Keveys & säväys

11 kommenttia:
Laitan vielä tän toisen postauksen nyt samaan syssyyn, ettei turhaan jää roikkumaan!

Lähdin tällä viikolla viimein purkamaan sitä mun aiemmin pohtimaa hiuskyllästymistä. Oltiin saatu sieltä huhtikuisesta Indiedaysin Bloggers' Inpiration day:sta mukaan testattavaksi uusimpia L’Oréal Paris Prodigy -hiusvärejä, ja nyt muutamia viikkoja ajatusta hauduteltuani päätin mäkin kokeilla niitä.

Halusin pysyä edelleen tosi luonnollisen punertavassa sävyssä, vaikka vähän sävyä ja kiiltoa tahdoinkin, ja koska täydellisen sopivaa sävyä ei löytynyt minään yhtenä valmiina pakettina, mua neuvottiin sekoittamaan keskenään kahden eri sävyä. Oikeastaan mulle ei ollut aikaisemmin edes tullut mieleen, että tämmösiä värejä voisi ylipäätänsä sekoittaa tosta noin vaan keskenään, vaikka se sinänsä aika päivänselvää olisikin..? No joo, aina oppii uutta. Päätin tarttua siihen ammattilaisten ehdotukseen, ja miksasin tuohon kupari-sävyyn pehmennykseksi vaaleanruskeaa blonde-sävyä.

hiukset-3105201501 hiukset-3105201502 hiukset-3105201503
Sekoitin noiden kummankin väriainetuubin sisällön sekä kummatkin emulsioaineet keskenään kulhossa, jonka jälkeen lusikoin ne noihin levityspursottimiin, joissa ne vielä ravistettiin sekaisin. Lisää värjäysvinkkejä voi halutessaan tsekata vaikka L’Oréal Parisin sivuilta täältä.

Oon aina värjännyt mun hiukset kotona – hyvällä onnistumisella tai sitten vähän kehnommalla, mutta kuitenkin lähes aina, jos kyse on jostain ihan perusvärjäämisestä. Eikä tää kerta ollut poikkeus.

Tää värjääminen luonnistui hyvin, noiden kahden paketin väristä riittii reippaasti ainetta näiden hiusten värjäämiseen, oikeestaan vähän ylikin, siinä missä yksi paketti ei ihan olisi riittänyt. Jostain kumman syystä se kuparinen sävy tarttui voimakkaammin mun hiusten juureen (=ihan värjäämättömään hiukseen) kuin pituuksiin, jonka takia fiilis oli muutaman päivän ajan tosi punapäinen. Se ei kyllä oikein näy noissa kuvissa, ja varmaan muutenkin pikkuhiljaa sitten tasoittuu, kun kesä vähän vaalentaa...

Mä tykkään että tää punertavan ruskea sopii mulle, ja tällä lähti mukavasti piiloon kaikki ne pohjalla olleet hienoiset kellertävät epätasaisuudet. Jos mietitte mikä on lähtötilanne, niin kuvia löytyy esimerkiksi tästä ja tästä postauksesta näkee pohjalla olleen värin aika realistisesti – vähän ruskeampaa sävyä ja päällä jotain niitä vanhoja, epätasaisia vaaleita raitoja.

hiukset-3105201504 hiukset-3105201506
"Ai onks mun hiukset länässä? Venaas hetki."

Mietin pitkään, kuinka paljon uskaltaisin leikata näitä hiuksia kerralla. Pitkät hiukset onvatkumminkin mulle niin ominaiset ja pidän niistä kovasti, vaikka muutosta kuinka kaipaisinkin, enkä toisaalta olisi ihan edes uskaltanut leikata kerralla kovin paljoa. Kun myös mun arvioima 10cm olikin todellisuudessa 8cm, päädyttiin lopulta äidin kanssa leikkaamaan näistä pois 16cm eikä 20cm. Oompas epäradikaali. Mutta oikeestaan tää oli tähän hätään ihan sopivan mittainen kevennyslyhennys!


Eli sellaista kevyttä sävytystä ja lyhennystä näin kesän alkuun. :) Tykkääkö muutkin kuin vain mä?

Mitä teen tänä kesänä?

2 kommenttia:
3105201501 3105201502 3105201503

Tästä viikosta tulikin niin kiireinen, etten tosiaan kerennyt yhtään blogin puolelle informoimaan! En ollut edes koneen ääressä kertaakaan ennen tätä iltaa, lukuunottamatta sitä kun tein ja palautin viimeiset koulutyöt pois alta. Sitten oli kesäduuniprojektin ensimmäinen kokous, veljen musiikkikonserttia ja yo-kuvausta, unohtamatta tavaroiden pakkaamista ja Roopen kyljessä nyhjäämistä – me kun ei nähdä taas noin kolmeen viikkoon ollenkaan.

Noi kesätyökuviot ovat siis viimein aikalailla selvinneet. Ne eivät järkkäytyneet siten kuin alunperin oli ajatuksena, mutta ei se mitään – mulle tosiaan kelpaa vähän vähempikin työmäärä, kuin mitä viime kesänä oli. Viime kesä sisälsi niin paljon epäsäännöllisiä työvuoroja ja töitä ylipäätänsä, että kesän lopuksi oli tosi apea olo, kun ei ollut yhtään kunnon lomaa.

Tänä kesänä aion töiden lisäksi ehtiä rentoutua ja lomailla, kokea asioita ja etsiä itsestäni sitä opiskelumotivaatiota, joka kevään aikana ehti karista jonnekin. Haluan löytää jostain sisältäni sitä kokoon kutistunutta luovuutta, toteuttaa itseäni ja sitten unohtaa kaikki huolet ja kokea sellaisen hetken – miellään moniakin – kun ei ole pakko tai tarve tehdä yhtään mitään. Olisi kivaa elää muutamia sellaisia rentoja kissanpäiviä.

Mutta mennään nyt selkeimmän kautta, niin tekin tiedätte, millaisia asioita täällä blogissakin tulee todennäköisesti näkymään. Listasin tähän enemmän tai vähemmän tarkasti asioita, jotka haluaisin toteuttaa, olisi kiva tehdä tai aion kokea tänä kesänä. Sekä kirjaimellisesti että suuntaa-antavasti.

Kuvat on tästä tän viikon varrelta!


Tänä kesänä...

id 3105201504

...mä olen muutaman viikkoa tästä hetkestä eteenpäin töissä perunapellolla täällä Turun saaristossa Houtskarissa, kaukana kotoisasta lähiö-/kaupunkimeiningeistä. Ajettiin tänne eilen mun veljen kanssa ja viivytään ainakin Juhannukseen asti. Mun raksaduunisuunnitelmat eivät ottaneet tuulta alleen, olin liian myöhässä sen suhteen, mutta perunapellolle pääsi vielä lyhyelläkin varoitusajalla. Kohtalaisen fyysistä hommaa, aikaisia aamuherätyksiä, kummitädin huushollin meiningit sekä saaristoilmasto ja -maisemat... ei oo paha. Oon ollut näissä hommissa monena vuonna, mutta edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo kolme vuotta.

...lyhennän DIY-idealistaani, ompelen vaatteita ja kierrän kirppareita, ja koittaa olla ostamatta mitään valmiita uusia kesähepeniä. Otin tänne Houtskariin mukaan ompelunkoneen ja kassillisen korjauksen/tuunauksen tarpeessa olevia vaatteita ja ihan uusiakin kankaita, että ei ainakaan lopu tekeminen kesken!

...luen paljon kirjoja. Niitäkin on täällä mukana yksi iso muovikassillinen.

3105201505

...oon osa Our House -lähiöasumisen festivaalin projektitiimiä, jossa meidän hommana on pohtia erilaisia asumisratkaisuja nuorten asunnottomien tilanteen auttamiseksi, sen lisäksi että ollaan mukana järkkäämässä loppukesälle sitä festivaalia, joka pidetään yhdessä vanhassa rakennuksessa, joka tapahtuman jälkeen puretaan matalaksi. Tää on tosi mielenkiintonen projekti, ainakin mun näkökulmasta, ja tuun siitä höpisemään paljon lisääkin, jahka homma pääsee kunnolla käyntiin!

...kun Roope pääsee intistä, tehdään yhdessä ROADTRIP suuntanamme Lappi, ja minne ikinä tie sieltä sitten viekään.

...käyn ainakin verenluovutuksessa, ja kai sitä jotain muutakin hyvää voisi tehdä.

...valokuvaan sydämeni kyllyydestä. Viime kesän kuvaussaldo oli aika laiha.

...koen vähintään yhden kesäisen piknikin, vaikka tän perunapeltoduunin vuoksi nyt missaankin ainakin kahdet eri piknikit, joihin olisin halunnut osallistua.

...haluan lähteä tyttöporukalla johonkin pieneen reissuun (ehkä useampaankin jos aikaa riittää), kuten risteilylle tai tutustumaan ennestään tuntemattomiin suomalaisiin kaupunkeihin.

3105201506

...osallistun asuntomessuille (en oo koskaan ennen käynyt niissä!).

...jos löydän spontaania motivaatiota, otan sen koulukirjan käteen, jota ei kunnolla tullut käytyä läpi, ja meen lukemaan sitä aurinkotuoliin.

...en polta nahkaani enkä välttämättä edes rusketu, mutta se ei haittaa. Pisamat räjähti jo naamaan.

...etsin työmaan, jossa voisin suorittaa sen pakollisen työmaaseurantakurssin nyt sitten tulevan syksyn aikana, kun niitä raksaduunihommia ei nyt täksi kesäksi löytynyt.

...haluan pitkästä aikaa perheen kanssa mukaan saaristoon mökille, joka ei ole meidän oma, mutta jossa on perinteisesti vuosittain vierailtu. Paitsi että mä en oo kesätöitteni vuoksi päässyt mukaan moneen vuoteen, eikä Roopekaan oo koskaan ollut siellä meidän mukana, joten olisi tosi ihanaa päästä sitten nyt tänä kesänä. Mökkielämässä kun on kumminkin se oma viehätyksensä, se ja saaristomeri yhdistettynä ovat vaan mun mielessä täydellisen kesäinen yhdistelmä.

3105201507

...hommaan polaroid-kameran ja ikuistan muistoja jääkaapin oveen. Jos vaan olis rahaa siihen.

...haluaisin osallistua ekaa kertaa joillekin festareille, jos vaan jotkut kiinnostavat sattuisivat olemaan jotenkin sopivana ajankohtaan.

...teen vaatehuoneeseen tilaa jo ennen kuin toinen asukas muuttaa kamppeineen saman katon alle.

...ängen blogiin juttua kaikesta, mistä kiinnostaa kertoa, mutten ota siitä stressiä. Jos on mahdollisuus muihin suunnitelmiin, kuin mitä on aurinkoisena päivänä koneen ääressä kotona sisällä kököttäminen, tartun niihin.

3105201508 3105201509 3105201510

Ompas paljon kevyempi olo, kun ei oo enää sellaista kamalaa epätietoisuutta ihan kaikesta, ja pystyy kunnolla suunnittelemaankin pelkän haaveilun sijaan!

Millaisia kesäsuunnitelmia teillä on? Sattuuko olemaan mitään samaa kuin mulla? :)


Ja tosiaan, postauksia tulee tän kesäkuun alkupuolen aikana täysin sen ehdoilla, miten noilta perunapeltotöiltä kerkeää ja jaksaa, en osaa näin etukäteen luvata mitään – huomennakin olis herätys aamuneljältä, aika riskaabelia olla postausten kimpussa näinkin myöhään...

Mutta hei, jos teillä sattuu olemaan yhtään mitään postaustoiveita, niin antaa palaa, koska semmosia olisi tosi mukava toteuttaa näin tälleen kesäaikaan!

Kesä sarastaa

6 kommenttia:
2505201501 2505201503 2505201504

Tentit on kompuroitu ylitse vaikkei onnistumisesta olisikaan takeita, ja pari työtä kun vielä palautan, niin toinen lukuvuosi on kokonaan pulkassa, vaikka se outo ajatus onkin. Onko tätä tosiaan kestänyt jo kaksi vuotta? Huh, kohta voi jo sanoa, että puolet takana, vaikka itsensä tuntisi kuinka keskeneräiseksi.

Viime viikolla oli kaikenlaista ohjelmaa työhaastattelusta approon ja yläasteluokan luokkakokoukseen. Nyt on siis viimeinkin alkanut kunnolla selvitä tän kesän duunikuviot, ja kun vielä saisi vihon viimeiset juonteet ojennukseen, niin päästäisiin suunnittelemaan kesätekemisiä ihan konkreettisestikin, niin että niistä uskaltaisi puhua ääneenkin.

Onhan tää ollut aika turhauttavaa tää epäselvyys, mutta minkäs teet, kun en vaan ollut riittävän ajoissa liikenteessä. Oli liian kiireinen kevät, että olisin ajoissa alkanut uhraamaan edes ajatuksiani koko kesälle, ja pelkkä töiden ajattelukin tuntui jo turhan kuormittavalta. Mutta oli tän kesän lopputulema mikä vaan, oon tyytyväinen, jos saan tienattua edes jotain säästöjä tai käyttörahaa, ja kunhan tänä kesänä kerkeäisi oikeasti rentoutuakin. Oon loman tarpeessa, ihan henkisestikin. Onko kellään teistä samoja fiiliksiä?

2505201505 2505201506 2505201507 2505201508 2505201509 2505201510 2505201511 id 2505201512

Oon piirtänyt puhtaaksi ja viimeistellyt pari abilogoa mun veljelle, kun heillä on koulussa on meneillään se sama projekti kuin meilläkin silloin kolmisen vuotta sitten... Ai että se oli kamalaa. Ne jakautuneet mielipiteet siitä, mikä on hauskaa ja mikä ei, millainen logo olisi sopiva ja mikä ei, ja miten keksiä sellainen logo, joka menee myös reksin seulasta läpi. Tosin tuo viimeinen osa ei varmaan oo ongelma kaikissa kouluussa, vaikka se meillä olikin.

Voi olla ongelma, jos porukka on kovin jakautunut erityyppisiin porukoihin, tai jos löytyy joku yksittäinenkin vastarannankiiski, joka käy valittamassa jonnekin ylemmälle taholle, jos oppilaiden äänestyksessä on voittamassa joku sellainen logo, josta tyyppi itse ei tykkää. Ja se katkera fiilis, kun oot itse ideoinut logovaihtoehtoja ja sitten pitää kuunnella valitusta niiltäkin, jotka eivät itse laita tikkuakaan ristiin tehdäkseen itse parempaa, vaikkei mikään muidenkaan ehdotus kelpaa. Ei sillä että ne mun omat ehdotukset olisivat olleet mitään parhaita, mutta yritimpähän edes. Joo, eipä tosiaan oo ikävä sitä rumbaa.

Nyt ajattelin siivota vapusta eteenpäin kaaosta keränneen kämpän, päivittää hiuskuontaloa edes jotenkin, yrittää kirjoittaa kotitenttiesseen joka jonkun älynväläyksen johdosta pitäisi palauttaa tulostettuna eikä sähköisesti, käydä viimeisellä tanssitunnilla ennen kesätaukoa, viettää aikaa Roopen kanssa, ja viikonloppuna olisi mun elämän eka yo-kuvauskeikkakin!

Aurinkoista maanantai-iltaa ja viimeistä kevätviikkoa kaikille – kohta voi sanoa, että on ihan oikeasti kesä!

Taivaanrannanmaalarin paljastuksia

11 kommenttia:
Mä oon päättänyt, millaiset nimet haluaisin joskus tulevaisuudessa lapsilleni antaa. Oon miettinyt, miten heidät haluaisin kasvattaa ja jopa sitä, millaisia lastenkirjoja heille haluisin lukea. Ja että jos ei löydy sopivia, niin piirrän heille sitten itse omat. Oon ideoinut, millaisia vaatteita voisin heille tehdä, ja oon pohtinut pelolla sitäkin mahdollisuutta, jos on koskaan saakaan lapsia.

Eikä mikään lastenhankinta ole edes suunnitelmissa vielä vuosiin.

2205201501

Oon keksinyt sopivan biisin meidän häiden ensimmäiseen tanssiin, suunnitellut mekkoani ja miettinyt juhlan ohjelmasisältöä. Mulla on Pinterest-tili täynnä salaisia tauluja, joihin oon koonnut pieniä unelmiani häihin liittyen. Saatan jumittua moniksikin tunneiksi putkeen suunnittelemaan, googlailen netissä hyviä hääkuvaajia ja mietin koristeluiden kauniita yksityiskohtia, vaikka ne suurimmat kysymykset – eli "missä" ja "milloin" – ovat vielä ihan pimennossa.

Koska eiväthän häätkään ole ajankohtaiset, kun ei tuo mun miehenikään ole vielä päässyt edes muuttamaan tänne saman katon alle.

(Jos tarkkoja ollaan, oon myös suunnitellut mun kavereille polttareita ja baby-showereita, vaikkeivät nekään ole ajankohtaisia – että terveisiä vaan heille, oon valmis sitten kun se aika koittaa, haha!)

2205201502

Oon listannut paikkoja, joissa haluaisin käydä lähitulevaisuudessa ja nyt. Oon viimeisen viikon ajan ollut ihan levoton Tjäreborgin ale-matkapaketeista Kreikkaan – ainut, mikä mua on hidastanut, on se, että Roopella ei ole ollut lomia niin että olisin päässyt kunnolla myymään tätä ideaani. Eikä tässä kuussa ole varaa tehdä yksin näin äkkinäisiä päätöksiä. Nyyh.

Oon ideoinut millaisen kodin haluaisin suunnitella ja rakennuttaa, tai vähintäänkin sisustaa. Oon kaavaillut pohjapiirroksia ja jumittunut pitkiksi aijoiksi jonnekin Oikotie.fi:in kuolaamaan kaikenmoisia kämppiä. Oon miettinyt missä haluaisin joskus perheellisenä ihmisenä asua, ja missä sitten siinä tapauksessa, jos ei koskaan mitään perhettä tulisikaan (=mielenkiintoisessa ullakkohuoneistossa keskusta-alueella).

Oon kuvitellut itseni kisalavalle ihan huipun tanssipoppoon kera, vaikka aloitin tanssin uusiksi vasta viime syksynä, oon hyvin ruosteessa ja kunto heikko, enkä edes tiedä missä ryhmissä jatkan ensi syksynä. Tuskin ainakaan missään kisaryhmässä, lähinnä niiden hintojen vuoksi. Mutta haaveilen silti siitäkin.

Oon luonut maaleja mun tulevaisuuden uralle, vaikken vielä edes tiedä, mihin suuntaan opinnot mua vievät ja mihin sovellun parhaiten.

Ja jos jostain tietystä tavarasta haaveilen tasaisen säännöllisesti, niin sitten Fujifilmin laajakulmaobjektiivista – tällä hetkellä 16mm f/1.4 -linssistä, joka on semmonen tänä keväänä julkaistu suolaisen hintainen uutuus.

Tietenkin oon myös unelmoinut siitä, millainen tää mun blogini on sitten, kun se on vuosien mittaan pysynyt kaikkien näiden tapahtumien virrassa mukana.

Vaikka eihän näistä mistään tiedä, tuleeko niitä edes koskaan tapahtumaan. Ei elämästä vaan voi tietää varmuudella.

id 2205201503

Mutta sellaista se haaveilu on.

Viimeksi kun mä olin ”suunnitellut elämäni valmiiksi", en edes vielä tiennyt, että tulisin muuttamaan Tampereelle. Aika moni asia on muuttunut sen jälkeen, vaikka nyt taas ovat kaiken maailman (tosin aika selkeänpuoleiset) unelmat täyttäneet mun pään. On tosin aika jännää olla onnellinen ja elää tätä "nuoruuden vapautta”, kun toisaalta tuntuu, että koko minuus on jo sidottu niin moniin velvollisuuksiin, ettei oikeastaan pysty tekemään läheskään kaikkea sitä mitä haluaisi, tai ei ainakaan niin paljoa kuin tahtoisi. Joskus tuntuu, että meinaa liiaksikin koukuttua niihin omiin haavekuviinsa, kun niissä on niin kauniit kullatut reunat, siinä missä oikea elämä on tyyliin joko tervaa tai elohopeaa.

Toki elämä tuo tullessaan sellaisia asioita, joiden kohdalla joko hyppää kyytiin ja katsoo minne tie vie, tai sitten jää siihen turvalliseen missä on siihenkin mennessä ollut. Mäkin oon niin nopeasti innostuvaa sorttia, että oon heti salamana messissä jos on jotain mielenkiintoista mihin voi osallistua. Sinänsä ihan hyvä, että mun läheisissä on sitten niitä realistisempiakin tyyppejä, jotka vetävät mut tarpeen tullen takaisin maanpinnalle. Toisaalta sitä kaipaisi elämäänsä aidompaakin vapautta, sellaista rohkeampaa spontaaniutta rikkoa tätä kaavamaista arkea, ennen kuin se muuttuu oravanpyöräksi. Mutta miten niin voi tehdä, kun toisaalta tässäkin on ihan ookoo hyvä, ja vähintäänkin turvallista.

2205201504-1

Kertooko haaveiden suuri määrä tyytymättömyydestä elämään? Ehkä osittain. Haaveet kumminkin kertovat myös ihmiset odotuksista omaan elämään liittyen, vaikka ne saattavatkin joskus olla absurdeja tai muidenkin elämää koskettavia kokonaisuuksia, joita on yksinään lähes mahdotonta saavuttaa. Kyllähän mäkin haaveilen esimerkiksi paremmasta sukupuolten välisestä tasa-arvosta, mikä kumpuaa juurikin muutoksen kaipuusta ja jonkinmoisesta tyytymättömyydestä nykytilanteeseen.

Silti suurimmatkin taivaanrannanmaalarit voivat olla samalla onnellisia, kaikista haaveistaan riippumatta ja ilman minkäänlaista kiirettä pyrkiä toteuttamaan niitä.


Mistä te unelmoitte?



Että sellaisia perjantaipohdintoja tällä kertaa, mun vanhempien kotipihan yleensä-tosi-kitukasvuisen kirsikkapuun värittäminä. Harmi ettei noiden kukkien kauneutta kestä koskaan kovin pitkään, kirsikkapuut vei mun sydämen jo 15-vuotiaana, kun pääsin käymään Japanissa juuri niiden kukinta-aikaan... Joo, haaveilen myös uudesta visiitistä sinne.

Puhuin näissä pelkästään omasta näkökulmastani (kuten yleensä), vaikka moni pointti liittyy aikalailla oleellisesti parisuhteeseenkin. Roopekin tietää mun haaveilujen mittakaavasta (ainakin suunnilleen), ja vaikka oonkin monet asiat jo pään sisässä ja muistilistoilla ”päättänyt”, ne ovat ihan eri asia sitten sitten siinä tilanteessa, kun/jos joskus ovat oikeasti ajankohtaisia. Ja jos tän kaiken vastapainoksi sanoisi ainakin yhden aiheen,  jonka suhteen mulla en keksi minkäänlaisia haaveita tai odotuksia, niin se taitaa olla mun oma kroppa.

Palailen vielä viikonloppuna näiden viime aikojen kuulumisten puitteissa, ja ensi viikolla sitten ainakin jonkinmoista diy-projektia, kun pääsen viimein aloittamaan mun aika pitkäksi venähtäneen to-do -listan lyhentämisen!

#KATUMUOTIVIIKOT

Ei kommentteja:
Oon mukana Indiedaysin ja Olympuksen #katumuotiviikot -kampanjassa, jossa bongataan kaduilta tyylikkäitä asuja ja tutustutaan Olympuksen uuteen Pen E-PL7 kameraan. Muistatteko viime vuoden kampanjaa? Älkää sanoko että ette, meillä kun meni niinkin absurdin upeasti. :D

Mutta tosiaan, toisin kuin aiempina vuosina, tällä kertaa asubongailussa ei olekaan kyse pelkästään bloggaajien välisestä kisasta, vaan tähän voi osallistua kuka tahansa, kun #katumuotiviikot valloittavatkin ekaa kertaa Instagramin!

katumuotiviikot olympus katumuotikilpailu 2015
"Kesäsävyt olivat mielessä, kun puin tämän asun", luonnehti harmonisen puuterisiin sävyihin sonnustautunut Saija.

Katumuotiviikkoihin osallistuu, kun julkaisee Instagramissa itsestään tai jostain toisesta (luvalla) ottamansa kuvan ja merkitsee sen hashtagein #katumuotiviikot @olympussuomi   – tai sitten ihan vaan tykkäämällä muista kampanjaan osallistuneista kuvista!

Kampanjan kisan puitteissa arvotaan yhteensä kolme Olympuksen tuotepakettia, jotka sisältävät Olympus PEN E-PL7 -kamerarungon sekä 25mm f/1.8 -objektiivin.
  1. palkinto lähtee bloggaajalle/lukijalle, jonka kuva kerää Instagramissa eniten tykkäyksiä.
  2. palkinto arvotaan kaikkien #katumuotiviikot @olympussuomi -hashtagein varustetun kuvan julkaisseiden kesken.
  3. palkinto arvotaan kaikkien #katumuotiviikot @olympussuomi -tägätyistä kuvista tykänneiden kesken.
Kaikki katumuotikuvat nostetaan myös Olympus Katumuotiviikot 2015 -kampanjasivulle, josta löytyvät myös kilpailun ohjeet ja säännöt!

katumuotiviikot 2015 olympus pen e-pl7

Kilpailussa palkintona oleva Olympus PEN E-PL7 on uusi, muotoilultaan elegantin tyylikäs ja sellaista helposti pienessäkin laukussa mukana kulkevaa kokoluokkaa. Itseäni siinä kiehtoo erityisesti kätevä Wi-Fi-jako-ominaisuus, joka on hyöhyllinen tälle enenemissä määrin mobiililaitteiden varassa kuvia julkaisevalle ja nettiä käyttävälle maailmalle. Oon itse kokenut Wi-Fi-ominaisuuden tosi hyödylliseksi, kun sillä pystyy siirtämään järkkärikuvansa helposti kännykkäänsä ja julkaisemaan vaikkapa suoraan Instagramissa.

Myös tuolla kameran ulkoisella muotoilulla on itselleni merkitystä, vaikkei se käytännön toimivuutta enempää vaakakupissa painakaan – on vaan kumminkin ihan eri asia kuvata maailmaa sellaisella omaa silmää miellyttävällä vehkeellä, joka vieläpä tuntuu hyvältä kädessä, kuin jollain nuhjuisen isolla järkäleellä, joka painaa niin että hartiatkin kipeytyvät.

Tähän kamerauutuuteen voi tutustua tarkemmin täällä.

Katumuotikilpailun palkintoon sisältyvästä M.Zuiko 25mm f/1.8 objektiivista haluan vielä mainita sen verran, että näin tälleen kiinteitä objektiiveja (=kävelyzoomi) suosivan tyypin näkökulmasta siinä objektiivissa on kyllä aikalailla kaikki kunnossa. Valovoima on hyvä ja piirtojälki kaunis. Juuri asukuvaukseen erityisen hyvin soveltuvan tässä tekee objektiivin kohtalaisen laaja kuvanäköala. Ihan laajakulmahan tämä ei ole, mutta käytännössä voisin kuvailla, että tällä objektiivilla kuvaat juuri sen verran, mitä omin silmin juuri näet – ilman turhan suurta rajausta, mutta ilman mitään ylimääräistäkään. Eli juuri kaiken olennaisen.

katumuotiviikot olympus katumuotikilpailu 2015
”Kävin tänään taidemuseossa, jota ajatellen valitsin asuni", kertoi Shelley.
katumuotiviikot olympus katumuotikilpailu 2015
"Vaihtelu virkistää", kommentoi Pyry, kun kysyin pinkkiin tukkaan johtaneesta ajatuksesta.

Muutama sana katumuotikuvaamisesta, eli asioita joita mulle tuli mieleen, kun eilen pyörin kaupungilla pysäyttelemässä tuiki tuntemattomia ihmisiä, joiden kanssa päädyin asukuvailemaan..:
Uskalla kuvata ja olla kuvattava. Kun olet kuvaajana, älä pelkää liikkua, vaan mene kyykkyyn, taaksepäin, eteenpäin, tai vaikka maahan makaamaan, jos sopivat kuvakulmat sitä vaativat. Avaa suusi ja anna mallillesi vinkkejä, jos näet että käden asento voisi olla toisin, tai että kasvojen ja kaulan linja korostuisi kauniisti, jos päätä kallistaisi sivusuuntaan katsottaessa vähän taaksepäin. Kokeile erilaisia taustoja, yllätä itsesi. Kun sää on epävakaa, yritä olla kärsivällinen ja odottaa, että vaikkapa sen suoran ja kovan auringonpaisteen jälkeen tulisi se pehmeämpi loiste, joka on ainakin yksityiskohtaiselle kuvaukselle paljon idyllisempi vaihtoehto. 
Muokkaa kuviasi hillitysti, älä anna aidon valokuvausjäljen kadota kokonaan photoshoppailukerrosten alle. Älä ole liian kriittinen: jokaisen kuvan ei tarvitse olla kuin Voguen sivuilta, eikä se kuvaaminen muutenkaan aina onnistu. On hyvä muistaa, että monet sellaiset upeat kuvat, jossa malli on aidoimmillaan, on räpsäisty vahingossa tai juuri sillä hetkellä, kun kuvattavana olevan huomio on herjennyt hetkeksi pois poseeraamisen jännityksestä.
Lisää näitä mun ottamia katumuotikuvia tuutte löytämään Instagramista nimellä @helmihytti sekä kokonaisuudessaan kaikki kampanjan kuvat hashtagilla #katumuotiviikotJa noita linkkejä klikkaamalla näkee mun profiilin ja tuon hakusanan kuvasisällöt, vaikkei Instagramissa itse aktiivisesti surffailisikaan – kuten ei esimerkiksi kukaan näistä mun tyylikkäistä kuvauskohteistakaan. Elän varmaan jossain someaktiivisuuskuplassa, kun yllätyin siitä niin kovin, haha!

Mutta jos teitä siellä Instagramissa on, niin kannattaa tosiaan ottaa osaa tähän, mikäli yhtään kiinnostais voittaa tommonen uusi kamera! Osallistua voi useammallakin kuvalla jos haluaa, ja jokainen tykkääminenkin kohottaa niitä omia voittotsäänssejä. Ja pessimistienkin kannattaa muistaa, että aina kumminkin löytyy se joku onnekas henkilö – tai siis tässä tapauksessa oikeastaan useampikin tyyppi, joiden kohdalle ne voitot osuvat! "Ei se oo mahdotonta", mörisee erään viime vuoden voittajan kokemuksen syvä rintaääni. ;)

Hauskoja ja inspiroivia katumuotiviikkoja & onnea kisaan!

Inspiraatioleikekirjasta 08

2 kommenttia:
Muutaman päivän on vielä hiljaista, että saan noi tentit pois alta, ja sitten on lukuvuosi pulkassa ja kerkeää keskittymään blogiinkin. Mulle on vaihteeksi kerääntynyt aika tosi pitkä lista kaikkea mitä haluaisin tehdä ja ommella, mutta ennen kuin pääsen niihin kiinni, niin tässä teille muutamia viime aikoina inspiroineita juttuja!


Kuvien lähteet: Martha Stewart, Free PeopleRecyclare, Madame Criatica, Klams, Poppytalk

PELTIPURKIT JÄÄKAAPIN OVESSA. Sellaiset olisivat aika kätevät, kun säilytystilaa on muutenkin hintsusti. Ainoa haaste ulokkeellisissa magneeteissa ja koristeissa on vaan se, että mun jääkaappi on kapean kulkuväylän kohdalla eteisen ja olohuoneen/keittiön välissä. Kun viime vuonna tein niitä pullonkorkkimagneetteja, ne olivat muutamassa kuukaudessa pudoteltu jo niin monta kertaa lattialle (en niinkään minun toimestani, vaan tuon leveäharteisemman kumppanini), että kasvit olivat kuolleet. Nyt ne ovat killuneet pidemmän aikaa ihan siellä kaapin yläreunassa, ettei niitä tulisi vahingossa enää huidottua...

INKKARIKUVIOINEN KESÄMEKKO. Tommonen valkonen, mustakuvioinen, yksinkertainen mekko olisi tosi kätevä kesäjuhliin, jos sellaisia juhlia tulisi. Ja siinä missä tommonen voi valmiina maksaa maltaita (oikeesti, toikin kuvan mekko oli tyyliin yli tuhat euroa), voisin jotenkin kuvitella aika käteväksi että johonkin yksiväriseen kirppislöytöön tms. tekisi kangasväreillä tuollaisen kuvioinnin.

PELTIPURKKI SPOTTIVALO. Oon aina sillon tällön kuolannut spottilamppuja, mutta koska ne ovat yleensä joko pöytä- tai jalkalappuja, en ole sellaista hommannut – ei tässä kämpässä olisi tilaa. Nää peltipurkkispotit ovat kumminkin viehättäviä, ehkä sellaisen kykenisi joskus tekemään itse..? Tai jos ei voi nikkaroida niin ehkä vaan venailen, että joskus on vielä kämppä, jossa on tilaa yhdelle jalkalampullekin.

BETONIRUUKUT. Joku näiden karkeudessa ja kovassa olemuksessa on vaan tosi kaunista. Vähän niinkuin karkeissa betonirakennuksissa, ja sitten kun niiden rinnalle laitetaan haurauta kasveja, kontrasti on viehättävä. Näitä ei edes välttämättä olisi niin haastava tehdä itse, hmm...

KAMERANAUHA NAHKAVYÖSTÄ. Joku tyylikäs kirpparilöytövyö ja siitä kameralla uusi, kestävä ja tyylikäs kaulanauha – tai käsinauha, jos vyö olisi ohuempi. Voisi olla aika hieno!

SIMPUKKABIKINIT. Ne kiehtovat mua jotenkin ihan tosi paljon, oon tsiigaillut näitä jo pidemmän aikaa. Ne ovat samalla söpöt mutta eivät kumminkaan liian simpukan näköiset, eli se tietty tyylikkyys löytyy. Harmi vaan että noi maksavat mun mielestä ihan kohtuuttoman paljon tuolla Klams -verkkokaupassa, ja toisaalta taas vaikuttavat aika haastavilta, että itse saisi tehtyä... Saa nähdä nyt. Mutta tää Helmi haluais simpukat (haha)!

Leviääkö inspis teidänkin taajuudelle?

Muotikirppis Tampereella 6.6.2015!

2 kommenttia:
Kyllä Tampereellakin tapahtuu, ainakin välillä joskus. Kesäkuun alussa ainakin, kun lauantaina 6. päivä toistuu jo kahtena aikaisempana vuonna suuresta suosiosta ja menestyksestä nauttinut Muotikirppis! Sen järjestäjinä on joukko suosittuja tamperelaisia bloggaajia, joita tapaa myös itse sieltä tapahtumasta kirppispöytiensä äärestä.

Kirppiksiä ja second hand-shoppailua suosivana mä levitän teille tätä sanomaa, vaikka itselläni koko tulevassa kesässä on vielä niin paljon epäselvyyttä, etten ole varma, pääsenkö paikalle. Olisin itsekin halunnut myyntipöydän taakse, kun mun huoneen nurkassa lojuvan, vaatteista pursuava Ikea-kassin sisältö olisi ollut onnen omiaan tuonne myytäväksi. Mutta en halua omien epäselvyyksieni vuoksi varata paikkaa muilta, jotka pääsevät paikalle varmemmin – myyntipaikat nimittäin varattiin loppuun viime vuonna jo parin tunnin sisällä varausajan alkamisesta, eli kertoo sekin jotain tapahtuman suosiosta (ja siitä, että tämmösiä ei mitenkään turhan usein järjestetä)!

Pöytien varaaminen alkaa huomenna perjantaina 15.5. klo 10:00 tapahtuman Facebook-sivulla, eli jos haluaa mukaan myyjäksi tuonne kirppikselle, kannattaa olla asemissa valmiina, kun sen aika koittaa!


Tapahtuman nettisivun löytää täältä ja facebook-sivun täältä.

Itse tuun paikalle koluamaan kaikki pöydät läpi, jos vaan suinkin pääsen, enkä oo jossain perunamaalla jumissa siksi, ettei muiden töiden kanssa käynytkään tällä kertaa toivotunlainen flaksi. Saa nähdä. Kohtalaisen rasittava tää epäselvyyden verho koko kesän edessä. :/

Lähtemään päästämisen vaikeus

18 kommenttia:
Ajattelin heittää tähän näiden koleiden huhtikuisten asukuvien kylkeen pitkästä aikaa vähän kuulumisia ton inttileskeyden puolelta. Siitä ei niiden RUK-juhlien jälkeen olekaan oikein ollut mitään kerrottavaa, kun kevät on muutenkin mennyt niin kiireen ja tohinan keskellä, ettei mitään ikävää oikeastaan ole edes ehtinyt tuntea.

1305201501

Nyt kun tota Roopen inttiä on enää reilu kuukausi jäljellä, niin kyllä mä myönnän, että pahus vie kuinka mua kyllästyttää! Ei ikävä, ei edes niinkään se yksin oleminen ja eläminen – kyllä mä ne handlaan vallan mainiosti, vaikka yksin asuminen onkin pikkuhiljaa alkanut tympiä (ja Hervanta ylipäätänsä..). Mutta mua kyllästyttää ja ärsyttää se ainainen lähteminen. Tiedän, että Roopea ärsyttää varmasti vielä pahemmin kuin mua – hiukan eri tavalla tietenkin, mutta eihän sekään tosta intistä erityisemmin (tai yhtään) nauti. Varsinkaan niistä sateiden märistä leireistä. Mutta niin tää ärsyttää muakin, ja oon paljon huonompi peittämään omaa ärsyyntymistäni.

Tiedostan täysin, ettei se ole Roopen vika tai hänen päätettävissään, kun on vaan pakko lähteä, mutta silti kiukuttelen. Harmittaa, kun tuntuu että yhteiset hetket jäävät ihan kesken, ärsyttää kun se lähteminen on niin aikataulutettua eikä siitä voi venyä.

1305201503

Tosin voisin asettaa tän mun harmini joihinkin omiin mittasuhteisiinsa kertomalla, että tää ”lähtemään päästämisen vaikeus” ei oo mikään uusi juttu. Joskus silloin meidän ekana seurusteluvuonna, silloin 16-vuotiaina kun "yökyläily” ei ollut vielä sallittua, niin mua harmitti ja suorastaan itketti ihan vaan sekin, kun piti illalla päästää toinen omaan kotiinsa nukkumaan. Se oli jotenkin tosi kamalaa, kun olisi vaan halunnut olla oman kultansa kanssa, ei mitään sen kummempaa. Ja kun ei voinut, se jotenkin nosti tunteet tosi voimakkaasti pintaan, ihan niin kuin olisi ollut jo valmiiksi ihan järkyttävä ikävä. Ja tää kaikki siis siitä huolimatta, vaikka toisen koti olisikin ollut vain noin kilometrin päässä, ja seuraavana päivänä oltaisiin taas tavattu, tai ainakin viimeistään parin päivän päästä koulussa.

Ihmettelin itseäni, kun reagoin siihen niin voimakkaasti, vaikkei aiheessa muuten mitään draamaa ollutkaan. Kai sen voi tietyissä määrin laittaa teinitytön tavanomaisen tunteiden vuoristoradan piikkiin, nykyään en reagoi läheskään noin voimakkaasti. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, etten vain pidä siitä, että toisen on lähdettävä. En pitänyt silloin, enkä pidä nykyään.

1305201504 1305201505

Tästä on aika hyvä kirjotella nyt, kun nähdään seuraavan kerran vasta joskus noin parin viikon päästä. Että takaraivossa istuu tälläkin hetkellä sellanen sopiva passiivinen ärsytysfiilis, vaikkei se enää niin kova olekaan, kun silloin sunnuntaina lähtöpäivänä tai siis kasarmille paluupäivänä.

Roope vietti juuri vapun perään about viikon verran lomaa, kun on noita kuntoisuuslomia ihan riittämiin keräillyt, mutta ei se mun osalta miltään tuntunut, kun oli omat stressit ja kiireet niskan päällä koulukiireiden osalta, ja sitten tanssiin liittyvää hommaa. Lauantai-iltana olinkin niin rättiväsynyt unvelo, että kun alettiin illalla katsoa leffaa, nukahdin ekan vartin sisään. Ja sunnuntait valuvat aina näppien lävitse ihan liian nopeasti. Niin ärsyttävää!

1305201506

Musta tuntuu, että tän viimesen kuukauden aamut tuntuvat paljon hitaammilta, kuin mitä tää vuosi ja erityisesti kevät on tähän mennessä ollut. Toivon ettei niin ole, ja on tässä onneksi muutakin mietittävää ja tehtävää, kuin tähän asiaan juuttuminen. Enää kuukausi, kyllähän sen kestää ja jaksaa, vaikka kuinka välillä ärsyttäisikin. Mutta kun ärsyttää se kuinka ärsyttää, niin argh!

Että semmomia metsäisiä kuvia ja puisia fiiliksiä. Varsinkin kun istun yksin kotona ja yritän lukea ensi viikon tentteihin (niiden vuoksi tää viikko on blogissa hiljainen), ettei jäisi mitään suurempaa roikkumaan seuraavaan lukuvuoteen. Olis sata plus yks muuta asiaa mitä haluaisin tehdä, enkä millään meinaa löytää vähäisintäkään keskittymiskykyä lukea. Niin puista.

Sattuuko joku teistä samaistumaan mun fiiliksiin, "lähtemään päästämisen vaikeudesta" tai inttileskeyden puuduttavuudesta ylipäätänsä?

6 x vapputukka

6 kommenttia:
Mun hiushistoria on aika tylsä. Punaisia sävyjä oon kokeillut, vaaleita raitoja samaten, joskus leikannut kerroksittain ja pitänyt sivuotsatukan tapaista reuhkaa naamalla, mutta muutoin oon ollut todella varovainen liikkeissäni. Sanotaanko vaikka näin, että mun äiti on tehnyt kaikki karmeimmat ja hiuksia kuluttavimmat tyylikokeilut munkin puolesta, joten en ole koskaan päätynyt mihinkään radikaaleihin äkkipäätökseen, kun hän on ehtinyt kertoa ensin niistä omista kokemuksistaan jo ennen kuin oon edes ehtinyt harkita jotain samantyylistä.

Vappukuvista on aika hyvä aina vuosittain vertailla muutoksia, sillä se on juhla, josta löytyy kuvia myös ajoilta, jolloin en itse vielä valokuvausta harrastanut. Näkee aika kivasti, miten mun hiukset ovat vuosien varrella muuttuneet – tai ehkä ennemmin sen, että miten eivät ole.

Kirjoitin joskus ihan blogin alkutaipaleella postauksen mun "hiushistoriasta" ja hiustyylipohdinnoista, vähän samanlaisessa kyllästystilanteessa kuin nyt, kun taas nää mun tähän ottamani kuvat ovat viimeisen viiden-kuuden vuoden sisältä.



2010: Viihdyin kasi-ysiluokalla tummemman punaisessa ”mahonki”-sävyssä, ja se oikeastaan sopikin aika hyvin, vaikka toi otsatukan tapainen oli vähän mitä oli…

2011: Lukion alussa kasvatin pois otsatukkaa ja palailin kohti omaa väriä, värinpoistoa tai mitään sellaista en kyllä tehnyt, mutta vaaleita raitoja taisin laittaa. Hiusten malli taisi olla sellainen kerroksittain leikattu.

2012: Edelleen omaa sävyä ja vaaleita raitoja, sävy oli aika kiva, semmonen hunajainen. Annoin hiusten kasvaa pituutta, latvojen siistimistä lukuunottamatta.

2013: Abikeväänä kaipasin kipeästi virkistystä ja vaihdoin oranssiin, tossa kuvassa ne oli ihan just vasta värjätty, siksi noin räikeä sävy, vaikka muutoin oli vähän tummempi. Hankkiuduin tuosta turhan räväkästä sävystä eroon jo ennen kesän alkua ja yo-juhlia (värinpurku Colour B4).



2014: Teekkarikastewappu ja oma punertavanruskea sävyni, lähes tasamitta lakkatakkuisissa pituuksissa vähän ennen kulkuetta ja koskeen dippaamista.

id 0305201503

NYT 2015: Edellisen vuoden jälkeen on sotkettu tukkaa vaaleilla raidolla (ei hyvä) heitetty päälle tummempaa sävyä (ei yhtään hyvä tämäkään, onneksi lähti muutamissa viikoissa veks), sitten vaan lähinnä unohdettu koko reuhka pipon alle ja letille piiloon. Täksi vapuksi kokeilin laittaa päälle tommosta Biozell colormask -väriä, että olisin saanut kirkkaampaa sävyä latvoihin vähän vappua piristämään. Mutta ei se oikein ottanut tarttuakseen, eikä tuosta kuvastakaan oikein näy. Ilmeisesti koko tää mun pohjaväri oli sille Mandarin -sävylle liian tumma, tai sitten mulla on liian liukkaat hiukset että olisi ylipäätänsä tarttunut kiinni edes latvoihin yhtään häivähdystä vahvemmin.

Oon siis aikalailla jumittanut jo pidemmän aikaa tässä samassa hiustyylissä ilman minkäänlaisia muutoksia, tän osapuilleen oman luonnollisen värin ja tasapaksun mallin kanssa. Lyhentää näitä ainakin pitäisi, 80cm osaa olla jo aika rasittava pituus.

Kyllähän tää väkisinkin tuppaa kyllästyttämään. Vaikka kesäisin mun hiuskriiseilyt yleensä laantuvatkin, kun on helpompi pitää hiuksia ihan aukikin ja nauttia niiden pituudesta, niin silti on aika usein mielessä, että pystyisikö tota kuontaloaan päivittämään jotenkin omalle tyylilleen uskollisesti, vai ovatko radikaalimmat muutokset ainoita vaihtoehtoja..?


Mitä näihin oikein keksisi jatkossa? Mun on tosi vaikea päättää, kun karsastan juurikasvua, en halua vaalentaa kun se käsittääkseni vain tuhoaa hiuksia, ja todennäköisesti tää oma väri on mulle kuitenkin se sopivin väri. Ja silti sitä kaipaisi kovasti jotain vaihtelua! Kellään mitään ehdotuksia, aavistuksia siitä, mikä voisi sopia? Vai kannattaisiko mun vaan antaa näiden olla ja miettiä kesän jälkeen sitten uudestaan?

Maailma kuin 3d-malli

4 kommenttia:
0705201501 0705201502
Isoisän synttäriruusut, yhtä monta kukkaa kuin ikävuosia.
0705201503 0705201504
Semisti huiveja joo.
0705201505 0705201506 0705201508 0705201509 0705201510

Selvisinpä siitä tän lukuvuoden viimeisestä isosta duunista läpi, ja sain työn palautettua tuossa aamulla jopa reilu tunti ennen palautusaikaa, haha. Hommana oli suunnitella pientalo yhdelle tyhjälle rinnetontille Pispalaan, ja niin paljon kuin mua se olisikin kiinnostanut, olin rakennusopin työn jälkeen niin väsähtänyt että aloitin tämän työn ihan liian myöhään, enkä sitten tosiaan saanut panostettua siihen arkkitehtoonisuuteen niin paljoa kuin olisin halunnut. Mun tönö näytti ihan siltä, kuin siihen rinteeseen olisi pudoteltu tetrispalikoita... Mutta joo, tehty mikä tehty, mitäpä sitä harmittelemaan.

Oikeastaan mulla on tällä hetkellä tosi tyhjä olo. Semmoinen ihan tavanomainen, joka tulee sen jälkeen kun oot stressannut monta päivää putkeen, nukkunut ja syönyt vähän miten sattuu ja tuijottanut tietokoneen ruutua niin paljon, että maailma näyttää ihan oudolta sitten kun astut ovesta ulos. Ihan totta, esimerkiksi tiistaina säädin mun suunnitelman ja ympäristön parissa niin monta tuntia putkeen, että treeneihin lähtiessä kaikki pihapuut näytti ihan siltä kuin olisin klikannut ne siihen archicad-objekteina (tiiättekö, vähän sama kuin jossain Simsissä lisäilisi talon pihalle puita). :D

Sinänsä onni että lauantaina on tanssissa kevätjuhlanäytöksiä, että pysyy edes jossain määrin liikkeellä eikä jää tommosen loppukirirutistus -suoriutumisen jälkeen vaan reporankana kotiin lojumaan, kuten mulla vähän on tapana.

Vielä olisi ainakin pari tenttiä ja yksi kotitentti jäljellä ennen kesää ja lomaa... Se vaan vähän jarruttaa fiilistä, että on vielä ihan auki, millainen mun kesä tulee olemaan. Työkuviot on ihan avoinna, ja sitä myöten kaikki muutkin suunnitelmat junnaavat paikoillaan.

Mutta näiden huhtikuisten kuvien siivittämänä mä lähden jatkamaan tätä yllättävän nättiä ja lämmintä iltaa tanssin parissa, että saa aivot hetkeksi irti kaikesta mitä pitäisi tehdä ja muistaa ja osata ja ajatella. Mukavaa torstaita kaikille!