Elämää perunatilalla eli #myday

4 kommenttia:
Dokumentoin eilisen ajan, millainen on tavallinen päivä varhaisperunoiden nostosesongin aikana. Tein tällaisen postauksen viime vuonna kun olin jäätelömyyntihommissa, ja aattelin että näissä olisi aika hauskasti eroa toisiinsa. Oon siis sesonkityöntekijänä varhaisperunan nostossa nimenomaan varhaisperunan kasvattamiseen erikoistuneessa perunanviljelijäperheessä Houtskarissa, Turun saaristossa – se on kolmas saari mantereelta, kun lähtee Paraisilta ajamaan saariston rengastietä pitkin. Varhaisperunan nostaminen on aloitettu täällä suunnilleen viikko sitten.

Mä oon ollut näissä hommissa viimeksi kolme vuotta sitten, saman ikäisenä kuin mitä mun veli on nyt. Eikä elämä täällä ole tuona aikana ehtinyt mitenkään erityisemmin muuttua! Asukkaita tässä talossa on tällä hetkellä yhdeksän: isäntäperhe, eli kummitätini Suski miehensä kera sekä kolme lasta, joista vanhin tyttö Lina on tämän kevään ylioppilas, ja kaksi nuorempaa ovat alle kymmenen vuotiaita. Sitten on meitä sesonkityöntekijöitä, joista saman talon piiriin on asutettuna kolme: minä, mun veli Lauri ja yksi toinen lukioikäinen poika Markus. Tuona lauantaina oli lyhyellä visiitillä lisäksi myös Linan pikkuveli.

Lauantai 6.6.2015


3:05 – Havahdun herätyskelloon ja alan vääntäytyä hitaasti ylös sängystä ja pukea työhaalarin alle tulevia vaatteita päälle.
3:15 – Käännän kaikki tavarani ympäri etsiessäni toista pitkävartista sukkaani, ehdin jopa kysellä havaintoja siitä tädiltä.
3:20 – Löydän sukan sänkyni alta, ja mietin, miksi ihmeessä en katsonut sieltä heti ensimmäiseksi...
3:25 – Pistelen keittiössä poskeeni aamiaisleivän (sellaista tuoretta, ja houtskarilaiset viljat ja kaikki) ja vettä.
3:30 – Laurikin ilmestyy talolle pihan vierasmökistä, silmät mollottaa yhtä superväsyneinä kuten mulla. Ei oltu kumpikaan saatu unta kuin vasta yhdeltätoista illalla.
3:32 – Harjaan ja letitän hiukset, käyn vessassa ja pesen silmät vedellä, harjaan hampaat ja läärään aurinkorasvaa nenään ja poskiin.
3:38 – Pistän pipon päähän ja sivuhiutulahiukset pinneillä kiinni, huivi kaulaan kun kumminkin tuulee, ja päälle työhaalarit ja takki.
3:44 – Lahkeet ei taaskaan meinaa mahtua saappaisiin.
3:45 – Oon valmis, samoin muut. Olisi lähtöaika, vanhemman isännän kello on muita edellä, joten muut siirtävät kelloaan aikaisemmaksi hänen mukaansa. Lintukuoro laulaa, otetaan sadekamat messiin. Taivaalla on aika iso kuu, mutten saa siitä hyvää kuvaa.
3:51 – Pakataan pikappi ja lähdetään. ”Tää on ainaki kuutamokeikka... koska tuolla on kuu” heittää mun kummitäti. Radiosta tulee taas jotain Yle Vegan klassista, ei kauheen virkistävää..
3:54 – Ei ollut pitkä matka tälle pellolle, ollaan nopeasti perillä. Odotellaan kun traktori peruuttelee edessä. Yleensä nuorempi ja vanhempi isäntä ovat jo ennen meitä paikalla, siksi on aina niin tarkkaa olla ajoissa.



3:56 – Kannetaan tyhjiä laatikoita kyytiin.
3:58 – Oltaisiin jo tröskassa (se poimintakone traktorin perässä) valmiina, kun vanha isäntä alkaa kolistaa vasaralla jotain reunaan tullutta runttua suoraksi.
4:00 – Hyttyset iskee agressiivisesti kimppuun, yritin ottaa kuvaa kuinka yksi seisoi Laurin pipon päällä, mutta homma meni huitomiseksi kun ne yrittivät iskeä mun käsiin. Kuullaan, että sääennuste on muuttunut valoisammaksi. Tosin aloitettiin työ näin aikaisin nimenomaan siksi, että oli luvattu sadetta puolilta päivin.
4:04 – Lähdetään liikkeelle. Ollaan tällä kertaa hiekkapohjaisella pellolla, jotan perunat ovat aika siistejä. Siivotaan siis liukuhihnalta roskia ja huonoja perunoita pois hyvien perunoiden seasta, eikä toistepäin kuten yleensä.
5:00 – Tässä hommassa on ihan jees laittaa aivot narikkaan ja antaa käsien hoitaa työt, kun homma toimii vauhdikkaasti ihan rutiinillakin. Ainoa vaan, että selkä ja niska menevät ihan jumiin siinä oudoissa asennoissa tröskaan nojaillessa...



6:00 – Syödään kakkosaamupala, tai välipala tai miksikä sitä haluaakaan kutsua.
6:12 – Ikuistan perunan, joka näyttää mun mielestä ihan läskiltä muumilta.
6:15 – Työt jatkuvat.
6:55 – Lauri on hetken aikaa ohjaksissa katsomassa että perunoita tulee laatikoihin sopivasti, kun isäntä hakee kotoa lisää paperia, joka laitetaan aina laatikon pohjalle ennen perunoita.
8:20 – Aamu(yö)vuoro loppui, päivävuoron kaksi työntekijää Lina ja Markus saapuvat paikalle. Ollaan nostettu 2300kg perunaa.



8:22 – Syödään pieni ”lounas” tai toinen välipala, eilistä durumvehnäjauhoisiin tortillapohjiin tehtyä pizzaa.
8:30 – Päivävuoro tarvitseekin vielä yhden työntekijän, joten jään vielä toiseen vuoroon.
9:21 – Voi haukotus… niin paljon kiviä. Ja käsiä väsyttää.
9:49 – Valmista. Palaillaan talolle.
10:10 – Rojahdan sänkyyn makkaratyynylinnoituksen taa peiton alle. Jumitun selailemaan kännykkää ainakin puoleksi tunniksi ennen kuin nukahdan.



14:00 – Alan viimein heräillä, kunnes pomppaan äkkiä ylös syömään vikat pizzapalat kylmiöstä. Tekis niin kovasti mieli kokista, mut en kehtaa avata uutta pulloa, kun juomat on yhteisiä ja yritän muutenkin vähentää kokiksen juomista... Kuulema mun päiväunien aikana on kerennyt jo käväistä se sadekin, ja ilmeisesti oon myös jutellut jotain sekavaa unissani.
14:15 – Selailen Linan leivontakirjoja. Olisi niin kiva leipoa jotain suklaista, mutta ei ole suklaata. Sitä paitsi en edes huvita leipoa yksin, ja Linan pitää lukea pääsykokeisiin... Pikkutytöt tarjoavat mulle vaahtokarkkejaan, kelpaa!
15:00 – Aloitan meikkaamaan itseäni ihmisen näköiseksi. Linan pikkuveli saapuu kylään.
15:10 – Jumitun sängylle datailemaan kännykällä, tytöt pelaa ja mekastaa taustalla. Heillä on yksi kaveri kylässä.
15:55 – Pitäisi kai tehdä jotain, on sen verran tylsää. Lauri vääntäytyy viimein ylös päikkäreiltään, Markus on lastaamassa.
16:00 – Muistan että tää on siltä osin erilainen päivä kuin yleensä, sillä kolmelta iltapäivällä ei alkanutkaan se normaali ruuanlaittohärdelli, vaan kaikki talossa sillä hetkellä olevat 10 henkilöä lähtevät paikallisen ravintolan erikoispäivään syömään houtskarilaista perinneruokaa "fläsk och päron" eli läskiä ja perunaa. Ei voi kieltää, etteivätkö ennakkoluulot puskisi pintaan, en oo oikein ikinä syönyt läskiä...

id

16:05 – Meikkaan vähän lisää, kun jäi aiemmin kesken. Posket vähän punottaa joko auringosta tai nukkumisesta, eipähän tarvitse poskipunaa. Toisaalta en edes omistaisi sellaista.
16:12 – Alan kaivaa laukusta vähän siistimpiä vaatteita, tuntuu ettei oo mitään sopivaa vaikka laukku on niin täynnä että tursuaa...
16:30 – Oon valmis, tyttöjä vielä paimennetaan. Luen vähän kirjaa aikani kuluksi.
16:47 – Päästään viimein lähtemään, nuoret ja teinit mun autossa ja loput porukasta toisessa.
16:50 – Mennään lautalla Mossalaan.
17:02 – Isäntä tilaa tiskiltä: ”kolme lasta ja seitsemän aikuista" ja ”kahdeksan kolaa ja kaks kaljaa”. Kuulostaa aika huvittavalta.
17:05 – Mennään ruokajonoon, se kuulema tulee vaan kasvamaan, kun sillä sisäänpääsyrahalla saa syödä niin paljon kuin haluaa. Koko ravintola alkaa olla aika täynnä.
17:48 – Napa on ihan täynnä. Ei se paistettu läski mitään niin epämiellyttävää ollutkaan, kuin mitä pelkäsin, vaan mun nirson veljen mukaan jopa jotain 300 kertaa parempaa kuin hän etukäteen kuvitteli.



18:25 – Ei oikein oo mitään tekemistä, ja ulkona uhkaa sataa taas. Päätetään kumminkin käydä katsastamassa leirintäkeskuksen uusi näköalatorni, josta näkee piiitkälle taivaanrantaan ja saaristoon.
18:30 – Keskustelu etenee Mossalan leirintäkeskuksen nykyisistä venäläisomistajista salaliittoteorioihin ja paikallisiin tosiasioihin, kuten siihen, miten paljon maa-alueita ja kiinteistöjä venäläiset ovat ostaneet saaristosta hämärin yhteyksin Suomelle tärkeiden merireittien varrelta ja miten he ovat rakennuttaneet majoitusalueita (ja ylläpitävät niitä vaikka ne tuottaisivat tappiota) ja helikopterilaskeutumiskenttiä (vaikkei täällä kuljeta koptereilla) ja ostaneet Suomen armeijan vanhaa kalustoa, kuten miinalaskija-aluksia (jotka ovat ilmeisesti edelleen Suomen armeijan väreissä)... Itsehän oon aika naiivi, mutta noita juttuja kuunnellessa ja ajatellessa alkoi lähes verenpaine nousta, kun tuli niin jännittynyt fiilis, ja sellainen epäusko, että miksi ihmeessä niitä maa-alueita on edes myyty noin sinisilmäisesti? (esim. Iltalehti kirjoitti tästä aiheesta alkuvuonna.)



19:05 – Palataan takaisin talolle.
19:15 – Ihmetellään Laurin kanssa jotain kuvia ja instagramia, tajuan viimein päivittää omani ennen uuden kuvan julkaisua (jee lisää muokkaustoimintoja!!)
20:00 – Roope antaa kuulua itsestään, tekstaillaan jonkin aikaa.
20:30 – Alan katsella mun mukaan ottamia kankaita ja miettiä, mitä kaikkea tekisi, vaikka onkin vähän vaikea tehdä mitään ilman omaa rauhaa ja tilaa.
21:00 – Jatkan aiemmin aloittamaani ompeluprojektia. Se läski oli kyllä niin suolaista, että janottaa jatkuvasti.
00:55 – Kulutin pitkän aikaa nuppineulaamiseen, että yhtäkkiä koko talossa on jo niin hiljasta, etten kehtaa enää ommella ompelukoneella, vaikka porukka onkin tosi syväunista. Alan kerätä ompelukamoja kasaan, Lauri ja Markus ovat vielä dataamassa pädeillä ja koneillaan samassa huoneessa.
00:17 – Hampaat ja naama pesty ja pojat hätyytetty pihamökkiin nukkumaan, eli pois olohuoneesta, jossa mä nukun. Sunnuntaiksi oli luvattu vapaapäivä (ja sekin vain siksi, ettei jostain syystä ole menossa perunakuljetusautoa), joten ei tarvitse varautua heräämään kovin aikaisin. Väsymys painaa silti, tää vuorokausi tuntui taas kahdelta.
00:21 – Ai että miten hyvältä makuuasentoon asettuminen ja lämmin peitto voikaan tuntua...

– – –

Onko kukaan teistä ollut koskaan missään samantyyppisissä kesätöissä? Periaatteessa jokainen päivä täällä on erilainen kuin muut, eikä esimerkiksi työaikoja voi varmuudella ennustaa paljoa aikaisemmin, vaan jotkut voivat olla todella lyhyellä varoitusajalla tehtyjä lähtöjä, varsinkin päivävuoroissa. Mutta toisaalta lähes jokaisena päivänä on aikalailla samat rutiinit.

Huomenna mä en ole siinä porukassa, joka herää kuudelta alkavaan aamuvuoroon, mutta voisin silti painua nukkumaan. Tääkin on ollut sen verran pitkä päivä, että tuo lauantain päiväohjelmalistauksen viimein kohta saa mut unelmoimaan nukkumisesta – ja vähänkö ihana tunne, kun tietää että saa jopa oikeesti nukkua..! Tää eka viikko täällä meni niin nopeasti, että ei uskois todeksi. Ensi viikosta on luvattu aurinkoista, ja toivottavasti se pitäisi paikkansa, koska sillä on niin suuri vaikutus sekä työ- että vapaa-ajan mukavuuteen. Mukavaa toista alkavaa kesäviikkoa kaikille!
4 kommenttia:
  1. Maatilalla oon ollut töissä ja tutulta kuulostaa aikaiset aamut, haalarit, saappaat, järjetön väsymys...:D 4:00 aamulla hakemaan lehmiä pellolta aamulypsylle (vaikka eipä niitä paljoa tarvinnut hakea. Siellä ne oli aina siistissä jonossa, porukan pomo-mamma etunenässä, odottamassa portin avausta :D), siinä sitten lypsyt, ammut pihalle, siivousta ja kuivikkeita, lypsykoneet pesuun, lattian siivousta...Illalla homma uusiksi plus ruokinnat sisätiloissa. Tämä siis kesäaikaan kun lehmät on pellolla, talviaikaan ruokintoja kaksi kertaa päivässä kun olivat enimmäkseen sisällä (plus pari kertaa päivässä aidattuun pihattoon saamaan raikasta ilmaa (paitti jos satoi vettä tai lunta, kamala saada ammuja menemään ulos :D)). Raskasta ja likaista hommaa, mutta just sellasta mistä mä tykkään. Eläinalalla kun oon niin päivät on erilaisia rutiineista huolimatta ja ylimääräiset hommat (korjaukset, sairastuneet/loukkaantuneet/synnyttävät eläimet) tuo aina muutoksia ja lisätöitä. Oon myös erilaisissa puutarhahommissa ollut monta vuotta ja raskasta pihahommaa ja mudassa ja mullassa konttaamista sekin mutta mulle tällaset hommat on mitä haluan ja mistä nautin. Olkoonkin likaista ja raskasta, mutta tietää tehneensä töitä :)

    Plus ne ihanat kesäiset auringonnousut pellolla ja luonnonhelmassa...<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! :D Joo, mä en ehkä oo ihan luotu tähän duuniin ja oon ehkä enemmän siistin sisätyön ystävä, mutta vaihtelu virkistää ja siinä mielessä tää nimenomaan on tosi hyvää vaihtelua, eikä voi valittaa kun säätkin hellivät ja ilma on raikasta ja luonto on vaan niin kaunis...<3 Ja sitten näkee kaikenlaista mitä kaupungissa yleensä ei, tänään nähtiin kurkia ja kettu, eilen supikoiran pentuja. :D

      Poista
  2. Tää oli kiinnostava postaus - tämmöstä mydaytä en oo kyllä missään muussa blogissa aiemmin nähnytkään! :-D

    VastaaPoista