Lahjaidea miehelle: DIY Kravatti

Joillekin on paljon helpompi keksiä lahjoja kuin toisille. Mulla ainakin on niin, että siinä missä äidille tuntuu sopivan lähes mikä tahansa itsetehdyistä kuorinta-aineista kaikkeen mitä joulutorilla osuu vastaan, isän lahjojen keksiminen on aika kamalan vaikeaa! Miehille lahjojen keksiminen tuntuu muutenkin haastavalta, mutta entä sitten, kun kyseessä on tyyppi jolta ei erityisemmin puutu mitään, tai jos puuttuu, niin hommaa sen sitten itse itselleen? Ihan mahdotonta.

Entä jos en olekaan terve?

Väsymys. Paleleminen. Kuiva iho. Kalpeus. Painon nousu. Suolisto-ongelmat. Ja muuta sen sellaista. Jotkut pidemmällä tähtäimellä havaittuja, jotkut lähes päivittäisiä tai ainakin viikottaisia oireita tai pieniä "ongelmia". Ei mitään sellaista, että herättäisi huolta.

Joskus väsyttää niin meinaan nukahtaa pystyyn – ehkä univelkaa olikin vaihteeksi vähän kertynyt. Oon herkkä lämpötilavaihteluille, ja viime aikoina palelua on esiintynyt lähes joka päivä – oon päätellyt sen johtuvan työpaikan turhan tehokkaasta ilmastoinnista. Iho on pinnalta kuivaa korppua ja samalla pohjalta rasvoittuvaa, ärsyttävän vaikea hoitaa – mutta pakkasellahan on sellainen vaikutus. Kalpeanaama oon tainnut olla aina, ja suolisto on elänyt omaa elämäänsä niin kauan kuin muistan (oon joskus kuin kävelevä kaasuvaurio, noin niinkuin nätisti sanottuna). Ja kuten loppukesästä kirjoitin, oon havainnut muutoksia vartalossa, päätellen sen olevan ihan vain normaalia kasvua ja kropan aikuistumista.

Vai onko?



Kävin pari kuukautta sitten labrassa yhden aika epäselvän oireen syytä selvittääkseni, ja kaikki veriarvot olivat normaaleja. Paitsi se yksi, joka viittasi ainakin lievään kilpirauhasen vajaatoimintaan.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireitahan on helppo yhdistää itseensä, vaikka mitään ongelmaa ei oikeasti olisikaan. Erillisinä niihin tuskin kiinnittää edes huomiota, tai ainakin ne voivat olla sen verran vaatimattomia, ettei niihin reagoi. Ja ajan myötä tottuu. Mutta kun verikoe on todistanut jotain häikkää olevan, ei osaa oikein olla enää varma, mihin uskoa. Selittyykö yhtäkkiä kaikki tai osa oireista kilpirauhasen vajaatoiminnalla? Vai johtuuko siitä lopulta yksikään?

Ikävintä on jossittelu. Mitä jos kyse onkin vakavammasta? Mitä jos lääkityksen aloitus on hätiköityä? Mitä jos sen aloituksesta onkin jotain haittaa? Tai mitä jos se kohentaisikin vointia, jotenkin miten en osaa etukäteen edes ajatella? Kuinkahan kauan tätä oikein on edes kestänyt?



En halunnut hypätä suoraan lääkkeisiin, vaikka vaihtoehtoa tarjottiin. Kai se lopullisuus mietitytti, koska jos veriarvoihin ja muihin oireisiin olisi lääkkeistä apua, diagnoosi vahvistuisi ja sitten niitä olisi kai syötävä koko lopun elämäänsä. Oon jo kerran elämässäni joutunut syömään lääkkeitä muutaman vuoden, oli vapauttavaa päästä niistä eroon. Mutta jos tarve vaatisi, ei se mikään ongelmakaan olisi.

Edellisten tulosten jälkeen sitten vaan odotin muutaman kuukauden, kunnes pääsin uudelleen labraan. Ja miten ollakaan, nyt ne arvot olivatkin palanneet lähemmäs normaalia tasoa. Ilman, että tässä välissä olisi tapahtunut mitään muutoksia ruokavalion tai elämäntapojen suhteen, joilla muuten voisi olla myös vaikutusta arvoihin.

Eli kai kaikki on siis sittenkin kunnossa?

Silti jäi epävarmuus. Oliko tää vaan joku hetkellinen heitto, vai onko siinä kilpirauhasessa jotain kremppaa? Kaikki se miettiminen ja jossittelu jätti tunteen, että voiko tähänkään nyt sitten täysin uskoa. En tiedä, onko koko juttu nyt ohi vai ei. Varmaan pakko käydä keväällä vielä uudestaan testaamassa, että saisi oikeesti mielenrauhan – olisin varannut soittoajan lääkärille jutellakseni aiheesta, mutta sinne sai kiireettömiä aikoja vasta tammikuulle...

Tää on tilanteena vaan niin uusi ja outo, etten oikein tiedä, miten reagoida. Tähän väliin tuntui selkeyttävältä kirjoittaa näistä ajatuksista, kun taas ekojen labratulosten jälkeen kahlasin ensitöikseni läpi kaikkea kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvää. Tietoa on paljon saatavilla, eikä kyse ole mistään hengenvaarallisesta. Eipä se silti estänyt pyörittämästä asiaa mielessä uudelleen ja uudelleen. Nyt en enää tiedä. Mutta jos yksityiskohtiin ei takerru, mun vointi on kuitenkin yleisesti hyvä, joten ei kai oo järkeä huolehtia liikoja.

Olisi kuitenkin mukava kuulla kokemuksia aiheesta muilta kilpirauhasen vajaatoimintaa tai vastaavaa epävarmuutta kokeneilta, jos teitä sattuu tänne eksymään.

4. ADVENTTILUUKKU – Kotitekoiset kuorinta-aineet itsensä hemmotteluun ja lahjaksi + ARVONTA

Tämä viimeinen adventtiluukku on edeltäjiinsä verrattuna vähän erilainen. Nappasin viime viikonvaihteessa sellainen flunssan, etten löytänyt voimia keksiä hatusta jotain helposti toteutettavaa tai arvontaan sopivaa käsityöaihetta.

Käsitöiden sijaan aiheena on tällä kertaa kotikosmetiikka, josta olin muutenkin tekemässä kavereilla lahjoja. Itsetehdyt kasvohoidot ovat kauniisti sommiteltuina kätevä ja kaunis lahjaidea. Mulla ei ollut niistä aikaisempaa kokemusta, mutta kokeilin tällä viikolla ekaa kertaa ruusu- ja kahvikasvohoitojen "kokkailua".

Mutta! En kuitenkaan viitsi arpoa näitä omia kasvohoitomössöjäni teidän kesken (se tuntuisi yhtä oudolta kuin leivoksien postittaminen..), joten arvonnassa on jotain muuta mukavaa. Se joka luki torstain postauksen, saattaa arvata. ;)



Alkuun tarvitaan tiiviitä pieniä lasipurkkeja, nämä löytyivät Ikeasta).

Kotitekoisiin kuorinta-aineisiin löytyy vaikka minkälaisia ohjeita, ja erilaisia yhdistelmiä voi kokeilla siten, miten niitä aineita kaapeista ja kaupasta löytyy. Myös eri ainesosien mittasuhteet oppii parhaiten kokeilemalla. En oikein muista, kuinka paljon  mun purkkeihin kului aineksia, joten tarkat määrät on vähän pakko jättää pois listoilta. Nää mun tekemät ovat vain yksi versio, ja esim. mun ekassa ohjeessa käyttämän ruusuöljyn sijaan voisi käyttää vaikka manteliöljyä.

RUUSUINEN KUORINTA-AINE
– Kookosrasvaa
– Ruusuöljyä (tarkemmin Eliah Sahil luomu ihoöljyä)
– Sokeria
– Tuoreita ruusuja

Lämmitä kookosrasvaa vesihauteessa niin, että se muuttuu juoksevaksi. Silppua ruusunterälehdet ja sekoita kaikki ainekset yhteen. Mörssää seos sileämmäksi esim. sauvasekoittimella. Säilytä jääkaapissa, sekoita hiukan ennen käyttöä jos kookosrasva on hyytynyt pinnalle.



KAHVI–KAAKAO KUORINTA-AINE
– Kookosrasvaa
– Oliiviöljyä
– Ruokosokeria
– Kahvia
– Tummaa kaakaojauhetta

Sulata kookosrasva samoin kuin edellisessä, sekoita ainekset ja säilytä viileässä.


VINKKI! Viimeistele purkit omatekoisin etiketein! Voit käyttää esimerkiksi tarrapintaista tekstinauhaa syöttävää kohokirjoitinta. Alla kuvassa näkyvä Dymo kohokirjoitin löytyi suomalaisesta kirjakaupasta alle kympillä, ei siis ollut mikään hirveän hintava panostus. Tosi helppo käyttää eikä vaadi pattereita! Ajattelin tuunailla tällä jotain muitakin purkkeja, kunhan jossain vaiheessa ehdin ja muistan...



Kuorinta-aineet kauniissa purkeissa ovat hyvä lahja jo sellaisenaankin. Mä kuitenkin halusin yhdistää näille kaveriksi muutakin, jotain sellaista, mistä itsekin tykkäisin. Kuten vaikka Lakridsin kauniita kimmeltäviä suklaa-laku-palleroja ja superpehmeät sukat. Osui jotenkin tosi hyvin yhteen kahvin ja hopeisten minttusuklaa-lakupallojen kanssa nuo mustat kimmeltävät sukat, kun taas punaisilla sukilla sai rullaamalla ja vihreällä paperinarulla jatkettua hauskasti tota ruusuteemaa!

Pehmosukat, arkisista naposteltavista vähän seuraavalle levelille viedyt herkut, muu kosmetiikka, tuoksukynttilät – on aika loputon määrä erilaisia vaihtoehtoja, mitä tällaiseen lahjaan voi yhdistää. Pienistä palasista kokoamalla yksinkertaisesta jutusta saa tarvittaessa nopeasti jo aika suuren hemmottelupaketin! Ja jos haluaisi pitäytyä kotikutoisuudessa, voisi vaikka neuloa itse villasukat ja leipoa konvehtejä – tai mitä vaan mieleen juolahtaakaan. :)



Mun mielestä näistä tosi ihania! Ei vaan purkkien söpö ulkonäkö tai mössöjen luonnolliset raaka-aineet, vaan se, että kummatkin kuorinta-aineet tuoksuvat niin taivaallisilta. Sitten vaan toivotaan että myös lahjojen vastaanottajat tykkäävät. ❤

Ja ettei nyt joku luulis noita mun tekemiksi, niin noi kuvissa näkyvät pari korttia ovat Joutomaan ja Ainoa Designin käsialaa. Kävin viime viikonloppuna DesignOnTampere -tapahtumassa, ja nää löytäessä päätin, että empäs askartele kortteja tänä vuonna. Laiskuus iski! Onneksi aina ei tarvitse jaksaa tehdä ihan kaikkea itse. :D


Mutta sitten vielä arvontaan! Tämän luukun arvonnan palkintona on torstain postauksessani mainitsemani tuore Letille 2 - Festareille ja estradeille -kirja!

Kuten torstain postauksessa tulin kertoneeksi, Letille 2 tuo jatkoa ensimmäiselle osalle, mutta on edeltäjäänsä verrattuna vähän aikuisempaan makuun suunnattu. Kirjassa on 30 kuva kuvalta etenevää letitysohjetta lukuisine variaatioineen: fantasiapalmikoita, näytöslettejä, elokuvakampauksia ja katutyyliin sopivia tukkataideteoksia niin naisille kuin miehille. Mulle suurinta nautintoa ovat kuitenkin kuvat - opuksen selailu on nautinnollista myös jo pelkästään onnistuneen visuaalisen ilmeenkin vuoksi. Ja vaikkei letit ennestään luonnistuisi, kuvat inspiroivat kokeilemaan.



Tää arvontaidea ei itseasiassa ollut mun vaan kirjan tekijän Jennin, joka lähettää arvonnan voittajalle kirjan omistuskirjoituksella varustettuna. Tai kyllä mä tulin tätä aiemmin ajatelleeksi, kun harkitsin, josko olisin järjestänyt omasta kappaleestani arvonnan (ihan vaan koska tykkään arvonnoista), mutta en kyllä olisi raaskinut luopua siitä. Eli ihan superkiva näin!

ARVONTAAN OSALLISTUMINEN:
Jos kaipaat inspiraatiota ja neuvoja oikean lettitaiturin laatimin ohjein, kommentoi alle sähköpostiosoitteesi (jotta tavoitan voittajan) ja kerro, millaisista palasista koottu hemmottelulahja olisi sun makuun ihan napakymppi, tai millaisen itse kokoaisit? Kuuluisiko siihen ennemmin esim. kosmetiikkaa vai mielummin hyvä kirja? Osallistumisaikaa on ensi viikon keskiviikkoon (22.12.).

Onnea arvontaan ja kaunista neljättä adventtisunnuntaita! ❤

// Edellisen adventtisunnuntain arvonnan voittaja on arvottu: nimimerkki Lea, kurkkaathan sähköpostisi! Kiitos kaikille osallistuneille!

Lettityttönä kirjan sivuilla

En muista mainitsinko, mutta osallistuin loppukesästä eräisiin kuvauksiin pitkästä aikaa poikkeuksellisesti mallina enkä kuvaajana. Kuvausten tuloksia päästiin viimein ihastelemaan, kun postilaatikosta kolahti Jenni's hairdays -blogista tutun Jenni Petäsen uunituore Letille 2 - Festareille ja estradeille -kirja, jonka sivuilta tämänkin naaman – tai ehkä ennemminkin takaraivon – saattaa tunnistaa.



Kirjassa on ekaan osaan verrattuna lettityylejä vähän aikuisempaan makuun ajatellen, eri teemoihin jaettuna. Nää mun kampaukset osuivat kumpikin fantasia-osioon, haltiamaisine vesiputousletteineen ja sulkakoristeisine inkkariletteineen. Kirjan tunnelmia voi fiilistellä myös liikkuvana kuvana youtube-pätkältä täältä!

Letit on ihan mun juttu – tuntuu, että nää hiukset on sellaisissa kampauksissa parhaimmillaan. Mutta mitä itse kampauksien tekoon tulee, mulla ei vaan riitä taidot eikä kärsivällisyys niiden opetteluun. Tässä kirjassa olisi ideoita ja ohjeita vaikka miten, mutta jos itse itselleen pitäis vääntää niin... vähän vaikee kuvitella. Ehkä pitäisikin antaa tää joululahjaksi Roopelle? :D Sain jo normaalin letin opetettua, mitenköhän sen sais motivoitua muihinkin, hmm...



Helppo kehua, sen verran on kauniita kampauksia ja upeita kuvia. Ja vaikka mun mielipide on ehkä hiukan puolueellinen, niin jos teiltä on vielä lahjahankintalistoilla aukkoja ja lettikirja voisi olla kohdehenkilölle sopiva, niin vilpittömästi suosittelen tätä! Harkitsin hetken, jos olisin järjestänyt omasta kirjakappaleestani arvonnan, mutta hitto vie, en varmana luovu tästä. :D

Kaikki kuvat (c) Laura Mendelin

3. ADVENTTILUUKKU – DIY Macrame-seinäkoriste + ARVONTA

Enää pari viikkoa jouluun! Mites teillä, mikä tilanne joulurintamalla? Mulla on tavoitteena yrittää saada kaikki lahjahommat ja askartelut valmiiksi ensi viikon aikana, että voisin vikalla viikolla vaan rentoutua ja siivoilla kotia. Mutta saa nähdä miten käy...

Tämän luukun pääjuttu on ohje macrame-seinäkoristeeseen! 

Tai en nyt ihan alusta loppuun neuvo, mutta esittelen perusjutut joilla pääsee helposti alkuun. Tää on aika aikaavievää laji, mutta sanoisin että myös palkitsevaa. Mulla on suunnitelmana tehdä tällä tekniikalla meille keittiöön verhot, joten siinä mielessä tää toimi hyvin harjoittelukappaleena. Semmosena 14 tunnin ja 132 metrin harjoituskappaleena. :'D Vähän turhan aikaavievää sivubisnekseksi, vaikka Etsyssä vastaavien hinnat pyöriikin jossain sadoissa euroissa.

Macramen tekoon tarvitset:

– Kepin tai jonkun vastaavan, johon työn voi tehdä
– Solmeiluun sopivaa paksuhkoa, tiivistä mutta taipuisaa lankaa
– Halutessasi helmiä tai muita koristeita, itse käytin lankojen päissä kupariteippiä
– Sakset ja mittanauhan

Langan tarve riippuu työn koosta. Tämä makrame on 40 cm leveä ja 70 cm (+50 cm suoraa lankaa) pitkä, ja lankaa kului kilon vyyhdistä arviolta noin 120 metriä (24 kpl noin 5 m langanpätkiä).

Sen sopivan langan löytäminen oli operaatio itsessään, ja mä ravasin monta kauppaa läpi ennen kuin tärppäsi. Tää Lankavan valkoinen Paula-punoskude löytyi lopulta Taito Shopista. Taisi olla siellä jotain parikymppiä per kilo. Tää lanka on paksuhkoa ja helppoa käsitellä, mutta macramea voi ihan yhtä hyvin tehdä myös esim. matonkuteista.


SOLMUOHJEKUVA ISOMPANA TÄÄLLÄ.

1. Aloitin sahailemalla yhdestä kesällä hamstraamastani kepistä sopivan palasen, hiomalla pinnan ja petsaamalla sen vähän tummemmaksi.

2. Solmeilua (=termi solmutöiden tekemiselle) on helpompi tehdä, jos työ roikkuu samalla jostain. Mä ripustin kepin vaaterekkiin, mutta myös ovi olisi voinut ajaa saman asian. Pienemmät työt (esim. harjoituskappaleet) voi pingoittaa vaikka teipillä pöytään.

3. Leikkasin lankavyyhdistä 24 kappaletta kuuden metrin langanpätkiä, jotka kiinnitin heppiin vetosilmukoilla niin, että yhdestä langasta sai aina kaksi kolmen metrin pätkää. Langan menekkiä oli vaikea arvioida, ja tuo oli lopulta vähän reiluksi laskettu määrä, sillä jokaisesta pätkästä jäi puolisen metriä pois leikattavaa lankaa. Mutta parempi näin päin.

4. Kannattaa niputtaa pitkät langat jotenkin, esim. kieputtaa kerille tai lovitetun pahvinpalojen ympärill, jotta niitä on helpompi solmia.

5. Ja sitten vaan solmittiin! Macrame-töissä on ihan loputtomiin vaihtoehtoja, miten edetä ja millaisia solmuja yhdistellä, helmien lisäilystä ja muusta soveltamisesta puhumattakaan. Perussolmuilla pääsee jo pitkälle! Niitä on muutama (perussolmujen ohjeet tässä kuvassa) ja sovelluksia monenlaisia. Mutta tää työ on oikeasti tehty vain yhtä ja samaa perussolmua toistaen (viistoa kohosolmua), edeten vaan aina yltäältä alaspäin, vuorotellen kummastakin suunnasta.

6. Mukaan voi halutessaan lisätä esim. helmiä tai teippejä. Mä ajattelin ensin laittaa punaisia puuhelmiä noihin lankojen päihin, että olisivat olleet kuin noista köynnöksistä roikkuvia marjoja. Mutta niiden puutteessa päädyin kupariteippiin, joka oli mun mielestä onnistunut valinta. Niiden ansiosta työ ei ole liian valjun valkoinen, ja teippi estää samalla noita lankojen päitä hapsottamasta.

Jos jäi jotain epäselvyyksiä, kysykää!



Tää on alkusyksyn yhden pienen harjoituskappaleen jälkeen mun ensimmäinen oikea macrame-työ, joten en halunnut haastaa itseäni liikaa – solmukuvion inspiraation poimin röyhkeästi Pinterestistä, jotta kerkesin edes täksi sunnuntaiksi valmiiksi. Vähän teki tiukkaa ja meni yötyöksi, mutta kerkesimpäs!

Ei ehkä mikään jouluisin seinävaate, mutta mun mielestä kaikkien koristeiden ei tarvitse huutaa mitään tiettyä sesonkia. Varsinkin jos on kallis tai ison vaivan takana oleva koriste, niin mielummin sellainen, että sopii neutraalisti ja sopivilla tavoilla yhdistettynä vaikka jokaiseen sesonkiin, kuin vain yhteen hetkeen vuodessa.

Käytännössä macramea tehdessä voi valita sellaisia kuvioita kuin itse haluaa.

Ja jos te haluaisitte tehdä jouluisen macrame-koristeen, niin esim. näillä samoilla viistosolmuilla voisi helposti tehdä kuusikuvioita, tai lisätä tuollaisten köynnösten joukkoon jotain jouluisuutta tuovia elementtejä, kuten puuhelmiä.

Vähän sääli kun luonnonvaloa ei riittänyt ollenkaan, olisin halunnut tuosta pari kuvaa luonnollisissa sävyissä. Mutta näillä mennään, ehkä te saatte jotain selvää.



Hitto kun pitää käyttää tää kortti jo nyt, olisin halunnut pihdata tätä ideaa ensi sunnuntaihin, mutta sitten yksi toinen idea paljastui liian työlääksi (joo, jopa tähän verrattuna) enkä äkkiseltään keksinyt muuta. Aika vaikea enää tuohon neljänteen adventtiluukkuun parantaa, kun tää vaati jo niin paljon. Tosin iteppä oon nää omat vaatimukseni itselleni asettanut, hah.

Mutta! Arvaatteko mikä on arvonnassa? Joo, just ja just raaskin luopua tästä. :D

ARVONTAAN OSALLISTUMINEN:
Jos sinussakin itää pieni boheemi (joulu)sisustaja, kommentoi alle sähköpostiosoitteesi (jotta tavoitan voittajan) ja kerro, onko sulla tapana vaihdella sisustusta sesonkien mukaan, vai suositko enemmän neutraaleja elementtejä tai jotain tiettyä sisustustyyliä? Osallistumisaikaa on ensi viikon perjantaihin (16.12.).

Onnea arvontaan ja rauhallista kolmatta adventtisunnuntaita! ❤

// Edellisen adventtisunnuntain arvonnan voittaja on arvottu: Anonyymi minna82-alkuisella meiliosoitteella, kurkkaathan sähköpostisi. :) Kiitos kaikille osallistuneille!

Savisyksyn möykkyjä ja klönttejä

Täällä ruudun takana on joululahjapaja ollut viime päivinä niin kovassa kiireessä, ettei paljon koneelle kerkeä. Aika iso ero viime kuuhun, jolloin väsymys painoin niin, etten niiden Halloween-juttujen jälkeen tehnyt muita käsityöjuttuja kuin savitöitä. Ja niitäkin vaan sen takia, että savikurssille oli säännöllisesti oma päivänsä ja aikansa viikossa, ja väsymyksestä huolimatta pakottaa itsensä menemään, kun on etukäteen maksanut.


Nyt se kurssi jäi joulutauolle ja keskeneräiset työt oli pakko jättää odottelemaan kevättä, joten keräsin tähän tilannekatsaukseksi joitain tän syksyn tekeleitä, keskeneräisiä ja valmiita. :)


Nää lehtilautaset menevät joululahjoiksi – jos onnistuvat. Se selviää oikeestaan vasta ensi viikolla, kun saadaan noutaa syksyn vikat työt. :s
Mun massiivisin astia ikinä... Jouduin kuivuttamaan sitä niin hitaasti, etten saanut sitä ennen joulua edes ekaan polttoon, vaikka tein tän tähän vaiheeseen jo aikoja sitten!
Valmiit sushi-lautaset! Mun visioissa näistä piti tulla valkoiset, mutta koska käytössä ollut valkoinen lasite ei olisi tehnyt tasaista pintaa, päädyin lopulta punaruskeaan. Näiden lasitteesta tuli vähän liian paksu ja se peitti aika paljon tuota saven pintaan painettua pitsikuviota, jonka toivoin ennemmin korostuvan. Mutta ehkä ensi yrittämällä paremmin, näistä tuli muutenkin ehkä vähän liian pienet meidän keskimääräiseen sushinälkään verrattuna (testasin).
Mun edellisistä saviharrasteluajoista oli ennen tätä syksyä jo kerennyt vierähtää muutama vuosi – muistan kirjoitelleeni niistä viimeksi joskus vuonna 2012 (onkohan kukaan teistä sattunut pysymään matkassa sieltä asti?). Tällä kurssilla tuntui, että pääsin eri tavalla vauhtiin kuin aiemmin. Alkukankeuden jälkeen homma on tuntunut luontevammalta ja ideoita riittäisi enemmän kuin aikaa.

Kokeilin ekaa kertaa dreijaamistakin, mutta rehellisyyden nimissä, se ei tosiaan ottanut luonnistuakseen. :D Ei kai olisi pitänyt olla niin suuret odotukset, että heti ekalla yrittämällä olisi pyöräyttänyt jonkun melko suoran maljakon tai kupin, mutta se vaan hämäsi tosi paljon, kun kurssin opelta se sujui niin helpon näköisesti... Harjoittelemalla oppisi, mutta se veisi niin paljon aikaa, että toteutan mielummin ensin kaikkea mikä ei vaadi dreijaamista.


Valkosipulirasia ennen ekaa polttoa, paperi kannen ja purkin välissä että kuivuisivat tasaisesti yhteensopiviksi.
Valkoisella lasitettu (siitä tosiaan tulee tommosta epätasasta) ketturiipus.
Syksyn eka työ, muki puristelutekniikalla + palmikkomainen kahva. Tässä tuo punaruskea lasite onnistui tosi hyvin, kun se taittaa nätisti hopean/metallin sävyyn sopivissa kohdissa.

Viime viikolla jämäsavesta muotoiltu karhu, eka näinkin aidon näköisenä onnistunut eläin! Ainakin vielä ennen lasitusta ja polttoa.
Valmiista töistä on muuten paljon vaikeampi ottaa kuvien kuin keskeneräisistä. Valmiissa töissä on usein kiiltävä lasite, joka kiiltelee valossa epätasaisesti, eikä näytä yhtään niin hyviltä kuin luonnossa. Kun taas tuollainen keskeneräinen työ ja lasittamaton savi on niin helposti kuvattavaa, yksinkertaista mattaa pintaa. :D

Mulla käy savitöiden kanssa muutenkin usein niin, että oon tosi tyytyväinen työhön vielä ennen lasitusta, mutta sitten se lasitus saattaa pilata koko homman. Sama savilietemaalauksen kanssa, oon nuorempana pilannut niin monta työtä epäonnistuneilla maalauksilla, etten niihin ole koko syksynä koskenut.

Oon ollut tosi tyytyväinen tähän kurssiin ja omiin tekeleisiin, vaikka onkin pitänyt hyväksyä, ettei se lopputulos aina ole sitä, kuin alunperin on päässään visioinut. Savi ei oo helppo laji. Tällä kertaa ei tullut oikein joululahjojakaan tehtyä, kun lähes kaikelle löytyy omastakin kodista tarvetta! Hyvä jos edes niitä ekan kuvan lahjaksi ajateltuja lautasia raaskin antaa pois, jos kovin nätisti onnistuvat. Argh. :D
Onneksi tammikuussa pääsee taas jatkamaan, mun idealista senkun kasvaa.