Elokuun lapsi

2 kommenttia:

Hääkuvamuokkailuja ja aikuismaista herkuttelua goudalla ja serranokinkulla.

Pahuksen ihana kahvilapöytä.

Matkamuisto Seinäjoen asuntomessuilta: Seinäjoki-kuosinen keittiöpyyhe (sivuttain tosin).

Mun vanhemmat kävi ekaa kertaa kylässä ja toivat tuliaisiksi tän vanhan tutun mun vanhasta huoneesta. Se kaipaisi vähän entisöintiä ja uutta maalipintaa, mutta on sen verran iäkäs ja arvokas aarre, ettei viitsisi yhtä roheesti maalailemalla puunata kuin mitä tehtiin meidän pinnatuoleille...


Blogit on täynnä kesän viimeisiä festareita, ensimmäisiä syystuulia ja kouluun palaamista. Multa ei irtoa näistä ainuttakaan, mutta elokuuhun liittyy silti aina se oma haikeutensa. Pihlajat alkaa punertaa, omenat kypsyy, kesä ikääntyy. Ja minä siinä mukana.

Mä täytin eilen 22. Ei tunnu missään, ei oo kriisejä eikä pelkoja, elämä rullaa ihan mukavasti eteenpäin. Nyt tuntuu että elän just sitä elämää, jota tässä vaiheessa elämää oikeastaan haluaisinkin elää. Kaikki on hyvin.

Kun olin kuustoista, muistin aina loppukeväästä mun iän vuotta vanhemmaksi – todennäköisesti siksi, kun useat kaverit olivat juuri täyttäneet vuosia, ja olin mielessäni jo samanikäinen. Saatoin kirjoittaa johonkin käsityönäyttelyn nimilappuihin vahingossa väärän iän, sitten tajuta oman mokani, nauraa sille, ja toistaa seuraavaksi uuteen lappuun saman mokan. Ja sitten sama seuraavana vuonna.

Mutta nyt ollaankin jo siinä vaiheessa elämää, ettei sitä omaa ikää enää meinaa kysyttäessä heti muistaa, eikä ainakaan ylöspäin.    – Minkäs ikänen sä nyt oikein olitkaan?   – Kah- tai siis venaas. Eiku joo, kakskytkaks.

Tosin bussikuski meinas just myydä mulle lastenlipun, että taidan silti mennä vielä alle kuusitoistavuotiaasta.

Mä vietän paria harvinaista lomapäivää Espoossa. Alkuviikosta varattiin äitin kanssa lennot Riikaan, keskiviikkona treffattiin Tukholmaan lähtevän bloggaajaporukan kanssa, ja eilen kokoonnuttiin ekaa kertaa vuosiin vanhan voimistelujoukkueen kesken vaihtamaan kuulumisia. Tänään kävin ihmettelemässä uudistunutta Iso Omenaa ja parantelen flunssaa, kun taas huomenna vietetään vielä "kesähäitä" arkkari-porukan kesken ennen kuin tälle kesälle voi jo aikalailla jättää hyvästit. Ja ostinpa vähän extempore itselleni synttärilahjaksi pikkuisen videokameran, jota tässä on vasta pikkuisen ehtinyt testailla. En vielä tiiä, tuleeko sillä julkaistua mitään, mutta hauska päästä kokeilemaan sitäkin taiteenlajia!

Mukavaa viikonloppua kaikille!
2 kommenttia:
  1. Synttärionnittelut! :-)
    Mulla (lokakuussa syntyneenä) oli vähän sama juttu nuorempana; esimerkiksi kesäleireillä ollessa, jos joku kysyi mun ikää, niin sanoin aina sen tulevan ikävuoden, vaikka synttärit oli vielä neljän kuukauden päässä :-D Mutta se johtui lähinnä siitä, "ettei kukaan vaan luule että meen vitoselle vaikka oikeesti meen jo kutoselle!!1"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :> Haha söpöä! Pienenä se oli niin tärkeetä että ihmiset näki sut just sen ikäsenä mitä oli eikä liian lapsena, kun taas nyt se alkaa jo olla ennemmin kohteliaisuus jos joku veikkaa nuoremmaks kuin mitä on. :D

      Poista