Kymmenen jouluista tee-se-itse ideaa

4 kommenttia:
Mitä ihmettä, tää sunnuntai on jo eka adventtisunnuntai! Joulu on ovella paljon nopeemmin kuin siihen olis valmis... Varmaan muistatte, että mulla on näitä blogin parissa kuluneina vuosina tullut melkein jo tavaksi tehdä tänne blogiin diy-painotteinen joulukalenteri, josta riittää juttua aina joulukuun alusta aattoon asti. Tai ainakin olisin toivonut siitä vuosittaisen tavan, mutta koska moisen valmistelussa on iso homma, niin kuten jo aiemmin syksyllä ennustin, tää syksy ja talvi ovat olleet sellaiset, ettei joulukalenteria ole tänä vuonna luvassa.

Mulla on olisi mielessä joitain jouluisia postausaiheita, joista haluaisin päästä tänne kirjottelemaan – ensin on vaan pakko saada kaikki nää loppuvuoden koulutyöt ja tentit pois alta. Tää kulunut viikko on ollut ihan hullu (pusersin perjantaiksi hirveellä apinanraivolla loppuun yhden isomman työn, ja ens perjantaiksi olisi toinen lähes samanmoinen...), ja seuraavat pari viikkoa tulevat olemaan lähes yhtä vaikeita... Mikäs tässä, lomaa odotellessa.

Päätin kumminkin, että ehdin tässä välissä tyrkätä tänne pienen pläjäyksen joulutunnelmaa!

Kävin läpi vanhoja joulupostauksia näiltä kuluneilta vuosilta, joista kokosin tähän postaukseen niistä kaikista 10 jouluista sisustusaiheisia diy-juttuja!

jouluinen-ovikranssi-diy

Havuinen ovikranssi

Vaikka tää lopulta varistikin valtaosan neulasistaan (tosin seisoikin ovessa pitkälle kevääseen asti), pidin tästä kranssista todella paljon: siinä yhdistyi ihanasti luonto, minimalistisuus ja joulu.

3d-lumihiutaleet-paperista 3d-lumihiutaleet-hamahelmista

3D-lumihiutaleita paperista  & Lumihiutaleet hamahelmistä

Näitä oli hauska väkerrellä! Kun tavalliset seinään tai ikkunaan kiinnitettävät lumihiutaleet eivät innosta, tämmösistä saa hyvää vaihtelua - jälkimmäiset saattavat jopa säilyä useamman vuoden ajan vallan mainoina. Näitä voi myös ripustaa vaikka kuuseen koristeiksi.

pitsinen-joulukuusenkoriste

Pitsinen hopeinen joulupallo

Odotan sitä päivää, kun joskus olisi kämpässä tilaa kuuselle, jotta tän pallon saisi ripustettua... Nyt sille ei oikein ole paikkaa, ja se on harmi, koska tykkään tästä kovin!

hopeiset-mustikanvarvut

Hopeiset oksat

Hopea taitaa olla aika mun juttu. :D Nää hopeiset mustikanvarvut koristivat mun olohuonetta sinä ensimmäisenä joulukuuna jonka omassa kodissa asustin.

pienet-joulukuuset-kavyista

Pienet käpykuuset

Nää on edelleen yhtä söpöt kuin silloin kuin nää tein! Toivottavasti porukat ei oo hukanneet näitä jonnekin, sopivat niin hyvin tuonne takan päälle.

kankaanpainanta-koristetyyny

Kuusikuvioiset tyynyt

Nojoo, meillä nää samat tyynyliinat ovat olleet niiden valmistumisesta asti noiden samojen tyynyjen päällä, mutta ovatpahan taas valmiina kun joulu taas tulee... Jospa mä ensi vuonna saisin keksittyä niille jotkut muutkin koristetyynyliinat. :D

ovikranssi-wc-joulukukka

Ovikranssi wc-paperirullan hylsyistä

Tääkin on roikkunut ovessa aina viime joulusta asti, mutta haitanneeko tuo, kun tykkään siitä niin kovin! Ohje on käytännössä sama kuin tässä seinäkoristeessa.

jouluvalot-pingispalloista

Jouluvalot pingispalloista

Mihinkähän nää tänä vuonna ripustaisi... toi kuvassa näkyvä hyllynpäällinen on nimittäin niin täynnä tavaraa (lähinnä meikkejä ja muita purnukoita), ettei siihen enää oikein jouluvalot sovi.

joulukuusi-kepeista-diy

Vähän erilainen joulukuusi

Kuten toissavuonna, meillä ei tänäkään vuonna tule olemaan tavallista joulua, kun muu perhe on joulunajan reissussa. Näin ollen ei myöskään ole sitä ihan perinteisintä perhejuhlaa – eikä joulukuusta, eli taitaa olla aika kaivaa tää meidän "varakuusi" taas esiin. Tosin en tiedä vielä, ripustaakko se sitten tänne Tampereen kotiin seinälle vai Espooseen (jossa joulupyhät todennäköisesti vietetään) tuolle samalle paikalle, jossa se tuossa kuvassakin on... Onneksi sen kanssa ei ole vielä mitään kiirettä.


Mun on oikeastaan vähän vaikea kuvitella konkreettisesti mitään joulukoristeluja just nyt, kun on liian kiire tehdä mitään, ja kaikki mitä tää kämppä tuo mun mieleen on se, että "löytyispä jo joku uusi ihana koti että pääsis muuttamaan tästä"... Mutta miten on, muistatteko te nää kaikki, vai oliko mukana jotain uutta / mieleenpalaavaa ideaa? :)

Parempia kuvia salamavalolla

15 kommenttia:
Tiiättekö, mikä suurta osaa mun tänä syksynä ottamista kuvista yhdistää? Niissä on käytetty apuna runkoon erillisenä kiinnitettävää salamalaitetta. Oon siitä muutamaan otteeseen tullut maininneeksikin, mutta halusin tehdä myös erillisen postauksen, jossa voisin kertoa vähän sen laitteen hyödyistä.

Ainakin bloggaajien keskuudessa salaman käyttöä pidetään usein ihan nou-nou -vaihtoehtona. Ihmekös tuo, kun se yhdistetään yleensä suoraan siihen kamerassa vakiona olevaan salamaan, joka pläjäyttää valon suoraan naamaan, luo kovan varjon taakse, muuttaa silmät punaisiksi ja kuvan muutoinkin aika luonnottomaksi. Jos kuvaa salamalla niin että siitä näkee, että on kuvattu salamalla, lopputulos on usein aika amatöörimäinen.


Tässä alla on pari mun ensimmäistä salamalaitteen kanssa ottamaa testiotosta. Tää kuvapari on kuitenkin malliesimerkki nimenomaan siitä, miten paljon parempi se pelkän luonnonvalon kanssa otettu kuva yleensä on, mikäli sitä luonnonvaloa vaan on riittävästi tarjolla.

nissin i40 salama fujifilm nissin i40 salama fujifilm

Kuten näkyy, tuo luonnonvalossa kuvattu kuva on jotenkin paljon miellyttävämpi luonnollisine varjoineen kaikkineen. Toki asentokin oli siinä vähän parempi, mutta käytännössä salamaa tarvittu, kun ei ollut tarpeen ottaa sellaista selkeää henkilöpotrettia.


Luonnonvalossa kuvaaminen on mullekin se ikuinen lempparivaihtoehto. Se ei kuitenkaan poista sitä faktaa, että salamalaitteesta voi myös olla paljon hyötyä. Joskus se on jopa välttämätön, kun tilanteet eivät sovellu jalustalla kuvaamiseen ja sulkinajan hidastamiseen, tai mikäli ei halua säätää ISO-arvoa niin suureksi, että kuva on täynnä kohinaa. Tai sitten kuvaa sen pimeän kuvan ja yrittää säätää sitä valoisammaksi jollain editointiohjelmalla... Been there, done that. Ja yleensä se lopputulos ei vaan todellakaan riitä.

Tää aihe on tullut mulle erityisen tutuksi, kun oon nyt viime vuosina tehnyt jonkin verran kuvauskeikkaa meidän yliopiston tapahtumissa, niin omasta päähän pistoista kuin pyynnöstä, sekä vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa että virallisemmissa pöytäjuhlissa. Siinä on saanut huomata, että vaikka mun kamerassa on mukavan valovoimainen objektiivi (Fujinon 35mm f/1,4), se ei joskus vaan mitenkään riitä. Siinä missä luonnonvalo on yleensä se valokuvaajan paras kaveri – vaikka senkin kanssa joutuu joskus säätämään – sisätilojen keinovaloja on vaikeampi hallita. Ne ovat epätasaisia, luovat varjoja vääriin paikkoihin ja ovat usein luonnottoman värisiä, tai sitten niiden luoma valo ei vaan kerta kaikkiaan riitä.

Alkusyksystä päätin ostaa mun kameraan erillisen salamalaitteen helpottamaan sitä heikommassa valossa kuvaamista. Eikä kyllä oo kaduttanut!

nissin i40 salama fujifilm

Nää oli meidän yliopiston pommisuojassa hyvin hämärässä valaistuksessa pidetyt sitsit. Valoja oli reunoilla siellä täällä, mutta kuten arvata saattaa, kameran oma valovoima ei mitenkään olisi riittänyt kunnollisten kuvien ikuistamiseen. Tää kuva on otettu tilan pimeämmältä reunalta, mutta loppuillasta myös toisessa päässä olleet parit viimeiset kattovalot onnistuttiin sammuttamaan, jolloin jäljelle jäi vain ne himmeät valot, jotka hohtivat vähän reunoilta, katosta ripustettujen läpikuultavien kankaiden takaa...

nissin i40 salama fujifilm

Tässä näkyy, miten paljon paremmalta salaman avulla otettu kuva jo näyttää.

nissin i40 salama fujifilm

Erityisen tärkeä salama on silloin, jos tuollaisessa tilassa & valossa aikoo saada yhtään onnistuneita henkilökuvia, vaikka sen valon kohdistaminen vaatiikin vähän harjoittelua.

nissin i40 salama fujifilm

Nää oli ekat sitsit, joissa harjoittelin salaman käyttöä. Paikka on sama kuin ylemmissä kuvissa, mutta juhlat olivat eri ja valaistuskin hiukan parempi: oli helpompi tarkentaa suoraan kohteeseen. Salamasta oli kyllä silti hyötyä.


Jos tätä syksyä ajattelen, niin sanoisin että tää salama on ollut juhlakuvauksessa ihan välttämätön. Oon kuvannut bileissä ja sitseillä, joissa olisin ollut ihan pulassa ilman salamaa. Noilla ylempänä kuvissa näkyvillä sitseillä teemana oli muutenkin lähes pimeä valaistus, niin että salamankin kanssa oli vaikeuksia: jouduin käytännössä tähtäämään ja tarkentamaan sokkona. Salama toi kuitenkin sopivasti lisää valoa itse kuviin, joten pystyin pitämään aukkoa vähän pienempänä, jotta se tarkennuskin osui suuremmalla todennäköisyydellä kohdalleen, vaikkei sitä voinutkaan nähdä ennen kuin oli jo ottanut kuvan (koska pimeys).

Tällaisissa erillisissä salamalaitteissa se juju, että salaman kohdistusta voi käännellä eri suuntiin ja salamavalon voi kätevästi heijastaa eri voimakkuuksilla epäsuorasti siihen kuvattavaan kohteeseen, eli tähtäämällä valon esimerkiksi kattoon tai seinään. Näin vältetään hyvin turhan kovat varjot sekä puhkivalotetut kasvot.

Tästä heijastustekniikasta johtuen salama toimii erityisen hyvin juuri sisätiloissa. Matalakattoinen tila on salaman käytölle aika ihanteellinen, ja sen avulla mäkin oon saanut tuolla meidän yliopiston pommisuojassa pidetyillä sitseillä tosi hyviä kuvia.

nissin i40 salama fujifilm

Myös yökerhoissa/bileissä nopeasti liikkuvien ihmisten, eri väreissä räiskyvien valojen ja pimeyden keskellä salama on suuri etu.

nissin i40 salama fujifilm

Vielä jos omistaisi laajakulmaobjektiivin, niin tämmösten potrettien ottaminen ahtaassa tilassa olisi vielä nykyistäkin helpompaa, ettei tarvitisi niin usein olla epätoivoisesti selkä seinää vasten saadakseen ihmiset mahtumaan kuvaan. :)

nissin i40 salama fujifilm

Tästä näkee, miten vaikea "ihan normaalissa baari-/yökerhovalaistuksessa" oli saada edes kohtalaista kuvaa ilman salamaa. Käytän tosi harvoin jalustaa, joten en voi nostaa suljinaikaa tuon korkeammaksi tärähtämisriskin vuoksi.

nissin i40 salama fujifilm

Toki pidemmälläkin suljinajalla voi joskus saada myös hauskoja, "tahalteen täräytettyjä" kuvia kuten tässä harvinaisessa otoksessa. Joskus se sopii teemaan, joskus ei. Mä oon niiden kanssa kuitenkin vielä niin kokematon, etten ainakaan tällä hetkellä tunne tuota tyyliä yhtään luontevaksi.

nissin i40 salama fujifilm

Tässä vielä sama tilanne salaman kanssa, ja lopputulos on lähimpänä sitä mitä hain.


Salamasta on hyötyä myös kotona, kun kuvaa pienempiä kohteita ja haluaa välttää epämiellyttäviä varjoja ja heijastuksia, joita kattovalot sun muut helposti aiheuttavat. Tää on ajankohtainen aihe erityisesti tähän vuodenaikaan, kun aurinko ei tarjoile avujaan about ollenkaan.

Tässä alla on vertailuksi muutama kuva samasta kohteesta. Jokaisesta kuvasta on editoitu Lightroom -ohjelmalla valoja, varjoja ja värisävyjä siihen tyyliin kuin niitä muutoinkin muokkaisin, mikäli kyse olisi ainoasta kuvasta, jonka olisin ottanut ja tarvitsin käyttöön.

nissin i40 salama fujifilm

Mulla on sellainen kattolamppu, josta on rivissä kolme erisuuntiin sojottavaa lamppua. Ei kovin pehmeetä valoa siis, ja jos yritän kuvata esineitä kämpän ainoalla valkoisella alustalle eli ruokapöydällä, varjot on taattu.

nissin i40 salama fujifilm

Tähän kuvaan on lisätty salama, ja siitä näkee jo, miten varjot ovat pehmenneet. Ne näkyvät kuitenkin edelleen selvästi, joten on aika selvä homma, että kattovalosta on päästävä eroon. Huomaa myös miten salaman voima heijastuu katonkin kautta heijastuksen jälkeen pöydän pinnasta vähän sinertävänä sävynä, siinä missä muiden valojen sävy on kellertävä.

nissin i40 salama fujifilm

Tässä kuvassa huoneen ainoa valo tulee liesituulettimen lampusta. Tässä on jo jotain paljon miellyttävämpää kuin kattolampun kanssa kuvatussa otoksessa: valon oranssi sävy tekee mandariineihin sopivalla tunnelmallaan tästä melkein liian hyvän kuvan ollakseen esimerkki huonosta tilanteesta. Mutta kuten näkee, kuva on tosi pimeä, jos tarkoituksena on kuvata juuri ne pöydällä olevat esineet.

nissin i40 salama fujifilm

Tähän kuvaan saatiin salaman avulla juuri sellainen varjottomuus, jota haettiinkin. Jopa noiden bootsien nahkapinta erottuu nätisti! Tarvittaessa mustasta saisi vielä mustempaa, mutta mä tykkään että tommosissa kohteissa musta ei oo liian mustaa, ja että kohteista esimerkiksi erottaa vähän, millaisesta materiaalista on kyse. En myöskään halunnut liikaa kontrastia säätämällä valkoista liian valkoiseksi, sillä näin se näytti mun mieltymyksiin verraten sopivan luonnolliselta.

Liesituulettimen lampun heittämä sivuvalo heijastuu kenkien pinnasta hiukan oranssina, mutta se on mun mielestä vaan kivan sävyn, joka sopii hyvin yhteen noiden mandariinien kanssa: näyttää vähän siltä, kuin nuo mandariinit heijastaisivat sen oranssin kajon kenkiin. Tarvittaessa saisin muokattua tuollaiset pienet sävyt nopeasti pois, siinä missä kokonaisten varjojen muokkailu olisi paljon suuremman työn takana. Myös tarkentaminen oli helpompaa, kun taustalta kajasti oli edes joku valo.

id nissin i40 salama fujifilm

Mun salamalaite on merkkiä Nissin i40. Se on sellainen vajaan parinsadan euron laite, joka kääntyy asteittain eri suuntiin ja kulmiin, ja toimii pattereilla. Tää on sopivan pienikokoinen ja kevyt mun kameraan, kulkee helposti mukana omassa paketissaan, ja on tähän mennessä osoittautunut täysin hintansa väärtiksi. En sen kummemmin lähde tässä esittelemään sen nappuloita ja toimintaa, sillä oon vielä itsekin aika alkutaipaleella, ja itse salamalaitteissakin on eroa. Tää oli kuitenkin mulle sopivan hintaluokan vehje (varsinkin kun ostoajankohta osui sopivasti synttäreiden korville, heh) ja sellainen, josta löytyi mun Fujifilmiin yhteensopiva malli. Jos joku teistä haluaa tutustua juuri tän laitteen teknisiin tietoihin, niin esim. Rajala Pro Shopin sivuilta löytyy jotain lisäinfoa.

Täysin pimeässä salamastakaan ei välttämättä ole mitään apua. Kamera tarvitsee tarkentamista varten jotain tarttumapintaa, ja ilman valoa se käy haastavaksi, kun kameran etsin ei löydä mitään mihin pysähtyä. Kuten tässä postauksessa mainitsin, me huomattiin taivasalla säkkipimeässä kuvaaminen tuon tarkentamisongelman vuoksi on lähes mahdottomaksi, mikäli sitä salamaa ei kääntänyt suoraan kohti, ja jos kuvaaja ei ollut riittävän lähellä kohdetta. Pimeän paljaan taivaan alla sillä valolla on liian paljon tilaa vain jatkaa matkaa, ettei sitä saa samalla tavalla heijastettua kohteeseen kuten sisätiloissa.


Heräsikö teillä mitään ajatuksia tai kysymyksiä, vai oliko tää kaikki teille kaikille jo ihan tuttua kauraa? :) Käytättekö te kuvailuissanne koskaan apuna salamaa?

Marraskuun positiivisia

2 kommenttia:
Jos päältäpäin mietin, mulle marraskuu on valtaosin harmaa, kylmä, tylsä ja epäinspiroiva. Mutta pakkohan sen todellisuuden on olla jotain muutakin! Tässä muutamia hyvänmielen kuvapoimintoja lähiviikoilta, ja niistä mieleen muistuneita fiiliksiä.

id

•  Asioiden valmiiksi saamisen riemu. Ihan yksinkertaisienkin, kuten tiskivuoren matalaksi taisteleminen. Kun marraskuu on lähes koomaa, jo pelkässä aloittamisessa onnistuminen on lähes itsensä palkitsemisen paikka. Tai se kun pääset ovesta ulos huonosta säästä huolimatta, vaikkei olisikaan ihan pakko. Kun palattuasi oot kumminkin tyytyväinen, että sait lähdetyksi.

•  Ne harvinaiset aamut, jotka eivät olekaan harmaan pilvisiä. Kuten tuon ylläolevan kuvan aamuna, jona taivas oli oranssia ja punaista, ja värjäsi niillä sävyillään kuuraisen tienkin.

•  Ennalta-arvaamattomat, täydelliset kirppislöydöt. Kuten nuo ehjät, siistit nahkabootsit, jotka sattuivat sopimaan mun jalkaankin ihan täydellisesti! 18 euron kirppisostos olisi ehkä muutoin isomman harkinnan takana, mutta kun nuo ovat Vagabondit, niin luotan siihen että ne maksavat itsensä takaisin, kun käyttöaika tulee olemaan vuosia.

•  Onnistuneen ostopäätöksen tekeminen pitkän harkinan jälkeen. Yleensä tää koskee isompia hankintoja, mutta joskus kyse voi olla niinkin pienestä asiasta kuin Tigerin mustan graafisesta hedelmäkulhosta. Kyse ei ollut niinkään hinnasta, vaan siitä, että "ei meidän kotona oikein ole tilaa". Mutta kun sen kanssa on eipäs-juupas -pompotellut jo vuoden päivät ja tilavampaan kämppäänkin muuttamisessa menee vielä kauan, on huojentavaa päästä siihen ratkaisuun, jonka oikeasti teki jo aikoja sitten.



•  Niiden tylsienkin asioiden oppiminen. Rakenteet ja rakennusoppi eivät tosiaan oo mun lemppariaihe arkkitehtiopinnoissa, mutta kun niitä oppii, tuntuu tosi hyvältä kun tajuaa ymmärtävänsä ja muistavansa niistä edes jotakin. Mä oppisin pänttäämisen sijaan todennäköisesti paljon helpommin käytännön kautta, ja on ollut hauska huomata, että vaikkei konkreettiselle työmaaharjoittelujatkolle löytynytkään sopivaa paikkaa ja aikaa, niin myös tuosta meidän työmaaseurannasta saa paljon irti.

•  Itse ottamat, iloisesti yllättävät valokuvat. Siis mulla oli jotenkin sellainen tunne, että vaikka joistain erinäisistä tapahtumista on omat kuvasettinsä, niin luulin että näitä pelkkiä arkikuvia olisi ollut ihan surkea saldo. Oon ollut niin laiska kaivamaan kameraa esiin, on ollut niin harmaata ja epämielenkiintoista... Suhtaudun mun aikaansaamaan kuvausjälkeen usein pessimistisesti juuri sen kuvan räpsäisyn jälkeen, mutta yleensä saan yllättyä, kun katon niitä kuvia myöhemmin koneelta. Kuten nyt, kun muistokortilta löytyikin näin mukavia kuvia!

•  Lahjan saavan henkilön ilo. On ihan huippufiilis, kun kokoaa ajatuksen kanssa hyvän lahjan, ja sen saaja osaa arvostaa sitä! Yllä kuvassa näkyy mun äidin 50-vuotislahja. Nuo pöytäliinat olivat omaan budjettiin verraten tosi kalliit, mutta toisaalta saajalleen niin täydelliset, että tippaakaan ei kaduta.



•  Muutaman päivän lisäaika deadlineen. Se huojentaa, herättää toiveikkuutta ajoissa ehtimisestä. Mutta toisaalta se voi myös kostautua, jos tahtiaan hidastaakin nyt kun yhtäkkiä onkin aikaa. Mun pitää koittaa psyykata itseni tsemppaamaan, päivä kerrallaan,

•  Helpot herkut. Kuten tuo randomtestaus, näkkäri + avokado + mausteita, pahuksen yksinkertaista mutta hyvää!


Varmaan noita löytyisi jotain muitakin – kuten sellaiset päikkärit jotka eivät venähdä liian pitkiksi, ensimmäiset joulutortut ja keskellä viikkoa oma-alotteisesti pyykkäävä mies. Mutta en jatka tätä listausta nyt enempää, etten jumittuisi tähän liian pitkäksi aikaa säätämään, kun pitäisi jatkaa hommia. :) Mitä teidän marraskuuhun kuuluu?


ps. Huomenna on vika päivä, jona ehtii vielä osallistua tähän Biozellin arvontaan!

Pimeyden ympäröimänä

2 kommenttia:
id
Pörröliivi - Dahlia / Farkut - Diesel / Takki - Only / Kengät - Vagabond

Tää marraskuun olemattomien valoisien hetkien kirous on todennäköisesti jokaiselle kameraa käyttävälle bloggajalle hyvin tuttu, ja lukijatkin saavat kuulla siitä ihan riittämiin. Sitten kun vielä tulee pakkasta, niin missä sitten enää edes voi kuvata, kun ulkona on liian kylmä ottaa takkia pois niskasta, ja mä ainakin oon niin vilukissa, että mukavuus ajaa tyylin ohi ihan kuus-nolla. Mutta tällä hetkellä kamalinta on se oikeesti synkkä pimeys. Nämäkin kuvailut olisi kannattanut ajoittaa jo vähintään sinne iltahämärän paikkeille, kun edes jotain valoa on tarjolla mutta ylläri-pylläri, ei ehditty.

Asukuvien ottaminen säkkipimeessä – se on ihan hirveetä, vaikka lisäsalama olisikin. Ilman salamaa toki ihan mahdotonta, mutta ei se salamakaan paljon auta, jos kameran etsin ei löydä mitään tarttumapintaa vaikka taskulampulla yrittäisikin avittaa. Tarkentaminen on übervaikeeta ja onnistuneita kuvia saa hyvälläkin tuurilla korkeintaan muutaman. Tai sitten on ihan pakko osoittaa sillä salamalla suoraan naamaan niin että ilme on kuin peuralla ajovaloissa, vaikkei se ideaalia olekaan: joskus ei vaan oo vaihtoehtoja.

Mutta saatiinpahan edes jotenkin ikuistettua noi "kertakäyttöiset" kirkkaanpunaiset hiukset (joista olikin juttua jo tuossa edellisessä postauksessa), tuo ihana isotaskuinen pörröliivi ja vanhan tulitikkutehtaan jännääkin jännempi miljöö. En kyllä enää ikinä käy siellä kääntymässä noin pimeällä, oli sen verran karmivaa... Oikeesti, mä en edes pelkää pimeää, mutta ne rauniot mustan tyhjine ikkunoineen, ne spray-maalauksien täyteiset seinät, hiljaisuuden keskellä yhtäkkiä kahisevat heinät ja jostain kauempaa välähtelevät liikenteen valot sun muut saivat aikaan kokonaisuuden, joka oli kuin suoraan jostain kauhutrilleristä konsanaan. Ja mä punaisine hiuksineni tunsin itteni sen kauhuleffan päähenkilöksi, joka oli selvittämässä siellä jotain palaneen tehtaan mysteeriä, ja joka olisi seuraavaksi va kohdannut jotain tosi pelottavaa... oli jotenkin niin odottava tunnelma, että mietin kokoajan että kohta jostain pomppaa joku pimeä hahmo. Onneksi ei, jo pelkkä tunnelma riitti siihen että selkäpintaa riipi ja kuvailut haluttiin vaan pikavauhdilla purkkiin. :D

Mutta hei, mulla alkaa tästä nyt semmonen parin kolmen viikon mittainen hillitön loppukiri kaikkiin koulutöihin, ja niiden jälkeen vielä pariin tenttiin. On vähän paineita, kun pitäisi saada nää kaikki kurssit läpi, ettei mitään jäisi roikkumaan enää tuon kandikevään päälle – siitä kun on ennustettu erityisen rankkaa. Tuskin mä kokonaan pidän blogitaukoa kun noita ideoita kumminkin pomppii ilmoille ja täytyy takoa kun rauta on kuuma, mutta jos täällä on jokseenkin hiljaista, niin ainakin tiiätte mistä se johtuu. Voimia kaikille muillekin pimeyden keskellä sinnitteleville ja mukavaa viikonalkua & marraskuun puoliväliä! :)

Tyvisävytystä ja päivä punapäänä (+arvonta)

35 kommenttia:
id

Pääsin mukaan Indiedaysin ja Biozellin yhteistyökampanjaan testaamaan Biozellin tommosia uusia sävyttäviä tyvisprayta. Talvisäät pistävät mun hiukset pelaamaan ihan omillä säännöillään, ja varsinkin nimenomaan nää kosteet ilmat lätistävät kutrit sellaiseksi, että kuljen valtaosan arjesta pipo päässä... Toki yksi syy siihen pipoon on ihan se, että sisälläkin on niin kylmä, mutta anyway: kuivashampoot ja hiuspuuterit, niille on tarvetta. Näillä Biozellin uusilla tyvisprayllä on tosiaan sävyttävät efektit, niin että niillä voi myös peittää juurikasvua, tehdä sellasen tahalteen, taikka taikoa latvoihinsa liukuvärjäyksen. Toisin sanoen mukavaa vaihtelua arkeen ilman että tarvii tehdä mitään lopullisia päätöksiä&muutoksia. :)

Tein tästä tuotteesta videon, jossa esittelen ja testailen vähän näitä tyvisprayta ja höpötän jotain aiheeseen liittyvää, ja päätin esim. heittäytyä hetkeksi ihan kunnolla punapääksi! Kuusi minuuttia tiukkaa tavaraa, haha!



Tän videon tekeminen oli kyllä taas niin tragikoomista kuin olla voi... Ensin mun omasta kamerasta ei meinaa rec-nappula toimia. Sitten mun kaverilta lainaaman vanhahkon GoPron kuvalaatu aiheuttaa perfektionistille päänsärkyä, mutta minkäs teet: saanpahan edes kuvaukset purkkiin. Aloitan editoinnin ja huomaan, että loppupuolen materiaalissa puhe ei kuulu ollenkaan, ja lähes koko setti on mennyt hukkaan... Luonnonvaloa ei enää oikein riitä, mutta ei voi muuta kuin koittaa kuvata muutama pätkä uusiksi. Enkä ees jaksa jatkaa tätä tuosta ediointi-prosessista (sis. ohjelmien kaatumista, koneen muistin täyttymisen, puhumattakaan huono nettiyhteys+youtubeen lataaminen -kombosta...) – pääasia, että nyt on valmista! Ja oon jopa suht tyytyväinen siihen, mitä tosta kaiken ton säätämisen jälkeen sai raavittua kasaan. :D

Toivottavasti tuota kestää katsoa! Kannattaa klikata sen laatu HD:ksi, jos se ei sitä automaattisesti tarjoa, ettei ihan pikselimössöä tarttis tuijottaa. Kuulisin mielelläni kommentteja jos teille tulee jotain mieleen! Näitä videoita kun tulee tehtyä niin harvoin (enkä ihmettele miksi). :)



Tuohon mun tän viikon kirkkaimpaan väripilkkuun eli "Ariel-tukkaan" on laitettu tuon punaisen Colormask tyvisprayn lisäksi Colormask hoitavaa sävytettä "chili pepper" -värissä. Aika cool, eikö! Ihan en tiiä, uskaltaisko tälläsellä sävyllä värjätä pidempi kestoisella hiusvärillä, mutta tosi hauska kun pystyy tolleen vähän fiilistellä! Tää väri tosiaan lähtee pois muutamassa pesussa, eikä munkaan pää oo enää yhtä räväkkä kuin vielä näissä kuvissa. :)

Ja viimeiseksi muttei vähäisimmäksi, olis pitkästä aikaa arvonnan paikka! Pottina on yllätys-yllätys Biozellin tuotteita, eli yksi teistä voittaa itselleen Biozellin Colormask sävyttävän tyvisprayn, Colormask sävyttävän shampoon ja Colormask hoitavan sävytteen niissä sävyissä, joissa ne itse tahtoo! Jos siis haluat osallistua arvontaan, kommentoi tähän postauksen alle ja liitä kommenttiisi vähintään sähköpostiosoitteesi ja sävytoiveesi. Osallistua voi 20.11. klo 21 asti. Tasapuolisesti arpaonnea kaikille! ❤ Voittaja on arvottu ja onni potkaisi tällä kertaa nimimerkkiä Vaula! Kiitos kaikille osallistuneille, ensi kertaan taas! :)

Järveä ympäri

Ei kommentteja:
id

Olin torstaina Suolijärven kauniissa ulkoilumiljöössä kuvaamassa ensimmäistä kertaa ikinä järjestettyä Nyyrikki Race -tapahtumaa. Oli kisalähtöjä ja rennompia höntsälähtöjä, ja koko järven ympäri kulkeneen reitin pituus viitisen kilometriä. Matkan verralle oli järkätty erilaisia temppuratamaisia pisteitä aina kiipeilystä ryömimiseen ja tasapainottelusta Mavericksien (amerikkalaisen jalkapallon joukkue TTYllä) läpi juoksemiseen. Vois sanoa, että aika hauskaa settiä siis!

Jos ite yhtään tykkäisin juoksemisesta tai joskus oppisin tykkäämään (jota kyllä hyvästi epäilen), olis ihan huippua osallistua tommosiin muutenkin kuin kameran takaa kuvaillen. Nyt mä olin todennäköisesti ainut jolla vähän jäätyi näpit, kun muutoin oli aivan huippukaunis, tyyni ja osin aurinkoinenkin sää. Aika onnekasta, kun marraskuu on muutoin jo aika riskaabelia aikaa järkätä ulkotapahtumia.

Mun kameran objektiivi ei ole mikään ideaali liikkuvien kohteiden kuvaukseen, sillä tällä ei voi zoomailla ja tarkennuspistettä pitää siirrellä manuaalisti. Aika haastavaa siis, jos kuvattavat kohteet ovat ainoastaan juoksevia ihmisiä! Nää kuvat eivät kumminkaan olleet mitään potretteja, joissa tarkkuus olisi ollut kovin tarkka aspekti, vaan sitä tärkeämpää oli tunnelman ja meiningin välittyminen. Ja siinä pieni epätarkkuus saattaa vain parantaa efektiä vauhdista. :) Vai eikö näytäkin hauskalta?