SLIDER

Tiiliholveja ja teatteria

ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä id ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä ravintola tiiliholvi ttt-klubi tuomas kyrö isän päivä

Sain viime viikolla tilaisuuden osallistua bloggaajatapaamiseen TTT-klubin kutsumana, yhdessä muutamien tamperelaisten bloggaajien & teatteribloggaajien kanssa. Illan ohjelmassa oli ensin herkullinen illallinen hämyisessä holvikaarien vuoraamassa ravintola Tiiliholvissa, josta siirryimme Tampereen Työväen Teatteriin katsomaan Tuomas Kyrön näytelmää Isän päivä.

Vähän ehkä häpeä myöntää, mutta vaikka oon asunut Tampereella jo yli kolme vuotta, en ole teekkarien Nääspeksi-esityksiä ja muutamia leffoja lukuunottamatta oikein tutustunut paikkakunnan muuhun viihdetarjontaan. Vaikka ne kiinnostaisivat, ei niitä tule kovin helposti mietittynä vaihtoehtoina silloin, kun olisi tilaisuus... En oikein tiedä, miksi. Varmaan ne jotenkin olettaa kalliiksi, ja teatterinäytökset "aikuisille suunnatuiksi", vaikka sopivaa sisältöä löytyisikin joka ikäluokalle, ja jos vertaa niin onhan noiden leffojenkin hinnat kohonneet jo aika kirpeiksi...

Tästä hetkestä jonkin verran taaksepäin koetut teatterikäynnit liittyivät lukion äidinkielen kurssien käynteihin. Eivät ne kaikki näytelmät sytyttäneet, mutta jotkut painuivat pitkäksi aikaa mieleen. Tää Isän päivä ei ehkä kaikin puolin osunut ihan tämmösen 90-luvulla syntyneen tietämykseen ja lapsuudenkokemuksiin, päähenkilön muistellessa 60-70-lukua tyylillä "silloin kun minä olin pieni", mutta oli muuten hauska ja ajankohtainen tavallaan kertoa isän roolista isänä. Naurunpyrskähdyksistä päätellen nappaa tosi hyvin perheellisiin ja hippusen mua vanhempiin katsojiin.

Siinä missä TTT-Klubi oli tuntematon, niin empä ollut ennen käynyt ravintola Tiiliholvissakaan. Nimi oli tuttu, ei kai ihme, kun kyse lienee yhdestä Tampereen tunnetuimmista vanhoista ravintoloista. Tilan tunnelmalla on mulle ruuan rinnalla tosi iso merkitys, ja tuolla sitä tunnelmaa tosiaan oli – sitä vain oli lähes mahdoton ikuistaa kameralla siten, kuin silmin sen näki. Hämärä kynttilävalaistus ja kellarin vaikuttavat, aikoinaan käsinmuuratut tiiliholvit tekivät tilasta ainutlaatuisen, ja kokin laatimaan yllätysmenun yhdistettynä paikasta jäi todella hyvä vaikutelma.

Vaikka näitä Tampereen kahviloita on jonkin verran tullut kierrettyä, muut ravintolat ja nähtävyydet ovat vielä aika mysteeri. Eipä tietenkään ole mikään kiire kahlata kaikkia läpi (siinäpä vasta prokkista riittäisikin), mutta toisaalta on kiva, jos on edes jotain paikkoja, joita pystyy oman kokemuksen kautta suosittelemaan, jos joku kaveri kysyy Tampere-vierailulleen vinkkejä. :)

Mitä te suosittelisitte (jos olisi jotain mitä suositella), jos teiltä kysyttäisiin hyviä ravintola- tai menovinkkejä Tampereelta?

Ei kommentteja

Lähetä kommentti

© Helmihytti • Theme by Maira G.