SoMen mielipidemankeli

Ei kommentteja:
Sosiaalisessa mediassa, kuten keskustelufoorumeilla, Facebookissa, Twitterissä ja jopa jossain blogikirjoituksissa on aika yleistä, että laajatkin kokonaisuudet ja rönsyilevät aihealueet litistetään yksinkertaistetuiksi yksioikoisiksi kannanotoiksi. Yleensä ei nähdä asioiden eri puolia ja vaikeat asiat mankeloidaan populistiseksi soovaksi, vaikka kyse ei edes olisi sellaisista asioista, jotka voisi noin vain laittaa halki poikki ja pinoon.

On tämän päivän somemaailmassa on paljon hyviäkin puolia. Tämä on avointa aluetta, jonka avulla ihmiset löytävät töitä, tavaroita ja toisiaan. On kaikkea kaunista, koskettavaa ja rohkaisevaa sisältöä, aikalailla kaikkea laidasta laitaan, kuten kaikki varmaan tietävätkin.

Mutta sitten on niin paljon niitä huonojakin puolia. On äkkipikaisia mielipiteitä ja möläytyksiä, joista syntyy lumipalloefekteinä kauheita kohuja. On yksinkertaisiksi runtattuja mielipiteitä, joita huudellaan aiheista joista ei oikeasti tehdä mitään. On kiusaamista, väärän tiedon levittämistä ja haukkumista sananvapaudella perustellen. On hallitsemattoman paljon kaikkea.

kanoja-01

Tuntuu, että järkevätkin ihmiset tyhmistyvät netissä. Tuntuu, ettei kukaan enää mieti kahta kertaa, ennen kuin lähettää ajatuksensa julkisesti nettiin. Tuntuu, että medialukutaito on suurimmalla osalla ihan hukassa. Ei oteta selvää taustoista, uskotaan liian sokeasti jotain roska-artikkeleita, sopivasti leikattuja videopätkiä tai jonkun anonyymin puheita jollain palstalla, ja sitten loukkaannutaan joka asiasta ja omakin käyttäytyminen taantuu inhimillisestä jonnekin moukkamaisuuden rajamaille, ja sitten loukataan muidenkin mieliä.

Toistuvasti mediassa nousee esiin erinäisiä mielipiteitä halkovia kiistakapula-aiheita, usein siis ihan turhanpäiväisiäkin juttuja, jotka nostetaan puheenaiheiksi ja koko kansan kauhisteltavaksi ja reviteltäväksi vaikka väkisin. Gate-sitä ja gate-tätä ja niin edelleen.

Väkisinkin alkaa miettiä, että miten ja miksi ihmeessä, aikuiset ihmiset. (Siis suurimmaksi osaksi aikuiset, onhan se totta että netissä on aikuisten keskusteluissa pyörii myös paljon lapsia ja nuoria.) Joukossa on toki ihan oikeitakin aiheita, mutta osa kaikista kohuaiheista on vaan niin turhauttavan tyhjää jauhantaa ja provosoivaa sanahelinää, ettei niihin kannata edes ottaa kantaa tai antaa oikeasti tyhmille, usein tahallisesti provosoivassa mielessä ilmoille laotuille mielipiteille sitä niillä kerjättyä huomiota. Samalla saadaan kumminkin vaan sysättyä syrjään tärkeämpiä ja järkevämpiä aiheita, joihin olisi vaikkapa yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeämpi keskittyä. Mutta ei, tyhjänpäiväisellä draamalla kerää kyllä enemmän klikkejä ja huomiota niille, jotka sitä kaipaavat. Ja kuka ylipäätänsä olisi oikea henkilö määrittelemään sen tärkeän, kun materiaalia on niin paljon.



Ja vaikka netti kuinka olisi avoin foorumi, niin joskus joku valtavirrasta poikkeava asiallinenkin mielipide voi saada niskaansa hyökyaallon asiattomuuksia. Tai välttämättä sen ei tarvitse olla edes poikkeava: täytyy vaan olla ensimmäinen, joka sen sanoo ääneen, niin saa kunnian päästä likasangoksi. Kaikki ihmiset eivät osaa eivätkä halua osata asettua toisten ihmisten asemaan. Jotkut näkevät vain oman mielipiteensä, ja senkin nimenomaan ainoana oikeana. Muilla ei ole huumorintajua, tai on vääränlaista huumorintajua, jonkun huumori on toisen mittapuulla mautonta, toisen kritiikki taas turhaa mielensäpahoittamista.

Jos sanot mielipiteesi, et ole enää turvassa siltä, mitä se voi laukaista.

Osittain tästä kaikesta johtuen mä tykkään nykyään pitää jyrkemmät mielipiteet aikalailla itselläni, ja keskustelen niistä mieluiten kasvotusten kuin netissä. Sosiaalinen media on niin täynnä ajattelematonta mielipiteiden laukomista suuntaan jos toiseen, kärjistäen ja mieliä pahoittaen, että vaikka niitä seuraankin usein aika tarkkaan, pysyttelen itse mielummin sivussa. Sillä tavoin niin sanotusti suojelee itseään ja mielipiteitään, ja on hyvin pitkälti koko riipivän mielipidemankelin ulottumattomissa.

kanoja-03

Toki silloin nuorempana lauoin herkemmin mielipiteitäni ääneen, ja niin sitä yleensä nuorempana tekeekin. Nykyäään olen varovaisempi ja mielummin hiljaa, jos en mielestäni ole perehtynyt aiheeseen riittävästi. En ylipäätänsä haluaisi laukoa ilmoille mitään puolinaisia mielipiteitä, tai perustaa ääneen lausuttua tai koneella kirjoitettua mielipidettäni kuulopuheisiin tai luulokirjoituksiin.

Ja koska mulla ei edes ole aikaa eikä halua perehtyä kunnolla ihan joka asiaan, on parempi pysyä sellaisista aiheista hiljaa. Tai jos puhun, valmistaudun jo etukäteen siihen, että saatan olla väärässä. Se on usein vaikeaa, mutta toisaalta todella hyvä taito osata – itse arvostan ihmisiä, jotka osaavat prosessoida uutta tietoa ja pystyvät myöntämään erehdyksensä ja pyytämään anteeksi, jos ovat puheillaan loukanneet muita. Liian usein vain vängätään vastaan, vaikka jo tietäisi olevansa väärässä. Liian usein ollaan ylpeitä jääpäpäitä, ja väärässä olemista ja erehtymistä pidetään jonain suurenakin nöyryytyksenä, vaikka se on ihan inhimillistä.

Mä tunnustan olevani jääräpää, mutta toisaalta myös sellaista "ymmärtäjätyyppiä", joka kuuntelee yleensä muut kannat ennen kuin muodostaa oman mielipiteensä. Ja koska kokoajan tulee uutta tietoa ja elämä ja maailma ympärillä muuttuvat, ei niitä mielipiteitäkään muodostetakaan ihan äkkiä. Varsinkaan, jos ei ole mielenkiintoa paneutua johonkin aiheeseen. On outoa ajatella, kuinka paljon on ihmisiä, jotka muodostavat mielipiteensä ihan tuosta noin vain, ilman kokonaisuuden huomioimista.

id kanoja-04

Jos siis itse haluan kertoa mielipiteeni jostain, keskustelen ihmisten kanssa kasvotusten tai jaan mielipiteisiini sopivia artikkeleita vaikkapa Facebookissa. Oikeasti olen myös ihan kirjoittanutkin tänä keväänä aika monta mielipidetekstiäkin, mutta lopulta oon kumminkin jättänyt ne tekstit julkaisematta, kun jo itse se kirjoittaminenkin on auttanut mua prosessoimaan sen oman turhautuneisuuteni ulos, enkä lopulta ole kokenut tarpeelliseksi jakaa niitä kaikelle kansalle luettavaksi. Ei sillä, etteikö mun mielipiteellä olisi väliä tai että sensuroisin ajatuksiani, mutta jos mulla ei ole mitään kovin uutta sanottavaa, niin mitäpä sitä muille tuputtamaan. Netti kumminkin pursuaa jatkuvasti uusia ja erilaisiakin näkökulmia luettavaksi, jos niitä kaipaa.

Tuskin tässä kirjoituksessani esittämilläni tavoilla netissä käyttäytyvät ihmiset tuosta itseään tunnistavat, koska yleensä heillä on myös aika suuri defenssi kaikelle asiallisellekin kritiikille, mutta ainakin sain omaa turhautumistani ulos. Juuri tällä hetkellä ei muutoin ole montaakaan aihetta, joista haluaisin julkisesti tänne kirjottaa mielipidekirjoitusta. Halusin silti kirjoittaa mielipiteistä ja niiden ilmaisusta näin ylipäätänsä.

Miten herkästi muodostatte oman mielipiteenne ja kuinka helposti kerrotte sen muille? Miten reagoitte ihmisten "tyhmiin" ja ajattelemattomiin mielipiteisiin? Tuntuuko kenestäkään muusta koskaan siltä, että on vaikea keskittyä yksittäisiin asioihin, kun joka puolelta tungetaan aina vain lisää ja vielä entistäkin tärkempiä aiheita prosessoitavaksi? Samaistuitteko mihinkään osaan tässä tekstissä?


(Ei ollut aiheeseen sopivaa kuvitusta, joten saitte kukkoilua, lyhyttä lentoa, hautomista ja kanankakkaa. Normipäivä.)

Ompele kimono helposti trikookankaasta

12 kommenttia:
kimono-ompelu-ohje

Tuosta on jo lähes pari kuukautta, kun kiertelin Eurokankaassa vähän niinkuin etsimässä inspistä tanssiesiintymisasuun, ja törmäsinkin tuollaiseen puuterinsävyiseen trikookangaskappaleeseen.

Mulla oli etsinnässä ihan erilaiset asiat, mutta kun heitin tuon kankaan harteilleni, mulla muodostui heti ajatus sellaisen kevyen kevättakin/kimonon ompelemisesta.

Ja koska mä en muutoinkaan omistanut ainuttakaan sellaista vaatekappaletta etukäteen, enkä muutoinkaan mitään juuri tässä värissä, niin se kangaspala lähti mun matkaan.

Astetta fiinimmät kuppikakut

4 kommenttia:
Aika moni tietää ne sellaiset "mikrobrowniet", jotka tehdään sekoittamalla ainekset näppärästi mukissa ja pitämällä mikrossa pari minuuttia. Tuloksena on helppoja mutta aika kömpelöitä herkkuja (kuten joskus vuosia sitten kokellessani sain huomata), jotka mulle kuitenkin tuli mieleen, kun kokeiltiin Houtkarissa Linan kanssa tehdä sellaisia "lämpimiä suklaamousse-leivoksia". Ne eivät jostain syystä kuitenkaan kypsyneet riittävästi, jotta ne olisi voinut kumota lautaselle, joten lopputuloksena olikin sitten sellaisia "lämpimiä suklaamousse-leivoskuppeja". Kuppikakuiksi mä näitä sitten kutsuin, vaikka kuppikakut sinänsä oikeasti ovatkin ihan erilainen jälkkäri.

Vaikkei homma mennyt ihan niin kuin oli tarkoitus, näistä tuli kuitenkin sellaisia herkkuja, jotka tosiaan vievät makeannälän mennessään. Ja nätisti aseteltuina eivät myöskään olleet yhtään hullumman näköisiä. Maistuvat myös hyvältä niin lämpimänä kuin kylmänä, vaikka se vähän makukysymys onkin.

kuppikakut-01

Me tehtiin näitä +1/3 suurempi annos kuin ohjeessa, jotta jälkkäriä riitti varmasti koko porukalle (+8 henkilöä). Lopputulos oli 11 kuppia, jotka olisivat nekin voineet olla vähän pienempiä annoskooltaan.

Kirjoitin tähän kuitenkin ainesmäärät siten kuin ne olivat ohjekirjassa (Choklad, by Sara Jayne Stanes), plus omat lisäykset (esim. vaniljasokeri), jotta näissä olisi mahdollisuus ehkä onnistua vähän "kypsemmälläkin" menestyksellä, kuin mitä meillä kävi.

Ainekset:
  • 5 kananmunaa JA 5 kananmunan keltuaista
  • 3 1/2 sokeria
  • 225 g tummaa suklaata
  • 200 g voita
  • 1 1/4 vehnäjauhoja
  • 1-2 tl vaniljasokeria (tai vaikka purkin loput)
  • 1 dl kaakaojauhetta (sellaista tummaa)
kuppikakut-02 kuppikakut-03 kuppikakut-04 kuppikakut-05 kuppikakut-06 kuppikakut-07
  1. Pilko suklaa palasiksi ja sulata se ja voi vesihauteessa yhteen. 
  2. Vaahdota munat, munakeltuaiset ja sokerit keskenään.
  3. Sekoita sula suklaavoiseos hiljalleen munasokeriseokseen. 
  4. Sekoita keskenään vehnäjauho, kaakojauhe ja vaniljasokeri 
  5. Liaää kaakaojauheseos muun taikinan joukkoon.
  6. Voitele kupit.
  7. Kaada taikina kuumuutta kestäviin pikkukuppeihin, laita kupit pellille ja pelti uuniin. Paista uunin keskitasolla 180 asteessa 10-12 minuuttia. Testaa kypsyyttä cocktail-tikulla ennen kuin otat kupit pois uunista tai jätät niitä silmämääräisesti yliajaksi uuniin: taikinan kuuluu jähmettyä ja kypsyä kupin päältä ja reunoilta, mutta taikinan on tarkoituss jäädä sisältä pehmeäksi eli raa'aksi.
  8. Varista päälle vaikkapa tomusokeria tai kaakaojauhetta. Tarkoile joko suoraan kupeista tai kuppien sisältö lautaselle kumottuina, riippuen kuppien sisällön koostumuksesta.
kuppikakut-08


Nam!

Vanha pari

6 kommenttia:
Heh, nää kuvat ovat maaliskuun alusta meidän arkkitehtikillan vuosijuhlilta, mutta pihtasin niitä aika pitkään itselläni. Eipä se kuvasaldo mikään suuri ollut, itse otin vain pari ja onnistuneita potrettejakin oli vain kolme. Tai vain ja vain, aika hyvinhän tuo.

Mutta vaikka nämä kuvat ovat sieltä muutaman kuukauden takaiselta vuosijuhlalta, tänään on myös eräs toinen juhla. Siitä ei nyt vielä ole ajankohtaisia kuvia tänne, ei ainakaan vielä tässä postauksessa – ollaan tällä hetkellä vielä Rovaniemellä, tällaisessa aika hienossa hotellissa, jossa vietimme yömme kun Roope oli buukannut meidän tänne mun yllätykseksi! Tänään ajetaan vielä Ivaloon, Roopen suvun mailla, jossa vietetään ainakin pari päivää. Mutta palailen matka-aiheisiin sitten joskus myöhemmin!

vujuilta-02 vujuilta-03

Potretti-kuvat – Joel Forsman
Kampaus – Hair Art
Mekko – DIY
Käsilaukku – DIY
Mies – Mun

Ollaan tänään oltu tasan puolikas vuosikymmen yhdessä.  Aika vanha pari jo, haha. :D

ROADTRIP eli lähtö tien päälle

20 kommenttia:
Yksi ja todennäköisesti suurin mun ja Roopen tän kesän kohokohdista on tähän kesäkuun lopulle suunniteltu reissu, jonka merkeissä suunnataan kohti Lappia ja Pohjois-Norjaa! Norjassa kierrettäisiin vähän enemmän ja palattaisiin sieltä sitten Ruotsin läpi Suomeen, jossa voitaisiin vielä kiertää rannikkoa pitkin kohti etelää, kuten vaikka Yyterin hiekkarantoja, jos jaksetaan. Tuo karttakuva antaa vähän osviittaa tulevasta, mutta tosiasiassa ei oikeastaan olla kovin paljoa ennalta suunniteltu tän tulevan matkan kulkua, joten päätetään suurin osa määränpäistä vasta sitten matkalla, siten miltä sillä hetkellä nyt sattuukaan tuntumaan.

Huomenna lähdetään, ja alustava suunnitelma kuuluu näin: TAMPERE > IVALO > POHJOIS-NORJA ja sen eri kolkat > Takaisin Suomeen, ehkä länsirannikkoa myöten etelään.

id roadtrip lappi norja reittikartta

Pääajatuksena on siis matkata mun autolla ja yöpyä vaikkapa leirintäalueilla teltassa ja niin edespäin, kun ollaan kumminkin tosi pienellä budjetilla matkassa. Ei siis olla varattu etukäteen mitään majoituksia tai muutakaan, ja reissun suurin menoerä tulee todennäköisesti olemaan bensa. Tietenkin yritetään ottaa huomioon sekin, että esimerkiksi Norjassa on paljon kalliimpaa kuin Suomessa – tai näin ainakin oon kuullut – ja ruokanakin me voidaan kuljettaa mukana vain lähinnä kuivatuotteita, kun mikään kylmälaukku ei kumminkaan pysy kovin pitkään kylmänä ilman jatkuvasti lisättäviä kylmäkalleja tai sähkövirtaa.

Mä en tosiaan oo elämäni aikana erityisemmin retkeillyt, ja oon tulevaan reissuun nähden tosi epäerähenkinen ja mukavuudenhaluinen. Oon kyllä henkisesti valmistautunut paljoon ajamiseen ja kohtalaisen askeettisiin olosuhteisiin ja hyttysiin ja ihan kaunistelematta siihen kyykkypaskaankin, mutta muutoin oon aika tabula rasa. En oo koskaan ollut Lapissa kesällä, enkä oo koskaan aikuisiällä telttaillut. Mulla on herkähkö vatsa, tosi helposti kipeytyvät niskat sekä orastavaa ötökkäkammoa. Lieneekö tää reissu sitten siedätyshoitoa vähän kaikelle näistä, saa nähdä.

No mutta, tän kaiken tulevan voi kuitenkin tiivistää yhteen sanaan: jännää! Siitä on myös tosi pitkä aika, kun oon ollut minkäänlaisessa reissussa, joten oon enemmän kuin innoissani!

2206201502-teltta
Saatiin lainaan mun ex-partioilaisveljen teltta (ja makuupussi ja makuualusta), ja testattiin sen kokoamista kertaalleen jo ennen lähtöä, ettei se eka kokoamiskerta olisi sitten joskus väsyneenä ja ärtyneenä jossain keskellä-ei-mitään.
2206201503-kamoja
Joitain tärkeitä juttuja, joista osa on ihan viimehetken hankintoja:

– Mukavat pöksyt, jotka eivät hiosta, vaikka istuisi tosi pitkään autossa.
– Autolaturi tai siis inverttori, jolla saa ajaessa virtaa auton akusta ja voi ladata vaikka läppärin ja kännyköiden akkuja.
– Tilava muistikortti kuville (uusi siksi koska vanha vaan hajosi tuossa muutama päivä sitten ilman mitään syytä).
– Pari kirjastosta lainattua kirjaa ja näppärä lukulamppu (saatu blogin kautta Coolstuffilta viime joulukuussa).
– Hyttysmyrkkyä ja kyypakkaus, plus muita ensiaputarvikkeita joita en tähän ottanut mukaan.
– "Manuaalikartta" koska eihän siellä erämaassa ihan sataprosenttisesti voi laskea itseään pelkästään sähköisten gps:ien tai kännykkäkarttojen voimien varaan.

Voin tehdä myöhemmin reissuaiheisten postausten joukkoon myös matkatavaroista erillisen postauksen, ja eritellä siinä sitten mikä olikin turhaa ja mitä olisi sittenkin pitänyt olla mukana!

iltamaisema
Auringonlaskumaisemat mun partsilta, ekaa kertaa yli kolmeen viikkoon ja vikaa kertaa taas ainakin pariin viikkoon. Huomenna aamulla – tai oikeastaan siis jo tänään, kun kello ehti jo ylittää puolen yön – lähdetään.

En ole varma, pystynkö postaamaan yhtään tuolta matkan varrelta, joten oon kirjottanut valmiiksi muutamia muita postauksia, joita voin sitten tässä matkan varrella julkaista. Myös kommentteihin vastaaminen saattaa vähän hidastua, mutta varma en ole siitäkään. Otan läppärin mukaan, mutta 3G-yhteyksistä ei voi olla ihan varma, tai koneen lataustasosta, saatika siitä, huvittaako tän koneen ääressä ylipäätänsä edes kykkiä.

Jos teistä jollain sattuu olemaan kokemusta vastaavasta retkeilystä tai vinkkejä Pohjois-Norjaan, kuulisin niistä todella mielelläni!

Muutoin mä toivotan teille mukavaa viikkoa, kuulemiin täällä blogin puolella sitten joskus myöhemmin. Instagramiin päivitän todennäköisesti ajankohtaisemmin ja aktiivisemmin etappeja ja kuulumisia, ja sitä myötä myös blogin Facebookiin, eli niitä kautta voi seurailla matkan kulkua. :)

Kesäyö

18 kommenttia:

Klikkaa taustatunnelma soimaan (jos musapalkki ei näy, biisi löytyy myös täältä)!


Istuin hämärässä
Alkoi hetki joka tuntui
Kuin ei se loppuisi milloinkaan

2006201504

Hetkeksi hiljaisuus saapui
Luokseni kuin olento ja huusi:
"Älä pelkää maailmaa"

2006201503

Istuimme hetken yhdessä ja
Avaruus katsoi meitä

2006201501

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

id 2006201505

Herään rannalta, on yö
Kirkkaampi päivää valopisteet
Taivaalla liukuvat aamuun

2006201506

Olen unohtanut
Mistä tähän kuljin
Verhoudun unohduksen kaapuun

2006201507

Vaan muistan ilmalaivueita
Taivaanrantaan lentäneitä

2006201508 2006201509

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

2006201510 2006201511

~ ~ ~

2006201512 id 2006201513

Istun hämärässä
Odotan vieläkin hetkeä
Joka ei lopu koskaan

2006201514

Saapuisi hiljaisuus,
Kertoisi minulle kuinka
Kaikki lopulta katoaa

2006201515

Näen valot taivaalla, ja juoksee
Selässä kylmiä väreitä

2006201516

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

2006201517

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

2006201518

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille kyyneleitä

2006201520-2

Ja ulkona kesäyö
Satoi kasvoille...

2006201521

~ ~ ~

Paljon kuvia, vähemmän sanoja, ehkä sitäkin enemmän tunnelmaa. Sopivatko sanat ja kuvat teidän mielestänne yhteen? Omasta mielestäni ainakin toi melodia sopii aika hyvin noihin kuviin, melkeinpä sanojakin paremmin. Ja rakastan tuota biisiä muutoinkin, se sopii jotenkin tosi täydellisesti Juhannukseen. Hoilaisin sitä täysin rinnoin, jos osaisin yhtään laulaa.

Kiitos Laurille näiden kesäöisten kuvien kuvaamisesta ja siellä hyttysten keskellä parkouraamisesta, ja ihanaa Juhannusta teille kaikille!

Kotimaisen ruuan kallis hinta maistuu kusetukselta

8 kommenttia:
Tämä on pitkä kirjoitus, jonka lukemista suosittelen erityisesti jokaiselle, joka ajatteli Juhannuksena syödä perinteiseen tapaan herkullisia uusia perunoita tai muita vastaavia suomalaisia ruokatuotteita. Uskon että aihe kiinnostaa myös niitä (kuten monia kavereitani), jotka katsovat tarkkaan, mitä suuhunsa pistävät.

Siitä on pitkä aika, kun oon viimeksi kirjoittanut mitään tällaisia asia-/mielipidepostauksia, eikä näiden takia tätä blogia ensisijaisesti luetakaan, mutta toisaalta tähän blogiin kuuluu monipuolisuus ja seuraava postaus onkin sitten jo ihan eri maata. Ja rehellisyyden nimissä kun edetään, niin tällaisia ajatuksia mulla on näiden kahden ja puolen perunaduuniviikon aikana päässä pyörinyt.

– – –

Kuka haluaa tukea Suomen taloutta suosimalla kotimaisia tuotteita? Kuka haluaa olla varma ruokansa alkuperästä ja suosii siksi kotimaisia raaka-aineita?

Veikkaan että aika moni, jos ei jopa kaikki. On vaan yksi mutta: ne pahuksen korkeat hinnat. Ne ratkaisevat tällaisella vähävaraisella opiskelijallakin hyvin usein sen, millaista ruokaa on varaa syödä.

Lähes kaikessa kotimainen maksaa enemmän kuin ulkomailla tuotettu samanmoinen tuote, jonka kasvatusmenetelmistä ja minkään säädösten noudattamisesta ei voi olla täysin varma. Suomalaisista raaka-aineista ja tuotteista pyydetään paljon, vaikka samaan aikaan itse viljelijät eivät saisikaan tuotoksistaan läheskään sitä mitä kaupassa pyydetään, ja voisi sanoa, että kotimainen alkutuotanto aikalailla vaikeuksissa. Miksi näin on?

kotimainen ruoka hinta varhaisperuna

Lähdetään liikkeelle aiheesta, josta osaan jopa kertoa jotain.

Varhaisperuna = varhainen perunasato, ns. uusi peruna, jota suomalaiset tykkäävät syödä heti kun kesä on nurkilla, ja jonka paras sesonkiaika on Juhannuksen aikaan. Viljely on paljon haastavampaa kuin mitä tavallisen perunan kohdalla, istutus alkaa yleensä pääsiäisen korvilla ja sadon saamisen aikaisuus riippuu ihan siitä, kuinka lämmin kevät sattuu olemaan. Routaan kun ei istuttaminen oikein onnistu.

Toukokuun lopussa suomalaiset varhaisperunat maksoivat yli kymmenen euroa kilolta, kun taas ruotsista tuodut perunat olivat alle kaksi euroa kilolta. Itse en periaatteestakaan ostaisi ulkomaalaisia varhaisperunoita, mutta en myöskään kotimaisia, jos hinta on tuota luokkaa. Miksi ihmeessä niissä sitten on edes moinen ero? Ei kai ruotsalaisten perunatuotanto mitenkään sen helpompaa tai halvempaa ole? Myös kaukaisemmista maista tuotuja varhaisperunoida myydään alkukesästä, mutta on vähän kyseenalaista myydä jostain lämpimästä maasta tuotua perunaa varhaisperunan nimikkeellä, kun eiväthän ne oikeasti ole mitään varhaisperunoita, jos maassa voidaan viljellä perunaa lähes ympärivuotisesti.

kotimainen ruoka hinta varhaisperuna

Mutta se ei olekaan viljelijä, joka määrittelee, millä hinnalla hänen tuotteensa myydään kaupassa. Kun kyse on suurista tuotantomassoista, viljelijä ei itse voi sanoa, että "en muuten myy sinulle tuolla hinnalla". Vaikka hän on tuotteen valmistaja ja myyjä, niin ostaja ja markkinat määräävät hinnan. Tukkumyyjä ostaa viljelijältä, ja myy sitten eteenpäin kauppaketjuille. Kauppaketjut määräävät oman ostohintansa, tukkumyyjäkin haluaa siivun itselleen siitä välistä, ja kuljetus- ja säilytyskustannukset vielä miinustaen niistä muodostuu lopulta se hinta, joka viljelijälle tuotteesta maksetaan. Veroja ja kaikkea muuta sellaista tietenkään unohtamatta.

Varhaisperunan viljelijä saattaa alkukesästä saada vaikkapa 2€ kilolta, kun taas kaupassa siitä pyydetään ainakin yhdeksän euroa kilolta. Miksi se hinta edes nousee siinä välissä niin paljon, kun kuitenkin ulkomaalaista perunaa voidaan suuremmista sivukustannuksista huolimatta myydä paljon halvemmalla?

Entä tiesittekö, että Ruotsissa viljellystä varhaisperunasta yli 70% tuodaan Suomeen, jotta suomalaisen varhaisperunan hintaa saataisiin poljettua alas?  Sitten valitetaan, että suomalaiset varhaisperunat eivät mene kaupaksi, kun viereen on laitettu myyntiin ruotsalaista varhaisperunaa moninkertaisesti halvemmalla hinnalla. Ja sitä itseaiheutettua ”ei mene kaupaksi”-ongelmaa syötetään viljelijöille syynä, jonka vuoksi heille ei voida maksaa paljon mitään.

Loogistako? Joo, mulla ei ainakaan riitä ymmärrys.

id kotimainen ruoka hinta varhaisperuna

Esimerkiksi Kesko ostaa valtavan määrän ruotsalaista varhaisperunaa (joka on yli 50% kaikesta Suomessa myytävästä varhaisperunasta) ja myy sitä tappiolla Suomessa, eli kaupan asiakkaille jopa pienemmällä hinnalla kuin mitä Suomessa varhaisperunasta maksetaan suomalaisille viljelijälle. He tietävät, että kun kyse on tuoreista elintarvikkeista, viljelijöiden on myytävä ne siihen hintaan kuin tarjotaan. Muuten ne ehtisivät mennä pilalle ja hävikkiin, eikä tulisi mitään tuottoa. Siksi koko homma on niin mielivaltaista.

Varhaisperunoiden hinta laskee yleensä juhannusta kohti, joka on sesongin huippuaikaa. Sesongin loppua kohti viljelijöille maksettava kilohintaa laskee jo jonnekin muutamiin kymmeniin sentteihin. Selitin jo aiemmin, että varhaisperunan kasvatus on ihan eri asia, kuin tavallisen perunan kasvatus. Sen vuoksi varhaisperunan viljelijöiden pitäisikin saada vähän enemmän tuottoa perunoistaan, koska heillä koko vuoden tienesti tulee juuri siitä 8-10 viikon varhaisperunakaudesta (vaikka itse peltojen hoitamien vaatiikin ihan ympärivuotista työtä). Ilman maataloustukia tässä maassa ei todennäköisesti olisi enää yhtään kotimaista ruokatuotantoa.

kotimainen ruoka hinta varhaisperuna

Suomalaisista perunansyöjistäkin yli puolet pitää ruotsalaista varhaisperunaa lähes yhtä hyvänä kuin suomalaista, vaikka lajike on tähän mennessä ollut ihan eri kuin mitä kotimainen! Ajatellaan, että Ruotsihan on melkein sama kuin Suomi, ei kai sillä väliä kumman maan tuotteita ostaa.  Ja siinä menee sitten myös suomalaisen varhaisperunan maine ihan lokaan, kun ruotsalaisten rehuperuna ei maistukaan kovin hyvältä. Kyllä, se on tähän asti ollut lähinnä eläinten rehuna käytettyä perunaa, jota se Ruotsista tuotu varhaisperuna on ollut. Siinä lienee syy, miksi ne potut ovat niin mauttomia, ja osasyy niiden edullisempaan hintaan.

Nyt ruotsalaiset ovatkin huomanneet markkinaraon ja suunnitelleet alkavansa viljellä sitä samaa lajiketta kuin Suomessa (Timo-peruna), koska Suomesta on niin kova kysyntä ja täällä tykätään erityisesti Timosta. Se on maukasta ja laadukasta, kuten monet muutkin Suomessa viljelly varhaisperunat.

Ruotsalaiset sen sijaan eivät välitä syödä varhaisperunaa yhtä aikaisin kuin suomalaiset, vaan vasta Juhannuksena. Ja Etelä-Ruotsissa onkin todella hyvät olosuhteet varhaiselle perunankasvatukselle, paljon paremmat Suomessa, jonka vuoksi ruotsalaiset perunat ovat aikaisemmin myös Suomen markkinoilla. Suomessakin suuri osa varhaisperunasta tulee juurikin Ahvenanmaalta ja Turun saaristosta, koska siellä on kasvatukselle hiukan suotuisampi ilmasto.

kotimainen ruoka hinta varhaisperuna

Saa nähdä, mitä jatkossa tulee tapahtumaan, ja kuinka kauan me saadaan ylipäätänsä nauttia suomalaisista varhaisperunoistakaan ilman, että vain hyvätuloisilla on niihin varaa. Tätä menoa suomalaisen varhaisperunan kasvattaminen ei ole enää ollenkaan kannattavaa, jos se sitä enää nykyäänkään edes on.

Tai mitä noita tuttuja viljelijöitä on uskominen, niin ei se ole kannattavaa enää tällä hetkelläkään. Mutta ei heillä ole oikein muutakaan. Perityt pellot, opittu elinkeino, oma koti ja perhe. Miten ne voisi jättää? Vaikka tällä menolla maat on todennäköisesti pakko jättää heitteille tai myydä ja maajussien matkustaa työttömiksi työnhakijoiksi kaupunkiin, ja sitten koko Suomi olisikin ulkomaalaisen ruuan varassa ja kaikki myydyt maat venäläisten ostamia.

Suomalaisen maatalouden alasajamisen viitteitä näkyy jo, sillä kaikkialla Suomessa ei esimerkiksi myydä yhtään näitä suomalaisia varhaisperunoitakaan. Esimerkiksi Pieksämäellä jopa suoramyyntikaupassa oli myynnissä vain ruotsalaista varhaisperunaa, vaikka suoramyynti nimenomaan tarkoittaa lähialueilla tuotettujen kotimaisten tuotteiden myyntiä ilman turhan monia välikäsiä ja sivukuluja. Lehdissä syytetään korkeintaan huonoja säitä, mutta kyllä noita säitä osataan aika hyvin ennustaa, ja vika on ennemmin niiden ostotilausten tekijöissä, kun eivät ennen sateita tilaa kunnolla sitä perunaa. Ja perunaahan kyllä riittäisi, yleensä "kotimaisesta perunasta on pulaa" -valitusta kuullessakin olisi vielä pellot pullollaan, ihan vaan nostolupaa ja ostajaa odottamassa.

kotimainen ruoka hinta varhaisperuna

Toinen ongelma on siinä, etteivät ihmiset osaa vaatia kaupoilta oikeasti kotimaista ruokaa. Pelkkä hiljainen jurputus ei riitä, kun pitäisi vähintäänkin äänestää jaloillaan tai mieluiten jopa pitää vähän älämölöä, että asioihin voitaisiin saada jotain muutoksia. Suurella äänellä, suuren ihmismassan voimin. Tarvitaan enemmän keskustelua, kiinnostusta ja tempauksia (kuten tällaisia), jotka avaisivat suomalaisen maatalouden tilanteesta tietämättömienkin ihmisten silmiä.

Kirjoitin perunasta, koska tiedän lähinnä perunasta. Tämä hintojen polkeminen ulkomailta tuoduilla raaka-aineilla ei kuitenkaan koske pelkästään perunaa, vaan myös ihan viljoja, lihatuotantoa ja lähestulkoon kaikkea muutakin kotimaista maatalousteollisuutta. Esimerkiksi lähes kaikkien kauppojen paistopisteiden "täällä leivottu/paistettu" ja siten kotimaisen vivahteen saaneet leivät on oikeasti tehty jossain Puolassa tai muualla, missä ne nyt vaan on halvempi valmistaa.

Miten voi suosia suomalaista, kun ei oikeasti edes suosi suomalaista? Miten niistä ostoksistaan maksamat rahat saisi menemään oikeisiin taskuihin? Miten kaupungissa voisi elää niin, että pystyisi ohittamaan ne eurojen kuvat silmissä porskuttavat markkinajätit ja maksamaan tuotteista sille, joka sen todellisen työn on tehnyt? Miksi tässä kaikessa ei tunnu olevan mitään kunnon logiikkaa?

Näihin en tiedä vastauksia, vaikka kuinka haluaisinkin. Kommentoikaa toki, jos tämä herätti yhtään ajatuksia.

kotimainen ruoka hinta varhaisperuna

Jos jotakuta kiinnostaa taustat, niin tietolähteinäni oli houtskarilaisia varhaisperunanviljelijöitä, jotka tietävät asiat käytännössä ja omien verkostojensa kautta, sekä ihan uutisista (esim. tämä) ja niin edelleen. Itsehän en muutoin ole mikään asiantuntija.

Älä koske puomiin ja muita kuulumisia

Ei kommentteja:
1706201502

Ka-BOOM, tässä vallan mukava pläjäys näiden viimeisen kahden viikon varrelta kerääntyneistä kuvista. En oikeastaan ole kerennyt pysähtyä kertomaan, millaista täällä on noin niinkuin yleisesti ottaen ollut (paitsi ehkä lyhyesti Instagramiin tai Facebookiin), vaikka sen yhden erillisen päivän tänne selostustinkin ja vapaa-ajan tekeleitä tänne oonkin tunkenut. Ja on kyllä aika aikaansaanut olo, kun on tullut ommeltua, leivottua, valokuvattua ja luettua kirjoja, ihan niiden työtuntien ja päiväunien lisäksikin... Aika on kulunut luvattoman nopeasti, ja pelkään että sama taitaa tapahtua koko loppukesällekin.

Nyt mä vietänkin täällä jo viimeisiä päiviä – tai oikeastaan ihan viimeistä päivää! Huomenna aamulla (tai siis tänään) lähetetään viimeiset perunat ennen Juhannusta, ja sen jälkeen työt jatkuvat muilla taas vasta Juhannuksen jälkeen, ehkä suunnilleen viikon verran. Mun oli alunperinkin tarkoitus olla täällä vain tähän saumaan asti, joten lähden todennäköisesti vielä keskiviikon puolella jo joko Tampereelle tai Espooseen. En oo vielä päättänyt kumpaan, ei ole tarkkaa suunnitelmaa, eikä kiirettä kumpaankaan suuntaan. Ai että miten voi joku tommonenkin pikku asia tuntua niin hyvälle.

Tosin vielä tuotakin paremmalta tuntuu se, että Roope pääsee torstaina pois intistä. Sitä on odotettu, ja jälleennäkemistä ylipäätänsä, kun on jo lähes kolme viikkoa siitä kun viimeksi nähtiin. Tosin todellisuudessa nää viimeiset viikot kuluivat tosi nopeasti, kun noiden peltoduunien ja omien tekemistensä vuoksi oli kokoajan työn touhussa! Hyvä jos muisti edes mitään kuulumisia kysellä, aijai... :'D

Ja jos nyt palataan siihen, miten täällä on mennyt, niin verrattain tosi hyvin – varsinkin jos ottaa huomioon, miten oon näiden viimeisen parin vuoden aikana tottunut omaan tilaan ja rauhaan, ja nyt yhtäkkiä mulla ei ole ollut kirjaimellisesti omaa tilaa ja rauhaa ollenkaan yli kahteen viikkoon. Ensinnäkin oon nukkunut olohuoneessa, ja toiseksi tää talo on muutenkin ollut päivittäin aikalailla täynnä ihmisiä, vilskettä ja melua, kun on sekä lapsia että nuoria että aikuisia samojen seinien sisällä pyörimässä. Saattaa omassa kämpässä olla aika kummallisen hiljaista näiden viikkojen jälkeen!

1706201503
Naapurin kanoja ja kukko!
1706201504 1706201505 1706201506 1706201507
Toisessa naapurissa lampaita, tässä Dolly ja kebabeläintä muistuttanut ahmatti nimeltä Kaneli.
1706201508 1706201509 1706201510
Luonnostelussa mahdollinen korjausrakentamisen projekti (kummasti kiinnostavampaa kuin koulussa..).
1706201511 1706201512 1706201513 1706201514 1706201515 1706201516
#rebel
1706201518 1706201519

Kaikista niistä aikaisista aamuista ja joistain tosi pitkistäkin työpäivistä (plus että sen tröskan päällä voi tulla välillä vähän merisairaaksi) huolimatta täällä on jaksanut hyvillä mielin, joitain harvoja huonompia hetkiä lukuunottamatta. Päivisin on kummasti enemmän aikaa tehdä asioita, jos vaikka herää töihin viideksi, ja työt loppuvat niin että päiväunille pääsee kymmeneksi, niin sitten jos herää vaikka yhdeksi, on silti vielä koko päivä edessä! Ei kyllä riitä usko, että osaisin muuttaa mun päivärytmiä jatkossa aamuvirkummaksi, kun oon niin iltavirkku ihminen. Tossa oli äskenkin yksi (harvinainen) myöhäinen iltavuoro, ja olin ihan liekeissä. Kyllä sen huomaa, mihin vuorokaudenaikaan sitä on parhaimmillaan.

Suurin osa paikallisista puhuu lähinnä ruotsia (semmosella vaikeella houtskarilaisella murteella), ja vaikka tässä mun kummitädin perheessä puhutaan suurelta osin myös suomea, on joissain kohti ihan ulapalla, että missä oikein mennään. Nyt pikkuhiljaa voisi jopa uskaltaa tavata ruotsiksi muutaman sanan itsekin, pakonomaisesti niitä mahdollisesti tekemiään kielioppivirheitä jälkeenpäin pohtien. Siis "jaa", "nää" ja "tack" lisäksi tyyliin "vatten är so gott", joka kontekstiin liitettäessä oli jopa ihan järkevä lausahdus, vaikka alkoikin sitten soimaan luuppina päässä se yksi teekkarien juomalaulu, josta ei muistanut oikein muita kohtia kuin vain pelkästään ton lauseen... Mutta katoaapa toikin pieni kielikylvyn vaahtokupla heti kun täältä lähtee pois. :D

Nyt on taas pakko painua nukkumaan, huomenna on vielä viimeinen aamuvuoro ja herätys mukavasti viideltä. Aurinkoista keskiviikkoa!