli hyviä kohtia, mutta toisaalta mua ärsytti niin päähenkilömies kuin pariskunnan sukulaiset, sekä heidän välisensä kommunikointi – erityisesti päähenkilöparin. Siis ei kukaan voi olla yhdessä kolmea vuotta tutustumatta kunnolla toisiinsa, eihän?! En usko että ihan äkkiä katson tätä uudestaan, mutta jos joku muu ei ole nähnyt eikä ole muuta mielessä, niin jos komedia kiinnostaa, tämä taitaa tulla sunnuntaina illalla teeveestä joltain kanavalta.

– – –

Muita mainittavia on tietenkin esimerkiksi Joulupukki ja noitarumpu. Se on iki-ihana klassikko, katsottiin se juuri tyttöjen kanssa meidän pienissä pikkujouluissa. Ne kaikki musiikit ja ääniefektit on vaan niin sympaattisia, ja sen verran monta kertaa koko rainan on nähnyt, että ne repliikitkin muistaa jo ulkoa. Hahmot ovat sympaattisia, ainoastaan sen päähenkilötytön ääni on jotenkin alkanut särähtämään korvaan, vaikka lapsena se ei häirinnyt mua ollenkaan. Joulupukinkin positiivisuus on jotain niin hellyyttävää, erityisesti se "kuutamouinti joulukuussa"-kohtaus.

Joku suositteli myös Saiturin joulua, sitä mä en ole vielä nähnyt, mutta kuulema se tulee tänään illalla neloselta, joten voisin sen siinä samalla katsoa.

Mitä teidän joululeffa suosikit ovat? Onko teillä jotkut leffat perinteisesti jouluohjelmistoon?
© Helmihytti • Theme by Maira G.