Ensikosketuksessa Fujinon 16mm f/1.4

Ei kommentteja:
Viime postauksen kuvat jo saattoivat antaa jo vähän osviittaa tulevasta. Tein tuossa alkuviikosta objektiivihankinnan, jonka taustalta ja ympäriltä ajattelin vähän avata tähän ajatuksia. :)

id testi fujinon 16 mm f 1.4 laajakulma wide lens
Fujinon 16mm on jonkin verran isompi kuin 35mm, mutta eipä se silti tässä X-t1-rungossa mitenkään järkäleeltä tunnu.

Muistaakseni kerroin joskus mun syistä vaihtaa Canonista Fujifilmiin: halusin vaihtaa parempaan runkoon, mutta Canoneissa ja Nikoneissa parempi meinaa about aina myös isompaa ja painavampaa. Sen sijaan Fujilla mä en ainakaan kasvattanut sitä olemassa ollutta painolastia, vaikka parempaan runkoon siirryinkin. Canonin 40mm f/2.8 -"pannukakun" kanssa olin oppinut kiinteisiin objektiiveihin, joten sillä linjalla sitten jatkettiin. Päädyin hommaamaan Fujifilm X-t1 -rungon ja siihen Fujinon 35mm f/1.4 -linssin. Oon ollut tähän valintaan tosi tyytyväinen.

Mulla on ollut tähän Fujiin alusta alkaen vähän eri asenne, kuin aikoinaan Canoniin. Silloin niitä objektiiveja tuli ns. keräiltyä milloin minkäkin päähänpiston vuoksi, kunhan hinta vaan oli kohdillaan. Oli pannukakkua, kalansilmää, zoomiputkea... Ensin se zoomi syrjäytti kittiputken, sitten pannukakku zoomin, ja se kalansilmä oli vaan ihan lelu. En käyttänyt kuin yhtä lempparia kerrallaan sen kaksneljäseittemän, ja muut jäivät hyllyyn pölyttymään. En sano, etteikö niillä kaikilla olisi tullut ikuistettua tärkeitä muistoja, mutta ei niin monien objektiivien omistaminen ollut järin käytännöllistä.

testi fujinon 16 mm f 1.4 laajakulma wide lens
Fujinon 16mm testikuvia: Tarkkuus on priimaa.

Testailin kuvakulmia kiltahuoneella, kun kokoukseen keskittyminen oli hankalaa tää uus kaveri kourassa.

Päätarkoitus laajakulmaobjektiivin hankkimiseen oli sekä sisätilojen että arkkitehtuurin kuvaus. Myös joillain matkoilla se on kätevä, kun maisemat ovat laajoja. Esimerkiksi viime kesän Pohjois-Norjan roadtripilla mulla oli lainassa kaverin Fujinon 23mm, joka oli sekin jo mukavasti laajempi ja auttoi niiden maisemien ikuistamisessa, joihin omalla objektiivilla olisi kyennyt vain panoramatoimintoa käyttäen. Kun aikoinaan testailin eri objektiiveja ennen uuden rungon valitsemista, Olympuksen M.Zuiko 25mm tuntui kuvaaman aika tarkalleen "sen mitä silmäkin näkee". Mun Fujinon 35mm ei kuvaa ihan niin laajasti, mutta melkein. En myöskään halunnut liian laajakulmaista perusobjektiivia, kun olin päättänyt ostaa erillisen laajakulmaobjektiivin.

Yksi oleellinen kriteeri oli valovoima. Se on mulle tärkeetä, kun Suomessa suurin osa vuodesta eletään kumminkin aika pimeessä. Canonilla mun sen aikaisen pannukakkuobjektiivin f/2.8 aukko ei tuntunut riittävän mihinkään heti jos ilta alkoi hämärtää. Tällä Fujillakin huomaa selvän eron, jos valoa on ollut rajoitetusti ja oon kuvannut sillä kaverin laajakulmalla, jossa aukko oli suurimmillaan 2.0. Sen sijaan tää 1.4 -aukko on ihan hunajaa, ja kun luin että sillä aukolla löytyis nyt myös laajakulmaobjektiivikin, niin hellurei, se oli menoa se.

testi fujinon 16 mm f 1.4 laajakulma wide lens
Tarkennus pelaa hyvin jopa noin parinkymmenen sentin päästä kuvattuna, kuten tässä.
testi fujinon 16 mm f 1.4 laajakulma wide lens
Tää taas on kuvattu kuvauskohdetta yhtä ylemmältä portaalta. Ihana Jenni.

Fujinon 16mm f/1.4 on aika uusi tuote, ja tuli markkinoille vasta alle vuosi sitten. Oon siitä asti venannut, että jossain vaiheessa mullakin olis varaa sijoittaa siihen pennosiani. Tää ei tosiaan ole mikään pieni hankinta, mutta mikäli kaikki vaan pysyy ehjänä, niin ei nyt pitäis tämmösiä kamerahankintoja ihan äkkiä olla edessä. Korkeintaan lisävarusteita, kuten toinen vara-akku ja käsihihna.

Suomessa ei kuitenkaan tähän asti oo ollut tätä objektiivia mitenkään paljoa myytävänä. Verkkokauppa oli myynyt viimeisen kappaleensa viime kuussa, ja Rajalallakin niitä oli vaan yksi jäljellä. Mutta onneks oli edes se yksi kappale! Kun olin tästä vuoden päivät haaveillut, en halunnut jäädä venaamaan mitään viikkoja kestäviä toimitusaikoja tai sitä että se raha kuluis sillä aikaa johonkin muuhun.

testi fujinon 16 mm f 1.4 laajakulma wide lens
Syvätarkennukseksen saa täydellä aukolla pehmeän utuiseksi.
testi fujinon 16 mm f 1.4 laajakulma wide lens
Mutta toisaalta kuvaan mahtuu paljon, kuten tässä puolet ilmoitustaulusta, vaikka käytävä olikin kapea ja toisella objektiivilla kuvaan olisi mahtunut vain ehkä yksi noista piirroshahmoista.
testi fujinon 16 mm f 1.4 laajakulma wide lens
Puhumattakaan sitten rakennusten kuvaamisesta: ne mahtuu kuvaan ilman että tarvii kävellä kilometrin päähän! Lisää perspektiivitestailukuvia löytyy edellisestä postauksesta. :)


Eli nyt se laajakulmaobjektiivi on sitten hankittu! Sopivasti pariin tapahtumakuvailuihin ja ajoissa loppukevään reissuja ajatellen. ♥ Alunperin tän Fujin ostaessa ajattelin, että perusputki ja laajakulma, niin sillä mä pärjään. Samaa mieltä oon kyllä edelleen. Pärjään arkikuvauksessa tosi pitkälle jo tuolla 35mm putkella, ja nyt kun sain laajakulman paikkaamaan niitä aukkoja, joihin ensiksi mainittu ei pysty, niin en usko, että tarvitsisin muita objektiiveja. Toki elektroniikkahifistely on ihanaa, mutta sitä on parempi harrastaa sitten kun/jos joskus on liikaa rahaa.

Toivotaan että näistä muodostuu luonteva työpari! :) Tositoimiin päästiinkin oikeestaan jo eilen, kun olin kuvaamassa meidän killan vuosijuhlia. Niitä kuvia tulikin sitten reippaasti yli tuhat, että saa nähdä kauanko menee käsittelyssä...

ps. Muutosta selviydytty! Nyt majaillaan sekamelskan keskellä uudessa kodissa. Siitä lisää ensi viikolla. :)

Arkkitehti on jumala

2 kommenttia:
"Jumalan ja arkkitehdin ero on se, että Jumala tietää, ettei hänellä ole arkkitehdin pätevyyttä."

id

Tuo yllämainittu oli hauska lausahdus, joka tuli jonkin aikaa sitten vastaan luentodioissa yhdellä kuntakaavoittajan arkea käsitelleellä luennolla. Kaavoittaminen, mitä se edes on, kuulostaa tylsältä. Ja uskokaa tai älkää, toi luento oli hauskin tähän mennessä ikinä. Ei sillä että se kaavoittaminen itsessään olisi järin hulvatonta, mutta sattuipa olemaan stand-up-koomikkoa jutuiltaan ja eleiltään muistuttava luennoitsija. Pysyinpähän hereillä. Kaavoittaminen on siis yksi arkkitehdin ammatin haara, johon voi uransa keskittää jos siihen suuntaan tuntee vetoa. Virkamieshommaa, ja vaikka yhdyskuntasuunnittelu kiinnostaakin, en itse ainakaan ollut koskaan aiemmin ajatellut, mitä se kaavoittaminen käytännössä meinaa. Siihen tää yhdyskuntasuunnittelun ammattikurssi on kyllä antanut aika hyvin vastauksia.

Mielenkiintoista tossa oli erityisesti se, että käytännössä kaavoittajan tekemä työ voi säilyä ennallaan paljon pidempään, kuin yksittäisiä rakennuksia suunnittelevien arkkitehtien työ. Sun luoma kaava saattaa pysyä muuttumattomana jollain paikkakunnalla monia satoja vuosia, siinä missä arkkitehtuuri ja rakennuskanta rapistuu ja uusiutuu. Kaavoittajalla on myös näppinsä pelissä siinä, mitä rakennetaan ja minne ja millaista kaupunkia tulevaisuudelle luodaan. Usein nimenomaan pienemmissä kunnissa sitä vois päästä oikeasti vaikuttamaan, kun taas isoissa kaupungeissa päätyy todennäköisemmin ison koneiston pienempiin osiin halkaistuihin osastoihin muurahaiseksi jumittamaan vaikka jonkun rantakortteliosuuden kanssa ajasta ikuisuuteen.

Tosin tiedäppä noista nyt sitten oikeasti. Oli siinä luennossa vähän myyntipuheen makua, kun ilmeisesti monet vanhat kaavoittajat ovat jäämässä eläkkeelle, ja sieltä on avautumassa paikkoja nuoremmille. Tyylillä "hakekaa maakuntiin kaavoittajiksi ja olkaa oman pikkukaupunkinne tulevaisuuteen näkeviä jumalia", haha.

Mutta joo, älkää ottako näitä turhan vakavasti. :D Oli aika inspiroivaa settiä, vaikka en kyllä osaa sanoa, riittäiskö itelläni huumorintaju tommoseen duuniin. Siinä on niin paljon muuttujia samassa sopassa, ettei tosiaan olis mikään helppo tie.

Ehkä hauskin aiheeseen liittyvä strippi ikinä. Kuva: hs.fi

Se viime viikkoa hyvin työllistänyt yhärin kandiin liittyvä ryhmätyö on nyt palautettu! Voittajafiilis, vaikkei tää mikään kilpailu ollutkaan, eikä mitään arvostelujakaan vielä olla saatu – esittelytkin ovat vasta myöhemmin tällä viikolla. Nyt pitäis puurtaa vielä kasapäin esseitä kypsyysnäytteineen tässä parin viikon sisällä, ja sitten tää homma alkaa olla ready. Vaikka keväämmälle on vielä pari kurssia, niin kohta saan sentään ton kandin osalta huokaista helpotuksesta!

Nuo dramaattiset mustavalkokuvatkin fiilistelevät nyt vähän aiheeseen sopivasti arkkitehtuuria, kun kuljin ympäri kampusta ja testailin uutta objektiivia. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. :)

Viikonloppuna muuten muutetaan! Viimein. Niin jännää. Pitäis ehkä alkaa pikkuhiljaa jo pakata. Hui.

Helmi per helmikuu 2007-2015

8 kommenttia:
Tähän aikaan vuodesta monet tämmöset baltiarallaa parikymppiset vanhat käävät äityvät muistelemaan menneitä lähivuosia mieleenpainuvine tapahtumineen – penkkareita, vanhojen tansseja ja niin edespäin. Luin vastikää Jennan blogista postauksen, joka oli mun mielestä muistelotyyppisessä muodossaan tosi semmonen nostalgisen ihana: Joka vuoden helmikuulta yksi kuva itsestään, niin näkee aika hyvin, miten siinä välissä on muuttunut.

Vuosiin ehtii mahtua paljon, ja ainakin viime vuosien helmikuut ovat sattuneet olemaan aika muistorikkaita. Näitä kuvia oli hauska metsästää arkistojen kätköistä ja palailla vähän kyseisten vuosien helmikuiden tunnelmiin – vaikka toki myönnän, että nyt näiden kandikiireiden keskellä on muutenkin vähän pulaa tuoreesta sisällöstä. Nauttikaa nyt kuitenkin sillä välin näistä, jos pystytte.



2007

Floppaan tän koko postauksen idean heti alkuun myöntämällä, että tää eka kuva ei oo helmikuulta vaan jostain alkukesän lintsireissulta. Muut kuvat ovat kyllä helmikuilta! Halusin vetää tän postauksen vuosissa niin pitkälle taaksepäin kuin pystyin, mutta mitä kauemmaksi niihin arkistoihin upottiin, sitä huonommin missään kuvissa oli enää päivämääriä. Vuodet ehkä pystyisi joten kuten arvioimaan, mutta kuukaudet ovat jo aika mahdottomuus. Muita näin selkeitä kuvia ei vaan löytynyt. Tommonen mä kuitenkin olin, silloin kutosluokan keväällä 2007. Hymyilevä hammasrautainen meikitön lettipää. Kuljin tuona kesänä paljon sellaisissa tosi lyhyissä mustissa mikroshortseissa, ne kun olivat mukavaa ja joustavaa kangasta ja ulkona oli tosi lämmin – mulla oli ne myös tuolla lintsireissulla päälläni. Muistan vieläkin miten sitten joku päivä sain mesessä jotain dissaamista vanhoilta luokkakavereilta, jotka niiden shortsien takia haukkuivat mua "heruttajaksi". Muistan miten se silloin hämmensi ja suretti pienen ihmisen viatonta mieltä kovin.



2008

Yläasteella mä ns. harrastin mangaa ja animea. Tai eninnä mä luin mangaa ja pyörin niihin aihepiireihin liittyvillä nettifoorumeilla. Kokeilin myös muutamaan otteeseen cosplayta, kuten kuvasta näkyy. Tää oli mun ensimmäinen cosplay-asu ikinä, ja tehtiin se naapurin tädin kanssa yhdessä erään mangafoorumin cosplay-miittiä varten. Siis oikeesti, olin koulussa tosi arka vaatteiden suhteen enkä uskaltanut kokeilla oikein mitään erikoista, ja silti mulla oli pokkaa mennä tässä tällingissä Kamppiin treffaamaan niitä muita yhtä jänniä mutta tuntemattomia tyyppejä. Laitoin jopa tommosta pesussa lähtevää surkeeta mustaa hiusväriä, että olisin näyttänyt vähän enemmän tuolta Inuyasha-sarjan Kikyolta... :D Ihan varma en oo kun en enää muista, mutta salee leikkautin ton otsatukanki osin ihan tota cosplay-asukokonaisuutta ajatellen. Arkisin tosiaan pukeuduin aika huomaamattomasti, lähinnä vaan tummiin tai vihreisiin vaatteisiin ja huppareihin.



2009

Tässä välissä olin kerennyt värjätä hiukset yhden toisen cosplay-kokeilun seurauksena, jonka jälkeen jäin joksikin aikaa punertavan sävyiseen värjäilykierteeseen. Tää on aika tärähtäneen epäselvä kuva, mutta ihan varmasti tuon vuoden helmikuulta. Muista pitäneeni hiuksiani pari kertaa tolleen "polkkana", eli pituudet pipon sisään piilotettuina, muun muassa mun ja Roopen ensimmäisillä "treffeillä" Helsingin Japanipäivillä. Ehkä tää kuva on jopa siltä päivältä... Uhhuh miten se olikaan niin jännää ja salaista. :D Näyttää kuvassa että olisin taas aika mustissa, mutta pikkuhiljaa ton kevään aikana aloin oppia käyttämään muitakin värejä.



2010

Tulee ikävä Gräsaa kun kattoo tätä kuvaa! Siis sitä nuorison käsityömestaa, jossa kävin tekemässä ala-asteikäisestä aina lukion loppuun asti niin savi-, hopea- kuin ompelutöitä. Asenne näyttää olevan aika ysiluokkaa, mutta tyyli ei näytä muuttuneen oikein miksikään. Hupparit, tennarit, huivit ja pipot, ne oli se juttu. Ja vaikkei sitä näistä heti uskoisi, niin edellisen kuvan kasiluokan keväästä tähän ysiluokan kevääseen mun tyyli oli enemmän tai vähemmän sellaiseen hiphop-tyylin suuntaan, siis LA-lippiksineen kaikkineen. Ostin jopa hopeanväriset tennarit Japanin reissulta – siis ei juma ne oli coolit, kellään ei ollut samanlaisia. Sitten jossain vaiheessa kyllästyin ja unohdin ne muutamaksi vuodeksi, kunnes jonkin aikaa sitten aloin pohtia, että mihin ne oikein katosivat. Kun nyt niitä hopeisia tennareita olisikin taas huikeeta käyttää! Niiden kohtalo selvisi, kun ne sitten eräänä päivänä kävelivät meille kylään erään sukulaistädin jaloissa. :D



2011

Näytänpä mä tässä aika paljon mun äidiltä.... Tän vuoden helmikuusta oli tosi vaikea löytää kuvia! Ihme että oli edes tää yks kuva, hiihtolomalta Malagan eläintarhasta. Tai ehkä joku vaan erehtyi ottamaan kuvan musta, sekoitti niihin vieressä olleisiin apinoihin. Ei varmana kotipuolessa tarjennut ihan noin kevyissä vetimissä... Paitsi tosta huomaa, että mun isojen paitojen ja sivusolmujen aikakausi oli kuitenkin jo alkanut. Tää tais olla aikaa kun mun naama kukki finnejä ja kasvatin hyvää vauhtia sitä otsatukkareuhkaa pois. Viimeinkin. Jostain syystä en muista tuosta lukion ekasta vuodesta paljoa mitään, toisin kuin vaikka yläasteesta tai sen jälkeisistä vuosista. Johtuiskohan siitä, että tää oli ajanjaksoa päiväkirjan kirjoittamisen lopettamisen jälkeen mutta ennen blogin aloittamista?



2012

Oijoi, tää oli niitä blogin ekoja kuukausia... Kuvailin vanhalla digipokkarilla, tuloksena hirvee määrä käsivarren mitan päästä otettuja omakuvia – silloin ei edes tunnettu sanaa selfie – ja toinen toistaan karumpia asukuvia. Se oli niin tärkeetä sillon. Olin kyllä yllättävän uskalias kokeilemaan uusia juttuja, varsinkin jos vertaa nykyiseen vaatenirsoiluun. Tuon vuoden helmikuussa oli myös vanhojen tanssit, mutta kirjoittelin siitä muistelua juuri viime keväänä, joten keksin nyt tilalle jotain muuta. Oli vaan vähän vaikea löytää itsestään yhtään kokonaista kuvaa, kun blogin kuvat olivat silloin niin pieniksi leikattuja, tai sitten niitä naamakuvia... Onneksi tässä on matkan varrella tapahtunut jotain evoluutiota.

id

2013

Ai että, abikevät. Mun pikkuveli elää just omaa abikevättään ja viettää paraikaa penkkaripäivää, joten tosi sopivaa palata nyt näihin tunnelmiin. Mulla ei ollut ihmeellistä asua penkkareissa, tyyliin afroperuukki ja zipperall-haalari, ja muistan sieltä lähinnä että jossain vaiheessa mulla alkoi särkeä päätä ja tuntua matkapahoinvointia, siis siitä huolimatta vaikka alkoholi ei kuulunut mun penkkareihin... No mutta. Valitsin tähän kumminkin vähän abitunnelmaa, ja oikeastaan tää kuvan "pukeudu jonkun alakulttuurin mukaan"-abipukeutumispäivä jäi kyllä mulle parhaiten mieleen niistä abikevään kohokohdista. Toi kaverilta lainattu mekko ja koko "gootti lolita"-look ylipäätänsä oli kyllä aika pähee! Tuona vuonna mä kuvailin kyllä asukuvia pakkasista huolimatta, vaikkei mun linssin valovoima meinannut riittää yhtään mihinkään ja kuvat olivat paljolti sellaista rakeista mössöä.



2014

Tää oli aikaa, jolloin en oikein asukuvia ottanut. En ainakaan ulkona, oli niin kylmää ja asuin ekaa vuotta yksinäni Tampereella, enkä todellakaan kehdannut pyytää ketään ottamaan musta asukuvia, saatika että olisin uskaltanut ottaa niitä itse kadulla. Sisällä tuli otettua jotain kuvia, ja tää on sattuu olemaan yhden hauskan "villit kiharat suoristusraudalla"-kokeilun kuvasaldoa, josta tein silloin videopostauksen. Nyt noi kiharat näyttävät mun silmissä lähinnä harakanpesältä, mutta silloin se oli olevinaan tosi siisti kiharapesä. Lähdin ne päässä samana päivänä Helsinkiin exculle, ou mai gaad. Kertaakaan en ton jälkeen oo jaksanut tehdä noita uudelleen! Ei ihme, oli nimittäin sen verran iso vaiva.



2015

Viime helmikuun lopussa oli RUK-juhlat, jonne olin pynttäytynyt itse ompelemaani mekkoon ja päässä oli varmaan upein kampaus mitä siihen asti ikinä. Oli aika linnanneitofiilis, paljon prinsessamaisempi kuin mitä vanhojen tansseissa aikanaan. Toi mekko on edelleen ihan überihana, mutta aika harvoin tulee sopivia tilaisuuksia käyttää sitä. Varsinkin kun jotain tommosta onnistunutta omatekemää varjelee vähän normaalia tarkemmin... Toki tuota yläosaa voi käyttää erikseen toisen alaosan kanssa, mutta yllättäen toi paljettikangas on vähän raapivaa. :D Anyway, tää on ikimuistoinen asu siitä ikimuistoisesta helmikuupäivästä.

– – – – –

Nää kuvat eivät ehkä ole paras kokoelma kertomaan tätä teille, kun valitsin aika neutraalit otokset, mutta mulle itelleni tää arkistojen selailu oli hyvä muistutus siitä, miten pitkä matka jossain kuvanmuokkaustaidoissakin on vuosien varrella edetty. Onneksi.

Oliko näistä helmikuista teistä ylitse muiden / yllättävä / mielenkiintoinen? Millaisia kuvia ja muistoja teidän helmikuille osuisi, jos lähtisitte kaivelemaan arkistoja? 

Matkapläänejä: Riika, Praha, Valencia

8 kommenttia:
Matkakuumeilua pahimmillaan! Onneks tänä keväänä saadaan siihen vähän tyydytystä, kun muutama matka on ihan konkreettisesti suunnitteillakin. Toukokuu on mulle tänä vuonna paras aika matkustaa, kun siinä on vähän sellainen välitila opiskelun ja kesätöiden välillä. Eikä siihen edes ole enää kovin pitkä aika!

Mutta tässä vähän lisää siitä, miten nää matkakohteet oikein ovat valikoituneet, millaista reissua on suunnitteilla ja miksi.

latvia riika matkasuunnitelma

RIIKA


Ollaan mietitty äidin kanssa, että olisi tosi mukava tehdä yhdessä muutaman päivän reissu johonkin mukavaan, kohtalaisen lähellä sijaitsevaan ja edulliseen kohteeseen. Tällä hetkellä meidän suunnitelmat kohdistuvat kiehtovaan Riikaan, joka olisi sopiva kohde sellaisen pidennetyn viikonlopun mittaiselle reissulle. Vierailtiin Riikassa lyhyesti joskus kymmenisen vuotta takaperin, mutta enhän mä muista sieltä yhtään mitään. Jopa Liettuan Vilna on mulle tutumpi (kiitos lukion hissankurssin opintomatkan) kuin Riika, mikä on aika epätavallista. En oo koskaan ollut äidin kanssa kaksin missään reissussa, joten ootan tätä jo senkin puolesta tosi innolla! Sen lisäksi että oon ihan ihan heikkona Riian Vanhan kaupungin kaltaisiin tunnelmallisiin kaupunkeihin. Tää reissu lykkääntyy todennäköisesti jonnekin kohti kesää muiden kiireiden vuoksi, mutta ei se mitään, kun tässä on muutama muu ennen sitä.

tsekki praha brno zlin opintomatka arkkitehtuuri matkasuunnitelma

PRAHA ja Brno ja Zlín


Tää Tšekkiin kohdistuva reissu ei ollut mun puolesta mitenkään etukäteen pitkään suunniteltu, vaan tuli excursio-kohteena vastaan tän keväisellä Nykyajan arkkitehtuurin historia -kurssilla, jonne sinnekin liityin mukaan vähän hetken mielijohteesta. Viime kevään Amsterdamiin kohdistunut excu jäi multa väliin, joten olin tässä heti innolla mukana. Kaupunkikohteisiin on mun mielestä erityisen mielenkiintoista tutustua opintomatkoilla, koska silloin tulee usein tarkasteltua ympäristöä aika eri kantilta, kuin jos olisi ihan vaan itsekseen lomamatkalla. Tarkoitus on siis vierailla Prahan lisäksi myös Brnossa ja Zlínissä, mutta pääpaino tulee olemaan siellä Prahassa. Oon käynyt siellä skidinä joskus vuonna nakki ja peruna voimistelujoukkueen kanssa kisamatkalla, mutten muista koko kaupungista muuta kuin yhden kirkon julkisivun. Tästä reissusta vois siis veikata jäävän vähän enemmän muistoja mieleen!

id valencia espanja roadtrip matkasuunnitelma

VALENCIA


Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, joka tunnetaan muun muassa paellastaan, arkkitehtuuristaan ja rannoistaan – tai näin ainakin Google mulle kertoi. Ajankohdaksi lyötiin juuri lukkoon toukokuun loppu, jolloin Valenciassa ei pitäisi olla vielä liian kuuma, ainakaan verrattuna loppukesään. Keksittiin Valencia matkakohteeksi paljolti sen takia, että siellä sattuu asumaan tuttuja, jotka ovat tässä vuoden varrella kyselleet kyläilemään. Se ajatus sitten vähän eskaloitui kun Roopen kanssa keksittiin, että vois olla hauska vuokrata auto ja tehdä myös pientä roadtrippiä siellä Espanjan maaperällä. Perhelomilla kun on ehditty nähty Malagaa ja interraililla tutustuttiin Barcelonaan, mutta muuten Espanja on meille vielä aika tutkimatonta maaperää.


Aika jännittävää, etten sanois! Harvoin on samaan aikaan horisontissa näin montaa reissua, saatika edes yhtä. Ihanaa kun on jotain mitä odottaa ja miettiä, kun tarpoo eteenpäin näissä karseissa säissä ja sietää kaikkea tätä kevään opintostressiä.

Jos ootte vierailleet noissa kohteissa, kuulisin mielelläni matkavinkkejä! Varsinkin Riikasta ja Valenciasta (ja Espanjan itäpuolelta muutoinkin), kun ne todennäköisemmin aikatauluttomampia kuin tuo opintomatka. :)

Ja hei tiedoksi, ens viikko tulee olemaan tosi kiireinen, joten täällä blogissa on todennäköisesti aika hiljaista. Tuo kun on viimeinen viikko ennen meidän yhdyskuntaopin ryhmätyön palautusta (joka on mulle kandityö)... Mukavaa sunnuntaita ja hyvää ystävänpäivää teille kaikille!

(kuvat)

Palkintopallilla arkkitehtikilpailussa

2 kommenttia:


Saatiin tammikuussa tokana koulupäivänä sähköpostiviesti, jossa kerrottiin meidän ryhmän sijoittuneen palkittavien eli kolmen parhaan joukkoon Julkisivuyhdistyksen korjausrakentamisen ideakilpailussa. Meinas kyllä samaan aikaan käynnissä ollut yhärin kandikurssin aloitusinfo mennä ihan ohitse, kun ton viestin luki ja hämmennys valtas mielen! Että ei oo totta, oikeesti se meiän työ vai, top kolmessa, waaat. :D

Panttasin sitä tietoa tänne asti, koska lopulliset sijat julkistettiin palkintojenjaossa vasta tänään 9.2., ja halusin tietää lopputuloksen ennen tänne kirjoittamista. Kilpailu oli tarkoitettu vain opiskelijoille ja se pidetään lähes vuosittain aina eri paikkoihin kohdistettuna.

Tänään aamulla hurautettiin porukalla Helsinkiin Korjausrakentaminen 2016 -tapahtumaan, jossa palkintojenjako tapahtui. Siellä oli planssit seinälle ripustettuina, vähän sikinsokin järjestyksessä ettei osattu arvioida sen perusteella, kuka voitti ykköspotin. Tai no, kyllä mä oikeastaan osasin etukäteen arvata, kuka sen kilpailun tulisi voittamaan.

Ja tätädädää, meidän tiimi sijoittui...



...kolmansiksi!

Siis ihan huippua! Ei ihan ykköspystiin ylletty, mutta eipä sen väliä. Muiden työt eivät tosiaan olleet mitään heikkoja esityksiä, päinvastoin. Tää oli erityisesti hurjan hyvä kokemus oman ammatillisen itsevarmuuden kannalta, joka tässä vaiheessa on muutoin vielä aika lähtökuopissa ja matalalla.


(Vähän hölmöä laittaa tänne kuva vaan itestään, mutta ryhmäkuvat jäivät nyt tästä postauksesta pois, kun virallisia saadaan vielä odotella ties kuinka kauan ja omissa ryhmäkuvissa valaistus oli ihan järkyttävä...)

Oon kaunistelematta superylpeä meidän ryhmästä, varsinkin kun lähdettiin koko skabaan aikalailla ilman mitään odotuksia. Ainoostaan tää kuukauden odotusaika oli vähän harmi, kun koko sen ajan tiesi sijoittuneensa jollekin palkintosijalle 1.-3. välillä, ja tietty sitä kerkes toivomaan parasta ja haaveilemaan, mitä kaikkea voittorahoilla tekis... Tai no, mulla ainakin kiilui laajakulmaobjektiivin kuvat silmissä. :D

Tohon työhön ryhdyttäessä oltiin jokainen tosi uupuneita, ja suurin osa syksyn töistä oli siinä vaiheessa jo takana. Ja koska oltiin rakennuksen ulkoista ideointia ja luonnostelua lukuunottamatta jätetty aikalailla kaikkien kuvien ja teknisten ratkaisujen tekeminen vikalle viikolle, meillä oli baltiarallaa viisi päivää aikaa pakertaa se koko komeus kasaan, aina pohjaratkaisuista uusien kerroksien rakenteisiin, ja 3d-mallin teosta konkreettiseen kuvamateriaaliin.

Viimeinen päivä ennen deadlinea oli ihan hullu. Mä tein koko yön meille visukuvia ja tytöt muita kuvia, ja kerkesin nukkua aamulla pari tuntia, jonka jälkeen alettiin hirveellä kiireellä taittaa niitä materiaaleja plansseille (suomeksi: asetella kaikkia kuva- ja ja tekstimateriaaleja julistemuotoon)... Oli vaikea saada kaikki olennainen mahtumaan edes jotenkuten järkevästi siihen määrättyyn kokoluokkaan. Mitään meidän ideaa ja ratkaisuja kuvailevaa tekstiähän ei oltu mietitty mitenkään etukäteen ja palautusperjantaina aivot olivat siinä pisteessä, ettei mitään meinannut enää keksiäkään, mutta jotenkin vaan saatiin jotain lauseita nipistettyä ulos.

Sitten tietty deadlinepäivälle ominaisesti tulostimet olivat ruuhkaantuneet/tukossa ja juoksin itselleni hien päälle ravatessani edestakas koulun käytäviä hakemassa kauempaa tulostimesta A3-pienennösplanssia ja sitten taas uudestaan kun eka kerta menikin paperille kaksipuoleisena, ja niin edelleen... Sitten liima loppui kesken, kun oltiin kiinnittämässä niitä isoja plansseja kapalevylle ja oli aistittavista pientä kilpailuhenkeä, kun jotkut tutut toisesta kiireisestä ryhmästä eivät millään olisi halunneet lainata meille edes muutamaa palasta kaksipuoleisesta teipistään. Sitten just palautusminuuteilla tajutaan vielä jonkun tekstipaperin puuttuvan ja äkkiä juostaan sit sen perässä vielä vähän edestakas... mutta onneksi lopulta ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa!

Alkuperäinen tilanne oli siis tämä:

Kuvat: Julkisivuyhdistys

Suomessa on runsaasti 1970-luvulla ja sen jälkeen rakennettuja ns. elementtiaikakauden asuinkerrostaloja, joista merkittävä osa on tullut tai on tulossa lähiaikoina ensimmäistä kertaa korjattavaksi. Kilpailussa tehtävänä oli ideoida 1980-luvun elementtikerrostalon julkisivujen ilmeen kohentaminen, rakennuksen energiatehokkuuden ja toiminnallisuuden parantaminen sekä mahdollinen lisärakentaminen.

On arvioitu, että nykyään puolet (ja tulevaisuudessa vielä enemmän) kaikesta asuntorakentamisesta on korjausrakentamista.

Saanko esitellä:   KEKO
Keko kokoaa katolleen tehokkaita avoimia yksiöitä. Uusien yksiöiden myötä sekä muuttamalla joidenkin olemassa olevien asuntojen pohjia rakennukseen saadaan asuntoja erilaisille asumistarpeille. Esteettömyysvaatimuksiin vastataan uudella porraskuilu- ja hissijärjestelyillä. Rakennuksen kattoratkaisuna on mahdollista käyttää integroituja aurinkokeräimiä, joilla saadaan nostettua rakennuksen energiatehokkuutta vielä paremmaksi. Rakennuksen julkisivu uusitaan kuorimalla sisäkuoren ulkopuoliset rakennekerrokset ja asentamalla niiden tilalle TES-elementit, jotka parantavat rakennuksen energiatehokkuutta, kohottavat sen ilmettä uuden julkisivumateriaalin myötä ja kannattavat rakenteellisesti uudet parvekkeet. Uusia tilavia parvekkeita tuodaan rakennuksen sisäpihan puoleiselle julkisivulle. Näin huoneistoja saadaan avattua ulospäin ja aurinkoisen sisäpihan valoisuutta jatkettua sisälle asuntoihin.

id arkkitehtuuri opiskelija kilpailu tty Visukuva pihalta, aamuauringon puolelle asetetuista parvekkeista ja kapealla säleiköllä päällysteistä lasiseinäisistä porraskuiluista.
arkkitehtuuri opiskelija kilpailu tty korjausrakentaminen Julkisivu etelään ja julkisivu itään (ei mittakaavassa)
arkkitehtuuri opiskelija kilpailu tty korjausrakentaminen Visukuva parkkipaikan puolelta, sisätiloiksi muutetuista parvekkeista ja muutamista hiukan sisäänvedetyistä parvekkeista, sekä katolle asemoiduista kiikarimaisista lisäkerrosyksiöistä.
arkkitehtuuri opiskelija kilpailu tty korjausrakentaminen Julkisivu pohjoiseen (ei mittakaavassa)
arkkitehtuuri opiskelija kilpailu tty korjausrakentaminen arkkitehtuuri opiskelija kilpailu tty korjausrakentaminen
Pohjapiirrokset voi klikata suuremmiksi (eivät ole mittakaavassa).

– – –

Se oli semmoinen työ se. En yleensä kerro täällä näin juurta jaksain mistään yksittäisestä koulutyöstä, mutta olkoon tää nyt poikkeus: eihän sitä tiedä, sattuuko tällaista kohdalle enää ikinä, vai onko tää vasta pientä alkusoittoa. Oli miten tahansa, tästä on mukava jatkaa eteenpäin: alle kaksi viikko yhdyskuntasuunnittelun kandityön palautukseen, iäiks!


Kuvamateriaalista julkisivukuvat ja pohjapiirrokset teki Lotta Peltokorpi, rakennekuvat (joita tässä ei nyt näy) Maija Saarela. Kiitän mun ryhmäläisiä isosta tsempistä, oli mukava työskennellä teiän kanssa. ❤

Oman tyylin määrittely nurinperin

6 kommenttia:
Oon joskus nähnyt blogeissa semmosia IN/OUT-postauksia, johon on listattu sen hetkisiä top-juttuja ja kirjoittajan mielestä jo taakse jääneitä trendejä. Ne ovat joskus ihan viihdyttäviä, mutta harvemmin mikään on myöskään yllättänyt. Ne saivat mut ajattelemaan muotia ja "kuumimpia trendejä" omasta näkökulmastani – se on aihe, josta tuun tosi harvoin kirjoittaneeksi mitään.

Ajattelin tosi pitkään, että mulla ei ole omaa tyyliä. Että pukeudun niin tavallisesti ettei sitä voi laskea tyyliksi, ja että pitäisi noudattaa jotain erottuvaa linjaa voidakseen puhua "omasta tyylistä". Myöhemmin oon tajunnut, että mitä tulee pukeutumiseen, mähän oonkin hyvin pitkälle oman tieni kulkija. Ei sillä, että pukeutuisin mitenkään erityisesti – ennemmin päinvastoin, mutta ainakin pukeudun just siten miten itse koen parhaaksi ja mukavimmaksi. Eikö se meinaa samaa kuin oma tyyli?

Toki joskus vallitsevat muotijutut sattuvat osumaan samaan linjaan mun oman maun kanssa, ja sehän on enemmän kuin ihanaa. Hauskaa olla joskus "muodikas", ja on ihan parasta, jos kerrankin löytyy oikeesti omaan tyyliin sopivia vaatteita kaupoista useissa eri sävyissä ja malleissa. Kuten vaikka tää boheemin hippimäinen kausi joka aina välillä toistuu, niin sellaisina aikoina on ihanan helppo tehdä sopivia löytöjä.

Myönnän lankeavani joskus joihinkin ohimeneviin muoti-ilmiöihin, vaikka oikeasti tietäisin, etteivät ne sovi mulle. Mutta sallittakoon moinen, kun niiden kautta voi löytää itsestään uusia puolia: Joskus uudenlaisiin kokeiluihin liittyy oman maun ja tyylin vaiheittainen muuttuminen. Mä hommasin esimerkiksi ensimmäiset farkkuni joskus yläasteella, kun taas sitä ennen en voinut sietää farkkuja.

Siinä samalla tajusin, että oikeastaan oma tyyli voi olla helpompi määritellä sen perusteella, että mitä EI pukisi päällensä. Varsinkin niillä, jotka ovat ainakin kohtalaisen nirsoja.


Kuvien lähteet: harmaa neule, t-paita, musta paita, pikkuhousut, farkkuhame, mekko, harmaa toppivaal.pun. neule


► Vaikka farkut ovat nykyään ihan vakio-osa koko vaatetusta, niin farkkuhameet ja -takit ovat edelleen ihan pannassa.
► Ehkä pahin mun inhokeista on napit, jotka sallin vaatteissa vaan tosi harvoissa poikkeustilanteissa. Sit kuvitelkaa tän jälkeen nää kaks yhdistettynä, toisin sanoen yks tän hetkisistä kuumimmista trendeistä: farkkuhame jossa menee nappirivi. Tukehdun oksennukseen.
► Jos pikkuhousuissa tai rintaliiveissä on keskellä semmonen pieni rusetti, leikkaan se samantien pois. Samoin kuin muut tommoset vastaavat ällöt... Ainakin ne rusetit on muutoinkin aika nounou. Ja röyhelöt. Ja pilkut ja pystyraidat.
► En osaa käyttää vaaleanpunaista. Siis jos kattoo vaikka tota neuletta tossa kollaasissa, se on ihana muutoin paitsi siltä väriltä. Sen lisäksi että se tuntuu vaan tosi ällönlällyltä sävyltä, mulla on joku fiksaatio siitä, että se ei sovi yhteen oranssihtavien hiusten kanssa.
 Lyhyehköt paidat ja neuleet. Vaikka jalassa olisi normaalit housut, huomaan nykiväni lyhyemmissä paidoissa sitä helmaa alemmas. En itse ihan hiffaa, miksi paidan lyhyys häiritsee, kun mulla ei edes ole mitään ongelmaa takamukseni kanssa, että yrittäisin sitä peitellä.
► Jos jossain paidassa lukee jotain, sen pitää olla jotain oikeesti osuvaa. Jotkut kliseisistä kliseisimmät lausahdukset tyyliin "more issues than vogue" ja sanat kuten "love and peace" ovat ihan superäklöjä. Joskus harmittaa, kun muuten sopiva paita on pilattu jollain turhalla ja huonolla printillä.
► Pienet taskut asemoituina toppien ja paitojen eteen rintojen kohdalle – ne on ihan kamalia, enkä käsitä, kuka niitä edes käyttäisi mihinkään. Oi miksi pitää pilata niin monet hyvät topit tommosilla taskuilla...
► Nyöripaidat, siis ne joissa menee narut tai naurat rintamuksen kohdalle nyöritettyinä.
► Se kauluspaita+neule -yhdistelmä, että se kauluspaita roikkuu sieltä neuleen alta kuin joku leveä vessapaperi.
► Kaulurit ylipäätänsä. Sellaiset mitä on jossain mekoissa ja ovat ihan söpöjä, mutta ikinä en pukisi itseni päälle. Ja kauluspaidat. Yleensä siksi, koska napit, mutten toisaalta siedä myöskään sitä kaulusta.
► En myöskään osaa käyttää mitään pikkuisenkaan läpikuultavia vaatteita, vaikka ne muita pukisivat nätisti. En vaan tunne oloani hyväksi, jos rintsikat kuultavat läpi, hyvä jos kestän sitä, että jostain isompi kaula-aukkoisista paidoista vilahtaa olkain. Ja siis jotkut saa sellaisenkin tyylin toimimaan tosi hyvin, itse en vaan tunne oloni hyväksi.

Tosta kollaasista puuttuu varmasti jotain, mutta jo ihan näistäkin on aika helppo lähteä maalailemaan kokonaiskuvaa siitä, mitä se oma tyyli oikein pitää sisällään – tai mitä se ei ainakaan pidä.

Tätä listaa katsoessani tunnen itseni tosi rajoittuneeksi, mutta sittenpä olen. Olisi kyllä tosi mielenkiintoista kuulla, millaisia vaatteita te ette pukisi päällenne? Onko joitain trendejä, jotka kierrätte hyyyvin kaukaa?


Ja tosiaan, ällöän näitä listattuja vaatteita vain ajatuksella, että mun pitäisi pukea ne itseni päälle. Muiden päällä ne voivat jopa näyttää hyvältä ja sopia heidän tyyliinsä. :)

Helmeintä

2 kommenttia:
Muistatteko, kun jossain vaiheessa porukoilla oli tapana käyttää sanojen "siistii" tai "coolii" synonyymina sanaa "helmee". Joskus myös ihan tyyliin "siis kuin helmi!". Meidän lukiossa ainakin oli, sitä kuuli vähän joka nurkalla. Ei se mua tietenkään haitannut, vaikka särähtikin korvaan joka kerta siinä määrin, että mulla kääntyi vaistomaisesti pää tarkistamaan, että oliko jollain asiaa. Tai jos joku käytti sanaa sitä mun ollessa samassa porukassa, saatoin heittää takasin että kiitos. :D Mutta yks mikä sanassa helmi on, niin mä en itse osaa käyttää sitä tommosessa yhteydessä. Se vaan kuulostaa mun päässä jotenkin väärältä.

Nyt päädyin kumminkin päädyin käyttämään sitä tuossa otsikossa, koska se jotenkin sopii näihin viime viikoilta poimimiini hyviin viboihin. Sopii muutenkin tähän juuri korkattuun helmikuuhun.



❤ Meidän muutto on tässä kuussa ja viikonloppuna oli käynyt lattia-asentaja, niin että nyt siellä on kauniit uudet parketit odottamassa!

❤ Tein viimein itelleni portfolion ja nyt pidän peukut pystyssä että löytyis vielä töitäkin. Tuntuu että oon ihan hippusen verran myöhässä kun ympärillä moni kaveri on jo löytänyt duunipaikan, eikä Tampereella oo työvoimaa kaipaavia arkkitehtitoimistoja mitenkään ihan loputtomiin. Toisaalta oon siitä hyvässä tilanteessa, että vaikka niitä töitä ei heti löytyis, pärjään ihan hyvin nykyiselläänkin. Se on vaan se ammatillinen itsetunto, joka on vielä aika heikko mutta kohoais mukavasti, jos sais omalta alaltaan töitä!

❤ Yks herkullinen minttusuklaajuustokakku parin viikonlopun takaa ja silloisten asukuvailujen jälkeiset kakkukahvit. Oli tarkoitus tehdä ihan vaan pieni kakku, mutta tästä tulikin täyskokoinen ja silti se katosi parissa päivässä! Ja oli eka kerta vuosiin, kun kutsuin ketään kaveria omaan kotiin kylään. Se oli mukavaa.

id

❤ Meidän yhdyskuntasuunnittelun ryhmän yhteispeli toimii. Se oli asia jota jännitin etukäteen kaikkein eniten, varsinkin kun ryhmät arvottiin. Toisaalta se arpominen oli samalla helpostus, koska ryhmäjäsenten itse etsiminen olisi ollut vielä stressaavampaa... Mutta oli miten oli, tätä kurssia on vielä kuukausi jäljellä, tällä viikolla oli välinäyttö ja onneksi työt sujuvat: kunhan vaan ideoinnin lisäksi saadaan työstettyä jotain konkreettistakin. Tänään oli välinäyttö, ja eilinen venähtikin viimetingassa työskentelyn takia 11 tuntiseksi koulupäiväksi. Ja silti mulla oli hyvä fiilis kokoajan!

❤ Osallistuin täysin extempore meidän tiedekunnan kyykkäkarsintoihin – siis oikeesti, istuin cad-luokassa kaikessa rauhassa tekemässä hommia ja yhtäkkiä löydän itteni kyykkäkentältä karttu kourassa. Pelaaminen oli hauskaa vaikka yleensä oon mukana vaan kuvaamassa, ja niin vaan kävi että Rasvatut karhut -joukkueemme sai meidän killan naisjoukkueen paikan kyykän MM-kisoihin, haha!

❤ Ja jos nyt tähän vielä ryhmäteemalla jatkaa, niin yksi viime syksyinen ryhmätyö onnistui ihan yli odotusten. En haluaisi pitää teitä jännityksessä, mutta saatte odottaa tän kanssa vielä ainakin ensi viikkoon, että yksityiskohdat varmistuvat ensin meillekin.



❤ Matkasuunnitelmat! Tällä hetkellä niitä on useampikin kuin yksi, jokainen eri matkaseuran kera. Euroopassa pysytään ja tietty aika pienen budjetin reissuista kyse, mutta vitsit miten oon innoissani! Kirjoitan tästä lisää myöhemmin, jahka aikatauluihin on saatu vähän varmuutta ja ainakin yksi lyöty ihan majoituksia myöten lukkoon.

❤ Arvaatteko, mikä tossa vikassa kuvassa on siistiä? Siinä seisoo mun ottamia kuvia lehdessä! TEKin toimittamassa Teekkarin työkirjassa joo, mutta hei, ihan oikea lehti kumminkin, sellanen jolla on ihan lukijakuntaakin. Niiin siisti fiilis. Toki sitä näkee ottamiaan kuviaan blogissa ja netissä vähän väliä, mutta oli aika eri juttu nähdä niitä ekaa kertaa niitä lehden sivuille painettuina.


Niin monta mieltä lämmittävää asiaa ja tapahtumaa! Onneks elämä on joskus myös tosi helmee.

Ihanaa helmikuun alkua teillekin!