Suomalainen saunaperinne viidessä kuvassa

Ei kommentteja:
juhannus-sauna-photography juhannus-sauna-photography juhannus-sauna-photography

Juhannusaattona puolen yön aikaan,
poltetaan kokkoja kesäyön taikaan.
Suuria tunteita rakkauden huumaa,
olut on kylmää, seksi on kuumaa.


Yöttömän yöhön haihtuvat huolet,
kesää on jäljellä enää vain puolet.
Juhannusheilan haluatko saada,
estot ja kiellot tieltäsi kaada.

juhannus-sauna-photography id-juhannus-sauna-photography

Kesä on kuin perhon lento.
Kaunis, lyhyt ja hennon hento.
Aika kuluu mutta muistot jää,
ne rikastuttavat elämää.




Suomalainen saunaperinne – oli juhannus tai joulu.

Vuosi toisensa jälkeen toistuvat perinteet. Nautinnon ja itsensä kidutuksen rajapinta. Höyryävä kroppa ja vastakorkattu kylmä juoma. Askeettisuus. Hölmö humalainen yöuinnilla. Tai mitenpä ne kukakin tulkitsee.

Sain mökillä idean tällaiseen kuvasarjaan. Ajatuksena oli saada aikaan sellaista Aki Kaurismäen leffoista tuttua ja tyypillistä suomalaista realismia, ennemmin kuin kiiltokuvakauniita kuvia. Aihe on kliseinen mutta aito. Suomalainen sauna viiteen kuvaan tiivistettynä. Onnistuiko se?

Oikeastaan näitä kuvia oli paljon enemmänkin (ja vaihtoehtoja liikaa), mutta yritin pitää tän tiiviinä. Valita ennemmin todellisimmat kuin seesteisimmät kuvat. Yksi per asia. Olisi toiminut hyvin mustavalkoisena, mutta päätin laittaa tähän väreissä.

Tein vähän vastaavanlaisen postauksen kesäyöstä pari vuotta takaperin – silloin vain idean kuvaamisen hoisi veli ja itse leikin sen visioni mallia. Ja siinä oli nimenomaan nättejä kuvia ja fantasiamaisia sävyjä, eikä tällaista tiukkaa filmikameramaista realismia. Ja ihan himmeä määrä niitä kuvia. :D

Kummasta kuvaustyylistä pidät enemmän, realistisesta vai romantisoidusta?

Ihanaa juhannusta!


(Ensimmäiset lyriikat Ylivoima - Juopuneiden Muistopäivä, toisen pätkän kirjoittaja tuntematon)

Asetan riman alas ja aloitan

Ei kommentteja:
aloittamisen-vaikeus-burn-out

Pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen on vaikea palata. Uuteen alkuun päästäkseen on pakko laskea se vuosi vuodelta jatkuvasti noussut rima alas, ja lähteä liikkeelle mahdollisimman yksinkertaisesta. Että olisi helpompi päästä taas vauhtiin ja takaisin siihen sisältöön, millä mieluiten täyttää blogiaan.

Mulle helpointa on lähteä liikkeelle omista kuulumisista. Se on kuin palaisi samalla takaisin koko bloggaamisen alkulähteille. Sitä varten blogit aikoinaan eniten olivat. Päiväkirjoja. Nykyään ne ovat lisäksi niin paljon muuta, että ei mikään ihme, jos meinaa joskus mennä solmuun ja latoa pään täyteen suorituspaineita.

Joten yksinkertaistetaan.


Oon ollut aika väsynyt.

Viime kuussa oli tosi kiire ja paljon töitä. Vähän ehkä liikaakin. Tein neljän viikon työtunnit kolmessa ja vietin sen neljännen kurssilla Tammisaaressa. Se kesti maanantaista sunnuntaihin ja muistutti raskaudeltaan perus ylityöviikkoa, tosin lisättynä monta uutta ihmistä ja äkilliset sosiaaliset suoriutumispaineet. Huuh.

Noiden päälle olin täyttänyt illat ja viikonloput tehokkaasti valokuvaustöillä. Kuvasin tänä keväänä neljät vuosijuhlat ja yhdet valmistujaiset, ja se oli normitöiden päälle aika paljon.

Oman aikansa vaati myös blogin ulkoasun muuttaminen ja siihen liittyneet taustatyöt. Se oli alunperin se syy, miksi en postauksia ehtinyt tekemään. Parin viikon jälkeen tajusin, että pakko pitää taukoa, kun rahkeet ei vaan riitä kaikkeen. Kai jokin stressilisä iski myös perheenjäsenen sairastumisesta - kaikki kääntyi onneksi parhain päin, mutta kai oli se psyykkisesti kaiken muun päälle aika isokin juttu. Eikä sitä oikein tajunnut kuin vasta jälkeenpäin.

Nyt se kiire on hellittänyt ja mulla on ollut vain normaalisti töitä.

Olin ajatellut, että kesäkuussa on sitten aikaa tehdä kaikkea. Mutta tässä taisi käydä vähän kuten viime vuonna kandikevään jälkeen.

Pahin väsymys iskee vasta sitten, kun sille on tilaa ja aikaa.

Toisin sanoen, tän kuun oon lähinnä vaan käynyt töissä ja nukkunut.

Kaikki omat projektit ja blogi ovat olleet tauolla sieltä toukokuun alusta asti. Blogin ulkoasu on jo jonkin verran edennyt, mutta postauksiin ei ole ollut voimavaroja. Jopa sähköposteihin vastaaminen on tuntunut ylitsepääsemättömän raskaalta, kommentteihin vastaamisessa sama juttu (anteeksi). Yksi sähköposti per ilta, toisena päivänä laskut. Pieni askel kerrallaan. Pakolliset jutut, ei muuta.

Töissä oon täysin skarppi eikä mitään ongelmia, mutta sen jälkeen ei sitten oikein muuta jaksakaan.

aloittamisen-vaikeus-burn-out

Nyt näyttää jo vähän paremmalta. 

Vastasin tänään jo kolmeen sähköpostiinkin. Tosin vasta päiväunien jälkeen. :D Ja viime viikolla jaksoin leikkia photoshopilla ja työstää valokuvaustöille omaa sivua. Pientä edistystä siellä sun täällä.

Tarkoitushan ei ollut pitää blogista taukoa, enkä tosiaan ajatellut, että pieni tauko venähtäisi tällaiseksi.

Mutta mitä pidempään sitä taukoa jatkaa, sitä vaikeampi on taas aloittaa. Rytmi on hukattu ja kaikki postausideat kasaantuneet isoksi takkukasaksi, jota on haastava lähteä purkamaan. Vähän kuin kotitehtävissään jälkeenjäänyt koululainen, jonka on vaikea kiriä muita kiinni, kun sen tehtäväkasan edessä ei tiedä, miten ottaa ensimmäinen askel. ”Mistä oikein alottaisin” on usein ollut mietinnän aihe. Ja yleensä se päättyi siihen, ettei aloita ollenkaan.

Siksi päätin nyt aloittaa näin, vaikka järkevintä olisi ollut aloittaa jostain mielenkiintoisesta. Jostain, mistä yleensä kirjoittaisin ja haluan kirjoittaa. Jostain, mistä myös joku tänne eksyvä haluaisi lukea. Mutta en oo vielä ihan siellä asti, joten pitää aloittaa helposta. Ja sitten alun jälkeen pitäisi alkaa rullaamaan jouhevammin, kuin itsestään.

Tai ainakin niin sitä ainakin väitetään.

aloittamisen-vaikeus-burn-out

Tää viikko oli kesän ensimmäinen lyhyempi työviikko, kun lähdetään jo huomenna juhannuksen viettoon. Ensin saaristoon, ja jos siellä on teltassa liian hyytävää ja tylsää niin sitten minne nyt ikinä keksitäänkään. Kuten vaikka kylpylään rentoutumaan ja nauttimaan meidän vuosipäivästä. Jos satut tietämään jonkun mukavan kylpylän (joka ei välttämättä olis täynnä lapsiperheitä), niin saa vinkata! ;)

Heinäkuussa downshiftaan muutamaksi viikoksi max. kolmen päivän työviikkoon. 

Siinä pääsee ekaa kertaa käyttämään sellaisia herkkuja kuin kesälomapäivät. Niitä ei vielä tälleen ekana työvuonna ole monen viikon edestä, joten käytän ne mielummin ripotellen kuin yhteen pötköön. Ajatuksena on, että siinä pääsisi taas kiinni kaikkeen siihen, mikä nyt on viime viikkoina jäänyt ja unohtunut väsymyksen alle. Mutta en uskalla luvata mitään, en halua pistää heti alkuun liian korkeita tavoitteita tai mitään ylimääräistä stressiä.

Vähän alkaa jo jännittää, että mitenköhän sitten ensi syksynä. Silloin kun olisi tarkoitus lisätä tähän nykyiseen ruljansiin eli työt + valokuvaustyöt + blogi + käsityöharrastukset -yhdistelmään vielä koulukurssejakin. Ja mistään näistä osa-alueista en siis haluaisi luopua. Voidaan sit alkusyksystä lyödä vetoa, onko mulla burn out ensi jouluna vai jaksanko kesään asti. :D

Mutta tähän väliin tällasta. Toivon mahdollisimman vähäsateista ja rentouttavaa juhannusta teillekin! Jos siellä sattuisi joku vielä olemaan jäljellä. Koitan palailla seuraavan kerran vähän vähemmän paikallaan junnaavissa merkeissä. :)

Konmaritin instagram-tilini

6 kommenttia:
konmaritus-instagram-karsinta-bloggaaminen
@helmihytti

Jotkut "konmarittaa" kaappejaan, mä päätin kokeilla samaa karsimalla viimein vähän mun instafeedin historiaa. Koska lähes kuusi vuotta instagramia ja reippaasti yli 1000 kuvaa… Joo, siellä on joukossa siis vaikka minkälaista skeidaa, mitä en kaikkea ehkä jälkeenpäin edes käsitä, miksi ihmeessä oon julkassut niistä mitään. :D

Erilainen pääsiäisasetelma - pastellinsävyjä ja yksisarvinen

2 kommenttia:
diy-sisustus-savityo-yksisarvinen-paasiainen diy-sisustus-savityo-yksisarvinen-paasiainen

En oo kasvattanut rairuohoa sitten lapsuuden, enkä muutenkaan ihmeemmin perusta pääsiäisestä.
1. En tykkää pääsiäisen perinteisestä värimaailmasta, liikaa keltaista ja oranssia,
2. Se on niin täynnä kaikkea krääsää ja roskaa (ei tosin sillä, etteikö moni muukin juhla olisi...),
3. Pääsiäissuklaat ei nappaa. :s

Meillä ei muutenkaan ole mitään pääsiäiseen liittyviä perinteitä, mutta jotenkin tällä kertaa innostuin vähän (tai vähän enemmän) leikkimään mun savitekeleillä ja pastellisävysillä tipuilla, kun tajusin, miten parista mun viimeisimmästä savityöstä sai sovellettua aika hauskan pääsiäisasetelman.

Muilla on pääsiäiskanoja ja -pupuja, mun pääsiäisasetelmassa on yksisarvinen. 


Ja se munii ja hautoo selässään värikkäitä munia, joista kuoriutuu pastellisävyisiä tipuja, joista kasvaa lisää yksisarvisia. Mitä?

Ylisuorittajan toimintasuunnitelma - 10 seuraavaa tehtävää TO-DO-listallani

4 kommenttia:
to-do-lista-aloittamisen-vaikeus

Sain juuri valmiiksi ihan tuhottoman ison kuvakäsittelyurakan, ja vielä olisi tälle viikolle paljon hommaa kevään viimeisen vastaavan potin kanssa. Kun viikossa on liian vähän tunteja kaikelle, priorisoinnin takia moni muu on jäänyt näiden takia taka-alalle odottamaan vuoroaan.

Ja se to-do -lista tuntuu ihan loputtomalta. 


Isoissa projekteissa luonnollisesti kuluu enemmän aikaa, mutta usein ihan pikkuasiatkin vievät yllättävän paljon sitä rajallista aikaa.

Saanko luvan hellittää? Blogini on juuttunut tyveneen

14 kommenttia:
blogimaailma-aitous-itsekriittisyys-tavoitteellisuus

Mulla on paha tapa kerätä itselleni niin paljon projekteja ja hommaa, että ne kutistavat yöunet minimiin ja pakottavat karsimaan oikeasti tärkeistä asioista.

Tiesittekö, että mä oon oikeasti kamalan tavoitteellinen, jokseenkin turhan vertaileva ja varmasti itse itseni pahin arvostelija? Jos ette, niin se saattaa selittää teille paljonkin tätä postausten hidasta tahtia.

Ja kyllähän mä siitäkin itseäni ruoskin – arvatkaa harmittiko, kun en kerennyt saamaan viime kuulle edes kuutta postausta? Säälittävä suoritus, näin hiljaista ei oo ollut edes abivuonna tai kandikeväänä, ja niiden aikoihin siinä sentään oli ihan oikeakin syy.

6 vinkkiä ja omia kokemuksiani juhlien kuvaamisesta

6 kommenttia:
juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja

Tässä lopputalvesta ja keväällä on ja on ollut aika paljon kuvaushommia, jotka ei täällä blogin puolella juurikaan näy. Oon käynyt kuvailemassa eri ainejärjestöjen vuosijuhlia, joista alkaa pikkuhiljaa olla kertynyt aika kivastikin kokemusta.

Muistan vielä kun pari vuotta sitten kävin kuvaamassa mun ensimmäisiä vuosijuhlia, ja olin siitä tosi hermona. Tilannetta helpotti kauheesti, kun huitasin heti juhlan alkuun pöydältä alas jonkun juhlijan skumppalasin kunnon sotkun saattelemana. :D

Nykyään sen sijaan tuntuu aina välillä, että eiköhän tota kokemusta olis jo riittämiin – että oonkohan mä nähnyt läpi jo melkein liian monet vuosijuhlat? Mutta oon tosi huono sanomaan ei, jos ei ole mitään suoraa syytä kieltäytymiselle. Ja onhan se hauskaa kun ylipäätänsä pyydetään kuvaamaan!

Tähän neljänteen opintovuoteen mennessä oon selkeesti ollut jo sen verran tapahtumissa esillä, että jokunen saattaa muistaa nimenkin –  ja puskaradio toimii.


Mutta tosiaan, jos silloin joskus ekoilla kerroilla olin ihan hermona siitä omasta suorituksesta, niin nyttemmin kaikki sujuu jo aika iisisti ja saatan ennemmin siellä juhlassa miettiä, että hitto vie, miten mä oon taas täällä. :D Sitten shokeeraan itseni kerta toisensa jälkeen sillä räpsittyjen kuvien määrällä, ja vielä kotonakin voin olla aika paineen alla, että kuinkahan suuri osa niistä kuvista on edes onnistunut.

Mutta sitten, kun sen kuvamäärän on viimein saanut käytyä läpi ja gallerian julki, ja näkee, miten ihmiset tykkää, niin koko sen näkemänsä vaivan määrän unohtaa. Ja kohta löytää itsensä taas seuraavilta vujuilta. :D

juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja

Siinä missä potretit ovat kohtalaisen mekaanista hommaa, rakastan itse juhlien ja juhlaväen kuvaamista – varsinkin silloin, kun he eivät kiinnitä kuvaajaan huomiota.

Juhlia kuvatessa yritän yleensä olla mahdollisimman näkymätön.


Ihmiset ovat usein kauneimmillaan rentoina, kameraa tiedostamattomina, luonnollisesti ilman turhaa poseeraamista. Se seiniin sulautuminen on vaan usein aika vaikeaa, ja monesti ihan tosissaan toivon, että omistaisimpa näkymättömyysviitan. :D

Juhlakuvauksessa on aika tarkkaa, millaisina hetkinä on sopiva kuvata – ja se sopiva kuvausväli on usein aika kapea:

  1. Juhlan alkuun voi olla haastavaa kuvata, kun valtaosa juhlijoista ei ole vielä kovin rentoutunut ja tiedostaa kameran liian selkeästi. Jotkut jopa piiloutuvat kameralta.
  2. Ruokien aikaan on vaikea kuvata, koska kukaan ei halua itsestään kuvia ruoka suussa. Ja niitä on usein sekä alku-, pää- ja jälkiruoka, eli enemmän kuin yksi kerta, kun kaikilla on ruokailu kesken ja pitää olla aika tarkkana.
  3. Laulamisen kanssa on lähes ongelma kuin syömisen kanssa: kuvat suu auki eivät aina ole niitä kaikkein edustavimpia.
  4. Toisaalta kaikkea ei myöskään voi jättää juhlien loppupuoliskon varaan, sillä sekään ei välttämättä ole kaikkein helpoin aika kuvata: Yleensä ihmiset eivät enää pysy paikoillaan tai ovat vähän liian humalassa. 
  5. Harkintakyky niiden julkaistavien kuvien suhteen on kaiken A ja O siinä, kutsutaanko sua jatkossakin kuvaamaan vai ei. Vaikka joku olisi loppuillasta tosi innoissaan poseeraamassa vaikka minkälaisia kuvia muistikortille, hän ei välttämättä puoltaisi niiden julkaisua enää ole seuraavana aamuna.
  6. Ja jos joku pyytää sua silti poistamaan jonkun itsestään otetun kuvan julkaistujen kuvien joukosta, älä loukkannu. Kyse ei ole huonosta palautteesta, eikä kuvan huonous tai hyvyys ei aina korreloi sen suhteen, pitääkö kuvan kohde kuvasta vai ei. Joskus kuvatun henkilön itsekriittisyys luo niin tiukat kriteerit hyvälle kuvalle, ettei kuvaaja voisi niitä edes arvata. 
Mutta kun vertaa juhlakuvaamista henkilö- ja ryhmäpotrettien kuvaamiseen, niin oikeesti tuo jälkimmäinen on useammin oikeesti raskasta, ja vaatii paljon voimia siltä omalta sosiaaliselta kanssakäymiseltä.

Varsinkin kun ihmiset ovat usein niin juhlien tuiskeessa ja jossain vaiheessa iltaa siinä pisteessä, että puhe ja ohjeet ei kuulu eikä tehoa, jonottaminen on mahdottomuus ja jotkut poseeraukset enemmän kuin kyseenalaisia. :D

Se vaatii joskus tosi pitkiä hermoja, vaikka lopputulos onkin kuvissa yleensä kaikeksi onneksi paaaljon parempi, kuin miltä se siinä kuvaustilanteessa vaikutti. Parempi näin päin!

Jos oon kameran kanssa liikkeellä, en itse suostu täysillä siihen juhlahumuun hyppäämään – saatika juomaan, – vaikka muut sitä ehdottaisivat. En halua riskeerata mun kameraa, niistä muistikortille tallennetuista kuvista puhumattakaan.

Oon mielummin vähän kuin kärpänen katossa: fyysisesti mukana mutta kuitenkin sen kuplan ulkopuolella.

juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja

Tänne näitä kuvia tulee harvemmin laitettua, sillä ne harvemmin sopivat muihin aihepiireihin kuin valokuvaukseen. Ja vaikka ihmisistä olisi paljon hyviä kuvia, joita tekisi mieli hehkuttaa teillekin, harvemmin viitsin julkaista täällä liian tunnistettavia kuvia ainakaan tuntemattomista ihmisistä. Sen takia valitsin tähänkin kuvia, joissa esiintyvät henkilöt eivät ole suoraan tunnistettavissa, vaikka sellaiset kuvat olisivatkin kokonaisuutta mukavasti täydentäneet. :)

Nää kuvat on muutamia otoksia meidän arkkitehtikillan vuosijuhlilta.

Siellä oli hämärä valaistus ja juhlatilassa värivaloja, jotka toivat kuvailuun oman haasteensa – niiden vuoksi tilaa ei voinut kokonaisuudessaan kuvata salaman avulla, koska se olisi vienyt tilasta sen olennaisen tunnelman.

Kun oli päästy siitä pääjuhlan ja potrettikuvauksen kaavamaisuudesta ja bändi alkoi soittaa ja juhlaväki tanssia, innostuin kovasti niistä värikkäistä strobovaloista ja vapautuneesta tunnelmasta. Se oli tosi hauskaa, siinä hetkessä se kuvaus tuntuu enemmän taiteelta kuin tavalliselta julkien valokuvaamiselta. Siinä tulikin sitten aika hyviä otoksia, vaikka ite sanonkin!

Valoilla leikkiminen on ihan parasta.

juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja juhlakuvaus-vuosijuhlat-vujut-valokuvaaja

Kun nää kuvausprojektit vievät muutenkin tällä hetkellä blogilta aikaa, niin ajattelin, että voisin vaikka kirjoittaa tänne muistakin valokuvaukseen liittyvistä aiheista.

Kiinnostaisiko teitä nähdä esim. vähän jotain ennen-jälkeen kuvia ja esimerkkejä siitä, miten muokkaan näitä kuvia? :) Saa heitellä ehdotuksia! 

Olohuoneen muodonmuutos ja maailman pehmein matto

8 kommenttia:
(Yhteistyössä Sukhimatot)
sukhimatto-diy-sohvapoyta-lankkupoyta sukhimatto-diy-sohvapoyta-lankkupoyta sukhimatto-diy-sohvapoyta-lankkupoyta
Uusi sohvapöytä ennen ja jälkeen pintakäsittelyn, ja eri matoilla. Huomaa, että tuon ruskeankirjavan maton kanssa olisi sopinut ennemmin joku vaalea tai yksivärinen (muu kuin ruskea) pöytä.


Meidän olohuone koki aika huomattavan muodonmuutoksen, kun saatiin väliaikaisen lainapöydän tilalle viimeinkin oma sohvapöytä (josta kirjoittelin sunnuntaina DIY-postauksessa), ja samaan syssyyn päätettiin myös vaihtaa sen alle uusi matto – voitte verrata tätä ylempää tuohon alapuolella olevan kuvan ennen-tilaanteeseen.

DIY - Näin teet sohvapöydän leveästä mäntylankusta

6 kommenttia:
diy-itse-tehty-sohvapoyta-lankkupoyta

Tätä on odotettu! Viimeinkin saatiin meille just sopiva sohvapöytä.

Idea ja visio tästä pöydästä on ollut selvä jo vaikka kuinka pitkään, mutta itse toteuttamisessa kesti, koska ton sopivanlaisen puun löytäminen oli aika haastava pala. Siis, Suomihan on täynnä puuta ja puuteollisuutta – miten huonekalujen nikkarointiin sopivan puun löytäminen voi olla tavalliselle kuluttajalle niin haastavaa?

Näin tuunaat helposti näyttävät korvakorut muovista - DIY Tuolipienoismallit korvakoruina

4 kommenttia:
diy-korvakorut-muovi-design-kierratys diy-korvakorut-muovi-design-kierratys

Joskus tosi yllättävistä asioista voi tehdä itse tyylikkään asusteen tosi pienellä vaivalla.


Kaikkea ei edes tule ajatelleeksi ennen, kuin joku työntää sen idean suoraan sun nenän eteen tai sanoo ääneen.

Lemppariputiikki: Kenkäpaja Pihka

Ei kommentteja:
Oon kirjoittanut useamman postauksen Tampereen kahviloista, joissa oon nostanut esille ja suositellut teille mun omia lemppareita ja hyväksi todettuja paikkoja.

Jonkin aikaa sitten mulle tuli mieleen, että voisin laajentaa tätä myös käsittelemään muutakin kuin vain kahviloita: kuten esimerkiksi suloisia pieniä kauppoja, kivijalkaliikkeitä. Sellaisia, joihin ei välttämättä löydä kuin erikoisempien sattumusten kautta, ja joita haluaisi suositella myös muille.

Viime syksynä kirjoitin Tukholman reissulla vierailemistani vintage-liikkeistä ja kirppiksistä. Niistä oli mun mielestä mukava kirjoittaa, joten tuntuu hyvältä ajatukselta nostaa esille myös täältä Suomesta löytyviä omia suosikkeja ja uusia mielenkiintoisia tuttavuuksia.

tampere-paras-kivijalkakauppa-kenkapaja-pihka

Tää koko ajatus lähti oikeastaan siitä, miten löysin tämän kyseisen kaupan, josta tässä postauksessa kirjoitan.


Etsin viimeisen vuoden ajan vaihtelevalla aktiivisuudella mun makuun ja budjettiin sopivaa, laadukasta, minimalistista ja tietyn mallista nahkalaukkua. Siis sellaista ihan tavallista, jollainen tuntuu löytyvät lähes jokaiselta naiselta, mutta jollaista en itse omista yhtäkään. Oon kulkenut pelkissä repuissa ainakin viimeiset neljä vuotta. :D

Viljaton vaihtoehto kauralastuille: Valkosuklaiset halvalastut

Ei kommentteja:
halva-leivonta-herkku-gluteeniton-munaton

Halva? Mitä se on? Ainoa mikä tuli mieleen, oli se joku firma, joka taitaa valmistaa lakritsia. Ruoka-aineena se sen sijaan oli mulle ihan tuntematon, kunnes Roope toi mukanaan kotiin pari pakettia jostain. Siinä vaiheessa oli pakko ottaa selvää, mitä se on ja mihin sitä voisi käyttää.

Halvaa on muutamaa erilaista, mutta yleisin muoto on tämä seesamitahnasta, tahinista valmistettu versio. Sellaisenaan se ei ainakaan mun makuhermoja hivellyt, mutta kuulema sitä on tapana syödä tosi yksinkertaisestikin johonkin makeuttajaan yhdistettynä.

Viimeisimmät savityöni – Kätevä valkosipulin säilytysrasia ja jämäsavi-karhu

10 kommenttia:
sisustus-savityo-keramiikka-diy

Kerroin viime vuoden puolella mun syksyllä tekemistä savitöistä, joiden joukossa oli muutama keskeneräinenkin työ. Vähän aikaa sitten valmistui viimein pari silloisista töistä, ja onnistuivat vieläpä paremmin kuin uskalsin odottaa!

Tohelon ja torvelon hyllyoperaatio - Neljä vinkkiä, jotka kannattaa huomioida avohyllyjä kiinnittäessä

Ei kommentteja:
diy hylly keittiönhylly takorauta hyllynkannatin liimapuulevy

Meidän seinät on vielä puhtaat tauluista ja muusta, kun halutaan harkita niiden paikat tarkkaan – mielummin ensin siis kaikki suuremmat linjat selviksi, ettei tule vika-arvioida. Mutta jonkun aikaa sitten porattiin ekat ruuvit seinään, saatiin ripustettua keittiön seinälle pari avohyllyä. Ehdin suunnitella niitä jo pidemmän aikaa, ja itse totetuttaminen aloitettiin jo kuukausi sitten, mutta kuinka ollakkaan, kaikki ei sujunutkaan kuin Strömssössä.

Aidosti oma haave, vai muun maailman yleinen ihanne

10 kommenttia:
haaveet-ihanteet-matkustus-opiskelijaelama haaveet-ihanteet-matkustus-opiskelijaelama

Kuvia tän vuoden puolelta... Sen verran vähän tullut kuvailtua, ettei kevään kanssa selvästi olla vielä voiton puolella. Pilviset päivät ei valaise kotia kuvaukselliseksi, eikä ankean harmaa sää houkuta loikkimaan kamera kaulassa ulkonakaan.

Mä oon niin sääihminen, että harmaina päivinä on vaikea löytää inspiraatiota oikein mihinkään, silloin huvittaisi vain nyhjätä ja nukkua. Aurinkoisina päivänä mun maailma hymyilee helposti, mutta toisaalta pelkkä kävelymatka bussille jossain pistävässä sumutinpullosateessa voi kasvattaa otsaan jäätävän tatin. :D

Kreikkalaisjumalatar-tyylinen asukokonaisuus – Helmimekossa

16 kommenttia:
juhlakampaus-lettikampaus-inspiraatio-helmimekko

Tää helmikuinen ajankohta on jotenkin tosi perinteinen juhlamekko- ja kampauskuville. Ainakin mulla tähän tuntuu sattumalta osuvan aina jotain, viime vuonna oli vähän yksinkertaisempaa juhlapukeutumista mutta sitäkin coolimpaa kampausta, sitä edellisenä sen sijaan killan vuosijuhlaa yhdenlaisessa että RUK-juhlaa toisenlaisessa tällingissä.

Voittajia! Arkkitehtikilta palkinnoilla Jäynägaalassa

Ei kommentteja:
Jossain päin Suomea jaettiin eilen nättejä pääpatsaita menestyneille artisteille, mutta viikko takaperin täällä vietettiin vähän toisenlaista palkintogaalaa. Emmoja seuraamatta arvioin, että tää gaala oli varmasti hauskempi. :D Juhlan nimi oli Jäynägaala, ja siellä palkittiin parhaita teekkarijäyniä viimeiseltä viiden vuoden ajalta, jakamalla toista kertaa historiassa kullitettuja Markunpäitä ja muita kunniamainintoja.

Tällä kertaa myös meidän vuosikurssin jäynätiimi sai myös kutsun tulla edustamaan...

jaynagaala-arkkitehtiopiskelija-teekkari-tty

Ja onneksi päästiin paikalle edes pienellä edustuksella, vaikka valtaosa vuosikurssista sattui juuri kyseisenä viikonloppuna reissaamaan ties missä ympäri Suomea ja maailmaa. Sen lisäksi että oli vanhoja jäyniä oli hauska katsella, meidän fuksijäynä vuodelta 2014 voitti nimittäin kultaisen Markunpään parhaasta passiivijäynästä! Hyvä me! :D

"Jäynä on yleensä teekkareiden järjestämä kepponen tai tapahtuma, jonka tarkoitus on aiheuttaa riemua jäynääjissä sekä jäynän kohteissa ja suuressa yleisössä. Jäynä pyrkii hyödyntämään tekniikkaa joskus hyvinkin mitättömän asian aikaansaamiseksi. Jäynä ei saa olla poliittisesti tai uskonnollisesti kantaaottava. Hyvä jäynä liittyy kuitenkin usein yhteiskunnan ajankohtaisiin asioihin ja tapahtumiin."  -Wikipedia

Ja passiivijäynä tarkoittaa jäynää, jossa jäynääjät eivät suoraan ota kontaktia jäynättäviin, vaan ovat lähinnä tarkkailijan roolissa.

jaynagaala-arkkitehtiopiskelija-teekkari-tty jaynagaala-arkkitehtiopiskelija-teekkari-tty jaynagaala-arkkitehtiopiskelija-teekkari-tty

En muista sanasta sanaa miten palkinnon jaossa lueteltuja syitä, mutta omin sanoin on helppo myöntää, että me ollaan tosi iloisia siitä, miten hyvin meidän jäynä onnistui. Oltiin silloin ja ollaan nyt. Meidän vuosikurssilaiset osallistuivat jäynän toteuttamiseen hyvällä panostuksella, idea oli hauska ja liittyi sopivasti meidän alaan – ja oli siinä määrin ajankohtainen, että kiinnitti kivasti ihmisten huomion. Viimeiseksi myös editointi onnistui hyvin, vaikka itse sanonkin.

Nyt tuo pää seisoo meillä eteisessä odottamassa, että joku kerkeisi kiikuttamaan sen kampukselle meidän kiltahuonetta koristamaan. ❤

jaynagaala-arkkitehtiopiskelija-teekkari-tty jaynagaala-arkkitehtiopiskelija-teekkari-tty jaynagaala-arkkitehtiopiskelija-teekkari-tty


Tässä vielä tää meidän fuksijäynä, jos kiinnostaa ettekä silloin vuonna 2014 sitä huomanneet. (Jos video ei näy, jäynän löytyy myös youtubesta.)

Aiheesta jutellessa mun työkaverit kertoivat voittaneensa aikoinaan oman vuosikurssinsa kanssa fuksijäynäkilpailun. Se oli ihan uutta tietoa, koska mä en ainakaan muista kuulleeni muusta yhtä hyvin sijoittuneesta arkkarien tekemistä jäynästä (ainakaan täällä Tampereella). Mutta ei kai ihme ettei tuo ole tullut vastaan – se tallenne sattuu löytymään vain VHS:nä, eikä mistään youtubesta. :D


Kaikki postauksen kuvat, joissa esiintyy ihmisiä (c) Jukka Tuomisto / @j4kku

Vintagefiiliksissä – Upeat vintage-löydöt torilta ja netistä

Ei kommentteja:
vintage-loydot-tampere-vapriikki-vintagetori

Viikonloppuna täällä Tampereella oli vuosittain järjestettävä Vintage-Vapriikki -tapahtuma, jossa ennätettiin tänä vuonna piipahtamaan. Tän museo Vapriikin tiloissa pidettävän tapahtuman parasta antia on mielenkiintoinen vanhanajanhenkeä huokuva vintagetori, jonne on vapaa pääsy ja josta vintage-aarteita metsästävät voivat tehdä vaikka minkälaisia löytöjä.

Painopiste vaikutti olevan tällä kertaa lähinnä naisten vaatteissa, joita oli kyllä hauska hypistellä ja katsella, vaikkei oma tyyli niistä koostuisikaan. Jotkut osaavat kantaa vintagetyyliä uskottavasti yhdistellen, mä näyttäisin niissä kuteissa lähinnä naamiaisista karanneelta mamsellilta.

Runebergintortut muumimukeissa – Kätevä vinkki perinteiseen herkkuun

6 kommenttia:
runebergin-tortut-mukissa-helppo-muotti

Ensi sunnuntaina on Runebergin päivä, sen huomaa aina tammikuun lopussa kauppoihin ilmestyvistä tortuista. Runebergin tortut jakavat mielipiteitä, ja niistä löytyy kaupoissakin useita toisistaan hiukan eroavia versioita – vähän eri mausteilla ja kosteuspitoisuuksilla. Koita siinä sitten arpoa, millä leipomolla olisi semmoset, mistä itse pitäisi! Mutta yksi asia yhdistää: parista tortusta pitäisi järjestään pulittaa ärsyttävän paljon.

2 0 1 6

6 kommenttia:
Vuosikatsaukset on perinne, joita kirjoittaessa on mukava muistella, mitä kaikkea kuluneena vuonna on tullut tehtyä, nähtyä ja koettua. Niiden avulla on helpompi kelata mennyttä, kun pystyy palaamaan siihen yhteen koosteeseen ja muistamaan, mitkä olivatkaan juuri tuon vuoden kohokohdat, vaikka vuodet saattaisivat päässä muuten sulavasti sekoittua keskenään.

Tää vuosi ei ollut ihan samanlaista tykitystä kuin pari aiempaa vuotta, mutta oikeastaan hyvä niin. Ajoittain oli tosi stressaavaa ja loputtoman väsynyttä, mutta vastapainona myös tosi onnellista. Onneksi, siksi tästäkin vuodesta jäi pohjimmiltaan hyvä fiilis. Sellainen, että 2016 oli raskas, mutta hyvä.

Vuonna 2016...

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
TALVI – KEVÄT:


parasta oli
...kun saatiin pakata kimpsut ja kampsut kasaan sieltä mun muovimattojen peittämästä Hervannan yksiöstä ja muuttaa yhteiseen, riittävän tilavaan kämppään lähemmäksi Tampereen keskustaa. Ja kevään kiireen jälkeen siihen kämppään keskittyminen, sen laittaminen ja sisustaminen niin, että siitä on pikkuhiljaa tullut oikeasti kodikas. Rauhallinen elämä erityisesti kesästä eteenpäin, kun kandikevät jäi taakse ja työt toivat elämään säännöllisyyttä ja uutta näkökulmaa. Päätös välivuoden pitämisestä. Paras päätös mitä olisin voinut tehdä.

pahinta oli
...viime kevään stressi ja koulupaineet. Samoin stressi töiden etsimisestä ja löytämisestä. Se hirveä väsymys, jota nukuin pois koko kesän. Ja marraskuun uusi väsymyspiikki. Sellaiset tajuaa usein vasta jälkeenpäin. Päälle iski vielä paineet useiden opintotukien palauttamisesta vuositulorajojen ylittymisen takia. Hitto että se oli taas ärsyttävää.

kaipasin enemmän
...unta, vapaa-aikaa ja rahaa. Ja aikaa blogille. Joo, ne on vähän ristiriidassa keskenään. :D

haaveilin eniten
...että olisi jo sellainen elämäntilanne ja riittävästi säästöjä, että voisi ostaa oman asunnon, ja voisi jättää vuokralla asumisen taakse. Kiusasin itseäni jatkuvasti katselemalla netistä myynnissä olevia taloja, vaikka niihin tarjouksiin onkin vielä ihan mahdotonta tarttua.

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
KEVÄT – KESÄ:


pelottavinta oli
...syksyllä pariin otteeseen koetut ikävät vatsakivut, joiden syy jäi mysteeriksi. Ehkä ne johtuivat piilostressistä, ihan sama, kunhan eivät vain enää palaa. Lisäksi se epäilys kilpirauhasen vajaatoiminnasta, joka toivottavasti johtui vain veriarvojen kertaluontoisesta heilahtelusta. Ei mitään traagista, mutta sellaista, mitä en ole ennen kokenut. Siksi ne kai voi luokitella pelottaviksi.

sain elämääni
...uusia työkavereita! Ja entiseen nähden paljon kokemusta, näkemystä ja itsevarmuutta ainakin työelämään liittyvissä asioissa. Ehkä jonkinlaista uutta kaveriporukkaakin. Se olisi mukavaa.

matkustin maailmalle
...tutustumaan kurssin excursion merkeissä Tsekkeihin Prahan ja Brunon moderniin arkkitehtuuriin, Roopen kanssa rentoutumaan Espanjan Valenciaan, äidin kanssa pitkäksi viikonlopuksi kaupunkilomalle Riikaan, ja bloggaajakollegoiden kanssa ihanalle mutta nopealle visiitille Tukholmaan. Ja pakko sanoa, että siinä oli niin nopeasti peräjälkeen nää kaikki reissut, että vielä monen kuukauden jälkeenkään mulla ei ole vielä paljon yhtään matkakuume, toisin kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. :D

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
KESÄ – SYKSY:


suurin saavutukseni oli
...varmaan ne tekniikan kandidaatin paperit ja käsittääkseni suht moitteeton suoriutuminen töissä. Ai niin, ja päästiin meidän ryhmätyössä yhdessä kilpailussa palkintopallille! Oli myös useampi kuvauskeikkoja, joista osaan olla tyytyväinen. Ja nää kotiprojektit voisi varmaan laskea hyviksi saavutuksiksi nekin.

epäonnistuin pahiten
...videokuvailun kanssa. Kesällä oli suuri into ja isot kuvitelmat, että jos vaikka innostuisi vloggaamaankin joskus. Hommasin itselleni synttärilahjaksi videokameran, jolla kuvailin paljon meidän elokuun reissuilla ja yksissä juhlissa, mutta sitten alkoi syksyn arki ja siihen se kuvailu sitten jäikin. Enkä muuten oo vieläkään jaksanut purkaa sitäkään materiaalia valmiiksi. :D Se vie liian paljon aikaa, ja sitten on liian paljon muutakin kiinnostavaa tekemistä. Mutta ompahan videokamera valmiina taas seuraavaan reissuun tai tärkeisiin juhliin, jos haluaa taltioida muistoja purkkiin.

tärkeimmät oppimani asiat koskivat
...todennäköisesti arjen asioiden priorisointia, omaan alaan liittyviä töitä, itseäni ja sitä mikä mulle on tärkeää.

pukeutumistani kuvaisi parhaiten sanalla
...villapaitaspurgu.

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
SYKSY – TALVI:


käytin rahaa eniten
...kodin hankintoihin ja varmaan ruokaan. Pariin vaatekappaleeseen upposi mun mielestä ihan liikaa, mutta ei ne sinänsä kaduta. Ilman farkkuja on vaikea olla, ja parempi ostaa hyvää ja kestävää, kuin halpaa roskaa. Kallein hankinta oli tosin varmasti se keväällä ostamani laajakulmaobjektiivi. Siitä onkin onneksi ollut paljon iloa!

murehdin eniten
...sitä, kun blogille ei jäänyt yhtä paljoa aikaa, kuin miten paljon mä sitä välittäisin tehdä. Koko kandikevään odotin, että kesällä sitten on aikaa, mutta kesällä olin liian väsynyt, ja lopulta henkilökohtainen priorisointi veti muut jutut blogin edelle. Tää on ollut mulle kova paikka, kun työt ovat vieneet paljon voimia ja aikaa bloggaamiselta. Blogi ei ole enää ykkönen, se ei enää kiilaa tärkeydessään muiden velvollisuuksien edelle. Kun pitkän työpäivän jälkeen väsyttää, en avaa läppäriä vaan keksin jotain syötävää ja menen nukkumaan. En välttämättä kaiva kameraakaan esiin moniin päiviin, kun pimeys ei inspiroi eikä ympärillä tunnu olevan mitään kuvaamisen arvoista. Mietin tauon pitämistä, mutta ei sekään ihan sovi mulle. Joten jatketaan näin, parasta kirjoittaa aina silloin on se tuntuu sopivalta ja kun on jotain mistä kertoa.

innostuin erityisesti
...Työväenopiston kursseista. Savityöt ovat ihanaa puuhaa, ja nyt ensimmäisen kerran verran kokeiltu huonekalujen entisöinti -kurssi vaikuttaa myös hyvältä. Saan niistä niiin paljon irti!

diy vuosikatsaus 2016 arkkitehtiopiskelija
VUODEN PARHAAT DIY-JUTUT:


olisi pitänyt
...varmaankin liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin. Ja ehkä käyttää rahaa harkitummin. Kaikkiin näihin olisi järkevä kiinnittää vähän enemmän huomiota, vaikkei mitään ongelmaa olekaan.

löysin itsestäni
...epävarmuutta, itseinhoa, epäsosiaalisuutta. Kuulostaa varmaan tosi negatiiviselta, mutta käytännössä löysin paljon myös rehellisyyttä ja onnellisuutta. Löysin elämääni järjestystä.

tajusin, että
...mussa on aika iso introvertti puoli. Siis luulin ennen, että oon ihan ekstrovertti. Tosi ulospäinsuuntautunut. Oon mä kai osin sitäkin, kun oon niin avoin ja höpöttelen niin helposti. Mutta en ihan yhtä paljoa kuin joskus ennen. Tajusin myös, miten tärkeitä vapaapäivät oikeasti on oman henkisen hyvinvoinnin, jaksamisen ja tasapainon kannalta. Erityisesti siis vapaat viikonloput, kun ei ole mitään liian sitovaa ohjelmaa.

jäin kaipaamaan
...enemmän sellaisia arkeen sulautettuja pieniä kohokohtia, "arjen juhlaa" kuten vaikka treffeilla käymistä Roopen kanssa. Väsyneenä ei juuri jaksa tehdä mitään, mutta vaikka pelkkä kotona oleminen on mukavaa, tänä vuonna ajateltiin panostaa enemmän myös vähän muuhun. :)


Jos teidän pitäisi tiivistää oma vuotenne 2016 vain pariin sanaan, mitä vastaisitte?

/ / /

Mun blogi täytti tuossa äsken viisi vuotta. Aika hurja aika! Ja jo pelkästään itselläni tosi pitkä matka ja kehitys sieltä huolettoman kotona asuvan lukiolaisen elämästä tähän hetkeen... Tosi iso kiitos kaikille teille, jotka pysyneet mun matkassa, kommentoineet näitä juttuja ja ylipäätänsä vierailleet täällä! ❤ Ilman teitä tästä bloggaamisesta puuttuisi tosi iso ja tärkeä osa, tää olisi vain yksinpuhelua.

Ja muuten, aika hassua miten näiden muutaman hiljaisemman viikon aikana blogin luetuimpiin postauksiin on pompannut vaaanha postaus vuodelta 2013 (DIY Riipuksia alumiinilangasta). Vaikkei se ole ollut aiemmin kovin luettu, kyseinen tekele on yksi mun kaikkein "pinnatuimmista" julkaisuista Pinterestissä – sitä on siis pinnattu arviolta muutama kymmenen tuhatta kertaa. Ja nyt jonkun Pinterestin päivityksen jälkeen myös siinä ollut linkki on vetänyt väkeä. :D