SLIDER

Äiti kielsi multa Pokemonit


Lounaspiknik & Pokemon GO

Tampereen kansainvälisillä suurmarkkinoilla oli vaikka mitä herkullisia ruoka-aiheisia kojuja, mutta yksi mielenkiintoisimmista oli sellainen, jossa oli ruuan sijaan vastustamattoman herkullisen näköisiä koruja.

Ostin itse sieltä tällaisen tutulta klassikkokarkilta näyttävän riipuksen.
id
Edistystä kotona: olohuone-ruokailutilassa on viimein verhot ikkunoissa, ja tänään nousi pystyyn tuo lamppu, jollaisesta ehdin jo pidemmän aikaa haaveilla. Pitäis kyllä hommata viimein se silitysrauta ja -lauta, että vois esim. silittää noi verhot...

Olohuoneessa uusi matto. Enää siitä puuttuis sopiva sohvapöytä, jonka suhteen ei kyllä ole mitään hajua, millainen haluttaisiin.

Kahvilahetki.


Joko taas on perjantai? Tää viikko pärähti käyntiin pokemonien vauhdittamana – kuten monella muullakin ja kuten joka tuutista aikalailla onkin toitotettu, siinä määrin että nettikin on täynnä mielipiteitä pelin puolesta ja sitä vastaan. Mäkin voin myöntää viettäneeni tän viikon napsimalla pokeja nalkkiin, niin että siinä sivussa on muut somen sovellukset instagrameineen ja snappeineen jääneet ihan kakkoseksi. Tän pelin kanssa työmatkat ovat taittuneet joutuisammin, välillä jopa kävellen, ja vielä muakin enemmän tästä pelistä innostuneen työkaverin kanssa on valittu opiskelijaraflan sijaan lounaspiknikit lähipuiston "lurien" alla. Whatsup-ryhmissä kaverit vuoron perään intoilee löydöillään, ja kotona iltaisiin maristaan poikaystävän kanssa yhteen ääneen, kun jenkit herää ja peli alkaa jumittaa.

En oo koskaan pitänyt mistään orjuuttavista peleistä enkä muutenkaan pelannut oikein mitään. Oon nauranut kaiken maailman aktiivisuusrannekkeille, jotka määräävät joitain käyttäjiään niinkin tehokkaasti, että kesken vierailun kahvihetkenkin ponkaistaan pystyyn, jos ranneke ilmoittaa että hei nyt pitäis liikkua. Vihaan häviämistä ja ylläpitämistä, mutta tää Pokemon GO! -buumi oli sellainen, jota halusin testata, onnistuisiko mun hypätä sen mukaan ja saada sen avulla liikkumisenilon reunasta taas kiinni. Että olis joku syy lähteä muuten vaan iltakävelylle ja nostaa takapuoli sohvalta, tai taittaa työmatka kävellen vaikka kuinka muuten laiskottaisi.

Mä oon oikeestaan just sitä sukupolvea, johon Pokemonien nostalgiapuolen luulisi erityisesti vetoavan ja sen sitten siivittävän tuota pelaamisintoa. Mutta toisin kuin esim. kaikki mun kaverit, mä tunnen (tai siis tunsin) hahmoista nimeltä ainoastaan Pikatchun, koska en ole lapsena koskaan katsonut teeveestä Pokemoneja. Äiti kielsi, koska hän ei tykännyt niistä, ja selitys tälle oli tyyliin "niissä on liian vihaisia ilmeitä". :D Hashtag varjeltu esikoinen: muilta kiellettiin salkkarit, multa jopa pokemonit. Kyllä niitä joskus vähän katsoi salaa kun valvova silmä vältti, mutta en mä niistä enää mitään muista. Viime viikonloppuna katsoin ihan mielenkiinnosta Pokemonien ensimmäisen jakson, kun kovasti mietitytti, mikähän siinä oli silloin niin kamalaa, ettei niitä saanut katsoa. En keksinyt syytä, mutta mitäpä sitä enää itkemään.

Nojoo, viikko takana ja kaikkien niiden yleisimpien pokemonien jatkuva invaasio on jo vähän latistanut intoa, mutta mukava peli tuo silti on. Sen voima ei ehkä riitä mun liikkumisinnon palauttajaksi, mutta joillekin se toimii ja se riittää.

On tähän viikkoon muitakin kiireitä mahtunut kuin Pokemonit: kodin laittamisen kanssa on menty taas vähän eteenpäin, ja olohuone alkaa periaatteessa olla kirjahyllyä ja sohvapöytää vaille valmis – tauluja ja muita yksityiskohtia lukuunottamatta. Niistä taas lisää vähän myöhemmin!

Mulla on huomenna aika mielenkiintoinen päivä, sillä oon menossa ensimmäistä kertaa kuvaamaan häitä. Mä oon itse ollut häissä viimeksi joskus pikkulapsena enkä muista sieltä mitään, että hyvä jos ylipäätänsä tiedän, millaista häissä yleensä on! Jännittää aika reippaasti... ja heti sen keikan jälkeen mun vanhemmat tulee ensimmäistä kertaa kylään, ja vaikkei siinä mitään jännittävää olekaan niin jännitämpä silti. Niskat kiittää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

6 kommenttia

  1. Ihanaa viikonloppua sullekin! :) Ja haha vanhemmilta tulee joskus kieltoja, joita ei sit myöhemmin millään ilveellä tajua (jos tajuaa sillon pienenäkään), mut salee sit jos itellä on joskus lapsia ni lipsahtaa jotain ihan yhtä tyhmiä kieltoja niillekin :D Teiän ruokailutila/mikälie näyttää muuten tosi kivalta, tykkään etenki tosta pöydästä ja siitä miten se mätsää verhoihin (tai verhot siihen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Haha äläpä. :D Niiden onneks oon ollu aika helppo lapsi&nuori ja kaikki ne jotkut absurdeiltakin tuntuneet säännöt oon kuitenki hyväksyny, vaikka olisikin harmittanut. Onneks Pokemonien "menetys" ei sinänsä edes harmittanut, kun en edes kunnolla tiennyt mistä jäin paitsi. :D Voin kyllä kuvitella että ite tulis joskus tehtyä samanlaisia sääntöjä sen perusteella mistä itse tykkää tai ei,.. Kiva kuulla että pidät, munkin mielestä toi kohta on tosi onnistunu! :)

      Poista
  2. Ootko asunut joskus TOASilla? c:

    VastaaPoista
  3. Eikä! En oo ainut jolta äiti on kieltänyt pokemonien katsomisen!!! XD Salaa kanssa sitten niitä yritin välillä katsoa, että ois ees vähän mukana kavereiden jutuissa haha! Oon kyl ihan koukuttunut pokemon go peliin ja nyt jopa aloitin pokemonien katsomisen ekasta tuotantokaudesta :'-------D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! :D Hauska kuulla että löytyy kohtalotoveri! Mäki katoin vähän aikaa sitten sen ekan tuottarin ekan jakson ja ekan Pokemon-leffan, mut sit totesin että joo eiköhän se selvittäny tarpeeks. :D

      Poista

© Helmihytti • Theme by Maira G.