SLIDER

Kolmas vuosi yliopistossa



Yhtäkkiä onkin jo syksy. Viimein myös viikonloppu, eikun oho, sekin on jo kohta ohi. Vuorokaudet kuluvat turhan nopeasti eikä aika tunnu riittävän kaikkeen tarvittavaan, mutta toisaalta päivät voivat tuntua ihan tajuttoman pitkiltä.

Opiskeluarkeen sopeutuminen käy näin kolmantena vuonna jo aika rytinällä. Isoja tehtäviä ladotaan niskaan heti ekoista päivistä lähtien ja aikataulut painavat jo päälle, vaikka lukuvuotta on kestänyt vasta pari vajaata viikkoa! Hirveä paine pysyä kärryillä ja aikataulussa. Tää on kolmas vuosi, kandivuosi, ja vaikka itse se kandi tehdäänkin vasta keväällä, syksyn kurssit eivät päästä yhtään sen helpommalla.

Mikä on erona aikaisempaan? Siinähän ei ole mitään uutta, että mulla on samaan aikaan paljon eri asioita joihin haluaisin keskittyä. Niin monia projekteja, joissa haluaisin onnistua. Osin ihan oma syyni, mitäs haalin taas itselleni sitä tekemistä. Toisaalta en myöskään haluaisi luopua mistäkään. Toisista en edes voi luopua, jos haluaa onnistua kokonaisuudessa. Kuten pakollisissa kursseissa, joissa on selvittävä kaikista osatehtävistä ja tentistä, että saa ne opintopisteet itselleen. Ja kun alkaa enemmän tosissaan haaveilla oman alansa töistä, myös asenne opiskeluun konkretisoituu. Ehkä se asenne onkin suurin asia, joka mulla eroaa aikaisemmasta. Oon yhtäkkiä niin jalat maassa tässä vakavassa todellisuudessa, toisin kuin vaikkapa vielä vuosi takaperin, kun otin koko opiskelun henkisellä tasolla vielä aika rennosti.

Kuulostaapa aikuiselta. Joskin kai sitä jo voisikin odottaa, tälleen 21-vuotiaalta. Missä vaiheessa musta tuli näin vanha? Olo on edelleen kuin 19-vuotiaalla, varsinkin silloin kun maastoudun uskottavasti sinne yli 15-vuotiaille tarkoitetulle tanssitunnille lukioikäisten tyttöjen joukkoon...

Arki on uutta myös siltä osin, että meitä asuu nyt kaksi tässä 38 neliön yksiössä. Avoliitto, on se jännä. Niin odotettua, niin ihanaa ja vähän ärsyttävää. Vaatii totuttelua, kompromisseja, aikuistumista, ymmärtämistä ja pahuksen paljon rakkautta. Roopella on meneillään jännääkin jännempi fuksivuosi, ja mä kaiholla muistelen sitä omaani, kun oli vielä niin paljon ylimääräistä aikaa, ettei sitä edes osannut käyttää järkevästi...



Kurssit päällekkäisine tehtävineen, ryhmä- ja kilpailutöineen. Se mulle haastava, keväältä roikkumaan jäänyt tentti, josta olisi vähän pakko päästä nyt läpi. Projektiluontoinen etäduuni, joka sekin pitäisi saada nopealla aikataululla valmiiksi. Se sama vanha siivousduuni vanhalla kotipaikkakunnalla viikonloppuisin. Verkkovastaavana meidän killan nettisivujen, facebook-sivun ja instagram-tilin päivittäminen ja ajantasalla pitäminen. Työmaaseurannan aloittaminen. Tanssitunteja kaksi tai kolme viikossa, en ole vielä tehnyt lopullista päätöstä niiden suhteen. Vähän turhan ahdas koti ja yhteisen talouden pyörittämisen alkukankeus, että kumpi tällä kertaa tiskaa ja niin edelleen.

Sitten haaveilen isommasta kodista, haluan olla mukana tapahtumissa ja viettää aikaa kavereiden kanssa (kun niin moni heistä lähtee vuoden päästä vaihtoon..) ja toisaalta myös toimia satunnaisesti valokuvaajana joissain tapahtumissa. Ja sitten pitäisi muistaa yrittää rentoutuakin joskus.

Ja sitten on blogi.


Olin kuvaamassa arkkitehtiopiskelijoiden ja meidän naapurikillan "raksojen" yhteisiä sitsejä.


Mä en ole kerennyt kiinnittämään tähän blogiin paljoa huomiota viime aikoina. En yhtään niin paljoa kuin haluaisin, mutta mun on vaan koitettava oppia elämään sen kanssa, sillä mä en vaan mitenkään voi priorisoida blogia enää muiden asioiden edelle, tai se kostautuu mun opinnoissa ja arjessa liian räikeästi. Mä saisin blogiin kulumaan ihan tuhottoman paljon aikaa, ja yksittäiseenkin postaukseen voi joskus mennä ihan heittämällä viisi tai kuusi tuntia, kun unohdun pitkäksi aikaa säätämään kuvien kanssa ja hion postaukset ihan vimpan päälle, kun muu ei itelleni kelpaa...

Toisin sanoen mun kiireinen syksy näkyy täällä vähän verkkaisempana postaustahtina, tai epäsäännöllisenä ainakin. Toivottavasti se ei haittaa teitä liikaa. Blogi on mulle kovin tärkeä, ja mua harmittaa, kun en voi antaa tälle niin paljon aikaa kuin haluaisin, ja ärsyttää, kun en voi toteuttaa kaikkia postauksia heti kun siltä tuntuu, vaan niitä ehtii kerääntyä aina pitkäksi listaksi asti. Haluaisin kirjoittaa tätä lähestulkoon ammattimaisesti, mutta jos ei riitä aika niin sitten ei vaan riitä.

pauhu-paviljonki pauhu-paviljonki id pauhu-paviljonki
Kuvia Hämeenkadun Pauhu-Paviljongin viimeistelystä pajalla ja sen avajaisista täällä.


Mutta niin, tällaista mulle tällä hetkellä kuuluu. Ja saattaa kuulua lähes koko tän syksyn. Erityisesti tohon rakennusopin tenttiin lukeminen on nyt pinnalla, siihen on alta pari viikkoa aikaa ja lukemisen aloittaminen ihan kamalan vaikeaa. Tuntuu mahdottomalta vain istua alas ja aloittaa lukemaan, tuntuu etten osaisi enää keskittyä, paneutua ja imeä mieleen sitä tietoa siitäkin huolimatta, ettei aihe kauheasti kiinnostaisi. Pakko ne asiat on silti opetella, niin mistähän sen keskittymisen taidon taas tähän hätään repäisisi. Note-to-self, älä enää jätä tällaisia tenttejä roikkumaan…


Huh, olipa mukava vähän purkaa vähän tätä työmääräahdistusta ulos päästä, on ollut sen takia aika levoton olo viime aikoina. Jakakaa tekin tähän tuntojanne, jos jotain on mielenpäällä!


ps. Tungen aina välillä joitain settiä tonne mun kuvagalleriaan helmihytti.kuvat.fi, kun käyn tapahtumissa kuvaamassa tai muuta vastaavaa keikkaa, joko pyynnöstä (vink-vink) tai omasta päähänpistosta. Esimerkiksi tuosta Hämeenkadun Pauhu-Paviljongista otettuja kuvia on vähän lisää kuvia täällä, jos ette oo sitä omin silmin vielä sattuneet näkemään!

6 kommenttia

  1. Älä huoli, mä ainakin ymmärrän ettet ehdi koko ajan postata! Tää on mun lemppariblogi ja jaksan kyllä odottaa postauksia :--) näitä on niin kiva lukea ja teet niin hyvää jälkeä! Mitä Roope muuten opiskelee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, superihana kuulla että tykkäät! ❤ Roope on lääkiksessä. :)

      Poista
  2. Mä ainakin ymmärrän sun kiireen ! Itse oon kylläkin ammattikoulussa, mutta käyn töissä sen ohella, joten aikaa ei aina kauheesti oo kun on yhdeksän kertaa viikossa jotain, joko koulua tai töitä tai molempia! :D Se harmittaa, mutta toisaalta kyllä koulu on itelle tärkein ja sulla olisi kyllä mahdollisuudet kirjottaa blogia ihan ammattiksikin, mulla taas se on vain kiva harrastus :) Uskon kuitenkin, että asiat menee omalle painollaan ja löytyy se aika kaikelle ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Pahus tota koulua ja työtä kun vievät niin paljon aikaa harrastuksilta. :D Joo mä tarvitsisin tyyliin välivuoden jos haluisin saada blogin kirjoittamisen ammattimaiselle tasolle postaustahdin suhteen, mutta minkäs teet kun ei oo saumaa semmosiin! :') Ei ehkä löydy aikaa kokoajan kaikelle, mutta tärkeintä lienee nyt että yrittää tehdä kunnolla sen minkä tekee. :)

      Poista
  3. Tsemppiä siihen tenttiin lukemiseen :) Olen itse valmistunut TTY:ltä (tosin eri alalta kuin sinä) ja tiettyihin tentteihin lukeminen oli todella tuskaisaa. Jotenkin sen homman sai vireille, kun selaili ensin vanhoja tenttejä ja sitten pakotti itsensä kirjastoon lukemaan. Siellä kun vielä valitsi jonkun mahdollisimman "virikkeettömän" paikan jostain nurkasta, niin avot. Kaksi viikkoa on sinänsä vielä pitkä aika, mitään ei ole menetetty, vaikka kaikkea muutakin aktiviteettia varmasti puskee!

    Ja ehdottomasti priorisoit nyt muita asioita kuin blogia. Stressiä ei kannata blogista ottaa, koulunkäynnistä kylläkin. Kandivuosi on haasteellinen, lycka till :)

    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon tsempeistä! :> Yritän parhaani, vielä viikko aikaa! :')

      Poista

© Helmihytti • Theme by Maira G.