SLIDER

Pikkumustaa metsästämässä

31. tammikuuta 2016

Kuukauden päästä juhlistetaan taas meidän killan vuosijuhlia, ja pitäis niihin iltamiin keksiä jonkin sortin päällepantavaa. Viime vuonna juhlittiin 45-vuotisjuhlia, joten tämän vuotiset juhlat eivät ole ihan yhtä suuret. Ei siis mun mielestä ihan sovi tää viime vuoden mekko, ei ainakaan ihan yhtä raskaalla helmalla. Tai no, oon siellä osin myös kuvaajana, ja siinä olis hyvä jos liikkuminen olisi helpohkoa ja että voisin tarpeen tullen olemaan vähän huomaamattomampija.

Toisaalta, juhlien teeman nimi on Ilostiikka. Se jos mikä on aika monitulkintainen sana. Mulle tuli siitä ekana mieleen keltainen väri, yhdelle joku mauste (koska samantyylinen sana kuin joku lipstikka), kun taas joku määritteli sen että "iloa" ja "erotiikkaa". :D Miten ton teeman mukaan oikein pukeutuisi, kas siinä pulma. Ylimääräiselle rahalle kun löytyis myös muuta käyttöä, kuin kohtalaisen harvoin käytettävät hepenet.

nelly
MEKKO 1, MEKKO 2, MEKKO 3

Sen vuoksi aattelin, että teemasta huolimatta mun kannattaisi varmaan enemminkin etsiä joku sellainen sopivan klassinen, monenlaiseen juhlaan sopiva "pikkumusta" mekko. Sellaista kun ei kaapin pohjalta tällä hetkellä edes taida löytyä. Ja vaikka mieli tekis, tässä on enää kuukaus kandin palautukseen eikä tosiaan oo aikaa ommella mitään... Oikeastaan en edes pystyisi, koska mun ompelukoneesta meni taannoin katki yksi pieni mutta oleellinen muoviosa: se, mikä pitäisi ylälangan paikoillaan. :/

Kaikenmaailman verkkokauppavalikoimia läpi käydessä sai huomata, että ai vitsit on vaikee löytää sopivaa yksinkertaista mutta kaunista mustaa mekkoa... Myönnän että oon tosi nirso, mutta jotenkin noi voi helposti näyttää mauttomilta tai sitten vaan tosi tylsiltä.

id zalando
MEKKO 1, MEKKO 2, MEKKO 3

Kuten yllä näkyy, löysin muutaman lupaavalta vaikuttavan mekon, joissa jokaisessa on ainakin joku mun silmää miellyttävä piirre. Pitäis vaan päättää aika äkkiä, minkä mekon hommaisin, kun ei oo aikaa perinteiseen shoppailuun ja tilauksien toimituksissa menee aikansa. Tällä hetkellä vaakakuppi näyttäis olevan kallistumassa tuon ensimmäisen kollaasin yksihihaiseen mekkoon – sen viereinenkin olisi mun mieleen, mutta pelkään että pidemmästä helmasta olisi hankaluuksia. Mitä mieltä ootte? Ootteko sattuneet löytäneet itsellenne jonkunlaisen täydellisen, about tilanteeseen kuin tilanteeseen sopivan pikkumustan?


(Postaus sisältää mainoslinkkejä.)

Pikkukissa pakkasessa

29. tammikuuta 2016

id
Pipo – DIY / Villapaita - 2hand / Kaulaliina – Seppälä / Kengät - Meindl


Kirjoittelin viikonloppuna kissapiposta, mutta näitä asukuvia en ennättänyt julkaisemaan. Tää on viime aikoina ollut yksi mun vakkariasuista – varsinkin toi villapaita, joka on ollut tässä harmaassa arjessa aika ihana ja lämmin väripilkku. Saatiin myös sattumalta näihin kuviin tosi kauniit värikontrastit: kellertävä rakennus ja ilta-aurinko, turkoosi villapaita, sinertävä lumimaisema ja nää mun hiukset. Aika harmoninen yhdistelmä!

Ja oli muuten mukavimmat talvikuvailut ikinä. Sää oli leuto, ton paksun villapaidan alle piiloutui mukavasti monia lämpökerroksia, kengät oli kunnon "näiden kanssa selviydyn vaikka maailmanlopusta"-mallia ja sormettomat hansikkaat tuntui jopa lämpimämmiltä kuin nahkahanskat (?!)... Ei tuntunut yhtään siltä, että pakkasta olis ollut lähemmäs 20 astetta. Olo oli oikeestaan jopa lämpimämpi kuin mitä aiemmin päivällä toppatakin kanssa.

Nyt sen sijaan on loskaa ja vettä ja yyh ääh, ja silti oon onnellisempi kuin pakkasilla. Ihan vaan siksi, että silloin oli vielä liukkaampaa kuin nyt. Vaikka Dr.Martens-bootsien pakkasenkestävyys on ihan siedettävä, sain huomata niiden pidossa olevan puutteita. Kun pakkasta oli riittävästi, aura-auton kolaamat tiet olivat ihan ilman jäätäkin jo niin käsittämättömän liukkaita, että joka askeleella tuppas askel lipsumaan. Jopa toi mun onneton vajaan kilometrin mittanen koulumatka muuttui aika jännäksi. Päätös kunnon talvareihin vaihtamiseen kypsyi kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun vedin talven ekat lipat komeesti keskellä kampuksen pihaa. Enkä tietenkään ollut siinä yksinäni. Suhtaudun yleensä aika reteesti tommoseen perustoilailuun, kun en sentään satuttanut itseäni, mutta ei se kovin hyvä alku sille maanantaille ollut. Onneks suomalaiset on hyviä esittämään, etteivät huomaa mitään...

Eihän noi Meindl-vaellusmonot mikään esteettisyyden multihuipentuma ole, mutta pysynpähän pystyssä perkele. Eikä muuten varmana jäädy varpaat. Ei mitään tennaritoilailua vaan järkevä talvipukeutuminen kunniaan!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
Kiitos kuvista Tiinalle. ♥

ps. Se mun mainitsema kovalevyepisodi päättyi nyt niin, että menetin about kaikki viime syksynä ottamani kuvat (sekä originaalit että muokatut), ja ainakin yhden viime syksyllä tehdyn koulutyön tiedostot... Toki ton voisi vielä viedä jollekin korjaajalle joka vois sen kanssa yrittää onneaan, mutta en ihan usko, että mulla olisi varaa maksaa sellaisesta. Tää on valokuvaamisesta harrastavalle aika kova kolaus, ja koitan nyt vaan niellä tän menetyksen. Että onneksi menetyksenä on ilmeisesti vaan toi yksi syksy, jonka aikana ollut mitään erityisen merkittävää. Ja onneksi mulla on tää blogi, että siltä ajalta löytyy edes jotain parhaita paloja tänne tallennettuina. Jokin lohtu edes.

DIY - Superhelppo kissankorvapipo

24. tammikuuta 2016

neulottu kissankorvat pipo ilman kavennuksia

Neuloin vuodenvaihteessa itselleni söpön kisupipon. Miksi? Koska huvitti. Ja siitä tuli tosi söpö! Kerran oon uskaltanut tää päässä ulos asti, mutta se verran huonosti tämmönen neulottu pipo pitää ainakin tän vilukissan mittakaavan mukaan kylmää, että mun mielestä ei ihan näille pakkasille vielä sovellu. Mutta keväämmällä sitten!

Aattelin nyt kumminkin jakaa tän pipon ohjeet tännekin, jos joku muukin vaikka sattu ihastumaan. Tää oli tosi helppo tehdä, kun pysytteli ihan vaan tavallisessa joustinneuleessa. Nopeakin, varsinkin kun teki sopivan paksusta langasta. Käytin tähän Novitan Hanko-lankaa noin puolentoista kerän verran.

Ja ihan vaan vinkkinä, jos sattuu kammoamaan esim. kavennusten tekemistä, tän pipon tekemiseen ei semmosia tarvittu!

neulottu kissankorva pipo ilman kavennuksia
  • Mittaa päänympärys ja laske, montako silmukkaa tarvitset. Se riippuu jonkin verran puikkojen ja langan paksuudesta, ja yleensä niissä lankakeriä rengastavissa vyötteissä lukee mallimitta. Tässä Hanko-langassa ohjeistettiin että 13 silmukkaa = 10 cm. Pitää kuitenkin ottaa huomioon myös oma käsialan joustavuus ja se, jos neuleen tekee muutenkin joustavasta neuleesta. Esim. mun 55cm päähän sopi tässä 68 silmukkaa.
kisupipo3-1
  • Luo silmukat. Jaa ne neljälle puikolle tai neulo pyöröpuikoilla 2 oikein 2 nurin -joustinneuletta (tai jotain muuta jos niin haluat) suljettuna neuleena 30cm (tai vähemmän jos et halua kaksinkerroin taitettavaa reunaa).
  • Päättele neule joustavasti, ettei "korvista tulee liian kireät". Eli neulo ensin kaksi silmukkaa, ja nosta sitten ensimmäinen jälkimmäisen yli. Neulo uusi silmukka ja nosta edeltävä uuden yli. Jatka samaa kunnes enää yksi silmukka jäljellä. Katkaise lanka mutta jätä kuitenkin jonkin verran varaa reunan ompeluun. Vedä lanka viimeisen silmukan läpi.
neulottu kissankorva pipo ilman kavennuksia
  • Käännä neulottu putkilo nurinpäin ja ompele se juuri päätelty reuna umpeen littanaksi saumaksi.
  • (Halutessasi voi ommella myös korvien alareunaan erillisen sauman, että ne saattavat erottua tarkemmin. Itse en kokenut tätä tarpeelliseksi.)
  • Viimeistele langanpäät piiloon ja kisupipo on valmis!

Jos et osaa/halua neuloa pyöröpuikolla, tämän voi käytännössä tehdä myös kahdesta samankokoiseksi neulotusta suorakaiteenmallisesta neulekappaleesta. Ompelee vaan niistä kappaleista kummatkin sivut ja yhden päädyn yhteen!

neulottu kissankorva pipo ilman kavennuksia

Semmonen söpöys tällä kertaa. Mau. Mitä te tykkäätte? :)

Ihana kamala kandikevät

23. tammikuuta 2016

id

Lunta ja jäätä ja ihanasti aurinkoa, ihan kuin tää talvi olisi yhtäkkiä muuttunut jotenkin mukavaksi. Oon kyllä niin epätalvi-ilminen ettei tästä mun mielestä saa mukavaa yhtään mitenkään, mutta toki se näiden kuvien kautta vaikuttaa kauniilta. Ja on sitä toki livenäkin, mutta silloin sitä keskittyy lähinnä jäätyviin näppeihinsä...

Mun viikot ovat aika tarkkaan aikataulutettuja, ja ainakin nyt nää ekat kaksi viikkoa on mennyt ihan hyvin. Meitä peloteltiin ennen jo vuodenvaihdetta kandi-infossa, että tää yhdyskuntasuunnittelun ammattikurssi tulisi viemään about semmoset 54 työtuntia per viikko, että siihen nähden nyt on ollut vielä ihan rauhallista. Tää kurssi on ollut tähän asti vaikuttanut hyvin valmistellulta (mikä ei aina tosiaankaan oo itsestään selvyys), vaikka kyllä kymmenestä viiteen (ja joskus iltakahdeksaan) kestävät päivät imevät aika hyvin kaikki mehut pois.

Vielä tässä olis lähes koko kevät edessä. En siis voi vannoa, että tää hiljaisempi postaustahti paranisi jo heti näiden parin kuukauden jälkeen, vaikka mulla siinä vaiheessa pitäisikin olla kandi valmiina.



Tota reipasta yleisfiilistä on vähän romuttanut stressi tekniikan pettämisestä, kun se mun viikko sitten mainitsema tärkeä kovalevy sanoi sopimuksensa irti, eikä vielä oo tietoa, menetänkö mun siellä olleita kuvia vai en... Siihen päälle tää läppärikin on käyttäytynyt oudosti, mutten voi laittaa sitä huoltoon, kun en oikein pärjää ilmankaan. Sitten mun ihokin on viime aikoina tykännyt kyttyrää näistä pakkasista ja stressistä. Yhtäkkiä ilmestyy semmosia isoja "maanalaisia" kipeitä finnejä kuin sieniä sateella! Yäk. Tosi ikävän tuntusta ja näköstä, kun ei niitä oikein piiloonkaan saa, kun meikkipohja menee pilalle ja ripsarit leviävät luomille jo viiden minuutin koulumatkan aikana. D: Toimiiko teillä samat meikit kesät talvet, vai vaihdatteko pakkasilla johonkin kuivemmalle iholle sopivampaan meikkivoiteeseen (ja jos vaihdatte niin mihin)?

Näinkin pieneltä kuulostavat asiat voivat olla ratkaisevalla tavalla stressaavia, kun tuntee muutenkin olevansa kokoajan sellaisessa rasittavassa valmiustilassa. Ensimmäinen pieni "hermoromahdus" tuli jo tuossa maanantaina, vaikkei mitään tiettyä erityisen ikävää tapahtumaa ollutkaan. Rasittuneen stressaantunut olo voi tiivistää ja paisuttaa kaikki pienemmätkin asiat isommaksi ikäväksi epämukavuusklöntiksi, joka saa olon tosi kurjaksi. Ja sitten kun joku kysyy että mikä on, niin ei kuitenkaan osaa oikein vastata tarkalleen ja tuntee olonsa vaan tosi tyhmäksi. Tunnistatteko te ton fiiliksen?

Mikä tässä kaikessa sitten voisi olla ihanaa? Koska mä oon jossain määrin suorittajaihminen ja tää kevät on tietynlainen etappi. Horisontissa häämöttää päämäärä, johon tiedän pääseväni, ja jonka jälkeen oon päättänyt voivani hengähtää hetken. Koska kevät ja kesä tulee vaikkei tosta lumesta ja kylmästä sitä arvaisikaan, ja maailma kirkastuu ja lämpenee ja se stressi ja haasteet on tehty voitettaviksi. Siksi tässä keväässä on jotain tosi ihanaa ja toiveita herättävää.

Mutta nyt voisin vaikka ottaa ilon irti näistä parista vapaa päivästä ja rentoutua hetken. Mukavaa viikonloppua teillekin!

2 hengen talous & 50 euron viikkobudjetti, miten onnistui?

17. tammikuuta 2016

Oon mukana Indiedaysin ja Suomen Lähikaupan kampanjassa, jossa mut ja muutama muu bloggaaja haastettiin rajaamaan viikon kulutus 50 euron sisään. Mä sitten uhosin, että kyllä siihen 50 euroon nyt pitäis ihan nää kahdenkin ihmisen perusruokamenot saadaan mahtumaan. Mikä oli lopputulos?



Aloitettiin testijakso lauantaina 9.1. ja se päättyi tämän viikon perjantaihin. En nyt listannut tähän kuitteja, kun eivät ne kirjaimellisesti mätsää siihen, mitä ruuanlaittoon on käytetty ja mitä on syöty – osa ruokatarvikkeista kun löytyi kumminkin jo valmiiksi kaapista.

Yritin laskea meidän ruokamenot niin, että syötäisiin kumminkin ihan normaalisti ja että laskettaisiin siihen 50 euron sisään myös opiskelijalounaat, joita yliopistoillamme syödään. Ei yleensä lasketa kovin tarkkaan meidän ruokaan uppoavaa rahanmenoa, kun ei olla tähän mennessä silminnähden liikaakaan kulutettu, mutta oli hyvä kokeilla, olisko tommosessa budjetissa pysyminen mahdollista.

Arkilounaat syödään siis yleensä aina yliopistolla, ja ne maksavat 2,60e/peruslounas tai 1,50e/kasviskeitto+salaatti-lounas. Mä valitsen yleensä aina sen kasvislounaan – paitsi silloin, jos eka luento alkaa vasta puolenpäivän jälkeen, jolloin mielummin nukun pitkään ja just ennen kouluun lyllertämistä syön himassa sellaisen aamupalan ja lounaan välimuodon.



Me ollaan Roopen kanssa kummatkin valitettavan kaavoihin kangistuvia kokkaajia, varsinkin silloin kun arki on kiireisimmillään eikä ruuanlaitto kiinnosta pätkän vertaa. Mulla on kuitenkin lapsuudesta asti iskostettu selkäytimeen jonkinmoinen einesruokavastaisuus, jonka takia ei kumminkaan suostuta menemään ihan siitä mistä aita on matalin – jotain harvoja satunnaisia pinaattilettuvälipaloja lukuunottamatta. Yksi ongelma on, että voi olla, että kummallakin on nälkä, muttei millään osata päättää, mitä kokattaisiin. Siis kun mitään ei oikein tee kunnolla mieli! Se on tosi ärsyttävää.

Yleensä suositaan tavallisia&edullisia helppoja ruokia, kuten keittoja, laatikkoja, wokkia ja pastaruokia, joista riittää useammalle kuin yhdelle päivälle. Tällä viikolla kokeilin kuitenkin äidin innostamana paria thaimaalaissävytteistä ruokaa, paistettua riisiä sekä pad thai:ta. Ensiksi mainittu (alla kuvassa) maistui aika paljolti risotolta, mutta jälkimmäinen maistui jo vähän eksoottisemmalta! Kirjoitin siitä suuntaa-antavat ohjeet tuonne alemmas.



PAD THAI (munataskussa)

  • Laita riisinuudelit kattilaan, kiehauta vesi ja kaada nuudelien päälle niin että peittyvät. Anna hautua 2 min, kaada lävikköön ja laita kylmää vettä päälle, etteivät nuudelit enää kypsy. Valuta liika vesi pois.
  • Pilko sipuli ja kuullota sitä pannulla. Lisää broilerin suikaleet ja kypsennä. Sekoita kaksi kananmunaa keskenään ja lisää ne pannulle muiden joukkoon. Lisää valkosipuli ja maustekastike ja muut mahdolliset ainekset, esim. mungopavun ituja. – Meillä se kastike oli semmonen äidiltä saatu thaimaan-tuliainen eli valmisversio ja sitä oli vähän liian vähän näin isoon annokseen, mutta vastaavan voi myös tehdä itse, käyttämällä esim. tamarinditahnaa, hieman vettä, palmusokeria ja kalakastiketta (kastikeohjeen bongasin täältä).
  • Lisää riisinuudelit mukaan ja paistele siinä sen aikaa kun tuntuu hyvältä. Jos näyttää kuivalta, voi lisätä joukkoon vähän vettä.
  • Ripottele päälle paahdettuja maapähkinöitä (voi olla murskattuja tai kokonaisia).
Tää oli loppujen lopuksi tosi simppeli ja nopea safka, ja mausteita, öljyjä yms. mukaan laskematta yhdelle annokselle tulee keskimäärin hintaa noin pari euroa, riippuen toki käyttääkö kanaa vai jotain muuta sen tilalla.



Pad thain voi syödä sellaisenaan tai vaikkapa munataskussa, jota itse halusin kokeilla. Sekoitin kaksi munaa, lääräsin hiukan voita isoimmalle pannulle mitä meiltä nyt löytyi ja levitin ne munat siihen pannulle niin leveesti kuin kykenin. Annoin paistua pienellä teholla kypsäksi, jonka jälkeen lisäsin pad thai -annoksen munakkaan keskelle, taittelin reunat sen päälle ja asetin koko paketin taitospuolet alaspäin lautaselle. Avasin taskun veitsellä ja muistin että ai joo, toki se munakin olis voinut kelpuuttaa päälleen vähän jotain mausteita. Ripottelin sitten päälle vähän mustapippuria, ja annos oli valmis.

Ton munataskun kera tommosesta sai aikaiseksi tosi täyttävän annoksen! Itse sitä pad thaita menee munataskuun vähän vähemmän kuin lautaselle, joten jos jokaisen annoksen söis noin, tosta riittäis varmaan vähintään kuuteen annosta, vaikka käytännössä purkitin tästä oman annoksen lisäksi neljä annosta.

id

Entä mites se kulupuoli? Käytiin kaupassa nelisen kertaa, joista ekalla kerralla ostettiin suurin osa ruokatarpeista, kun oltiin suunniteltu viikon ruuat etukäteen. Yleensä ei suunnitella, mutta tää tyyli olis selkeesti kätevämpi, kun ei tuu niin helposti ostettua kaikenlaista turhaa ylimääräistä.

Kauppareissut:
Eka: banaania, sipulia, valkosipulia, naudan jauhelihaa, broilerin fileesuikaleita, kananmunia, perunoita, keittojuureksia, hernemaissipaprikaa, papuja, leipää, ruisnachoja, margariinia, riisinuudeleita = 20,40
Toka: mysliä, maitoa, mandariineja, hammastahnaa = 6,91
Kolmas: broilerin fileesuikaleita = 3,13
Neljäs: leipää, kananmunia = 2,93
= 33,37e

+ Opiskelijalounaat kummallakin yhteensä ≈ 20e

Lopputulos: Jos/kun noi opiskelijalounaat laskee mukaan, niin ihan ei kaksi ihmistä mahtunut kokonaisuudessaan siihen 50e raamien sisään. Mutta läheltä liippas!

Roope ei ihan ymmärtänyt, miksi mä halusin laskea ne opiskelijalounaat mukaan, mutta ruokakulu kuin ruokakulu. Jos en olisi laskenut niitä mukaan, oltaisiin hemmoteltu makunystyröitämme vielä jotenkin lähes parinkymmenen euron edestä, eikä se sitten olisi tuntunut olevan riittävän haastava haaste – puhumattakaan siitä, jos olisin laskenut sen 50 euroa vaan omaksi budjetikseni.

Veikkaan, että meillä kuluu ihan normaalinakin viikkona aika lähelle saman verran rahaa perusruokiin kuin mitä tällä viikolla, mikäli ei sorruta kovin moniin "nälkäisenä kaupassa ja tekee mieli kaikkea"-tyylisiin ostoksiin. Hedelmiä ja vihanneksi tuli tällä kertaa ostettua ehkä vähän normaalia vähemmän, vaikka niitäkin olisi valikoimasta ihan mukavasti löytynyt. Enkä ruvennut kesken viikkoa leipomaan juustokakkua, vaikka jonain iltana vähän mieli teki.


En ikinä raaski ostaa Ben&Jerry's jätskejä, mutta jos ei oltais vietty näin tarkan budjetin viikkoa, tohon tarjoukseen olisin voinut tarttuakin. Kassoilla mua huvitti kauheesti siihen viereen hyllykköön asetellut munkit ja niiden vieressä olleet "EasyDiet"-pussikeitot. Silleen kunnon plusmiinusnolla-asetelma. :D

Opiskelijat käyvät yleisesti ottaen niissä kaupoissa, jossa hintataso on omaan tulotasoon nähden mahdollisimman inhimillinen. On kuitenkin ihan normi, että joskus isommalla kauppareissulla unohtuu ostaa jotain, isommat marketit ovat jo menneet kiinni, tai ei vain yksinkertaisesti jaksa lähteä lähintä kauppaa pidemmälle ostoksille. Silloin luonnollisesti suunnataan siihen kaikkein lähimpään kauppaan. Siwa on mun elinpiirissä ollut se kauppa, jonka parhaimpia puolia on ollut pitkät aukioloajat. Sinne on kerennyt piipahtamaan pitkäksikin venähtäneen koulupäivän jälkeen, ja se jos mikä on tuttua. Kun tuossa parin kuukauden sisään muutetaan, uudella asuinalueella Siwa tuleekin olemaan meille sitten myös se kaikkein lähin lähikauppa – semmonen, johon voi hilppasta rönttäasussa jos iltamyöhällä iskeekin joku himmee raejuustohimo (näin tälleen esimerkiksi).

Hyviä uutisia mulle ja monelle muulle on se, että Siwoista ja Valintataloista on vuoden alusta 6.1. alkaen saanut opiskelija-alennusta: -5% päivittäistavaratuotteista ja -15% käyttötavaratuotteista. Alennus on toteutettu yhdessä Frankin kanssa, jonka piiriin suurin osa meistä opiskelijoista kuuluu. Mä ainakin oon tosi innoissani tuosta opiskelija-alennus -uudistuksesta, sillä pienikin alennus on plussaa, varsinkin kun ne ostokset tulis kumminkin tehtyä.



Onko paljon, vähän vai sopivasti, jos ruokaan käyttää viikossa 50e?

Silloin yksin asuessani saatoin kuluttaa enemmän ja nykyistäkin rennommalla kädellä, mutta kaksin asuessa ollaan haluttu sovittaa ruokakulut kummallekin sopivalle tasolle. Ei lasketa ruokakuluja kovin tarkkaan, mutta mun ensimmäinen ajatus oli, että kyllähän tolla 50 eurolla nyt pärjäis jo meidän kaksihenkinenkin talous, ja että yhdelle hengelle tuo kuulostais aika runsaalta budjetilta.

Satuin kuitenkin juttelemaan aiheesta parin yksinasuvan koulukaverin kanssa, ja toinen arvioi että hänellä taitaa kulua enemmänkin kuin 50e viikossa, ja toinen arvioi omaksi viikottaiseksi ruokakulutuksekseen sadan euron verran (sisältäen ehkä myös lemmikkien ruuat). Se tuli vähän yllätyksenä, koska ei musta tunnu, että mekään elettäisiin kovin niukasti. Ehkä tehdään niin tavallisia ja yksinkertaisia safkoja, etteivät niiden raaka-aineet vaan maksa kovin paljoa... Vai mitä mieltä ootte? Paljonko teillä menee keskimäärin rahaa ruokaan?


Jos ette oo vielä lukenu noista Siwojen ja Valintatalojen opiskelijaeduista ja niiden vaikutuspiiristä, kantsii käydä tsekkaamassa lisää täältä!

Kaikkea ihanaa

16. tammikuuta 2016

Mulla on ollut tässä tällä viikolla isoja ongelmia mun läppärin ulkoisen kovalevyn kanssa, joka ilmeisesti vetelee ihan viimeisiään. Sain siis taas kantapään kautta muistutuksen siitä, että paranis olla varmuuskopioita useampi kuin vain se yksi, jota kaiken lisäksi kuljettaa aina mukanaan, kun koneen muisti on niin rajallinen... Osan tiedoista oon jo saanut siirrettyä turvaan, mutta joissain tärkeimmissä kansioissa (kuten siinä, jossa on kaikki mun tän kolmannen vuoden koulutyöt, ja siinä, jossa on 1,5 vuoden ajalta kaikki mun tällä Fujilla ottamat kuvat...) on jotain ongelmaa, jonka vuoksi tää homma ei käykään kovin iisisti. Mutta toivotaan parasta.

Tän postauksen otsikon ei kuitenkaan ollut tarkoitus olla ironinen, sillä tuota kovalevy-murheenkryyniä mukaan laskematta tää viikko on sujunut ihan hyvin. Ottaen huomioon koulupäivien pituudet, kovalevyongelmat, parkkisakot (kipastiin yhellä kotimatkalla lumipyryssä nopeesti autolla kaupassa ja unohdettiin parkkikiekkoperkele), pimeyden, lumisateen ja päänsäryn, niin voisi sanoa, että viettelen tätä viikonloppua ihan mukavissa tunnelmissa. Sängystä en vielä viitsinyt nousta, niin kirjoittelen tätä nyt täältä vällyjen välistä.

Kuvailin viime viikolla muutamia mun ostoksista ja joululahjoista, joiden osalta oon lähiaikoina pyöriskellyt jonkinmoisessa vaaleanpunaisessa materialismionnipilvessä. Se fiilis on aika harvassa, kun yrittää vältellä turhia ostoksia eikä edes kaikkeen tarpeelliseksi luokiteltavaan aina raaski sijoittaa rahaa. Nyt näitä onkin sitten kertarysäyksellä vähän kaiken näköistä settiä! En malta oottaa, että päästäis muuttamaan, niin uskaltaisin viimein päästää mun sisällä kuplivan sisustajan taas valloilleen. :)



Kummitäti lähetti postitse saaristosta söpön paketin, josta löytyi värikkäät säärystimet ja sormikkaat. Veikkaan että nää on jonkun paikallisen saaristolaisen tekemät, kun hänellä on tapana tukea paikallista & kotimainen käsityötä.



Tän tilasin juuri sopivasti jouluksi, kun bongasin NYX Nordics -verkkokaupasta tarjouksen, jolla sai tehtyä tilauksen ilman toimituskuluja. Olin harkinnut tätä jo jonkin aikaa, ja vertaillut aika vastaavanlaiseen mutta kalliimpaan Anastasia Beverly Hills -contour kittiin, ja uskaltauduin nyt lopulta sitten tilaamaan tän. Mun iho on ollut näinä pakkasviikkoina tosi kyseenalaisessa kunnossa, joten tän contour-paletin ja muiden puuterituotteiden käyttäminen on jäänyt tosi vähälle – puhumattakaan kunnollisen meikkausvalaistuksen puutteesta... Mutta kun tota kevättä kohti edetään, niin pääsee tämänkin käyttöä paremmin harjoittelemaan.

id

Kuten aiemmin mainitsin, mun vanhemmat ja veljet lomailivat joululomalla Thaimaassa, ja sain heiltä sieltä muutamia söpöjä tuliaisia. Veli oli valinnut mulle tuollaisia kauniita kukkakynttilöitä, joista en kyllä tiiä, että miten ihmeessä niitä oikein raaskii polttaa! Niin suloisia... Niiden alla on isohko huivi, jossa on tosi kauniit värit ja kuviointi. Ai kuinka mäkin haluaisin matkustaa jonnekin kaukomaille ja tuoda sieltä kotiin kaikenlaista pientä eksoottista lisää kodin sisustukseen...



Meillä oli kavereiden kanssa pikkujouluissa sellanen "secret santa"-joululahjapiiri, ja mun kohdalle osui paketti, josta paljastui muun muassa herkullisilla kuvilla ja jälkkäriohjeilla varustettu kirja. Sen vieressä seisoo saamani suklainen kamera, joka muistuttaa erehdyttävästi mun omaa kameraa about kaikilta nappuloiltaankin. Verrattiin niitä vierekkäin ja yhdennäköisyys oli oikeesti tosi hämmentävä! (Jos joku ei tiiä, niin mun kamera näyttää tältä.)

id

Kun mulla ei ollut mitään eksaktia lahjatoivetta, Roope keksi hommata uudet käsipyyhkeet, tuoksukynttilän ja Tanssi-mukin, joka sopii hyvin pariksi meidän tähän asti kovin yksinäiselle vaalealle Taika-mukille, jonka herra on kyllä ominut itselleen kahvikupiksi. Tästä itseasiassa puuttuu yksi osa, joka taisi olla kuvanottohetkellä käytössä – nimittäin vara-akku tähän kameraan. Onnistuin hukkaamaan mun vanhan vara-akun joskus vuosi sitten.



Kun oman kodin "rakentaminen" on vasta aika alkumetreillä, kaikki käytännön lahjat tulevat tosi tarpeeseen, ihan astioista aterimiin ja pyyhkeistä kodinkoneisiin. Kaiken tarpeellisen kerääminen vie aikansa kun laatu yleisesti ottaen maksaa ja opiskelijatulot on mitä on. Eikä tän nykyisen kämpän keittiöön oikein mahdukaan mitään uutta, jonka takia nääkin saavat jäädä vielä paketteihinsa piiloon odottamaan muuttoa. Paitsi nuo lautaset, koska meillä oli niitä ennen vain kaksi Ikean pikkulautasta, ja onnistuttiin hajottamaan toinen tiskatessa. Nyt on sit niin nätit pikkulautaset, ettei tosiaan parane raivotiskata.



Kurkkasin lomaviikoilla pikaisesti alennusmyynneissä shoppailemassa, ja se oli jotenkin kummallisella tavalla virkistävää, varsinkin kun ei pitkään aikaan ollut vaatekaupoilla käynyt. Vaikka suurin osa mun ostoksista on sellaisia vaatekappaleita, joita en näinä kylminä lähikuukausina tule päälleni pistämään, oon näistä jotenkin tosi innoissani. Mun viimeisin ja näistä vaateostoksista ykköseksi noussut löytö jäi nyt tästä pois, kun bongasin sen sattumalta vasta eilen Seppälän -70%-alerekkien ohi kävellessäni. Se vilahti jo snapchatin puolella (heittelin sinne aina välillä randomia settiä nimimerkin helmihytti takana), mutta luonnonvalo loppui, joten tänne se eksynee vasta joskus asukuvien merkeissä.



En malta oottaa kevättä, että ulkona tarkenis villakangastakilla ja lierihatulla, ja ettei kotona ja koulussa olisi enää niin kylmä, ettei olisi pakko sulloutua aina kunnon lämpökerrostoihin. Enkä malta oottaa et päästäis jo muuttaa – mutta se on kyllä varmaan tullut jo aika selväksi. Nyt voisin ehkä nousta tästä sängystä. Mukavaa viikonloppua teillekin!

Alkuvuoden oikkuja

10. tammikuuta 2016



Ääk, loma loppuu enkä mä oo yhtään valmis! Tuntuu etten oo tehnyt yhtään mitään... Tai no, se taitaa olla ennemmin totuus kuin tunne. Hommattiin Netflix ihan vaan näille lomaviikoille, ja siinä ne pitkien työpäivien jälkeiset tunnit vierähtivätkin aika nopeesti ja leppoisasti.

Tähän vuoden alkuun on mahtunut vähän vastoinkäymisiä. Isoisä sai sairaskohtauksen, mutta on toipunut onneksi hyvin. Vähän tuon jälkeen toinen vanhempi, hiukan kaukaisempi sukulainen kuoli, eikä siitä voida vielä kertoa meidän isovanhemmille, ettei olisi liikaa järkytyksiä putkeen... On aika pelottavaa tajuta, miten läheiset vanhenevat ja haurastuvat. Näihin kahteen nähden nää muut ovat ehkä aika pikkujuttuja, mutta myös viemärit menivät tukkoon ja kylppärissä oli pieni tulva, ja pahimpien pakkasten iskiessä etelään lämmityskin lakkasi hetkeksi toimimasta, sillä lopputulemalla että loppiaisaamuna ja sitä seuraavana aamuna herättiin 13-asteisesta huoneesta... Hrrr. Toki se saatiin korjattua heti sitten, kun oltiin jo palattu Tampereelle.

Viimeinen ylläri kohdattiin vielä täällä Tampereen puolella, kun saavuttiin näiden kolmen lomaviikon jälkeen kotiin ja oltiin saatu "heippalappu" jostain myöhään illalla kuuluneesta juhlimismelusta. Ainut vaan, että me oltiin kyseisenä ajankohtana ihan toisella paikkakunnalla, eikä olla aiemminkaan pidetty täällä juhlia tai aiheutettu mitään lapun mukaista melua. Siinä lapussa ei myöskään ollut mitään allekirjoitusta, josta olisin voinut lähettäjää. Olisin halunnut käydä henkilökohtaisesti sanomassa, että hei, väärä osoite, ja ehkä oikea osoite olisi sen jälkeen ollut mahdollista selvittää. Eihän sillä käytännössä väliä kun muutetaankin parin kuukauden sisään, mutta tuntuu silti hölmöltä.

id

Mua on nukuttanut tällä lomalla jatkuvasti niin paljon, että vaikka oon nukkunut pitkiä yöunia ja pitkiä päiväunia, oon töissäkin saattanut hiljaisena hetkenä torkahtaa viideksi minuutiksi pää pöytää vasten. Näin kävi toki vain hetkinä jolloin ei oikeasti ollut töitä ja tekemistä, mutta anyway... Stalkkasin viimeiseen asti sopivia äkkiälähtöjä jonnekin rantalomakohteisiin, toivoen että olis voinut vaihtaa edes hetkeksi maisemaa ja päästä oikeesti nauttimaan olostaan, imemään itteensä D-vitamiinia, tyhjentämään päätä... Se jäi nyt toteutumatta, mutta yritän vakuuttaa ittellenin, että kyllä me ens kesänä ehditään lähteä jonnekin reissuun.

Viime vuonna tähän samaan aikaan mä olin mukavan motivoitunut ja vuosi lähti niissä fiiliksissä hyvin käyntiin. Nyt – rehellisyyden nimissä – mä en löydä itsestäni minkäänlaista intoa, joten lähden liikkeelle lähinnä oman velvollisuudentunnon pakottamana. Ehkä jonkinlainen motivaatio jossain vaiheessa ilmestyy, kun päästään vauhtiin ja koko kevään ohjelma selkenee (meille kun ei oo järin selkeästi kerrottu, mitä nää kandikurssit käsittävät sisälleen), ehkä ei. Kummassakin tapauksessa tarkoitus on selviytyä tästä keväästä niin, että voisin jotenkin olla tyytyväinen itteeni, ja jos keväällä olo on sama kuin nyt, niin siinä vaiheessa on hyvä pitää pieni breikki opiskelusta. Monilla se tulee tahattomasti tai tahallisesti lukion ja jatko-opiskelupaikan välimaastossa välivuoden merkeissä, mulla on ollut koulua lähes 15 vuotta putkeen... Oon 21-vuotias, eikä mulla oo tulipalokiire valmistua. Joten jos opiskelu ei maistu, ehkä tekis hyvää nähdä välillä vaikka normaalia työelämää?

Mutta näin näihin ajatuksiin ja tekemisiin mun alkuvuoden voikin aikalailla tiivistää. Nukkumista ja töitä. Ja vähän Kardashianeja, se on hyvä ohjelma aivojen nollaamiseen. Toivotaan, että sitä unta ainakin olis nyt sitten kertynyt edes jonkin verran varastoon, koska edessä on rankka kevät ja piiitkiä koulupäiviä.

Miten teillä on vuosi lähtenyt käyntiin? Onko muilla opiskelijoilla motivaatio tallella? 


...Jos muuten mietitte tuota yhtä kuvaa, niin Tiuku "pelaa" siinä tietokoneella. Se alkoi kun yks ilta erehdyttiin näyttämään sille youtubesta kissoille tarkoitettuja videopätkiä näytön halki juoksevasta hiirestä ja linnuista... Oli hauskaa, kun se höntti innostui ja yritti metsästää niitä siitä ruudulta. Ei vaan osattu ennustaa, ettei se katinkutale niiden jälkeen tahtonutkaan jättää sitä näyttöä enää rauhaan, vaan sama meno jatkui, oli ruudulla sitten counter strike tai facebook, haha!

Kaunis kiitos, 2015

7. tammikuuta 2016

Vuodenvaihteesta on jo lähes viikko, ja nyt tuntuis hyvältä hetkeltä muistella vähän tuota taakse jäänyttä vuotta. Siihen mahtui paljon, vaikken vuosi sitten osannutkaan asettaa mitään kovin isoja odotuksia. Tästä vuodesta ei jäänyt käteen mitään suuria saavutuksia, muttei toisaalta onneksi mitään suuria ikäviäkään kokemuksia, vaan ennemminkin sellaisia yksittäisiä toinen toistaan mukavampia muistoja arjen ympäriltä ja ulkopuolelta. Ja hyvä näin. Paljon kaikkea hyvää, mutta päällimmäiseksi kyllä jäi mieleen kaikki se väsymys, johtuen ehkä tuosta tuoreena mielessä olevan loppuvuoden ja postauksien kautta mieleen palanneen loppukevään kiireiden ja paineiden muistuttamina.

Mutta asiaan! Lihavoiduista teksteistä voi klikata itsensä throwbackina viime vuoden tunnelmien ja tapahtumien syövereihin.

id
Tammikuussa Roopen intistä oli jäljellä vielä toinen puolivuotinen. Mä listasin toiveitani ja odotuksiani uudelle vuodelle ja mietin, kuinka paljon mun on mahdollista antaa aikaa blogille, kun opinnot vaatisivat enemmän panostusta, mutta blogillakin olisi niin paljon annettavaa... Hengailin lähinnä mahdollisimman mukavissa vaatteissa, joten asukuvia ei tässä kuussa juurikaan tullut otettua. Olin kuitenkin motivoituneempi opintojen suhteen kuin pitkiin aikoihin, vaikka toisaalta sitä vastaan kilpailivat lyhyiksi jääneistä yöunista johtunut iso väsymys ja kova hinku jumittua sohvalle katselemaan Downton Abbey -sarjaa. Muistan, että oli kylmä ja etten tykkää kylmästä. Ja se nyt on kyllä edelleen totta.


Helmikuu jatkui aika samoissa merkeissä kuin edeltäjänsä: Yhtenä päivänä saatoin puhkua tarmoa 20 tuntia putkeen, toisena jumituin tekemisen määrästä huolimatta koko päiväksi sohvalle koomaamaan. Mutta arjen ailahtelevan tasaisen rullaamisen lisäksi edessä alkoi häämöttää muutakin mielenkiintoista säpinää. Roopen RUK-juhla tiesi mulle tarvetta iltamekolle, joten suunnittelin ja aloin ommella itselleni A-linjaista hameosaa ja avoselkäistä paljettitoppia "piilorintsikoilla". Olin myös ekalla kuvauskeikallani yhden killan vuosijuhlissa, ja sitten ihan vaan osallistujana oman killan vuosijuhlassa, jonne sinnekin tarvitsin oman mekon, jonka yläosan tuunasin vanhasta isosta hopeisesta t-paidasta. Tiuku majaili jonkin aikaa mun luona, neuloin ohimennen ihanan palmikkopannan ja kerran mun oven takana oli yllätykseksi kaksi ruusua. Mukavaakin tekemistä siis oli, vaikka arki muuten tuntui aika raskaalta. Mä olin tosi väsynyt, mutta aina kun eteen sattui aurinkoinen päivä, mun päivät olivat parempia.


Maaliskuussa juhlittiin. Oli RUK-juhlat, joissa pääsin ulkoiluttamaan mun ihanaa kulta-mustaa mekkoa ja glamouria kampausta ihanassa Vanajanlinnan miljöössä. Sitä seurasi melkein heti perään meidän arkkitehtikillan vuosijuhlat, jossa mun päällä oli hopea-musta-kokonaisuus ja itse tehty juhlakäsilaukku, joka pienestä koostaan huolimatta nielaisi sisäänkö koko mun kameran. Sitten oli viidakkobileet ja sitä varten tuunattu kirppismekko, mielenosoitukseen osallistumista, Kouvola-reissu-uutisia. Oli hyviä viikkoja, mutta kaiken meiningin lisäksi mä painiskelin koulustressin kanssa – niin luomisentuskan, tylsien aiheiden pänttäämisen kuin ylipäätänsä aikaansaamisen suhteen, ja tunsin aikamoista riittämättömyyttä itsestäni ja omasta osaamisestani.


Huhtikuun alkuun kirjoittelin heti Kouvolan reissusta, jonka puitteissa käytiin tutustumassa Kyamkiin ja sen tarjoamiin muotisuunnittelija-, sisustusarkkitehti-, muotoilija- ja artenomiopintoihin. Pääsiäisen aikaan leivoin tippaleipiä koska teki mieli ja koska unohdin että ne oikeastaan kuuluu vappuun eikä pääsiäiseen, mutta väliäkös sillä, oli hyviä! Pääsiäislomalla satoi räntää ja mun päässä pyöri kokoajan ihan liikaa kaikkea, joka taisteli aika paljon mun opiskelumotivaatiota vastaan... Yritin piristää vähän kotia tekemällä loppuun "puisen kellon", jonka olin aloittanut jo puoli vuotta aiemmin, ostin puisen kissakäsilaukun, leivoin elämäni ensimmäisen voileipäkakun ja uudistin blogin ulkoasua siihen suuntaan johon mun oma maku oli muuttunut: minimalistisemmaksi, jollaisena se on pieniä muutoksia lukuunottamatta pysynyt tähänkin asti. Jänniä kokemuksia oli myös eräiden kampauskuvausten backstage-kuvaajana toimiminen ja Indiedaysin bloggaajapäivä iltagaaloineen. Jälkimmäisessä tunsin ensimmäistä kertaa ikinä jotain kummaa ramppikuumetta ylitulkitsemalla muiden käytöstä miettimällä, että "en kai vaan oo häiriöksi"... Mutta tykkäsin mustan kirppislöydön ympärille kokoamastani gaala-asustani pinkin diy-puoliseppeleen kera, ja kokonaisuudessaan tästä kuukaudesta jäi tosi valoisia muistoja!


Toukokuussa juhlittiin heti ensimmäiseksi Wappua ja yritettiin tsempata itsemme kakkosvuoden loppumetreistä läpi. En ehkä ollut tyytyväinen töihini, mutta onnellinen että raskain osuus alkoi olla jo takana – puhumattakaan siitä, kuinka huojentunut olin, että Roopen inttiä oli jäljellä enää kuukausi! Mun mielessä pyöri kaikenlaisia haaveita aina nykyhetkestä kauemmaksi tulevaisuuteen, oli yläasteluokan luokkakokousta, approilua kavereiden kanssa, abilogojen piirtelyä pikkuveljelle. Vaikka oikeastaan koko kesän suunnitelmat olivat ihan auki aina viimeisille viikoille asti, se ei haitannut. En saanut sitä mun toivomaa raksaharjoittelupaikkaa en saanut, mutta toisaalta tunsin itseni jo henkisestikin niin uupuneeksi, että seuraava vaihtoehto perunamaaduunissa saariston maisemissa tuntui tosi mukavalta vaihtoehdolta. Muutin vähän hiuksiakin kesälookkiin!


Kesäkuussa vietin kaksi viikkoa saaristossa tätini perheen luona. Päätoimena oltiin perunapellolla duunissa, mutta aamuvuorojen jälkeen edessä oli aina pitkä päivä, ja siinä ehti tehdä vaikka mitä: luin kirjoja, ompelin yhden hameen ja korjasin toisen, leivoin Linan kanssa ihania herkkuja, kuuntelin paikallisten maanviljelijöiden juttuja ja pohdin blogissakin kotimaisen ruuan kallista hintaa. Muita diy-juttuja olivat muun muassa kevyt "paitahuitula" sekä "simpukkabikinit", jotka tosin keskeytyivät materiaalivajeen vuoksi ja jäivät tauolle, kun myöhemmin ei enää ollut sopivaa saumaa jatkaa niitä. Juhannuksena kuvattiin ehkä mun koko vuoden suosikkiasukuvat: mä saan siitä tunnelmasta edelleen otteen, kun käyn sitä postausta läpi. Viikot kuluivat nopeasti, ja äkkiä me oltiinkin jo kotona ja Roope oli päässyt viimein intistä ja kohta jo suunnattiinkin roadtripille kohti Lappia ja Pohjois-Norjaa!


Heinäkuussa mun postaukset koostuivat hyvin paljolti kesä-heinäkuun roadtrip-postauksista, joista kirjoitin samantapaiset matkapäiväkirjamaiset postaukset kuin interrailista aikoinaan. Se oli huippureissu, mutta kuvia oli niin sikana, että sain julkaisua postauksista viimeiset vasta syyskuun puolella. En ala tähän postaukseen erittelemään niitä sen kummemmin, ne löytää Travelling stories -tunnisteella ja listattuna Vinkkejä Pohjois-Norjaan -postauksen lopusta. Palattiin reissusta ekan heti heinäkuun alussa, ja siitä eteenpäin mulla olikin aika hyvin töitä Lähiöfestivaali -projektin parissa, jossa olin vapaaehtoistyöntekijänä. Oli kokouksia, suunnittelua ja käytännönhommia, mutta ehdin myös sekä sairastaa että nauttia kesästä, viettää aikaa kavereiden kanssa ja toteuttaa pieniä ideoita, kuten pitsisen "braletten" ja sateisen kesän ja Maija Poppasen inspiroimat asukuvaukset. Tää kesä kului ihan liian nopeasti, ja kaikki sen rentous tuli tarpeeseen.


Elokuun alkupuolikas oli tosi kiireinen ja kaikki se työ huipentui Vantaalla vietettyihin Lähiöfestivaaleihin. Se oli hauska projekti, vaikka oma-alotteisuutta ja pitkiä hermoja tarvittiinkin: oon mielissäni meidän Laatikkotaivas -lähiöinstallaatiosta ja tekemästäni Timo-kokovartalonukesta, joka pelästytteli porukoita kämäsen vessan oven raosta käsin. :D Se kesän alussa laatimaani to-do -listakin kartutti mukavasti rukseja listaan, kun pääsin käymään asuntomessuillarentouttavalla mökkireissulla ja Tukholman risteilyllä meidän tyttöporukan kanssa, vaikka viimeiseksi mainitulla olikin vähän epäonnea matkassa. Pientä diy-juttuakin kerkesi vielä tekemään, ennenkuin palailtiin Tampereelle ja piti alkaa valmistautua oikeeseen arkeen: kolmas lukuvuosi arkkariopintojen parissa, iäiks. Myös Roope muutti kamansa saman katon alle, johan sitä olikin jo odotettu!


Syyskuu meni aika paljolti kouluun keskittyessä, kun kolmas vuosi alkoi edeltäjiinsä nähden aika rytinällä. Blogin puolella nähtiin juttuja kesäkuukaudet täyttäneiltä Lähiöfestivaaleilta ja Roadtripiltä, ja ne aikalailla pelastivat mut ihan totaaliselta tauolta, koska aikaa uuden materiaalin keräämiseen ei oikein ollut. Mutta siinä missä kesä sujui aikalailla rentoilun ja tiiviin työnteon välillä tasapainoitellen niin, että kivoja asuja ei pahemmin tullut ikuistettua – ja siitä oli hauska saada taas syksyn tullen kiinni! Alkusyksy on pukeutumisen kannalta mun lempparivuodenaika, mutta se vaan ei kestä ikuisesti...


Lokakuun aikana syksy tuntui lipuvan liian nopeasti ohi kohti kylmää, märkää ja harmaata alkutalvea. Dedikset painoivat päälle lähes luvattoman aikaisin, kotia olisi huvittanut sisustaa mutta samaan aikaan takaraivossa puski hirveä hinku, että pääsispä jo muuttamaan isompaan kämppään, mieluiten sellaseen ihanaan jugend-tyyliseen keskustakämppään... Tavallista arkea piristivät saamani ihana palaute blogistani ja upea voitto yhdestä kilpailusta: hyvin sopivasti tarpeeseen osuneet meikkituotteet ja ensimmäinen kokemus meikkitaiteilijan meikattavana! Halloweenin lähestyessä haastoin itseni maskeeraajana, kun arkkareiden naamiaisbileisiin tälläydyin Irvikissaksi ja Indiedaysin Halloween-teemaiseen gaalaan "Käärmekuiskaajaksi", ja pidin kaverille kotikutoinen makeover -hemmotteluhetken. Tajusin myös, miten tärkeitä sellaiset kotona vietetyt rauhalliset viikonloputkin voivat olla.


Marraskuu jatkui samaan malliin, säät vaan pikkuhiljaa viilenivät ja puut alkoivat kovaa vauhtia kaljuuntua. Tutustuin syksyn aikana uuteen kaveriin jonka kanssa intouduttiin kuvailemaan syksyiseen tyyliin lehtimeressä, lopputuloksena näpit ja takamus ihan jäässä, mutta kuvat sen arvoisia! Itse heitin kuvauskeikan yhdessä ulkoliikuntatapahtumassa ja kirjoitin ilmeisesti aika tykätyn postauksen salamavalolla kuvaamisen hyvistä puolista, joihin olin syksyn aikana tutustunut. Uusia kokemuksia oli I love me -messuilla pyörähtäminen ja hiusten värjääminen kirkkaanpunaiseksi – joskin ihan vaan pieneksi hetkeksi. Hyvistä hetkistä huolimatta marraskuu oli suureksi osaksi koulutöitä ja koomaamista, valottomien päivien lisätessä väsymyksen määrää jatkuvasti enemmän.


Jouluun jatkui samalla millä marraskuu loppui, oli isoja töitä joista valtaosa tekemisen määrästä jäi viimeisille viikoille. Tenteistä nyt puhumattakaan, eli paineita vähän oli. Sain kuitenkin isoimmat työt tehtyä ja kuulin just, että pääsin ainakin toisesta tentistäkin läpi, jes! Edellisvuosiin verraten en ehtinyt tekemään oikein mitään jouluista tai muutenkaan mitään erityistä, mikä rokotti vähän omaa joulufiilistä, mutta kerkesi sitä jossain välissä tehä sentään lumisadepurkki-kokeilun ja kaupunkisiluettikuvioiden tuikkukupin. Asuntoasiat olivat paljon mielen päällä kun piti tehdä isoja päätöksiä, mutta niistä selvittiin ja sain kuin sainkin tsempattua itteni syyslukukaudesta läpi ja lomavaihteelle. Tai loma ja loma, töissä nää viikot ovat aikalailla kuluneet. Töissä ja nukkuen. Tai olihan siinä joulu ja vuodenvaihde välissä vapaapäivineen. Hetken hengähdystauot.


Onko teille painunut mieleen jotain lempparipostausta/-postauksia tuosta menneen vuoden varrelta? :)

Tuleva kevät tulee olemaan kiireinen, jopa tuohon taakse jääneeseen kiireiseen vuoteen verrattuna. Uuteen kämppään muutto on parin kuukauden sisään, se tuo jonkin verran muutoksia elämään. Mulla on kandikurssi heti alkukeväästä ja toinen iso kurssi sen perään, ja jos kaikki menee kuten pitäisi, lopulta käteen pitäisi jäädä tekniikan kandin paperit. Kesälle pitäisi löytää duunipaikka jostain arkkitehtitoimistosta, se jännittää jo vähän etukäteen – mun piti tehdä tässä lomalla portfoliota, mutta oon mielummin vaan nukkunut. Olisi myös ihana päästä tänäkin kesänä jonnekin reissuun, vaikka suurimmat taloudellisen satsaukset tulevatkin todennäköisesti liittymään uuden kämpän sisustamiseen.

Muutoin tältäkään uudelta vuodelta on vaikea toivoa mitään eksaktia. Ainoa mitä mieleen tulee, on toivoa terveyttä itselle ja läheisille, voimia arkeen ja iloisia yllätyksiä sen sisälle – ja riittävästi unta. Toivotan tän uuden vuoden hyvillä mielin ja pienellä jännityksellä tervetulleeksi!
© Helmihytti • Theme by Maira G.