SLIDER

Uskallatko korjata muita?

Jos huomaat, että jollain on jotain likaa tai roskaa vaatteessaan, jotain vahingossa vinksallaan kuten hame housuissa tai ripustuslenkku mekon reunasta repsottamassa, niin mainitsetko asiasta? Jos keskustelukumppanin hengitys haisee, ripsarit ovat levinneet luomille tai suunpielissä on ruokatahroja, uskaltaisitko vihjaista siitä?

2203201501 id 2203201502

Mä olen yleensä tommonen korjailija, siistijä, hienovarainen huomauttelija. Oli kyse sitten ripsestä silmälasin linssissä, juhlamekon selän kankaan taittumisesta väärään suuntaan tai vaikka ihan vaan tummista hiussuortuvista vaaleassa villapaidassa. En koskaan meinaa sitä pahalla, koen sen ennemmin ystävällisenä eleenä. Enkä myöskään usko, että kukaan on myöskään ottanut sitä ilkeytenä tai nöyryytyksenä, vaan enemmin iloisena, että joku viitsii vaivihkaa vihjata moisesta.

Joistain asioista on tietenkin paljon helpompi huomauttaa kuin toisista. Jotkut asiat voi kokea niin noloiksi, ettei niistä vain kykene mainitsemaan suoraan. Jos jollain on tumma roska hampaan välissä, siitä ei mun mielestä ole mitenkään vaikea huomauttaa, kuin mitä sen sijaan esimerkiksi haisevasta hengityksestä. Miten ihmeessä siitä edes voisi mainita, ilman että toinen vajoaisi nolostuksesta maan alle? Joskus syy on ennemmin flunssaisesta kurkusta kuin vaikkapa hampaiden pesun unohtumisesta, mutta oli se mikä tahansa, ongelmasta kärsivä ei välttämättä itse tiedosta sitä. Eikä vastapuoli yleensä kehtaa mainita asiasta, vaan kääntää päänsä vaivautuneesti pois.

En mäkään aina tiedä miten reagoida, jos kyseessä ei oli kukaan riittävän tuttu kaveri, jolle kehtaisi möläyttää asiat suoraan päin naamaa. Ehkä tuossa tilanteessa tulisi ekana mieleen tarjota purkkaa tai jotain pastillia, jos sellaista sattuisi itsellä olemaan mukaan.

2203201503 2203201504

Täysin vieraille ihmisille pienistä epäkohdista tulee mainittua harvoin, yleensä siksikin, ettei niitä edes huomaa, tai koska ei edes tule sopivaa tilaisuutta ja tilanne ehtii mennä sopivasti ohitse, ja kuka nyt pikkuasian vuoksi viitsisi juosta perään. Lisäksi pitäisi vielä löytää se rohkeus, että ylipäätänsä saisi suunsa auki – ja se voi olla haastavaa, eikä mullakaan ole tarkkaa muistikuvaa, mistä ihmeestä mä sen rohkeuteni löysin, kun korjasin siellä RUK-juhlassa ainakin kolmen tuntemattoman tytön mekoissa olleita pieniä epäkohtia. Mutta sen muistan, että kaikki olivat huomautuksista hyvillään.

Ja samalla itsekin tietää, kuinka harmi on huomata pitkän päivän jälkeen vasta kotoa, että muutoin suorasta jakauksesta onkin ollut joku etuhiusten osio väärälle puolelle päätä vedettynä, sillä tavoin tosi hölmön näköisesti – eikä kukaan ole hennonnut ja hiffannut siitä koko päivän aikana huomauttaa.

Miten sinä toimisit? Millaisista asioista uskaltaisit itse mainita, ja miten suhtautudut jos joku vihjaisisi jostain sinulle?

Postauksen kuvitukseksi kaivoin muutaman "kasvottoman" kuvan niiltä vuosijuhlilta, joita olin kuvaamassa suunnilleen kuukausi takaperin.

4 kommenttia

  1. Ite oon tosi huono vihjaisemaan epäkohdista, vaikka itse olen aina todella iloinen, jos joku uskaltaa mulle kertoa, jos jokin on hassusti tms. Jotenkin sitä pelkää, että toinen niin kamalasti nolostuu tai suuttuu, mutta kyllä se tosiaan ainakin itsestä on paljon mukavampi kuulla epäkohdasta heti suoraan joltakulta, ennenkuin vasta kotiin tullessa peiliin katsoessa huomata järkytykseksi jotain mistä kukaan ei ole vain viitsinyt mainita :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se helppoa ole, varsinkin jos on vähääkään ujo tai arka ylipäätänsä. :D Mutta ei kyllä oo tullu vastaan tilannetta, jossa joku olisi suuttunut tai harmistunut siitä, että jostain epäkohdasta hienovaraisesti vihjaisee, ja aika outoa olisi jos suuttuisi – ja jos semmosesta nolostuu, niin se varmasti johtuu ennemmin siitä, että se epäkohta ylipäätänsä on ollut muiden nähtävillä/huomattavissa ylipäätänsä, kuin siitä että joku aiheesta huomauttaa. Ja siinä tapauksessa voisi ajatella, että mitä ennemmin epäkohdasta huomautetaan ja mitä nopeammin se on poissa, sitä parempi. :)

      Poista
  2. Voin vihjata vaikka kaulakorun lukosta etupuolella, tai rullautuneista olkaimista tms, jos keskustetelen kyseisen ihmisen kanssa. Haisevaa hengitystä en uskaltaisi kommentoida kuin korkeintaan parhaalle kaverille. Lakitusjuhlissa vinkkasin edellisenä iltana railakkaasti juhlineelle vierustoverille, ettei puhaltaisi rehtoria päin lakkia hakiessaan. Hengitys on kuitenkin niin yksityinen asia, että tuntisi törkeältä nolata päin naamaa, varsinkin jos ei ole purkkaa mistä tarjota.
    Itse olen havainnut hyväksi lauseen "Anteeksi, mutta minua häiritsee tuo sinun olkain/helma/kaulakorun lukko, saanko korjata". Ei oo hyvä mennä sanomaan "Hei sulla on helma tosi rumasti", siitä tulee vaan paha mieli vaikka tarkoitus on hyvä.
    Jossain baarissa pikkutunneilla voisin huomaamatta nyppäistä esimerkiksi alushousuihin kiinni jääneen helman alas tuntemattomaltakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hengityksestä on tosiaan vaikea huomauttaa, mutta onneksi se onkin aika ääriesimerkki. Lausemuodolla ja äänensävyllä on merkitystä, kun tarkoitus ei todellakaan ole loukata tai nolata toista. Mäki sanon yleensä silleen mahollisimman lepposasti "sori mua alko vähän häiritä tää X / sori pisti vähän silmään tuo X" ennenku alan mitää omin nokkineni korjailla, vaikka oon mä kyllä joskus ruokalajonossa saattanut nyppiä kaverin paidasta hiuksia ihan huomaamattaki, haha. :D Mutta kiva kuulla että säki huomioit tommosia! :)

      Poista

© Helmihytti • Theme by Maira G.