SLIDER

Lahjaidea miehelle: DIY Kravatti

23. joulukuuta 2016

id diy kravatti solmio ompelu ohje

Joillekin on paljon helpompi keksiä lahjoja kuin toisille. Mulla ainakin on niin, että siinä missä äidille tuntuu sopivan lähes mikä tahansa itsetehdyistä kuorinta-aineista kaikkeen mitä joulutorilla osuu vastaan, isän lahjojen keksiminen on aika kamalan vaikeaa! Miehille lahjojen keksiminen tuntuu muutenkin haastavalta, mutta entä sitten, kun kyseessä on tyyppi jolta ei erityisemmin puutu mitään, tai jos puuttuu, niin hommaa sen sitten itse itselleen? Ihan mahdotonta.

Entä jos en olekaan terve?

19. joulukuuta 2016

Väsymys. Paleleminen. Kuiva iho. Kalpeus. Painon nousu. Suolisto-ongelmat. Ja muuta sen sellaista. Jotkut pidemmällä tähtäimellä havaittuja, jotkut lähes päivittäisiä tai ainakin viikottaisia oireita tai pieniä "ongelmia". Ei mitään sellaista, että herättäisi huolta.

Joskus väsyttää niin meinaan nukahtaa pystyyn – ehkä univelkaa olikin vaihteeksi vähän kertynyt. Oon herkkä lämpötilavaihteluille, ja viime aikoina palelua on esiintynyt lähes joka päivä – oon päätellyt sen johtuvan työpaikan turhan tehokkaasta ilmastoinnista. Iho on pinnalta kuivaa korppua ja samalla pohjalta rasvoittuvaa, ärsyttävän vaikea hoitaa – mutta pakkasellahan on sellainen vaikutus. Kalpeanaama oon tainnut olla aina, ja suolisto on elänyt omaa elämäänsä niin kauan kuin muistan (oon joskus kuin kävelevä kaasuvaurio, noin niinkuin nätisti sanottuna). Ja kuten loppukesästä kirjoitin, oon havainnut muutoksia vartalossa, päätellen sen olevan ihan vain normaalia kasvua ja kropan aikuistumista.

Vai onko?

id kilpirauhasen vajaatoiminta oireet nuori nainen

Kävin pari kuukautta sitten labrassa yhden aika epäselvän oireen syytä selvittääkseni, ja kaikki veriarvot olivat normaaleja. Paitsi se yksi, joka viittasi ainakin lievään kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireitahan on helppo yhdistää itseensä, vaikka mitään ongelmaa ei oikeasti olisikaan. Erillisinä niihin tuskin kiinnittää edes huomiota, tai ainakin ne voivat olla sen verran vaatimattomia, ettei niihin reagoi. Ja ajan myötä tottuu. Mutta kun verikoe on todistanut jotain häikkää olevan, ei osaa oikein olla enää varma, mihin uskoa. Selittyykö yhtäkkiä kaikki tai osa oireista kilpirauhasen vajaatoiminnalla? Vai johtuuko siitä lopulta yksikään?

Ikävintä on jossittelu. Mitä jos kyse onkin vakavammasta? Mitä jos lääkityksen aloitus on hätiköityä? Mitä jos sen aloituksesta onkin jotain haittaa? Tai mitä jos se kohentaisikin vointia, jotenkin miten en osaa etukäteen edes ajatella? Kuinkahan kauan tätä oikein on edes kestänyt?

kilpirauhasen vajaatoiminta oireet nuori nainen

En halunnut hypätä suoraan lääkkeisiin, vaikka vaihtoehtoa tarjottiin. Kai se lopullisuus mietitytti, koska jos veriarvoihin ja muihin oireisiin olisi lääkkeistä apua, diagnoosi vahvistuisi ja sitten niitä olisi kai syötävä koko lopun elämäänsä. Oon jo kerran elämässäni joutunut syömään lääkkeitä muutaman vuoden, oli vapauttavaa päästä niistä eroon. Mutta jos tarve vaatisi, ei se mikään ongelmakaan olisi.

Edellisten tulosten jälkeen sitten vaan odotin muutaman kuukauden, kunnes pääsin uudelleen labraan. Ja miten ollakaan, nyt ne arvot olivatkin palanneet lähemmäs normaalia tasoa. Ilman, että tässä välissä olisi tapahtunut mitään muutoksia ruokavalion tai elämäntapojen suhteen, joilla muuten voisi olla myös vaikutusta arvoihin.

Eli kai kaikki on siis sittenkin kunnossa?

Silti jäi epävarmuus. Oliko tää vaan joku hetkellinen heitto, vai onko siinä kilpirauhasessa jotain kremppaa? Kaikki se miettiminen ja jossittelu jätti tunteen, että voiko tähänkään nyt sitten täysin uskoa. En tiedä, onko koko juttu nyt ohi vai ei. Varmaan pakko käydä keväällä vielä uudestaan testaamassa, että saisi oikeesti mielenrauhan – olisin varannut soittoajan lääkärille jutellakseni aiheesta, mutta sinne sai kiireettömiä aikoja vasta tammikuulle...

Tää on tilanteena vaan niin uusi ja outo, etten oikein tiedä, miten reagoida. Tähän väliin tuntui selkeyttävältä kirjoittaa näistä ajatuksista, kun taas ekojen labratulosten jälkeen kahlasin ensitöikseni läpi kaikkea kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvää. Tietoa on paljon saatavilla, eikä kyse ole mistään hengenvaarallisesta. Eipä se silti estänyt pyörittämästä asiaa mielessä uudelleen ja uudelleen. Nyt en enää tiedä. Mutta jos yksityiskohtiin ei takerru, mun vointi on kuitenkin yleisesti hyvä, joten ei kai oo järkeä huolehtia liikoja.

Olisi kuitenkin mukava kuulla kokemuksia aiheesta muilta kilpirauhasen vajaatoimintaa tai vastaavaa epävarmuutta kokeneilta, jos teitä sattuu tänne eksymään.

4. ADVENTTILUUKKU – Kotitekoiset kuorinta-aineet itsensä hemmotteluun ja lahjaksi + ARVONTA

18. joulukuuta 2016

diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja

Tämä viimeinen adventtiluukku on edeltäjiinsä verrattuna vähän erilainen. Nappasin viime viikonvaihteessa sellainen flunssan, etten löytänyt voimia keksiä hatusta jotain helposti toteutettavaa tai arvontaan sopivaa käsityöaihetta.

Käsitöiden sijaan aiheena on tällä kertaa kotikosmetiikka, josta olin muutenkin tekemässä kavereilla lahjoja. Itsetehdyt kasvohoidot ovat kauniisti sommiteltuina kätevä ja kaunis lahjaidea. Mulla ei ollut niistä aikaisempaa kokemusta, mutta kokeilin tällä viikolla ekaa kertaa ruusu- ja kahvikasvohoitojen "kokkailua".

Mutta! En kuitenkaan viitsi arpoa näitä omia kasvohoitomössöjäni teidän kesken (se tuntuisi yhtä oudolta kuin leivoksien postittaminen..), joten arvonnassa on jotain muuta mukavaa. Se joka luki torstain postauksen, saattaa arvata. ;)

diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja

Alkuun tarvitaan tiiviitä pieniä lasipurkkeja, nämä löytyivät Ikeasta).

Kotitekoisiin kuorinta-aineisiin löytyy vaikka minkälaisia ohjeita, ja erilaisia yhdistelmiä voi kokeilla siten, miten niitä aineita kaapeista ja kaupasta löytyy. Myös eri ainesosien mittasuhteet oppii parhaiten kokeilemalla. En oikein muista, kuinka paljon  mun purkkeihin kului aineksia, joten tarkat määrät on vähän pakko jättää pois listoilta. Nää mun tekemät ovat vain yksi versio, ja esim. mun ekassa ohjeessa käyttämän ruusuöljyn sijaan voisi käyttää vaikka manteliöljyä.

RUUSUINEN KUORINTA-AINE
– Kookosrasvaa
– Ruusuöljyä (tarkemmin Eliah Sahil luomu ihoöljyä)
– Sokeria
– Tuoreita ruusuja

Lämmitä kookosrasvaa vesihauteessa niin, että se muuttuu juoksevaksi. Silppua ruusunterälehdet ja sekoita kaikki ainekset yhteen. Mörssää seos sileämmäksi esim. sauvasekoittimella. Säilytä jääkaapissa, sekoita hiukan ennen käyttöä jos kookosrasva on hyytynyt pinnalle.

diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja

KAHVI–KAAKAO KUORINTA-AINE
– Kookosrasvaa
– Oliiviöljyä
– Ruokosokeria
– Kahvia
– Tummaa kaakaojauhetta

Sulata kookosrasva samoin kuin edellisessä, sekoita ainekset ja säilytä viileässä.


VINKKI! Viimeistele purkit omatekoisin etiketein! Voit käyttää esimerkiksi tarrapintaista tekstinauhaa syöttävää kohokirjoitinta. Alla kuvassa näkyvä Dymo kohokirjoitin löytyi suomalaisesta kirjakaupasta alle kympillä, ei siis ollut mikään hirveän hintava panostus. Tosi helppo käyttää eikä vaadi pattereita! Ajattelin tuunailla tällä jotain muitakin purkkeja, kunhan jossain vaiheessa ehdin ja muistan...

diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja id diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja

Kuorinta-aineet kauniissa purkeissa ovat hyvä lahja jo sellaisenaankin. Mä kuitenkin halusin yhdistää näille kaveriksi muutakin, jotain sellaista, mistä itsekin tykkäisin. Kuten vaikka Lakridsin kauniita kimmeltäviä suklaa-laku-palleroja ja superpehmeät sukat. Osui jotenkin tosi hyvin yhteen kahvin ja hopeisten minttusuklaa-lakupallojen kanssa nuo mustat kimmeltävät sukat, kun taas punaisilla sukilla sai rullaamalla ja vihreällä paperinarulla jatkettua hauskasti tota ruusuteemaa!

Pehmosukat, arkisista naposteltavista vähän seuraavalle levelille viedyt herkut, muu kosmetiikka, tuoksukynttilät – on aika loputon määrä erilaisia vaihtoehtoja, mitä tällaiseen lahjaan voi yhdistää. Pienistä palasista kokoamalla yksinkertaisesta jutusta saa tarvittaessa nopeasti jo aika suuren hemmottelupaketin! Ja jos haluaisi pitäytyä kotikutoisuudessa, voisi vaikka neuloa itse villasukat ja leipoa konvehtejä – tai mitä vaan mieleen juolahtaakaan. :)

diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja diy kuorinta-aine ruusu kahvi kotitekoinen kasvohoito ohje hemmottelulahja

Mun mielestä näistä tosi ihania! Ei vaan purkkien söpö ulkonäkö tai mössöjen luonnolliset raaka-aineet, vaan se, että kummatkin kuorinta-aineet tuoksuvat niin taivaallisilta. Sitten vaan toivotaan että myös lahjojen vastaanottajat tykkäävät. ❤

Ja ettei nyt joku luulis noita mun tekemiksi, niin noi kuvissa näkyvät pari korttia ovat Joutomaan ja Ainoa Designin käsialaa. Kävin viime viikonloppuna DesignOnTampere -tapahtumassa, ja nää löytäessä päätin, että empäs askartele kortteja tänä vuonna. Laiskuus iski! Onneksi aina ei tarvitse jaksaa tehdä ihan kaikkea itse. :D


Mutta sitten vielä arvontaan! Tämän luukun arvonnan palkintona on torstain postauksessani mainitsemani tuore Letille 2 - Festareille ja estradeille -kirja!

Kuten torstain postauksessa tulin kertoneeksi, Letille 2 tuo jatkoa ensimmäiselle osalle, mutta on edeltäjäänsä verrattuna vähän aikuisempaan makuun suunnattu. Kirjassa on 30 kuva kuvalta etenevää letitysohjetta lukuisine variaatioineen: fantasiapalmikoita, näytöslettejä, elokuvakampauksia ja katutyyliin sopivia tukkataideteoksia niin naisille kuin miehille. Mulle suurinta nautintoa ovat kuitenkin kuvat - opuksen selailu on nautinnollista myös jo pelkästään onnistuneen visuaalisen ilmeenkin vuoksi. Ja vaikkei letit ennestään luonnistuisi, kuvat inspiroivat kokeilemaan.

letille 2 lettiohje kampaus kirja jenni petänen letille 2 lettiohje kampaus kirja jenni petänen letille 2 lettiohje kampaus kirja jenni petänen

Tää arvontaidea ei itseasiassa ollut mun vaan kirjan tekijän Jennin, joka lähettää arvonnan voittajalle kirjan omistuskirjoituksella varustettuna. Tai kyllä mä tulin tätä aiemmin ajatelleeksi, kun harkitsin, josko olisin järjestänyt omasta kappaleestani arvonnan (ihan vaan koska tykkään arvonnoista), mutta en kyllä olisi raaskinut luopua siitä. Eli ihan superkiva näin!

ARVONTAAN OSALLISTUMINEN:
Jos kaipaat inspiraatiota ja neuvoja oikean lettitaiturin laatimin ohjein, kommentoi alle sähköpostiosoitteesi (jotta tavoitan voittajan) ja kerro, millaisista palasista koottu hemmottelulahja olisi sun makuun ihan napakymppi, tai millaisen itse kokoaisit? Kuuluisiko siihen ennemmin esim. kosmetiikkaa vai mielummin hyvä kirja? Osallistumisaikaa on ensi viikon keskiviikkoon (22.12.).

Onnea arvontaan ja kaunista neljättä adventtisunnuntaita! ❤

// Edellisen adventtisunnuntain arvonnan voittaja on arvottu: nimimerkki Lea, kurkkaathan sähköpostisi! Kiitos kaikille osallistuneille!

Lettityttönä kirjan sivuilla

15. joulukuuta 2016

lettikampaukset hiukset kampaukset inspiraatio fantasia jennishairdays

En muista mainitsinko, mutta osallistuin loppukesästä eräisiin kuvauksiin pitkästä aikaa poikkeuksellisesti mallina enkä kuvaajana. Kuvausten tuloksia päästiin viimein ihastelemaan, kun postilaatikosta kolahti Jenni's hairdays -blogista tutun Jenni Petäsen uunituore Letille 2 - Festareille ja estradeille -kirja, jonka sivuilta tämänkin naaman – tai ehkä ennemminkin takaraivon – saattaa tunnistaa.

lettikampaukset hiukset kampaukset inspiraatio fantasia jennishairdays lettikampaukset hiukset kampaukset inspiraatio fantasia jennishairdays lettikampaukset hiukset kampaukset inspiraatio fantasia jennishairdays

Kirjassa on ekaan osaan verrattuna lettityylejä vähän aikuisempaan makuun ajatellen, eri teemoihin jaettuna. Nää mun kampaukset osuivat kumpikin fantasia-osioon, haltiamaisine vesiputousletteineen ja sulkakoristeisine inkkariletteineen. Kirjan tunnelmia voi fiilistellä myös liikkuvana kuvana youtube-pätkältä täältä!

Letit on ihan mun juttu – tuntuu, että nää hiukset on sellaisissa kampauksissa parhaimmillaan. Mutta mitä itse kampauksien tekoon tulee, mulla ei vaan riitä taidot eikä kärsivällisyys niiden opetteluun. Tässä kirjassa olisi ideoita ja ohjeita vaikka miten, mutta jos itse itselleen pitäis vääntää niin... vähän vaikee kuvitella. Ehkä pitäisikin antaa tää joululahjaksi Roopelle? :D Sain jo normaalin letin opetettua, mitenköhän sen sais motivoitua muihinkin, hmm...

lettikampaukset hiukset kampaukset inspiraatio fantasia jennishairdays lettikampaukset hiukset kampaukset inspiraatio fantasia jennishairdays id lettikampaukset hiukset kampaukset inspiraatio fantasia jennishairdays lettikampaukset hiukset kampaukset inspiraatio fantasia jennishairdays

Helppo kehua, sen verran on kauniita kampauksia ja upeita kuvia. Ja vaikka mun mielipide on ehkä hiukan puolueellinen, niin jos teiltä on vielä lahjahankintalistoilla aukkoja ja lettikirja voisi olla kohdehenkilölle sopiva, niin vilpittömästi suosittelen tätä! Harkitsin hetken, jos olisin järjestänyt omasta kirjakappaleestani arvonnan, mutta hitto vie, en varmana luovu tästä. :D

Kaikki kuvat (c) Laura Mendelin

Savisyksyn möykkyjä ja klönttejä

8. joulukuuta 2016

Täällä ruudun takana on joululahjapaja ollut viime päivinä niin kovassa kiireessä, ettei paljon koneelle kerkeä. Aika iso ero viime kuuhun, jolloin väsymys painoin niin, etten niiden Halloween-juttujen jälkeen tehnyt muita käsityöjuttuja kuin savitöitä. Ja niitäkin vaan sen takia, että savikurssille oli säännöllisesti oma päivänsä ja aikansa viikossa, ja väsymyksestä huolimatta pakottaa itsensä menemään, kun on etukäteen maksanut.

2. ADVENTTILUUKKU – DIY Jouluvalot paperinarusta + ARVONTA

4. joulukuuta 2016



Kyselin viime sunnuntaina, mitkä teidän kotona ovat ensimmäiset joulun merkit. Kiitos vastauksista, niitä oli mukava lukea! Meillä joulufiilistelymieli herää yleensä aika myöhään, eikä esimerkiksi joululauluja kiinnosta kuunnella kuin vasta ihan juuri ennen aattoa. Mutta yksi poikkeus on jouluvaloilla tunnelmointi. Niiden ei oikeastaan tarvitse edes liittyä jouluun, ne vain yksinkertaisesti tuovat hyvää mieltä ja kauneutta näiden vuoden pimeimpien viikkojen keskelle. Aika monella jouluvalot kuuluivat ensimmäisiin joulun merkkeihin, enkä ihmettele miksi. Muistimpa niiden ansiosta viimein itsekin ripustaa jouluvalot parvekkeen reunaan. :)

Tiiliholveja ja teatteria

29. marraskuuta 2016

ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä id ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä

Sain viime viikolla tilaisuuden osallistua bloggaajatapaamiseen TTT-klubin kutsumana, yhdessä muutamien tamperelaisten bloggaajien & teatteribloggaajien kanssa. Illan ohjelmassa oli ensin herkullinen illallinen hämyisessä holvikaarien vuoraamassa ravintola Tiiliholvissa, josta siirryimme Tampereen Työväen Teatteriin katsomaan Tuomas Kyrön näytelmää Isän päivä.

Vähän ehkä häpeä myöntää, mutta vaikka oon asunut Tampereella jo yli kolme vuotta, en ole teekkarien Nääspeksi-esityksiä ja muutamia leffoja lukuunottamatta oikein tutustunut paikkakunnan muuhun viihdetarjontaan. Vaikka ne kiinnostaisivat, ei niitä tule kovin helposti mietittynä vaihtoehtoina silloin, kun olisi tilaisuus... En oikein tiedä, miksi. Varmaan ne jotenkin olettaa kalliiksi, ja teatterinäytökset "aikuisille suunnatuiksi", vaikka sopivaa sisältöä löytyisikin joka ikäluokalle, ja jos vertaa niin onhan noiden leffojenkin hinnat kohonneet jo aika kirpeiksi...

Tästä hetkestä jonkin verran taaksepäin koetut teatterikäynnit liittyivät lukion äidinkielen kurssien käynteihin. Eivät ne kaikki näytelmät sytyttäneet, mutta jotkut painuivat pitkäksi aikaa mieleen. Tää Isän päivä ei ehkä kaikin puolin osunut ihan tämmösen 90-luvulla syntyneen tietämykseen ja lapsuudenkokemuksiin, päähenkilön muistellessa 60-70-lukua tyylillä "silloin kun minä olin pieni", mutta oli muuten hauska ja ajankohtainen tavallaan kertoa isän roolista isänä. Naurunpyrskähdyksistä päätellen nappaa tosi hyvin perheellisiin ja hippusen mua vanhempiin katsojiin.

Siinä missä TTT-Klubi oli tuntematon, niin empä ollut ennen käynyt ravintola Tiiliholvissakaan. Nimi oli tuttu, ei kai ihme, kun kyse lienee yhdestä Tampereen tunnetuimmista vanhoista ravintoloista. Tilan tunnelmalla on mulle ruuan rinnalla tosi iso merkitys, ja tuolla sitä tunnelmaa tosiaan oli – sitä vain oli lähes mahdoton ikuistaa kameralla siten, kuin silmin sen näki. Hämärä kynttilävalaistus ja kellarin vaikuttavat, aikoinaan käsinmuuratut tiiliholvit tekivät tilasta ainutlaatuisen, ja kokin laatimaan yllätysmenun yhdistettynä paikasta jäi todella hyvä vaikutelma.

Vaikka näitä Tampereen kahviloita on jonkin verran tullut kierrettyä, muut ravintolat ja nähtävyydet ovat vielä aika mysteeri. Eipä tietenkään ole mikään kiire kahlata kaikkia läpi (siinäpä vasta prokkista riittäisikin), mutta toisaalta on kiva, jos on edes jotain paikkoja, joita pystyy oman kokemuksen kautta suosittelemaan, jos joku kaveri kysyy Tampere-vierailulleen vinkkejä. :)

Mitä te suosittelisitte (jos olisi jotain mitä suositella), jos teiltä kysyttäisiin hyviä ravintola- tai menovinkkejä Tampereelta?

1. ADVENTTILUUKKU – DIY Laserleikatut puiset lumihiutaleet + ARVONTA

27. marraskuuta 2016

Vaikka kokonaiselle blogijoulukalenterille ei riitä voimia ja aikaa, jostain keskeltä tota pimeää väsynyttä marraskuuta muhun iski, että johonkin kyllä riittää. Näin syntyi nopea idea advettikalenterista – joka siis kattaa vain adventtisunnuntait. Muitakin joulujuttuja voi toki tulla, mutta näitä voisi ainakin osata säännöllisesti odottaa.

Suunnitelmana on, että jokainen adventtiluukku sisältää sekä arvonnan että DIY-idean, joista voitte halutessanne repiä ideoita omaan jouluaskarteluihinne. Toivottavasti jäätte seuramaan, mitä muista adventtisunnuntaista paljastuu!

Inspiroivaa omaa aikaa

26. marraskuuta 2016

Edellisestä postauksesta on venähtänyt jo vähän aikaa, blogin ääressä puuhastelu ei oikein sopinutkaan tähän kuukauteen, vaikka toisin suunnittelin. Nähtävää ja tehtävää on kuitenkin riittänyt, ja vähän harmittaa, etten ole ehtinyt kirjoittaa niistä pitkin tätä kuukautta. Pakko vähän jakaa näitä aiheita useampaan postaukseen, muuten tästä tulis taas kilometrin mittainen juttu.

Miksi blogistani loppui omakuvat

17. marraskuuta 2016

En tiedä, oletteko te edes huomanneet, mutta viime aikoina mun kirjoituksissa ja kuvissa ei juuri ole näkynyt omaa naamaa, tai muutakaan osaa itsestäni. Asukuvat ovat kadonneet kuin maan nieleminä eikä kännykänkään kuvanauhasta juuri löydy selfieitä. Mitä oikein tapahtui?

Keksin ainakin yhdeksän syytä, miksi näin on päässyt käymään.

id bloggaaja omakuva itsetunto
(Vanha kuva viime joululta)


Osa syistä on aika luonnollisia.

1. Mulla ei vain ole lähipiirissä ketään kuvaajaa, jota kehtaisi luontevasti pyytää avuksi. En siis tunne täältä Tampereelta riittävän hyvin ketään toista valokuvausta harrastavaa, joka oikeasti nauttisi siitä kuvaamisesta, käyttäisi mielellään aikaa siihen kuvailuun ja olisi helppo pyytää mun kanssa kuvaamaan – tai päinvastoin, pyytäisi helposti mut kuvauskaveriksi. Mulla katoaa heti koko kuvausfiilis, jos kysyn vaikka Roopelta apua itseni kuvaamisessa ja havaitsen hänen ilmeistä ja eleistä vaikka pienenkin vastentahtoisuuden. Tulee semmonen ääh no otetaan nyt nopeesti niin pääsee pois tästä – eikä silloin yleensä onnistu mikään. Ja siitä johtuen...

2. En kehtaa pyytää valokuvausta harrastamattomia kavereita kuvaamaan mua. Tai jos joskus kehtaan, vaivaannun superhelposti siinä kameran edessä, jos kuvaaja on kokematon tai ei osaa käyttää mun kameraa. Se ei tosin niinkään ole kokemattoman kuvaajan vika, vaan johtuu mun tarpeesta pitää itse se homma hallussa. Viihdyn niin paljon paremmin itse siellä kameran takan, hallitsemassa tilanteen muiden puolesta.

3. En tykkää kuvata itseäni itselaukaisimella. Koen sen jotenkin epämiellyttäväksi valokuvaamisen muodoksi, lopputuloksen laatuun nähden liian vaivalloiseksi. Ainoa, josta vaivaannun enemmän kuin siitä, jos joku muu ottaa musta kuvaa ihmisten ilmoilla, on jos yritän itse ottaa itsestäni kuvaa niin, että siinä on muita ihmisiä lähistöllä. Monet bloggaajat ovat kai joko tottuneita tai sitten pakottaneet itsensä tottumaan siihen ihmisten ilmoilla kuvaamiseen tai kuvattavana olemiseen, mutta mä en oo oppinut sitä. Tai jos joskus uskalsin paremmin, se uskallus on käpertynyt takaisin kuoreensa. En pysty edes ottamaan bussipysäkillä seistessä kännykällä selfietä miettimättä, että miltähän tää noille autolla ohitse ajaville oikein näyttää. :D

Että on se niin vaikea asia toi kehtaaminen...



Osa esteistä liittyy muhun itseeni ja tän hetkisiin fiiliksiin, jotka vähän vaihtelee kausittain.

4. En yksinkertaisesti oo viime aikoina tuntenut oloani kuvaukselliseksi tai ikuistettavaksi. Luontevuus on ihan hukassa, itsensä ehostaminen minimissä. Talvi-iho on hilseilevää korppua, ripsarit leviää räntäsateesta ja päiväunista, onkohan tää sama takkuuntunut letti jo kolmatta päivää päässä, mun viimeset farkut repesi sisäreidestä joten kuljen lämpölegginseissä jotka näyttää saumoistaan ihan kalsareilta, peitän ne isoilla villapaidoilla jotka saa mut näyttämään isolta sieneltä. Mulla saattaa olla sairaan hyvä fiilis päivän päätteeksi, mutta ei mun itseäni huvita ikuistaa. En ole pitkään aikaa ottanut edes irrallista julkaisematonta selfietä, muuta kuin ton alla olevan tätä postausta varten. Oikea huippuotos taas sekin.

5. Mun kriteerit blogiin ja someen julkaistavissa kuvissa ovat nousseet liian koviksi, eivätkä kännykällä otetut selfiet täytä niitä oikein koskaan. Kriteerien taso on noussut, mutta mun mahdollisuudet ottaa hyviä kuvia itsestäni eivät.

6. Oon ylikriittinen niiden kuvien suhteen, joita itestäni otetaan. Siis oikeesti. Voin tykätä siitä miltä peilistä katsoessa näytän, mutta mitä kuviin tai julkaisuun tulee, asia on ihan eri. Silloin kun otan kuvia muista ihmisistä, näen kauneutta ja onnistumista, vaikka kuvissa itse olevat eivät sitä näkisi, ja väitän vilpittömästi vastaan jos kuvattu henkilö tuntuu olevan liian itsekriittinen (siis jos näin oikeasti on, osaan kyllä sanoa jos vika on oikeasti itse kuvassa). Mutta kun kyse on musta itsestäni, se vakuuttelu ei toimi.

7. Lämpenen itsestäni otetuille kuville hitaasti. Joskus joku selfie miellyttää "julkaisemisen verran riittävästi" vasta aikaisintaan parin viikon päästä kuvaushetkestä, ja sitten se julkaiseminen tuntuu liian hölmöltä ja myöhäiseltä. Tai ehkä ei olisi, mutta harvemmin tulee julkaistua.



Sitten on ihan käytännöllisiäkin syitä.

8. Talvellä on jatkuvasti liian pimeä. Ulkona ehdi valoisaan aikaan kuvata mitään, kun töihin menee pimeällä ja pääsee kotiin pimeällä.

9. Kyseenalaistaminen. Miksi kuvaisin tai julkaisisin? Tuntuu niin turhalta, ei oo mitään näytettävää. Samalta se naama näyttää edelleen, eikä pukeutumisessa ole tällä hetkellä mitään inspiroivaa. Palataan aiheeseen sitten joskus, kun omakin naama joskus taas inspiroi.

Tää on oikeestaan aika sääli, koska mä nautin myös kuvattavana olemisesta, jos tilanne vain on mukava. Tykkään olla oman blogini päähenkilö, omalla naamallani ja omilla kuvillani. Mä oon vaan itse tehnyt tästä itselleni tosi vaikeaa. Ja jos tätä aattelee bloggaamisen "ammatillisemmalta" kannalta, teen samalla hallaa koko blogille, koska yleisesti ottaen ihmiset tykkäävät nähdä, kuka blogin kulissien takana riehuu. Voiko lifestyleblogia ylipäätänsä pitää ilman säännöllistä omakuvan ruutuun plänttäämistä? Tai onko toisaalta mitään naurettavampaa, kuin niiden omakuvien "pakottaminen"?

Ehkä tää on hetkellinen kausi, mutta onneksi mun naama ei oo tän blogin tai instagram-feedinkään ainoa sisältö. Muuten kuunneltaisiin jo tän tarinan kuolonkorinoita. :D Onko kellään ollut samanlaisia fiiliksiä aiheesta? Ootteko te kokeneet lukkoja valokuvaamisen/valokuvattavana olemisen suhteen?

4 parasta DIY Halloween-koristetta ja tuparit kauhukodissa

15. marraskuuta 2016

Hupskeikkaa, enpä kerennytkään kirjoittamaan näistä viime viikolla. Syytän tuplamittoihin ja viikonlopulle venähtäneitä työpäiviä. Mutta nyt sitten viimein! Kun kerran kesti, niin saatte tässä kerralla sekä tuparitunnelmia että mun testaamista koristeista parhaat DIY-ideat Halloween-sisustukseen. :)

8 parasta Halloween-herkkua

8. marraskuuta 2016

Halloween tuli ja meni, mutta meillä sitä juhlittiin vasta viime viikonloppuna, ja mä fiilistelen vielä jonkin aikaa niiden jälkimainingeissa. Tulin emännöinnin myötä pitkästä aikaa leiponeeksi oikein olan takaa, ja oli sen verran hyvää settiä, että parempi koota nää yhteen vastaisuuden varalta. Ruuat saivat siinä määrin kehuja, etten todennäköisesti olisi uskonut, jos en olisi ehtinyt itsekin maistaa!

halloween parhaat herkut vihreä mato ötökkä juustokakku

VIHERTÄVÄ MATOKAKKU
(sitruunainen juustokakku vadelmahillokiteellä)

Miten jokin voikin näyttää niin ällöltä ja olla niin hyvää? Tää oli varmaan kaikkein suosituin herkku: ei liian makea tai täyttävä, vaan tosi raikas juustokakku! Ohje löytyi Suklaapossu-blogista. Muokkasin sitä sen verran että käytin pohjaan niitä dominoa muistuttavia (mutta halvempia) täytekeksejä + voita valkosuklaan sijaan, ja laitoin taikinaan 100g enemmän tuorejuustoa ja jonkin verran vihreää elintarvikeväriä, että sävy olisi vähän ällömpi. Punainen päällinen on vadelmahilloa, johon on lisätty vettä ja hiukan liivatetta. Siihen vielä karkkimatoja uiskentelemaan ja valmista!

halloween parhaat herkut aivocupcake red velvet

AIVOCUPCAKET
(Red velvet -cupcaket tuorejuustokuorutteella)

Nämä eivät olleet ehkä ihan napakymppi, mutta tosi hyviä kuitenkin! Taikina ei ollut kovin makea, mutta toisaalta se oli hyvä tasapainottamaan makeaa kuorrutetta. En ollut ennen tehnyt red velvet -kakkua, joten tää oli yksi monista tän leipomisoperaation uusista kokeilusta. Käytin apuna Kinuskikissan red velvet -kakkupohjan ohjetta ja tuorejuusto-kuorruteen ohjetta (johon lisäsin vähän pinkkiä pastaväriä). Tortuista tuli pinta-alaltaan niin pieniä, että kuorrutekuviointia oli vaikea tehdä, mutta tuli niistä silti hauskoja (eli sopivasti ällöjä)!

id halloween parhaat herkut silmämuna cakepops

SILMÄMUNA-CAKEPOPSIT

Okei, mä en tehnyt näitä, vaan muutama ihana vieras toi täydennystä meidän noutopöytävalikoimaan, ja nää olivat niistä yksi näyttävä upeus! En oo koskaan tehnyt cakepopseja, mutta pakko laittaa idea korvan taa – olivat tosi ihania makeita, yhden suupalan herkkupommeja! Sen verran kerkesin nautinnoltani analysoimaan (vain yhden silmän verran, koska nää menivät ihan kuumille kiville), että värikkäät iirikset oli ainakin tehty jostain smartiesien tapaisista karkeista, ja sisältö oli ihanaa suklaista mössöä. Jos tiiätte jonkun ihanan cakepops-ohjeen, vinkatkaa! 

halloween parhaat herkut guacamole kurpitsassa

GUACAMOLE-DIPPI KURPITSASSA

Eka kerta kun tein guacamolea, ja meni ihan kuumille kiville! Tehtiin aika reilu annos, joka riitti sopivasti 16 hengelle. Herkun kruunasi "kurpisakulho", josta kaavin ensin suurimman osan hedelmälihasta talteen, että sain sisälle astian, johon dipin pystyi asettamaan.

Itse guacamoleen upposi 7-8 pientä avocadoa (eli sellainen pussillinen joita kaupassa myydään, miinus yksi joka oli liian kova), 2 tomaattia, 1 sipuli, puolikas lime, suolaa ja chilijauhetta. Sekä tietty dipattavaksi tacosipsejä ja vihanneksia!

halloween parhaat herkut kurpitsapiirakka

KURPITSAPIIRAKKA
(Suolainen kurpitsa-kesäkurpista-feta-piirakka)

En oo koskaan ennen syönyt kurpitsaa, joten tää oli ihan uusi makuelämys ja kokeilu! Eikä ollut yhtään hullumpaa, voisi sopiva muihinkin juhliin. Kurpitsan kypsentely oli aika aikaa vievä operaatio, kun ei ollut ihan varma miten homma toimii, mutta hyvin se onnistui. Halusin tehdä tästä suolaisen piirakan, kun makeita ruokia oli jo niin paljon. Ohje löytyi Korianteri-blogista, muokkasin sen verran että jätin pinaatin pois.

halloween parhaat herkut joulutortut

HALLOWEEN-TORTUT

Nää en varmaan paljon esittelyä kaipaa, kun on näkynyt paljon muissakin blogeissa: joulutorttuja Halloween-muodoissa. Sopivat kuitenkin hyvin joukkoon! Mutta hitto että näissä oli kyllä kauhea vääntö verrattuna normaaleihin joulutorttuihin. Argh. :D

halloween parhaat herkut suklaakakku hämähäkinsetti

HÄMÄHÄKINSEITTI-SUKLAAKAKKU
(Maitosuklaa-valkosuklaa -kuorutteinen suklaakakku)

Tää on mun bravuuri-suklaakakku, johon tein maitosuklaakuorrutteen päälle valkosuklaalla spiraalin, johon sain seittimäisyyttä vetämällä hammastikulla viivoja keskeltä sivuille. Itse suklaakakun ohje on tämä pienen suklaakakun ohje tuplakoossa.

halloween parhaat herkut verinen booli

VERINEN BOOLI

Niin aikuiset nää juhlat ei ollut että oltaisin voitu juomia tarjota, mutta booli on aika klassikko. Tähän upposi perus boolijuomien lisäksi mansikanpalasia ja kertakäyttökumihansikkaassa jäädytettyjä, parilla tipalla elintarvikeväriä värjättyjä jääkäsiä – tai sydämiä, joilta ne sopivasti näyttivät kun hanskaa irroittaessa kädestä irtosi sormet. :D Itse asiassa heitin joukkoon karkkimatojakin, mutta ne eivät sitten kelluneetkaan (ylläripylläri) joten löytyivät vasta pohjalta.


Näiden lisäksi oli myös muita ihania herkkuja joista kiitokset menee vieraille. Ruokaa oli loppupeleissä aika paljon, kaikki saivat kyllikseen ja jotain jäi ylikin, mutta ihan hyvä vaan – Roope ehti huolestua jo ennen juhlia, että voi miksi pitääkin tulla vieraita, kun sittenhän ne syö kaikki meidän herkut. :D
© Helmihytti • Theme by Maira G.