SLIDER

Muista nauraa vakavan maailman edessä

Joskus tuntuu hassulta kirjoittaa omasta pienestä elämästään, siihen liittyvistä tapahtumista ja ajatuksista, tai lähinnä vain niistä kevyistä jutuista. Silloin kun asioita ajattelee suurempana kokonaisuutena – niitä tapahtumia, tunnelmia ja murroksia, joita maailmalla tapahtuu, kaikki se oma tuntuu niin vähäpätöiseltä. Koska asiat, joita maailmalla tapahtuu, ne eivät tosissaan tapahdu "vain tuolla muualla maailmalla". Me ollaan osa sitä maailmaa, vaikka se voi ajatustasolla tuntua kaukaiselta, vähintäänkin aina niin kauan, kun ne tapahtumat eivät tapahdu juuri sillä hetkellä myös oman maan rajojen sisällä. Mullakin tän illan suurin murhe on Roopen paluu kasarmille ja rakennetekniikan tentin lähestyminen, sekä monta noita pienempää, niin pientä asiaa... jos vertaa kokonaisuuteen, vaikka yksilöthän omine pienine asioineen sen kokonaisuudenkin rakentavat.

Joskus on outoa olla tavallinen pintaliitoinen lifestylebloggaaja, kun pinnan alla ne maailman tapahtumat kuitenkin liikuttavat. Ei sillä, että oikeastaan edes haluaisin ottaa kantaa esimerkiksi poliittisiin asioihin tai revitellä jo moneen otteeseen muissa paikoissa käsiteltyjä aiheita – kun eihän mulla ole kaikkeen edes mitään uusia mielipiteitä tai uutta sanottavaa. Ja vaikka se tuntuu joskus oudolta, se on myös ihan okei. Mun on sopivampi olla sellainen, joka pyrkii jakamaan hyvää mieltä helppojen aiheiden kautta, kuin pohtia vakavia tai ottaa kantaa suuriin kokonaisuuksiin. Kyllä meitä kevyemmän sarjan kirjoittajiakin tarvitaan. Ja kevyemmät aiheet eivät tietenkään meinaa, että samalla välteltäisiin tosiasioita tai että päässä ei pyörisi muuta kuin niitä pinnallisuuksia.

minä olen charlie

Luin tänään Helsingin Sanomien Sunnuntai-osiosta pari aukeamaa. Heikki Aittokosken esseen Charlie Hebdosta ja Pariisin terroritapahtumista, epävarmuuden ajasta ja haasteesta säilyttää eurooppalaiset arvot. Debiz Yücelin kolumnin, kuinka ääripäät yrittävät hyödyntää ja valjastaa heihin liittymättömiä tapahtumia omiin tarkoituksiinsa ja miten aina löytyy se joku joukko ihmisiä, jotka antaa törkeimmillekin toimille jonkinmoisen hyväksyntänsä ja oikeutuksen käyttämällä sanaa "mutta" heti tuomiototeumuksensa perässä. Marie Darrieussecqen kirjoituksen Charlie Hebdon toimituksesta ja siitä, miten huumori pelastaa maailman. Miten se vapauttaa meidät vakavuuden vaaroista ja auttaa suhteuttamaan asioita.

Vaikka kirjoitusten aiheet ovat tapahtumiensa tapaan synkkiä, niiden ydinsanomassa on valoa. Elämä ei saa olla liian vakavaa, huumori inhimillistää. Vaikka noissa teksteissä tarkoitettiin lähinnä päättäjiin, ideologioihin ja arvoihin kohdistettua huumoria, on se tärkeää myös elämässä ylipäätänsä. On hyvä osata nauraa, niin muille kuin itselleen. On hyvä osata ymmärtää huumoria.

Yleisesti ottaen Suomi on vakava maa ja suomalaiset ovat vakavia. Kaikki harjoittavat itsesensuuria eikä kukaan oikeasti edes pystyisi toimimaan kuten Charlie Hebdossa konsanaan: niin häpeilemätön huumori ei onnistu maassa, jossa jumalanpilkkakin on lailla kielletty, kaikki pahoittavat mielensä kaikesta ja heittelevät kunnianloukkaushaasteita kuin paperitolloja. Tai sitten vähintäänkin pelätään näitä asioita niin, ettei edes uskalleta avata suuta – saatika tarttua kynään. Tai jos uskalletaan, pyydellään seuraavassa käänteessä anteeksi. Tai sitten muut pyytävät anteeksi puolestasi, kuten Kekkonen aikoinaan pahoitteli Neuvostoliitolle erään Suomalaisen pilapiirtäjälegendan osuvia aivoituksia.

Onhan huumorillekin toki paikkansa ja aikansa, sitä on montaa eri lajia kiltistä kärjistävään ja selkeästä pimeään, hyvän huumorin käsittäessä yleensä myös osuvan tilannetajun. Mutta ennen kaikkea huumori on myös lääke, joka naurattaa, irvailee, inhimillistää, kyseenalaistaa, helpottaa asioiden käsittelyä ja suhteuttamista. Muistetaanhan vaalia sitä ja niitä elämän kevyitä ilon ja ajatuksen aiheita myös silloin, kun joudutaan kasvotusten maailman vakavuuden kanssa.

id nauru

2 kommenttia

  1. Asiaa tää postaus! Huumorintaju kantaa pitkälle, siinä yks mun motoista. Toki täytyy olla myös tilannetajua, mutta monessa tilanteessa huumori on se joka pelastaa. Ja eihän elämä olisi mitään ilman naurua ja vitsailua!

    VastaaPoista

© Helmihytti • Theme by Maira G.