SLIDER

Pääsiäisyksisarvinen

16. huhtikuuta 2017

diy yksisarvinen pääsiäinen savityö sisustus koriste rairuoho pastellisävyt diy yksisarvinen pääsiäinen savityö sisustus koriste rairuoho pastellisävyt

En oo kasvattanut rairuohoa sitten lapsuuden, enkä muutenkaan ihmeemmin perusta pääsiäisestä. En tykkää pääsiäisen perinteisestä värimaailmasta, se on liian täynnä kaikkea keltaista krääsää. :D Meillä ei muutenkaan ole mitään pääsiäiseen liittyviä perinteitä, mutta jotenkin tällä kertaa innostuin vähän (tai vähän enemmän) leikkimään mun savitekeleillä ja pastellisävysillä tipuilla, kun tajusin, miten parista mun viimeisimmästä savityöstä sai sovellettua aika hauskan pääsiäisasetelman. Muilla on pääsiäiskanoja ja -pupuja, mulla on pääsiäisyksisarvinen. Ja se munii ja hautoo selässään värikkäitä munia, joista kuoriutuu pastellisävyisiä tipuja, joista kasvaa lisää yksisarvisia. Mitä?

Aloittamislistan 10 + n

12. huhtikuuta 2017

aloittamisen vaikeus lista diy to-do-lista

Sain juuri valmiiksi ihan tuhottoman ison kuvakäsittelyurakan, ja vielä olisi tälle viikolle paljon hommaa kevään viimeisen vastaavan potin kanssa. Kun viikossa on liian vähän tunteja kaikelle, priorisoinnin takia moni muu on jäänyt näiden takia taka-alalle odottamaan vuoroaan. Ja se lista tuntuu ihan loputtomalta. Isoissa projekteissa luonnollisesti kuluu enemmän aikaa, mutta usein ihan pikkuasiatkin vievät yllättävän paljon sitä rajallista aikaa.

Saanko luvan hellittää? Blogini on juuttunut tyveneen

2. huhtikuuta 2017

blogimaailma aitous itsekriittisyys tavoitteellisuus

Mulla on paha tapa kerätä itselleni niin paljon projekteja ja hommaa, että ne kutistavat yöunet minimiin ja pakottavat karsimaan oikeasti tärkeistä asioista. Tiesittekö, että mä oon oikeasti kamalan tavoitteellinen, jokseenkin turhan vertaileva ja varmasti itse itseni pahin arvostelija? Jos ette, niin se saattaa selittää teille paljonkin tätä postausten hidasta tahtia. Ja kyllähän mä siitäkin itseäni ruoskin – arvatkaa harmittiko, kun en kerennyt saamaan viime kuulle edes kuutta postausta? Säälittävä suoritus, näin hiljaista ei oo ollut edes abivuonna tai kandikeväänä, ja niiden aikoihin siinä sentään oli ihan oikeakin syy.

Minä valokuvaajana – Kokemuksia juhlien kuvaamisesta

26. maaliskuuta 2017

juhlakuvaus valokuvaus vuosijuhlat vujut valokuvaaja

Tässä lopputalvesta ja keväällä on ja on ollut aika paljon kuvaushommia, jotka ei täällä blogin puolella juurikaan näy. Oon käynyt kuvailemassa eri ainejärjestöjen vuosijuhlia, joista alkaa pikkuhiljaa olla kertynyt aika kivastikin kokemusta. Muistan vielä kun pari vuotta sitten kävin kuvaamassa mun ensimmäisiä vuosijuhlia, ja olin siitä tosi hermona. Tilannetta helpotti kauheesti, kun huitasin heti juhlan alkuun pöydältä alas jonkun juhlijan skumppalasin kunnon sotkun saattelemana. :D

Nykyään sen sijaan tuntuu aina välillä, että eiköhän tota kokemusta olis jo riittämiin – että oonkohan mä nähnyt läpi jo melkein liian monet vuosijuhlat? Mutta oon tosi huono sanomaan ei, jos ei ole mitään suoraa syytä kieltäytymiselle. Ja onhan se hauskaa kun ylipäätänsä pyydetään kuvaamaan! Tähän neljänteen opintovuoteen mennessä oon selkeesti ollut jo sen verran tapahtumissa esillä, että jokunen saattaa muistaa nimenkin ja puskaradio toimii.

Mutta tosiaan, jos silloin joskus ekoilla kerroilla olin ihan hermona siitä omasta suorituksesta, niin nyttemmin kaikki sujuu jo aika iisisti ja saatan ennemmin siellä juhlassa miettiä, että hitto vie, miten mä oon taas täällä. :D Sitten shokeeraan itseni kerta toisensa jälkeen sillä räpsittyjen kuvien määrällä, ja vielä kotonakin voin olla aika paineen alla, että kuinkahan suuri osa niistä kuvista on edes onnistunut.

Mutta sitten, kun sen kuvamäärän on viimein saanut käytyä läpi ja gallerian julki, ja näkee, miten ihmiset tykkää, niin koko sen näkemänsä vaivan määrän unohtaa. Ja kohta löytää itsensä taas seuraavilta vujuilta. :D

juhlakuvaus valokuvaus vuosijuhlat vujut valokuvaaja juhlakuvaus valokuvaus vuosijuhlat vujut valokuvaaja juhlakuvaus valokuvaus vuosijuhlat vujut valokuvaaja

Siinä missä potretit ovat kohtalaisen mekaanista hommaa, rakastan itse juhlien ja juhlaväen kuvaamista – varsinkin silloin, kun he eivät kiinnitä kuvaajaan huomiota. Yritän olla mahdollisimman näkymätön, sillä ihmiset ovat usein kauneimmillaan rentoina, kameraa tiedostamattomina, luonnollisesti ilman turhaa poseeraamista. Se seiniin sulautuminen on vaan usein aika vaikeaa, ja monesti ihan tosissaan toivon, että omistaisimpa näkymättömyysviitan. :D

Juhlakuvauksessa on aika tarkkaa, millaisina hetkinä on sopiva kuvata – ja se sopiva kuvausväli on usein aika kapea:
1. Juhlan alkuun voi olla haastavaa kuvata, kun valtaosa juhlijoista ei ole vielä kovin rentoutunut ja tiedostaa kameran liian selkeästi.
2. Ruokien aikaan on vaikea kuvata, koska kukaan ei halua itsestään kuvia ruoka suussa. Ja niitä on usein sekä alku-, pää- ja jälkiruoka, eli enemmän kuin yksi kerta, kun kaikilla on ruokailu kesken ja pitää olla aika tarkkana.
3. Laulamisen kanssa on lähes ongelma kuin syömisen kanssa: kuvat suu auki eivät aina ole niitä kaikkein edustavimpia.
4. Toisaalta kaikkea ei myöskään voi jättää juhlien loppupuoliskon varaan, sillä sekään ei välttämättä ole kaikkein helpointa, kun ihmiset eivät enää pysy paikoillaan tai ovat vähän liian humalassa.

Mutta kun vertaa juhlakuvaamista henkilö- ja ryhmäpotrettien kuvaamiseen, niin oikeesti tuo jälkimmäinen on useammin oikeesti raskasta, ja vaatii paljon voimia siltä omalta sosiaaliselta kanssakäymiseltä. Varsinkin kun ihmiset ovat usein niin juhlien tuiskeessa ja jossain vaiheessa iltaa siinä pisteessä, että puhe ja ohjeet ei kuulu eikä tehoa, jonottaminen on mahdottomuus ja jotkut poseeraukset enemmän kuin kyseenalaisia. :D Se vaatii joskus tosi pitkiä hermoja, vaikka lopputulos onkin kuvissa yleensä kaikeksi onneksi paaaljon parempi, kuin miltä se siinä kuvaustilanteessa vaikutti. Parempi näin päin!

Jos oon kameran kanssa liikkeellä, en itse suostu täysillä siihen juhlahumuun hyppäämään – saatika juomaan, – vaikka muut sitä ehdottaisivat. En halua riskeerata mun kameraa, niistä muistikortille tallennetuista kuvista puhumattakaan. Oon mielummin vähän kuin kärpänen katossa, fyysisesti mukana mutta kuitenkin sen kuplan ulkopuolella.

juhlakuvaus valokuvaus vuosijuhlat vujut valokuvaaja juhlakuvaus valokuvaus vuosijuhlat vujut valokuvaaja juhlakuvaus valokuvaus vuosijuhlat vujut valokuvaaja

Tänne näitä kuvia tulee harvemmin laitettua, sillä ne harvemmin sopivat muihin aihepiireihin kuin valokuvaukseen. Ja vaikka ihmisistä olisi paljon hyviä kuvia, joita tekisi mieli hehkuttaa teillekin, harvemmin viitsin julkaista täällä liian tunnistettavia kuvia ainakaan tuntemattomista ihmisistä. Sen takia valitsin tähänkin kuvia, joissa esiintyvät henkilöt eivät ole suoraan tunnistettavissa, vaikka sellaiset kuvat olisivatkin kokonaisuutta mukavasti täydentäneet. :)

Nää kuvat on muutamia otoksia meidän arkkitehtikillan vuosijuhlilta. Siellä oli hämärä valaistus ja juhlatilassa värivaloja, jotka toivat kuvailuun oman haasteensa – niiden vuoksi tilaa ei voinut kokonaisuudessaan kuvata salaman avulla, koska se olisi vienyt tilasta sen olennaisen tunnelman.

Kun oli päästy siitä pääjuhlan ja potrettikuvauksen kaavamaisuudesta ja bändi alkoi soittaa ja juhlaväki tanssia, innostuin kovasti niistä värikkäistä strobovaloista ja vapautuneesta tunnelmasta. Se oli tosi hauskaa, siinä hetkessä se kuvaus tuntuu enemmän taiteelta kuin tavalliselta julkien valokuvaamiselta. Siinä tulikin sitten aika hyviä otoksia, vaikka ite sanonkin! Valoilla leikkiminen on ihan parasta.

juhlakuvaus valokuvaus vuosijuhlat vujut valokuvaaja juhlakuvaus valokuvaus vuosijuhlat vujut valokuvaaja id juhlakuvaus valokuvaus vuosijuhlat vujut valokuvaaja juhlakuvaus valokuvaus vuosijuhlat vujut valokuvaaja

Kun nää kuvausprojektit vievät muutenkin tällä hetkellä blogilta aikaa, niin ajattelin, että voisin vaikka kirjoittaa tänne muistakin valokuvaukseen liittyvistä aiheista. Kiinnostaisiko teitä nähdä esim. vähän jotain ennen-jälkeen kuvia ja esimerkkejä siitä, miten muokkaan näitä kuvia? :) Saa heitellä ehdotuksia! 

Olohuoneen muodonmuutos ja maailman pehmein matto

14. maaliskuuta 2017

(Yhteistyössä Sukhimatot)
id sukhimatto diy sohvapöytä lankkupöytä sukhimatto diy sohvapöytä lankkupöytä sukhimatto diy sohvapöytä lankkupöytä
Uusi sohvapöytä ennen ja jälkeen pintakäsittelyn, ja eri matoilla. Huomaa, että tuon ruskeankirjavan maton kanssa olisi sopinut ennemmin joku vaalea tai yksivärinen (muu kuin ruskea) pöytä.


Meidän olohuone koki aika huomattavan muodonmuutoksen, kun saatiin väliaikaisen lainapöydän tilalle viimeinkin oma sohvapöytä (josta kirjoittelin sunnuntaina DIY-postauksessa), ja samaan syssyyn päätettiin myös vaihtaa sen alle uusi matto – voitte verrata tätä ylempää tuohon alapuolella olevan kuvan ennen-tilaanteeseen.

DIY - Sohvapöytä leveästä mäntylankusta

12. maaliskuuta 2017

diy sohvapöytä lankkupöytä pinnijalat mänty wood slab living edge table

Tätä on odotettu! Viimeinkin saatiin meille just sopiva sohvapöytä.

Idea ja visio tästä pöydästä on ollut selvä jo vaikka kuinka pitkään, mutta itse toteuttamisessa kesti, koska ton sopivanlaisen puun löytäminen oli aika haastava pala. Siis, Suomihan on täynnä puuta ja puuteollisuutta – miten huonekalujen nikkarointiin sopivan puun löytäminen voi olla tavalliselle kuluttajalle niin haastavaa?

Lemppariputiikki: Kenkäpaja Pihka

2. maaliskuuta 2017

Oon kirjoittanut useamman postauksen Tampereen kahviloista, joissa oon nostanut esille ja suositellut teille mun omia lemppareita ja hyväksi todettuja paikkoja. Jonkin aikaa sitten mulle tuli mieleen, että voisin laajentaa tätä myös käsittelemään muutakin kuin vain kahviloita: kuten esimerkiksi suloisia pieniä kauppoja, kivijalkaliikkeitä. Sellaisia, joihin ei välttämättä löydä kuin erikoisempien sattumusten kautta, ja joita haluaisi suositella myös muille.

Viime syksynä kirjoitin Tukholman reissulla vierailemistani vintage-liikkeistä ja kirppiksistä, niistä oli mun mielestä mukava kirjoittaa ja tuntuu hyvältä ajatukselta nostaa esille myös täältä Suomesta löytyviä omia suosikkeja ja uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia.

tampere paras liike kivijalkakaupat kenkäpaja pihka

Tää koko ajatus lähti oikeastaan siitä, miten löysin tämän kyseisen kaupan, josta tässä postauksessa kirjoitan. Etsin viimeisen vuoden ajan vaihtelevalla aktiivisuudella mun makuun ja budjettiin sopivaa, laadukasta, minimalistista ja tietyn mallista nahkalaukkua. Siis sellaista ihan tavallista, jollainen tuntuu löytyvät lähes jokaiselta naiselta, mutta jollaista en itse omista yhtäkään. Oon kulkenut pelkissä repuissa ainakin viimeiset neljä vuotta. :D

Valkosuklaiset halvalastut

26. helmikuuta 2017

id halva leivonta halvalastut gluteeniton laktoositon munaton

Halva? Mitä se on? Ainoa mikä tuli mieleen, oli se joku firma, joka taitaa valmistaa lakritsia. Ruoka-aineena se sen sijaan oli mulle ihan tuntematon, kunnes Roope toi mukanaan kotiin pari pakettia jostain, ja oli pakko ottaa selvää, mitä se on ja mihin sitä voisi käyttää. Halvaa on muutamaa erilaista, mutta yleisin muoto on tämä seesamitahnasta, tahinista valmistettu versio. Sellaisenaan se ei ainakaan mun makuhermoja hivellyt, mutta kuulema sitä on tapana syödä tosi yksinkertaisestikin johonkin makeuttajaan yhdistettynä.

Tohelon ja torvelon hyllyoperaatio - Neljä vinkkiä, jotka kannattaa huomioida avohyllyjä kiinnittäessä

18. helmikuuta 2017

diy hylly keittiönhylly takorauta hyllynkannatin liimapuulevy

Meidän seinät on vielä puhtaat tauluista ja muusta, kun halutaan harkita niiden paikat tarkkaan – mielummin ensin siis kaikki suuremmat linjat selviksi, ettei tule vika-arvioida. Mutta jonkun aikaa sitten porattiin ekat ruuvit seinään, saatiin ripustettua keittiön seinälle pari avohyllyä. Ehdin suunnitella niitä jo pidemmän aikaa, ja itse totetuttaminen aloitettiin jo kuukausi sitten, mutta kuinka ollakkaan, kaikki ei sujunutkaan kuin Strömssössä.

Aidosti oma haave, vai muun maailman yleinen ihanne

12. helmikuuta 2017

haaveet ihanteet matkustus arki opiskelijaelämä haaveet ihanteet matkustus arki opiskelijaelämä

Kuvia tän vuoden puolelta... Sen verran vähän tullut kuvailtua, ettei kevään kanssa selvästi olla vielä voiton puolella. Pilviset päivät ei valaise kotia kuvaukselliseksi, eikä ankean harmaa sää houkuta loikkimaan kamera kaulassa ulkonakaan. Mä oon niin sääihminen, että harmaina päivinä on vaikea löytää inspiraatiota oikein mihinkään, silloin huvittaisi vain nyhjätä ja nukkua. Aurinkoisina päivänä mun maailma hymyilee helposti, mutta toisaalta pelkkä kävelymatka bussille jossain pistävässä sumutinpullosateessa voi kasvattaa otsaan jäätävän tatin. :D

Palkinnoilla Jäynägaalassa

5. helmikuuta 2017

Jossain päin Suomea jaettiin eilen nättejä pääpatsaita menestyneille artisteille, mutta viikko takaperin täällä vietettiin vähän toisenlaista palkintogaalaa. Emmoja seuraamatta arvioin, että tää gaala oli varmasti hauskempi. :D Juhlan nimi oli Jäynägaala, ja siellä palkittiin parhaita teekkarijäyniä viimeiseltä viiden vuoden ajalta, jakamalla toista kertaa historiassa kullitettuja Markunpäitä ja muita kunniamainintoja.

Tällä kertaa myös meidän vuosikurssin jäynätiimi sai myös kutsun tulla edustamaan...

jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä

Ja onneksi päästiin paikalle edes pienellä edustuksella, vaikka valtaosa vuosikurssista sattui juuri kyseisenä viikonloppuna reissaamaan ties missä ympäri Suomea ja maailmaa. Sen lisäksi että oli vanhoja jäyniä oli hauska katsella, meidän fuksijäynä vuodelta 2014 voitti nimittäin kultaisen Markunpään parhaasta passiivijäynästä! Hyvä me! :D

"Jäynä on yleensä teekkareiden järjestämä kepponen tai tapahtuma, jonka tarkoitus on aiheuttaa riemua jäynääjissä sekä jäynän kohteissa ja suuressa yleisössä. Jäynä pyrkii hyödyntämään tekniikkaa joskus hyvinkin mitättömän asian aikaansaamiseksi. Jäynä ei saa olla poliittisesti tai uskonnollisesti kantaaottava. Hyvä jäynä liittyy kuitenkin usein yhteiskunnan ajankohtaisiin asioihin ja tapahtumiin."  -Wikipedia

Ja passiivijäynä tarkoittaa jäynää, jossa jäynääjät eivät suoraan ota kontaktia jäynättäviin, vaan ovat lähinnä tarkkailijan roolissa.

jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä

En muista sanasta sanaa miten palkinnon jaossa lueteltuja syitä, mutta omin sanoin on helppo myöntää, että me ollaan tosi iloisia siitä, miten hyvin meidän jäynä onnistui. Oltiin silloin ja ollaan nyt. Meidän vuosikurssilaiset osallistuivat jäynän toteuttamiseen hyvällä panostuksella, idea oli hauska ja liittyi sopivasti meidän alaan – ja oli siinä määrin ajankohtainen, että kiinnitti kivasti ihmisten huomion. Viimeiseksi myös editointi onnistui hyvin, vaikka itse sanonkin.

Nyt tuo pää seisoo meillä eteisessä odottamassa, että joku kerkeisi kiikuttamaan sen kampukselle meidän kiltahuonetta koristamaan. ❤

jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä id jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä jäynägaala arkkitehtiopiskelija teekkari tty jäynä


Tässä vielä tää meidän fuksijäynä, jos kiinnostaa ettekä silloin vuonna 2014 sitä huomanneet. (Jos video ei näy, jäynän löytyy myös youtubesta.)

Aiheesta jutellessa mun työkaverit kertoivat voittaneensa aikoinaan oman vuosikurssinsa kanssa fuksijäynäkilpailun. Se oli ihan uutta tietoa, koska mä en ainakaan muista kuulleeni muusta yhtä hyvin sijoittuneesta arkkarien tekemistä jäynästä (ainakaan täällä Tampereella). Mutta ei kai ihme ettei tuo ole tullut vastaan – se tallenne sattuu löytymään vain VHS:nä, eikä mistään youtubesta. :D


Kaikki postauksen kuvat, joissa esiintyy ihmisiä (c) Jukka Tuomisto / @j4kku

Vintagefiiliksissä

30. tammikuuta 2017

vintage löydöt tampere vapriikki vintagetori

Viikonloppuna täällä Tampereella oli vuosittain järjestettävä Vintage-Vapriikki -tapahtuma, jossa ennätettiin tänä vuonna piipahtamaan. Tän museo Vapriikin tiloissa pidettävän tapahtuman parasta antia on mielenkiintoinen vanhanajanhenkeä huokuva vintagetori, jonne on vapaa pääsy ja josta vintage-aarteita metsästävät voivat tehdä vaikka minkälaisia löytöjä. Painopiste vaikutti olevan tällä kertaa lähinnä naisten vaatteissa, joita oli kyllä hauska hypistellä ja katsella, vaikkei oma tyyli niistä koostuisikaan. Jotkut osaavat kantaa vintagetyyliä uskottavasti yhdistellen, mä näyttäisin niissä kuteissa lähinnä naamiaisista karanneelta mamsellilta.

Runebergintortut muumimukeissa

29. tammikuuta 2017

runebergin tortut mukissa kahvikupissa helppo ohje mukitorttu

Ensi sunnuntaina on Runebergin päivä, sen huomaa aina tammikuun lopussa kauppoihin ilmestyvistä tortuista. Runebergin tortut jakavat mielipiteitä, ja niistä löytyy kaupoissakin useita toisistaan hiukan eroavia versioita – vähän eri mausteilla ja kosteuspitoisuuksilla. Koita siinä sitten arpoa, millä leipomolla olisi semmoset, mistä itse pitäisi! Mutta yksi asia yhdistää: parista tortusta pitäisi järjestään pulittaa ärsyttävän paljon.

2 0 1 6

22. tammikuuta 2017

Vuosikatsaukset on perinne, joita kirjoittaessa on mukava muistella, mitä kaikkea kuluneena vuonna on tullut tehtyä, nähtyä ja koettua. Niiden avulla on helpompi kelata mennyttä, kun pystyy palaamaan siihen yhteen koosteeseen ja muistamaan, mitkä olivatkaan juuri tuon vuoden kohokohdat, vaikka vuodet saattaisivat päässä muuten sulavasti sekoittua keskenään.

Tää vuosi ei ollut ihan samanlaista tykitystä kuin pari aiempaa vuotta, mutta oikeastaan hyvä niin. Ajoittain oli tosi stressaavaa ja loputtoman väsynyttä, mutta vastapainona myös tosi onnellista. Onneksi, siksi tästäkin vuodesta jäi pohjimmiltaan hyvä fiilis. Sellainen, että 2016 oli raskas, mutta hyvä.

Vuonna 2016...

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
TALVI – KEVÄT:


parasta oli
...kun saatiin pakata kimpsut ja kampsut kasaan sieltä mun muovimattojen peittämästä Hervannan yksiöstä ja muuttaa yhteiseen, riittävän tilavaan kämppään lähemmäksi Tampereen keskustaa. Ja kevään kiireen jälkeen siihen kämppään keskittyminen, sen laittaminen ja sisustaminen niin, että siitä on pikkuhiljaa tullut oikeasti kodikas. Rauhallinen elämä erityisesti kesästä eteenpäin, kun kandikevät jäi taakse ja työt toivat elämään säännöllisyyttä ja uutta näkökulmaa. Päätös välivuoden pitämisestä. Paras päätös mitä olisin voinut tehdä.

pahinta oli
...viime kevään stressi ja koulupaineet. Samoin stressi töiden etsimisestä ja löytämisestä. Se hirveä väsymys, jota nukuin pois koko kesän. Ja marraskuun uusi väsymyspiikki. Sellaiset tajuaa usein vasta jälkeenpäin. Päälle iski vielä paineet useiden opintotukien palauttamisesta vuositulorajojen ylittymisen takia. Hitto että se oli taas ärsyttävää.

kaipasin enemmän
...unta, vapaa-aikaa ja rahaa. Ja aikaa blogille. Joo, ne on vähän ristiriidassa keskenään. :D

haaveilin eniten
...että olisi jo sellainen elämäntilanne ja riittävästi säästöjä, että voisi ostaa oman asunnon, ja voisi jättää vuokralla asumisen taakse. Kiusasin itseäni jatkuvasti katselemalla netistä myynnissä olevia taloja, vaikka niihin tarjouksiin onkin vielä ihan mahdotonta tarttua.

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
KEVÄT – KESÄ:


pelottavinta oli
...syksyllä pariin otteeseen koetut ikävät vatsakivut, joiden syy jäi mysteeriksi. Ehkä ne johtuivat piilostressistä, ihan sama, kunhan eivät vain enää palaa. Lisäksi se epäilys kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka toivottavasti johtui vain veriarvojen kertaluontoisesta heilahtelusta. Ei mitään traagista, mutta sellaista, mitä en ole ennen kokenut. Siksi ne kai voi luokitella pelottaviksi.

sain elämääni
...uusia työkavereita! Ja entiseen nähden paljon kokemusta, näkemystä ja itsevarmuutta ainakin työelämään liittyvissä asioissa. Ehkä jonkinlaista uutta kaveriporukkaakin. Se olisi mukavaa.

matkustin maailmalle
...tutustumaan kurssin excursion merkeissä Tsekkeihin Prahan ja Brunon moderniin arkkitehtuuriin, Roopen kanssa rentoutumaan Espanjan Valenciaan, äidin kanssa pitkäksi viikonlopuksi kaupunkilomalle Riikaan, ja bloggaajakollegoiden kanssa ihanalle mutta nopealle visiitille Tukholmaan. Ja pakko sanoa, että siinä oli niin nopeasti peräjälkeen nää kaikki reissut, että vielä monen kuukauden jälkeenkään mulla ei ole vielä paljon yhtään matkakuume, toisin kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. :D

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
KESÄ – SYKSY:


suurin saavutukseni oli
...varmaan ne tekniikan kandidaatin paperit ja käsittääkseni suht moitteeton suoriutuminen töissä. Ai niin, ja päästiin meidän ryhmätyössä yhdessä kilpailussa palkintopallille! Oli myös useampi kuvauskeikkoja, joista osaan olla tyytyväinen. Ja nää kotiprojektit voisi varmaan laskea hyviksi saavutuksiksi nekin.

epäonnistuin pahiten
...videokuvailun kanssa. Kesällä oli suuri into ja isot kuvitelmat, että jos vaikka innostuisi vloggaamaankin joskus. Hommasin itselleni synttärilahjaksi videokameran, jolla kuvailin paljon meidän elokuun reissuilla ja yksissä juhlissa, mutta sitten alkoi syksyn arki ja siihen se kuvailu sitten jäikin. Enkä muuten oo vieläkään jaksanut purkaa sitäkään materiaalia valmiiksi. :D Se vie liian paljon aikaa, ja sitten on liian paljon muutakin kiinnostavaa tekemistä. Mutta ompahan videokamera valmiina taas seuraavaan reissuun tai tärkeisiin juhliin, jos haluaa taltioida muistoja purkkiin.

tärkeimmät oppimani asiat koskivat
...todennäköisesti arjen asioiden priorisointia, omaan alaan liittyviä töitä, itseäni ja sitä mikä mulle on tärkeää.

pukeutumistani kuvaisi parhaiten sanalla
...villapaitaspurgu.

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
SYKSY – TALVI:


käytin rahaa eniten
...kodin hankintoihin ja varmaan ruokaan. Pariin vaatekappaleeseen upposi mun mielestä ihan liikaa, mutta ei ne sinänsä kaduta. Ilman farkkuja on vaikea olla, ja parempi ostaa hyvää ja kestävää, kuin halpaa roskaa. Kallein hankinta oli tosin varmasti se keväällä ostamani laajakulmaobjektiivi. Siitä onkin onneksi ollut paljon iloa!

murehdin eniten
...sitä, kun blogille ei jäänyt yhtä paljoa aikaa, kuin miten paljon mä sitä välittäisin tehdä. Koko kandikevään odotin, että kesällä sitten on aikaa, mutta kesällä olin liian väsynyt, ja lopulta henkilökohtainen priorisointi veti muut jutut blogin edelle. Tää on ollut mulle kova paikka, kun työt ovat vieneet paljon voimia ja aikaa bloggaamiselta. Blogi ei ole enää ykkönen, se ei enää kiilaa tärkeydessään muiden velvollisuuksien edelle. Kun pitkän työpäivän jälkeen väsyttää, en avaa läppäriä vaan keksin jotain syötävää ja menen nukkumaan. En välttämättä kaiva kameraakaan esiin moniin päiviin, kun pimeys ei inspiroi eikä ympärillä tunnu olevan mitään kuvaamisen arvoista. Mietin tauon pitämistä, mutta ei sekään ihan sovi mulle. Joten jatketaan näin, parasta kirjoittaa aina silloin on se tuntuu sopivalta ja kun on jotain mistä kertoa.

innostuin erityisesti
...Työväenopiston kursseista. Savityöt ovat ihanaa puuhaa, ja nyt ensimmäisen kerran verran kokeiltu huonekalujen entisöinti -kurssi vaikuttaa myös hyvältä. Saan niistä niiin paljon irti!

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
VUODEN PARHAAT DIY-JUTUT:


olisi pitänyt
...varmaankin liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin. Ja ehkä käyttää rahaa harkitummin. Kaikkiin näihin olisi järkevä kiinnittää vähän enemmän huomiota, vaikkei mitään ongelmaa olekaan.

löysin itsestäni
...epävarmuutta, itseinhoa, epäsosiaalisuutta. Kuulostaa varmaan tosi negatiiviselta, mutta käytännössä löysin paljon myös rehellisyyttä ja onnellisuutta. Löysin elämääni järjestystä.

tajusin, että
...mussa on aika iso introvertti puoli. Siis luulin ennen, että oon ihan ekstrovertti. Tosi ulospäinsuuntautunut. Oon mä kai osin sitäkin, kun oon niin avoin ja höpöttelen niin helposti. Mutta en ihan yhtä paljoa kuin joskus ennen. Tajusin myös, miten tärkeitä vapaapäivät oikeasti on oman henkisen hyvinvoinnin, jaksamisen ja tasapainon kannalta. Erityisesti siis vapaat viikonloput, kun ei ole mitään liian sitovaa ohjelmaa.

jäin kaipaamaan
...enemmän sellaisia arkeen sulautettuja pieniä kohokohtia, "arjen juhlaa" kuten vaikka treffeilla käymistä Roopen kanssa. Väsyneenä ei juuri jaksa tehdä mitään, mutta vaikka pelkkä kotona oleminen on mukavaa, tänä vuonna ajateltiin panostaa enemmän myös vähän muuhun. :)


Jos teidän pitäisi tiivistää oma vuotenne 2016 vain pariin sanaan, mitä vastaisitte?

/ / /

Mun blogi täytti tuossa äsken viisi vuotta. Aika hurja aika! Ja jo pelkästään itselläni tosi pitkä matka ja kehitys sieltä huolettoman kotona asuvan lukiolaisen elämästä tähän hetkeen... Tosi iso kiitos kaikille teille, jotka pysyneet mun matkassa, kommentoineet näitä juttuja ja ylipäätänsä vierailleet täällä! ❤ Ilman teitä tästä bloggaamisesta puuttuisi tosi iso ja tärkeä osa, tää olisi vain yksinpuhelua.

Ja muuten, aika hassua miten näiden muutaman hiljaisemman viikon aikana blogin luetuimpiin postauksiin on pompannut vaaanha postaus vuodelta 2013 (DIY Riipuksia alumiinilangasta). Vaikkei se ole ollut aiemmin kovin luettu, kyseinen tekele on yksi mun kaikkein "pinnatuimmista" julkaisuista Pinterestissä – sitä on siis pinnattu arviolta muutama kymmenen tuhatta kertaa. Ja nyt jonkun Pinterestin päivityksen jälkeen myös siinä ollut linkki on vetänyt väkeä. :D

Kolmen raaka-aineen jäätelö

21. tammikuuta 2017

kotitekoinen jäätelö mansikka kookos

Ootteko koskaan kokeilleet tehdä jäätelöä kotona? Mulle oli jäänyt siitä jotenkin tosi vaikea kuva, sellainen että ilman jäätelökonetta tuskin onnistuisi. Mutta sitä voikin tehdä ihan blenderillä!Annoin Roopelle joululahjaksi keittokirjan, josta tää jäätelöresepti on eka, jota ollaan ehditty kokeilla. Nyt ei ehkä ole vielä se kaikkein suosituin vuodenaika jäätelölle, mutta vaikka tätä ei nyt tekisi mieli, kannattaa laittaa resepti talteen kesää varten!

Ainakin jos vaan tykkää mansikoista ja kookoksesta (tosin jälkimmäinen ei välttämättä edes ihmeemmin maistu), tää ohje sopii monelle. Näillä kolmella raaka-aineella tehty jäätelö on mm. maidoton ja gluteeniton, ja jos hunajan korvaa jollain muulla makeutusaineella, reseptistä saa myös vegaanisen.

Resepti on Luonnollisesti aitoa kotiruokaa -kirjasta, joskin meidän jäätelöön taisi tulla vähän enemmän mansikoita.

kotitekoinen jäätelö mansikka kookos

RAAKA-AINEET
–  450g perattuja mansikoita (me laitettiin karkealla arviolla ainakin pari pakastepurkillista)
–  4dl täysrasvaista kookosmaitoa (tölkistä)
–  85g hunajaa
–  Päälle esim. pähkinärouhetta

MUUT VÄLINEET
–  Blenderi tai survin
–  Siivilä
–  Pakastusta kestävä astia/vuoka

VALMISTUSOHJE
1. Soseuta mansikat. Paseeraa seos siivilän läpi, niin ettei siihen jää liian isoja klönttejä.
2. Lisää mansikkasoseeseen kookosmaito ja hunaja, sekoita yhteen.
3. Kaada seos vuokaan, peitä kelmulla ja laita pakastimeen siihen asti, kunnes seos jähmettyy.
4. Soseuta seos uudelleen niin, että jääkiteet rikkoutuvat.
5. Kaada seos esim. kannelliseen muoviastiaan tai leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Anna jähmettyä pakkasessa, kunnes jäätelö on sopivan kovaa.
6. Tarjoa heti tai jätä pakastimeen, jonka jälkeen anna lämmetä huoneenlämmössä suunnilleen vartti ennen tarjoilua, jotta jäätelö pehmenee helpommaksi annostella.
7. Ripottele päälle esim. murskattuja hasselpähkinöitä.

id kotitekoinen jäätelö mansikka kookos kotitekoinen jäätelö mansikka kookos kotitekoinen jäätelö mansikka kookos

Mä en oo mitenkään perso jäätelölle (paitsi Classicin lakritsi-vanilja-puikkojäätelöitä, ah), mutta sekä mun että jäätelökonkari-Roopen mielestä tää oli tosi hyvää! Ihanan raikasta, ei liian makeaa, ei liian kookoksista. Päälle ripoteltu pähkinärouhe tuo makuun sopivasti hiukan särmää ja purupintaa.

Suoraan pakkasesta otettuna tästä voi tulla tosi kovaa, ja mutta kun rakenteen rikkoo ja jäätelön antaa hiukan sulaa, maku on juuri parhaimmillaan, eikä liian jäädykemäistä. Me ollaan nautittu tätä pieninä välipaloina makeannälkään, mutta käytännössä tää sopii myös kevyeksi jälkkäriksi illallispöytään!
© Helmihytti • Theme by Maira G.