SLIDER

Kuka paketoi polkupyörän ja muita kuulumisia

30. huhtikuuta 2016

Huhuu, onko täällä ketään? Hiljaista on ollut, mutta nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä. Pahin on takanapäin.

Mulla toi pahin loppukiri kulminoitui yli kahden vuorokauden valvomiseen (joo en haluis kokea sitä toiste), enkä silti ihan kerennyt saamaan sitä työtä aikataulussa valmiiksi. Outo fiilis kun tuntuu ettei näissä viikoissa olis ollut yhtään oikeeta hengähdystaukoa, ja silti mietin, mihin kaikki aika on oikein kadonnut kun niin paljon töitä jäi viimeisille päiville ennen deadlinea. Mutta wappuviikonloppu on viimein täällä ja mullakin alkaa kohta on hommat pulkassa. Vielä on edessä vähän pienoismallin rakentelua, ensi viikolla vikat kritiikit ja sitten lähdetäänkin jo Tšekkeihin. Jee!

Näin pitkän hiljaisen jakson jälkeen on vähän vaikea päästä taas vauhtiin blogin kanssa, vaikka inspistä riittääkin. Tän postauksen kirjottamiseen meni sisällölliseen tasoon verrattuna ihan turhan paljon aikaa, ja jo ennen reissupostauksiin asti pääsemistä mulla olis jonossa vaikka kuinka monta postausta,  joita olis ajatuksena tuupata toukokuun aikana uunista ulos. Monessa on tekstit jo valmiina, kuvat vaan puuttuis! On se kumma kun kirjotusvimma virtais selkeenä aina sillon kun ei olis aikaan...

Tässä vähän tunnelmia tästä kuun varrelta!



Roopella oli synttärit pari viikkoa sitten, ja yllätin hänet aika kivalla paketilla. Sain kaverilta apua ja silti toi pakentointi oli jopa tunnin mittanen operaatio! Ja tietty avaamiseen meni vain muutama minuutti. :D Ton kuljettaminen oli kyllä jännää sekin, kun joka käännöksessä pelkäsi että jokin liikahtaa kriittisestä kohtaa ja koko komeus repeytyy... Mutta aika ehjänä selvittiin perille.

Tein ekaa kertaa tomaattikeittoa (tuoreista tomaateista) tossa kolme viikkoa sitten... sen jälkeen ei hirveästi oo ollut aikaa kokkailla (mut onneks on Roope).

Kohta on länsimetro!


Värjäiltiin mun veljen tukka wappupunaiseksi Biozellin sävytteellä. Tuli aika hauska! :D Ennen tota sävytettä heitettiin pohjalle edullinen markettivärivaalennus, ja maantienruskee muuttu vaaleeks oranssiks, haha!



Ei jaksettu leipoa (= mulla ei ollut aikaa), joten ostettiin Prismasta meidän useempaan otteeseen kuolaama minttusuklaakakku... Never again. Ei uponnut sitten yhtään.



Oli vaikeuksia keskittyä viimeisiin palautuksiin, kun päässä pyöri ihan hirveä sisustusvimma. Jonkun mystisen pesänrakennusvietin vimmalla mä googletin kaikenmaailman sohvia ja pöytiä ja selasin tori.fi:tä... Ostin muun muassa hetken mielijohteesta meikkipöydän ja keittiöön uuden maton, löysin meille uuden sohvan ja myin vanhan. Osa vaatii aika paljon tuunaamista muuttuakseen oikeasti meille sopivaksi, mutta niistä lisää kunhan kerkeän kunnolla tarttua aiheeseen!



Pää lyö tällä hetkellä aika tyhjää, se on sellainen yleinen deadlineja seuraava uupumuksen ja stressin laukeamisen seuraus. Mutta näin tiivistettynä: elämä, täältä mä taas tuun!

Hyvää vappua kaikille! :)

Rillikuvausten kulisseissa

19. huhtikuuta 2016

Suunnilleen kuukausi sitten maaliskuussa kokoonnuttiin bloggaajaporukalla mielenkiintoisiin kuvauksiin Indiedaysin ja Nissenin kampanjan merkeissä. Aiheena oli tän kevään ja tulevan kesän mallistojen mainoskuvat, joita varten mukana oli iso kööri tuttuja naamoja niin malleina kuin stailaajina.

Mä en tosin ollut mallina. Enkä ollut se The Kuvaaja, joka meidän upeat mallit pääasiassa ikuisti. En myöskään ollut mitenkään hyödyksi missään stailaamisessa, niistä menee kaikki kunnia Millalle, Lilalle ja Annalle. Niin että mitä mä siellä oikein luuhasin muiden jaloissa ja nurkkia täyttämässä?


Päivän pääkohteina olivat monet erilaiset Nissenin kehykset, useissa eri tyyleissä ja raikkaan keväisissä sävyissä. Valikoimaan voi tutustua täältä!

Milla meikkaamassa Saraa.

Anna viimeistelemässä Mariannan asua.

Sara & siniset Fossil-kehykset

Mä olin paikalla "Behind the scenes"-toimittajana, tallentamassa niitä kuvauspäivän yleisiä fiiliksiä. Eli vähän niinkuin (tai jopa kirjaimellisesti) ylimääräinen stalkkaaja kamera kourassa. Takapiru, joka on asemissa just silloin kun kuvattavat luulevat voivansa hetken hengähtää, vähän kuten kerran aiemmin viime keväänä, ja siten kuin vain parhaiten omassa elementissäni voin olla: ei tarvinnut itse olla kuvauksellinen enkä toisaalta ollut vastuussa niistä oikeista mainoskuvista. :D

Tässä siis saatte tuta kunnon töräyksen kuvia sen päivän tiimellyksistä. Päivän ohjelmaan kuului vuoron perään eri hius- ja vaatetyylien sovittamista erilaisiin Nissenin laseihin ja näiden kaikkien kokonaisuuksien kuvaamista niin studiolla kuin miljöössä. Maaliskuisessa viileydessä iloisia kesäkuvia, siinä kyllä tarvittiin tytöiltä aikamoista sinnikkyyttä etteivät hampaat kalisseet! Meininki pysyi pirteän tsemppaavana koko sen pitkän päivän, vaikka oli kyllä aika tekeminen saada kaikki tytöt ja tyylit mahdutettua yhden päivän valoisien tuntien sisälle. Onneksi säät suosi ja kaikilla oli hauskaa (niin kliseiseltä kuin se nyt kuulostaakin)!


Milla & raidalliset Miki Ninn -kehykset

Marianna & mustat koristekivisankaiset Sensaya-kehykset

Emilia & eräs tuleva uutuusmalli
id

Tuolla kuvauksissa oli mielenkiintoista seurata, miten hyvin nuo lasit sopivat kantajilleen ja miten eri tavoin ne aina muuttivat ilmettä, kun niitä sovelsi eri tyyleihin ja käyttötarkoituksiin. Yhdelle ihmiselle ei ole olemassa vain yhdet sopivat rillit, vaan niitä voi löytyä moniakin – jos vaan ei juurru johonkin tiettyyn malliin, jonka jälkeen kaikki muut tyylit tuntuvat vierailta. Aihetta tulee harvemmin ajatelleeksi, kun ei itse omista laseja. Korkeintaan sitten aurinkolaseja metsästäessä...

Istuviin laseihin kannattaa panostaa, mutta ei niistäkään tarvitse ihan maltaita maksaa. Ainakaan noita Nissenin laseja ei oo hinnalla pilattu. Se olis aika tärkeä puoli jos itse nyt yhtäkkiä tarvitsisin lasit. Ja vaikka mulla ei itelläni rillejä oo enkä niistä paljon mitään tiedä, on aika todennäköistä että jossain vaiheessa se tulee ajankohtaiseksi – viimeistään sitten joskus keski-iän korvilla, kuten mun vanhemmilla. Enkä edes mee nyt siihen miten pyöreät mustasankaiset lasit on ihan maailmanlaajuisestikin arkkitehtien tunnusmerkki. :D

Jotenkin viime aikoina on tuntunut, että yhä useammalle kaverillekin on ilmestynyt rillit nenälle. Mun paras kaverikin sai sellaiset ihan vastikää, ja siinä tuli sitten juteltua, miten tärkeää on, että ne lasit oikeasti sopivat siihen kantajansa omaan tyyliin, luonteeseen ja kasvojen muotoon. Saatiin todeta, että ammattilaiselta on hyvä kysyä neuvoa, sillä joskus on niin, että ne seinällä umpitylsiltä vaikuttavat lasit näyttävätkin oikeille kasvoille aseteltuna kokonaisuuden täydentävältä täydelliseltä viimeiseltä silaukselta. True story.


Emilia & Ray Ban -aurinkolasit

Milla & nude-sävyiset Fossil -kehykset

Sara & violettiin taittavat metallisankaiset Miki Ninn -kehykset

Saija & kilpikonnakuviolliset Miki Ninn -kehykset



Siis eikö näistä kuvista välitykin jotenkin tosi hyvä fiilis? Vai oonkohan ainoa jota hymyilee ihan hoopona näitä katsoessa. :D

Tytöt ottivat homman tosi hyvin haltuun, hymyä ja naurua riitti kun pistettiin fyysisemminkin kaikki paukut peliin. Meidän virallisen kuvaajan Ville Maljan ottamia kuvia (ja ehkä joitain mun nappaamia otoksia, kun räpsin ihan liikaa tota materiaalia että kaikki olisi mahtunut tähän postaukseen) löytää muiden kuvauksiin osallistuneiden tyttöjen blogeista vuoron perään tässä kevään mittaan.

Meidän mallit olivat niin kuvauksellisia ja nuo Nissenin malliston silmälasit (click) niin raikkaita, että melkein kateeksi kävi, kun ei itse ole moisille tarvetta. Eikä ehkä ihan kehtais käyttää pelkkiä sankoja? Tän päivän jälkeen mulle jäi mielikuva, laseja vaihtelemalla saisi just luontevan helposti vaihdeltua omaa lookia aika pienellä vaivalla... Mutta toisaalta, siinä missä joillekin kasvoille tuntuu istuvan lähes kaikki silmälasimallit, niin sitten on myös tämmösiä haastavampia päitä, joihin ei meinaa istua pyöräilykypärät eikä aurinkolasejakaan metsästäessä säästytä tuskanhieltä (nimimerkillä vain yhtien aurinkolasien omistaja). Ehkä sitten jos joskus kehtais kysyä neuvoa, niin voisikin löytyä jotkut tai useammat täydellisesti istuvat pokat ja kaikki se marina "vaikeasta naamasta" haihtuis ilmaan, mutta tällä erää mä tyydyn vaan ihailemaan näitä muita. :) Miten helposti te löydätte kasvoillenne sopivia laseja?

Vapaasti ladattava yo-kutsukorttipohja

12. huhtikuuta 2016

id ylioppilas kortti yo korttipohja kutsu ilmainen lataus

Kolme vuotta sitten mä kirjoitin ylioppilaaksi. Se kevät oli rankkuudessaan jotain vähän tähän kandikevääseen rinnastettavissa olevaa, yo-kirjoituksineen ja pääsykoelukemisineen. Kirjoitin silloin tänne fiiliksistä siitä matkan varrelta ja ylioppilasjuhlajärjesteltyjen etenemisestä, kuten mekon ompelemisesta ja yo-korteista. Olin kaiken suhteen aika viime tipassa, mekon sain valmiiksi edellisenä iltana ennen lakitusta ja kutsukortit lähetin vasta toukokuun puolella.

Tuon ruusukuvioisen yo-kortin tein muokkaamalla ottamastani valokuvasta piirrosmaisen kuvan. Niistä korteista kirjoittaessani tarjouduin jakamaan sen saman tekemäni korttipohjan ilmaiseksi muille mattimyöhäisille, jos tarvetta olisi ja mulle vaan laittaisi meiliä.

Näiden vuosien varrella siitä onkin tullut jonkin verran kyselyjä, ja oon avuliaana aina lähettänyt sen mun tekemän kutsupohjan ja tehnyt tulevan ylioppilaan tiedoilla uuden tekstipohjan, jollekin jopa suoraan tulostettavaksi pdf-tiedostoksi taitettuna. Mielenkiintoinen yksityiskohta: suurin osa korttipohjaa kyselleistä on ollut poikien äitejä... Ei sillä että munkaan veljet mitään vaivaa omien korttiensa eteen tulisivat näkemään, kun todennäköisesti käyttävät tätä mun kutsupohjaa, kuten Roopekin teki. :D

En velvoittanut ketään maksamaan mun kutsuauttamisista vaivanpalkkaa, mutta jos sitä tarjottiin, annoin mun tilinumeron että on vapaus maksaa sen verran mitä haluaa. Ja kuinka ollakaan, koskaan kukaan ei oo lopulta maksanut mitään. Eipä mun ollut sillä korttipohjalla tarkoituksena tienata, mutta pakko sanoa, että on aika tympeetä kertoa ensin oma-alotteisesti haluavansa maksaa vähän vaivanpalkkaa, ja sitten kun sille annetaan mahdollisuus, mitään ei koskaan kuulukaan.

ylioppilas kortti yo korttipohja kutsu ilmainen lataus

Mutta asiaan. Koska yritän minimoida kaikkea ylimääräistä hommaa, näiden korttipohjien kanssa säätäminen ei enää oikein sovi kuvioihin. Pohdin tätä aikani, mutta päätin sitten, että helpotan sekä mun että kaikkien yo-korttipohjaa tarvitsevien elämää jakamalla sen pohjan suoraan tänne.

Ruusukuvan resoluutio sallii max. A5-kokoisena tulostamisen, ja kuva toimii myös hyvin myös A6-kokoisena (postikorttikoko). Sopivan paksuisella paperilla tällainen yksinkertainen tulostettavakin kutsu voi olla hyvin kaunis. Kortin voi tulostaa kaksipuoleisena, tai levältä tai kapealta sivulta taitettuna. Mun käyttämä tulostusyritys on Sokkeli Oy (sijaitsee Helsingissä, mutta postittaa näppärästi myös muualle päin Suomea), ja voin sitä täydellä sydämellä suositella myös teille.

LATAA KUTSUPOHJA TÄSTÄ:

YO-KUTSU KUVA (kuvatiedosto)
YO-KUTSU TEKSTI (photoshop-tiedosto, tekstit täydennettävä photospopilla)
YO-KUTSU TEKSTI (kuvatiedosto, tulostuksen jälkeen käsin täytettävä)

Tiedostot voi ladata itselleen ja niitä saa tulostaa ja käyttää pohjana omissa kutsukorteissaan. Korttipohjaa ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin eikä sitä saa levittää eteenpäin ilman asianmukaisia tekijänoikeusmerkintöjä (ei koske tämän postauksen jakamista).


Toivottavasti tästä on jollekin iloa! Ja tosiaan, kun kuvassa on ruusu eikä yo-lakki, niin sama pohja sopii myös muihin valmistujaisjuhliin, tai vaikka rippijuhlakutsuksi. :)

Korugrafiaa

Vaikka tää kuukausi on tosi kiireinen ja täysi, kerkesin kuin kerkesinkin käydä viime viikonloppuna äidin kanssa tutustumassa erääseen näyttelyyn. Mä tykkäisin käydä näyttelyissä enemmänkin, mutta jotenkin niihin ei vaan tule itsenäisesti kovin helposti lähdettyä – joko ei ole aikaa, ei muista, tai ei vaan tule ajatelleeksi... Yleensä syy on tuo viimeinen. Onneksi sain tästä näyttelystä etukäteen vinkkiä, että huomasin kalenteriin jääneen just sopivan raon piipahtaa vähän inspiroitumassa muiden luovuudesta.



Tän näyttelyn aihepiiri sattui osumaan tosi hyvin lähelle mua itseäni: Koruja ja tanssia, kuten näyttelyn nimi Korugrafia jo kertookin. Sen lisäksi että harrastan ja rakastan tanssia, myös koru-design koskettaa mua läheltä. Pidemmän aikaa seuranneet lukijat ehkä jopa muistavat, että harrastin monta vuotta hopeatöitä, joka käsitti pääasiassa korujen tekoa. Se on nyt Tampere-vuosina jäänyt taakse, mutta muu näpertely on onneksi pysynyt. Kuka ties, ehkä mä joskus vielä palaan senkin lajin pariin.

Näyttelyn päätekijä ei ollut täysin uusi tuttavuus, sillä sen on koonnut mulle tuttu korusuunnittelija Susanna Yläranta, jonka tapasin vajaa pari vuotta sitten sormus-kuvausten merkeissä. (Muistatteko vielä?) :)

korugrafia susanna yläranta korugrafia susanna yläranta id korugrafia susanna yläranta korugrafia susanna yläranta korugrafia susanna yläranta korugrafia susanna yläranta korugrafia susanna yläranta korugrafia susanna yläranta korugrafia susanna yläranta

Näyttely käsitti kokoelman eri suunnittelijoiden tekemiä koruja, joissa oli käytetty perinteisempien materiaalien lisäksi myös vähän erikoisempia valintoja, kuten akvarellein värjättyä koivun tuohta, sulatettuja kierrätettyjä muovipusseja ja 3D-printattua muovia. Yhtenäiseksi kokoelman teki erityisesti korujen kehollisuus, pointtina kun oli myös niiden käyttäytyminen mukana liikkeessä.

Itse korujen lisäksi oli upeita valokuvatauluja, joissa korut esitettiin tanssijoiden päällä. Olin niistä ihan erityisen haltioissani, koska ne välitti tunteen kuin niiden tanssijoiden liikkeen olisi pystynyt näkemään jopa niistä liikkumattomista kuvista. Oli myös kirja, johon oli koottu tarkemmin korujen tarinoita ja taustaa ja lisää kuvia. Sekä tietysti video, jossa tanssijat näki ihan oikeastikin liikkeessä ja korut ja liike nivoutuivat aidosti yhteen. Taustalla soi tunnelmaan sopiva, sellainen lempeän virtaava musiikki.

Kokonaisuus oli todella hyvin loppuun asti mietitty. Se tuntui materiaaleja, tunnelmaa ja korujen kuvailuja myöten hyvin suomalaiselta, mikä se lieni tarkoituskin. Jopa korujen puiset "ständit" olivat itse nikkaroituja, ja niiden muoto, koko ja asettelu oli mietitty kuvaamaan korujen ja ihmiskehon suhdetta. Vaikka kokonaisuus ei ole sidottu yhteen tiettyyn galleriatilaan, niin pakko sanoa, että se sopi kauniisti tuonne Keravan viehättävään vanhassa talossa sijaitsevaan Galleria Alliin.

korugrafia susanna yläranta

Mä inspiroiduin tästä näyttelystä kovasti, niin tanssin kuin korujen osalta – kuten tästä postauksesta ehkä saattoi huomata. :) Kun tanssiminen ja käsityöt ovat tänä keväänä jääneet kaikkien menojen ja kandikevätkiireiden jalkoihin, että voitte vaan uskoa, miten mä kihisisin päästä taas itsekin tekemään jotain luovaa...

Jos teitä sattuu kiinnostamaan, tähän näyttelyyn voi tutustua tarkemmin täällä. Ja jos pyöritte Design Week:in puitteissa tai muutoin vaan Kuopiossa, jonne tää näyttely on nyt Keravalta siirtynyt, niin suosittelen kyllä käymään Satamankulmassa katsomassa!

Ihanaa keväistä viikkoa kaikille!
© Helmihytti • Theme by Maira G.