Paljonko maksat pelkästä merkistä? – 9 kohdan muistilista brändikyseenalaistamiseen

19 kommenttia:
logotuote-brandi-blogi

Oletko koskaan muuttanut mieltäsi jostain tuotteesta, koska se olikin jotain tiettyä merkkiä?

Aluksi et ollut kiinnostunut tai väri ei ollut sinulle sopiva. Mutta kun selvisi, että se onkin merkkiä xxxx, niin ooh, kyllä kiitos, eihän tää hinta sitten ollutkaan liian korkea.

Musta reppu, jossa on taskussa kolme valkoista raitaa. Ja Adidaksen logo. Jos siinä ei olisi sitä logoa eikä merkki olisi silmin nähtävissä, vaikuttaisiko se ostopäätökseesi?

Oli kyse sitten juuri Adidaksesta, Nikesta tai jostain muusta trendimerkistä, väitän, että se vaikuttaa.

Kukaan ei ole tälle immuuni. Brändien tuotteistaan luomat mielikuvat vaikuttavat alitajuntaisesti.

Huomasin tän yhtenä päivänä bussipysäkillä seisoessani, kun satuin kiinnittämään huomiota vähän kauempana seisoneen tytön vaatteisiin. Sillä oli valkoraidoin varustettu musta reppu, enkä aluksi ajatellut mitään. Sitten havainnoin siinä olevan Adidaksen logon, ja eka ajatus oli, että ompa kiva asu.

Hämmästyin omaan ajatuksenkulkuani. Vaikuttiko se merkki mun mielipiteeseen jostain vaatteesta? Siis mun, joka oon omasta mielestäni hyvin merkkiriippumaton ihminen, joka ennemmin välttelee kuin ihailee logotuotteita. Ei oo todellista.

logotuote-brandi-blogi

Entä valitsisitko mielummin valkoiset uudet tennarit jotain tuntematonta merkkiä vai valkoiset Niken tennarit? Veikkaan, että valtaosa valitsisi jälkimmäisen, ainakin jos hinnassa ei olisi paljoa eroa. Tosin, merkkituotteista maksetaan usein jopa kirpparilla ylihintaa.

Ihmiset ovat keskimäärin valmiimpia maksamaan enemmän tuotteesta, jonka merkissä on statusarvoa.

Vai minkä muun takia Iittalan laseissa yritetään säilyttää niitä tarroja? Miksi kalliissa merkkilaukuissa pitää olla se logo niin näkyvissä? Eihän se merkki aina ole mikään takuu laadusta tai kestävyydestä. Eikä tietyn pisteen jälkeen myöskään se hinta.

Eihän se käytännössä kosketa mua, mihin ihmiset käyttävät rahansa. Mutta henkilökohtaisesti koen aika naurettavaksi maksaa pelkästä merkistä, jos tiedostaa, ettei se oikeasti ole parempi kuin kohtuuhintaisempi vastaava "logoton" tuote.

Joskus sitä ei tiedä etukäteen. Äiti osti kerran useamman satasen maksaneen Guessin untuvatakin, kun ajatteli se olevan sitten varmasti laadukas. Vielä mitä, se puski untuviaan saumoista ulos jo samana talvena. Mun samaan aikaan ostama 50€ Onlyn toppatakki on kestänyt paljon paremmin, vaikka oon käyttänyt sitä paaaljon enemmän.

logotuote-brandi-blogi

Moni brändi on ryvettynyt skandaaleissa ja sen statusarvo on siksi heikentynyt.

Jotkut ovat onnistuneet säilyttämään asemansa kämmäilystä huolimatta, eivätkä ihmiset muista koko mokailua – tai eivät tiedä, tai ovat kuin eivät tietäisikään. Jotkut merkit ovat lähes pakollinen tunnusmerkki, jotta on jossain porukassa uskottava. Ainakin mitä joidenkin juttuja kuuntelee, näyttää sosiaalinen paine puskevan siihen suuntaan, mitä olisi vähän kuin pakko omistaa.

Ainakin jos kuulee mitä yläasteikäiset puhuu. Milloin pitää olla Ponkesin pipoa, Hollisterin vaatteita ja jonkun tunnetun merkin tennarit. Elänkö mä jotenkin eri maailmassa tai virheellisessä kuvitelmassa, kun en muista, että itsellä olisi koskaan ollut samanlaista? Tai että olisin varsinkaan vaatinut vanhemmiltani, että vaatteiden pitää olla jotain tiettyä merkkiä. Ehkä tiettyä väriä joo, mutta ei sillä merkillä ollut väliä. Ehkä pitää vielä varmistaa tää äidiltä.

Erilaisissa ihmisryhmissä eri merkit ovat kuin tunnukset ryhmään kuulumisesta. Eri ikäisillä on vähän omansa. Ja jossain porukoissa koko brändimerkittävyys on ihan omissa sfääreissään.

Kukin käyttäköön omat rahansa siihen mihin itse haluaa.

Mutta en voi kieltää, ettenkö olisi ollut aika monttu auki, kun teininä kesätöissä työkaveri kertoi käyttävänsä kaikki palkkarahansa kalliiseen laukkuun. Puhumattakaan siitä, kun näitä esitellään blogeissa. Ihan kuin kalliit merkkituotteilla saisi elämästä korkeatasoista high lifea ja blogista sitä myötä myös.

Ei mulla riitä ymmärrys.

logotuote-brandi-blogi

Toisaalta, en myöskään tuomitse. En mäkään ole mikään pyhimys, vaikka tän aiheen kyseenalaistankin.

Vaikka en tykkää logollisista tuotteista enkä keräile merkkilaukkuja, mullakin on omat kompastuskiveni.

Jonkin aikaa sitten mun tarvitsi ostaa uusi tietokone, ja päähänpinttymä oli, että sen pitää olla iMac. Selitin itselleni niin, että "sitten kaikki laitteet synkkaa yhteen ja että oon käyttänyt Applen koneita jo vuosia"...

Muutenkin helppo valinta, kun sen perustaa aiempaan kokemukseen ja tottumukseen, yhdistettynä tuotteen visuaaliseen miellyttävyyteen ja mielikuvaan erityisesti suunnittelijoille (ja muuten samoja hommia tekeville) sopivasta käyttöliittymästä.

Osa siitä on täysin brändin luomaa arvoa eikä todellista arvoa.

Olisinko pärjännyt edullisemmalla? - Todennäköisesti kyllä.
Oliko hinta älytön? - Ainakin jos Roopelta kysyy, kyllä. Samalla rahalla olisi kuulema rakentanut vaikka supertietokoneen.
Kaduttaako? - Ei. Tää oli kuitenkin myös tosi tarpeellinen hankinta.
Kuka maksoi? - Minä.

Hankintoja tehdessä on hyvä esittää itselleen tällaisia kysymyksiä. Jos hinta on älytön, pärjäisit edullisemmalla, eikä sulla ole taloudellisesti kestävää pohjaa tehdä niin kallista hankinta, kannattaa koko ostoksen teon järkevyys todellakin kyseenalaistaa.

Ei oikeesti kannata ajautua osamaksu- tai pikavippikierteeseen vaan sen takia, että kaiken nyt vaan "on pakko" olla jotain tiettyä merkkiä. 


logotuote-brandi-blogi

Tähän tietokonetapaukseen on hyvä verrata sitä, kun ostin ensimmäisen hiukan kalliimman (kolme numeroisen summan maksaneen) laukkuni viime talvena. Mulla ei ollut yhtäkään siistiä mustaa laukkua, ja halusin aikaa ja käyttöä kestävän mustan laukun. Etsin sopivaa tosi pitkään. Se löytyi lopulta paikallisesta nahkakenkä-& nahkalaukkupajasta, huokui "ajattomuutta ja tyyliä", eikä ollenkaan tyrkytä merkkiään.

Brändinsä silläkin on, mutta se ei tyrkytä sitä muiden ihmisten silmille. Tekijänsä logo on siinä pieni ja huomaamaton.

Joskus saattaa ostaa vahingossa "logotuotteita", eli jotain tiettyä merkkiä huutavia tuotteita ilman, että sitä edes heti tajuaa. 

Mä ostin tosi nätin kukkakuvioisen tuulitakin, ja vasta tuotteen tultua mulle selvisi, että sen selässä onkin aika iso Adidaksen logo. Ugh, onneksi se peittyy jos kantaa reppua selässä...

Ehkä nolompi versio tästä samasta on se, kun teininä ostin lomareissulta käsilaukun. Siinä oli mun mielestä siisti kuvio. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että se kuvio olikin sellaista feikki-Guess -kuviota. :')

logotuote-brandi-blogi

Voi väittää, ettei ole kiinnostunut merkeistä, mutta ne vaikuttavat myös alitajuntaisesti.

Sitä ei aina tajua, jos ei ole valppaana. Tekee niitä hetken mielijohteen ostoksia tunteen perusteella. Saattaa katua jälkeenpäin – tai kulkea vain eteenpäin sen tunteen viemänä.

Kokosin tästä muutaman ajatuksen listaksi:

Brändikyseenalaistamisen muistilista

  1. Suosittu brändi ei takaa laatua, eikä korkea hinta kestävyyttä.
  2. Liian halvan hinnan takana on yleensä tuotantoketjussa ikäviä yksityiskohtia.
  3. Tavaran määrä ei takaa onnea, eikä kallis maku ole synonyymi hyvälle maulle.
  4. Kotimainen merkki ei ole tae kotimaisesta tuotannosta.
  5. Tarjonta vastaa kysyntää ja kysyntää ohjaa mainonta, mutta kysynnän määrittelevät kuluttajat.
  6. Kuluttajien yhteisellä toiminnalla voidaan muuttaa markkinoiden suuntaa ja painopisteitä, voidaan luoda uusia trendejä, viedä brändejä alas tai nostaa ylös.
  7. Sosiaalisen median aikakaudella suurten ihmismassojen yhteinen liikuttaminen on mahdollista saada aikaan jopa yhden ihmisten voimin, jos kasvualusta on sille henkisesti valmis.
  8. Itse merkit eivät ole mikään varsinainen pahuus, mutta ihmismassojen sokeus niiden vaikutukselle voi tehdä pahaa. 
  9. Vaihtoehtojen etsiminen auttaa kartoittamaan, mikä on jonkin tuotteen oikea arvo ja mikä jonkin tietyn valmistajan brändin nostama hinta.

Nää mulle tuli mieleen, mutta saa täydentää, jos keksitte jotain lisää tähän listaan! :)



Teetkö sä ostosvalintoja siksi, että jokin on jotain tiettyä merkkiä? 
Tai onko sulla jotain suosikkimerkkiä, jota tuet ilolla?


– – –

Joo tota, postaustahti on nyt ainakin tän kuun loppuun ihan luokkaa etana, koska töiden määrä on niin iso. Kuun vaihteessa on yks iso deadline, niin katotaan josko sen jälkeen ehtisi taas kirjoitella... Harmittaa, mutta just nyt ei oo töiden, koulutöiden ja omien töiden päälle yhtään vapaa-aikaa. Hyvä jos kerkeää edes nukkua. :S Mutta aurinkoista ja vähäsateista syksyä teillekin!

Keittiön pöytätasolle minihylly puulaatikoista

6 kommenttia:
id-hylly-puulaatikoista

Jonkin aikaa sitten tulin eräällä Ikea-kierroksella hamstranneeksi mukaani useita puulaatikoita ja lasipurkkeja työhuoneen järjestelyä varten. Kun sitten kokosin niitä kotona ja tajusin ottaneeni muutaman liikaa, piti niille etsiä uusia sijoituspaikkoja.

Meidän keittiössä on suhteellisen vähän hylly- ja kaappitilaa (vaikka meidän seinälle pynttäämä avohylly edustaakin ihan nätisti).

Siitä tuli mieleen kokeilla asemoida laatikot keittiötason seinustalle "hyllyiksi".

Tällaisten laatikoiden käyttäminen sisustuksessa taitaa olla tällä hetkellä aika trendikästä, mikä erilaisia inspiraatiokuvia on uskominen. Oon nähnyt monenlaisia tällaisista Ikean laatikoista ja vastaavista koottuja hyllyjä, mutta ihan näin yksinkertaisesti aseteltuna en.

Mun mielestä tällä sai tosi kivasti lisää ryhtiä keittiöön, vieläpä ilman että tarvitsi kiinnittää mitään mihinkään! Yhtä pienellä aikaansaatu kevyt kasvojen kohotus, kuin mitä se meidän keittiön pienodinkonenurkan feikkihylly.

Samalla löytyi sopivat paikat monelle hankalalle astialle.

Sellaisille, jotka halusivat olla esillä, mutta mahtuneet seinähyllylle, eivät sopineet tuohon harmaalle laminaattitasolle.

Harkitsen vielä, josko jaksaisin petsata nuo laatikot vähän tummemmiksi. Se ei käytännössä ole tarpeen, mutta tuolla keittiössä on muuten kaikki puupinnat samaa pähkinäistä sävyä (kuten se meidän vanhasta ompelukoneesta tehty pöytä). Eipä kukaan taida sitä eroa juuri huomata – paitsi mä. :')

hylly-puulaatikoista hylly-puulaatikoista hylly-puulaatikoista

Samoihin aikoihin hommasin myös tuollaisen mustan magneettikaistan.


Ajattelin, että saataisiin sellaiseen helposti kiinni ne eniten käytettävät välineet, aina saksista juustohöylään. 

Muuten ne liitelee aina siellä sun täällä, ollen hukassa just silloin, kun niitä tarvitsisi... Tällä hetkellä valtaosa kaikista meidän kapustoista ja lastoista seisoo tuossa coolerissa, koska se sattuu olemaan ainoa sopivan kokoinen kulho. :D

En kuitenkaan viitsinyt alkaa tuohon väliseinämään porailemaan tai naulaamaan. Kokeilin ensin kaksipuolista teippiä, jonka pitäisi kestää hyvin painoa. Aluksi näyttikin hyvältä, mutta parin päivän päästä teippi alkoi jo hiukan pettää, ja magneettikaista lähti valumaan seinää myöten... Otin sen sitten irti, etteivät tavarat kohta lentelisi.


Jossain sisustuskeskustelussa joku ehdotti sellaisia "Taulukiinnike Command" -asennusliuskoja.

Tai kiinnityspaloja tai miksikä niitä kutsuisikaan, englanniksi "command picture hanging strips". Niillä kuulema pysyy hyvin seinällä taulut sun muita jopa 5 kilon painosta, mutta samalla helppo irroittaa ilman että jää jälkiä.
Eli kuulosti ainakin tosi lupaavalta! En vielä ehtinyt testailemaan, mutta kuulema jostain Clas Ohlssonilta löytyisi. Onko sulla sattumalta kokemusta noista?


Mun mielestä tää teki tuosta tyhjän valkoisesta nurkasta tosi mielenkiintoisen kohdan meidän keittiössä! Ja muotoonsa nähden tää on myös käytännöllinen systeemi: mun savikulhot sopii tuonne ihan täydellisesti. ;)

Mitä sä tykkäät? Ootko itse kokeillut jotain vastaavan tyylisiä innovatiivisia säilytysratkaisuja? 


Niistä meinaan olisi paljon iloa, jos haluat jakaa ideasi. :)

Välivuosi päättyi, mitkä on fiilikset? – Ekan työ+kouluviikon 60 työtuntia

5 kommenttia:
valivuosi-opinnoista

Ja noin se vaan päättyi, mun välivuosi. Takana on 15 kuukautta tavallista työarkea, ensin 3 kuukautta yhdessä kesätyöpaikassa, ja viimeiset 12 tässä nykyisessä.

Millainen mun välivuosi oli? Tasapainoinen, opettavainen, ja voisi jopa sanoa, että rentouttava.

Ei sillä, että se työ itsessään niin rentouttavaa olisi. Vaan se, että vapaa-aika on oikeasti vapaa-aikaa. Kun oot töissä, oot töissä. Kun lähdet kotiin, ne työt jää töihin.

Se jako antaa aivojen levätä.


Tauko opinnoista antoi mulle mahdollisuuden kokea, millaista tää mun kolme vuotta opiskelema ala on käytännössä. 

Tai mitä se voi muun muassa olla. Tai mitä ylipäätänsä on tasapainoinen työarki: eihän sitä muutoin ole kesätöitä lukuunottamatta aiemmin kokenut.

Toki mä oon tehnyt ylitöitä ja töiden päälle vielä omia töitä (eli valokuvausta ja sen sellaista). Mutta se onkin sitten ihan eri juttu. Oma valinta, oman kapasiteettinsa vapaaehtoista äärimmilleen vetoa. Kun vaan sattuu olemaan niin paljon asioita, joita haluaa tehdä. Ja silti siinäkin säilyy se jako, milloin on töissä ja milloin ei.

id-valivuosi-opinnoista

En kadu ollenkaan, että päätin pitää tän vuoden vapaata opiskeluista.

Oon oppinut niin paljon. Tätä alaa ei opi käytännössä muuten kuin töissä. Oon päässyt hyvin mukaan projekteihin ja haluaisin jatkaa niiden parissa edelleen, mieluiten samaa tahtia kuin tähän asti. Näen, miten mä kehityn siellä. Opinnot tuntuu enää lähinnä pakolliselta riippakiveltä, joka pitää hoitaa pois alta, että saisi tehdä töitä rauhassa.

Mun tän hetken ja valmistumisen välissä on jäljellä enää kahdeksan kurssia ja diplomityö.

78 opintopisteen edestä niitä kursseja. Plus se dippa.

Kertonee paljon niiden yksittäisien kurssien koosta, kun 78 opintopistettä on ahdettu kahdeksaan kurssiin.

Sille jota kiinnostaa arkkitehtiopinnot, niin meidän opinnoissa ei ole paljoa valinnanvapautta kurssien valinnassa. Valtaosa kursseista on ennalta määrättyjä ja pakollisia. Vasta neljännen vuoden jälkeen voit päättää, mistä aiheesta teet viimeiset syventävät kurssit ja diplomityösi. Asuntosuunnittelusta, rakennussuunnittelusta, korjausrakentamisesta, yhdyskuntasuunnittelusta vai arkkitehtuurin historiasta ja teoriasta.

Toki valinnaisiakin kursseja on ja pitää jonkin verran tehdä, reilu parikyt opintopistettä kandivaiheessa ja kahdeksan maisterissa. Mutta ollakseen valinnaisia, eipä niissäkään se valikoima ei erityisemmin kukoista. On vähän vaikuttanut siltä, että moni kurssi on jätetty opintosuunnitelmaan houkutteleviksi vaihtoehdoiksi, vaikka niitä ei olisi enää vuosiin järjestetty.

valivuosi-opinnoista

Mutta nyt on siis takana ensimmäinen viikko sekä töitä että koulua. 

Arkkitehtiopintojen maisterivaiheen neljännen vuoden kurssit, vaikka viidennen vuoden opiskelijaksi laskettaisikin.

Mun eka viikko oli tätä:
  • Maanantaina töissä klo 8:30-18.
  • Tiistaina koulussa klo 10-16. Loppuilta kotona itsenäisiä harjoitustehtäviä.
  • Keskiviikkona töissä klo 6-18. Loppuilta kotona niitä samoja tehtäviä.
  • Torstaina töissä klo 8:30-12 ja 13-19 koulussa. Kotona ei tarvittava ohjelma toiminut niin ei voinut jatkaa.
  • Perjantaina töissä klo 8:30-17.
  • Lauantaina koulussa klo 15-21, niiden samojen tehtävien parissa. Ihan turhaan tosin, ei se ohjelma vieläkään alkanut toimia.
  • Sunnuntaina hääkuvien muokkausta muutama tunti.

Eli toisin sanoen:
Töissä 34,5 tuntia. Yliopistolla 12 tuntia. Itsenäisiä tehtäviä kotona/koululla ainakin toiset 12 tuntia. Omia töitä vähän epämääräisempi aikamäärä, pari tai muutama tunti (ja varmaan tästä jatkan vielä, ilta on vielä nuori).

Yhteensä ainakin 60 työtuntia ja rapiat.

Kuulostaa vähän hullulta. Toisaalta pelkästään meidän kurssiohjelmassa on laskettu tän 8 viikon kurssin tavoitteelliseksi työtuntien määräksi 325 tuntia. Se meinaisi jo yksinään yli 40 tuntia per viikko. Ei ne opet kai syyttä kehoittaneet, että ei kannattaisi tehdä töitä kurssin kanssa samaa aikaa.

Että itseppä olen kuoppani kaivanut....

valivuosi-opinnoista


Isoin ero töiden ja koulutöiden välillä on se, ettei koulutunneista tienaa senttiäkään. Ja se, että ne seuraa sua kotiin.

Tai toki jotkut tienaa niillä opintotukensa, jos niitä tukia pystyy nostamaan. Mä en voi, koska teen töitä. Ne vuositulorajat on sen verran pienet. Ja koska mun työtulojen takia myöskään Roope ei saa asumistukea, mulle jää aika iso vastuu meidän taloudesta. Voisin saarnata tän asetelman ongelmallisuudesta ikuisuuden, mutta en nyt jatka tässä enempää.

Mutta tätä on arki, kun sovittaa yhteen yhden 12 opintopisteen kurssin ja päivätyöt.

Tervettä ja silleen.


...Okei, on myös iso syy, miksi noiden tehtävien tekoon on mennyt ihan sikana aikaa. Se meidän kurssilla opeteltava ja käytettävä ohjelma (nimeltään MapInfo) on niin peruna suhteessa tiedostojen kokoon. Esimerkiksi mun lauantaina koululla viettämä 6 tuntia oli lähinnä odottamista. Että jospa se ohjelma jossain vaiheessa toimisi, kuten oli ohjeistettu. Ehei, aina se kaatui, tai jos ei kaatunut, niin oli samassa jumissa kohdassa ajasta ikuisuuteen. Oikeen tuottavuuden multihuipentuma.

valivuosi-opinnoista

Varmaan tää tästä vähän tasaantuu, mutta ei mitenkään merkittävästi. Tää on tätä nyt ekan periodin. Tosin sen jälkeen olisi toinen yhtä iso kurssi, jota jotkut pitävät vielä vaativampana...

Pahinta on, ettet ole henkisesti vapaalla kertaakaan niin kauan, kun kurssi on kesken. 

Se projektin prosessointi on jatkuvaa, tiedostamattakin. Kokoajan on olo, että jotakin voisi vielä tehdä.

Olisi tosi helppoa, jos kurssit olisi pienempiä, vaikka 5 opintopisteen kokonaisuuksia. Voisi valita aina kerrallaan ne, mitkä pystyy tekemään töiden ohessa ja edetä siihen tahtiin mukavasti. Mutta ei, meidän kurssit on lähinnä tollasia isoja möhköjä. Minkäs teet.

valivuosi-opinnoista

Mutta en mä valita. Asiat vois olla pahemminkin. Tää oli enemmänkin tällainen reality-check, niin itselleni kuin niille, joita tää aihe kiinnostaa. Itsepähän oon valinnut nää opinnot. Iteppä haluan tehdä töitä näiden opintojen ohessa. Ja sivutöitä päätöiden ohessa. Oma on kuoppani, ja aika monella kaverilla on samanlainen.

Töitä on paljon, mutta tällä hetkellä musta tuntuu, että kyllä tää tästä. 

Kunhan vain ei tulisi mitään ylimääräistä vaivaa tähän päälle. Kunhan ehtisin nukkua riittävästi. Kunhan Roope ei revi pelihousujaan siitä, etten kohta enää näe mitään kodin sotkuja, kun mun pää alkaa suodattaa kotitöitä huomiokyvyn ulkopuolelle. Ne putoaa aina ekana mun hallintakapasiteetin kyydistä, kun kuormitusta on liikaa.

Oon niin motivoitunut kaikkien töiden suhteen, että ne pitää mut käynnissä. Ja vaikka opiskelu ei erityisesti motivoi, ne kurssit menee samoilla silmillä siinä sivussa – tää eka kurssi on ryhmätyö, niin ei voi siitäkään alisuoriutua.

valivuosi-opinnoista

Että kaverit, jos oon vähän hajamielinen, sille on syynsä. :')

Millaisen arjen kanssa sä tasapainottelet?
Jos oot opiskelija, pystytkö halutessasi tekemään opintojen ohessa töitä niin, että arki pysyy inhimillisenä?

DIY – Keittiön kehystetty liitutaulu

4 kommenttia:
diy-liitutaulu

Tästä se alkaa, kiireinen syyslukukausi töineen ja kursseineen! Mulla on kädet täynnä hommia, mutta koitan löytää aikaa blogillekin.

Kirjoitin edellisessä diy-postauksessani tekemistäni läpinäkyvistä kasvitauluista, joissa kehystin prässättyjä kasveja kahden lasin väliin. Se oli ilmeisesti tosi tykätty idea – kiitos paljon kaikista kommenteista! :)

Tein niiden taulujen kanssa aikalailla samaan syssyyn tällaisen sisustusliitutaulun, käyttäen niitä toisesta projektista ylitse jääneitä tarvikkeita, eli lasittomiksi jääneitä kehyksiä. Siinä mielessä hyödyllinen jämäaines-diy siis!

Tällaiseen liitutauluun voisi kirjoittaa vaikka illan erikoismenun, tärkeän muistilistan, tilannetajuisen mietelauseen tai aamuiset terveiset asuinkaverille.

Edellisen taulu-diyn tapaan tääkin oli tosi helppo ja nopea tekele. Ja sanoisin, että lopputuloksestakin tuli aika hauska. :)

diy-liitutaulu

Liitutaulun tekoon tarvitset

  • Taulupohjan, puuta tai pahvia, halutessasi kehyksineen kaikkineen (esim. Ikeasta)
  • Liitutaulumaalia & pensselin tai pienen telan
  • Liituja/liitutusseja
Työvaiheet olivatkin vain, että pari kerrosta maalia taulupohjaan, antaa kuivua kunnolla, ja sitten pohja kiinni kehyksiin. Ja siitä sitten liiduilla taituroimaan.

Ei se tosin ihan taituroinnilta tuntunut. Onneksi rätillä oli helppo pyyhkiä sotkut pois, ei nimittäin ihan ekalla tai tokalla kerralla onnistunut. Kaunokirjoituksesta ei kantikkaalla liidulla ainakaan tullut yhtään mitään. :D

diy-liitutaulu diy-liitutaulu diy-liitutaulu id-diy-liitutaulu diy-liitutaulu diy-liitutaulu diy-liitutaulu diy-liitutaulu

Mun mielestä tää sopii aika hyvin meidän pieneen kahvilatunnelmaiseen keittiöön. Vai mitä tykkäät? Toi teksti nyt kuvaa aika hyvin mua, kun piti äkkiä keksiä jotain järjellistä esimerkiksi kuvaa varten heti maalin kuivuttua. Roopekin hyväksyi. Jääkaappi on meidän kummankin kaveri. :D

Mutta oikeesti, hitto että noilla tavallisilla liiduilla on vaikea kirjoittaa! Liitujen sijaan esim. liitutaulutussit voisivat olla kätevämmät, niillä voisi olla helpompi piirtää ja kirjoittaa niin että tietää, mihin kohtaan se tekemänsä viiva oikein osui. En ite oo niitä kokeillut, mutta pitäis varmaan pistää testiin. Ehkä tulis vaihdeltua enemmän tuota taulun sisältöäkin, kun ei olis niin vaikea tuottaa siedettävän näköisiä koukeroita. :D

Minkälainen teksti/kuva sun tauluun sopisi parhaiten, jos sellaisen tekisit (tai jos sulla jo on)?

Mä tykkään että tää on myös hauska lahjaidea, jos itellä ei oo tarvetta tai tilaa, mutta jollekin kaverille vois sopiakin. ;)

Bloggaaja/yrittäjä, älä myy itseäsi liian halvalla – (Ja vaihtoehtoinen ihmekuorinta-aine)

16 kommenttia:
id.toimiva-kuorinta-aine

Tää kirjoitus on roikkunut mulla luonnoksissa jo pitkään, alkukeväästä asti. Aiheesta on kirjoitettu suhteellisen paljon  – viimeisimpänä bongaukseni oli tämä Musta ovi blogin kirjoitus, jonka suosittelen lukemaan jos blogiyhteistyöjutut kiinnostaa, ja Mediakan kirjoitus samasta aiheesta vähän eri näkökulmasta kirjoitettuna. Tämän postauksen innoittajana toimi kuitenkin eräs omakohtainen (huono) kokemus, josta kerron lisää postauksen loppupuolella.
(Kuvissa näkyvä tuote ei liity tähän huonoon kokemukseen, päinvastoin, se on ihan hyvä.)


Yhteistyöt, kampanjat ja mainokset ovat blogeissa aika peruskauraa. Siinä on kuitenkin isoja eroa, miten ne toteuttaa, ja onko toteutus onnistunut vai ei.

Bloggaajana voit myydä mainostilaa, esittelyä ja näkyvyyttä.

Ja se, millaisiin kampanjoihin lähdet mukaan ja miten, määrittelee blogisi uskottavuuden.

Oletko uskollinen itsellesi ja blogisi aihepiireille, vai tartutko kiinni kaikkeen mitä tarjotaan. Lähdetkö mukaan vain selkeän läpinäkyviin ja rehellisiin keisseihin, vai sellaisiin, joiden edessä on vähän epäilyttävä verho.

Älä aliarvioi lukijoitasi. He eivät pidä siitä, jos yrität kusta heitä silmään euron kuvat silmissä. Älä pure ruokkivaa kättä: he määrittelevät, pysytkö pinnalla vai et. Tai jos et pinnalla ole, niin sen, tuletko sinne koskaan pääsemään.

toimiva-kuorinta-aine

Houkuttelevatkin tarjoukset voivat joskus olla huonoja.

Varsinkin jos ne eivät sovi blogisi tai itsesi tyyliin. On yhtä tyhjän kanssa edustaa jotain tuotetta tai firmaa, joka ei osu kohderyhmääsi. Firma ei hyödy mitään, lukijat eivät hyödy mitään. Sinä hyödyt ehkä tuotteen tai palkkion verran, mutta uskottavuutesi ottaa takapakkia.

Mä olen itse mainoskriittinen ja aloittanut blogini siihen aikaan, kun yhteistyökampanjat alkoivat pikkuhiljaa leviämään pienempiinkin blogeihin. Ilmapiiri oli tosi kielteinen ja tuomitseva. Toisaalta hyviä yhteistöitä saaneita myös kadehdittiin. Lähes kaikki olivat aloittaneet bloginsa harrastuspohjalta (nykyään on myös suoraan ammattiin tähtääviä uusia bloggaajia), ja oli erityislaatuista, jos harrastuksesta pystyi pelkkien menojen lisäksi saada rahaakin.

Alkujaan kaupallisten yhteistöiden läpinäkyvyys oli aika hukassa. Joissain blogeissa sponsoroidun sisällön määrä alkoi kasvaa niinkin voimakkaasti, että pienissäkin blogeissa lukijat alkoivat tarttua satunnaisiin niihin yhteistöihin ja jopa vilpittömiin kehuihin. Ymmärrän täysin, koska kyllä se vaan ärsyttää, jos tuntuu että niistä omista suosikkiblogeista kehittyy jotain ostos-tv:n jatkeita.

"Ei kai tuokin ole nyt myymässä sieluaan mainostavilla firmoille?"

On yleinen pelko, että tulojen myötä bloggaajan aitous ja samaistuttavuus katoaa. Joskus näin käykin, mikäli blogista tulee liian suunnitelmallinen ja laskelmoitu työ, jossa tavoite on vain raha, tavarat ja ylellinen elämä, tai jos jollain enemmän suosiota saaneella lirahtaa liiaksi nuppiin. Silloin lukijoiden ei auta muuta kuin antaa palautetta, tottua muutokseen, tai vaihtaa maisemaa. Onneksi vaihtoehtoja riittää.

toimiva-kuorinta-aine

Nykyään se ilmapiiri on ehkä vähän höllentynyt, kun blogien asema ja merkitys on konkretisoitunut. Se johtuu täysin ammattikunnan sääntöjen selkeytymisestä.

Bloggaajat ja muut some-aktiivit ovat alkaneet verkoistoitua paremmin ja ovat tietoisempia siitä, mitä saa ja ei saa tehdä.

Myös lukijat ymmärtävät enemmän, miksi blogeissa voi olla niitä yhteistyöpostauksia ja affiliate-linkkejä. Se pahin muutosvastarinta on lieventynyt. Toisaalta bloggaajilta osataan vaatia läpinäkyvyyttä ja muutakin sisältöä, eikä piilomainontaa katsota hyvällä. Ja näin kuuluukin olla.

Joskus kyllä kuulostaa lähinnä "kateellisten kyyläämiseltä", kun joku jossain keskustelupalstalla laskee jonkun bloggaajan saamia tuotteita ja miettii, pitäisikö bustata verottajalle, että jos se ei olekaan ilmoittanut niitä veroissa. Sellaisessa on se ajatus siitä lain noudattamisesta ihan oikea, mutta toteutustyyli (tai ajatuksella leikittely) lähempänä kiusaamista kuin mitään veroviraston sankaruutta.

toimiva-kuorinta-aine

Toki itsensä työllistävällä henkilöllä se oma hinta on itse määriteltävissä. 

Varsinkin blogin alkutaipaleella pienikin palkkio voi huumata innostuksesta, eikä kieltäytyminen välttämättä käy edes mielessä. Jollekin riittää ylipäätänsä palkkioksi tuote tai testaus, onhan blogi pelkästään harrastus. Mutta moni tavoittelee enemmän.

Oman työnsä hintaa on vaikea määritellä. Varsinkin, kun niistä ei kirjoiteta oikein missään eikä kukaan kerro julkisesti, paljonko pyytää yhteistyöpostauksesta tai somemainoksesta.

Koita siinä sitten aloittelijana arvailla, mistä kannattaisi lähteä liikkeelle.

Mä oon miettinyt tätä aiemmin tosi paljon, kun oon pohtinut, mitä voisin mun valokuvauspalveluista pyytää.

Etten pyytäisi liikaa suhteutettuna siihen, mitä voin tarjota.
Etten pyytäisi liian vähän, ja polkisi tahattomasti ammattilaisten hintoja.

Sama pätee myös muidenkin alojen yrittäjiin, kuin vain bloggaajiin tai valokuvaajiin.

toimiva-kuorinta-aine

Tää on tosi tärkeää. Jos teet työtä ilmaiseksi tai liian halvalla, se laskee koko ammattikunnan palkkatasoa.

Ainakin pienempien tekijöiden keskuudessa. Tuotenäytteillä ja näkyvyydellä ei makseta vuokraa.

Kulutettavissa tuotteissa, jotka voidaan laskea näytekappaleiksi, ei ole säilyvää arvoa. Paitsi tietty sille firmalle, jonka tuotteesta teet (todennäköisesti) positiivisen postauksen. Sinä teet työt ja tarjoat halvan mainosalustan. He keräävät taloudellisen hyödyn kauttasi saamasta näkyvyydestä ja uusista asiakkaista.

Suostuessasi tällaisiin diileihin poljet koko ammattikunnan hintoja ja muiden mahdollisuuksia kyetä tekemään tästä kunnollista, itsensä elättävää ammattia.

Mieti tarkkaan, mihin lähdet mukaan ja millä hinnalla. Älä mainosta mitään, mihin et itse usko.

toimiva-kuorinta-aine

Mulle ehdotettiin joskus alkuvuodesta erästä yhteistyötä, jonka aihe sattui olemaan jokseenkin ajankohtainen. Olin kiinnostunut, joten annoin pyydetyt tiedot kävijämääristä ja kysyin heidän tarjoustaan yhteistyöpostauksesta.

Tarjous oli saada firmalta se ilmainen tuotenäyte, josta kirjoittaa. Siinä kaikki.

Sehän ei ole mikään oikea palkka, sillä ei elä, se kuluu pois. Sellaiseen lähteminen meinaa sitä, että teet firmalle käytännössä ilmaisen mainoksen.

Tein oman palkkioehdotukseni, johon saamani vastaus oli nihkeä. Kuulema mulla ei ollut riittävästi lukijoita, että voisivat maksaa rahaa. Että "ilmoittele sitten, kun tilanne muuttuu".

Hah. Pitäkää tunkkinne. Tiedän, että mun blogin nykyisillä kävijämäärillä ei elättäisi itseään, enkä siihen edes pyri, mutta se mun ehdotus ei todellakaan päätä huimannut. Siis suhteutettuna kävijämääriin, postauksen tekoon käytettäviin työtunteihin ja kohderyhmän sopivuuteen. En ole ahne, kunhan nyt edes jonkinlaisen konkreettisen korvauksen olisi saanut. Eikö kuulostaisi reilulta?

Mutta ei ole hintapyynnöstä kiinni, kun kalastetaan vain ilmaista mainostilaa.

Ilmaiseksi mainostilaksi kelpaavat pienetkin blogit (ja kaikki muutkin, jotka jostain syystä lähtevät mukaan) – hitot mistään vaivannäön korvaamisesta tai alustan laadukkuudesta. Tuijotetaan vain lukuja, ei nähdä metsää puilta kun on euron kuvat silmien edessä.

Mä teen mielelläni vaikka ilman korvaustakin postauksia tuotteista, firmoista ja kaupoista, jos se tuntuu hyvältä ja haluan tehdä sen, omaehtoisesti ja vilpittömästi. Mutta jos vastataan vittuilevan vähättelevästi sellaiseen "tiedä oma paikkasi"-tyyliin, voin kyllä hyvin kertoa myös negatiivisista kokemuksista. Tää ei oo mikään sanomalehti vaan blogi, jossa mä saan kertoa, mitä mietin.

On pienestä kiinni, jääkö jostain hyvä vai ikävä kokemus. Ehkä muiden kokemukset on ollut parempia, kun niitä postauksiakin on näkynyt siinä määrin.

Mainitsemani tapaus harmitti, joten googlasin tuotesisällön, ostin kilpailijan tuotteen, ja päätin kirjoittaa mielummin siitä.

Koska mä voin. Paras passiivisagressiivinen kosto, mitä keksin.

Aluksi meinasin kirjoittaa pelkän saarnan, mutta ajan myötä vitutuksesta paloi se pahin kärki. Alkoi tuntua liian lapselliselta marista moisesta. Ja tässä aiheessa on kuitenkin paljon muitakin tärkeitä pointteja, kuin vain tämä oma kokemukseni. Toivottavasti säkin sait tästä postauksesta jotain irti.




Miten sä koet yhteistyöpostaukset blogeissa? Näätkö pointin ja syyn niiden takana, vai aiheuttaako kaupallisessa yhteistyössä kirjoitetut postaukset poikkeuksetta inhoreaktion? 
Jos oot bloggaaja, onko sulla ollut huonoja kokemuksia epäonnistuneista yhteistöistä tai muutoin epämiellyttävästä viestinnästä aiheeseen liittyen?

– – – – –

Tää kuvissa näkyvä v10plus water base peeling on vesipohjainen kuorinta-aine, joka vastaa erästä "ihmeelliseksi" tituleerattua tuotetta.

Mulla on akneen taipuvainen pintakuiva ja rasvoittuva iho, ja tää on ollut sille ihan toimiva. Hinnassa voisi olla vielä kilpailukyvyn varaa, mutta tuubi on kätevä ja aine helposti annosteltavissa. Sanoisin, että aika riittoisaa tököttiä, koostumus on sellainen geelimäinen. Vastaavia on kuulema myös edullisempia versioita, jos uskaltaa tilata ebaysta testiin. Tätä sen sijaan voi käydä ostamassa vaikka ihan Yliopiston Apteekista.

Uskaltaisin suositella, vaikken mikään kosmetiikkaguru olekaan.

Yliopiston ja työelämän yhdistämisen haasteet – Epäselvät syyssuunnitelmat

6 kommenttia:
id-arkkitehtiopinnot-tyo arkkitehtiopinnot-tyo

Syyslukukausi lähestyy uhkaavasti, sitä myötä arkkitehtiopintojen kurssien jatkaminen ja osa-aikaiseen työviikkoon siirtyminen. Ja välivuoden päättyminen.

Ja hitto että mua jännittää. Ei niinkään itse ne kurssit itsessään, vaan se, kun tilanne on uusi eikä siihen pysty valmistautumaan kunnolla etukäteen.

DIY – Läpinäkyvät taulut prässätyistä kasveista

14 kommenttia:
diy-kasvi-taulu-lapinakyva

Oon miettinyt jo tovin, minkälaiset taulut meille oikein sopisi. Meidän kodin sisustuksen isommat linjat ovat jo aikalailla saatu kasaan, joten nyt on mahdollisuus pienemmän mittakaavan sisustamiseen.

Ylpeästi kalkkilaivan kapteeni - Ajatuksia aurinkotietoisuudesta

8 kommenttia:
id-ihosyopa-riskiryhma

Aurinkoisina kesäpäivinä meidän pihanurmi on täynnä aurinkotuoleissa ja piknikpeitteillä loikoilevia ihmisiä. Katselen niitä ikkunasta ja harmittelen, etten vieläkään oo saanut ostettua uusia aurinkolaseja. Vanhoista katkesi sanka. Tai ole ne linssit muutenkin jo ihan skraadeilla.

Eipä sillä, että tänä kesänä aurinkoa olisi muutenkaan kovin paljoa näkynyt. Korkeintaan kahden käden sormin laskettava määrä.

Mä en oo ruskettunut tänä kesänä ollenkaan.

Oon pikkusen kade niille, jotka on.

Monesti luullaan, että rusketus on terveellistä tai että se suojaa ihosyövältä. Rusketus on kuitenkin osoitus auringon ultraviolettisäteilyvahingosta ja siitä, että iho yrittää suojata itseään. Rusketus ei siis ole terveellistä ihmiselle. – Allergia- ja astmaliitto

...tai no, ehkä sittenkin parempi näin.

ihosyopa-riskiryhma

Suomalaiset ovat auringonpalvojakansaa. Pakkohan sitä on olla, kun sitä nautintoa on niin lyhyen ajan vuodessa. Lyhyt kesä, eikä sekään aina kovin hyvä. Talvella ehkä joku lyhyt etelänmatka, ei aina sitäkään.

Ja silloin kun sitä aurinko sitten saa, sitä pitää ottaa kerralla mahdollisimman paljon, että jaksaa taas loppuajan sateessa ja pimeydessä. Aurinkomaahan mennessä ollaan valkoisia, palatessa sitten punaisia makkaroita. Että kaikki näkee, miten on saatu nauttia auringosta. Punainenkin rusketus on ihailtavaa, aurinkokylvyt saavutus, palaminen kaikkia huvittava vertailuaihe.


Mäkin haluaisin olla auringonpalvoja, nauttia jokaisesta säteestä ja imeä itseni täyteen valoa ja lämpöä.

Nautinkin, ainakin sen verran mitä pystyn.

ihosyopa-riskiryhma

Mun iho vaan on ihan omiaan ihosyövälle.

Auringon UV-säteilyltä suojautuminen on erityisen tärkeää lapsille ja vaaleaihoisille, punatukkaisille ja pisamaisille (ihotyypit I ja II). – Säteilyturvakeskus
Oon lähestulkoon oppikirjaesimerkki tästä riskiryhmästä.

Mulla on sekä punatukkaisen hiukset että vaalea, pisamainen, helposti palava iho – jossa on tosi paljon luomia. Ja uusia tulee. Hyvänlaatuisia, mutta mistäs sitä koskaan tietää, milloin joku niistä ottaa nokkiinsa. Ja myös se runsasluomisuus lisää ihosyövän riskiä.

Alkukesästä leikattiin taas yksi häiritsevän isoksi kasvanut luomi pois, mutta tuntui, että muut luomet riemastuivat ja saivat siitä itselleen kasvuenergiaa. Ilmestyi uusia ja muutama pienempi kasvoi. Mä en kaikista luomistani eroon pääse.

ihosyopa-riskiryhma

Oireettomia, pieniä pigmenttiluomia ei poisteta varmuuden vuoksi edes runsasluomiselta henkilöltä. Tai voidaan poistaa jos ne häiritsevät elämistä – multa on otettu pois yhteensä kolme, koska ne olivat ulkonevia ja isoja, ja vaikeissa kohdissa. Mutta jos ne eivät ole muuten epäilyttäviä, niitä ei tutkita sen enempää. Poikkeavan näköiset tai voimakkaasti kasvavat luomet lähetettäisiin leikkauksen jälkeen patologille mikroskooppitutkimukseen.

Kaikkia syöpiä ei voi ennaltaehkäistä tai tarkkailla helposti. Ihosyöpää voi.

Toistuva palaminen lisää riskiä sairastua pahanlaatuiseen melanoomaan. Siksi en haluaisi palaa enää ikinä uudestaan. Oon palanut aiemmin, pahin taisi vuonna 2013 silloin interraililla Barcelonassa. Ja joskus käy pienempiä vahinkoja, kun ei aina jaksa muistaa välittää tai ei osaa arvioida.

ihosyopa-riskiryhma

Tiedän, että päivettyminen näyttäisi hyvältä myös mun iholla.

Oon mä sen nähnyt. Se saa ihon näyttämään terveemmältäkin, silloin kaikki finnit ei loista punaisina liikennevaloina vastaantulijoille.

Mutta mun iho vaatii ruskettuakseen aika paljon aurinkoa, enkä mä halua palaa.

UV-säteilyltä suojautumisen tarve alkaa jo 3-indeksistä, ja se ei yleensä vaadi paljoa. Ei se vaadi edes kovin lämmintä päivää, ja pilviselläkin säällä voi olla voimakas UV-säteily. Se oli asia, jota en oikeastaan ennen tiennyt.

Aurinkovoidetta pitäisi levittää jatkuvasti, jos haluaisi siten suojautua kunnolla. Parhaiten toimii säteilyltä suojaavat vaatteet, mutta nekään ei ole ihan aukoton ratkaisu. Varjossa hengailu kuulema kannattaa.

Oon mä nää riskit ennenkin tuntenut. Ainakin sinänsä. Nyt vaan oon jotenkin tullut oikeasti tietoiseksi niistä. Tää on sellainen aihe, joka vaatii jonkun verran perehtymistä, että tietäisi, mikä oikeasti toimii ja suojaa ja mikä on vain legendaa.

Oikeastaan lähes kaikki ihmiset tietävät, että UV-säteily lisää ihosyövän riskiä, mutta tieto ei muuta käyttäytymistä. 

Ruskettuminen ja auringossa kelliskely katsotaan siis tärkeämmäksi kuin mahdolliset terveyshaitat. Näin on tän artikkelin mukaan todettu Säteilyturvakeskuksen kyselytutkimuksessa.
  ihosyopa-riskiryhma

Veikkaan, että mullakin tän tietoisuuden – tai oikeammin sen mukaan käyttäytymisen – käynnisti kunnolla vasta se, kun eräällä tutulla lähipiirissä todettiin ihosyöpä. Kai se on niin, että jos asiaan ei omassa elämässä ole mitään kosketuspintaa, tuntuu luonnostaan, että ei se tule koskaan koskettamaankaan.

Melanooma (ihosyövistä vakavin) on Suomessa nopeimmin yleistyvä syöpä.

Ihosyöpiä voi ehkäistä välttämällä palamista, erityisesti nuorena. Ja runsasluomisen, auringossa helposti punoittavan henkilön on syytä välttää auringon UV-säteilyä myös aikuisena. Solariumin kosmeettista käyttöä ei suositella lainkaan alle 18-vuotiaille eikä riskiryhmiin kuuluville.

Ei siis solariumia tai aurinkokylpyjä mulle. Purkista tai tuubista levitetty feikkirusketuskaan ei oikein oo mun juttu.

Eipä siis jää paljon muita vaihtoehtoja, kuin olla vaan ylpeästi kalkkinaama.

Ja pitää sitä ihoon tarkasti silmällä.

ihosyopa-riskiryhma

Ei sillä, ettenkö aikoisi silti auringosta nauttia. Tiedostetulla kohtuudella kuitenkin, ja korkeiden UV-indeksien keskellä erityisellä varovaisuudella.

Turha sitä on kuitenkaan jatkuvassa pelossakaan elää, ei siinä olisi mitään mieltä.

Eikä aurinkoa ole yleensä syytä mitenkään hermoheikkona vältellä. Pitää vaan pitää järki mukana ja tiedostaa riskit. On siinä auringossa kuitenkin hyviäkin puolia. Ilta-aurinko on mun lemppari, sen valossa saa ihania kuvia.


Muistan kuinka ala-asteikäisenä oltiin viikko Italiassa joukkuvoimistelun esitysmatkalla. Oli tosi lämpimät säät, ja äiti rasvasi mua siellä tosi ahkerasti aurinkorasvalla.

Lopputuloksena olin reissusta palatessani vielä valkoisempi, kuin mitä silloin sinne lähtiessäni. 

Silloin se ehkä oli rasittavaa, mutta nykyään sitä osaa arvostaa.


Täällä Tampereella ei kyllä ainakaan aurinko paljon vaivaa, kun joka päivä vaan sataa..... Ja kesä kun taittuu syksyyn, niin laskee ne UV-indeksienkin tasot siinä valon samalla vähetessä. Varmaan olisi ollut parempi kirjoittaa tästä kesän alussa. :)

Kuinka tietoinen sinä olet auringosta ja UV-säteilystä? Miten yleensä suojaudut säteilyltä, vai suojaudutko ylipäätänsä mitenkään? 

Vai oonko mä ainoa tän ikäinen, joka tätä ajattelee?


Aiheesta lisää mm.:
Euromelanooma kampanja 2017 - Allergia- ja Astmaliitto
Suojaudu auringolta oikein – Säteilyturvakeskus
Arvaamaton aurinko - Syöpäjärjestöt
Tunne syöpäriskit - Elämä ilman syöpää
Aurinkotietoisuus - Laser Tilkka


ps. Otin viikonloppua ekaa kertaa raskaus- ja pariskuntakuvia, käy kurkkaamassa täällä, millasia niistä tuli! ♥

Kesän raikkain marjakakku

4 kommenttia:
raikas-marjakakku-ohje

Ei kesää ilman kesäherkkuja. Ja marjat on siinä yksi parhaista. 

Vaikka tää kesä ei oo kauheen kesältä tuntunut, sitä on sellaisenaan jäljellä vielä sen verran, että kaupasta ja marjatiloilta löytyy kotimaisia tuoreita marjoja, joilla täyttää napaa ja pakkasta.

Tää jälkkäri toimii vähintään niin kauan, kun on hyviä marjoja saatavilla. Varmaan pakastetutkin käyvät, mutta tuoreet on vaan ihan parhaita.

Tää kakku on täydellinen, helppo ja nopea vaihtoehto esimerkiksi perinteiselle kermakakulle.

Kuulin tästä ekan kerran kesän alussa, kun työkaveri toi tätä kahvipöytään ja jakoi reseptin. Nyt meillä on ehditty leipoa tätä tänä kesänä niin synttäri- kuin rippijuhliin, ja luulen että tästä on tullut uusi vakioherkku meidän juhlapöytiin. :)

raikas-marjakakku-ohje

Hankittiin vähän aikaa sitten viimeinkin se sähkövatkain. Ihana tummanpunainen ja valurautainen. Yli vuoden verran meni, kun en raaskinut ostaa, vaikka olin sopivan bonfannut. Sitten oli pakko, kun tän mallin myynti lopetettiin. Se olikin vähän hankalampi metsästys, Suomesta ei enää löytynyt. Espanjasta joo. Onneksi kaverit pystyivät tuomaan mukanaan. :D

Vitsit miten tämmönen peli helpottaa ja nopeuttaa tällasten herkkujen pyöräyttämistä huomattavasti! Vaikka oikeastaan tää kakku/piirakka on kyllä tosi simppeli muutenkin. Tarvitaan vaan normaali murotaikinapohja, kolmesta ainesosasta tehty vaahto, ja siihen päälle marjoja.

Murotaikinaohjeena oon itse käyttänyt tätä Kinuskikissan ohjetta. Pohjana voi käytännössä käyttää myös muuta, ja tehdä sen vaikka gluteenittomista jauhoista.


Murotaikinapohjan ainesosat ja valmistus:

125 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
1 muna
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

  • Sekoita ainekset kunnolla keskenään.
  • Painele taikina vuoan pohjalle. Vuokana toimii tavallinen piirakkavuoka, mutta jos haluaa, että kakku on leikattavissa siististi palasiksi ilman että pohja hajoaa, käytännössä kaikkein paras on irtopohjavuoka.
  • Jos taikinaa tuli paljon ja pohjasta paksu, aseta sen päälle leivinpaperia ja leivinpaperin päälle kuivattuja herneitä tai riisiä. Ne estävät taikinaa kohoamasta liikoja paistuessaan.
  • Paista 200 asteessa uunin alatasolla n. 10 – 13 min, kunnes reunat ja pohja on saanut hieman väriä.
  • Anna pohjan jäähtyä kunnolla. Jos pohja päästi uunissa kuivahtamaan, voit kostuttaa sitä hiukan esim. mehulla.


raikas-marjakakku-ohje raikas-marjakakku-ohje raikas-marjakakku-ohje

Täytteen ainesosat ja valmistus:

2,5 dl vispikermaa
150 g Crème Fraichea / ranskankermaa
1 dl fariinisokeria

  • Vatkaa kerma vaahdoksi, ja sekoita joukkoon creme fraiche ja fariinisokeri. Vatkaa kunnes vaahto on sopivan kiinteää.

Tuotteissa voi olla jonkin verran eroa koostumuksissa, itse oon testannut ainakin Valio Eilan Vispikerma ja Créme Fraîche, että niillä tulee ainakin sopiva koostumus.

raikas-marjakakku-ohje raikas-marjakakku-ohje raikas-marjakakku-ohje


  • Kaada täyte pohjan päälle ja asettele päälle marjoja. Mä tykkään laittaa niin paljon kuin vain mahtuu, mutta vähemmänkin saattaa riittää. ;)


id-raikas-marjakakku-ohje raikas-marjakakku-ohje raikas-marjakakku-ohje raikas-marjakakku-ohje

Niin hyväää! Suosittelen kokeilemaan nyt vielä kun löytyy tuoretta kotimaista marjasatoa. ♥