SLIDER

Väsynyt pieni ihminen

Kevät kurkistelee nurkan takaa jo aina välillä, kuten plussakeleillä hiljalleen sulavassa maassa, joinain aurinkoisina aamuina, kun on jo haastavaa nukkua ilman pimennysverhoja, ja aurinkoisena päivän jälkeen kuivilla teillä mopokauden avanneesta teinipoppoosta. Tuli tosi nostalginen, kaipaava fiilis sen porukan päristellessä kovaäänisesti mun ohitse, kun riensin yhden upean auringonlaskun perässä rannalle kuvailemaan. Sellainen kevään kaipuu – ja ehkä vähän myös niiden aikojen, kun itse oli vielä sellainen todellisia huolia ja vastuita vailla viilettävä mopoikäinen.

Silti ne valoisat päivät ovat vielä liian lyhyitä, ja talviväsymys jaksaa painaa. On kuitenkin ollut hyvää vaihtelua, kun kissa on ollut täällä hoidossa: on ihanaa kun joku on vastassa, kun tuun koulusta kotiin, joku jonka voi luokitella yhtä hellyydenkipeäksi kuin mitä itse olen. Vaikka samalla siinä huomaakin, miten yksinäistä yksin asuminen voikin joskus olla... No, ei sitäkään ikuisuuksiin kestä, kuten ei tätä talveakaan. Onneksi.

2002201502 2002201503 2002201504 id 2002201505 2002201506 2002201507 2002201508 2002201509 2002201510

Viime sunnuntaina, kun palailin Espoosta Tampereelle, löysin kukkapaketin mun oven kahvasta roikkumasta! Tosi suloinen yllätys, vaikkei se lopulta keltään salaiselta ihailijalta ollutkaan vaan Zalandolta, kauniina kiitoksena siihen syksyiseen diy-haasteeseen osallistumisesta. :D ❤ Paketista paljastuneet ruusut olivat ihania, joskin olivat selvästi joutuneet odottamaan mun saapumista vähän turhan pitkään, koska uhkasivat nuupahtaa jo heti ensi kättelyssä! Onneksi ne lopulta vähän virkosivat ja ovatkin jaksaneet kukoistaa lähes koko viikon, ja härnätä olemassaolollaan Tiukua, joka kauheasti haluaisi pistää ne palasiksi tai poskeensa. Tää on just niin tätä: mulla ei oo about ikinä eläviä kukkia tässä kämpässä, ja sen kerran kun sellaisia saan, niin sattuu olemaan myös kukkatuholaiskissa vahtaamassa!

Mutta tosiaan, siitä väsymyksestä. Se on aika paljon mielen päällä, kun ilmenemistapa on sellainen, etten millään jaksaisi aamulla nousta sängystä, ja vaikkapa bussilla matkustaessa ei yhtään huvittaisi nousta omalla pysäkillä pois, koska no, olisi vain mukavampi istua aloillaan, vaikka päämäärässä olisikin tiedossa vain kivaa tekemistä (kuljen bussilla lähinnä tanssitunneille). Mun mielestä oon nukkunut, syönyt ja liikkunutkin keskimäärin ihan okei, ja kaikki ylipäätänsä rullaa mukavasti eteenpäin ja mieli on muutoin ihan hyvä – mä en edes ole ollut kipeänä tai mitään (koputan puuta), toisin kuin suurin osa kaikesta lähipiiristä koulussa, kotona ja tanssissa. Joten luulisi, ettei kokoajan tarvitsisi olla fyysisesti sellainen olo, että voi kun pääsisi jo nukkumaan! Onko ketään muuta vaivannut vastaavanlainen väsymys?

Mut pitää hereillä lähinnä se, että on niin paljon sellaisia asioita, joissa ei auta muu kuin että on vaan saatava tehdyksi. Vaikeinta on, kun sitä tärkeää tekemistä on niin paljon, ettei oikein tiedä mistä aloittaisi, ja sitten päässä kohisee väsynyt, ettei meinaa saada ajatuksia jäsenneltyä, niin lopulta ei sitten meinaa osata aloittaa yhtään mistään. Loppujen lopuksi tuppaan kyllä saamaan kaiken tehtyä, mutta paljon aikaa tuntuu kuluvan ihan vain tyhjäkäynnillä polkemiseen.

Mietin, että liekö tää vaan uupumusta, vai onkohan mulla taas hemoglobiini alhaalla, kuten joskus vuosi sitten suunnilleen samoihin aikoihin... No joo, onhan niitä parempiakin päiviä ja viikkoja, ja oon kumminkin ihan liekeissä tanssimisesta ja noista mekko-ompeluista, ja huomenna on juhlakuvauskeikka (jännittävää!!), ensi viikolla yhden tärkeän koulutyön palautus ja kritiikki, sitten RUK-juhlat... Ja lista sen kuin jatkuu, paljon mielenkiintoisia juttuja, että ei tää pahuksen väsymys ainakaan mistään elämään kyllästymisestä johdu!

Jos jotakuta muuten kiinnostaa seurata mun arjen vähän pienempiä palasia, laittelen niitä jonkun verran säännöllisesti Instagramiin (@helmihytti) ja jossain määrin blogin Facebook-sivulle. Nämä sekalaista settiä sisältävät kuulumispostauksetkin kun ovat aika siivilöityjä esimerkiksi kuvasisällöltään, niin noista muista kanavista voi seurata ajankohtaisemmin myös muita niitä kuulumisia ja sellaista, mitä ei välttämättä blogipostauksiin mahdu tai sovi.

Rentoutavaa viikonloppua teille kaikille! :)

4 kommenttia

  1. Upeita kuvia! Täälläkin vaivaa väsymys ja sama homma, on niin paljon pakosta tehtäviä asioita, että sitä pysyy hereillä:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :> Huuh, voimia siis sinnekin päin! Mäkin sinnittelen, pakko uskoa että kyllä tää tästä vielä paremmaks muuttuu! :D

      Poista
  2. Uhh, kevätväsymys on kyllä ihan omaa luokkaansa! Jotenkin koomista, ett se iskee aina silloin, kun pitkän talven jälkeen vihdoin pääsee taas nauttimaan edes hitusesta niitä valonsäteitä, jotka on ollu niin vähissä koko talven. Jouduin kans itse tänään toteamaan, ku ois vaan voinu nukahtaa bussiin - se huristeli niin tasasesti ja keinuttelevasti, ett oisin oikeesti voinu vaan jäädä siihen nukkumaan. Hyst joku lääkäri, nukkuminen (busseissa?) on kivempaa :D

    Ja yngh, tää on oikeesti niin tuskaa aina kattoa noita sun kämpän kuvia, ku se näyttää just sellaselle pienelle ja viihtyisälle opiskelijasopelle, mihin on hyvä kupsahtaa pitkän päivän päätteeks. Sit vaan ku joskus ite muuttaa niin ois kiva osata samalla tapaa yhdistellä sisustuselementtejä. Vaikka niitä kaikkialla kuolaakin. Ja kuten nyt perinteisesti jaarittelen aina tänne jotain turhaa, niin haluun hypee sulle yhtä ihanaa arkkua, jonka näin yhes kaupas, koska arvelen ett osaisit arvostaa sitä :D Mutt se oli sellanen ihana arkku, about 80cm leveä, ehkä 50cm korkea ja about saman syvä. Pähkinää, ja ne puun syyt oli just täydellisesti näkyvissä, ett siihen pintaan tulee sävyeroja ja elävyyttä. Se pinta oli vähän kulutettu, ett siihen tuli sellanen "vanhahtava" viba, ja siin kulki metalliset nyörit ja soljet sen ympäri: ne avaamalla sai sen auki, ja sisälle ois mahtunu ihanasti kaikkee tavaraa. Toisella lyhyellä sivulla oli kans pienet laatikot, ja sinne ois niin täydellistä laittaa jotain hattuja tai hanskoja. Se oli vaan ihana, itkin ku katoin hintalappua ja siinä oli ihan liian monta nollaa .. Tällain köyhänä opiskelijana - tai ainakin melkein opiskelijana - on hyvä kuolata kaikkea kallista ja lopulta aika turhaa sisustuskamaa. ;___;

    P.S. Mitä tossa yhen kuvan mukissa on? Terveisin perinteisen kiero ja keväinen makeanhimo alkaa taas iskeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, onneks mun ei tarvii kulkea bussilla kovin säännöllisesti, joku kerta kumminkin heräisin päättäriltä jostain hornan tuutista. :D

      Ja oliski kiva kupsahtaa nukkumaan aina päivien jälkeen – tai siis köh-vaikkajoiltaneljältä-köh – mut niin paljon hommaa et vaikee antaa itselleen lupaa siihen, kun tekemistä on niin paljon... En muuten ite koe olevani kovin hyvä yhdistelemään sisustuselementtejä, mulla vaan on niitä (vielä) niin vähän, että on ollut helppo pysyä aika harmoonisella linjalla. Ja noi kaksi savielementtiä ovat ainoita omatekemiä savitöitä, jotka lopulta jäivät mulle itselleni, kun about kaiken muun annoin aina eteenpäin lahjoiksi. :D Toi kyseinen nurkkaus on kyllä mun mielestä tän kämpän paras ja onnistunein kulmaus, koska se on kaikkein lähimpänä valmista, kun kaikki muu on vielä niin keskeneräistä.

      Toi arkku kuulostaa ihan älyttömän hyvältä!! Mä rakastan puuta materiaalina, oijoi, ja että vanhahtavaki vielä, ah! D: Joku saa siitä itselleen oikean aarteen... Ja pahus vie kun tänne kämppään ei sovi mikään iso ja kiinteä sohvapöytä, vaan tarvitsisi ennemmin sellaisen, jonka saa koottua kasaan tai aseteltua jotenkin pienemmäksi sivupöydäksi tarpeen mukaan... Niin vähän tilaa mulla on sohvan ja tv-tason välillä. :/ Ei sillä että tähän saumaan olis muutenkaan varaa hommata mitään huonekaluja tai vastaavaa...

      Siinä mukissa on on "mukikakkua", tein sitä yks päivä viime viikolla kun iski kauhee suklainen makeanhimo. :D Se on sitä semmosta, että laittaa ainekset mukiin ja kypsentää mikrossa minuutin tai pari, riippuen haluuko siitä osittain löysähköä vai kokonaan kypsää. Ite tykkään jättää sen silleen sisältä löysemmäks, ja jos haluun sellasen niin pitää aika tarkkaan vahtia sitä mikrokypsennystä, kun se hurahtaa kypsäksi lopulta tosi nopeesti! Mä kirjoitin siitä postauksen joskus aikoinaan iiiihan tän blogin alkutaipaleella (kauhee myötähäpeä tulee vanhoja tekstejä lukiessa....), mut sen löytää täältä jos haluut tsekata. :) Tähän mukilliseen käytin kyllä ite tätä ohjetta, koska toi mun oma vanha oli niin epäselvä ja vähän liian suuri annoskoko kolmen desin kahvikuppiin. :D

      Poista

© Helmihytti • Theme by Maira G.