Tiiliholveja ja teatteria

Ei kommentteja:
ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä id ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä

Sain viime viikolla tilaisuuden osallistua bloggaajatapaamiseen TTT-klubin kutsumana, yhdessä muutamien tamperelaisten bloggaajien & teatteribloggaajien kanssa. Illan ohjelmassa oli ensin herkullinen illallinen hämyisessä holvikaarien vuoraamassa ravintola Tiiliholvissa, josta siirryimme Tampereen Työväen Teatteriin katsomaan Tuomas Kyrön näytelmää Isän päivä.

Vähän ehkä häpeä myöntää, mutta vaikka oon asunut Tampereella jo yli kolme vuotta, en ole teekkarien Nääspeksi-esityksiä ja muutamia leffoja lukuunottamatta oikein tutustunut paikkakunnan muuhun viihdetarjontaan. Vaikka ne kiinnostaisivat, ei niitä tule kovin helposti mietittynä vaihtoehtoina silloin, kun olisi tilaisuus... En oikein tiedä, miksi. Varmaan ne jotenkin olettaa kalliiksi, ja teatterinäytökset "aikuisille suunnatuiksi", vaikka sopivaa sisältöä löytyisikin joka ikäluokalle, ja jos vertaa niin onhan noiden leffojenkin hinnat kohonneet jo aika kirpeiksi...

Tästä hetkestä jonkin verran taaksepäin koetut teatterikäynnit liittyivät lukion äidinkielen kurssien käynteihin. Eivät ne kaikki näytelmät sytyttäneet, mutta jotkut painuivat pitkäksi aikaa mieleen. Tää Isän päivä ei ehkä kaikin puolin osunut ihan tämmösen 90-luvulla syntyneen tietämykseen ja lapsuudenkokemuksiin, päähenkilön muistellessa 60-70-lukua tyylillä "silloin kun minä olin pieni", mutta oli muuten hauska ja ajankohtainen tavallaan kertoa isän roolista isänä. Naurunpyrskähdyksistä päätellen nappaa tosi hyvin perheellisiin ja hippusen mua vanhempiin katsojiin.

Siinä missä TTT-Klubi oli tuntematon, niin empä ollut ennen käynyt ravintola Tiiliholvissakaan. Nimi oli tuttu, ei kai ihme, kun kyse lienee yhdestä Tampereen tunnetuimmista vanhoista ravintoloista. Tilan tunnelmalla on mulle ruuan rinnalla tosi iso merkitys, ja tuolla sitä tunnelmaa tosiaan oli – sitä vain oli lähes mahdoton ikuistaa kameralla siten, kuin silmin sen näki. Hämärä kynttilävalaistus ja kellarin vaikuttavat, aikoinaan käsinmuuratut tiiliholvit tekivät tilasta ainutlaatuisen, ja kokin laatimaan yllätysmenun yhdistettynä paikasta jäi todella hyvä vaikutelma.

Vaikka näitä Tampereen kahviloita on jonkin verran tullut kierrettyä, muut ravintolat ja nähtävyydet ovat vielä aika mysteeri. Eipä tietenkään ole mikään kiire kahlata kaikkia läpi (siinäpä vasta prokkista riittäisikin), mutta toisaalta on kiva, jos on edes jotain paikkoja, joita pystyy oman kokemuksen kautta suosittelemaan, jos joku kaveri kysyy Tampere-vierailulleen vinkkejä. :)

Mitä te suosittelisitte (jos olisi jotain mitä suositella), jos teiltä kysyttäisiin hyviä ravintola- tai menovinkkejä Tampereelta?

1. ADVENTTILUUKKU – DIY Laserleikatut puiset lumihiutaleet + ARVONTA

76 kommenttia:
Vaikka kokonaiselle blogijoulukalenterille ei riitä voimia ja aikaa, jostain keskeltä tota pimeää väsynyttä marraskuuta muhun iski, että johonkin kyllä riittää. Näin syntyi nopea idea advettikalenterista – joka siis kattaa vain adventtisunnuntait. Muitakin joulujuttuja voi toki tulla, mutta näitä voisi ainakin osata säännöllisesti odottaa.

Suunnitelmana on, että jokainen adventtiluukku sisältää sekä arvonnan että DIY-idean, joista voitte halutessanne repiä ideoita omaan jouluaskarteluihinne. Toivottavasti jäätte seuramaan, mitä muista adventtisunnuntaista paljastuu!

Erityisen jännäähän tästä tekee se, että tää oli niin äkkiseltään repäisty idea, ettei mullakaan ole vielä mitään käryä, mitä seuraaviin luukkuihin keksisin. :'D Että joo, ideoitakin otetaan vielä vastaan! Vanhoja joulukalenteripostauksia aikaisemmilta vuosilta löytyy paljon mm. hashtagien joulukalenteri ja joulu alta.

diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri

Ensimmäisenä vuorossa on vanerista laserleikkaamalla tekemäni lumihiutaleet.

Nämä sopivat hyvin vaikka joulukuuseen tai muuhun ripustettavaksi!

Puu on varmaan mun suosikki kaikista käsityömateriaaleista, mutta samalla aika haastava. Se vaatii heti kaikenlaisia välineitä, jos aikoo tehdä muuta kuin liimailla tai solmia tikkuja ristiin.

Näitä lumihiutaleita ei ihan kotioloissa pysty valmistamaan, paitsi jos on varaa ja tilaa hankkia oma laserleikkuri. Mutta jos on idea, on myös paljon firmoja, jotka valmistavat suunnittelemasi idean alta aikayksikön. Eikä se edes maksa paljoa. Varsinkaan jos olet opiskelija, ja yliopistoltasi/koulultasi löytyy opiskelijoiden käytössä oleva laserleikkuri. Sitten ei tarvitse huolehtia kuin suunnitelmasta ja materiaaleista.

Luulen, ettei omien töiden laserleikkaaminen ole vielä kovin yleistä, koska kyseinen tekniikka ei ole vielä suurelle yleisölle kovin tuttu, eivätkä ihmiset siksi osaa itse hakeutua sen pariin. Vähän niinkuin 3d-tulostus. Jälkimmäiselle on jo omia 3d-kahviloita, jossa luomuksensa voi käydä tulostamassa – onkohan laserleikkureille myös? Aiheesta googlaaminen on aika haastavaa: suomeksi hakutuloksiksi tunkee vain juttuja silmien laserleikkaamisesta.

diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri

Koska mitään ohjeita tähän oli vaikeeta löytää, tässä pikakelauksena, miten homma käytännössä toimii:

1. Ensin luodaan laserilla "tulostettava" kuva/esine/asia. Siitä tarvitaan vektorikuva, esim. Adobe Illustratorilla piirrettynä. En tiedä päteekö tää joka kerta, mutta mulle ohjeistettiin, että viivojen tulee olla punaisella ja 0,001 mm paksua, että kone tajuaa sen leikattavaksi viivaksi, eikä rasteroitavaksi alueeksi. Mutta laserleikkurilla voisi siis leikkaamisen lisäksi myös kaivertaa ja rasteroida – en oo vielä ehtinyt perehtyä kaikkiin mahdollisuuksiin.

2. Sitten joko tilataan suunnitelma joltain laserleikkurin handlaavalta firmalta, tai kaivetaan jostain sopivaa materiaalia ja mennään käytettävissä olevan leikkurin tykö. Itse siitä käytöstä en oikein osaa neuvoa, kun laitteita on aika monenlaisia, ja itsekin oon kokeillut tätä vasta kerran.

Nää koristeet on tehty 3 mm vanerista ja sen jälkeen viimeistelty hiekkapaperilla ja pienillä viiloilla hiomalla. Tykkäsin siitä vähän palaneestakin sävystä, mutta lumihiutaleiden tuntui sopivammalta olla vaaleampia. Toki pinnan voisi myös maalata, mutta pidin tässä tapauksessa enemmän puunvärisestä puusta.

Lopuksi tein koristeisiin ripustuslenkit niistä materiaaleista mitä omista varastoista löytyi  – eli vihreästä paperilangasta ja hopean värisestä metallilangasta. Harkitsin myös olkilankaa ja punaista samettilankaa, ja tuntuu että paras olisi voinut olla joku ohut kimaltava hopealanka.

diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri diy-lumihiutaleet-laserleikkaaminen-vaneri

Arvonnan kohteena on siis tällainen neljän setti lumihiutale-koristeita. Jos vielä tekisin jonkun nätin rasian, niin sopii aika nätisti vaikka lahjaksi. Mä tykkään näistä enemmän kuin mistään lumihiutaleista tähän asti (joita löytyy mm. paperiset 3d-lumihiutaleet ja hamahelmi-lumihiutaleet), mutta entä te?

ARVONTAAN OSALLISTUMINEN:
Jos tykkäät ja sullekin kelpaisi tämmönen setti, kommentoi alle sähköpostiosoitteesi (jotta tavoitan voittajan) ja kerro, mikä teidän kotona on ensimmäinen joulun merkki? Osallistumisaikaa on ensi viikon perjantaihin (2.12.). Arvonta on päättynyt, kiitos kaikille osallistuneille!

Onnea arvontaan ja mukavaa ensimmäistä adventtisunnuntaita! ❤

Inspiroivaa omaa aikaa

2 kommenttia:
Edellisestä postauksesta on venähtänyt jo vähän aikaa, blogin ääressä puuhastelu ei oikein sopinutkaan tähän kuukauteen, vaikka toisin suunnittelin. Nähtävää ja tehtävää on kuitenkin riittänyt, ja vähän harmittaa, etten ole ehtinyt kirjoittaa niistä pitkin tätä kuukautta. Pakko vähän jakaa näitä aiheita useampaan postaukseen, muuten tästä tulis taas kilometrin mittainen juttu.

Miksi blogistani loppui omakuvat

4 kommenttia:
En tiedä, oletteko te edes huomanneet, mutta viime aikoina mun kirjoituksissa ja kuvissa ei juuri ole näkynyt omaa naamaa, tai muutakaan osaa itsestäni. Asukuvat ovat kadonneet kuin maan nieleminä eikä kännykänkään kuvanauhasta juuri löydy selfieitä. Mitä oikein tapahtui?

Keksin ainakin yhdeksän syytä, miksi näin on päässyt käymään.

id bloggaaja omakuva itsetunto
(Vanha kuva viime joululta)


Osa syistä on aika luonnollisia.

1. Mulla ei vain ole lähipiirissä ketään kuvaajaa, jota kehtaisi luontevasti pyytää avuksi. En siis tunne täältä Tampereelta riittävän hyvin ketään toista valokuvausta harrastavaa, joka oikeasti nauttisi siitä kuvaamisesta, käyttäisi mielellään aikaa siihen kuvailuun ja olisi helppo pyytää mun kanssa kuvaamaan – tai päinvastoin, pyytäisi helposti mut kuvauskaveriksi. Mulla katoaa heti koko kuvausfiilis, jos kysyn vaikka Roopelta apua itseni kuvaamisessa ja havaitsen hänen ilmeistä ja eleistä vaikka pienenkin vastentahtoisuuden. Tulee semmonen ääh no otetaan nyt nopeesti niin pääsee pois tästä – eikä silloin yleensä onnistu mikään. Ja siitä johtuen...

2. En kehtaa pyytää valokuvausta harrastamattomia kavereita kuvaamaan mua. Tai jos joskus kehtaan, vaivaannun superhelposti siinä kameran edessä, jos kuvaaja on kokematon tai ei osaa käyttää mun kameraa. Se ei tosin niinkään ole kokemattoman kuvaajan vika, vaan johtuu mun tarpeesta pitää itse se homma hallussa. Viihdyn niin paljon paremmin itse siellä kameran takan, hallitsemassa tilanteen muiden puolesta.

3. En tykkää kuvata itseäni itselaukaisimella. Koen sen jotenkin epämiellyttäväksi valokuvaamisen muodoksi, lopputuloksen laatuun nähden liian vaivalloiseksi. Ainoa, josta vaivaannun enemmän kuin siitä, jos joku muu ottaa musta kuvaa ihmisten ilmoilla, on jos yritän itse ottaa itsestäni kuvaa niin, että siinä on muita ihmisiä lähistöllä. Monet bloggaajat ovat kai joko tottuneita tai sitten pakottaneet itsensä tottumaan siihen ihmisten ilmoilla kuvaamiseen tai kuvattavana olemiseen, mutta mä en oo oppinut sitä. Tai jos joskus uskalsin paremmin, se uskallus on käpertynyt takaisin kuoreensa. En pysty edes ottamaan bussipysäkillä seistessä kännykällä selfietä miettimättä, että miltähän tää noille autolla ohitse ajaville oikein näyttää. :D

Että on se niin vaikea asia toi kehtaaminen...



Osa esteistä liittyy muhun itseeni ja tän hetkisiin fiiliksiin, jotka vähän vaihtelee kausittain.

4. En yksinkertaisesti oo viime aikoina tuntenut oloani kuvaukselliseksi tai ikuistettavaksi. Luontevuus on ihan hukassa, itsensä ehostaminen minimissä. Talvi-iho on hilseilevää korppua, ripsarit leviää räntäsateesta ja päiväunista, onkohan tää sama takkuuntunut letti jo kolmatta päivää päässä, mun viimeset farkut repesi sisäreidestä joten kuljen lämpölegginseissä jotka näyttää saumoistaan ihan kalsareilta, peitän ne isoilla villapaidoilla jotka saa mut näyttämään isolta sieneltä. Mulla saattaa olla sairaan hyvä fiilis päivän päätteeksi, mutta ei mun itseäni huvita ikuistaa. En ole pitkään aikaa ottanut edes irrallista julkaisematonta selfietä, muuta kuin ton alla olevan tätä postausta varten. Oikea huippuotos taas sekin.

5. Mun kriteerit blogiin ja someen julkaistavissa kuvissa ovat nousseet liian koviksi, eivätkä kännykällä otetut selfiet täytä niitä oikein koskaan. Kriteerien taso on noussut, mutta mun mahdollisuudet ottaa hyviä kuvia itsestäni eivät.

6. Oon ylikriittinen niiden kuvien suhteen, joita itestäni otetaan. Siis oikeesti. Voin tykätä siitä miltä peilistä katsoessa näytän, mutta mitä kuviin tai julkaisuun tulee, asia on ihan eri. Silloin kun otan kuvia muista ihmisistä, näen kauneutta ja onnistumista, vaikka kuvissa itse olevat eivät sitä näkisi, ja väitän vilpittömästi vastaan jos kuvattu henkilö tuntuu olevan liian itsekriittinen (siis jos näin oikeasti on, osaan kyllä sanoa jos vika on oikeasti itse kuvassa). Mutta kun kyse on musta itsestäni, se vakuuttelu ei toimi.

7. Lämpenen itsestäni otetuille kuville hitaasti. Joskus joku selfie miellyttää "julkaisemisen verran riittävästi" vasta aikaisintaan parin viikon päästä kuvaushetkestä, ja sitten se julkaiseminen tuntuu liian hölmöltä ja myöhäiseltä. Tai ehkä ei olisi, mutta harvemmin tulee julkaistua.



Sitten on ihan käytännöllisiäkin syitä.

8. Talvellä on jatkuvasti liian pimeä. Ulkona ehdi valoisaan aikaan kuvata mitään, kun töihin menee pimeällä ja pääsee kotiin pimeällä.

9. Kyseenalaistaminen. Miksi kuvaisin tai julkaisisin? Tuntuu niin turhalta, ei oo mitään näytettävää. Samalta se naama näyttää edelleen, eikä pukeutumisessa ole tällä hetkellä mitään inspiroivaa. Palataan aiheeseen sitten joskus, kun omakin naama joskus taas inspiroi.

Tää on oikeestaan aika sääli, koska mä nautin myös kuvattavana olemisesta, jos tilanne vain on mukava. Tykkään olla oman blogini päähenkilö, omalla naamallani ja omilla kuvillani. Mä oon vaan itse tehnyt tästä itselleni tosi vaikeaa. Ja jos tätä aattelee bloggaamisen "ammatillisemmalta" kannalta, teen samalla hallaa koko blogille, koska yleisesti ottaen ihmiset tykkäävät nähdä, kuka blogin kulissien takana riehuu. Voiko lifestyleblogia ylipäätänsä pitää ilman säännöllistä omakuvan ruutuun plänttäämistä? Tai onko toisaalta mitään naurettavampaa, kuin niiden omakuvien "pakottaminen"?

Ehkä tää on hetkellinen kausi, mutta onneksi mun naama ei oo tän blogin tai instagram-feedinkään ainoa sisältö. Muuten kuunneltaisiin jo tän tarinan kuolonkorinoita. :D Onko kellään ollut samanlaisia fiiliksiä aiheesta? Ootteko te kokeneet lukkoja valokuvaamisen/valokuvattavana olemisen suhteen?

4 parasta DIY Halloween-koristetta ja tuparit kauhukodissa

4 kommenttia:
Hupskeikkaa, enpä kerennytkään kirjoittamaan näistä viime viikolla. Syytän tuplamittoihin ja viikonlopulle venähtäneitä työpäiviä. Mutta nyt sitten viimein! Kun kerran kesti, niin saatte tässä kerralla sekä tuparitunnelmia että mun testaamista koristeista parhaat DIY-ideat Halloween-sisustukseen. :)


Ekaks kuitenkin, tervetuloa meille!

halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu
Sängynpääty parhaimmillaan. :D
halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu
Lepakkoparvilla oli näyttävä peittää seinäpinta-alaa. Tarvittiin mustaa paperia, lepakkomalli, ja kymmenitään kopioita. Ja sinitarraa. Tee lepakkoihin taite ennen seinään kiinnittämistä, niin ne näyttävät lentävän!
halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu
Kerkesinkin kirjoitella näistä tuijottavista silmämunakukista jo vähän aiemmin.
halloween diy sisustus koristelu
Ihmissyöjä! Tein nuo pienet pääkallohelmet sellaisesta itsestään kovettuvasta savesta.
halloween-diy-sisustus-koristelu
Ihmissyöjän iltapala.
halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu

...joskus myöhemmin sit esittelyä vähän laajemmin ja paremmassa valossa. :D Mutta tämmösissä tunnelmissa vietettiin tupareita tossa alkukuusta! Itse juhlameiningeistä ei oikein tullut otettua kuvia, ilta meni niin täysiään siinä emännöidessä. Enkä mä oikein muutenkaan kehtaa kiusata ihmisiä tolla kameralla, vaikka jälkeenpäin vähän harmittaakin, kun porukalla oli niin upeita Halloween-asuja! Oli tosi ihana kun sai tuntea, ettei ollut itse ainoa joka panosti, kun ihmiset olivat jaksaneet vetää teemavermeitä niskaan – puhumattakaan tuparilahjoista, joita ei yhtään osattu odottaa, ja ruuista jotka täydensivät täydellisesti meidän herkkupöytää! ♥

En oo koskaan aiemmin järjestänyt ihan näin isoja juhlia, tai oikeastaan tällaisia että mukana on sekaisin sekä mun että Roopen kavereita ja kaverien aveceita. Tosi moni kaveri oli ulkomailla, mutta onneksi saatiin ihan vieraita. Espoon kaverit majoittuivat meille, ja saatiin siinä samalla testattua että joo, kyllä ainakin kahdeksan kaveria pystytään lattiamajoittamaan edes jokseenkin mukavasti. Se ei ehkä ollut viikonlopun kohokohta, mutta ollaan kyllä tosi tyytyväisiä miten juhlat sujuivat! Sopivan rauhallisesti muttei apaattisesti, ei jäänyt traumoja tästä ekasta kunnollisesta juhlien järkkäyskokemuksesta (jännitin jotenkin tosi paljon että käy jotain katastrofaalista ja koko homma floppaa). Eli voidaan joskus ottaa uusiksi, sitten kun ollaan eka unohdettu, millainen duuni tämmösten järjestämisessä osaa olla :D

Koristelut näissä juhlissa oli heti ruokien kanssa ihan tähtiroolissa! 


Punanaamiosta ostettuja hämähäkkejä ja seittejä lukuunottamatta nää oli kaikki yksinkertaisista materiaaleista koottavia ja helppoja koristeita. Mä en yleisesti ottaen yleensä tykkää mistään perinteisestä teemakrääsäkoristeista, ja usein itse tekeminen on vaan mielenkiintoisempaa.

Tässä mun tän kertaset suosikit:



AAVE (+helppo liisteri vehnäjauhoista ja vedestä)
halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu

TARVIKKEET:
– Kevyttä harsoa
– Jonkinlainen tukevahko teline – esim. kuten kuvassa: pullo (jossa pohjalla painona hiukan vettä), ilmapallo ja rautalankaa
– Liisteriä (ohje alla)

Sopiva harso telineen päälle ja leikkaa sopivan kokoinen pala. Upota harso liisteriin niin että koko kangas kastuu kastuu, ja levitä sen jälkeen takaisin telineen päälle. Anna kuivua ainakin yön yli, kunnes harson harson huomaa kovettuneen. Irrota teline ja jätä haamu leijumaan. Lopputuloksen tukevuus saattaa yllättää ensikertalaisen, sillä aave näyttää todella kevyeltä!


Helppo kotitekoinen liisteri:
– 1 osa vehnäjauhoja, 3 osaa vettä (esim. 0,5 dl vehnäjauhoja ja 1,5 dl vettä)

Sekoita vehnäjauhot ja vesi hyvin. Laita kattilaan ja kiehauta nopeasti kokoajan sekoittaen pohjaa myöten (muuten seos palaa pohjaan). Seos alkaa sakeutua heti kuumentuessaan lähelle kiehumispistettä, sen ei siis tarvitse kirjaimellisesti alkaa kiehua. Sekoittaessa tuntee, miten seos paksuuntuu – ja silloin liisteri on valmista. Anna seoksen jäähtyä hetken ennen liisteröinnin aloittamista. (Kätevä kuvallinen ohje täällä.)



KURPITSAT SANOMALEHDISTÄ
halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu

TARVIKKEET:
– Roskapusseja
– Teippiä (esim. maalarinteippi)
– Sanomalehtiä
– Liisteriä (ohje aiemman koristeohjeen yhteydessä)
– Peittäviä maaleja, esim. akryylivärejä

Rutista sanomalehden sivuja sellaisiksi tolloiksi ja sullo niitä roskapussiin, kunnes pussi on sopivan täynnä. Tee pussiin kurpitsamaista muotoa laittamalla sen ympäri kireästi teippiä muutaman rinkulan verran. Revi sanomalehdistä suikaleita, ja liisteröi niitä roskapussikurpitsan ympärille sen verran, että pinnasta tulee kohtalaisen tasainen. Anna kurpitsojen kuivua ennen maalaamista.



VERINEN KYNTTILÄKALLO
halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu

TARVIKKEET:
– Muovinen kallo (esim. Punanaamiosta)
– Puukko tai muu vastaava väline reiän vuolemiseen
– Pikkukiviä
....tai sitten ei mitään ylläolevista, vaan valmis kivinen kallokynttilänjalka
– Punainen kynttilä

Vuole kalloon reikä, ja täytä sitä sopivasti pikkukivillä (saa myös askarteluliikkeistä, omani oli jostain Tiimarin kuolinmyynneistä ostettuja). Tunge kynttilä niin syvälle kalloon, että se varmasti pysyy tukevasti pystyssä. Anna steariinin valua kallon päälle.


Huom! Tää oli mun oma pihistelykehitelmä kun en raaskinut maksaa kivisestä kynttilänjalkakallosta, mutta ei tosiaan mikään kaikkein kätevin DIY siinä mielessä, sillä muovi ei kestä kuumuutta. Kynttilän palamista on siis syytä vahtia varsinkin varren lyhentyessä ja loppupää vaihdettava ajoissa. Me ei muutenkaan voitu juhlassa polttaa kynttilöitä, ettei olisi syttynyt vahingossa mikään/kukaan palamaan, mutta rauhallisemmassa tunnelmahetkessä tämä toimii hyvin.



TUIJOTTAVIEN SILMIEN OVIKRANSSI
halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu halloween-diy-sisustus-koristelu

TARVIKKEET:
– Joku halpis kranssipohja
– Pingispalloja
– Tusseja
– Sakset
– Neula ja lankaa
– Koristeluun esim. punaista lankaa, seittiä ja hämähäkkejä

Valmistele kranssipohja esim. maalaamalla. Piirrä pingispalloihin hurmaavia silmämunia. Tee silmämunien taakse saksilla varovaisesti kaksi vierekkäistä viiltoreikää, ja pujota niistä läpi lanka. Kiinnitä silmät ja muut koristeet kranssiin ja ripusta oveesi säikyttämään pahaa-aavistamattomat naapurit ja juhlavieraat.

– – – – –

Sellasta! Löytyisittekö te näistä oman suosikin, jota tekoa voisitte kokeilla? Nyt tää Halloween taitaa olla aika läpikotaisin koluttu. Ja kohta varmaan on jo joulujuttujen vuoro... Huh, joulukuu koittaa taas ihan liian nopeasti. En oo yhtään valmis!

8 parasta Halloween-herkkua

2 kommenttia:
Halloween tuli ja meni, mutta meillä sitä juhlittiin vasta viime viikonloppuna, ja mä fiilistelen vielä jonkin aikaa niiden jälkimainingeissa. Tulin emännöinnin myötä pitkästä aikaa leiponeeksi oikein olan takaa, ja oli sen verran hyvää settiä, että parempi koota nää yhteen vastaisuuden varalta. Ruuat saivat siinä määrin kehuja, etten todennäköisesti olisi uskonut, jos en olisi ehtinyt itsekin maistaa!

halloween parhaat herkut vihreä mato ötökkä juustokakku

VIHERTÄVÄ MATOKAKKU
(sitruunainen juustokakku vadelmahillokiteellä)

Miten jokin voikin näyttää niin ällöltä ja olla niin hyvää? Tää oli varmaan kaikkein suosituin herkku: ei liian makea tai täyttävä, vaan tosi raikas juustokakku! Ohje löytyi Suklaapossu-blogista. Muokkasin sitä sen verran että käytin pohjaan niitä dominoa muistuttavia (mutta halvempia) täytekeksejä + voita valkosuklaan sijaan, ja laitoin taikinaan 100g enemmän tuorejuustoa ja jonkin verran vihreää elintarvikeväriä, että sävy olisi vähän ällömpi. Punainen päällinen on vadelmahilloa, johon on lisätty vettä ja hiukan liivatetta. Siihen vielä karkkimatoja uiskentelemaan ja valmista!

halloween parhaat herkut aivocupcake red velvet

AIVOCUPCAKET
(Red velvet -cupcaket tuorejuustokuorutteella)

Nämä eivät olleet ehkä ihan napakymppi, mutta tosi hyviä kuitenkin! Taikina ei ollut kovin makea, mutta toisaalta se oli hyvä tasapainottamaan makeaa kuorrutetta. En ollut ennen tehnyt red velvet -kakkua, joten tää oli yksi monista tän leipomisoperaation uusista kokeilusta. Käytin apuna Kinuskikissan red velvet -kakkupohjan ohjetta ja tuorejuusto-kuorruteen ohjetta (johon lisäsin vähän pinkkiä pastaväriä). Tortuista tuli pinta-alaltaan niin pieniä, että kuorrutekuviointia oli vaikea tehdä, mutta tuli niistä silti hauskoja (eli sopivasti ällöjä)!

id halloween parhaat herkut silmämuna cakepops

SILMÄMUNA-CAKEPOPSIT

Okei, mä en tehnyt näitä, vaan muutama ihana vieras toi täydennystä meidän noutopöytävalikoimaan, ja nää olivat niistä yksi näyttävä upeus! En oo koskaan tehnyt cakepopseja, mutta pakko laittaa idea korvan taa – olivat tosi ihania makeita, yhden suupalan herkkupommeja! Sen verran kerkesin nautinnoltani analysoimaan (vain yhden silmän verran, koska nää menivät ihan kuumille kiville), että värikkäät iirikset oli ainakin tehty jostain smartiesien tapaisista karkeista, ja sisältö oli ihanaa suklaista mössöä. Jos tiiätte jonkun ihanan cakepops-ohjeen, vinkatkaa! 

halloween parhaat herkut guacamole kurpitsassa

GUACAMOLE-DIPPI KURPITSASSA

Eka kerta kun tein guacamolea, ja meni ihan kuumille kiville! Tehtiin aika reilu annos, joka riitti sopivasti 16 hengelle. Herkun kruunasi "kurpisakulho", josta kaavin ensin suurimman osan hedelmälihasta talteen, että sain sisälle astian, johon dipin pystyi asettamaan.

Itse guacamoleen upposi 7-8 pientä avocadoa (eli sellainen pussillinen joita kaupassa myydään, miinus yksi joka oli liian kova), 2 tomaattia, 1 sipuli, puolikas lime, suolaa ja chilijauhetta. Sekä tietty dipattavaksi tacosipsejä ja vihanneksia!

halloween parhaat herkut kurpitsapiirakka

KURPITSAPIIRAKKA
(Suolainen kurpitsa-kesäkurpista-feta-piirakka)

En oo koskaan ennen syönyt kurpitsaa, joten tää oli ihan uusi makuelämys ja kokeilu! Eikä ollut yhtään hullumpaa, voisi sopiva muihinkin juhliin. Kurpitsan kypsentely oli aika aikaa vievä operaatio, kun ei ollut ihan varma miten homma toimii, mutta hyvin se onnistui. Halusin tehdä tästä suolaisen piirakan, kun makeita ruokia oli jo niin paljon. Ohje löytyi Korianteri-blogista, muokkasin sen verran että jätin pinaatin pois.

halloween parhaat herkut joulutortut

HALLOWEEN-TORTUT

Nää en varmaan paljon esittelyä kaipaa, kun on näkynyt paljon muissakin blogeissa: joulutorttuja Halloween-muodoissa. Sopivat kuitenkin hyvin joukkoon! Mutta hitto että näissä oli kyllä kauhea vääntö verrattuna normaaleihin joulutorttuihin. Argh. :D

halloween parhaat herkut suklaakakku hämähäkinsetti

HÄMÄHÄKINSEITTI-SUKLAAKAKKU
(Maitosuklaa-valkosuklaa -kuorutteinen suklaakakku)

Tää on mun bravuuri-suklaakakku, johon tein maitosuklaakuorrutteen päälle valkosuklaalla spiraalin, johon sain seittimäisyyttä vetämällä hammastikulla viivoja keskeltä sivuille. Itse suklaakakun ohje on tämä pienen suklaakakun ohje tuplakoossa.

halloween parhaat herkut verinen booli

VERINEN BOOLI

Niin aikuiset nää juhlat ei ollut että oltaisin voitu juomia tarjota, mutta booli on aika klassikko. Tähän upposi perus boolijuomien lisäksi mansikanpalasia ja kertakäyttökumihansikkaassa jäädytettyjä, parilla tipalla elintarvikeväriä värjättyjä jääkäsiä – tai sydämiä, joilta ne sopivasti näyttivät kun hanskaa irroittaessa kädestä irtosi sormet. :D Itse asiassa heitin joukkoon karkkimatojakin, mutta ne eivät sitten kelluneetkaan (ylläripylläri) joten löytyivät vasta pohjalta.


Näiden lisäksi oli myös muita ihania herkkuja joista kiitokset menee vieraille. Ruokaa oli loppupeleissä aika paljon, kaikki saivat kyllikseen ja jotain jäi ylikin, mutta ihan hyvä vaan – Roope ehti huolestua jo ennen juhlia, että voi miksi pitääkin tulla vieraita, kun sittenhän ne syö kaikki meidän herkut. :D