DIY - Pieni mutta tilava käsilaukku juhlaan

4 kommenttia:
Ihan kuin mulla ei olisi jo ennestään ollut riittämiin hommaa, päätimpä silloin viikkoja sitten, meidän killan vuosijuhlaa edeltävänä iltana ennen ommella vielä itselleni käsilaukun.

Mä olisin voinut käyttää samaa laukkua kuin RUK-juhlassa, josta kertoessa kuitenkin mainitsin, että olin alunperin ajatellut tekeväni myös asuun sopivan laukun. En kuitenkaan silloin ehtinyt ryhtyä vielä siihenkin, eikä mun oikeastaan ollut tarkoitus tehdä laukkua tätäkään juhlaa varten. Mutta niin se vaan taas yhtäkkiä iski:

"Kyllä mä nyt yhden käsilaukun tosta nopsaan pyöräytän." 

Ja näin sitten tein, ja aika kiva laukku siitä sitten tulikin!

Laukun voi käytännössä mitoittaa juuri sen kokoiseksi kuin itse haluaa, mutta juhlissa käytettävät käsilaukut ovat yleensä kohtalaisen pieniä, joten yritin pitää koon vaatimattomana.

Tärkein määräävä tekijä oli, että sisään laukkuun mahtuu järkkäri.

Ja nimenomaan kätevästi ja huomaamattomasti, kamera sen kohtalaisen suuren objektinsa kera. Ilman, että laukku itsessään vaikuttaisi normaalia juhlalaukkua suuremmalta.

kasilaukku-ompelu-ohje

Kikkana oli käyttää hyödykseen laukun syvyyttä.

Tällöin isompi kappale – tässä tapauksessa siis kamera – mahtuu laukkuun ilman, että laukun koko näyttää sivulta katsottuna kasvavan. Siitä samalla tuli huomioida, että miten muutoin löysästä kankaasta tehty käsilaukku säilyttää muotonsa, kun siellä säilyttää moniulotteista, painavaa kappaletta.

Tässä tapauksessa laukun muodon säilyttävänä elementtinä toimi laukun sisään päälli- ja vuorikankaan väliin sijoitettu, parin tai kolmen millin paksunen kappale kovaa umpipahvia. Sellainen ei vety pilalle heti jostain pienestä kastelusta.

Kova pahvi tuki pohjan niin, että laukussa pystyy säilyttämään kameraa ilman, että se häiritsee laukun ulkomuotoa.

Mun laukun mitat määräytyivät siis sen mukaan, että pohjan leveys oli kameran "selän" eli sen näyttö- ja nappulapuolen kapeamman suunnan mittainen, ja laukun korkeus sen verran, että reunat ylittivät objektiivin.

Käytin laukkuun RUK-mekon hameen vyöosiosta ylitse jäänyttä mustaa, kohtalaisen tukevaa satiinia, sekä vuorikankaana jostain yläasteajoilta asti säilynyttä kiiltävää violettia kangasta, joka todennäköisesti on myös satiinia, joskin paljon ohuempaa.

diy käsilaukku juhlalaukku itse ommeltu ohje

Laukkua varten leikkaamistani kangaskappaleista isoin suorakaiteen muotoinen edustaa laukun leveitä sivuja ja pohjaa, ja pienemmät suorakaiteet päätysivuja. Leikkasin samat kappaleet myös vuorikankaasta.

Ompelin ensin sivukappaleet isoon kappaleeseen ja sitten kappaleen särmät toisiinsa. Jokaisesta työvaiheesta ei ole kuvia, koska tein tämän aikamoisessa kiireessä, mutta aika loogisesti homma eteni.

Kun olin ommellut kaksi "suorakulmaista särmiötä", eli yhdet sekä päälli- että vuorikankaasta, laitoin kappaleet nurjat puolet vastakkain pahvikappale välissään pohjana – siten päin, kuin laukku valmiinakin tulisi olemaan. Sen jälkeen ompelin päällikankaan ja vuoren yläreunasta yhteen taitoksen avulla.

kasilaukku-ompelu-ohje kasilaukku-ompelu-ohje kasilaukku-ompelu-ohje kasilaukku-ompelu-ohje

Sen jälkene ompelin kiinni vetoketjun. Tuolla vetoketjulla oli aika paljon ylimääräistä mittaa, mutta koin helpoimmaksi ommella sen ennemmin sisäpuolelle jemmaan, kun että olisin leikannut sen rikki. Nyt jäi mahdollisuus purkaa se ehjänä irti laukusta, jos tarve joskus vaatisi.

Koska vetoketjun kiinnittämisen jälkeen laukun yläreuna puristui yhteen, tehden yläreunasta leveämmän kuin tasapohjaisesta alareunastaan, käänsin vetoketjun ulkopuolelle jättämäni reunat sisäänpäin, ja ompelin ne siihen suuntaan. Näin yläreuna pysyi kasassa, mutta laukun sivuille jäi kuitenkin varaa laajeta hiukan tarvittaessa.

kasilaukku-ompelu-ohje kasilaukku-ompelu-ohje

Laukusta tuli siis sisäosaa lukuunottamatta täysin musta, mutta sitä on mahdollista tuunata pidemmälle myöhemmin, jos tuntuu siltä. Kyllähän tuo on mustanakin täysin käyttökelpoinen, ja sopii ainakin lähes kaiken kanssa, siinä missä koristeet voisivat saada laukun riitelemään itse asun kanssa. Harkitsen, josko tuohon sopisi ainakin jonkinlainen kahva tai hihna, jonka voisi tarvittaessa irroittaa...

Niin tuosta tuli juuri sopivan kokoinen, pieni mutta tilava.

Laukun sisään mahtui muun muassa Fujifilm-kamerani, kännykkä, pieni lompakko, avaimet ja iso kasa nenäliinoja. 

Tuli koeajettua tää silloin viime lauantain vujuilla, jonka asusta ja juhlasta kirjoittelen vielä myöhemmin lisää. :)

Ja jos joku miettii, miksi mulla on lähes joka kuvassa kännykkä mukana, niin sen tarkoitus on ihan vaan helpottaa laukun koon hahmottamista.

kasilaukku-ompelu-ohje kasilaukku-ompelu-ohje

Arvaisitteko te tuosta vikasta kuvasta, että siellä laukun sisällä tosiaan on järjestelmäkamera?

Inspiraatioleikekirjasta 07

4 kommenttia:
Pitkästä aikaa! Ehtikö joku kaivata näitä? Talvi ei mun osalta valitettavasti pahemmin inspiroinut tän postaussarjan osien tekemiseen, mutta koska näistä ilmeisesti kumminkin tykättiin ja koska kevät alkaa pikkuhiljaa herättää mua talvihorroksesta, niin voisin yrittää tehdä näitä jälleen aina silloin tällöin!

inspiraatio leikekirja diy
Kuvien lähteet: Dahlia, Wit & Whitsle, The Merrythought, Etsy
SannitinWhipping+post, Always Rooney

PUINEN KISSAKÄSILAUKKU. Mä en yleensä ihastu mihinkään vaatteisiin ja asusteisiin siihen tyyliin, että iskee semmonen ihanihanihanihanpakkosaadaaaaa -kuume. Tai tosi harvoin ainakin. Viime keväänä se kohdistui yhteen pitsimekkoon, tänä keväänä nyt tuohon laukkuun. Ja mä en oo ikinä haluamalla halunnut mitään tiettyä laukkua. Nyt haluan, ja ainoa mikä mua on jarruttanut, on sen hinta. Yli 50€ käsilaukusta, jota ei siis käytä edes päivittäin, on aika hirvittävä hinta mun tulotasolle. Mutta veikkaan, että olisi riipaisevampaa, jos se tullaankin myymään loppuun ennen kuin mä kerkeän saada riittävästi rahaa että ostaminen "ei tuntuisi missään", kuin se, että joutuisin nyt nipistämään menoistani tän vuoksi. Koska on se vaan ihan tajuttoman söpö, enkä vastaavaa oo löytänyt mistään edullisemmalla hinnalla, vaikka kuinka oon etsinyt.

KATOSTA ROIKKUVA KASVIHUONE. Tuollainen olisi vaan kertakaikkiaan tyylikäs, varsinkin kun ei ole pöytätilaa tuollaiselle asetelmalle. Muodoltaankin tuo olisi juuri sopiva, mutta käsittääkseni noita myydään myös muissa muodoissa. Sisälle sitten sellaisia kasveja, joita ei jatkuvasti tarvitsisi olla kastelemassakaan (eli oikea epäviherpeukalon unelma).

KIMALLEPULLORIIPUS. Mulla on avaimenperässä pieni pullo, jossa on hiekkaa sisällä. Ostin sen aikoinaan Japanista Fuji-kierrokselta matkamuistoksi, ja nyttemmin sen korkki on jo melkein painunut sisään, ja pelkään sen hajoavan. Mutta se ei sinänsä liity siihen, että tuollainen pieni hilettä tai muuta raetta sisältävä pullo olisi riipuksena aika nätti! (Ohjepostaus täällä.)

OSUVAT SANALEIKKIMUKIT. Posliinitussi + valkoinen muki = tila on vapaa luovuudelle. Ja mun mielestä toi donitsijuttu sopis mulle.

VIRKATTU REPPU. Kånken-reppu on tätä nykyä aika pinnalla, ja niitä tuntuu olevan joka toisen ihmisen harteilla – mutta kuinka monella se on tehty virkaten? Tämä älyttömän siististi tehty reppu tuli vastaan Sannikas -blogissa, ja on meinaan niin hieno, että kelpais kyllä omillekin harteille! Varsinkin kun muutenkin tulee käytettyä lähinnä vaan reppuja, ja jos joskus käytän sellaista olalla pidettävää laukkua, huomana hapuilevani, että missäs ihmeessä se toinen olkain oikein on.

YKSINKERTAINEN NAHKALAUKKU. Toi vintage-laukku maksaa tuolla kuvalähteen verkkokaupassa lähes 200 dollaria, mutta mä mietin, josko tuon tapaisin voisi aika kätevästi ommella myös itse..? On sen verran tyylikäs, eikä mulla ole yhtäkään tuon mallista laukkua –tai no, oon muutenkin kulkenut jo pidemmän aikaa lähinnä vaan paria eri reppua vaihdellen.

KUKIKKAAT TENNARIT. Kesä mielessä, kukat tennareissa? Tokihan sellaiset voisi ostaa valmiinakin, mutta kuka nyt tekisi asiat helpoimman kautta. Noihin kollaasin tennareihin on tehty kukkakuviot silittämällä ne kankaaseen sellaisesta "iron-on"-tulostepaperista. (Ohjeellinen postaus löytyy täältä.)


Ehtikö joku ikävöidä näitä? Jos tämä postaussarja on jollekin uusi tuttavuus, viime vuoden puolella tehtyjä leikekirjasivuja voi kurkkailla täältä: 1, 2, 3, 4, 5, 6

Ahtaiden tilojen kuvaamisen tuska

2 kommenttia:
Tiedättekö, kuinka haastavaa asua pienessä kämpässä ja kuvailla mitään ruokalautasta isompia asioita, kun ei omista laajakulmaobjektiivia (eikä kännykkäkuvalaatu kelpaa)? Tässä muutama ihana yksityiskohta mun valokuvausarjesta:

  1. Kameran pitää seistä oikeastaan jo reippaasti toisen huoneen puolella, jotta itsensä saisi mahtumaan kokonaisena seisaalteen kuvaan. Ja tämäkin onnistuu vain vain pystykuvissa.
  2. Kun kuvaat istuvaa itsestäsi vaikkapa videolle, kameran pitää silti nököttää metrien päässä, ettei puhekaan meinaa kuulua sinne asti.
  3. Kun yrität nopeasti kaivaa kameran esille kuvatakseen jotakin, jonkin tilanteen, kuvausasentosi on kummallinen takakenovenytys kädet ja kamera korkeuksissa, ehkä otat pari askelta taaksepäinkin, törmätäksesi yleensä vain seinään tai muihin ihmisiin.
  4. Jos haluat välttämättä saada kokonaisen huoneen kuvaan, joudut käyttämään sen vuoksi monta tuntia photoshopin ääressä yhdistellessäsi yksittäisistä kuvista yhden ison kuvaa. Ja nurkat jäävät silti pimentoon.

Arvasitko, että tuokin yksinkertainen parvekekuva oli väännetty kasaan kahdestatoista eri kuvasta?

parvekepalapeli

Kuinka moni tuntee tai on kokenut saman tuskan?

Joo, mulla on tapana nähdä visioideni eteen vaivaa, mutta on se myönnettävä, että alan olla jo aika kypsä jonkin kunnollisen laajakulmaobjektiivin hankintaan. Niin hyvä kuin tämä 35mm f/1.4 -objektiivi valovoimaltaan onkin, sen kuva-ala on moniin tilanteisiin ihan liian ahdas. Laajakulmalle olisi käyttöä, ja se on tähtäimessä – heti kun vaan saisin säästettyä siihen riittävästi rahaa.

Ja kunhan en nyt vain  lipsahtaisi harhateille tän mun samanaikaisen kamalan polaroid-kuumeen vuoksi... Siis apua, senkin tietää aika turhakkeeksi, mutta pään sisässä kirkuu kauhea "minähaluan" -kuoro.

Tässä postauksessa ei tosiaan ollut tämän kummempaa pointtia, halusin vaan jakaa teille palan tuntemuksistani kärsimyksistäni. :D Mulla tää on viikonloppu ja -vaihde on jotain ihan kamalan työntäyteistä, tiistaina olis vaihteeksi yksi isompi deadline enkä tosiaan oo ajoissa liikenteessä... Lyhyesti tiivistettunä, opiskelumotivaatio ihan jossain teillä tietymättömäillä. Mutta mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Poimintoja Instagramista

6 kommenttia:
Instagram ei kovin pinnalla tässä blogissa ole, vaikka mäkin oon ollut siellä jo lähemmäs neljä vuotta – pidempään kuin mitä tää blogikaan on edes ehtinyt olla pystyssä. Omat kuvani ja juttuni ovat siellä yleensä lähinnä aika arkista settiä, koska blogi on mulle se paikka, johon haluan enemmän tosissani panostaa niin visuaalisesti ja muutoinkin. Instagram on mulle sellainen blogin huolettomampi lisäke, jossa on omien kuvien lisäilyn lisäksi kätevä seurata muiden juttuja, ihailla, inspiroitua ja huvittua niin tuttujen kuin tuntemattomien tyyppien kuvista.

Siinä missä mulla ei oikein riitä aika lukea aktiivisesti blogeja, Instagramia on helppo selata kännykällä lähes missä ja milloin tahansa. Listasin tähän muutamia mun tän hetken lemppareita!

@muumikuvat koska muumihuumori!

@sheidlina on jokseenkin outo, mutta toisaalta pahuksen inspiroiva ja mielenkiintoinen tili.

@hotdudesreading onkin ehkä joillekin tuttu jo ennestään, kun tää on muutenkin ollut aika pinnalla.

@aliencreature instaajalla on mielenkiintoinen tyyli ja jotenkin harmoninen linja, jotka saivat jäämään seuraamaan.

@tattoologistofficial vaikkei mulla ole tatuointeja enkä tiedä, aionko koskaan hankiakaan, niin osaavathan ne olla upeita, jos ovat tyylillä tehty. Tältä tililtä löytyy paljon kaikenlaisia tatuointeja, kliseisitä kuvista harvinaisempiin.

@yanakryukova koska visuaalisuus ja outous iskevät tässäkin.

@bobbimac koska luonto ja tajuttoman upeat, usein jopa lähes satumaiset kuvat.

@muutakinkuintanssia mä seuraan myös blogina ja pidän siitä kovasti, mutta jo pelkkä instagramkin on sellainen ihanan pohdinnantäyteinen, ajatuksia herättävä ja kuvienkin puolesta mielenkiintoinen.

@honyforest viehättää eniten visuaalisuudellaan ja taidejutuillaan, ja sitähän se lähinnä onkin täynnä!

@iarchitectures tuo arkeen pieniä inspispaloja myös tuon oman alan suunnalta.

@lateksituppii on tyyppi jonka mä muistan oikeastaan jo jostain Irc-Gallerian ajoilta, ja oli hauskaa kun sattui vastaan myös Instagramissa – oon nauranut noille videoille aikalailla.


Aika sekalaista settiä siis! Näiden tilien lisäksi seuraan muun muassa monien mun kavereiden Ig-tilejä ja joitain bloggaajia, joilla setti on samanlaista kohtuullisen arkista kuten itselläni (@helmihytti).

Löytyikö teiltä sattumalta samoja tilejä omalta seurantalistaltanne? Ja jos ylipäätänsä ootte Instagramissa ja jos teillä on jotain suosikkeja siellä, niin saa toki jakaa niitä tänne!


(Postauksen kuvat ovat kyseisiltä tileiltä snapwidgetin kautta. En ole varma näkyvätkö ne esim. bloglovinin mobiili-näkymässä.)

Parvekkeesta kesäolohuone?

1 kommentti:
parveke kesä sisustus

Osallistun tällä postauksella Indiedaysin ja Hobby Hallin stailaushaasteeseen, jossa kohteina ovat terassit, puutarhat ja parvekkeet. Sopii mulle, koska mun kämppään sisältyy aika valtava parveke. Varsinkin jos aattelee, että asun yksinäni yksiössä, niin kaksi metriä leveä ja ainakin 3,5 metriä pitkä parveke on jo lähestulkoon yhden ylimääräisen huoneen kokoinen! Ja huoneenahan sitä voiskin pitää, ainakin kesäisin, kun kerran lasituksetkin löytyy.

Viime kesänä parveketta ei juurikaan käytetty, sillä se yksinäinen, kesätöiden täyteinen kesä ei oikein edistänyt parvekeideointia, vaikka muutoin kesä- ja kevät ovat yleensä sitä sisustusintoilun kulta-aikaa. Tästä kesästä saa luvan tulla ihan erilainen, myös parvekkeen käytön osalta. Enhän mä tiedä, kuinka kauan tässä kämpässä edes lopulta tullaan asumaan sitten kun Roopekin pääsee tänne muuttamaan, joten parasta vaan alkaa ottamaan hyöty ja ilo irti kaikista tän opiskelijaluukun parhaista puolista.

Jos tämän vuoden kesästä tulee samanlainen hellekesä kuin edeltäjänsä, mä käyttäisin mielelläni parveketta sellaisena olohuoneen viileämpänä korvikkeena, kesäolohuoneena, jos sen vain saisi sisustettua mukavaksi. Mun kämppä kun on kuumalla säällä ihan uuni, ilma ei kierrä vaikka ulkona tuulisikin, ja valoa riittää ihan auringon noususta sen laskuun. Se nyt on yleensä ihan vaan hyvä puoli, kun kyseessä ei ihan aikaisinta aamua lukuunottamatta ole suora paiste, ja iltaisin aurinko heijastuu mun kotiin sisään tehokkaasti vastapäätä seisovien valkoisten talojen seinistä.

parveke kesä sisustus

En tiiä kerroinko tästä kaikesta viime kesänä blogin puolella, mutta muutoin ainakin höpötin, miten haluaisin parvekkeelle hyllykkötelineen kukille, kuinka naapurin parvekkeelle on saatu mahtumaan sohvakin, ja miten kalusteidenkin jälkeen tilaa jäisi jopa grillille. Maisemissakaan ei ole valittamista, eikä huolta muiden kurkistelusta, kun ylimmässä kerroksessa satun asumaan.

Oon asuttanut tätä kämppää jo yli puolitoista vuotta, ja parveke näyttää edelleen lähes samalta kuin silloin muuttaessani. Betonipohjan päällä edellisen asukkaan hommaama ulkomatto, ja kalusteina on vain ne viime kesänä ostetut pari Ikean pihatuolia ja pöytä, yksi joku vanhempi vanhemmilta saamani jämätuoli, sekä yksi tyhjä kukkaruukku. Aika karua...

Viime kesänä parvekkeelle toi väriä se yksi ainoa amppeli. Kokosin tähän kollaasiin, miten mun ajatuksissa tuosta karusta parvekkeesta saisi sisustettua kutsuvamman ja rattoisamman ajanviettopaikan.

id parveke kesä sisustus kollaasi hobby hall

▪    Mukavat tuolit kahdelle hengelle.
▪    Jonkinmoinen pöytä, jonka päälle mahtuu vähintäänkin pari lautasta ja mukia.
▪    Hyllykkö kukille, kasveille ja muille kauniille asioille.
▪    Grilli, koska vähintään sähkögrillit ovat sallittuja myös parvekkeilla, ja grillsafka kuuluu mun mielestä oleellisesti kesään.
▪     "Lepolassen" eli sellaisen mukavan lukunurkkaustuolin, johon voisi kirjan tai läppärin kanssa käpertyä.
▪    Helposti liikuteltava sivupöytä grillaajan avuksi tai vaikka löhötuolin viereen alustaksi pikkupurtavalle.

Lisäksi parvekkeen ilmettä kohentaisi oleellisesti jonkinmoinen iso, värikkäämmän puoleinen matto, jonka voisi laittaa tuon ulkomaton päälle ainakin juuri kesän ajaksi, plus tietysti kukat ja kasvit (mä haaveilen omista mansikoista) ja sen sellaista väriä. Vai oliskohan vielä jotain, mitä tuohon komboon sopisi lisätä?

Itse tän haasteen idea on, että lukijat voivat äänestää mieluisinta terassi-, puutarha-, tai parvekestailausta Hobbyhallin kampanjasivulla, ja eniten ääniä saanut palkitaan 300€ lahjakortilla Hobbyhalliin. Ei voi sanoa etteikö olis houkutteleva palkinto, sillä aikalailla kalustais vaikkapa koko parvekkeen kertaheitolla. Jos tykkäätte mun stailauksesta, sitä voi äänestää täällä! :) Äänestys tapahtuu sillä tavoin kuvan alle kommentoiden, ja myös äänestäneiden kesken arvotaan palkintoja.


ps. Terkut Kouvolasta! Instagramista (@helmihytti) voi halutessaan seurata ajankohtaisempia kuulumisten palasia.

Uskallatko korjata muita?

4 kommenttia:
Jos huomaat, että jollain on jotain likaa tai roskaa vaatteessaan, jotain vahingossa vinksallaan kuten hame housuissa tai ripustuslenkku mekon reunasta repsottamassa, niin mainitsetko asiasta? Jos keskustelukumppanin hengitys haisee, ripsarit ovat levinneet luomille tai suunpielissä on ruokatahroja, uskaltaisitko vihjaista siitä?

2203201501 id 2203201502

Mä olen yleensä tommonen korjailija, siistijä, hienovarainen huomauttelija. Oli kyse sitten ripsestä silmälasin linssissä, juhlamekon selän kankaan taittumisesta väärään suuntaan tai vaikka ihan vaan tummista hiussuortuvista vaaleassa villapaidassa. En koskaan meinaa sitä pahalla, koen sen ennemmin ystävällisenä eleenä. Enkä myöskään usko, että kukaan on myöskään ottanut sitä ilkeytenä tai nöyryytyksenä, vaan enemmin iloisena, että joku viitsii vaivihkaa vihjata moisesta.

Joistain asioista on tietenkin paljon helpompi huomauttaa kuin toisista. Jotkut asiat voi kokea niin noloiksi, ettei niistä vain kykene mainitsemaan suoraan. Jos jollain on tumma roska hampaan välissä, siitä ei mun mielestä ole mitenkään vaikea huomauttaa, kuin mitä sen sijaan esimerkiksi haisevasta hengityksestä. Miten ihmeessä siitä edes voisi mainita, ilman että toinen vajoaisi nolostuksesta maan alle? Joskus syy on ennemmin flunssaisesta kurkusta kuin vaikkapa hampaiden pesun unohtumisesta, mutta oli se mikä tahansa, ongelmasta kärsivä ei välttämättä itse tiedosta sitä. Eikä vastapuoli yleensä kehtaa mainita asiasta, vaan kääntää päänsä vaivautuneesti pois.

En mäkään aina tiedä miten reagoida, jos kyseessä ei oli kukaan riittävän tuttu kaveri, jolle kehtaisi möläyttää asiat suoraan päin naamaa. Ehkä tuossa tilanteessa tulisi ekana mieleen tarjota purkkaa tai jotain pastillia, jos sellaista sattuisi itsellä olemaan mukaan.

2203201503 2203201504

Täysin vieraille ihmisille pienistä epäkohdista tulee mainittua harvoin, yleensä siksikin, ettei niitä edes huomaa, tai koska ei edes tule sopivaa tilaisuutta ja tilanne ehtii mennä sopivasti ohitse, ja kuka nyt pikkuasian vuoksi viitsisi juosta perään. Lisäksi pitäisi vielä löytää se rohkeus, että ylipäätänsä saisi suunsa auki – ja se voi olla haastavaa, eikä mullakaan ole tarkkaa muistikuvaa, mistä ihmeestä mä sen rohkeuteni löysin, kun korjasin siellä RUK-juhlassa ainakin kolmen tuntemattoman tytön mekoissa olleita pieniä epäkohtia. Mutta sen muistan, että kaikki olivat huomautuksista hyvillään.

Ja samalla itsekin tietää, kuinka harmi on huomata pitkän päivän jälkeen vasta kotoa, että muutoin suorasta jakauksesta onkin ollut joku etuhiusten osio väärälle puolelle päätä vedettynä, sillä tavoin tosi hölmön näköisesti – eikä kukaan ole hennonnut ja hiffannut siitä koko päivän aikana huomauttaa.

Miten sinä toimisit? Millaisista asioista uskaltaisit itse mainita, ja miten suhtautudut jos joku vihjaisisi jostain sinulle?

Postauksen kuvitukseksi kaivoin muutaman "kasvottoman" kuvan niiltä vuosijuhlilta, joita olin kuvaamassa suunnilleen kuukausi takaperin.

Kaksi kaunista kampausta

4 kommenttia:
juhlakampaus hair art

Vaikka juhlajuttua on nyt riittänyt ja kokonaisuudet jo esitelty, halusin omistaa oman postauksen vielä näille kampauksillekin. On nimittäin sen verran erityinen tapaus, kun mun hiuksiin koskee joku muu kuin oma äiti – en ollut ikinä aiemmin laitattanut hiuksiini kampauksia ammattilaisella! Silloin voimistelulapsuudessa ne olivat äiti tai valmentajat, jotka niitä kisanutturoita väänsivät, ja myöhemminkin oon kaatanut kaikki kampausvastuut äidin niskoille, jos jonnekin on kaivattu jotain ihan perus kiharoita ihmeellisempää. Koska enhän mä osaa vääntää itse itselleni oikein mitään tavallista lettiä ihmeellisempää, hyvä jos edes siistiä korkeaa ponnaria saisin aikaiseksi...

Näihin kahtiin juhliin ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta tilata oikealle paikkakunnalle äitiä kampauksia laittamaan, eikä kavereitakaan viitsinut vaivata. Päädyin lopulta ottamaan yhteyttä kampaamoon, josta kuulin kaverin blogin kautta oikeastaan jo joskus pari vuotta sitten, ja olin hänen hiuksiaan silloin ihastellut. Kyselin vielä etukäteen ennen yhteydenottoa, että "oliko hyvä paikka, kannattaisko mun mennä tonne", koska Tampereen kampaamot olivat ja ovat suurelta osin edelleen ihan tuntemattomia, ja mun edellisestä kampaamokäynnistä on muutenkin jo vuosia. Onneksi sain vaan kannustusta, koska näin jälkeenpäin en usko, että olisin voinut olla tyytyväisempi!

Kuten aiemmin mainitsinkin, teetätin kampaukseni parturi-kampaamo Hair Artissa, joka sijaitsee ihan Tampereen ydinkeskustassa. Kampaukseni teki Enni, ja päämääränä oli tehdä kumpaankin juhlaan toisistaan selkeästi poikkeavat, mutta riittävän juhlavat kampaukset. Selasin etukäteen paljon Pinterestiä ja etsin esimerkkejä sopivista tyyleistä, löytämättä kuitenkaan mitään sekä sataprosenttisesti silmää miellyttävää että omiin visioihin sopivaa mallia. Mentiin siis aikalailla sen mukaan, miltä nyt sattui sillä hetkellä tuntumaan, kun siihen kampaamopenkkiin istahti.

juhlakampaus hair art kampaamo tampere enni juhlakampaus hair art kampaamo tampere enni

Ensimmäisestä kampauksesta halusin huolitellumman ja niin sanotusti "glamour"-vivahteisesti tyylikkään. Eli sellaisen, josta oli tukemaan tuota mun kohtalaisen dramaattista musta-kultaista mekkoa. Oli myös tärkeää että kaikki hiukset pysyivät ylhäällä, koska ne olisivat muutoin jääneet herkästi kiinni tuohon paljettitoppiin.

Ja pahus vie että tuo pysyikin hyvin päässä! Nukuin juhlien jälkeisen yön purkamatta kampausta, ja se näytti aamulla täysin moitteettomalta, ottaen huomioon että oon aika levoton liikkuja unissani. Herätti jossain määrin huomiota, kun huitelin se päässäni vielä lauantainakin siellä kaupungilla.

Kampauksen tekoon meni reilun tunnin verran. Mun kampaukseen käytettiin pelkästään mun omaa tukkaa kun sitähän nyt riittää, mutta vastaavanlaiset onnistuvat käsittääkseni myös lisäkkeiden tai valkkien avulla. Tää nimenomainen nutturatyyli oli oikeastaan aika suosittu tuolla juhlassa, koska monilla tytöillä vaikutti olevan erilaisia variaatioita tästä samasta ideasta.

juhlakampaus hair art kampaamo tampere enni id juhlakampaus hair art kampaamo tampere enni juhlakampaus hair art kampaamo tampere enni

Heh noi mun ilmeet johtuu sitten siitä, että Roope tuli mun viereen pelleilemään jotain just sillon kun yritin ottaa kuvia, joten ei pokka ihan meinannut pitää.

Toisessa kampauksessa päädyttiin rennompaan tyyliin, joten nuttura sijoitettiin lähemmäs niskaa ja siitä tehtiin pörheämpi ja kiharainen, etuhiuksia ei vedetty yli vaan jätettiin vähän jakausta, ja vedettiin yli pari lettiä. Lopputulos oli tosi juhlava, mutta ihan eri tavalla. Ja se mikä mua tässä eniten kiehtoi oli se, että tässä oli jotain paljon enemmän mun tyyliin menevää, kuin edeltäjässään. Ehkä se on tuo jakaus tai letit, mutta tämän kanssa kun katsoi peiliin, niin tunnistin itseni paremmin kuin sen ensimmäisen kanssa.

Koska nuttura oli kiharapohjainen, tekemiseen meni vähän enemmän aikaa kuin siihen ensimmäiseen kampaukseen, mutta ei kuitenkaan ihan kahta tuntia. Tällä kertaa hiuksia ei tupeerattu ollenkaan, mutta silti loppumetreillä oli pieni tenkkapoo, että mihinkä nää loput hiukset oikein tunkisi. :D Aika muhkea nuttura siitä tulikin, mutta mun puuolesta ei haitannut ollenkaan! Paljon hiuksia = iso nuttura, ja olivathan nämä kummatkin kampaukset kyllä aikamoisia pinnipalloja, kun ekasta purin ulos 45 pinniä ja toisesta 61!

– – –

Blogin lukijoilla on muuten mahdollisuus -15% alennukseen kaikista kampaamo Hair Artin Ennin ja Miljan palveluista, kun mainitsee ajanvarauksen yhteydessä tämän blogin nimen! Enni ja Milja tekevät kampausten ja kampaamopalveluiden lisäksi muun muassa myös geelikynsiä, ripsienpidennyksiä, kosmetologihoitoja ja meikkauksia, eli valikoimaa riittää. Tuolta heidän nettisivuilta voi tsekkailla lisäinfoa ja kuvia, jos kiinnostaa! :)


(Kuvissa näkyvät kampaukset ovat toteutettu yhteistyössä Hair Artin kanssa, mutta tämä erillinen postaus aiheesta oli ihan oma päähänpistoni.)

Älä pimene, aurinko

9 kommenttia:
Jos kevät etenisi tätä vauhtia, vappuna voisi jopa olla lumetonta. Vaikka iltaisin tiet saattavat vielä jäätää peileiksi, vaikka lööpit saattavat vielä pelotella takatalvilla ja vaikken mä ainakaan tarkene vielä pitkiin aikoihin ilman toppatakkia, elämä on kummasti valoisampaa ja värikkäämpää, kun aurinko jaksaa möllöttää taivaalla. Tuntuu kuin koko maailma hymyilisi, ja omakin pää alkaa tursuta toinen toistaan mielenkiintoisempia ideoita, jotka haluaisi siltä seisomalta päästä toteuttamaan.

Onko hassua sanoa, että haluan kukkaseppeleisen pitsimekkokesän, kun toisaalta yritän saada kesäduunipaikan raksalta? Ehkä ei, kohtuus sopii kaikkeen.
1903201502 1903201503
Vierailin viime perjantaina pitkästä aikaa Gräsassa, siellä missä lapsuuden ja nuoruuden aikana ehdin oppia suunnilleen kaikki nykyiset käsityötaitoni.
1903201504 1903201505 1903201506 1903201507 1903201508 1903201509 1903201510 1903201511 1903201512

Takuuvarmoja kevään merkkejä: pikkulintujen kuorot, aamuaurinkoon herääminen, lumikellot ja muut ensimmäiset kukkaset, aurinkolasien tarvitseminen ajaessa, katupölystä kuivat röörit, irtosoraa jatkuvasti kengän ja jalkapohjan välissä, joka toisessa käänteessä liian kuuma tai kylmä.

Nyt on vasta torstai, mutta oon tällä viikolla ehtinyt jo olla mukana kahdella aurinkoisella kotimaan arkkitehtuuri-excursiolla (niinkin eksoottisissa kohteissa kuin Tampereella ja Helsingissä..), valvoa melkein vuorokauden, käydä porukalla vohvelikahvilassa, tanssia lihakset jumiin flunssatauon jälkeen, istua rannan kupeessa fiilistelemässä ilta-aurinkoa, syödä vuoden ekan jäätelön ja valittaa siitä, ettei kaupoista löytynyt pakastekatkarapuja vaikka olisi ollut tosi kova lohikatkarapupastahimo.

Oon ehtinyt tehdä paljon mutta liian vähän sitä mitä piti, mutta mun pään sisällä kaikki se hyvä kumoaa kaiken sen etkö sä nyt taaskaan morkkiksen. Ainakin hetkeksi. Lyön päätäni seinään sitten kun on taas ihan jumalaton kiire (eli todennäköisesti vähintään seuraavat pari viikkoa). Ja loppuviikon voisin tietenkin harkita käyttäväni tehokkaammin...

Tää oli klassinen kuvapläjäys plus "tein sitä ja tätä ja tommosta", mutta kun oli kerrankin näin kaunis viikko, kyllä siitä sopinee kertoakin, myös kaikessa yksinkertaisuudessaan. Täähän oli lähestulkoon jopa hyväntuulen postaus, tuntuu että mun kuulumisista kertovat postaukset eivät ikinä ole pelkästään sitä, nimimerkillä "ikuinen ällörealisti". Toivottavasti tää orastava kevät jatkuisi yhtä aurinkoisena!

– – –

Oon muuten alkanut epäillä, että Bloggerin kommentointipuolessa on jotain vikaa. Mun ongelma on se, kun kirjoitan johonkin blogiin kommentin ja lähetän sen, niin se kommentti ei aina oikeasti lähdekään matkaan, vaan katoaa vain ruudulta niin, että mä luulen sen olevan lähetetty. Ja koska monissa blogeissa kommentit menevät tarkistuksen kautta ennen julkaisua, mä olen luullut kaiken menneen oikein, ja oon vaan jäänyt odottamaan vastausta. Eikä sitä oo koskaan kuulunut, koska mitään kommenttia ei ole koskaan heille tullutkaan. Ja kyse on tosiaan sellaisista blogeista, joista tiedän kyllä, että olisin myös saanut vastauksen.

Tää on nyt tapahtunut jo monta kertaa, myös sellaisissa blogissa, joissa kommentit tulevat suoraan näkyviin – ne vain hävisivät tekstikentästä painettuani lähetä, mutta eivät tulleet julkaistuksi. Niissä tapauksissa saman kommentin pystyi kirjoittamaan samantien uusiksi, mutta muissa tapauksissa kommentit jäivät sitten vain lähettämättä, ja se jaksaa harmittaa, varsinkin kun kommentoi ajatuksen kanssa ja kohtalaisen pitkästi...

Yleensä kun joku mättää, vika on joko mun koneessa, selaimessa, nettiyhteydessä tai Bloggerissa. Ja kun tällaisesta on kyse, yleensä syy on juurikin Bloggerissa... Onko kukaan muu havainnut sellaista, että kommentit eivät menisi perille?

Hopeanhohtoinen keijukaiskokonaisuus

10 kommenttia:
diy-vuosijuhla-mekko diy-vuosijuhla-mekko

Tässä vielä tämä arkkitehtikillan vuosijuhlille tekemäni kokonaisuus! Lopputulos oli siis se, että yläosan muokkasin vanhasta t-paidasta, ja alaosan leikkasin irti siitä mekosta, jonka alkuperäinen oli liian onneton toimiakseen sellaisenaan. Tyyliltään tuo hame oli lähes sama kuin RUK-mekon alaosa, mutta käytännössä kuitenkin ihan eri, kun materiaali oli "halvempi", ympärysmittaa paljon vähemmän (joka helpotti liikkumista huomattavaksi) ja vyöosa pehmeä.

Asukokonaisuuden ainoa kokonaan uutena tehty osa oli tuo käsilaukku, josta tulee siitäkin vielä oma postauksensa. Käsikoru on yksi niistä muutama vuosi takaperin Gräsassa tekemistä hopeaketjuista.

Tää oli tyyliltään paljon lempeämpi kuin se ensimmäinen kokonaisuus. Kampauksen kanssa päädyttiin Hair Artin Ennin kanssa tällä kertaa kiharanutturaiseen, lettipantaiseen yksilöön, joka oli mun mielestä uskollisempi mun tavalliselle tyylille kuin mitä se ensimmäinen. Meikinkin tein tällä kertaa sellaiseksi hempeämmän hopea-siniseksi, joka sitten

diy-vuosijuhla-mekko diy-vuosijuhla-mekko diy-vuosijuhla-mekko diy-vuosijuhla-mekko

Kun mä RUK-juhlien jälkeen valitin kehnoista kuvausolosuhteista, ei tällä kertaa ollut sen parempi tuuri: oli kamala sää ja mä olin ihan flussanen, joten parhaaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa kuvat siellä juhlapaikalla, eli sisätilassa, melko kehnossa ja vaikeassa valaistuksessa... Kuvat otti niitä paria ensimmäistä lukuunottamatta juhlissa toiminut ammattikuvaaja, jolla olisi kyllä riittänyt taitoa hyviin kuviin – olosuhteet vain olisivat vaatineet salaman, eikä me saatu hänen salamaansa toimimaan mun kamerassa, jolla halusin kuvat otettavan. Näin jälkeenpäin tajusin, että jos oltaisiin hetkeksi vaihdettu mun muistikortti siihen hänen kameraansa, jossa salamakin toimi, oltaisiin varmaan saatu paaaljon parempia kuvia. Mutta minkäs teet, kun ei silloin pälkähtänyt mieleen!

(Myöhemmin kumminkin oon yrittänyt käyttää tuota omaa (irroitettavaa) salamaa, joka vakiovarusteena tuon rungon mukana tuli, mutta ei vaan toimi / yhdistä koko kameraan! Aikaisemminhan en tuota edes ollut kokellut, kun en lähes koskaan salamaa käytä, joten asia oli voinut jäänyt huomaamatta näinkin pitkäksi aikaa – nyt kai pitänee piipahtaa Rajala Pro Shopissa selvittämässä asiaa...)

Mutta oon iloinen että edes nämä kuvat sain, koska viralliset juhla- ja potrettikuvat julkaistaan kumminkin vasta joskus paljon myöhemmin. :)

Kummasta juhlakokonaisuudesta te piditte enemmän? Kultaisen draattisemmasta kuningatar-kokonaisuudesta vai tästä hopeisen hempeästä keijukaistyylistä, vai miten ne nyt toisistaan oikein erottelisikaan. Rehellisesti sanottuna en ite osaisi valita, koska kummassaki on omat hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta rakastan hopeaa enemmän, toisaalta se kultatoppi oli ehkä tyylikkäämpi...


(Neljästä viimeisestä kuvasta kiitos Joel Forsmanille, ja kampauksesta kampaamo Hair Artille!)

Liian isosta T-paidasta juhlava toppi

4 kommenttia:
diy-t-paidasta-juhlava-toppi

Mekkoprojekti kakkonen ei alkanut yhtä selkeästi kuin se ensimmäinen: mulla ei mustaa helmaa lukuunottamatta ollut mitään käryä, mitä mekkoon olisin keksinyt! Vielä paria päivää ennen juhlaa mä käytin monta tuntia siihen, että yritin mallailla sellaista ihanaa hopeakimalteista, mustaa harsokangasta sen ostamani mekon ruokalappumaisen yläosan päälle, löytämättä kumminkaan mitään oikeasti toimivaa kombinaatiota (mm. tämmösiä yritin), jota olisin voinut lähteä toteuttamaan. Mun olisi ilmeisesti pitänyt ommella vartalonmyötäinen erillinen yläosa, että olisin saanut sen harson toimimaan, mutta ihan näin pian sen RUK-mekon yläosan jälkeen ei vaan huvittanut ruveta uudestaan niin pikkutarkkaan ompeluhommaan.

Lopulta luovutin sen harson kanssa, kun se ei vielä kuudenkaan tunnin jälkeen edennyt yhtään mihinkään varteenotettavaan suuntaan. Kaivoin taas mun vaatehuoneen läpi ja testailin eri toppeja yläosiksi sillä ajatuksella, että mekosta leikkaisi kokonaan sen yläosan irti – ja niinhän mä lopulta sitten teinkin.

En kumminkaan löytänyt mitään valmista, riittävän juhlavaa yläosaa, joka olisi säästänyt mut kokonaan ompelulta, mutta löysin siitä aiemminkin mainitsemastani tuunattavien ja korjattavien vaatteiden säkistä hopeisen ison, laatikkomaisen t-paidan. Ostin sen joskus kai kirppikseltä, mutta vaikean mallinsa vuoksi se jäi päätyi lopulta muiden tuunausta odottavien vaatteiden joukkoon.

Sen paidan kangas oli kuitenkin tähän tarkoitukseen tismalleen sopivan juhlavaa, joten kokeilin sitä päälleni. Ensin oikeinpäin, saaden vain todeta, että t-paitahihat eivät tulisi kysymykseenkään. Sitten vielä väärinpäinkin (eli helmapuoli kohti kattoa).

Laskostelin helmaa vähän teipin avulla – ja pahus vie, siinä se sitten oli! 

Hommaan löytyi viimein punainen lanka, jota oli mahdollista lähteä seuraamaan.

diy-t-paidasta-juhlava-toppi diy-t-paidasta-juhlava-toppi diy-t-paidasta-juhlava-toppi

Oli lievästi sanottuna hankalaa saada se muoto säilytettyä niin, että sai merkattua kohdat, josta alareuna piti leikata ja josta yläreuna taittaa. Onneksi Roope sattui juuri sopivasta paikalle, että sain apua tuon selkäpuolen teippaamisen ja merkkaamisen kanssa.

Ompelin siis yläreunan siistiksi taitoksien avulla (eipä tuo kangas muutenkaan mitään purkautuvaa olisi ollut), ja alareunaan tein leveähkölle kuminauhalle kuminauhakäytävän, jotta toppi pysyi napakasti paikoillaan mutta oli myös helposti päälle puettavissa, ilman tarvetta vetoketjulle. Olkaimet leikkasin irti siitä samasta mekosta josta sen alaosankin, ja ompelin ne kiinni uusille paikolleen.

diy-t-paidasta-juhlava-toppi diy-t-paidasta-juhlava-toppi diy-t-paidasta-juhlava-toppi diy-t-paidasta-juhlava-toppi

Lopputulos ei varsinkaan selkäpuolelta yltänyt ihan niin nättiin laskostukseen, jolta se silloin teipin kanssa testaillessa näytti, mutta tällaisenäkin olin tyytyväinen paidan uuteen olomuotoon ja siihen, miten se toimi kokonaisuudessa mekon yläosana. Ja mikä parasta, tätä voi käyttää hyvin myös muiden alaosien kanssa, ja alle pystyi pukea ihan tavalliset olkaimettomat rintsikat ilman pelkoa niiden vilahtelusta.

Eihän tuo tuossa sovitusnuken päällä ihan samalta näytä kuin mitä sitten itteni päällä, ja noin huolettomasti laskeutuva kangas elää kantajansa jonkin verran muutoinkin, jumittumatta mihinkään tiettyyn muotoon. Esittelen kokonaisuuden kuitenkin vielä erikseen. :)